“Suomalaiset jatko-opiskelijat ovat saatanan mitättömiä keskinkertaisuuksia”. Tällaiseen kekkosmaiseen aforismiin eräs jatko-opiskeluaikainen professorini tiivisti asiansa jo pari vuosikymmentä sitten.
(Voi olla osoitus suomalaisten jatko-opiskelijoiden laadusta, että tokaisusta tulikin sitten meille lentävä lause. Parinkin sen aikaisen kollegan kanssa tervehdimme joskus edelleen huudahduksella “Terve, keskinkertaisuus!” Lannistaminen on taitolaji, eikä aina onnistu).
Näin jälkeenpäin ajateltuna täräytyksessä saattoi olla viisautta, jota siinä ei varsinaisesti ollut. Nimittäin: mikä itse asiassa on suomalaisten suurin vahvuus? Väittäisin, että tämä: meillä saattavat olla maailman parhaat mitättömät keskinkertaisuudet. Se on mieletön kilpailutekijä, ja juuri sitä kilpailutekijää koulutussäästöt nyt uhkaavat.
Miksi keskinkertaisuus on hyvä asia?
Continue reading Keskinkertaisuus ja koulutuspolitiikka