Tag: ympäristörikos

Talvivaara 10: Ympäristölupa ja järjestelmävika

“Suomen järjestelmässä on herrasmiesoletus: annettuja ympäristölupia valvotaan tasapuolisesti, ja pääsääntöisesti noudatetaan ainakin pakon edessä. Tässä tapauksessa Kainuun ELY-keskus ei ole valvonut eikä Talvivaara ole noudattanut. Kun herrasmiesoletus ei pidäkään paikkaansa, järjestelmä halvaantuu. Umpikujasta ei tunnu olevan mitään ulospääsyä. Järjestelmävika on näinkin yksinkertainen.”

 Muita Talvivaara-kirjoituksia: täällä. 

Vaikka tarkoitukseni on lopettaa Talvivaaran analysointi turhana ja toivottomana (ks Talvivaara 9: Kaiken turhuudesta), yksi systeemiongelmaa kuvaava analyysi kannattaa vielä tehdä. Talvivaara sai juuri uuden vesienhallintaan liittyvän ympäristöluvan. Itse luvassa on 191 sivua (AVI:n sivuilla), ja on ymmärrettävää että sen tulkinta on herättänyt hieman hämmennystä.  Luvan teknisiä yksityiskohtia ovat avanneet mm Yle ja Vihreä Lanka.

Asialla on kuitenkin selkeä ydin. Aiemmin Talvivaara on saanut vain tietyn määrän jätevesiä vuodessa (1,3 miljoonaa kuutiota), mutta jätevedessä on saanut olla rajattomasti sulfaattia. Nyt rajoitetaan sulfaatin kokonaismäärää, mutta ei enää päästetyn veden määrää.

Juuri sulfaatti on kaivoksen pahin ympäristöongelma. Sitä muodostuu, koska alkuperäinen bioliuotusprosessi ei ole toiminut kunnolla, ja kaivos joutuu käyttämään suuret määrät rikkihappoa. Happo joudutaan neutraloimaan lipeällä, ja tällöin syntyy sulfaattisuoloja.

Ympäristölupaa hakiessaan Talvivaara lupaili korkeintaan 170 mg/l sulfaattipitoisuuksia. Raja-arvot eivät olleet millään tavalla sitovia, ja todellisuudessa ne ovat olleet jopa tuhansia mg/l.  Sulfaatteja onkin päässyt ympäristöön noin 30 miljoonaa kiloa esim vuosina 2010-2011. Kaivosalueella on edelleen noin 50 miljoonaa kiloa sulfaattia, josta olisi päästävä eroon (Yle).

Nyt rajoitetaan siis vain sulfaattien kokonaispäästöjä, mutta ei vesimäärää. Päästöraja on loppuvuonna 12 miljoonaa kiloa ja ensi vuonna 12 miljoonaa kiloa, sen jälkeen se tippuu rajusti 1,2 miljoonaan.

Nuo luvut eivät miellytä ketään.  Määrät ovat liian pieniä Talvivaaralle, liian suuria kaikille muille.

Miksi Talvivaara on tyytymätön?

Toistakseksi selkeimmän liikkeen on tehnyt Talvivaara: se aikoo todennäköisesti valittaa luvasta (Yle, US).  Talvivaara perustelee valitusta sillä, että “lupaehtojen haitta-ainepitoisuusrajat ja enimmäisvirtaaman rajoittaminen hidastavat kaivoksen riskitason alentamista riittävän nopeassa aikataulussa”.

Toinen tulkinta on, että vaatimusten noudattaminen tulee sietämättömän kalliiksi. Käytännössä lupa vaatii, että Talvivaara rakentaa nopealla aikataululla niitä vedenpuhdistusjärjestelmiä, joita sen alunperinkin piti rakentaa. Ne eivät todellakaan ole halpoja, varsinkaan Talvivaaran nykyisessä taloudellisessa tilanteessa.

AVI:n päätös vihjaa tähän seikkaan jokseenkin suoraan, ja sivulla 159 toteaa, että “…. antaen välttämättömät määräykset  aluehallintovirasto ratkaisee hakemuksen erillisenä, vaikka kaivoksen  muukaan toiminta ei vastaa voimassa oleva ympäristölupaa”.

Talvivaara ei siis ole noudattanut edellistä lupaa, ja nyt sen on niin tehtävä. Investoinnit olisivat olleet kalliita jo rakennusvaiheessa, mutta nyt ne tulevat vielä kalliimmiksi.

Miksi kaikki muut ovat tyytymättömiä?

