Äreys, ekologisuus ja isänmaa

 

Sympaattisen äreä blogisti Jarmo Korteniemi on kirjoittanut sympaattisen äreän blogin siitä, miten sanoja käytetään väärin. Korteniemi teilaa sanat “suvaitsevaisuus” ja “kotimaisuus” niin mainiosti, että voin vain suositella lukemaan kirjoituksen.

Korteniemen innoittamana ajattelin itse dissektoida yhden sanan.

EKOLOGINEN

Tämä termi, johon luonnonsuojeluharrastuksessa törmää joka toisessa lauseeessa, tulisi kieltää tahdonvastaisen kompostoinnin uhalla.

Tyypillisesti se tarkoittaa sellaista elämäntyyliä, jota puhuja itse sattuu harrastamaan.  Sitä käytetään ainakin kahdessa täysin riippumattomassa mielessä, joiden sekoittumisesta ei seuraa mitään hyvää:  1) ympäristöä rasittamaton, ja  2) luonnonläheinen. Näistä voi tehdä nelikentän.

Screen shot 2014-12-03 at 14.43.32

Vasen alalaita

Vasemmassa alanurkassa on luonnonläheinen ja ympäristöä rasittamaton elintapa. Puhtain esimerkki on Pentti Linkola, jonka ajatuksia en jaa juuri miltään osin, mutta jota kunnioitan jääräpäisyytensä vuoksi. Jos ihminen elää mökissä, ja kalastaa elääkseen, hän ei ympäristöään rasita.

Suurin osa Suomen todellisista haja-asutusalueista saattaa mennä pohjimmiltaan tähän lokeroon. Aiheesta on vaikea saada kiihkotonta tietoa, mutta esimerkiksi Tilastokeskuksen selvitys antaa viitteitä tähän suuntaan. Autoilu kuluttaa, mutta henkilökohtaisia ratkaisuja voi tehdä helpommin kuin kaupungeissa.

Oikea alalaita

Oikeaan alalaitaan (luonnonläheinen, ympäristöä rasittava) voisi stereotyyppisesti sijoittaa USA:n autolähiöt. Kaunista ja viihtyisää, mutta autopakon takia tuhoisaa.

Suomessa tähän neliöön menisivät ehkä suurempien kaupunkien satelliittikunnat. On toki ihanaa käyttää kompostivessaa ja kasvattaa omalla pihalla luomuomenoita, mutta jos molemmat vanhemmat ajavat päivittäin eri autoilla Helsinkiin töihin, kokonaisuus on helposti negatiivinen.

Vasen ylälaita

Vasemmassa ylälaidassa (keinotekoinen mutta ei rasita ympäristöä) saattaisi hieman yllättäen olla Singapore.  Tiheästi asutussa kaupungissa on kaiken pakko olla tehokasta: energiantuotanto, rakentamistiheys, liikenne, jätehuolto, jne. Toisaalta Singaporessa ei ole juurikaan mitään luonnonmukaista, ja yhteiskunta on fasistinen.

Olisin turkulaisena varovainen kehumaan Helsinkiä missään olosuhteissa,  mutta Kalliossa asuva ja Kalliossa työskentelevä kirpputorihippi saattaisi mennä tähän kategoriaan.

Oikea ylälaita

Oikeassa ylälaidassa voisi olla monikin Aasian suurkaupunki. Bangkokissa asumisesta on omakohtaista kokemusta, jonka haluaisin unohtaa. Kaupunki on ihmiselämälle kelvoton.

Oikeassa ylälaidassa ei Suomessa ole mitään.  Aivan poikkeuksellisesti (ehkä ainutkertaisesti) ilmaisen tässä kiitollisuutta ja tyytyväisyyttä. Karmeimmillaankaan Suomi ei ole erityisen karmea.  Siitä on syytä olla kiitollinen, ja juuri sen tilanteen säilyttämisen takia itsekin luonnonsuojeluliikkeessä puuhastelen.

