Tag: ympäristörikos

Talvivaara 43: Potemkinin pilotti?

“Long Playn artikkeli antaa vahvan syyn epäillä, että mitään sellaista pilottitulosta ei ollut. Jos paljon hehkutettu pilottikin on ollut pelkkää kulissia, on helppo ymmärtää miksi mitään Talvivaaran väitteitä tukevia tutkimuksia ei ole julkaistu. Niitä ei ole.” 

Tänään ilmestyi Long Play:n artikkeli, joka kertoo karua tarinaa mm siitä, miten paljon Talvivaaran toiminnassa on ollut tarinan kerrontaa ja kulissien rakentamista. (Ks mm Vihreä Lanka, MTV, HS). Artikkeli perustuu sekä entisten työntekijöiden haastatteluihin että poliisin salaiseen esitutkintamateriaaliin.

Entinen työntekijä puhuu “Potemkinin kulisseista” ainakin syksyllä 2008 ja keväällä 2009. Nostan kysymyksen: onko vastaavia Potemkinin kulisseja ollut jo pilottivaiheessa 2005-2008?

Metallitehtaan käynnistys, lokakuu 2008, suurella julkisuudella:  “Kriittisiä putkiyhteyksiä puuttui, ja niitä korvattiin sitten erilaisilla leikkaa ja liimaa -menetelmillä”….  Kun ”metallitehdas” oli syksyllä 2008 käynnistetty ja vähäinen määrä lopputuotetta valmistettu, putkiviritelmistä suuri osa purettiin pois. ”Ne olivat Potemkinin kulissit.” Todellisuudessa metallitehdasta alettiin väliaikaisviritelmien purkamisen jälkeen rakentaa uudestaan, ja sitä rakennettiin Jarmon mukaan alkuvuosi 2009.

Ensimmäinen nikkelikuorma, helmikuu 2009: Yhtiö toimittaa ensimmäisen nikkelilastinsa, suurella julkisuudella. “Talvivaara näyttää toimittaneen haamunikkeliä Harjavaltaan.” Jotta sata tonnia voisi pitää paikkansa, Talvivaaran olisi pitänyt tuottaa monta kymmentä tonnia nikkeliä vuoden 2008 lopussa – siis metallitehtaan ”symbolisen kulissikäynnistyksen” jälkeen.  …. ”Julkisuudessa ei ole koskaan kerrottu vuoden 2008 tuotantolukuja.” Niitä ei löydy myöskään Talvivaaran vuoden 2008 vuosikertomuksesta.

Long Playn artikkeli lähtee käyntiin vuodesta 2008. Heti jatkokysymys: entä ennen vuotta 2008? Vuosina 2005-2008 yhtiö teki pilotteja, joiden perusteella se katsoo todistetuksi, että itse bioliuotusprosessi toimii hyvin Kainuun kylmissäkin oloissa.  Tämän pohjalta rahoitusta lähdettiin hakemaan — siis jo ennen pilotin valmistumista.

Pitäisikö uskoa?

Marraskuussa 2013 Suomen luonnonsuojeluliitto teetätti arvion pilotista  Talvivaara-arvio, osa 2 (taustoista, ks Talvivaara 30).  Olin itse mukana kasaamassa arviota. Arvio oli tylyin mahdollinen: Talvivaaran bioliuotusprosessi ei toimi.  Arvio perustui vain ja ainoastaan julkisuudessa olleisiin tietoihin.

Raportti lähti oletuksesta, että yhtiö ei ole varsinaisesti vääristellyt mitään tuloksia, vaan korkeintaan tulkinnut niitä parhain päin. Long Playn artikkelin jälkeen en ole varma, onko tämä oletus ollut oikea.

“Ydinkysymys on, onko toiminta muuttunut niin paljon, että pilotti ei olekaan testannut enää nykyistä prosessia.”  

Muutoksia on joka tapauksessa ollut paljon. SLL:n arviossa keskityttiin yhteen merkittävään muutokseen: pilotissa kasa peitettiin paksuilla muovimatoilla, joiden alla se sai muhia rauhassa suojassa kylmältä ja sateelta. Nykyiset kasat ovat paljaan taivaan alla, vettyneinä ja kylminä.

Long Playn artikkeli paljastaa yhden merkittävän lisämuutoksen, jota SLL:n arviossa jäi vähälle huomiolle. Alkuperäisessä prosessissa metallit saostettiin kalkilla. Myöhemmin siirryttiin käyttämään ensisijaisesti lipeää. Esitutkintamateriaalin perusteella poliisi pitää tätä merkittävänä syynä siihen, että päästörajoja on ylitetty. Asia tarkentuu, kun esitutkinta tulee julkiseksi.

[Edit klo 13:50: Pertti Sundqvist selkeytti lipeän todennäköistä roolia. Pilotissa metallit saostettiin erikseen Kokkolassa, eikä saostusprosessilla tai jäljelle jäävän liuoksen koostumuksella ollut suurta merkitystä. Todellisessa toiminnassa liuos kierrätetään takaisin liuotuskasaan, jolloin pienikin muutos tai ongelma kertautuu. Tämä näyttää olleen tyypillistä koko pilotille: osia on testattu täysin erillisinä, ottamatta huomioon että lopullisessa järjestelmässä kaikki liittyy kaikkeen. Jos ollaan tekemässä pioneerityötä, tällaiset kytkökset on yksinkertaisesti pakko tajuta.]

large-082006-3902097_18A2E10FE

Kuva Talvivaaran pilotista. Todellinen prosessi toimii paljaan taivaan alla. Kuvalähde: Kaleva

 

Pilotin ja todellisen tuotannon ero on niin merkittävä, että Talvivaara on kuvannut toimintansa ympäristölupahakemuksessa väärin. Ympäristöluvan kuvaus toiminnasta perustuu pilottihankkeeseen ja erityisesti arviot vaikutuksista poikkeavat toteutuneista. Todellinen toiminta ei ole vastannut sitä toimintaa, jolle ympäristölupa on myönnetty. Talvivaaran olisi tullut hakea ympäristöluvan muutosta heti, kun se havaitsi tuotannon poikkeavan kuvatusta. Valvontaviranomaiset eivät ole tätä seikkaa myöskään havainneet, tai siihen reagoineet.Tämä on merkittävä syy ongelmiin.

Long Playn artikkelin perusteella myös viranomaiset ovat nyt tätä mieltä. Asia selviää varmuudella, kun esitutkintamateriaali julkaistaan.