Yksi vastaus liittyy edellä olevaan lauseeseen: Talvivaara ei ole noudattanut edellistä lupaa, ja nyt sen on niin tehtävä. Mitään uusia pakotekeinoja ei  kuitenkaan ole tarjolla, vaan valvonta on edelleen jätetty passiiviselle Kainuun ELY-keskukselle, kuten tähänkin saakka. Kuinka uskottavaa tämä on?

Hieman yleisemmällä tasolla ympäristöjärjestöt ovat jo aiemmin vaatineet Talvivaaran sulkemista. Viiden vuoden tuhoisa pilottikokeilu riittää jo osoittamaan, että prosessi ei toimi. (Ks mm SLL:n blogi. Se on minun kirjoittamani ja voi sisältää propagandaa, mutta perustelee vaatimusta). Siitä lähtökohdasta ei ole mitään järkeä sallia enää kahden vuoden lisäkidutusta, jonka jälkeen ollaan edelleen nykytilanteessa.

AVI:n hyväksymät päästömärät ovat ympäristön kannalta suuret. Tähänastiset päästöt eivät aivan tuplaantuisi, mutta kasvaisivat kuitenkin merkittävästi.  Nykyistenkään päästöjen kaikkia vaikutuksia ei vielä tiedetä. Alue ei ole pieni: Laakajärveltä Jormasjärvelle on noin 30 kilometriä, ja tämä alue suolaantuu varmasti ainakin jonkin verran. Jos myös Nuasjärvi (jonka toisessa päässä on Vuokatti ja toisessa Kajaani) saastuu, suolaantunut järviketju on jo kymmeniä kilometrejä pitkä.

Yksinkertaisten mallinnusten mukaan sulfaatti laimene suuremmissa järvissä niin paljon, että sillä ei ole enää käytännön merkitystä. Mallinnukset kuitenkin olettavat, että sulfaatti laimenee koko järviveden tilavuuteen, ja että järvissä ei ole biologiaa. Tämä on fyysikkoajattelua pahimmillaan — uskotaan malliin, miettimättä vastaako malli todellisuutta.

Sulfaattipitoinen vesi ei esimerkiksi välttämättä sekoitu koko järven veteen, vaan painuu raskaampana pohjaan eräänlaiseksi suolapatjaksi. Tämä patja voi ryömiä paljonkin suuremmalle alueelle kuin mallinnus kertoo.  Raskas patja haittaa järven normaalia kevätkiertoa, jolloin pohjalle ei pääse ollenkaan hapekasta pintavettä. Tämä tuhoaa järven pohjasta viimeisenkin elämän, ja sitä kautta koko järvestä.

Todellinen riskialue on siis suurempi kuin naiivi mallinnus antaa ymmärtää. Kuinka paljon suurempi, ja kuinka suuria vauriot lopulta ovat? Sitä ei tiedä kukaan, koska näin suuren skaalan biologisia kokeita ei ole aiemmin tehty. Eikä vastustajien mielestä ole syytä tehdäkään.

Mihin AVI on pyrkinyt?

AVI:n perusfilosofia on erittäinkin tervejärkinen. Ympäristöluvan tarkoitus on määritellä, kuinka paljon ympäristöä saa turmella. Kun puhutaan jätevedestä, olennaista ei ole vesi vaan jäte.

AVI:n edustaja on muotoillut asian näin: “Jos vesi on tislattu täysin puhtaaksi, niin sitähän voi juoksuttaa luontoon vaikka kuinka paljon” (TS). Käytännössä rajoituksia on hiukan enemmän, mutta viime kädessä uusi lupa antaa rajat sille, miten paljon ympäristöä saa turmella, ottamatta kantaa niihin asioihin, joilla ei ole ympäristön kannalta merkitystä. Juuri niinkuin pitääkin.

Rajat eivät miellytä ketään, mutta oikeastaan niin pitääkin olla. Ympäristöluvan on tarkoituskin olla kompromissi, jonka kanssa kaikki voivat elää mutteivät nauttia elämästään.

AVI:n hyväksymä päästöraja on karkeasti samaa luokkaa, mitä nykyinen lupa olisi antanut jos sitä olisi noudatettu. Vähennystä nykytilasta tulee lähes 90%. Päätös tuo esille, että aiempaa ympäristölupaa ei ole noudatettu, ja siksi ollaan kaoottisessa tilassa jossa tähän ei heti päästä. Siksi kompomissinä sallitaan puoleksitoista vuodeksi erittäin suuret päästöt, jotta Talvivaara saa rehdin mahdollisuuden vielä korjata ongelmansa.

