Valtiolla rahat ovat taas tiukalla, ja niin tulee ollakin. Tämän seurauksena puolustusvoimissa on tehty säästöpäätöksiä ison julkisuuden ja mekastuksen saattelemana. Vaikka olen seurannut lehdistön kirjoittelua melko tarkkaan, epäselväksi on jäänyt sisältyykö tehtyihin päätöksiin laadullisia muutoksia ja jos niin millaisia. Alla esitän vähän radikaalimman ehdotuksen jossa lähinnä varusmieskoulutuksen rakennetta ehdotetaan hieman toisenlaiseksi.
Ongelman voisi jakaa kolmeen osaan:
- Tarpeen määrittely
- Koulutuksen järjestäminen
- Oppimistuloksen varmistaminen
Tarpeen määrittely
Puolustusvoimat osannee määritellä mitä sotilaan pitää osata, eli määrittelemään tarpeen. Vaikka tämä tuntuu itsestään selvältä niin se voidaan hyvinkin haastaa esimerkiksi tietoverkkoturvallisuuden osalta. Jos tästä kuitenkin lähdetään, niin isoille joukoille opetettavat asiat voitaisiin avata kansalaiskeskustelulle koska niiden salassa pysyminen on epätodennäköistä. Mikä sitten on iso joukko tässä yhteydessä? Arvaisin sadan hengen motivoituneen porukan vielä pystyvän pitämään suunsa pääosin kiinni joten jossain sen yläpuolella raja voisi kulkea. Keskustelulla saataisiin avoin ja elävä dokumentti josta selviää mitä erilaisiin tehtäviin koulutettavien varusmiesten tulisi osata. Avoimessa keskustelussa on mahdollista mennä yksityiskohtiin sillä tarkkuudella kuin keskustelijoiden osaaminen ja motivaatio riittävät.
Koulutuksen järjestäminen
Menemättä liian laajalti yksityiskohtiin, otan muutaman esimerkin opetuksen järjestämisestä. Jos oletetaan useimpien sotilaiden tarvitsevan henkilökohtaisen aseen tulee heidän sitä myös osata käyttää ja huoltaa. Koulutukseen tulijoita on lähes koko palvelukseen astuva ikäluokka, koulutettavassa materiaalissa ei ole mitään salaista eivätkä varusteet ole kalliita. Olenko ainoa jonka korviin tuo kuulostaa toiminnalta jota yksityinen yrittäjä voisi sopivassa ympäristössä harjoittaa?
Toisena esimerkkinä suunnistustaito. Vaikka kyber-sodankäynti ei välttämättä edellytäkään paarmojen syötävänä seisoskelemista niin luultavasti kohtuullisen suuren joukon tulisi osata ilman GPS-signaalia päätyä haluttuun paikkaan haluttuna hetkenä, jopa pimeällä. Ei tämän taidon oppimiseen tarvita kasarmia eikä sen opettamiseen ammattisotilasta tai edes varusmiesaliupseeria.
Joissain tapauksissa suunnistaminen, urheilumielessä, vaatii kohtuullista tai jopa hyvää fyysistä kuntoa. Kunnon puute onkin lehdistössä mainittu yhdeksi palvelukseen astuvien ongelmista. Isompi ongelma on varmasti se ettei iso osa reservistä kolmekymmentä täytettyään jaksa juosta edes bussiin. Kuntovaatimusta ei kannata yhdistää kaikkiin muihin vaatimuksiin vaan mahdollisuuksien mukaan irrottaa se kokonaan muista vaatimuksista kuten suunnistamisesta ja aseen käyttämisestä. Juoksemisen ja suunnistamisen opettelu kannattaa erottaa toisistaan jotta huonokuntoisetkin voivat oppia suunnistamaan, voivat sitten päätyä sinne haluttuun paikkaan vaikka mopolla.
Väitän yllä mainittujen esimerkkien kaltaisia taitoja olevan jonkin verran (kiväärillä ampuminen, talvella telttailu, moottorikelkalla ajeleminen, …). Niiden opiskelu ja opettaminen voitaisiin helposti järjestää koulutettavan ehdoilla, hänen valitsemanaan ajankohtana. Koulutuksen ei tarvitse olla puolustusvoimien järjestämää.