Tulkintamme mukaan kaivoksen toiminta on yhä edelleen pilottitasolla, ei missään nimessä sellaisella luotettavuustasolla, jota järjestelmällinen teollinen kaivostoiminta vaatisi. Tämäntyyppistä pilotointia voi turvallisesti harrastaa vain pienessä skaalassa; kaivoksen koko on lähes tuhat kertaa liian suuri siihen.

Tämä tulkinta ei ole muuttunut. Pilottihankkeena Talvivaara voisi tuottaa arvokasta tietoa siitä, saadaanko biouliotus toimimaan Suomen oloissa. Teollisena hankkeena se ei toimi.

“Normaalisti piloteille pyritään määrittelemään edes jonkinlaisen pass-fail-kriteerit, joiden
perusteella päätetään edetäänkö seuraavaan askeleeseen. Toisin sanoen pilotilla on aina
mahdollisuus epäonnistua. Käytännössä on kysyttävä, mikä olisi ollut sellainen pilottitulos, jonka perusteella megakaivosta ei olisi lähdetty perustamaan?”

Long Playn artikkeli antaa vahvan syyn epäillä, että mitään sellaista pilottitulosta ei ollut. Jos paljon hehkutettu pilottikin on ollut pelkkää kulissia, on helppo ymmärtää miksi mitään Talvivaaran väitteitä tukevia tutkimuksia ei ole julkaistu. Niitä ei ole.

Laajempaa teknistä ja historiallista taustaa löytyy mm täältä: http://www.zygomatica.com/talvivaara/).   Kirjoittaja kuuluu Suomen Luonnonsuojeluliittoon, mutta spekulaatiot, mielipiteet, tulkinnat ja virheet ovat puhtaasti omia.  

 

Talvivaara 32: Unohtuuko humaanisuus?

 

Virallinen media on viimeinkin esittänyt Talvivaarasta oikean kysymyksen: toimiiko prosessi? Ks Ylen eilinen MOT-ohjelma. Olin itse Suomen luonnonsuojeluliiton kokoamassa ryhmässä, joka kirjoitti myös ohjelmassa mainitun kriittisen raportin (ks Talvivaara 30; itse raportti täällä). MOT piti raporttia uskottavana. Onko tämä ryhmälle voitto? Ei oikeastaan. Kaiken tämän mediakuumotuksen takaa helposti unohtuu, että Talvivaarassa kukaan ei “voita”.

Yhtiö on ehkä ollut megaluokan vedätys, mutta varsinaisia vedättäjiä lienee vain kourallinen. Uhreja taas on tuhansia tai kymmeniä tuhansia, ja alueen luonto. (Lisäksi asiaa penkovalta heikkenee väistämättä luottamus lailliseen järjestelmään, mikä on todellinen menetys sekin). En ole perumassa sanaakaan hyytävästä kritiikistä, jota olen esittänyt Talvivaara-sivuillani. Tässä tilanteessa on kuitenkin kyettävä olemaan myös humaani.

Juuri tähän tilanteeseen sopii Luonnonsuojelija-lehdessä tällä viikolla julkaistu kolumnini, jonka lehden luvalla julkaisen myös tässä.

Mitä Talvivaarassa oikein tapahtuu?

[Julkaistu Luonnonsuojelija-lehdessä 2.12.2013]

Talvivaaran tilanne on tätä kirjoittaessani vielä täysin auki: Yritys on hakenut velkasaneeraukseen, mutta ei ole tietoa, pääseekö se siihen. Tässä vaiheessa selvää on ainoastaan se, että tilanne ei ole kenenkään kontrollissa. Kaoottinen tilanne tulee jatkumaan vielä pitkään. Näyttää melko selvältä, että Kainuun maakunta tulee kärsimään monella tasolla: ympäristöllisellä, taloudellisella, ja inhimillisellä.

Mikä Talvivaarassa sitten meni pieleen? Tähänkään kysymykseen tuskin saadaan vastausta pitkään aikaan, jos koskaan. Syyllisten etsiminen on sinällään täysin turhaa. Olennaisempaa on estää tilanteen toistuminen. Tässä vaiheessa on selvää lähinnä se, että koko koneisto on pettänyt.

On realismia, että kaivosala rasittaa aina luontoa. Toisaalta suomalainen yhteiskunta tarvitsee metalleja. Ympäristöluvilla ja valvonnalla yhteiskunta pääseekin määrittelemään, kuinka paljon ympäristöhaittoja se on valmis sietämään metalleja saadakseen. Jos luvat myönnetään asiantuntevasti, valvonta on tiukkaa ja osapuolet toimivat lainmukaisesti, saadaan kompromissi, jonka kanssa pystytään elämään.

Talvivaarassa tämä kokonaisuus ei toiminut. Kaivoksella on ollut ympäristöongelmia käytännössä koko toiminnan ajan. Hajuhaittoja, sulfaattipäästöjä, allasvuotoja, raskasmetalleja, jätevesiä, vuotavia patoja, sadeongelmia, kuivuusongelmia. Lupien myöntämisvaiheessa on ollut sekavuutta. Valvontaviranomaiset näyttävät olleen voimattomia estämään ympäristön pilaantumista. Poliisi tutkii asiaa – kovilla rikosnimikkeillä.

Talvivaara on vähintäänkin opetus siitä, että jos kaivosalalla syntyy ympäristöongelmia, ne voivat räjähtää käsiin nopeasti. Lakeja ja käytäntöjä on pakko muuttaa, jos halutaan säilyttää käsite ”vastuullinen kaivosteollisuus”. Ennen muuta viranomaisilla on jatkossa oltava paremmat edellytykset puhaltaa peli poikki, jos tilanne alkaa lipsua hallinnasta. Kaivosalalle on myös luotava järjestelyjä, joissa massiivisillekin ympäristövahingoille löytyy aina selkeä maksaja.

Itse toivon, että valtiolta löytyy myös vastuullisuutta tukea Kainuun maakuntaa siinä kaoottisessa tilanteessa, joka sillä on edessä. Talvivaaran katastrofi ei ole tavallisten kainuulaisten vika, ja tämäntyyppisissä tilanteissa koko yhteiskunnan on tultava vastaan.

Jakke Mäkelä (FT) on Suomen Luonnonsuojeluliiton hallituksen jäsen.