Koska AVI on vain lupaviranomainen, se ei voi suoraan vaatia kaivoksen sulkemistakaan. Se ei voi myöskään määrätä valvontaan mitään erityisehtoja, vaikka tietääkin että siinä on ollut ongelmia. Tällainen äärikompromissi voi olla olosuhteisiin nähden ainoa mahdollisuus.

Mikä systeemissä on rikki? 

Uudessa ympäristöluvassa on siis noudatettu terveä järkeä. Valitettavasti mikään muu Talvivaarassa ei noudata tervettä järkeä. Olen itse aiemmin käyttänyt käsitettä “Talvivaara-ELY-kombinaatti”, niin selkeää KaiELY:n puolueellisuus on ollut (ks Talvivaara 7 ja muut Talvivaara-kirjoitukseni).

Kombinaatti ei ole välittänyt oikeuden päätöksistä, ei ympäröivien viranomaisten huudoista, ei ympäristöministeriöstä, ei muiden osapuolten valituksista, ei rikostutkinnoista. Mikä nyt muuttuisi?

Suomen järjestelmässä on herrasmiesoletus: annettuja ympäristölupia valvotaan tasapuolisesti, ja pääsääntöisesti noudatetaan ainakin pakon edessä. Tässä tapauksessa Kainuun ELY-keskus ei ole valvonut eikä Talvivaara ole noudattanut. Kun herrasmiesoletus ei pidäkään paikkaansa, järjestelmä halvaantuu. Umpikujasta ei tunnu olevan mitään ulospääsyä. Järjestelmävika on näinkin yksinkertainen.

Kirjoittaja kuuluu Suomen Luonnonsuojeluliittoon, mutta spekulaatiot, mielipiteet, tulkinnat ja virheet ovat puhtaasti omia. 

Talvivaara 8: Saivartelun taide

Mitä yhteistä on Talvivaaralla ja lintubongarilla? Ks analyysin johtopäätökset.

Lausunto 1: “Vuotovesiä ei näin ollen ennakoida päätyvän käsittelemättöminä kaivosalueen ulkopuolelle”. –Talvivaara 8.4.2013 (Savon Sanomat 8.4.2013 klo 12:17)

Lausunto 2: “During the deposition, Clinton was asked “Have you ever had sexual relations with Monica Lewinsky, as that term is defined in Deposition Exhibit 1?” The judge ordered that Clinton be given an opportunity to review the agreed definition. Afterwards, based on the definition created by the Independent Counsel’s Office, Clinton answered “I have never had sexual relations with Monica Lewinsky.” Clinton later stated, “I thought the definition included any activity by [me], where [I] was the actor and came in contact with those parts of the bodies” which had been explicitly listed (and “with an intent to gratify or arouse the sexual desire of any person”). In other words, Clinton denied that he had ever contacted Lewinsky’s “genitalia, anus, groin, breast, inner thigh, or buttocks”, and effectively claimed that the agreed-upon definition of “sexual relations” included giving oral sex but excluded receiving oral sex.” (Wikipedia).

Talvivaaran väite kuulostaa hyvältä ja turvalliselta, mutta vaatii hieman perkaamista, aivan kuten Bill Clintonin kuuluisa määritelmä toisentyyppisestä roiskumisesta.

Muita Talvivaara-kirjoituksia: täällä.

Koko lainaus: “  – Kipsisakka-altaassa on kaiken kaikkiaan 500 000 kuutiota vettä. Kortelammen pato etelässä pystyy ottaa tämän vesimäärän vastaan, Myllyoja sanoo.    Kaivosyhtiön mukaan Talvivaaran eteläisessä vesienkäsittely-yksikössä on noin miljoona kuutiota varotilavuutta ja myös vesien käsittelykapasiteetti on riittävä. Siksi vuotovesiä ei ennakoida päätyvän käsittelemättöminä kaivosalueen ulkopuolelle.”

Mitä on tapahtunut, tai ei tapahtunut?

Kainuun ely-keskuksen sekä yhtiön mukaan kaikki jätevesi mahtuu kaivosalueella olevien turvapatojen sisälle. Mitään vaaraa ei ole, vuoto oli ennakoitu, se ei aiheuta ongelmia kaivoksen toimintaan, ja ympäristövaikutuksia ei ole (MTV 8.4.2013 klo 14:41).

