Tag Archives: Turku

Turku is international — and must be

There are three reasons why I want Turku to be an international and multicultural city.

  1. Feelings. I grew up overseas and went to an international school in Thailand. I spent half my working life in highly international settings. I liked it. Finns are great, and Finland is where I belong, but it is refreshing to deal with people who are completely different.
  2. Facts. Finland needs its immigrants. We are an aging society, and we cannot maintain our welfare state unless we get young new Finns. Those new Finns might have a different skin color or a different mother tongue. So what?
  3. Ethics. Finland has been very successful. A lot of it is due to hard work, but some of it is just good luck. We need to do our bit to help those who have been terribly unlucky. That is why it is morally right to accept refugees for humanitarian reasons.

I don’t have any magic tricks to offer. The Turku Greens’ election manifesto (p9-10) describes what needs to be done on a practical level in local politics. Language training, opportunities to mingle with Finns, making it easier to use English in everyday life, and so on. Common-sense things. A lot of work, but worth doing.

At the national level, we will unfortunately need a change in government before we can hope for improvement. The far right’s racism is destroying our whole future. 

Until the government falls, all of us need to do what we can at a personal level.  There are certainly racist undertones in Finland. All of us native-borns need to firmly reject them, and be antiracist in our own lives.   In principle I would call on us to warmly welcome our new new friends, but Finns don’t really do things warmly. Not in Turku anyways (which is one reason why I love Turku). But we need to be polite, and friendly in our own way. 

I am a Turku Green candidate in the municipal and district elections of 2025 (numbers 600 and 2496).  Olen Turun Vihreiden ehdokas vuoden 2025 kunta- ja aluevaaleissa (numerot 600 ja 2496). 

Mikä saa turkulaisenkin tunteelliseksi? Pohdintaa ratikasta ja 2050-luvusta.

Jos olisi pitänyt etukäteen arvata, mikä on se ainoa asia joka saa turkulaisetkin tunteellisiksi, en olisi ehkä arvannut. Jo parin viikon katukampanjoinnin perusteella vastaus on kuitenkin selvä: ratikka. Vahvoja mielipiteitä on aika harvalla, mutta kun intohimoa löytyy, sitä todella löytyy (käytännössä vastaan).

Toisaalta ei ehkä ole yllättävää, että tunteet nousevat pintaan. Raitiotie on oikeastikin iso kysymys. Se kertoo siitä, millaisen Turun haluamme pitkällä aikavälillä, ja mitä olemme valmiita uhraamaan sen eteen lyhyellä aikavälillä.

Jos lähtee siitä että mikään nykyinen ei saa muuttua ja Turkukaan ei saisi kasvaa, niin silloin raitiotie on tarpeeton. Noin voi toki ajatella, mutta silloin kannattaa myös katsoa tilastoja ja muuta Suomea. Suomi on täynnä taantuvia alueita jotka eivät muutu eivätkä kasva. Sellaiseksi saa haluta, mutta on se outo haave.

Jos ajattelee vain itseään, minun kaltaiseni viisikymppisen on helppo vastustaa koko härdelliä. Raitiotien haitat iskevät päälle nyt, kun taas investoinnit on maksettu ja todelliset hyödyt nähdään ehkä 20-30 vuoden kuluttua. Siinä kohtaa olen itse 50% todennäköisyydellä jo kuollut vanhuuteen.

Tuohon voin vain todeta, että itsekäs saa olla, mutta on se ankeaa elämää. Raitiotie nimittäin on nimenomaan investointi seuraavien ikäpolvien turkulaisille, ja siksi oma mielipiteeni on ehdottoman myönteinen.

Miksi raideliikenne on tulevaisuutta?

Joukkoliikenne on ainoa kestävä tapa liikkua vähänkään pidempiä matkoja kaupunkialueella. Sähköinen liikenne on täälläkin tulevaisuutta, mutta ei yksityinen sähköautoilu. Yksityisautoja ei Turkuun paljon nykyistä enempää mahdu.

Tulevaisuuden liikkumisen täytyy perustua siihen, että joukkoliikenne on mahdollisimman monelle itsestäänselvästi paras vaihtoehto. Raiteiden ja bussilinjojen yhdistelmä on paras tapa tehdä siitä niin sujuvaa, että yksityisauto on huonompi vaihtoehto.

Raideliikennettä haukutaan joustamattomaksi, mutta joustamattomuus nimenomaan on sen vahvuus. Kun raiteet on kerran rakennettu, ne ovat siinä, eikä niitä montaa kertaa vuosisadassa mihinkään siirretä. Kaupunki rakentuu raiteiden ympärille.

Miksi raitiotietä silti vastustetaan?