Talvivaara 24: Kun vaikeneminen on voimaa

On Talvivaaran etu, jos kukaan ei tällä hetkellä kysele hankalia kysymyksiä. Esimerkiksi: onko kaivoksen aiheuttama ympäristön pilaantuminen ollut juridisesti “merkittävää”? Kainuun ELY-keskus on tiennyt vastauksen jo pari kuukautta. Talvivaaran edun mukaisesti se ei kuitenkaan ole asiasta kertonut.

[Julkaistu Uuden Suomen blogina] 

Taustaa löytyy aiemmasta kirjoituksestani. Kainuun ELY-keskus teki viime perjantaina 30.10. päätöksen seitsemästä vireillepanosta, joita eri organisaatiot ovat tehneet. Vireillepanoissa vaadittiin ympäristötuhojen takia kaivoksen toiminnan keskeyttämistä, kunnes tilanne on hallinnassa.  ELY-keskus tyrmäsi yhdellä päätöksellä kaikki seitsemän (vanhimmat jätetty vuosi sitten, tuorein puoli vuotta sitten). Käytännössä KaiELY katsoi, että Talvivaara on jo saanut tilanteen haltuunsa (ja sivuutti hankalimmat ympäristölupaan liittyvät kysymykset vireillepanoissa).

Asian näyttää suuremmin noteeranneen lähinnä Yle-Kainuu yhdessä uutisessa.  Kieltämättä se on kaikessa Talvivaaran kuohunnassa vain pientä kohinaa. Mielenkiinto onkin oikeastaan muualla: tämäkö on viranomaisten mielestä oikea tapa toimia?  Kiinnostavin detalji löytyy melkein sivulauseesta – tai sen puutteesta.

Käytännössä saastumisasiassa on oleellista, onko pilaantuminen ollut juridisessa mielessä “merkittävää” tai jopa “erittäin merkittävää”. Jos on, Talvivaaran rikosoikeudellinenkin tilanne voi muuttua rajusti. Vauriot on joka tapauksessa korjattava, ja hinta riippuu ratkaisevasti vaurioiden määrästä. Olen muutamaa julkista tietolähdettä yhdistelemällä päätynyt itse aivan minimiarvioon: 20-30 miljoonaa euroa, jos puhdistetaan kohtuullisen pilaantuneita vesiä (“Kunnostuksen hinta”). Hinta voi aivan hyvin olla moninkertainenkin, mutta tuon alle se tuskin näillä tiedoilla jää.

Vaikka ei lopulta olekaan aivan selvää mitä tuollaisesta tiedosta seuraisi, olisi Talvivaaran edun mukaista pitää huolta, että asiasta ei tule tietoa julkisuuteen ainakaan ennen kuin valtion tämän viikon todennäköinen tukipaketti julkistetaan.

Viranomaiset (lähinnä Kainuun ELY-keskus) ovatkin pitäneet tässä asiassa jämerästi Talvivaaran puolta. ELY-keskus on tiennyt vastauksen jo pian kaksi kuukautta, mutta pitänyt tiedon visusti itsellään.

Suomen ympäristökeskus nimittäin teki asiasta raportin  jo 9.9., ja jätti sen Kainuun ELY-keskukselle (ks Syken raportti, pdf). Ks myös Suomen Luonto 4.10. Vastaus: pilaantuminen on hyvin merkittävää.

Sivu 18:

Yhteenvetona voidaan todeta, että Talvivaaran kaivostoiminnan ja siihen liittyvän onnettomuuden vaikutukset ovat vesistöjen ekologisen ja kemiallisen tilan sekä luonnonvarapalveluiden kannalta hyvin merkittäviä ja vesilaissa tarkoitettuja merkittäviä vahinkoja.

-Oulujoen vesistön suunnalla kaikissa vesistöissä aina Kolmisoppeen asti

-Vuoksen vesistön suunnalla kaikissa vesistöissä aina Kivijärveen asti

Vaikutukset ovat aiheutuneet sekä pitkäikaisesta kuormituksesta että patoallasvuodosta. Kivijärven alapuolisessa Kivojoessa vaikutukset ovat merkittäviä.

Näiden vesistöjen ulkopuolella Tuhkajoessa, Jormasjärvessä ja Laakajärvessä on aiheutunut haittaa, joka ei vielä ole merkittävää. Kaivostoiminnan osuus elohopean kertymisessä kaloihin on vaikea erottaa muusta maankäytön vaikutuksista humuspitoisissa vesistöissä. Haitallisten aineiden kertymistä tulee kuitenkin erityisesti seurata tuevina vuosina vaikutusten merkittävyyden arvioimiseksi.

Tuossa ei ole juurikaan epäselvyyttä. SYKEn raportti ei ole salainen. Se vain ei ole julkinen. Sitä pitää osata erikseen kysyä. Ennen ELY-keskuksen päätöstä ei ollut mitään tapaa tietää sen olemassaolosta. Jostakin syystä KaiELY katsoi, että sitä ei ole syytä tuoda julkiseksi. Kieltämättä se on erittäin ikävän näköistä Talvivaaralle.

Olennainen sivulause  — oikeastaan sen puute — tulee esiin yhdessä vireillepanoista (18.3.2013 Ylä-Savon SOTE kuntayhtymä, pdf, sen sivuilla 23-24).  Teksti on kirjoituksen lopussa. Vaatisi elämää suuremman juristin ymmärtämään, mitä siinä “oikeasti” sanotaan. Keskityn siihen, mitä siinä käsittääkseni ei sanota. Päätöksen logiikka on suunnilleen tämä:

  1. Jotta hallintopakko (c) voitaisiin toteuttaa, kahden ehdon on toteuduttava: a) Pilaantumisen on oltava merkittävää ja b) sen on oltava välitöntä , eikä sitä voida vähentää muulla kuin toiminnan pysäyttämisellä. Loogisesti c IFF (a AND b) .
  2. ELY-keskus on teetättänyt SYKE:llä selvityksen, jossa tutkitaan onko pilaantuminen merkittävää (A)
  3. Pilaantuminen ei kuitenkaan ole välitöntä koska se ei enää jatku, ja Talvivaara on jo tekemässä jotain millä sitä voidaan parantaa.
  4. Siis ehto b ei toteudu: NOT b.
  5. Koska NOT b, seuraa suoraa NOT c, riippumatta a:n arvosta.
  6. Siksi ei tarvitse ottaa kantaa mikä on a:n totuuarvo, eikä tarvitse edes kertoa mitä SYKE itse asiassa kertoi.

Tämä on loogisesti täysin validi ajatteluketju. Melko varmasti myös juridisesti. KaiELY:n ei ole ollut pakko kertoa mikä SYKE:n johtopäätös  oli, koska oikeaan lopputulokseen päästään tietämättä mikä se oli.