Vaikka mitään ei oikeastaan ole tapahtunutkaan, ja vuoto oli ennakoitu, yhtiö teki silti Kainuun Ely-keskukselle (seitsemännen kerran) ilmoituksen ympäristönsuojelulain hätätilapykälän 62 perusteella  (Iisalmen Sanomat, 9.4.2013 klo 07:05). Pykälää voi käyttää vain jos “toiminnasta riippumattomasta ja ennalta arvaamattomasta syystä aiheutuu odottamaton tilanne, jonka vuoksi lupamääräystä ei voida tilapäisesti noudattaa”.

Koska vuoto oli ennakoitu mutta ennakoimaton, Talvivaara alkaa laskea varotoimenpiteenä rajusti enemmän jätevesiä luontoon. Pörssitiedotteen mukaan “Yhtiö on lisännyt puhdistettujen vesien juoksutusta etelään noin 800 m3:iin tunnissa ja juoksutusta arvioidaan edelleen lisättävän noin 1500 m3:iin tunnissa myöhemmin tällä viikolla.”

Nämä vedet ovat “puhdistettuja” lähinnä sellaisessa universumissa, jossa suuseksin vastaanottaminen ei ole seksuaalistyyppistä toimintaa.

Puhdistaminen — niin kuin se meidän universumissamme ymmärretään — tarkoittaa että vedessä ei ole epäpuhtauksia. Talvivaaran universumissa se tarkoittaa vettä, jossa on yhtä paljon tai enemmän suoloja kuin Itämeressä.

Tiedettä ja numeroita

Talvivaara ei harrasta “puhdistusta”, vaan neutralointia. Happamia liuoksia neutraloidaan emäksellä, jolloin lopputulos on suola. Talvivaaran neutralisoidussa vedessä sulfaattisuoloja on tähän mennessä ollut suuruusluokassa 5000 mg/l. Makean veden elimistölle haitallinen määrä on noin 100 mg/l. Talvivaaran väitteiden vastaisesti suolapulssi ei laimene nopeasti, koska se etenee Lumijoen jokirännissä ja laskee matalaan Kivijärveen.

Juoksutuspäätöksellä Talvivaara näyttää keskisormea myös Vaasan hallinto-oikeudelle. Viime viikon maanantaina oikeus rajoitti etelän suunnan juoksutusten määrää, koska suuren virtaamaan todettiin irroittaman myrkyllisiä sakkoja pohjasta. Niitä on kertynyt Ylä-Lumijärven pohjaan edellisen (marraskuun) kipsisakkavuodon takia. Päätöksen mukaan etelän suuntaan saisi juoksuttaa vain arviolta 100 m3/h (ks Talvivaara 7: Porsaanreikien nerokkuudesta. Blogissa esitetyt numerot ovat vanhentuneita koska Talvivaaran mittaus osoittautui virheelliseksi; juoksutuksen määräksi vakiintui lopulta pienempi luku).

Kipsisakka-altaasta on nykytietojen perusteella vuotamassa vajaa puoli miljoonaa kuutiota vettä etelän säilytysaltaisiin. Niissä on tällä hetkellä varastoituna miljoonasta pariin miljoonaan kuutiota, riippuen arvioijasta. Jos altaisiin juoksutetaan nyt 25-50% lisää vettä, on selvä että johonkin se täytyy ennen pitkää juoksuttaa. Luontoonpa tietysti. Neutraloituna.

Juoksutustaso, 800-1500 m3/h, on paitsi hallinto-oikeutta pilkkaava, myös luonnolle merkittävästi haitallinen. Lumijoen luonnollista virtaamaa ei tiedä kukaan, koska sitä ei mitata. Tähän aikaan vuodesta se ei välttämättä ole kuin joitain satoja kuutioita tunnissa. Lumijoen vedestä saattaa siis nyt olla 50-80% Talvivaaran suolavesiä. Juoksutus tuhoaa alueen vesistöä, ja vapauttaa raskasmetallisakkoja vesistöjen pohjasta.

Talvivaaran universumi

Mutta selityksiin. Juuri nämä nimenomaiset vuotovedet eivät siis päädy kaivosalueen ulkopuolelle juuri nyt. Talvivaara ei valehtele. Ne päätyvät kuitenkin myöhemmin.

Ne eivät päädy kaivosalueen ulkopuolelle “käsittelemättöminä”. Siinäkään Talvivaara ei valehtele. Mutta eivät ne myöskään päädy puhdistettuina.

Tämä vuoto oli toimitusjohtajan mukaan “ennakoitu”. Tosin pykälää 62 voi käyttää vain, jos tapahtuma on ennakoimaton. On myönnettävä, että en ole aivan varma onko jompikumpi näistä toisensa poissulkevista väitteistä valhetta. Joudun kuitenkin päättelemään, että molemmat ovat yht’aikaa tosia, jos lupa kerran myönnetään.

