Mikä on poliitikon puoliintumisaika?

Politiikka polttaa nopeasti loppuun.  On yksittäisiä työn sankareita joiden ura kunnanvaltuustossa jatkuu neljällä tai viidellä eri vuosikymmenellä, mutta he ovat kuitenkin poikkeuksia. Varsinkin vähemmän näkyvillä paikoilla ihmisten vaihtuvuus on suurta.

Dataihminen kysyy heti: kuinka suurta? Poliitikon uran voi mallintaa radioaktiivisena prosessina: kenen tahansa pää voi hajota koska tahansa. Laajemmalle poliitikkojoukolle voidaan laskea puoliintumisaika, eli  aika jonka jälkeen puolet väestä on vaihtunut.

Datan löytäminen tähän analyysiin ei ole itsestäänselvyys, koska esimerkiksi puolueen jäsenyys on tiukasti salainen tieto. Avoimen ja julkisen datan puolelta löytyy kuitenkin pienikokoinen kultakaivos:  oikeusministeriön tulospalvelu, jossa on erittäin hyvin organisoitua vaalidataa vuodesta 2011 (ja vähemmän organisoitua vuodesta 2003). Vaalitulokset, samoin kuin ehdokkuudet vaaleissa, ovat julkista tietoa.

Eduskuntavaalien listoja tarkistelemalla ei voi tehdä juuri mitään johtopäätöksiä koko puolueen aktiiveista, koska niihin ehdokkaiksi valikoituu erittäin pieni määrä poikkeusyksilöitä.  Kuntavaaleissa sen sijaan ehdokaslista heijastaa paljon paremmin koko kenttää. Vaikka kuntavaalipaikoistakin on kilpailua, paikkoja on niin paljon, että varsin suuri osa minkä tahansa puolueen sen hetkisistä aktiiveista saa pelätä päätyvänsä ehdolle.

Siksi juuri kuntavaalidatasta voisi löytyä mielenkiintoinen läpileikkaus puolueen aktiiveista laajemminkin. Tulospalvelusta saa suoraan kaksi tietoa vuosien 2017 ja 2021 kuntavaaleista: ehdokkaan ikä vaalipäivänä, ja uudemmista vaaleista tieto siitä, onko hän ollut aiemmin ehdolla vastaavassa vaalissa.   Koodit ja käytetyt raakadatat löytyvät Githubistani.

Ikäjakaumat

Ikä on mielenkiintoinen kysymys. Keskimääräinen kuntavaaliehdokas Suomessa on 50-vuotias. SDP:llä keski-ikä on hieman korkeampi, noin 53 vuotta. Vihreät poikkeavat muista erityisen dramaattisesti noin 43 vuoden keski-iällä.

Erot näkyvät erityisen selkeästi, kun tulokset piirretään tiheysfunktioina. SDP:n ja Vasemmistoliiton ikääntyneisyys näkyy hyvin. Vihreät poikkeavat profiililtaan selkeästi muista.

Tarkastelua voidaan tehdä myös kunnittain, laskien listojen keski-iät.  Vihreiden  poikkeavuus  on  tällöin  erityisen  selvä.

Kokemuksen jakaumat

Vaihtuvuus kuntavaaleissa on mielenkiintoisin muuttuja. Nyrkkisääntönä voidaan ajatella, että noin 50% vaihtuvuus kuntavaalien välillä olisi ihanteellinen. Silloin listoilla on sekä kokemusta että uudistumista. Käytännössä se tarkoittaisi noin neljän vuoden puoliintumisaikaa ehdokkaille.

Puolueiden välillä näkyy tässä suhteessa varsin merkittäviä eroja. Useimmilla puolueilla kokeneiden osuus on keskimäärin hieman yli 50%, SDP:llä jopa 63%. Kaksi puoluetta (Vihreät ja PS) erottuvat näistä selvästi noin 40% osuudellaan.

Näistä luvuista saadaan laskettua karkea puoliintumisaika. Oletetaan, että lista hajoaa eksponentiaalisesti aikavakiolla k: y=y0*exp(-k*t).   Jos neljän vuoden jälkeen listalla  on jäljellä  p poliitikkoa, puoliintumisaika saadaan kaavasta  t2=4*log(0.5)/log(p).

Nähdään, että keskimääräinen puoliintumisaika on noin 4.5 vuotta.  Vihreillä ja perussuomalaisilla puoliintumisaika on lyhyin, noin kolme vuotta. Kaikilla muilla puoliintumisaika on yli 4 vuotta, eli voidaan tulkita että keskimääräinen ehdokas säilyy aktiivisena hieman yli vaalikauden.  SDP:llä puoliintumisaika on kaikkein pisin, lähes tuplasti Vihreiden ja PS:n.

Kokemuksen ja iän korrelaatio

Mielenkiintoinen kuvaaja saadaan, jos piirretään puolueittain  kokeneiden osuus  ja  listan  keski-ikä.   Jos  kuvaaja nousee tasaisesti, voidaan tulkita että ikä tuo kokemusta: puolueella  on  aktiiveja,  jotka ovat monissa vaaleissa ehdolla.

