Ystävä kannustaa kun siihen on tarvetta; tosiystävä murjoo kun siihen on tarvetta. Sain tästä hyvän oppimäärän, kun valitin siitä että saan Vihreissä kovin negatiivista vastakaikua energianäkemyksiini (näkemyksiä esim täällä, täällä ja täällä).
Kaveri: “[Vai niin.] Jos keskittyy koko ajan kritisoimaan uusiutuvia skenaarioita ja tuulivoiman ongelmia, niin ei mikään ihme että ihmisille tulee kuvitelma että kaverit eivät ole niinkään kiinnostuneita asioiden ratkaisemisesta vaan jostain muusta. …. [Jos haluaa vaikuttaa, niin] kieltämättä kannattaa olla muitakin päästövähennysideoita kuin ydinvoima.”
Minä: “Minusta Vihreiden kaikki muut ideat ovat hyviä: joukkoliikenne, energiansäästö, energitehokkuus, jne. Niissä olen täysillä mukana.”
Kaveri: “Se kannattaa välillä sanoa 
“
Tuo on hieno ja elegantti tapa sanoa “Saakelin tunari, tästä on tullut sinulle pakkomielle. Puhu välillä jostakin muustakin”.
Onko tuo väite totta? Onneksi sen voi vääntää numeroiksi. Katsoin läpi viimeiset 40 blogikirjoitustani noin vuoden ajalta, ja luokittelin niitä sen mukaan, miten hyvin ne vastaavat tai ovat vastaamatta Vihreiden mainstream-kantoja (liitteessä). Koska kirjoitan kaikesta mikä milloinkin sattuu kiinnostamaan, vain 23 kirjoituksista on kohtuullisen selkeästi poliittisia.
Continue reading Pakkomielteet ja energiapolitiikka