Toimitusjohtajan mukaan ympäristövaikutuksia ei tule. Tämä onkin haastavampi selitettää, koska myös hallinto-oikeuden mukaan ympäristövaikutuksia tulee kun neutraloitua jätevesiä lasketaan etelään. Mutta pienellä miettimisellä tulkinta löytyy kyllä. Ei ympäristövaikutuksia tule, ennen kuin vedet lasketaan ympäristöön. Ja koska juuri nämä nimenomaiset vedet kierrätetään patoaltaiden kautta ja vielä neutraloidaan, ja niin ollen se sekoittuvat turbulenttisesti patoaltaissa jo oleviin jätevesiin, on mahdoton todistaa että mikään yksittäinen molekyyli juuri näistä nimenomaisista vuotovesistä aiheuttaisi niitä nimenomaisia ympäristövaikutuksia, jotka tapahtuvat.

Myönnän että argumentti on monipolvinen, mutta noin sen täytyy mennä. Ei Bill Clintonkaan omaa tempaustaan saanut selitettyä aivan lyhytsanaisesti.

Populistinen kysymys

On pakko kuitenkin kysyä vakavampikin kysymys.  Vaikka vältän propagandaa tässä blogissa, niin Suomen Luonnonsuojeluliiton kysymys on oikea: jos Talvivaara on niin huolissaan riskeistä, miksei se toimi kunniallisesti ja pumppaa näitä vesiä avolouhokseen turvaan? Siellä on tilaa. Vain avolouhosta on tyhjennetty tähän mennessä, ei näitä riskialttiita varastorakennelmia. Tekniset edellytykset ovat olemassa.  Vuoto on niin raju että kaikkea tuskin saadaan realistisesti avolouhokseen, mutta miksei se silti ole ensisijainen säilytyspaikka?

Tiedän toki vastauksen: taloudellisesti mahdotonta, koska silloin kaivosta ei saada käynnistettyä. Yrityksen tehtävä on toki maksimoida voittoa, kaikin keinoin joita ei voida selkeästi laittomiksi todistaa. Viranomaisten tehtävä sen sijaan on suojella myös muita kuin yrityksiä — vaikkapa ihmisiä ja luontoa — ja ne voisivat tämän vaatia. Talvivaarassa viranomaiset (Kainuun ELY-keskus) eivät halua näin tehdä, syystä tai toisesta.

Analyysin johtopäätökset

Olen päätymässä siihen, että vaikka Talvivaara jatkuvasti syöttää ulos erilaisia numeroita ja tietoja ja analyysejä, ne eivät itse asiassa tarkoita yhtään mitään.  Kainuun Ely-keskus ei näytä millään tasolla auditoivan tuloksia tai edes tietävän mistä on kyse.

Jos mietin mikä populaarikulttuurin meemi kuvaa parhaiten Talvivaaran ja Kainuun ELY-keskuksen yhteistyötä, niin se on ilman muuta Kummelin lintubongarisketsi: http://www.youtube.com/watch?v=TC_yqydyFQ8.  “Upee kassikotka liitelee. Homotiainen. Panosorsa. –Ei sellaista oo. –Paaanosorsa!”  Talvivaara kertoo, ELY kirjaa.

Muita Talvivaara-kirjoituksia: täällä.

Kirjoittaja kuuluu Suomen Luonnonsuojeluliittoon, mutta spekulaatiot, mielipiteet ja tulkinnat ovat puhtaasti omia. 

Talvivaara 7: Porsaanreikien nerokkuudesta

“Lahjakkuutta on pakko ihailla, silloinkin kun se kohdistuu perversseihin ja luonnon vastaisiin asioihin. Talvivaaran juristeilta veto on ovela. Se, että se meni ELY-keskuksesta läpi, on erikoisempaa, ja osoittaa että kyyninen termi “Talvivaara-ELY-kombinaatti” on osuva. Yhteispelillä hommat hoituu.”

Kainuun Sanomat raportoi, että Talvivaara olisi lisännyt jätevesien juoksutuksia pohjoiseen rajusti. Miksi? Koska sillä tavalla voi lisätä rajusti etelään päin juoksutettavien jätevesien määrää. Totean samantien, että uutinen on osittaisankka — siinä sekoitettiin jätevesiä ja luonnollisia vesiä. Rankasta virheestään huolimatta uutinen on hyödyllinen, koska se avasi penkomaan asiaa tarkemmin. Totuus ei ole läheskään niin dramaattinen kuin artikkelissa väitettiin, mutta on se jossain määrin dramaattinen. En tiedä ovatko omat faktani tässä täsmälleen oikein, mutta oikean suuntaiset ne uskoakseni ovat.