Raitiotiehen sisältyy kyllä riskejä ja epävarmuuksia, mutta niitä on suuressa määrässä selvityksiä. Kaikessa on riskinsä. Katukampanjoidessa olen törmännyt lähinnä kolmeen väitteeseen.

“Nämä rahat pitäisi käyttää johonkin tärkeämpään”. Tämä on sinällään erittäin  hyvä väite, kun tarpeita olisi paljon. Ongelma on tuo termi “nämä rahat”. Näin suuret hankkeet tehdään lainarahalla. Suuriin infrahankkeisiin saa lainaa hyvin pienellä korolla ja pitkällä laina-ajalla. Vastaavia lainoja ei saa kulutukseen. Jos tätä lainaa ei oteta, se ei suoraan tuota meille yhtään lisärahaa käytettäväksi muuhun.

Kotitaloudelle (kehno) vertaus olisi autolaina, jotta voisi käydä töissä. Kun auto itse on vakuutena ja rahaa saa työssäkäynniltä, edullista lainaa saa paremmin, ja sen pystyy myös maksamaan. Normaaliin elämiseen saisi vain kulutusluottoa törkeällä korolla.

“Turku ei osaa rakentaa mitään, ja tämäkin tulee epäonnistumaan”. Logomon sillan, toriparkin ja funikulaarin jälkeen näin on helppo ajatella. Mutta nämä olivat poikkeuksellisia (joskin majesteetillisia) floppeja. Suurin osa kaupungin hankkeista itse asiassa onnistuu aivan kelvollisesti.

Tuntuu että monella turkulaisella on halu ajatella että olemme maailman tumpeloin kaupunki. Totuus on, että kaikki muutkin kaupungit tyrivät. Ne vain eivät jää vellomaan itsesäälissä. Ei meissä ole muuta ainutlaatuista kuin negatiivinen asenteemme (jossa siinäkin häviämme porilaisille).

“Turku on niin erilainen kuin Tampere, että ei ratikka tänne sovi.” Totta tosiaan olemme erilainen, mutta ratikoita on onnistuneesti rakennettu kymmeniin eri Euroopan kaupunkeihin. Jokaisessa kaupungissa on omituisuutensa, mutta missään ne omituisuudet eivät ole olleet este. Monet turkulaiset haluavat ajatella, että olemme tässä(kin) asiassa maailman huonoin kaupunki. On ikävä masentaa, mutta emme ole.

Olen Turun Vihreiden ehdokas vuoden 2025 kuntavaaleissa numerolla 600 ja aluevaaleissa numerolla 2496.

Datanörtti ehdolla aluevaltuustoon

Olen ehdolla aluevaltuustoon, Vihreänä Varsinais-Suomessa. En siksi että kokisin olevani selkeästi pätevin ehdokas — faktat eivät sellaista väitettä tue. Mutta uskon kyllä olevani tuhannen pätevimmän varsinais-suomalaisen joukossa. Ja kun ehdokkaita kaiken kaikkiaan tulee olemaan yli viisisataa, niin tilastollisesti katsoen uskon olevani oikeassa seurassa ainakin 50% todennäköisyydellä.

Mitä aluevaltuusto sitten tekee, ja miksi sinne tarvitaan juuri kaltaiseni datanörtti?

Aluevaaleihin on neljä kuukautta, ja vielä tässä vaiheessakaan kukaan ei todellisuudessa tiedä mitä aluevaltuusto tekee.   Valtavaa alueuudistusta tehdään nyt niin nopeasti että asiat saattavat sotkeentua megalomaanisesti lähivuosina, ja kaikkeen pitää varautua. Varsinais-Suomen hyvinvointialueen budjetti on kahden miljardin kokoluokkaa, ja se vastaa lähes puolen miljoonan ihmisen terveydenhuollosta. Kovin pahoja virheitä ei saisi tapahtua, mutta pieniä tapahtuu varmasti.

Tällaisessa tilanteessa tarvitaan ihmisiä, jotka ymmärtävät dataa, osaavat analyyttisesti pilkkoa massiviisia kokonaisuuksia pienemmiksi, eivätkä mene paniikkiin. Se on ominta osaamisaluettani niin ammatillisesti kuin politiikkaharrastuksessakin (ks analyysejäni liittyen esim kuntadatan visualisointiinraitiotiehen, joukkoliikenteeseen, tiedolla johtamiseen, autoilun terveysriskeihin, ja ilmastopolitiikkaan).

