Tag: Talvivaara

Talvivaara 17: Numeroiden pöhinää

Talvivaara on 22.10. Paikanpäällä-blogissaan kertonut, että sen tuotanto on “hyvässä pöhinässä”. Hyvä niin. Blogissa kiinnitti kuitenkin huomiota pieni numeerinen pöhinä, jolla yhtiö yrittää todistaa prosessinsa olevan kunnossa.

Kaikki Talvivaara-kirjoitukset: täällä.

Blogista: “Kuinka ylös kiertoliuoksen metallipitoisuus voi nousta?  Kesällä ja alkusyksyllä 2011 kiertoliuoksen nikkelipitoisuus oli tasolla 3,0-3,5 g/l. Historiassa on siis näytetty, että kasaliuotus toimii. Nyt teemme toimenpiteitä, että kiertoliuoksen metallipitoisuudet saadaan kunnon nousukäyrälle.” Blogissa on lisäksi alla oleva graafi. Tarkempaa referenssiä ei noille luvuille annettu.

Kuitenkin vuoden 2012 vuosikertomus paljastaa tällaista (s 62):   “Biokasaliuotus kehittyi odotetusti vuoden aikana. Sekundääriliuos on käynnistynyt hyvin, ja primäärikasasta sekundäärikasaan siirrettävän malmin määrä on jatkuvasti kasvanut. Liuoksen nikkelipitoisuus vaihteli vajaasta 2 grammasta litrassa yli 3,5 grammaan litrassa riippuen kasan iästä ja vaihteluista talteenottolaitokselle otetun liouoksen määrässä. Vuoden lopussa metallien talteenottolaitokselle pumpatun liuoksen nikkelipitoisuus oli noin 2 grammaa litraa kohden.”

Selitys laittaa silti raapimaan päätä, koska blogin ja vuosikertomuksen tietoja yhdistelemällä tuotanto olisi alla olevan kuvan kaltaista (kahden ensimmäisen kvartaalin arvoksi on oletettu 3.25 g/l). Tapahtuiko loppuvuonna 2011 jokin romahdus, joka tiputti tuotannon yli kolmanneksella? Miksi sellaista romahdusta ei ole missään raportoitu?

Todennäköisemmin kyseessä on helppo silmänkääntötemppu, jonka huomaa helpolla simulaatiolla.  Oletetaan, että pitoisuudet mitataan kerran viikossa. Pitoisuus on keskimäärin 2 g/l, mutta viikoittainen vaihtelu on suurta (standardipoikkeama vaikkapa 0.5 g/l). Tämä voisi hyvin vastata vuosikertomuksen kuvaamaa tilannetta, joskin tarkka standardipoikkeama on vain arvaus.

Alla on yhden simulaation tulos. Vuoden keskiarvo on 1.9 g/l. Kvartaalien keskimääräiset tuotantoluvut ovat 1.8, 1.9, 1.9 ja 1.8 g/l. Maksimit sensijaan ovat 3.1, 2.4, 3.1, ja 2.8 g/l.

Voin ilmeenkään värähtämättä sanoa, että “vuoden aikana malmipitoisuus oli tasolla 2.8-3.1 g/l”. Tarkkaan ottaen voin jopa sanoa, että malmipitoisuus oli tasolla 3-3.5 g/l, koska sillä välillä se on todellakin ollut (tosin alarajalla). Todellinen pitoisuus on ollut alle 2 g/l, mutta siitä huolimatta en missään teknisessä mielessä valehtele.

Käytännössä tällä löydökselläni ei ole minkäänlaista käytännön merkitystä. Osoittaapahan vain, miten helppoa numeroilla on vääntää musta valkoiseksi, jos vain tahtotila on sopiva.

Kaikki Talvivaara-kirjoitukset: täällä.

