Tag: työttömyys

Neljäs viikko tätä työttömyyskautta alkamassa, ja huomaan jo nyt ajautuvani lievään vankilapsykoosiin. Näin kuvailin henkistä tilaani Facebookissa: “Viranomaistoimenpiteiden varalta, tässä virallinen totuus siitä mitä teen nyt työttömänä: silloin harvoin kun en ole puhelimessa jonottamassa työaneluhuohotussoittoja firmoihin, kulutan aikani yksinomaan sohvalla istuen ja kuolaten. Ja PAINOTAN VAHVASTI, että EN pyyhi kuolaani itse pois. Siinä olisi riski joutua päätoimiseksi oman itsensä omaishoitajayrittäjäksi.”

Tuon triggerinä oli vanha Ylen uutinen, jossa kerrottiin TE-toimistojen tulkinnoista siitä, kuka on yrittäjä ja tippuu siis kokonaan pois ansiosidonnaiselta. Artikkeli on lukemisen arvoimen. “Yhdessä tapauksessa toimittaja oli työskennellyt sekä vapaana toimittajana eli freelancerina että palkkatyössä. Kun palkkatyöt olivat loppuneet, hän hakeutui TE-toimistoon työnhakijaksi.  Työttömyyskorvaukset kuitenkin evättiin sillä perusteella, että henkilö kirjoitti kerran kuukaudessa kolumnin erääseen lehteen. Kertomansa mukaan kolumni työllisti häntä kolme tuntia kuukaudessa.”

Tuollaisista pikkupätkistä minunkin voisi olla mahdollisuus elantoni tienata — ja meitä on etenkin Nokian raunioissa paljon. Suomi on täynnä pk-yrityksiä, joilla ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia palkata pysyvää työntekijää, mutta jotka kyllä pystyisivät silloin tällöin maksamaan muutaman tonnin erilaisista selvityksistä (vaikkapa IPR-selvityksiä, tai teknologian arviointia, tai laskentaprojekteja).

Konsultteina emme pysty itseämme elättämään, koska konsultin työssä olennaista ei ole ammattitaito vaan kontaktiverkosto. Mutta pieniä silppuhommia silloin tällöin, ja kortistoon silloin kun silppua ei ole. Ei mikään unelmaura, mutta tuota silppua minun sukupolveni työelämä tulee joka tapauksessa olemaan. Kyllä siihen voisi sopeutua.

Vaan tuollaista mahdollisuutta ei ole, eikä sitä pysty edes kokeilemaan. Miksi näin? Systeemivirhe. Nähdäkseni jopa melko suoraviivainen, ja periaatteessa helposti korjattavissa. Mutta nykymuodossaan halvaannuttava systeemivirhe.

• Suomessa on vain kaksi mahdollista tapaa olla: palkansaaja, tai yrittäjä. Mitään välimuotoa ei ole. Yrittäjä tippuu välittömästi kaiken sosiaaliturvan ulkopuolelle. Palkansaaja taas ei saa olla liian oma-aloitteinen, tai hän muuttuu yrittäjäksi.

• Yrittäjyyden riski on täysin epäsymmetrinen. Hävitessään menettää kaiken (asunto, avioliitto, terveys). Voittaessaan saattaa saada päästä muutaman euron todelliselle tuntipalkalle. Muutama aivan harva saattaa toki rikastuakin.

• Yrittäjyys on täysin kokonaisvaltainen elämäntapa. Jos joku haluaa yrittäjäksi, hänen on pakko sopeuttaa koko ympäristönsä ja perheensä jatkuvaan riskiin. Monilta tämä onnistuu, ja hatunnosto heille. Se vaatii kuitenkin valmistelua (mielellään perhetaustaa, tai sitten huomattavaa etukäteistyötä).

• Pahin mahdollinen skenaario on joutua pakkoyrittäjäksi ilman mitään ennakkovaroitusta.

• TE-toimistojen tulkintojen takia kuka tahansa voi joutua pakkoyrittäjäksi ilman mitään ennakkovaroitusta, mikäli tekee jotain tavallisuudesta poikkeavaa.

• Linjaukset epäselvissä tapauksissa tekee raati, jonka toimintaperiaatteista ulkopuolisen ei ole mahdollista saada tietoa.

• TE-toimistojen raadit eivät kuitenkaan tee “päätöksiä”. TE-toimisto ainoastaan antaa “työvoimapoliittisia lausuntoja”. Nämä lausunnot sitovat työttömyyskassaa täydellisesti, mutta niistä ei silti voi valittaa, koska ne eivät ole päätöksiä.

• TE-toimisto ei voi etukäteen antaa linjausta siitä, onko jokin tietty suunniteltu toiminta yrittämistä vai ei. Koska TE-toimistoilla ei todellisuudessa ole mitään yhtenäistä linjaa, asiat joudutaan punnitsemaan tapaus kerrallaan.

• Koska lausunnoista ei voi valittaa, mitään yhtenäistä linjaa ei tule koskaan syntymään. Valitusoikeus on kaikkien etu. Asiakas pystyy korjaamaan häneen kohdistuneita virheitä. Viranomainen pystyy valituspäätösten kautta selvittämään, mikä hänen linjansa itse asiassa on. Ilman tällaisia korjausliikkeitä viranomainen toimii koko ajan tyhjiössä.

• Rationaalinen työtön ei siis lähde kokeilemaan mitään sellaista, mikä voitaisiin millään tulkinnalla kuvitella yrittämiseksi. Hän ei missään nimessä lähde edes testaamaan rajoja, koska kaikki riski on hänellä.