Vaikka olen kriittinen sitä kiirettä kohtaan jolla uudistusta tehdään, pidän uudistusta tarpeellisena, jopa välttämättömänä.   Terveydenhuollon kriisin tunnistavat kaikki, jotka ovat missään tekemisissä julkisen terveydenhuollon kanssa. Nykyisellä toimintamallilla kriisi ei tule ratkeamaan. Nyt maksajilla (eli kunnilla) ei ole mitään tapaa tietää, mitä erikoissairaanhoito tulee maksamaan — joku sairastuu, ja se maksaa jotakin, ja kunta maksaa sen mitä käsketään. Pieni kunta voisi teoriassa ajautua selvitystilaan jo muutaman syöpäpotilaan hoidon takia.

Kriisi koskee selvimmin maakunnan pieniä ja ikääntyviä kuntia, mutta myös Turkua. Turun väestö vanhenee kovaa vauhtia, ja kymmenen vuoden kuluttua tilanne tulee olemaan dramaattisesti nykyistäkin vaikeampi. Ilman leveämpiä hartioita tulevaisuus olisi huomattavan haastava. Kun hartiat ovat koko maakunnan levyiset, tilanne on paljon parempi.

Uudistuksen tärkein tehtävä onkin tuoda palvelut tasapuolisesti sinne missä niitä oikeasti tarvitaan, riippumatta kuntarajoista.  Tarpeen määrittelyyn tarvitaan dataa, dataa ja dataa. Siksi aluevaaliuudistus onkin ennen muuta tietohallintouudistus. Kokemukset julkisen sektorin tietohallinto-osaamisesta eivät anna olettaa, että tämä menisi aivan täysin sukkana läpi heti ensimmäisellä kerralla.

Uudistuksesta kuitenkin selvitään, kunhan prioriteetit ovat selvät. Ykkösprioriteetti on se, että kukaan ei kuole tai vammaudu uudistuksen takia. Tämä kannattaa sanoa ääneen ja pitää tiukasti ohjenuorana, koska riski on olemassa, vaikka se luultavasti onkin pieni. Tietojärjestelmien ei tarvitse mennä kovin pahasti solmuun, että lähetteitä jää lähettämättä tai kriittinen tieto kulkematta.

Muut prioriteetit ovatkin sitten kaikki suunnilleen yhtä tärkeitä.

    • Vuoden 2023 alussa täytyy tietää oikeasti, mitä ollaan tekemässä. Silloin nimittäin täysi vastuu siirtyy hyvinvointialueille.
    • Vuoteen 2025 mennessä täytyy olla ainakin suuntaviivat siitä, miten hyvinvointialueiden rahoitusta lähdetään suunnittelemaan pidemmällä aikavälillä. Toistaiseksi rahoitus tulee suoraan valtiolta, mutta tämä ei nähdäkseni ole pidemmän päälle kestävää. Rahan ja vastuun täytyy seurata toisiaan, joten ennen pitkää alueilla täytyy olla verotusoikeus.
    • Koko ajan pitää varmistaa, että ihmisten kohtelu on tasapuolista ja perustuu heidän todellisiin tarpeisiinsa. Jokaisella kunnalla on omat erityisintressinsä joita pyritään suojelemaan, vaikka muut kärsisivät.  Aluevaltuustossa kuitenkin edustetaan koko aluetta, ei omaa kuntaa tai omaa erityisryhmää. Tarpeet ja toimenpiteet voidaan määritellä ainoastaan tiukan datapohjaisuuden kautta.

Olen Varsinais-Suomen Tieteen ja teknologian vihreiden puheenjohtaja, ja toimin Vihreiden edustajana Varsinais-Suomen aluepelastuslautakunnassaOlin ehdolla myös kesän 2021 kuntavaaleissa, ja näkemykseni niissä ovat relevantteja myös aluevaaleissa: Kuntavaalit 2021

Turun ilmastopolitiikka vuonna 2039?

Jos kirjoittaisin ilmastopoliittisen runon, sen nimi olisi “Oodi ydinvoimalle”. Niin tärkeänä pidän tätä teknologiaa maailmalla ilmastonmuutoksen torjunnassa. Aihe vain ei ole kovin ajankohtainen juuri Turun 2021 kuntavaaleissa… paitsi jos ajatellaan tilannetta usean valtuustokauden päähän. Turun ilmastotavoitteet ovat vuodessa 2029, mutta sen jälkeenkin on kehityttävä.  Pienydinvoimaloita ei voi kokonaan sulkea pois.

Miksi ydinvoima on vaihtoehto?

Olen kirjoittanut aiheesta vuosien varrella paljonkin, jopa niin paljon että vuonna 2017 tajusin että on paljon muitakin tärkeitä asioita. Blogikirjoitukseni “Pakkomielteet ja energiapolitiikka” on edelleen täysin kurantti katsaus aiheeseen, ja siihen kannattaa tutustua. Myös vuoden 2017 linja pitää:  Periaatteistani en tingi: energiakysymys on tärkein yksittäinen ilmastokysymys, ja siinä ei pidä sallia huuhaata.  Käytännössä olen kuitenkin kirjoittanut aiheesta jo niin paljon, että lisäjankkaus ei tuota lisäarvoa. Linkki vanhoihin kirjoituksiin saa lähtökohtaisesti riittää.  On aika laajentaa fokusta, ja käsitellä jatkossa muitakin asioita.

