Tag: ympäristö

Talvivaara 29: Julkinen ja kritisoitava

 

Kuka tahansa saa kutsua itseään asiantuntijaksi. Useimpien ei kannattaisi. Siitä huolimatta olen tuottanut sisältöä tähän “luontoväen asiantuntijaryhmän” tekemään analyysiin, vaikka en laske itseäni asiantuntijaksi missään syvällisessä tai perinteisessä mielessä.

Arvio on tehty nimenomaan julkiseksi ja kritisoitavaksi, vastapainona muiden ryhmien analyyseihin, jotka ovat salaisia ja mahdottomia kritisoida tai arvioida.

Koko raportti pdf-muodossa: Talvivaara-arvio

“LUONTOVÄEN ASIANTUNTIJARYHMÄ” 11.11.2013

AVOIN KIRJE TALVIVAARAN RAHOITUSTA KÄSITTELEVÄLLE MINISTERIRYHMÄLLE

Olemme ryhmä luonto- ja ympäristöaktiiveja. Olemme seuranneet Talvivaaran toimintaa ja
tilannetta vuoden 2011 keväästä alkaen. Ryhmä on epävirallinen ja epämuodollinen.

Olemme  antaneet ryhmän arviointeja mm Suomen luonnonsuojeluliiton, Kainuun luonnonsuojelupiirin ja  paikallisten asukkaiden sekä tiedotusvälineiden käyttöön. Osalla toimijoista on sidonnaisuuksia Suomen luonnonsuojeluliittoon.

Ryhmän arviointien laatimiseen ovat osallistuneet mm
– Helvi Heinonen-Tanski, MMT (mikrobiologia), dosentti, noin 40 vuoden kokemus tutkimusta ja opetusta Helsingin ja Itä-Suomen (Kuopion) yliopistoissa.
– Heli Jutila, FT (ekologia), MBA, ympäristöasiantuntija, 20 v. kokemus ympäristöhallinnosta
– Heikki Simola, ympäristötieteen dosentti
– Jakke Mäkelä, FT (fysiikka)
– Jari T Natunen, FT, biokemisti
– Juha V Mentu, MMM (mikrobiologia), ympäristöbiologi
– Pertti Sundqvist, majuri evp, tämän dokumentin yhteyshenkilö
(sähköposti pertti@dinikon.net puh 050 432 8281)
Ryhmän toimintaan on osallistunut muitakin henkilöitä.

Ryhmä on laatinut arvion Talvivaaran kaivoksen sulkemismahdollisuuksista ja bioliuotuksen
ongelmista. Sulkemista koskeva osuus annettiin Leo Straniuksen käyttöön ennen lauantaina  9.11.2013 YLE:n aamutelevisiossa esitettyä keskustelua.

Arvio on tämän saatekirjeen liitteenä.

Tämä asiantuntijaryhmän arvio ei ota kantaa Talvivaaran sulkemiseen, se vain esittää, miten se voisi olla toteutettavissa. Vaikka yhtiö jatkaisi toimintaansa, tuotannon jatkuminen ei lainkaan vähennä jälkihoidon tarvetta ja kustannuksia. Toiminnan laajentaminen sellaiseksi, että se olisi taloudellisesti kannattavaa, lisää ympäristön kuormitusta ja riskejä. Bioliuotuksen tehostaminen siinä määrin, että tuotanto voitaisiin kolminkertaistaa, on erittäin hankalaa.

Arviot on tehty julkisten lähteiden perusteella. Talvivaara ei anna riittävästi detaljitietoa, että
arvioita voitaisiin tarkentaa. Myöskään Pohjolan johtama ryhmä ei julkaise arvioitaan.
Talvivaaran uskottavuuden vuoksi pidämme avoimuutta erittäin tärkeänä.