Muita Talvivaara-kirjoituksia: täällä. Edit 5.4.2013: Ks myös samasta aiheesta Vihreä Lanka 5.4.

Talvivaaran oman blogin mukaan mitään mystistä ei ole tapahtunut: pohjoisen virtaukset ilmeisesti ovat vain kasvaneet itsestään. Periaatteessa näin voi ollakin, lumien sulaessa.  Ennen muuta iltapäivisin virtaamat voivat kasvaa rajustikin. Tällä hetkellä en luotakaan mihinkään numeroihin mitä kukaan antaa, tai yritä selvittää kuka on oikeassa tai väärässä, vaan yksinkertaisesti hahmotella miten systeemi yleistasolla toimii. Se toimii perverssisti.

Suhteellisen kiistattomat faktat

Talvivaaran kaivoksen ympäristö on saastunut pahasti marraskuun kipsisakkavuodon takia. Pahimmin on saastunut Ylä-Lumijärvi, heti kaivospiirin eteläpuolella. Saastumisen määrästä käydään kovaa vääntöä. Koska viranomaiset eivät mittaa, ollaan luonnonsuojelijoiden tietojen varassa. Stop Talvivaara on ottanut valokuvia sakoista ja teetättänyt Tampereen yliopistolla mittausanalyysejä, joiden perusteella saastuminen on rajua. Mittaustulosten tulkinta on kuitenkin erittäin hankalaa.

(Esimerkiksi mitattu uraanipitoisuus on 1800 μg/l. STUKIN suositusten mukaan virallisia raja-arvoja uraanille ei ole, mutta yli 100 μg/l sisältävää vettä ei tulisi käyttää juomavetenä. Samoin alumiinin pitoisuus on 1200 mg/l, kun juomaveden raja-arvo on  0,2 mg/. Kukaan ei Ylä-Lumijärven vettä käytä juomavetenä, joten ovatko luvut paljon vai vähän? Riippuu täysin tulkitsijasta. Kuten sanottu, tarkkoja ja uskottavia lukuja ei tällä hetkellä yksinkertaisesti ole).

Olivat luvut mitä tahansa, Ylä-Lumijärven sakat ovat joka tapauksessa ongelma. Talvivaara joutuukin poikkeusluvan perusteella etelässä ohittamaan Ylä-Lumijärven kokonaan ohitusojilla, jotta sakat eivät valuisi alajuoksun järviin. (Poikkeusjuoksutusten onnistumisesta käydään kiistaa. Luonnonsuojelijat — jotka ovat paikalla — raportoivat että juoksutukset ovat epäonnistumassa ja saastuttavat ympäristöä rajusti. Kainuun ELY-keskus — joka ei ole paikalla — raportoi että kaikki on hyvin).

Picture1

Kuva 1: Tilanne ennen hallinto-oikeuden päätöstä. Jätevesien virtaamia ei periaatteessa rajoitettu ollenkaan. Pohjoiseen on tähän asti juoksutettu noin 500-800 kuutiota tunnissa. Etelän juoksutukset eivät ole päässeet kunnolla alkuun ja määrät ovat olleet noin 500 kuutiota tunnissa, mutta tarkoitus on juoksuttaa jopa 2000 kuutiota tunnissa.

Kumpaankin jokeen tulee sekä luontaista valumavettä (sivuojista ja sulamalla) että jätevettä. ELY-keskus ei oman ilmoituksensa mukaan tiennyt Kalliojoen normaalia virtaamaa, mutta tässä olen yritttänyt sekalaisista lähteistä hahmotella mikä se voisi olla. Luonnollinen virtaama voi vaihdella todella paljon; kevään tulva-aikaan se voi olla yli 20,000 kuutiometria tunnissa, kuivana kesänä alle tuhat. Keväällä myös vuorokauden aika voi vaikuttaa rajusti; virtaus on suurin päivällä kun aurinko sulattaa jäitä, pienin yöllä kun vesi jäätyy. Tässä arvioitu vaihteluväli 1000-5000 m3/h on lähinnä arvaus, mutta ei välttämättä pahasti pielessä.

Vaasan hallinto-oikeus on tulkinnut riskitason paljon tiukemmin kuin ELY-keskus, ja antoi 2.4.2013 välipäätöksen, jolla se osittain kumosi Kainuun ELY-keskuksen antaman poikkeusluvan. Välipäätös tiukensi juoksutusehtoja etelän suuntaan, jotta Ylä-Lumijärven sakat eivät pääsisi leviämään.