 

Edit 2013-10-22 klo 19:45 ja 21:10

Sain käsiini vuoden 2013 esityksen josta (s 9) löytyy yhtiön tuottama alla oleva kuva. Käytännössä yhtiön väitteessä on jotain pohjaa: pitoisuus nousi kesällä 2011 joksikin aikaa. Talvivaaran väite ei siis ole niin harhaanjohtava kuin ensin oletin. Toisaalta yhtiön olisi ollut rehellisempää näyttää myös vuoden 2011 lukemat, jolloin lukijan olisi mahdollista tehdä omat arvionsa.

Screen shot 2013-10-22 at 19.42.32

 Vuoden 2013 esitys   (s 10) sisältää saman kuvaajan mutta hieman paremmalla resoluutiolla. Juuri tästä käyrästä näkee mielenkiintoisen ilmiön: pitoisuus nousee aina, jos tehtaassa on ollut toimintakatkos (esim 09/2011, 02/2012, 04/2012).
TLV-pitkä

Todennäköisimmin pitoisuus pääsee katkosten aikana nousemaan, kun metallia liukenee happoon mutta sitä ei kerätä talteen. Kesän 2011 piikki on kyllä merkittävästi suurempi kuin myöhemmät. Siitä huolimatta viikkokeskiarvoon tuijottaminen ei tässä tapauksessa ole järkevää. Käyrät pitäisi käytännössä siloittaa usean kuukauden ajalta. Silloinkin kesällä 2011 on selkeä maksimi, mutta sen korkeus tuskin nousee paljon yli 3 g/l.

Ei voi väittää että Talvivaara valehtelisi tai vääristelisi tietoa. Käytännössä se kuitenkin toimii äärirajoilla. Kyllä, vuosi 2011 oli paljon parempi kuin 2013. Mutta kuinka paljon parempi, ja oliko mitattu pitoisuus oikeasti kestävällä tasolla? Sitä emme voi tietää.

Muita Talvivaara-kirjoituksia: täällä. Kirjoittaja kuuluu Suomen Luonnonsuojeluliittoon, mutta spekulaatiot, mielipiteet, tulkinnat ja virheet ovat puhtaasti omia.

Skripti

week<-seq(1,52)
production<-rnorm(52,mean=2,sd=0.6)
q1<-1:13; q2<-14:26; q3<-27:39; q4<-40:52
q1.mean<-mean(production[q1]); q1.max<-max(production[q1])
q2.mean<-mean(production[q2]); q2.max<-max(production[q2])
q3.mean<-mean(production[q3]); q3.max<-max(production[q3])
q4.mean<-mean(production[q4]); q4.max<-max(production[q4])
maxvals<-c(rep(q1.max,13),rep(q2.max,13),rep(q3.max,13),rep(q4.max,13))
meanvals<-c(rep(q1.mean,13),rep(q2.mean,13),rep(q3.mean,13),rep(q4.mean,13))
plot(production,main=”Production”,xlab=”Week”,ylim=c(0,3.5),pch=3)
par(new=TRUE); plot(meanvals,type=”b”,ylim=c(0,3.5),col=”blue”)
par(new=TRUE); plot(maxvals,type=”b”,ylim=c(0,3.5),col=”red”)

 

Talvivaara 16: Falsifioitavia arvioita ennen esitutkintaa

 

Kunnon viherpiipertäjä tai aktivisti ei koskaan myönnä virheitään — tämä ainakin on yleinen näkemys. Jos jokin ennuste tai arvio osoittautuu vääräksi, se sopivasti unohdetaan. Päätinkin olla huono piipertäjä, ja asettaa joitakin arvioitani falsifioitavaksi. Olen viimeisen vuoden aikana kirjoittanut noin tusinan verran Talvivaaraa koskevia arvioita (koko materiaali löytyy täältä). Onko niissä ollut järkeä?

Tänään mahdollisesti julkaistava kipsisakka-altaan vuodon esitutkinta-aineisto saattaa sisältää tietoa, joka auttaa arvioimaan tätä. Olen siis kirjoittanut tämän tekstin näkemättä sitä, jotta ei tulisi kiusausta muuttaa johtopäätöksiäni sen mukaisesti. (Itse asiassa olen kirjoittanut tekstin jo aiemmin, ja ajastan sen ilmestymään jo yöllä).