KaiELY ei myöskään ole salannut SYKE:n raporttia. Se vain ei ole kertonut sen olemassaolosta.  Se, että kukaan ei silloin pysty näkemään raporttia, ei ole loogisesti katsottuna KaiELY:n ongelma.

Olen aiemmin esittänyt aika kyynisiä näkemyksiä Kainuun ELY-keskuksen toiminnasta (“Porsaanreikien nerokkuudesta”; “Ympäristölupa ja järjestelmävika”; “Pullat ja rusinat”; “Kaiken turhuudesta”; “Tilanne karkeasti”). Osa kritiikistä on todennäköisesti mennyt pieleen, osa on turhanpäiväistä saivartelua, mutta tuskin olen kaikessa täysin harhaan osunut.

ELY-keskuksen ajattelutapa on Talvivaaran edun mukainen, mutta loogisesti aukoton. Siitä huolimatta herää kysymys, onko tämä aivan täsmälleen sellaista hallintotapaa jota riippumattoman valvontaviranomaisen toivottaisiin noudattavan?

Laajempaa teknistä ja historiallista taustaa löytyy mm täältä:http://www.zygomatica.com/talvivaara/).   Kirjoittaja kuuluu Suomen Luonnonsuojeluliittoon, mutta spekulaatiot, mielipiteet, tulkinnat ja virheet ovat puhtaasti omia. 

ELY-keskuksen päätös [sisältää juristeriaa]

Edellä perusteluissa kuvatun mukaisesti mahdollisuus toiminnan välittömään kesksyttämiseen YSL:n 86 pykälän nojalla edellyttää aina paitsi välittömän terveyshaitan tai merkittävän muun välittämän ympäristön pilaantumisen aiheutumista, myös sitä, että haittaa ei voida muutoin poistaa tai riittävästi vähentää. Toiminnan keskeyttämiseksi molempien kriteereiden on täytyttävä. Tämän lisäksi edellytetään myös, että lainkohdassa tarkoitetun välittöm’n hallintopakon käyttäminen on tarkoituksenmukaista. Säännöksen käytännön soveltamistarve on ympäristönsuojelulain esitöissä (HE 84/1999) arvioitu harvinaiseksi. On huomattava, että YSL 86 pykälässä tarkoitettuun “haitan poistamiseen tai riittävästi vähentämiseen” ei ole liitetty aikaan liittyvää määrettä. Näin ollen on perusteltua tulkita, että paitsi välitön, myös lähitulevaisuudessa tapahtuva haitan poistaminen tai riittävä vähentäminen täyttää lainkohdassa tarkoitetun.

 Kainuun ELY-keskus on pyytänyt Suomen ympäristökeskukselta asiantuntijalausunnon siitä, onko Talvivaaran toiminnasta ja/tai Talvivaaran kaivosalueelle marraskuussa 2012 tapahtuneesta kipsisakka-altaan vuodosta aiheutunut YSL 84a pykälässä tarkoitettua vesistön merkittävää pilaantumista. Saadun lausunnon sekä kipsisakka-altaan vuoden jälkeisten tarkkailutulosten perusteella Kainuun ELY-keskus katsoo, että on tarpeen aloittaa ympäristövastuulaissa tarkoitettu, käsittelyratkaisun 1 mukaisesti nyt annettavasta välitöntä hallintopakkoa koskevasta ratkaisusta erillinen menettely pilaamisen korjaamiseksi.

Jotta toiminta voitaisiin keskeyttää YSL 86 pykälän mukaisesti välitöntä hallintopakko käyttäen, pilaantumisen tulisi kuitenkin olla merkittävän lisäksi välitöntä ja tilanteen tulisi lisäksi olla se, että haittaa ei voida muutoin poistaa tai riittävästi vähentää. Edellä on esitetty jo toteutettuja sekä suunniteltuja toimia haitan vähentämiseksi. Lisäksi on huomattava, että toiminnasta aiheutunut pilaantuminen ei ole välitöntä, koska vain edelleen jatkuvaa merkittävää pilaantumista voidaan pitää välittömänä. Ympäristölupaviranomainen on myöntänyt toiminnalle hallintopakkoasian vireillepanon jälkeen edellä kohdassa “Muut päätökset” viitatun ympäristöluvan, eikä tämän luvav ehtoja ole yksittäisiä pääasiassa kiintoaineen, pH:n ja raudan raja-arvojen sekä mangaanin tavoitearvon ylityksiä lukuun ottamatta rikottu, minkä myötä edellytykset välittämän hallintopakon käyttämiselle eivät täyty.

Talvivaara 23: Pelin kovuudesta

 

Viime viikolla uutisoitiin, että Kainuun ELY-keskus ei keskeytä Talvivaaran toimintaa useista vaatimuksista huolimatta. Mitä tämä sitten tarkkaan ottaen ”tarkoittaa”, ja kuka ”voitti”? Se ei  oikeastaan tarkoita mitään, ja kukaan ei voittanut.  Oikeastaan ainoa mielenkiintoinen asia näissä valituksissa on “vahva vihje”, jonka Talvivaara on eräässä vastineessaan esittänyt Suomen luonnonsuojeluliitolle. Vihjettä voinee kutsua myös uhkaukseksi.

[Tämä kirjoitus julkaistaan myös Uuden Suomen blogissa. On syytä huomioida, että kuulun Suomen Luonnonsuojeluliittoon. Kaikki spekulaatiot, mielipiteet, tulkinnat ja virheet ovat kuitenkin puhtaasti omiani].

Osaltaan päätös johtuu siitä että vaatimukset ovat  6-12 kuukautta vanhoja, ja tilanteet ovat ehtineet muuttua moneen kertaan.  Kainuun ELY-keskus myös uskoo yhtiön sanaan siitä, että ympärisöasioissa on saavutettu niin merkittäviä parannuksia, että keskeyttämiseen ei ole perusteita. Jokseenkin oletettu päätös siis. (Ks myös aiemmat kirjoitukset: 23.10,  24.10,  25.10., 29.10 ja 31.10. Laajempaa teknistä ja historiallista taustaa löytyy mm täältä: http://www.zygomatica.com/talvivaara/)

Taustaa

Eri tahot ovat tehneet seitsemän vireillepanoa, joissa ne pyytävät Kainuun ELY-keskusta käyttämään hallintopakkoa Talvivaaran toiminnan keskeyttämiseen (kaikki päätökset nähtävillä ymparisto.fi-sivulla).  Kainuun ELY-keskuksen päätös kattaa kaikki seitsemän.