Perverssiyden alku

Nyt aletaan päästä perverssiin osaan. Jätevedellä on kaksi juoksutussuuntaa: pohjoiseen ja etelään. Pohjoisessa (Oulujoen suunta) reitti on

Kaivos -> Salminen -> Kalliojärvi -> Kalliojoki -> Kolmisoppi ->Tuhkajoki ->Jormasjärvi

ja etelään (Vuoksen suuntaan)

Kaivos -> Ylä-Lumijärvi -> Lumijoki -> Kivijärvi -> Kivijoki -> Laakajärvi

Aikoinaan, kun ympäristölupa myönnettiin, jätevesien laskumäärille asetettiin kiintiöitä ja rajoituksia (joista Talvivaara sivumennen sanoen pyrkii näinä viikkoina ympäristöluvan uusimisen yhteydessä pääsemään eroon). Vuotuinen kiintiö on 1,3 miljoonaa kuutiometriä, ja kullakin hetkellä virtaama saa olla korkeintaan 7% Kalliojoen luontaisesta virtaamasta. Näin estetään se, että jätevedet eivät sotke jokien pohjia ja virtauksia liian pahasti. Tämä 7% on normaalioloissa varsin hyvä kompromissi ympäristönsuojelun ja kaivoksen toimintakyvyn välillä.

Tähän prosenttiin sisältyy kuitenkin pieni kompa jota kukaan ei ole tähän mennessä edes huomannut: sekä etelän että pohjoisen sallitut juoksutukset määritellään vain pohjoisen virtaaman kautta.  Talvivaara on asentanut mittarin Kalliojokeen, mutta etelässä ei kukaan mittaa mitään. Lupaa annettaessa on ilmeisesti ajateltu, että keskimäärin etelän ja pohjoisen virtaukset ovat suunnilleen samanlaisia. Normaalioloissa tämä itse asiassa on aivan järkeväkin oletus.

Luvassa on toinenkin kompa: se ei määrittele, miten mittaus on tehtävä. Kesällä ja syksyllä tällä ei juurikaan ole merkitystä; sensijaan keväällä virtaus voi vaihdella valtavasti, kun vesi jäätyy ja sulaa vuorokaudenajan mukaan. Valitsemalla vuorokaudenaika sopivasti voidaan saada lähes mitä lukuja tahdotaan. Talvivaara on tehnyt yhden mittauksen, ilmeisesti iltapäivällä, ja saanut korkean lukeman 6600 m3/h. Yöllä arvo voi olla paljonkin pienempi, eli keskimääräinen virtaus on käytännössä varmasti pienempi. Kuinka paljon pienempi? Emme tiedä. Normaalisti tälläkään asialla ei ole keskimäärin merkitystä.

Perverssiyden huippu

Mutta nyt ei ollakaan normaalioloissa. Tässä hallinto-oikeuden päätöksen tarkka teksti:

“2. Hallinto-oikeus kieltää ja keskeyttää Kainuun ELY-keskuksen päätöksen 12.2.2013 KAIELY/5/07.002010 täytäntöönpanon, valitusten hallinto-oikeuskäsittelyn ajaksi, asian 2 osalta siten, että ilmoituksen mukaisten jätevesien johtaminen Vuoksen vesistön suuntaan on toteutettava siten, että kyseisten jätevesien määrä voi olla enintään 7% Kalliojoen sen hetkisestä virtaamasta. Jätevesien juoksutus on toteutettava siten, että vedet johdetaan Ylä-Lumijärven ohi.”

Päätöksessä on muutama sanaa, jotka mahdollistavat pervessin juristerian. “Vuoksi” ja “Kalliojoki” sekä “sen hetkinen”. Etelään voidaan päästää 7% siitä määrästä, joka virtaa pohjoisessa. Maalaisjärjellä (tai oikeastaan millä tahansa järjellä) ajateltuna tämän pitäisi olla luonnollinen virtaama, ei jätevesien virtaama (ks kuva 2). Lisäksi sen pitäisi olla jonkinlainen keskiarvo päivän virtauksista; jos virtaus on parin tunnin ajan 6600 m3/h ja 12 tunnin ajan 1000 m3/h, on mieletöntä käyttää korkeinta arvoa.