• Koska raati voi tulkita minkä tahansa tavallisuudesta poikkeavan yrittämiseksi (ks alempana), rationaalinen työtön ei tee mitään tavallisuudesta poikkeavaa.

• Koska tavallisia reittejä pitkin työn saaminen on tällä hetkellä varsin epätoivoista, tavallisuudesta poikkeava rationaalinen työtön ei tee mitään.

Tilanne ei vaatisi kovinkaan suuria muutoksia. Itse asiassa riittäisi, että työttömälle suotaisiin sellainen oikeusturva, joka kaikissa muissa instansseissa suodaan jokaiselle kansalaiselle. Oikeus saada edes jollakin tavalla pitäviä ennakkopäätöksiä; oikeus saada päätöksiä joista voi valittaa; ja oikeastaan mitään muuta ei tarvittaisikaan. Viranomainen itsekin hyötyisi tuosta valitusoikeudesta, vaikkei siltä välttämättä ensi alkuun tuntuisikaan.

Mitkä asiat voivat olla yrittämistä?

Kauhutarinoita löytyy ympäri nettiä (paras yleiskatsaus aiheeseen saattaa olla Saku Timosen blogi). Kuvaan tässä vain asioita, jotka sain selville kun keskustelin erittäin sympaattisen TE-toimiston virkailijan kanssa.

(Tässä kohtaa on pakko nostaa hattua: olen saanut poikkeuksetta hyvää ja asiallista kohtelua virkailijoilta. Kysyessä olen aina saanut vastauksia — ainoa ongelma on, että vastaus on aina yhtä turhauttava. Virkailijat ovat jopa soitelleet toisiltaan konsultaatioapua, jos eivät ole itse tienneet. Asenne on ollut rakentava, molemmin puolin).

Kävimme siis läpi mahdollisisia skenaarioita. Vastaus oli aina sama: nimetön Raati päättää takautuvasti kun homma on jo käynnissä, mitään ennakkoarviota ei anneta, päätöksestä on mahdoton valittaa.

Jotain hyvin karkeita suuntaviivoja löytyi. Lehti- tai muita artikkeleita ei voi kirjoittaa (kuten Ylen uutisessakin mainittiin), koska muuttuu freelanceriksi. Virkailijan mukaan yksi artikkeli ei vielä muuta statusta. Kaksi saattaa jo muuttaa. Raati päättää. Sääli, koska kuulemma minulla on kirjoitustaitoa sen verran, että joku hyvinkin saattaisi ostaa silloin tällöin kolumnin. Mutta en voi myydä.

Jos on jossakin yhdistyksessä vapaaehtoisena kahvinkeittäjänä, se ei ole ongelma. Sen sijaan vapaaehtoinen ajattelutyö voi jo olla riski. Konkreettinen esimerkki: edellisellä työttömyysjaksollani tein vapaaehtoisesti Suomen luonnonsuojeluliitolle selvityksen siitä, miten erilaisten YVA-prosessien ilmanlaatuselvityksiä pitäisi tulkita. Ei mitään rakettitiedettä, mutta hyödynsi mukavasti fysiikan ja meteorologian osaamistani, eikä mökkihöperyys iskenyt. Silloin pystyin tekemään niin, koska olin saanut irtisanomispaketin, ja säännöt olivat hiukan toisenlaiset.

Nyt en uskaltaisi. Virkailijat päätyivät siihen, että jos spesialisti tekee sellaista oman alansa vapaaehtoistyötä josta joku saattaisi saada palkkaa, hänet saatetaan tulkita yrittäjäksi (joka vain ei satu saamaan palkkaa). Tai ainakaan ei ole mitään mahdollisuutta etukäteen selvittää, voisiko noin käydä. Raati päättää.

Apurahalla työskentely on mahdollista yhden kerran. (Silloin työttömyyskorvauksen maksu vain keskeytyy apurahakuukausilta). Sen sijaan kaksi apurahaa on jo riski, varsinkin jos niiden välillä on työttömyyskausi. Silloin voidaan tulkita “tutkijayrittäjäksi”, jolla välillä on tuloja välillä ei. Välttämättä noin ei toki tulkita; Raati päättää.

Käytännössä ei voi tehdä ilmaista “sisäänheittotyötä” jolla voisi koittaa työllistyä. TE-toimisto voi toki pakottaa kenet tahansa palkattomaan harjoitteluun, mutta itse sellaista ei saa hankkia. Kykenisin vallan mainiosti tekemään vaikkapa selvityksen siitä, millaisilla teknologioilla kaatopaikkojen ympäristöjen hajuongelmia olisi mahdollista mitata. Mutta jos tekisin sellaisen, olisin osoittanut että kykenen yritystoimintaan. Välttämättä minua ei rankaistaisi; mutta Raati päättää.

Toistan vielä ydinviestin, koska se on niin yksinkertainen. Riittäisi, että työttömälle suotaisiin sellainen oikeusturva, joka kaikissa muissa instansseissa suodaan jokaiselle kansalaiselle. Oikeus saada edes jollakin tavalla pitäviä ennakkopäätöksiä; oikeus saada päätöksiä joista voi valittaa; ei muuta.

Tähän loppuun teemaan sopivaa lounge-musiikkia. Lapinlahden Linnut: Se ei käy.

 Kirjoituksen jatko-osia:  Osa 2: osuuskunnat.  //  Osa 3: Oman elämänsä toimitusjohtajat.