[Päivitys 18.10.2013 klo 14:40: Oulun poliisin mukaan esitutkinta on valmis, mutta ei tule julkiseksi vielä ainakaan kuukauteen tai pariin. En siis vielä pääse tekemään koetta. Kirjoitukset kuitenkin säilyvät tässä blogissa, ja pääsen testaamaan niitä kun aika koittaa.]

Teen tässä oletuksen, että esitutkinnan perusteella päädytään nostamaan syyte törkeästä ympäristön turmelemisesta, ainakin kapeilta alueilta. Olenko onnistunut arvaamaan ainoatakaan perustelua oikein? (Ja sitä kautta: onko arvioissani ollut järkeä?)

Arvioni ovat lähes keskeytyneet loppukevään jälkeen, koska koin valaistuksen: Talvivaara on niin absurdi järjestelmäksi että sellainen on viimeksi nähty Neuvostoliitossa (Talvivaara 9). Neuvostojärjestelmääkään ei pystynyt järjellä ymmärtämään. Kesällä ja syksyllä on siis tullut paljonkin uutta tietoa, joka ei ole tähän blogiini saakka päätynyt.

 

Ympäristöluvan rooli

Nähdäkseni ongelma tiivistyy näinkin tylysti (Talvivaara 10):  “Suomen järjestelmässä on herrasmiesoletus: annettuja ympäristölupia valvotaan tasapuolisesti, ja pääsääntöisesti noudatetaan ainakin pakon edessä. Tässä tapauksessa Kainuun ELY-keskus ei ole valvonut eikä Talvivaara ole noudattanut. Kun herrasmiesoletus ei pidäkään paikkaansa, järjestelmä halvaantuu. Umpikujasta ei tunnu olevan mitään ulospääsyä. Järjestelmävika on näinkin yksinkertainen.”

Periaatteessa esitutkinnan pitäisi ennen muuta ottaa kantaa siihen, millaisia vaurioita on syntynyt, ja onko Talvivaara syyllinen niihin joko huolimattomalla toiminnalla tai ympäristölupaa rikkomalla. Taloudelliset kysymykset saattavat lopulta olla ne joihin on keskitytty, koska tutkintaa on hoitanut juuri talousrikosyksikkö. (Suomessahan ei ympäristörikoksiin erikoistuneita poliiseja ja syyttäjiä ole juuri ollenkaan). Viranomaisten mahdollisia puutteita tai rikkomuksia ei tässä yhteydessä tutkita.

Puutteet ympäristöluvan seurannassa

Yhtiön toiminta on nähdäkseni ollut mahdollista lähinnä ympäristönsuojelulain 62 pykälän poikkeustilasäädöksiä väärinkäyttämällä (Talvivaara 3), ja niihin liittyvien hallinto-oikeuden päätöksiä väärin tulkitsemalla (Talvivaara 7). Jos olen oikeassa, näistä väärinkäytöksistä voitaisiin nostaa syyte. Tämä tuntuu kuitenkin epätodennäköiseltä. Prosessit ovat valituskierteineen edelleen osittain kesken, eikä syyttäjä voi niihin periaatteessakaan puuttua. En siis usko, että tähän aspektiin on voitu esitutkinnassa ottaa kantaa.

On toki mahdollista että mennään sieltä missä aita on matalin: selvitetään kuka oli se alimman tason työntekijä jonka katsotaan puhkoneen pohjamuovit, ja syytetään häntä. Näinhän pitkälti tapahtui esimerkiksi Nokia vesikriisissä vuonna 2007: väärästä hanasta vääntänyt teknikko sai seitsemän kuukautta ehdollista vankeutta kuolemantuottamuksesta, mutta laajemmasta kokonaisuudesta vastannut esimies vapautettiin syytteistä.