Ryhmän puolesta
Pertti Sundqvist

Koko raportti pdf-muodossa: Talvivaara-arvio

Laajempaa teknistä ja historiallista taustaa löytyy mm täältä: http://www.zygomatica.com/talvivaara/).   Kirjoittaja kuuluu Suomen Luonnonsuojeluliittoon, mutta spekulaatiot, mielipiteet, tulkinnat ja virheet ovat puhtaasti omia.

Talvivaara 26: Mikä on olkinukkeargumentti?

 

A-Studion haastateltavana oli eilen [6.11.]  asiantuntija, joka ilmoitti (epätarkkojen muistiinpanojen mukaan) että ”jokainen kemiaa tai fysiikkaa hiukan lukenut ymmärtää, että Talvivaaran biolioutusprosessia ei voi pysäyttää”.

Julkaistu Uuden Suomen blogina 7.11.2013

Tämän perusteella viranomaiset, tai Talvivaara itsekään, eivät ole ollenkaan lukeneet kemiaa tai fysiikkaa.  Täältä nimittäin löytyy Talvivaaran oma lopettamissuunnitelma vuodelta 2009, ja täältä Aluehallintoviraston tarkennnus siihen (pdf  täällä ja täällä). Ks myös mm Suomen Luonto 4.11.

Asiantuntija totesi aivan oikein (taas muistiinpanojen mukaan) että kaivosta ”ei voi sulkea niin, että laitetaan vain ovi kiinni”.  Tällaista ei tietääkseni kukaan ole edes esittänyt.

Hallittu alasajo kestää aikansa kun kemikaalien syöttäminen lopetetaan, liuoskierros pysäytetään, kasat peitellään, ja muutenkin siivotaan paikat. Se kestää kuukausia, mahdollisesti vuoden pari. Hiljaa hyvä tulee. Mutta juuri tätä varten yhtiöllä on 31 miljoonan euron vakuudet, nimenomaan konkurssitilanteisiin.

Tämä on klassinen esimerkki olkinukke-argumentista: vääristellään vastapuolen argumentti niin lapselliseksi, että se on helppo kumota.

Tarkemmin asiantuntijan väitteisiin voi ottaa kantaa vasta, kun asiantuntijan mainitsema riippumaton kuuden hengen huippuasiantuntijaryhmä julkaisee tulokset, joiden perusteella se on näihin olkinukke-argumentteihinsa päätynyt.

Laajempaa teknistä ja historiallista taustaa löytyy mm täältä:http://www.zygomatica.com/talvivaara/).   Kirjoittaja kuuluu Suomen Luonnonsuojeluliittoon, mutta spekulaatiot, mielipiteet, tulkinnat ja virheet ovat puhtaasti omia. 

Talvivaara 27: Olisiko Talvivaaran konkurssi akuutti ympäristökatastrofi?

 

Talvivaara-asiantuntijaksi nimetty henkilö on Ylen haastattelussa todenut seuraavaa: “Talvivaaran kaivosyhtiön mahdollinen konkurssi saattaisi olla alueen luonnolle katastrofi. Näin pelkää Talvivaaraa tutkinut tekniikan tohtori N.N.:  On suuri riski, että ympäristöasiat jäävät hoitamatta ja ne ovat kuitenkin asioita, tämä vesien hallinta, mitä siellä pitää joka päivä hoitaa.”

Julkaistu Uuden Suomen blogissa 8.11.2013

Onko asiantuntijan arvio ymmärrettävä niin, että konkurssitilanteessa toiminta kaivoksella pysähtyy kuin seinään? Työntekijät kävelevät kotiin, sähköt käännetään pois päältä, jätevesialtaisiin kertyy pikkuhiljaa miljoonia kuutioita lisää  jätevettä kunnes sitten vuosien päästä padot pikkuhiljaa murtuvat ja metallitulva saastuttaa luonnon?

Asiantuntijan todellinen osaaminen on toistaiseksi testaamatta (ks “Mikä on olkinukkeargumentti“). Käytännössä tässä nimenomaisessa tapauksessa on kaksi skenaariota.