Tässä kuitenkin avoimuuden nimissä tiivis katsaus asiaan.

Continue reading Turun ilmastopolitiikka vuonna 2039?

Kuka on todellinen suomalainen?

Kuntavaalit lähestyvät, ja trollit heräilevät pesäkoloistaan. Omassa kampanjassani olen saanut olla rauhassa, mutta ulkomaalaistaustaiset Vihreät kanssaehdokkaani ovat saaneet huomata tämän. Ulospäin se ei paljon näy, koska tukiryhmäläiset osaavat jo päivystää aina kun ehdokas jotain julkaisee. Somekanavat näyttävät siisteiltä. (English version: click here)

Niistä piilotetaan yleisörinät, perinpohjaiset selitykset siitä miten suomalaiseksi ei tulla muuttamalla vaan syntymällä, ja käytännössä-tappouhkaukset-mutta-juridisesti-ei-ihan (yksi kevään suosikkivinkki näyttää olevan se, että Aurajoessa on mukavaa uiskennella). Käsittämätöntä paskaa siis.

Kuka sitten on todellinen suomalainen?  Oma vastaukseni: aivan kuka tahansa, joka

    • Asuu Suomessa
    • Haluaa asua Suomessa jatkossakin, ja osallistua suomalaiseen yhteiskuntaan parhaansa mukaan.
    • Haluaa opetella suomen kielen niin hyvin, että pärjää täällä
    • Hyväksyy tärkeimmät suomalaiset perusarvot kuten tasa-arvo, syrjimättömyys, ja erimielisten kunnioittaminen.

Siinä se. Ihonvärillä ei ole väliä, äidinkielellä ei ole väliä, uskonnolla ei ole väliä. Sillä on väliä, mitä haluaa tehdä. (Lisäys: Suomen kielen sijaan voi joskus tulla kyseeseen myös ruotsi tai esimerkiksi viittomakieli).

Kuntavaaleissa määritelmä on itse asiassa vielä tätäkin paljon löysempi. (Löydät määritelmät suomeksi täältä  ja muilla kielillä täältä).  Äänioikeus on suoraan jokaisella EU-maan kansalaisella joka asuu täällä, asumisen pituudesta riippumatta. Muun valtion kansalaisen täytyy olla asunut täällä yhtäjaksoisesti kaksi vuotta.  Kuntavaaleissa halutaan lähtökohtaisesti kuulla kaikkien niiden ääntä, jotka osallistuvat kunnan elämään. Se on oikein.

Maahanmuuttoa voi katsoa ainakin kahdesta näkökulmasta: humanitäärinen ja käytännöllinen. Humanitäärinen näkökulma on tärkeä: meillä on velvollisuus auttaa, kun muiden ihmisten maailma romahtaa. Lähtökohtaisesti pidän kyllä paikan päälle annettua apua parhaana vaihtoehtona: ideaalimaailmassa autetaan ihmiset jaloilleen omissa kotimaissaan. Mutta jos koko kotimaasta ei ole mitään jäljellä, tämä ei ole realismia. Vaikkapa Syyria, Somalia, Irak tai Afganistan eivät kovin nopeasti tule nousemaan. 

Käytännöllinen puoli on silti aivan yhtä tärkeä. Turku ja Suomi ylipäätään eivät tule pärjäämään ilman maahanmuuttoa. Meitä odottaa eläkepommi, jolle ei ole maksajia. Syntyperäisten suomalaisten määrä vähenee koko ajan. En osaa nähdä tätä yhtään minkäänlaisena tragediana, kunhan tilalle sitten saadaan ei-syntyperäisiä suomalaisia. 

Me voimme ehdottomasti edellyttää maahanmuuttajiltamme myös vaivannäköä ja sopeutumista. Ilman hyvää kielitaitoa Suomessa ei pärjää, ja kieltä on opittava. Joissakin kulttuureissa on piirteitä, jotka eivät Suomeen sovi — esimerkiksi naisten alistamisesta ja homofobiasta on vain päästävä yli ja sopeuduttava. Mutta jokainen, joka tämän vaivan suostuu näkemään, on hyväksyttävä suomalaiseksi muiden joukossa. 

Lisätietoa: Turun Vihreät international page (tietoa 18:lla kielellä).  Olen Turun Vihreiden ehdokas vuoden 2021 kuntavaaleissa, numerolla 424. Lisää ajatuksiani löydät täältä.