En oikein tiedä mitä kautta ärinäni lopulta päätyi tähän sentimentaalisuuteen.   Ehkä itsenäisyyspäivän läheisyys herkistää.  Menköön tämän kerran.

Toivotan lukijoille hyvää itsenäisyyspäivää, ja arvostakaa sitä mitä meillä on,  oli se ekologista tai ei.

Muista ympäristöaiheista täällä sekä  täällä. Facebook-keskustelua aiheesta täällä.

Screen shot 2014-12-04 at 8.15.12

 Isänmaata kauneimmillaan. Kuvalähde: MTV3

Talvivaara 45: Miksi tässä ollaan?

 

Talvivaaran operatiivinen osa eli Talvivaara Sotkamo Oy on tänään mennyt konkurssiin. Käytännössä tämä tarkoittanee koko yrityksen konkurssia, ja luultavasti toiminnan lopettamista. Asiassa ei ole mitään positiivista: Kainuun massatyöttömys pahenee rajusti, valtion rahoja tuhlataan ehkä satoja miljoonia, ympäristöongelmat tuottavat päänsärkyä vuosikausiksi, eikä kukaan näytä varsinaisesti oppineen mitään.

Periaatteessa asiaan ei enää ole mitään lisättävää. Jatkon kannalta kuitenkin olsii olennaista ymmärtää, missä oikein mennään. Kaatuiko yhtiö luonnonsuojelijoiden vihamielisyyteen, tai lupaviranomaisten hitauteen, tai oikeuslaitoksen epäjohdonmukaisuuteen, tai johonkin muuhun ulkopuoliseen seikkaan? Vai kaatuiko se joihinkin huonoihin yksittäisiin taloudellisiin ratkaisuihin? Kaatuiko se siksi, että kaivos rakennettiin liian huterasti ja halvalla? Vai kaatuiko se siksi, että teknologia ei kertakaikkiaan toimi?

Continue reading Talvivaara 45: Miksi tässä ollaan?

Talvivaara 44: Halutaanko NIMBY-helvettiä?

Mikäli Talvivaaran saneerausehdotus menee läpi tällaisenaan, teollisuus ajaa teollisuuden pois Suomesta.

Vihreä Lanka on huomannut velkasaneerausehdotuksessa erikoisen kohdan. “Ennen velkasaneerauksen alkua syntyneiden vesistöpäästöjen mahdollisia vahingonkorvauksia käsitellään kaivostoiminnasta vastaavan tytäryhtiön Talvivaara Sotkamon saneerausvelkana, joista on tarkoitus maksaa vain prosentti.”

Selvitysmies vahvistaa: vaikka joku naapuri onnistuisikin todistamaan haitat, korvauksista leikataan pois 99%. Moraalinen närkästys sikseen: mahtaako selvitysmies mitenkään sisäistää, millainen helvetti suomalaiselle teollisuudelle koitttaa, mikäli ehdotus menee läpi?

Continue reading Talvivaara 44: Halutaanko NIMBY-helvettiä?

Talvivaara 43: Potemkinin pilotti?

“Long Playn artikkeli antaa vahvan syyn epäillä, että mitään sellaista pilottitulosta ei ollut. Jos paljon hehkutettu pilottikin on ollut pelkkää kulissia, on helppo ymmärtää miksi mitään Talvivaaran väitteitä tukevia tutkimuksia ei ole julkaistu. Niitä ei ole.” 

Tänään ilmestyi Long Play:n artikkeli, joka kertoo karua tarinaa mm siitä, miten paljon Talvivaaran toiminnassa on ollut tarinan kerrontaa ja kulissien rakentamista. (Ks mm Vihreä Lanka, MTV, HS). Artikkeli perustuu sekä entisten työntekijöiden haastatteluihin että poliisin salaiseen esitutkintamateriaaliin.

Entinen työntekijä puhuu “Potemkinin kulisseista” ainakin syksyllä 2008 ja keväällä 2009. Nostan kysymyksen: onko vastaavia Potemkinin kulisseja ollut jo pilottivaiheessa 2005-2008?