A. Väite on totta, koska valtio on passiivinen ja antaa ympäristön pilaantua

Asiantuntijan arvio voi teoriassa jopa pitää paikkansa, jos oletetaan että valtio olisi mahdollisessa konkurssitilanteessa täysin passiivinen tekijä, joka ei voi muuta tehdä kuin antaa katastrofin tapahtua.

On vaikea tietää, puhuuko asiantuntija velkasaneerauksesta vai konkurssista. Arvioidaan molemmat.

Yrityssaneeraus: Asianajajaliiton web-sivujen mukaan “Yrityssaneerausmenettelyn tavoite on taloudellisissa vaikeuksissa olevan yrityksen tervehdyttäminen ja velkajärjestelyn aikaansaaminen. Tarkoitus on välttää pohjimmiltaan kannattavan yritystoiminnan ajautuminen konkurssiin. Menettely perustuu yrityssaneerauslakiin 25.1.1993/57.”

Konkurssi: Oikeus.fi mukaan “Konkurssi on menettely, jossa velallisen koko omaisuus käytetään yhdellä kertaa hänen velkojensa maksuksi suhteellisesti kunkin velan suuruuden mukaan.”

Uskottava se on: lakipykälässä ei mainita mitään siitä, että yrityssaneerausta voisi käyttää ympäristövahinkojen estämiseen tai korvaamiseen. Konkurssilainsäädännössäkin velkojan etu on ainoa etu.

Toki meneillä olevat vahingonkorvausprosessit vaikuttavat varmasti siihen, miten konkurssipesää jaetaan. Mutta tämän mallin mukaan valtiolla ei olisi vaikutusmahdollisuuksia enää ollenkaan. Solidium on omistaja, ei velkoja. Jos valtio esittää vahingonkorvausvaatimuksia, jono on pitkä.

B. Väite ei ole totta, koska valtio on aktiivinen ja ottaa jälkihoidon tehtäväkseen

Helposti unohtuu, että konkurssitilanteessakin viranomaisilla on valtaa. Tässä tapauksessa myös taloudellinen vipuvarsi. Talvivaaralla on 31 miljoonan euron vakuus kaivoksen sulkemista varten, nimenomaan konkurssitilanteita ajatellen.

Valvontaviranomaisilla (Kainuun ELY-keskus) on suvereeni valta päättää, millä tavalla ja riskeillä alasajo tapahtuu. Kainuun ELY-keskuksen toiminta on tosin ollut lievästi sanoen huteraa, mutta parempaakaan osaamista Suomessa ei ole. Jos altaat todella ovat tuollainen riski (ja luultavasti ne ovat), niiden tyhjentäminen on ykkössijalla.

Mistä löytyvät osaavat työntekijät? Valtio ei tietenkään voi pakottaa ketään töihin ilmaiseksi. Sen sijaan asiallisia työntekijöitä saa maksamalla asiallista palkkaa.

On jokseenkin selvää, että tämä 31 miljoonaa ei riitä ympäristövaurioiden korjaamiseen. Se ei välttämättä riitä kokonaan edes tehtaan alasajoon,  koska mitoitus on tehty oletuksella että tehdasta on hoidettu asianmukaisesti. Sen sijaan asiantuntijan esittämä akuutti katastrofi sillä voidaan estää.

Kumpi skenaario pitää paikkansa?

En osaa sanoa, koska en väitä itseäni asiantuntijaksi. Konkurssilakia en tunne käytännössä ollenkaan. Tuo 31 miljoonaa sen sijaan on tiedossa, samoin viranomaisten toimintavaltuudet.

Onko tällä asialla merkitystä? On siinä mielessä, että mihin tahansa ja kenen tahansa esittämään kiristykseen ei ole syytä alistua. Jos skenaario B pitää paikkansa, ja asiantuntijan arvio on tässä ollut harhainen, millä luottamuksella pitäisi suhtautua asiantuntijan muihin väitteisiin? En tiedä.