Käytännössä tällainen vireillepano on rikosilmoitus:  viranomaista pyydetään selvittämään rikotaanko lakia, ja jos rikotaan, tekemään asialle jotain.  (Ks mm SLL: Ympäristörikokset sekä hallintopakkolomake).  Keinot voivat vaihdella uhkasakosta toiminnan lopettamiseen; näissä nimenomaisissa vireillepanoissa on vaadittu toiminnan lopettamista toistaiseksi, kunnes tilanne selkenee

Kaikissa on hieman eri painotuksia. Alla on kuitenkin listattu vireillepanojen päivämäärät, tekijät, ja (suunnilleen, oman ymmärrykseni mukaan) olennaisimmat perustelut.

  • [Huom: 4.11.2012 tapahtui kipsisakka-altaassa vuoto]
  • 5.11.2012  Kainuun luonnonsuojelupiiri (kipsisakkavuoto 4.11)
  • 7.11.2012  Kainuun LS-piiri ja paikallinen yhdistys (4.11. kipsisakkavuoto ja tilanteen hallitsemattomuus, tarkennettu)
  • 7.11.2012 Ylä-Savon SOTE kuntayhtymä (kipsisakkavuoto, toistuva saastuminen ennen sitä)
  • 20.2.2013  Suomen luonnonsuojeluliitto (Poikkeusjuoksutukset ja muut ympäristöluvan rikkomukset)
  • 12.3. SLL  (Poikkeusjuoksutusten aiheuttama pilaantuminen)
  • 18.3.2013 Ylä-Savon SOTE kuntayhtymä (luvanvastaisuudet, mm poikkeustilasäädösten rikkominen, hallinto-oikeuden päätösten ohittaminen)
  • [Huom: 7.4. 2013 tapahtui uusi kipsisakka-altaan vuoto. Yhtiö oli marraskuussa ilmoittanut, että tällaista vuotoa ei voi tulla].]
  • 12.4.2013 Osakaskunta (ympäristöluvan ja juoksutusrajojen rikkomukset)

Kaikkiin vireillepanoihin Talvivaara on saanut antaa vastineensa, kuten täytyykin. Yhtä lukuun ottamatta vastineet ovat tiukkoja mutta asiallisia. SLL:n 12.3.  vireillepanoon saatu vastine on kuitenkin hieman toisenlainen: uhkaava. Koko vaatimustekstin pdf löytyy täältä.  Talvivaaran vastine on päivätty 2.4.2013.

Vihjauksen taustaa

Vastinetta arvioidessa on hyvä pitää mielessä, että vain viisi päivää Talvivaaran vastineen jälkeen tapahtui uusi allasvuoto. Lisäksi yhtiön toiminnan esitutkinta on valmistunut, ja useita ihmisiä epäillään törkeästä ympäristön turmelemisesta. (Kaikki ovat kuitenkin syyttömiä kunnes oikeus toisin toteaa). On täysin mahdollista, että sävy olisi nyt toisenlainen.

Totean vielä seuraavaa: SLL-yhteyksistäni huolimatta en automaattisesti oleta, että Talvivaara on tässä paha mörkö ja SLL viaton marttyyri. Olen jopa sitä mieltä, että yrityksillä täytyy olla suojautumiskeinoja täysin aiheettomia valituskierteitä vastaan.

Mikä sitten on ”aiheeton valitus”? Nähdäkseni ne ovat sellaisia, joissa valittaja kerta toisensa jälkeen häviää. Jos valitukset pääsääntöisesti menevät läpi, ne eivät ole aiheettomia, vaan rikkeitä on tapahtunut.

(En tiedä missä kohtaa prosenttiluvun pitäisi mennä. Jos valituksista voittaa reilusti yli puolet, ne eivät missään nimessä ole aiheettomia. 30% läpimenolla aletaan olla harmaalla alueella).

Talvivaaran tapauksessa on vaikea arvioida läpimenoprosentteja, koska hallintoviranomaisen (Vaasan hallinto-oikeus) ja valvontaviranomaisen (Kainuun ELY-keskus) välinen kuvio on lievästi sekava.   Jos ELY:n päätöksistä valitetaan oikeudelle, oikeus saattaa kumota päätöksen, mutta palauttaa sen uuteen käsittelyyn ELY-keskukselle. Jos oikeuden päätöksen saaminen kestää 6-12 kuukautta,  tilanne (esimerkiksi poikkeusjuoksutus) on usein muuttunut täysin. ELY-keskuksen on mahdoton tehdä uutta päätöstä, koska tilanne meni jo.

Yhtiön lukuiset poikkeustilat vielä sekoittavat kuviota (ks esim Suomen Luonto 16.4.2013, ja myös poleemiset tekstini ”Porsaanreikien nerokkuudesta”   sekä ”Ympäristölupa ja järjestelmävika”).

Valitukset ovat siis ehkä teknisesti ottaen menneet läpi, mutta viranomaisten hitauden takia eivät ole johtaneet toimenpiteisiin. Ovatko ne silloin olleet aiheettomia? En tiedä.

Talvivaara katsoo (katsoi ainakin huhtikuussa), että SLL vääristelee tahallaan faktoja myös mediassa, ja sen pääasiallinen tarkoitus on aiheuttaa haittaa Talvivaaran toiminnalle. Pitääkö paikkansa?  Ilman yksilöidympiä syytöksiä tuohon on oikeastaan vaikea sanoa mitään.

Tuolla perusteella Talvivaara katsoo, että SLL:n on maksettava sen oikeudenkäyntikuluja, mikäli prosessi jatkuu (oletettavasti kuitenkin vain silloin, jos yhtiö voittaa). En ole varma onko ajatus edes toteuttamiskelpoinen, jos prosessia käydään hallinto- eikä rikosoikeudessa. Mutta onko uhkaus ylipäätään oikeutettu?

Jätän asian lukijan päätettäväksi.

Vihjauksen teksti

Talvivaaran vastine alkaa sivulta 17. Olen jättänyt pois muutamia pätkiä hyvin teknistä tekstiä. Suoraan SLL:n virheisiin viittaavia kohtia on merkitty tummalla.  Omia kommenttejani on [hakasulkeissa].