Metallitehtaan käynnistys, lokakuu 2008, suurella julkisuudella:  “Kriittisiä putkiyhteyksiä puuttui, ja niitä korvattiin sitten erilaisilla leikkaa ja liimaa -menetelmillä”….  Kun ”metallitehdas” oli syksyllä 2008 käynnistetty ja vähäinen määrä lopputuotetta valmistettu, putkiviritelmistä suuri osa purettiin pois. ”Ne olivat Potemkinin kulissit.” Todellisuudessa metallitehdasta alettiin väliaikaisviritelmien purkamisen jälkeen rakentaa uudestaan, ja sitä rakennettiin Jarmon mukaan alkuvuosi 2009.

Ensimmäinen nikkelikuorma, helmikuu 2009: Yhtiö toimittaa ensimmäisen nikkelilastinsa, suurella julkisuudella. “Talvivaara näyttää toimittaneen haamunikkeliä Harjavaltaan.” Jotta sata tonnia voisi pitää paikkansa, Talvivaaran olisi pitänyt tuottaa monta kymmentä tonnia nikkeliä vuoden 2008 lopussa – siis metallitehtaan ”symbolisen kulissikäynnistyksen” jälkeen.  …. ”Julkisuudessa ei ole koskaan kerrottu vuoden 2008 tuotantolukuja.” Niitä ei löydy myöskään Talvivaaran vuoden 2008 vuosikertomuksesta.

Long Playn artikkeli lähtee käyntiin vuodesta 2008. Heti jatkokysymys: entä ennen vuotta 2008? Vuosina 2005-2008 yhtiö teki pilotteja, joiden perusteella se katsoo todistetuksi, että itse bioliuotusprosessi toimii hyvin Kainuun kylmissäkin oloissa.  Tämän pohjalta rahoitusta lähdettiin hakemaan — siis jo ennen pilotin valmistumista.

Pitäisikö uskoa?

Marraskuussa 2013 Suomen luonnonsuojeluliitto teetätti arvion pilotista  Talvivaara-arvio, osa 2 (taustoista, ks Talvivaara 30).  Olin itse mukana kasaamassa arviota. Arvio oli tylyin mahdollinen: Talvivaaran bioliuotusprosessi ei toimi.  Arvio perustui vain ja ainoastaan julkisuudessa olleisiin tietoihin.

Raportti lähti oletuksesta, että yhtiö ei ole varsinaisesti vääristellyt mitään tuloksia, vaan korkeintaan tulkinnut niitä parhain päin. Long Playn artikkelin jälkeen en ole varma, onko tämä oletus ollut oikea.

“Ydinkysymys on, onko toiminta muuttunut niin paljon, että pilotti ei olekaan testannut enää nykyistä prosessia.”  

Muutoksia on joka tapauksessa ollut paljon. SLL:n arviossa keskityttiin yhteen merkittävään muutokseen: pilotissa kasa peitettiin paksuilla muovimatoilla, joiden alla se sai muhia rauhassa suojassa kylmältä ja sateelta. Nykyiset kasat ovat paljaan taivaan alla, vettyneinä ja kylminä.

Long Playn artikkeli paljastaa yhden merkittävän lisämuutoksen, jota SLL:n arviossa jäi vähälle huomiolle. Alkuperäisessä prosessissa metallit saostettiin kalkilla. Myöhemmin siirryttiin käyttämään ensisijaisesti lipeää. Esitutkintamateriaalin perusteella poliisi pitää tätä merkittävänä syynä siihen, että päästörajoja on ylitetty. Asia tarkentuu, kun esitutkinta tulee julkiseksi.