Talvivaaralla on jo tarpeeksi monia todellisia riskejä, joilla se pystyy kiristämään suomalaisia. Ei sen tarvitse enää kehitellä tällaisia ylimääräisiä uhkakuvia.

 

Lisäys: Ks Vihreän langan artikkeli aiheesta.

Lisäys 2: Ks asiantuntijan haastattelu Ilta-Sanomissa.

Laajempaa teknistä ja historiallista taustaa löytyy mm täältä:http://www.zygomatica.com/talvivaara/).   Kirjoittaja kuuluu Suomen Luonnonsuojeluliittoon, mutta spekulaatiot, mielipiteet, tulkinnat ja virheet ovat puhtaasti omia.

Talvivaara 15: Nollatoleranssia oman puolen virheille

 

Jos on jotakin mitä en siedä, se on oman puolen huono argumentointi. Alla olevaan julkilausumaan on osallistunut koko joukko tiukkoja Talvivaaran vastaisia aktivisteja. Pidän tärkeänä, että juuri kriitikot ovat kaikkein tiukimpia näissä asioissa. Jos valtalehti julkaisee jotain virheellistä, virheet täytyy oikoa.

Mielipide Iltalehden pääkirjoitukseen 15.10.2013

Iltalehden pääkirjoitus 15.10. on esittänyt kovia väitteitä Talvivaaran prosessista. Omassa Paikan päällä-blogissaan Talvivaara oikoo näitä virheitä.

Olemme syvästi Talvivaara-kriittisiä, ja pidämme kaivoksen sulkemista ainoana jäljellä olevana järkevänä ratkaisuna. Siitä huolimatta katsomme, että kaivostoiminnan arvostelijoillakin tulee olla nollatoleranssi virheelliseen tiedon levittämiseen. Iltalehden pääkirjoituksessa on muutama selkeä virhe, ja muutama hyvin tulkinnanvarainen väite.

1. “Suurin osa haposta valuu kasan ohi Kainuun maaperään ja sieltä Vuoksen ja Oulujoen vesistöihin tuhoisin seurauksin” on Iltalehdeltä merkittävä virhe. Vesissä on ollut yksittäisiä happamia ja emäksisiä pulsseja, mutta väite on rajua liioittelua. Varsinainen saastuttava aine on sulfaatti, koska liuotuksessa käytetään massiiviset määrät rikkihappoa ja sulfaatin poisto jätevedestä on täysin riittämätöntä. Lisäksi luontoon on laskettu aika ajoin raskasmetalleja – osa vuotojen yhteydessä, mikä tuhosi kaloja marraskuun 2012 vuodon jälkeen. Kasat on pohjustettu siten, että liuoskierrosta happoa ei pitäisi päästä maaperään.

2. IL väittää prosessissa muodostuvan “vulkaanista lasia”. Tämä on vähintäänkin liioittelua. Prosessissa syntyvät metalliyhdisteet saattavat kyllä muodostaa kovia paakkuja, mutta mitään vulkaanista lasia se ei ole. Talvivaara väittää, että paakkuja syntyy liuotusajan loppupuolella. Emme ota kantaa, missä vaiheessa paakkuja syntyy, mutta todennäköisesti jo mikroskooppiseen pienetkin paakut bakteereiden pinnalla haittaavat bioliuotusta.

3. Tulkinnanvaraiseen suuntaan menee väite “Kirjoituksessa väitettiin virheellisesti Talvivaaran siirtyneen rikkihappoliuotukseen. Rikkihappoa käytetään liuoksen pH:n säätelyyn, jotta raudan ja rikin hapettajabakteereille saadaan riittävän happamat olosuhteet.” Talvivaaran omien esitysten mukaan bioliuotus tarvitsee ainoastaan “vettä, ilmaa ja mikrobeja”. Yhtiö ilmoittaa liuoksen pH:ksi 1.7-3.0. Jos pH on saatava noin alas, rikkihappo on aivan ydinosa prosessia. “Bakteeriavusteinen rikkihappoliuotus” olisi lähempänä totuutta.