Hakija [SLL] on vireillepanossan väittänyt, että Vaasan hallinto-oikeus  8.3.2013 antamassaan päätöksessä Nro 13/0052/1 olisi todennut Talvivaaran toiminnasta aiheutuneen merkittävää pilaantumista. Hakijan näkemys on on virheellinen ja tämän näkemyksen esittäminen myös mediassa viittaa siihen, että sillä mitä ilmeisimmin tavoitellaan tarkoituksellista harhaanjohtavuutta Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen sisällöstä. Vaasan hallinto-oikeus ei ole ratkaisussaan ottanut sellaista kantaa, että Talvivaaran toiminnasta aiheutuneet vaikutukset olisivat luonteeltaan merkittävää pilaantumista.

Vaasan hallinto-oikeus toteaa sen sijaan päätöksessään, että Talvivaara ei ole kiistänyt Hakijan hallintopakkohakemuksessa ja sen johdosta annetussa ELY-keskuksen päätöksessä mainittuja poikkeuksellisia päästöjä. Keskeisenä valtakunnallisena luonnonsuojelu- ja edunvalvontajärjestönä, joka myös on osallistunut ympäristönsuojelulainsäädännön lainvalmistelutyöhän, Hakijan tulee olla tietoinen ympäristönsuojeluoikeuden keskeisten oikeudellisten käsitteiden sisällöstä ja merkityksestä. Näin ollen vääristelevää ja harhaanjohtavaa käsitteiden käyttöä on tätä taustaa vasten vaikea olettaa pelkäksi kielelliseksi lapsukseksi.

Vaasan hallinto-oikeuden toistaiseksi vailla lainvoimaa olevan päätöksen arvioinnissa aivan keskeisellä sijalla on se, että hallinto-oikeus on käyttänyt ilmausta ”poikkeuksellinen päästö” sen sijaa, että olisi käyttänyt YSL:n järjestelmässä merkityksellistä ja vakiintunutta oikeudellista käsitettä ”merkittävä pilaantuminen”, jota on kuvattu aiemmin tässä vastauksessa. Tästä on pääteltävissä, että Vaasan hallinto-oikeus on tietoisesti päättänyt olla määrittelemättä Talvivaaran ympäristövaikutuksia merkittäväksi pilaantumiseksi. Päinvastoin kuin Hakija vireillepanossaan väittää, Vaasan hallinto-oikeus ei ole lopullisesti ottanut kantaa päästöjen oikeudelliseen luonteeseen, mutta ei myöskään ole katsonut, että Talvivaaran toiminnan olisi Vaasan hallinto-oikeuden arvioiman ELY-keskuksen päätöksen tekohetkellä voitu osoittaa selvästi aiheuttaneen merkittävää pilaantumista, joka olisi oikeuttanut välittämän hallintopakon käytön.

….

Asiassa on kiinnitettävä huomiota myös siihen, että ELY-keskuksen päätös on ollut valituskelpoinen ja muun muassa Hakija on valittanut päätöksestä Vaasan hallinto-oikeuteen. Hakija on hallinto-oikeudessa esittänyt päällekkäisiä vaatimuksia nyt käsillä olevan vireillepanon kanssa vaatiessaan mm. Juoksutusten välitöntä keskeyttämistä. Toimivaltainen viranomainen arvioimaan ELY-keskuksen päätöksessä sallittujen juoksutusten keskeyttämistarvetta on siten Vaasan hallinto-oikeus ekä ELY-keskus voi nyt käsillä olevan vireillepanon johdosta ottaa asiaan kantaa. [Toimintavaltuuden ovatkin epäselviä] Asiassa on myös otettava huomioon, että päätös jo sisältää reunaehdot, joilla johtaminen voidaan keskeyttää eikä johtaminen ole toistaiseksi tarkkailun perusteella aiheuttanut näiden ehtojen ja määräysten ylityksiä taikka merkittävää pilaantumista tai sen vaaraa. [Seuraava kipsisakka-altaan vuoto tapahtui viisi päivää myöhemmin].

….

Toisin kuin Hakija vireillepanossaan väittää, Talvivaaran ylitevesi käsitellään muilta osin ympäristöluvan edellyttämällä tavalla. Loppuneutraloinnista ylitevesi johdetaan pohjoiselle jälkikäsittely-yksikölle, jolle ei ole varastoituna kipsisakka-altaan vuotovesiä ja joka toimii normaalisti.

 Lopuksi:

Hakija vaatii vireillepanossaan edelle yksityiskohtaisemmin käsitellyin perustein koko Talvivaaran kaivoksen toiminnan keskeyttämistä vesienhallinnan korjaamiseksi ympäristöluvan mukaiseksi. Talvivaaran kaivoksen tilanne on tällä hetkellä [2.4.2013] kipsisakka-altaan vuodon seurauksena poikkeuksellinen ja edellyttää erityisiä toimenpiteitä. Toiminnasta ylimääräisine juoksutuksineen ei kuitenkaan aiheudu välitöntä ja merkittävää ympäristön pilaantumista, joka mahdollistaisi toiminnan keskeyttämisen. Ylimääräisten juoksutusten osalta asia on vireillä Vaasan hallinto-oikeudessa, joa on toimivaltainen viranomainen arvioimaan keskeyttämistarpeen eikä ELY-keskuksen tässä vaiheessa tule ottaa kantaa keskeyttämisvaatimuksiin tältä osin. [Hallinto-oikeus kumosi näitä päätöksiä 19.4. ja 2.5., ja palautti KaiELYlle uuteen käsittelyyn].

 Talvivaaran toiminnan ympäristövaikutukset ovat parhaiten hallittavissa, kun kaivoksen prosessit toimivat mahdollisimman normaalisti ja tälle annetaan viraonomaisohjauksen puolesta edellytykset. Mikäli metallitehtään toiminta keskeytetään, yhtiöllä ei ole teknisiä eikä taloudellisia mahdollisuuksia tehokkaasti hoitaa myöskään vesienhallintaan liittyviä kysymyksiä.

 Ottaen huomioon muun muassa Vaasan hallinto-oikeudessa vireillä olevan ELY-keskuksen 12.2.2013 antamaa päätöstä koskevan Hakijan valituksen, Talvivaara katsoo, että nyt käsillä olevan vireillepanon pääasiallinen tarkoitus on aiheuttaa haittaa Talvivaaran toiminnalle. Vireillepano myös kuluttaa turhaan ELY-keskuksen rajallisia resursseja, Talvivaara niin ikään oudoksuu Hakijan tapaa ilmeisen tarkoitushakuisesti vääristellä Vaasan hallinto-oikeuden päätöstä. Näistä syistä Talvivaara pitää vireillepanoa ilmeisen perusteettomana ja harkitsee mahdollisuutta näihin seikkoihin perustuen vaatia Hakijalta oikeudenkäyntikuluja prosessin jatkuessa.