Picture2

Kuva 2. Hallinto-oikeuden päätös muutti kuviota rajusti. Etelään saakin päästää enää 7% Kalliojoen virtaamasta, alkuperäisen ympäristöluvan hengen mukaisesti. Talvivaaran antamien tietojen mukaan tämä olisi tarkoittanut tarvetta laskea juoksutusmäärä jopa 100:n kuutiometriin tunnissa, mikä viittaisi alle 3000 kuution virtaamaan. ELY-keskuksella ei oman ilmoituksensa mukaan ole ollut tietoa Kalliojoen virtaamasta. Näyttää siltä, että Talvivaaran oma mittari ei ole toiminut kuin vasta keskiviikkona iltapäivällä — tai ainakaan aiemmista luvuista ei ole raportoitu.

Talvivaaran ja Kainuun ELY-keskuksen mielestä järkeä ei tarvitse käyttää. Kombinaatti on päättänyt, että virtaamaan voidaan laskea myös Talvivaaran laskemat jätevedet. Näin kaivoksen on helppo saastuttaa lisää etelässä: sen tarvitsee yksinkertaisesti saastuttaa lisää pohjoisessa. Lisäksi nähtävästi riittää yksi iltapäivällä tehty mittaus, jolloin saastumista voidaan maksimoida vielä lisää.

Picture3

Kuva 3: Päätös ja sen tulkinta. Talvivaara-ELY-kombinaatti päätti, että Kalliojoen juoksutukseen lasketaankin sekä luonnollinen virtaama että Talvivaaran päästämien jätevesien virtaama. Tällä hetkellä on mahdoton tietää tarkalleen, kuinka paljon yhtiö on lisännyt pohjoisen juoksutuksiaan, mutta kuusinkertaistaminen 3000:n kuutioon antaisi lukuja jotka ovat jollakin tavalla yhteensopivia muiden lukujen kanssa. Tarkoista luvuista ei ole tietoa, mutta tämä mekanismi on ELY-keskuksen hyväksymä.

Nämä luvut summautuvat siinä mielessä kätevästi, että yhtiön oman blogin mukaan hallinto-oikeuden päätös ei oikeastaan edellytä mitään muutoksia nykytilanteeseen. ELY-keskus on hyväksynyt tämän tulkinnan.

Suuruusluokka-arviona kaivos “tienaa” pohjoisen jätevesillään noin 50 m3/h etelään (7% 800 kuutiosta). Onko tämä suuri määrä? Riippuu keneltä kysyy. Kombinaatti tulkitsee nyt saavansa juoksuttaa 460 m3/h. Pykäläkikkailu antaisi siis noin 10% lisää juoksutusvaraa etelään pohjoisen päästöjen takia.

Jos kuitenkin todellinen keskimääräinen virtaus pohjoisessa on paljon pienempi kuin iltapäivähuippu 6600 m3/h, osuus kasvaa. Käytännössä kombinaatti saa tällä hetkellä lisättyä etelän jätevesiään ehkä useita kymmeniä prosentteja juoksuttamalla jätevesiään pohjoiseen ja mittaamalla väärin.

Perverssiyden kliimaksi

Kerrataan siis vielä: ELY-Talvivaara-kombinaatti on tulkinnut hallinto-oikeuden päätöstä innovatiivisesti, ja luonut mekanismin, jonka avulla pohjoisen jätevettä lisäämällä voidaan lisätä myös etelän jätevettä. Lisäksi valitsemalla mittaushetki sopivasti voidaan päättää, kuinka paljon saastutetaan. Tässä ei ole millään tasolla mitään järkeä, eikä sillä ole mitään tekemistä minkään kanssa, ainakaan ympäristönsuojelun. Kombinaatti on huomannut porsaanreiän, ja käyttää sitä.

Lahjakkuutta on pakko ihailla, silloinkin kun se kohdistuu perversseihin ja luonnon vastaisiin asioihin. Talvivaaran juristeilta veto on ovela. Se, että se meni ELY-keskuksesta läpi, on erikoisempaa, ja osoittaa että kyyninen termi “Talvivaara-ELY-kombinaatti” on osuva. Yhteispelillä hommat hoituu.

Kainuun ELY on aiemmin ohittanut Talvivaaralle hankalia hallinto-oikeuden päätöksiä “ympäristöperusteilla”, vedoten siihen että oikeuden päätökset olivat “hallinnollisia”. Nyt on toimittu päinvastoin, kun Talvivaaran etu niin vaatii: ohitettu ympäristönäkökulmat ja kikkailtu pykälillä.

Muita Talvivaara-kirjoituksia: täällä. 

Kirjoittaja kuuluu Suomen Luonnonsuojeluliittoon, mutta spekulaatiot, mielipiteet ja tulkinnat ovat puhtaasti omia. 

Translate »