Jostakin syystä en ole vieläkään niin kyyninen, että uskoisin näin tapahtuvan. Jos syytteen kuitenkin saisi vain muutama alatason työntekijä, tulen saavuttamaan sellaisen kyynisyyden tason jonka en uskoisi olevan edes fyysisesti mahdollista.

Ympäristönsuojelulain vaatimukset

Käytännössä ympäristönsuojelulaissa on ainakin kaksi ylintä johtoa koskevaa asiaa, joihin esitutkinta voisi tässä yhteydessä ottaa kantaa: selvilläolovelvollisuus  ja pilaantumisen torhuntavelvollisuus (Opasnet.org).

“Ympäristönsuojelulaki (YSL, 86/2000) on ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen yleislaki. Lakia sovelletaan toimintaan, josta aiheutuu tai voi aiheutua ympäristön pilaantumista. Laissa asetetaan toiminnanharjoittajalle kaksi yleistä velvollisuutta, selvilläolovelvollisuus ja pilaantumisen torjuntavelvollisuus. Selvilläolovelvollisuuden mukaan toiminnanharjoittajan on oltava riittävästi selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista, ympäristöriskeistä ja haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksista.

Ympäristönsuojelulain 7 §:ssä säädetään maaperän pilaamiskiellosta, jonka mukaan maahan ei saa jättää tai päästää jätettä, muuta ainetta, organismeja tai mikro-organismeja siten, että seurauksena on sellainen maaperän laadun huononeminen, josta voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle, viihtyisyyden melkoista vähentymistä tai muu niihin verrattava yleisen tai yksityisen edun loukkaus. Maaperän pilaamiskiellon kaltainen ehdoton kielto on myös lain 8 §:n pohjaveden pilaamiskielto.”

Selvilläolovelvollisuuden laiminlyönti

Jos esitutkinta päätyisi siihen, että katastrofin tärkein syy oli ennustamaton luonnonkatastrofi eli syksyn 2012 valtavat sateet, syytettä ei periaatteessa voisi nostaa. Talvivaarahan on systemaattisesti syyttänyt ongelmistaan juuri näitä syksyn 2012 sateita. Itse kävin todellisia sadetilastoja läpi, ja syksy oli toki järkyttävä. Ennennäkemätön se ei kuitenkaan ole ollut, ja on käsittämätöntä että asiaa ei ollut riskinhallinnassa mitenkään huomioitu (Talvivaara 1). Jos esitutkinta katsoo, että syksyn 2012 pienentävät Talvivaaran vastuuta merkittävästi, olen viranomaisten mielestä ollut väärässä.

Talvivaaralla ei käytännössä ole ollut minkäänlaista varautumista sääriskeihin (Talvivaara 2). Jos olen oikeassa, riskinhallinnan puutteet voidaan katsoa niin törkeäksi selvilläolovelvollisuuden laiminlyönniksi, että niiden perusteella voidaan nostaa syyte.

Myös mittaustuloksia on ainakin joissakin tapauksissa käytetty  järjettömin tavoin (Talvivaara 8). Jos olen oikeassa, Talvivaaran epäluotettavat mittausmenetelmät katsotaan niin selvilläolovelvollisuuden laiminlyönneiksi, että ne mainitaan syytteessä.

Selvilläolovelvollisuuden puutteista kertoo oikeastaan kaikkein tiiviimmin kirjoitus Talvivaara 4 ja siellä kuva 9. Ellei näistä sekoiluista ole esitutkinnassa mitään kantaa, viranomaiset ovat katsoneet että alla olevan kaltainen toiminta on riittävän hyvin kontrolloitua toimintaa.

Valvontaviranomaisilla on uskoakseni merkittävä vastuu siitä, että näitä väärinkäytöksiä on päässyt tapahtumaan  (Talvivaara 7, Talvivaara 13).  Koska syyteharkinta on kohdistunut vain yhtiöön itseensä, en usko että viranomaisten roolia tullaan mitenkään edes mainitsemaan. Aksioomana on, että viranomaisten toiminta on ollut absoluuttisen oikeaa, ja Talvivaara on ainoa syyllinen. Tämä on yhtiötä kohtaan epäreilua, mutta niin maailma toimii.