————–

 

Talvivaara 16: Falsifioitavia arvioita ennen esitutkintaa

 

Kunnon viherpiipertäjä tai aktivisti ei koskaan myönnä virheitään — tämä ainakin on yleinen näkemys. Jos jokin ennuste tai arvio osoittautuu vääräksi, se sopivasti unohdetaan. Päätinkin olla huono piipertäjä, ja asettaa joitakin arvioitani falsifioitavaksi. Olen viimeisen vuoden aikana kirjoittanut noin tusinan verran Talvivaaraa koskevia arvioita (koko materiaali löytyy täältä). Onko niissä ollut järkeä?

Tänään mahdollisesti julkaistava kipsisakka-altaan vuodon esitutkinta-aineisto saattaa sisältää tietoa, joka auttaa arvioimaan tätä. Olen siis kirjoittanut tämän tekstin näkemättä sitä, jotta ei tulisi kiusausta muuttaa johtopäätöksiäni sen mukaisesti. (Itse asiassa olen kirjoittanut tekstin jo aiemmin, ja ajastan sen ilmestymään jo yöllä).

[Päivitys 18.10.2013 klo 14:40: Oulun poliisin mukaan esitutkinta on valmis, mutta ei tule julkiseksi vielä ainakaan kuukauteen tai pariin. En siis vielä pääse tekemään koetta. Kirjoitukset kuitenkin säilyvät tässä blogissa, ja pääsen testaamaan niitä kun aika koittaa.]

Teen tässä oletuksen, että esitutkinnan perusteella päädytään nostamaan syyte törkeästä ympäristön turmelemisesta, ainakin kapeilta alueilta. Olenko onnistunut arvaamaan ainoatakaan perustelua oikein? (Ja sitä kautta: onko arvioissani ollut järkeä?)

Arvioni ovat lähes keskeytyneet loppukevään jälkeen, koska koin valaistuksen: Talvivaara on niin absurdi järjestelmäksi että sellainen on viimeksi nähty Neuvostoliitossa (Talvivaara 9). Neuvostojärjestelmääkään ei pystynyt järjellä ymmärtämään. Kesällä ja syksyllä on siis tullut paljonkin uutta tietoa, joka ei ole tähän blogiini saakka päätynyt.

 

Ympäristöluvan rooli

Nähdäkseni ongelma tiivistyy näinkin tylysti (Talvivaara 10):  “Suomen järjestelmässä on herrasmiesoletus: annettuja ympäristölupia valvotaan tasapuolisesti, ja pääsääntöisesti noudatetaan ainakin pakon edessä. Tässä tapauksessa Kainuun ELY-keskus ei ole valvonut eikä Talvivaara ole noudattanut. Kun herrasmiesoletus ei pidäkään paikkaansa, järjestelmä halvaantuu. Umpikujasta ei tunnu olevan mitään ulospääsyä. Järjestelmävika on näinkin yksinkertainen.”

Periaatteessa esitutkinnan pitäisi ennen muuta ottaa kantaa siihen, millaisia vaurioita on syntynyt, ja onko Talvivaara syyllinen niihin joko huolimattomalla toiminnalla tai ympäristölupaa rikkomalla. Taloudelliset kysymykset saattavat lopulta olla ne joihin on keskitytty, koska tutkintaa on hoitanut juuri talousrikosyksikkö. (Suomessahan ei ympäristörikoksiin erikoistuneita poliiseja ja syyttäjiä ole juuri ollenkaan). Viranomaisten mahdollisia puutteita tai rikkomuksia ei tässä yhteydessä tutkita.

Puutteet ympäristöluvan seurannassa

Yhtiön toiminta on nähdäkseni ollut mahdollista lähinnä ympäristönsuojelulain 62 pykälän poikkeustilasäädöksiä väärinkäyttämällä (Talvivaara 3), ja niihin liittyvien hallinto-oikeuden päätöksiä väärin tulkitsemalla (Talvivaara 7). Jos olen oikeassa, näistä väärinkäytöksistä voitaisiin nostaa syyte. Tämä tuntuu kuitenkin epätodennäköiseltä. Prosessit ovat valituskierteineen edelleen osittain kesken, eikä syyttäjä voi niihin periaatteessakaan puuttua. En siis usko, että tähän aspektiin on voitu esitutkinnassa ottaa kantaa.

On toki mahdollista että mennään sieltä missä aita on matalin: selvitetään kuka oli se alimman tason työntekijä jonka katsotaan puhkoneen pohjamuovit, ja syytetään häntä. Näinhän pitkälti tapahtui esimerkiksi Nokia vesikriisissä vuonna 2007: väärästä hanasta vääntänyt teknikko sai seitsemän kuukautta ehdollista vankeutta kuolemantuottamuksesta, mutta laajemmasta kokonaisuudesta vastannut esimies vapautettiin syytteistä.

Jostakin syystä en ole vieläkään niin kyyninen, että uskoisin näin tapahtuvan. Jos syytteen kuitenkin saisi vain muutama alatason työntekijä, tulen saavuttamaan sellaisen kyynisyyden tason jonka en uskoisi olevan edes fyysisesti mahdollista.

Ympäristönsuojelulain vaatimukset

Käytännössä ympäristönsuojelulaissa on ainakin kaksi ylintä johtoa koskevaa asiaa, joihin esitutkinta voisi tässä yhteydessä ottaa kantaa: selvilläolovelvollisuus  ja pilaantumisen torhuntavelvollisuus (Opasnet.org).

“Ympäristönsuojelulaki (YSL, 86/2000) on ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen yleislaki. Lakia sovelletaan toimintaan, josta aiheutuu tai voi aiheutua ympäristön pilaantumista. Laissa asetetaan toiminnanharjoittajalle kaksi yleistä velvollisuutta, selvilläolovelvollisuus ja pilaantumisen torjuntavelvollisuus. Selvilläolovelvollisuuden mukaan toiminnanharjoittajan on oltava riittävästi selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista, ympäristöriskeistä ja haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksista.