[Edit klo 13:50: Pertti Sundqvist selkeytti lipeän todennäköistä roolia. Pilotissa metallit saostettiin erikseen Kokkolassa, eikä saostusprosessilla tai jäljelle jäävän liuoksen koostumuksella ollut suurta merkitystä. Todellisessa toiminnassa liuos kierrätetään takaisin liuotuskasaan, jolloin pienikin muutos tai ongelma kertautuu. Tämä näyttää olleen tyypillistä koko pilotille: osia on testattu täysin erillisinä, ottamatta huomioon että lopullisessa järjestelmässä kaikki liittyy kaikkeen. Jos ollaan tekemässä pioneerityötä, tällaiset kytkökset on yksinkertaisesti pakko tajuta.]

large-082006-3902097_18A2E10FE

Kuva Talvivaaran pilotista. Todellinen prosessi toimii paljaan taivaan alla. Kuvalähde: Kaleva

 

Pilotin ja todellisen tuotannon ero on niin merkittävä, että Talvivaara on kuvannut toimintansa ympäristölupahakemuksessa väärin. Ympäristöluvan kuvaus toiminnasta perustuu pilottihankkeeseen ja erityisesti arviot vaikutuksista poikkeavat toteutuneista. Todellinen toiminta ei ole vastannut sitä toimintaa, jolle ympäristölupa on myönnetty. Talvivaaran olisi tullut hakea ympäristöluvan muutosta heti, kun se havaitsi tuotannon poikkeavan kuvatusta. Valvontaviranomaiset eivät ole tätä seikkaa myöskään havainneet, tai siihen reagoineet.Tämä on merkittävä syy ongelmiin.

Long Playn artikkelin perusteella myös viranomaiset ovat nyt tätä mieltä. Asia selviää varmuudella, kun esitutkintamateriaali julkaistaan.

Tulkintamme mukaan kaivoksen toiminta on yhä edelleen pilottitasolla, ei missään nimessä sellaisella luotettavuustasolla, jota järjestelmällinen teollinen kaivostoiminta vaatisi. Tämäntyyppistä pilotointia voi turvallisesti harrastaa vain pienessä skaalassa; kaivoksen koko on lähes tuhat kertaa liian suuri siihen.

Tämä tulkinta ei ole muuttunut. Pilottihankkeena Talvivaara voisi tuottaa arvokasta tietoa siitä, saadaanko biouliotus toimimaan Suomen oloissa. Teollisena hankkeena se ei toimi.

“Normaalisti piloteille pyritään määrittelemään edes jonkinlaisen pass-fail-kriteerit, joiden
perusteella päätetään edetäänkö seuraavaan askeleeseen. Toisin sanoen pilotilla on aina
mahdollisuus epäonnistua. Käytännössä on kysyttävä, mikä olisi ollut sellainen pilottitulos, jonka perusteella megakaivosta ei olisi lähdetty perustamaan?”

Long Playn artikkeli antaa vahvan syyn epäillä, että mitään sellaista pilottitulosta ei ollut. Jos paljon hehkutettu pilottikin on ollut pelkkää kulissia, on helppo ymmärtää miksi mitään Talvivaaran väitteitä tukevia tutkimuksia ei ole julkaistu. Niitä ei ole.

Laajempaa teknistä ja historiallista taustaa löytyy mm täältä: http://www.zygomatica.com/talvivaara/).   Kirjoittaja kuuluu Suomen Luonnonsuojeluliittoon, mutta spekulaatiot, mielipiteet, tulkinnat ja virheet ovat puhtaasti omia.  

 

Harjavallan nikkelivuoto: riskinhallinnan ekonomiaa

Harjavallan nikkelitehtaan vuoto (tiedote) on tapahtunut, eikä asialle enää mitään voi. Vahinkoja sattuu, se on väistämätöntä. Olennaisin kysymys onkin se, olisiko tämä vahinko voitu estää tai lieventää, ja ennen muuta olisiko se voitu estää kustannustehokkaasti? Julkisuudessa olleita tietoja yhdistelemällä: kyllä.

Continue reading Harjavallan nikkelivuoto: riskinhallinnan ekonomiaa

Translate »