 

Pilaantumisen torjumisen laiminlyönti

En kirjoituksissani ole mennyt kovin syvälle varsinaisiin ympäristövaurioihin, koska niiden todellista määrää ei yksinkertaisesti vielä tiedetä. Käytännössä kipsisakka-altaan vuodon takia luontoon pääsi suuria määriä raskasmetalleja ja sulfaatteja, minkä jo sinällään pitäisi kevyesti ylittää syytekynnys.

Lähijärvien kunnostustarpeesta on esitetty ensimmäisiä riippumattomia arvioita (Talvivaara 11). Arviot ovat massiivisia. Mikäli nämä arviot ovat jo ehtineet syyteharkintaan, pitäisi olla melko selvää, että syyte nousee.

Mielenkiintoisempi kysymys on se, lasketaanko jatkuva sulfaattien syöttäminen luontoon myös tällaiseksi laiminlyönniksi. Sulfaattien suuri määrä johtuu prosessin epäonnistumisesta (rikkihappoa joudutaan neutraloimaan lipeällä, mikä tuottaa sulfaattisuoloja).

Koska sulfaateille ei ollut sitovia ylärajoja ympäristöluvassa, syyttäjän voi teknisesti ottaen olla vaikeaa nostaa syytettä. Jos kuitenkin katsotaan lopputulosta eli pilalle suolaantuneita (ja koko ajan huononevia) lähijärviä, syyttäjällä saattaisi olla mahdollisuus nostaa syyte lopputuloksen perusteella, vaikka ympäristöluvan kirjainta ei olisikaan rikottu.

Alkuperäisten suunnitelmien mukaan jätevesi piti puhdistaa sulfaateista lähes kokonaan, mitä Talvivaara ei ole koko aikana edes yrittänyt. Kesällä 2013 voimaan astuneessa ympäristöluvassa on ensi kertaa sitovia päästörajoja. Yhtiö on ilmoittanut että se ei kykene niitä noudattamaan, ja valittanut niistä oikeuteen (Talvivaara 12).  Koska prosessi on kesken, syytettä siitä ei voine nostaa. Pidän käytännnössä varmana, että nykyisten sulfaattipäästöjen jatkumista ei esitutkinnassa käsitelty ollenkaan.

 

Missä olosuhteissa myöntäisin olleeni väärässä?

En loppujen lopuksi pystynyt esittämään niin konkreettisia hypoteeseja, kuin  olisin toivonut. En siis myöskään aivan kykene lunastamaan lupaustani: esitutkinnan tulokset eivät täysin riitä kaatamaan väitteitäni. (Itse asiassa vasta oikeusprosessi ne voisi loppujen lopuksi kaataa: syyte on todellakin vasta syyte, ja “totuus” selviää vasta oikeudessa, vuosien kuluttua).

Jos esitutkinta ei kuitenkaan ota ollenkaan kantaa varsinkaan selvilläolovaatimukseen, katson että viranomaisten tulkinnat ovat aivan toiset kuin omani. Analyysiini viittaavat siihen, että ongelmat ja väärinkäytökset ovat tapahtuneet aivan ylimmällä tasolla, mutta jo selvilläolovaatimus johtaa nähdäkseni siihen, että ylimmällä johdolla on myös rikosoikeudellista vastuuta.

Mikäli esitutkinnassa katsotaan, että johto ei ole syyllistynyt selvilläolovaatimuksen laiminlyönteihin, koko analyysiltäni katoaa hyvin suurelta osin pohja.

Kirjoittaja kuuluu Suomen luonnonsuojeluliittoon, mutta kaikki mielipiteet, näkemykset, päätelmät ja etenkin virhepäätelmät ovat henkilökohtaisia.