Vihreät ovat käytännössä ainoa poikkeus tästä.  Vaikka PS:n ehdokkailla on keskimäärin vähän kokemusta,  ikääntyneemmillä listoilla on kuitenkin  kokemusta keskimäärin enemmän. Vihreiden listoilla taas kokemusta on lähes saman verran riippumatta siitä, mikä on listan keski-ikä.

Johtopäätökset

Keskimääräinen Vihreä kuntavaaliehdokas on nelikymppinen, ja puoliintuu kolmessa vuodessa — eli  kyllästyy ennen kuin ehtii edes toisiin kuntavaaleihinsa. Muiden puolueiden ehdokkaat ovat keskimäärin viisikymppisiä, ja heistä (pienehkö) enemmistö jatkaa harrastusta seuraavallakin vaalikaudella, puoliintuen 4-6 vuodessa (poikkeuksena ainoastaan perussuomalaiset).

Mielestäni on yksikäsitteisesti hyvä asia, että Vihreissä on paljon nuoria, ja että itsekin olen jo ikämiessarjassa.   Ei ole mitenkään toivottavaa, että sama pieni kaaderisto olisi vallankahvassa vuosikymmenestä toiseen.

Sen sijaan kokemuksen katoaminen on asia, jolla annetaan muille  tasoitusta.  Jos puolet väestä vaihtuu kolmen vuoden välein, jatkuvuutta ja pitkäjänteisyyttä on vaikea ylläpitää.  Olen itse ollut vastuuasemissa kaikissa Varsinais-Suomen Vihreissä vaaleissa vuoden 2020 jälkeen, ja  huomannut sitä kautta tämän vaihtuvuuden varjopuolet käytännön työssä. Kokeneiden toimijoiden uudelleeninnostaminen olisikin yksi selkeä kehityskohde seuraaville vuosille.

Kirjoittaja on ollut aktiivinen Vihreissä jo muutaman puoliintumisajan verran, ja pohtii jo vuosien 2024-2027 vaaleja.

Äänestäjävääristymää Varsinais-Suomessa?

Demokraattisesti valittu elin on uskottava vain, jos joku on ylipäätään jaksanut vaivautua äänestämään sitä. Aluevaalien äänestysprosentin pelätään jäävän todella matalaksi. Koska olen ehdolla Varsinais-Suomessa (172) olen analysoinut Varsinais-Suomea.  Ennakkoäänestysdatan perusteella (äänestysprosentti 27,9) riski on Varsinais-Suomessa todellinen. Erityisen haastavaa on, että nukkumaan jääminen näyttää keskittyvän pieniin kuntiin sekä miehiin.

Datan perusteella on mahdollista tehdä kaksi yksinkertaista kuvaajaa, jotka kuitenkin kertovat paljon. Lisätietona olen lisännyt kunnan suurimman puolueen kuntavaaleissa.

Alla olevassa kuvaajassa on vaaka-akselilla kunnan äänikeutettujen määrä ja pystyakselilla ennakkoäänestysprosentti. Koska noin 40% varsinais-suomalaisista asuu Turussa, Turku on jätetty kuvaajasta pois. Turun äänestysprosentti on merkitty sinisellä katkoviivalla, muiden kuntien keskimääräinen äänestysprosentti punaisella.  Pisteet on värikoodattu kuntavaalien suurimman kunnan mukaan (Kokoomus ja RKP on vaaliliittonsa takia laitettu samaan kategoriaan). Salossa mikään puolue ei dominoi.

Huomataan, että Turun äänestysprosentti on selkeästi korkeampi kuin useimpien muiden kuntien. Ennakkoäänistä noin 45% on turkulaisten.  Äänestysprosentti on huomattavan korkea erityisesti kokoomusvoittoisissa kunnissa. Matalia prosentteja löytyy lähinnä pienistä kunnista, poikkeuksina Uusikaupunki ja Lieto.

Toisessa kuvaajassa on vaaka-akselilla äänioikeutettujen lukumäärä logaritmisella asteikolla, jotta Turku mahtuu paremmin mukaan. Pystyakselilla on ennakkoäänetäneiden miesten ja naisten suhdeluku. Jos se on 1, yhtä paljon miehiä kuin naisia on äänestänyt. Mitä matalampi luku on, sitä vähemmän miehet ovat äänestäneet suhteessa naisiin.

 

Huomataan, että erityisesti suurissa kunnissa naiset ennakkoäänestivät huomattavasti vilkkaammin kuin miehet. Turussa miesten osuus on alle 80% naisista.

Ennakkoäänestyksestä ei voi vielä vetää varmoja johtopäätöksiä, mutta näyttää jo nyt siltä että näissä vaaleissa on kaksi suurta voittajaa: Turku, sekä suurten kaupunkien naisäänestäjät.  Vääristymät voi arvioida  valtuustopaikkoina, jos oletetaan että varsinaisena äänestyspäivänä äänimäärät ja niiden jakaumat ovat samanlaisia kuin ennakkoäänestyksessä. Tällöin turkulaisten äänestysprosentti olisi noin 60%, kun kaikkien Varsinais-Suomen kuntien keskimääräinen prosentti on vain hieman yli 50%. Käytännössä tämä tarkoittaa, että muut kunnat “lahjoittavat” Turulle nelisen valtuustopaikkaa.