Vaikka katsomme, että räikeät virheet on syytä korjata, Talvivaaran perusväitteeseen suhtaudumme siitä huolimatta kyynisyydellä: “Biokasaliuotus on todistetusti osoittanut toimivuutensa, vaikka on viime aikoina kärsinyt liiasta vedestä. Korjaavat toimet ovat parhaillaan menossa. Täytyy muistaa, että Talvivaaran tuottamat kymmenet tuhannet tonnit nikkeliä ja sinkkiä on tuotettu bioliuotuksella.” Vielä keväällä ulkopuolinen konsultti totesi, että Talvivaaran prosessi ei ole teollisessa mittakaavassa osoittanut toimivuuttaan.

On vaikea nähdä, miten nykytilaa voisi pitää osoituksena toimivuudesta. Nikkeliä on toki tuotettu, mutta valtavilla taloudellisilla tappiolla ja massiivisilla ympäristötuhoilla kuluttaen paljon kemikaaleja. Liiallinen vesi ei johdu syksyn 2012 sinällään suurista sateista, vaan prosessista: Talvivaara itse ottaa useita miljoonia kuutiometrejä vettä Kolmisoppijärvestä. Ainakaan sateet eivät siis ole syy ongelmiin.

Kirjoittajat:

  • Jakke Mäkelä
  • Helvi Heinonen-Tanski
  • Pertti Sundqvist
  • Johan Heino

Kirjoittajat kuuluvat Suomen luonnonsuojeluliittoon.

Yhteenveto muista omista Talvivaara-kirjoituksistani: Talvivaara 14: Onko kukaan yhtään viisaampi kuin vuosi sitten?

Talvivaara 14: Onko kukaan yhtään viisaampi kuin vuosi sitten?

Aikajanoista voi joskus nähdä ihmisen psyykkisen kehittymisen uteliaisuudesta hämmästymisen kautta kyynistymiseen, siitä nihilismiin ja raaistumiseen, ja taas sarkasmin kautta uudelleen nousu hyväksyvän kyyniseen analyyttisyyteen. Huomaan tällaisen prosessin, kun katselen läpi mitä olen kirjoittanut vajaan vuoden aikana Talvivaarasta.

Kaikki Talvivaara-kirjoitukset: täällä.

Yle Uutiset on tänään käsitellyt Talvivaaraa melko kovalla kädellä. Viranomaiset ovat terästäytymässä kaivoksen valvonnassa, ja väläyttävät hallintopakolla ellei tilanne muutu nopeasti. Kaivoksella on miljoonia kuutioita liikaa saastunutta vettä, eikä paikkaa sijoittaa sitä.  Taloudellisesti tilanne on vaikea. Suuri laina uhkaa erääntyä kerralla, ellei maksuvalmius säily yli tietyn rajan; rajaa kolkutellaan ehkä jo muutaman kuukauden kuluttua. Lainaehtojen mukaan kaivoksen pitää tuottaa 15,000 tonnia nikkeliä vuodessa; tammi-kesäkuussa tuotettiin alle kolmasosa tästä. Nikkelin hinta on hieman yli 10,000 dollaria tonnilta; Talvivaaran todellinen kannattavuusraja olisi yhtiön itsensä mukaan noin 20,000 dollaria.

Homma etenee nyt omalla painollaan mihin etenee. Ehkä on välitilinpäätöksen paikka.

Vuosi sitten tiesin kaivoksesta lähinnä sen, että sillä oli jotain ympäristöongelmia. Samoihin aikoihin pääsin aloittamaan “tahdonvastaisen sapattivapaan” (toisella tapaa sanottuna sain irtisanomispaketin) ja jotain tehdäkseni aloin tutustua kaivokseen tiiviimmin. En väitä olevani “neutraali”, vaan kuulun Suomen luonnonsuojeluliittoon. Olen kuitenkin pyrkinyt siihen, että tuo bias haittaisi mahdollisimman vähän. Näissä kirjoituksessa saattaa olla virheitä (pahojakin), mutta tietoista vääristelyä olen ainakin pääsääntöisesti pyrkinyt välttämään.