Kuten useimmista toiminnoista, myös varusmiespalveluksesta on haittoja joista järjestäjä ei joudu vastaamaan. Siirtämällä koulutuksen järjestäjän ja ajankohdan valinta koulutettavalle voidaan näistä seikoista koulutettavalle aiheutuvien haittojen määrä minimoida tehokkaasti. Itse olisin esimerkiksi voinut jo 14 ikäisenä antaa paikallisen suunnistusseuran opettaa itseni suunnistamaan.
Mitä sitten jäisi puolustusvoimien opetettavaksi? Jos vaikka haluaa ampua isolla tykillä kovia, niin ehkä sen voisi ajatella olevan toimintaa joka sopisi kivasti sotilaille. En kyllä ihan heti keksi miksi niin tarvitsisi tehdä, puumallilla voi opetella mistä vivusta pitää vetää. Sikäli kun kyse on laitteen asemaan viemisestä kuorma-autoa peruuttamalla, niin sitä voi harjoitella lähimetsässä ilman tykkiä. En väitä etteikö esimerkiksi ison joukon operoimiseen tarvittava logistiikka olisi jonkin verran hankala simuloida, mutta eiköhän siitä aika hyvä saada jos nähdään vähän vaivaa.
Tuloksen varmistaminen
Monesti on nähty ettei julkisissa hankinnoissa aina saada tulosta jota tavoiteltiin. Miten sitten voitaisiin varmistaa, että paloittain yksityisten kouluttamat varusmiehet osaavat tarvittavat taidot? Koska monet kouluttajista haluaisivat varmaankin toiminnastaan rahallisen korvauksen, voitaisiin koulutuksen menestyksellisesti päättäneistä valita satunnaisesti muutama kokeeseen jossa voisivat demonstroida taitonsa ja lopettaa maksaminen jollei tuloksia näytä syntyvän. Esimerkiksi talvitelttailun osalta voitaisiin koulutus auditoida tai pyytää silloin tällöin jotakuta osallistujaa pitämään päiväkirjaa touhusta. Verkon yli tapahtuvan teoriakoulutuksen voisi tenttiä vaikka jossain oppilaitoksessa jotta henkilöllisyys varmistuisi.
Muita seikkoja
Muutama lainaus joita haluan kommentoida.
“Puolustusvoimilla on rooli varusmiesikäluokkien kansalaiskasvatuksessa.”
Jostain syystä pelkkä kansalaiskasvatus sana saa niskakarvat nousemaan pystyyn. Jos kansalaiskasvatusta välttämättä halutaan minä antaisin kasvattajan roolin muille kuin puolustusvoimille, olisko vaikka joku sairaanhoito-oppilaitos parempi??
“Paikallisjoukoissa tarjoutuu nykyistä laajemmat mahdollisuudet myös kokeneemman reservin henkilöstön monipuoliseen käyttöön yksilöllisten edellytysten mukaan.”
Tässä sivutaan oleellista seikkaa. Suomen oloissa puolustusvoimat on vähän kuin pankkiholvi. Tarkoitus ei ole estää, vaan tehdä ottamisesta niin kallista ettei se kannata. Hahmoteltu hajautettu koulutusmalli on helppo yhdistää systeemiin jossa reserviläisillä on nykyistä tiukempi rooli koko reservissä olon ajan. Sillä tavalla taitoja voidaan helposti ja vähän häiriötä aiheuttaen ylläpitää. Jos mukaan tähän yhdistetään muita kerettiläisiä komponentteja kuten esim. rahallinen palkkio reserviläistaitojen ylläpitämisestä niin osa reservistä voisi olla jopa käytettävissä sellaisessa melko lyhyessä aikaikkunassa joka on tarjolla ennen kuin vihulainen tulee massana rajan yli.
“Varusmiesten palvelusaikoja lyhennetään 15 vuorokaudella. Se mahdollistaa kotiutumisen ennen juhannusta ja joulua sekä entistä paremman osallistumisen kesällä pidettäviin oppilaitosten pääsyko-keisiin. Myös syksyllä kotiutuvan saapumiserän opiskelun aloittaminen helpottuu.”
Minä muuttaisin palveluksen pääosin itseopiskeluksi ja kurssien käymiseksi, silloin ne eivät häiritsisi elämää niin paljon kun kukin voisi hajauttaa osan palvelusajastaan useamman vuoden ajalle.