Naisten “voitto-osuus” voidaan laskea toisella tavalla. Jos äänestysprosentti on 50%, jokainen lista tulee saamaan yhden valtuustopaikan noin 2500 äänellä.   Kuudessa suurimmassa kaupungissa on ennakkoäänestänyt noin 36000 miestä ja 46 000 naista. Jos ero säilyy myös varsinaisena vaalipäivänä, se olisi lähes 20000 ääntä.  Tämä tarkoittaa lähes kahdeksaa valtuustopaikkaa “naisten eduksi”.

Pitäisikö tästä huolestua?

Ehkä.  Matala äänestysprosentti on kuitenkin jo sellaisenaan huono asia. Vielä paljon huonompi asia se on, jos nukkumaan jääminen keskittyy vahvasti johonkin tiettyyn ihmisryhmään. Näiden tulosten perusteella Varsinais-Suomessa nukkumaan saattavat jäädä erityisesti pienten kuntien asukkaat, ja kaikissa kunnissa ennen muuta miehet.   Varsinkin miesepätasapaino on merkittävä.

En pidä tätä hyvänä trendinä — en, vaikka puhtaasti itsekkäästi ajateltuna Vihreiden suurin äänestäjäryhmä onkin perinteisesti suurten kaupunkien naiset.  Aluevaltuusto käyttää aivan todellista valtaa ja pyörittää Varsinais-Suomessa parin miljardin euron budjettia, ja on tärkeää että siellä on tasaisesti edustusta kaikista ryhmistä.  Siksi toivon todellakin äänestysjakauman tästä tasaantuvan varsinaisena äänestyspäivänä.

Olen fysiikan tohtori, toimin data-alalla, ja olen Varsinais-Suomen Vihreiden ehdokas tammikuun 2022 aluevaaleissa. Lisää tietoa aluevaaliteemoistani löydät täältä.

Data on Excel-muodossa täällä:  EnnakkoAan

Päättämisen illuusioton luottopakki

Vaikeina aikoina ihmiset tarvitsevat eturintamaan päättäjiä, jotka pystyvät luomaan positiivisen ja innostavan vision tulevaisuudesta, olivat nykyhetken faktat kuinka vaikeita tahansa. Koska päätöksenteko on oikeasti tiimityötä, nämä innostavat päättäjät tarvitsevat luottopakeikseen illuusiottomia päättäjiä, jotka pystyvät  analysoimaan faktoja kiihkottomasti ja luomaan inhorealistisen tilannekuvan siitä, missä oikeasti mennään. That’s me. Siksi olen taas Vihreiden ehdokkaana Turun kuntavaaleissa. (Muut jo nimetyt tiimiläiset löydät täältä).

Turun ja koko Suomen tilannekuva on juuri tällä hetkellä niin sumea, että näissä oloissa on melko tyhjää lähteä tekemään kovin tarkkoja vaalilupauksia.  Vain yksi asia on varma: ensi kaudesta tulee raskas ja vaikea. Se sopii minulle.

Continue reading Päättämisen illuusioton luottopakki

Vaalikampanjoiden matematiikkaa

 

Tämä blogi on alunperin ollut jyrkän epäpoliittinen, mutta vain muutos on pyhää.  Olen jostain syystä päätynyt Turussa Vihreiden ehdokkaaksi ensi vuoden kunnallisvaaleissa.  Kun tuollaista luottamusta osoitetaan, niin tehtävä on pakko myös ottaa vakavissaan. Mutta tarkoittaako se, että olisi pakko ottaa myös itseni vakavasti? En tiedä vielä. Tästä voi tulla mielenkiintoinen sosiologinen eksperimentti.

Lähtökohtani on yksinkertainen, jopa naiivi. Yhteisiä asioita on hoidettava faktapohjaisesti ja analyyttisesti.  Mitä faktat eivät tue, sitä ei pidä ajaa.

(Kokemus luottamustoimissa ja ennen muuta perheenisänä on toki osoittanut, että todellisuudessa tuo filosofia ei ainakaan teletappimaailman ulkopuolella toimi. Ihminen on irrationaalinen psykofyysinen kokonaisuus, maailma on sumea ja sekava, ja oikeasti  sählätään summamutikassa ja läpiuupuneina arvojen pohjalta.  Mutta faktapohjainen analyyttisyys on ihanteena silti toimiva).

Hiukan matematiikkaa

Valitettavasti aloin samantien pohtia omaa kampanjaani “faktapohjaisesti ja analyyttisesti”.  Mikä on todennäköisyys, että tällä  juroustasolla ja tällä synkkyysasteella pääsisi politiikassa yhtään mihinkään?

Toisin kuin voisi kuvitella, todennäköisyys ei missään nimessä ole nolla!

Continue reading Vaalikampanjoiden matematiikkaa

Translate »