4.11.2012. Alku. Kaivoksella oli massiivinen vuoto-onnettomuus.

4.12.2012. Uteliaisuus. Talvivaara 1: Sääriskit. Talvivaara syytti julkisuudessa onnettomuudesta kesän ja syksyn 2012 “historiallisia” sateita. Koska Ilmatieteen laitoksen datat olivat sopivasti juuri avautumassa, ryhdyin analysoimaan alueen sadetilastoja. Johtopäätös: kyllä sateet kovia olivat, mutta eivät ainutlaatuisia. Mitoitukset olisi pitänyt tehdä sen mukaan, että sellaisia sateita voi tulla. (Myöhemmin on osoittautunut että vesiongelma ei tosiaankaan johtunut syksystä 2012, vaan vettä on kertynyt jo monta vuotta).

11.12.2012. Uteliaisuus ja hämmästyneisyys. Talvivaara 2: Seuraavat kaksi vuotta. Perehdyin Talvivaaran saderiskinhallintaan. Osoittautui, että “riskinhallinta” oli harras toive, että seuraavan kahden vuoden aikana sataisi vain “keskimääräisen” verran. Koska määritelmän mukaan puolet ajasta sataa enemmän kuin keskimäärin, tämä on käytännössä sama kuin heittäisi kolikkoa.

23.1.2013. Alkava epäluuloisuus.  Talvivaara 3: Kolmen vuoden vedet? Yhtiö ilmoitti aloittavansa hätäjuoksutukset ympäristönsuojelulain 62 pykälän perusteella. Se päästäisi noin kolmen vuoden vedet luontoon yhdellä kertaa. Lakipykälien ja numeroiden penkominen osoitti kaksikin ongelmaa: tilanne ei ollut sellainen että hätäpykälää voisi käyttää (minkä Vaasan hallinto-oikeus on sittemmin todennutkin); ja todellinen kertapäästö olisi niin suuri, että se vastaisi kaivoksen koko päästöjä sen kuudenkymmenen vuoden toiminnan aikana.

5.3.2013. Käsittämättömän edessä hiljentyminen. Talvivaara 4: Tilanne, karkeasti. Yritin vuokaavioiden avulla hahmotella, mitä Talvivaarassa ehkä on tapahtunut. Käytännössä kaaviot alkoivat mennä jo parodian puolelle.

16.3.2013 Ironinen vakavuus. Talvivaara 5: What is going on? Autoin tuottamaan materiaalia ulkomaalaisten ympäristöjärjestöjen käyttöön. Koska emme Zygomaticassa suvaitse suoraan puolepoliittista tai ideologista materiaalia, käytin porsaanreikää. “We have a firm policy of never publishing any “agitprop” material. I will circumvent the rule by posting a propaganda piece I helped write, but providing skeptical commentary. In effect, I will argue against myself.” 

22.3.2013. Alkava kiukku. Talvivaara 6: Saako mitata? Talvivaara ilmoitti haluavansa kieltää kaiken liikkumisen ja omatoimisen mittaamisen koko 60 km² suuruisella kaivosalueellaan. Vaatimuksessa ei ollut nähdäkseni mitään järkeä.

4.4.2013. Orastava kyynisyys. Talvivaara 7: Porsaanreikien nerokkuudesta.  “Lahjakkuutta on pakko ihailla, silloinkin kun se kohdistuu perversseihin ja luonnon vastaisiin asioihin”. Talvivaaran ja Kainuun ELY-keskuksen yhteistyö alkoi näyttää lähes taiteelta. ELY-keskuksen tehtävä on valvoa kaivosta; käytännössä se alkoi näyttää lähinnä Talvivaara Oyj:n tytäryhtiöltä.