Ympäristönsuojelulain 7 §:ssä säädetään maaperän pilaamiskiellosta, jonka mukaan maahan ei saa jättää tai päästää jätettä, muuta ainetta, organismeja tai mikro-organismeja siten, että seurauksena on sellainen maaperän laadun huononeminen, josta voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle, viihtyisyyden melkoista vähentymistä tai muu niihin verrattava yleisen tai yksityisen edun loukkaus. Maaperän pilaamiskiellon kaltainen ehdoton kielto on myös lain 8 §:n pohjaveden pilaamiskielto.”

Selvilläolovelvollisuuden laiminlyönti

Jos esitutkinta päätyisi siihen, että katastrofin tärkein syy oli ennustamaton luonnonkatastrofi eli syksyn 2012 valtavat sateet, syytettä ei periaatteessa voisi nostaa. Talvivaarahan on systemaattisesti syyttänyt ongelmistaan juuri näitä syksyn 2012 sateita. Itse kävin todellisia sadetilastoja läpi, ja syksy oli toki järkyttävä. Ennennäkemätön se ei kuitenkaan ole ollut, ja on käsittämätöntä että asiaa ei ollut riskinhallinnassa mitenkään huomioitu (Talvivaara 1). Jos esitutkinta katsoo, että syksyn 2012 pienentävät Talvivaaran vastuuta merkittävästi, olen viranomaisten mielestä ollut väärässä.

Talvivaaralla ei käytännössä ole ollut minkäänlaista varautumista sääriskeihin (Talvivaara 2). Jos olen oikeassa, riskinhallinnan puutteet voidaan katsoa niin törkeäksi selvilläolovelvollisuuden laiminlyönniksi, että niiden perusteella voidaan nostaa syyte.

Myös mittaustuloksia on ainakin joissakin tapauksissa käytetty  järjettömin tavoin (Talvivaara 8). Jos olen oikeassa, Talvivaaran epäluotettavat mittausmenetelmät katsotaan niin selvilläolovelvollisuuden laiminlyönneiksi, että ne mainitaan syytteessä.

Selvilläolovelvollisuuden puutteista kertoo oikeastaan kaikkein tiiviimmin kirjoitus Talvivaara 4 ja siellä kuva 9. Ellei näistä sekoiluista ole esitutkinnassa mitään kantaa, viranomaiset ovat katsoneet että alla olevan kaltainen toiminta on riittävän hyvin kontrolloitua toimintaa.

Valvontaviranomaisilla on uskoakseni merkittävä vastuu siitä, että näitä väärinkäytöksiä on päässyt tapahtumaan  (Talvivaara 7, Talvivaara 13).  Koska syyteharkinta on kohdistunut vain yhtiöön itseensä, en usko että viranomaisten roolia tullaan mitenkään edes mainitsemaan. Aksioomana on, että viranomaisten toiminta on ollut absoluuttisen oikeaa, ja Talvivaara on ainoa syyllinen. Tämä on yhtiötä kohtaan epäreilua, mutta niin maailma toimii.

 

Pilaantumisen torjumisen laiminlyönti

En kirjoituksissani ole mennyt kovin syvälle varsinaisiin ympäristövaurioihin, koska niiden todellista määrää ei yksinkertaisesti vielä tiedetä. Käytännössä kipsisakka-altaan vuodon takia luontoon pääsi suuria määriä raskasmetalleja ja sulfaatteja, minkä jo sinällään pitäisi kevyesti ylittää syytekynnys.

Lähijärvien kunnostustarpeesta on esitetty ensimmäisiä riippumattomia arvioita (Talvivaara 11). Arviot ovat massiivisia. Mikäli nämä arviot ovat jo ehtineet syyteharkintaan, pitäisi olla melko selvää, että syyte nousee.

Mielenkiintoisempi kysymys on se, lasketaanko jatkuva sulfaattien syöttäminen luontoon myös tällaiseksi laiminlyönniksi. Sulfaattien suuri määrä johtuu prosessin epäonnistumisesta (rikkihappoa joudutaan neutraloimaan lipeällä, mikä tuottaa sulfaattisuoloja).

Koska sulfaateille ei ollut sitovia ylärajoja ympäristöluvassa, syyttäjän voi teknisesti ottaen olla vaikeaa nostaa syytettä. Jos kuitenkin katsotaan lopputulosta eli pilalle suolaantuneita (ja koko ajan huononevia) lähijärviä, syyttäjällä saattaisi olla mahdollisuus nostaa syyte lopputuloksen perusteella, vaikka ympäristöluvan kirjainta ei olisikaan rikottu.

Alkuperäisten suunnitelmien mukaan jätevesi piti puhdistaa sulfaateista lähes kokonaan, mitä Talvivaara ei ole koko aikana edes yrittänyt. Kesällä 2013 voimaan astuneessa ympäristöluvassa on ensi kertaa sitovia päästörajoja. Yhtiö on ilmoittanut että se ei kykene niitä noudattamaan, ja valittanut niistä oikeuteen (Talvivaara 12).  Koska prosessi on kesken, syytettä siitä ei voine nostaa. Pidän käytännnössä varmana, että nykyisten sulfaattipäästöjen jatkumista ei esitutkinnassa käsitelty ollenkaan.

 

Missä olosuhteissa myöntäisin olleeni väärässä?

En loppujen lopuksi pystynyt esittämään niin konkreettisia hypoteeseja, kuin  olisin toivonut. En siis myöskään aivan kykene lunastamaan lupaustani: esitutkinnan tulokset eivät täysin riitä kaatamaan väitteitäni. (Itse asiassa vasta oikeusprosessi ne voisi loppujen lopuksi kaataa: syyte on todellakin vasta syyte, ja “totuus” selviää vasta oikeudessa, vuosien kuluttua).

Jos esitutkinta ei kuitenkaan ota ollenkaan kantaa varsinkaan selvilläolovaatimukseen, katson että viranomaisten tulkinnat ovat aivan toiset kuin omani. Analyysiini viittaavat siihen, että ongelmat ja väärinkäytökset ovat tapahtuneet aivan ylimmällä tasolla, mutta jo selvilläolovaatimus johtaa nähdäkseni siihen, että ylimmällä johdolla on myös rikosoikeudellista vastuuta.

Mikäli esitutkinnassa katsotaan, että johto ei ole syyllistynyt selvilläolovaatimuksen laiminlyönteihin, koko analyysiltäni katoaa hyvin suurelta osin pohja.

Kirjoittaja kuuluu Suomen luonnonsuojeluliittoon, mutta kaikki mielipiteet, näkemykset, päätelmät ja etenkin virhepäätelmät ovat henkilökohtaisia.

Translate »