9.4.2013. Syvä kyynisyys. Talvivaara 8: Saivartelun taide. Hieman mauttoman puolelle menevä analyysi, jossa vertasin Talvivaaran lakiopillisia näkemyksiä Bill Clintonin seksiskandaaliin. Aasinsiltoja löytyi.

15.4.2013.  Nihilismi. Talvivaara 9: Kaiken turhuudesta. “Tämä on uskoakseni viimeinen Talvivaara-bloggaukseni. Tähän saakka minua on motivoinut ymmärtäminen: olen yrittänyt systeemitasolla ymmärtää, mikä kaivoksessa mättää. Mutta näin viimeinkin valon, kun aloin hahmottaa liitteiden A ja B mekanismeja. Nyt tajuan, että ei ole mitään ymmärrettävää.”

 4.6.2013. Raaistuminen. Talvivaara 10: Ympäristölupa ja järjestelmävika.  “Suomen järjestelmässä on herrasmiesoletus: annettuja ympäristölupia valvotaan tasapuolisesti, ja pääsääntöisesti noudatetaan ainakin pakon edessä. Tässä tapauksessa Kainuun ELY-keskus ei ole valvonut eikä Talvivaara ole noudattanut. Kun herrasmiesoletus ei pidäkään paikkaansa, järjestelmä halvaantuu. Umpikujasta ei tunnu olevan mitään ulospääsyä. Järjestelmävika on näinkin yksinkertainen.”

22.7.2013. Post-nihilistinen suojatyö. Talvivaara 11: Kunnostuksen hinta? Kyllästymisen jälkeenkin löytyi yksinkertainen kysymys, johon oli mahdollista etsiä numeerisia vastauksia julkisesta datasta: paljonko lähijärvien kunnostus maksaa? Päädyin haarukkaan vähintään 20-30 miljoonaa euroa. Vielä ei ole tietoa kuinka lähelle arvio osui.

14.8.2013. Toipuminen sarkasmin kautta. Talvivaara 12: Loogisen virhepäättelyn peruskurssi. “Talvivaara koputtelee taas tärähtäneen loogisen ajattelun paljon kilpailtua Suomen ennätyksen ovea. Yhteen valitukseen on saatu mahtumaan ainakin kaksi loogista virhettä (olkinukke-argumentti sekä  syllogistisen logiikan väärinkäyttö).” 

18.8.2013. Hyväksyvän kyyninen analyyttisyys. Talvivaara 13: Pullat ja rusinat. “Voiko statistiikka kertoa, milloin valvoja ja valvottava pelaavat samaan pussiin? Jo vain.Talvivaaran ympäristölupa on uusittu toukokuun lopussa, ja nyt yhtiö nähtävästi saa noukkia parhaat palat sekä vanhasta että uudesta luvasta.” Kyynisyys jatkuu, mutta informaatiota pyritään noukkimaan sieltä mistä sitä saa.

Kainuun Talvivaara-ELY-kombinaatti on tähän saakka muodostanut kokonaisuuden, joka lähinnä muistuttaa Neuvostoliiton 1980-luvun järjestelmää. Nyt KaiELY on ehkä viimeinkin murtamassa yhteyden joka vielä 18.8. näytti rikkomattomalta. Toivossa on ainakin hyvä elää.

Mutta onko tässä koko tarinassa kaiken kaikkiaan mitään opetusta, ja onko kukaan yhtään viisaampi kuin ennen? Hiukan epäilen. Talvivaara oli tällainen episodi. Seuraavaksi tulee jokin muu episodi.

Kaikki Talvivaara-kirjoitukset: täällä. Kirjoittaja kuuluu Suomen Luonnonsuojeluliittoon, mutta spekulaatiot, mielipiteet, tulkinnat ja virheet ovat puhtaasti omia.

Translate »