Talvivaara 15: Nollatoleranssia oman puolen virheille

 

Jos on jotakin mitä en siedä, se on oman puolen huono argumentointi. Alla olevaan julkilausumaan on osallistunut koko joukko tiukkoja Talvivaaran vastaisia aktivisteja. Pidän tärkeänä, että juuri kriitikot ovat kaikkein tiukimpia näissä asioissa. Jos valtalehti julkaisee jotain virheellistä, virheet täytyy oikoa.

Mielipide Iltalehden pääkirjoitukseen 15.10.2013

Iltalehden pääkirjoitus 15.10. on esittänyt kovia väitteitä Talvivaaran prosessista. Omassa Paikan päällä-blogissaan Talvivaara oikoo näitä virheitä.

Olemme syvästi Talvivaara-kriittisiä, ja pidämme kaivoksen sulkemista ainoana jäljellä olevana järkevänä ratkaisuna. Siitä huolimatta katsomme, että kaivostoiminnan arvostelijoillakin tulee olla nollatoleranssi virheelliseen tiedon levittämiseen. Iltalehden pääkirjoituksessa on muutama selkeä virhe, ja muutama hyvin tulkinnanvarainen väite.

1. “Suurin osa haposta valuu kasan ohi Kainuun maaperään ja sieltä Vuoksen ja Oulujoen vesistöihin tuhoisin seurauksin” on Iltalehdeltä merkittävä virhe. Vesissä on ollut yksittäisiä happamia ja emäksisiä pulsseja, mutta väite on rajua liioittelua. Varsinainen saastuttava aine on sulfaatti, koska liuotuksessa käytetään massiiviset määrät rikkihappoa ja sulfaatin poisto jätevedestä on täysin riittämätöntä. Lisäksi luontoon on laskettu aika ajoin raskasmetalleja – osa vuotojen yhteydessä, mikä tuhosi kaloja marraskuun 2012 vuodon jälkeen. Kasat on pohjustettu siten, että liuoskierrosta happoa ei pitäisi päästä maaperään.

2. IL väittää prosessissa muodostuvan “vulkaanista lasia”. Tämä on vähintäänkin liioittelua. Prosessissa syntyvät metalliyhdisteet saattavat kyllä muodostaa kovia paakkuja, mutta mitään vulkaanista lasia se ei ole. Talvivaara väittää, että paakkuja syntyy liuotusajan loppupuolella. Emme ota kantaa, missä vaiheessa paakkuja syntyy, mutta todennäköisesti jo mikroskooppiseen pienetkin paakut bakteereiden pinnalla haittaavat bioliuotusta.

3. Tulkinnanvaraiseen suuntaan menee väite “Kirjoituksessa väitettiin virheellisesti Talvivaaran siirtyneen rikkihappoliuotukseen. Rikkihappoa käytetään liuoksen pH:n säätelyyn, jotta raudan ja rikin hapettajabakteereille saadaan riittävän happamat olosuhteet.” Talvivaaran omien esitysten mukaan bioliuotus tarvitsee ainoastaan “vettä, ilmaa ja mikrobeja”. Yhtiö ilmoittaa liuoksen pH:ksi 1.7-3.0. Jos pH on saatava noin alas, rikkihappo on aivan ydinosa prosessia. “Bakteeriavusteinen rikkihappoliuotus” olisi lähempänä totuutta.

Vaikka katsomme, että räikeät virheet on syytä korjata, Talvivaaran perusväitteeseen suhtaudumme siitä huolimatta kyynisyydellä: “Biokasaliuotus on todistetusti osoittanut toimivuutensa, vaikka on viime aikoina kärsinyt liiasta vedestä. Korjaavat toimet ovat parhaillaan menossa. Täytyy muistaa, että Talvivaaran tuottamat kymmenet tuhannet tonnit nikkeliä ja sinkkiä on tuotettu bioliuotuksella.” Vielä keväällä ulkopuolinen konsultti totesi, että Talvivaaran prosessi ei ole teollisessa mittakaavassa osoittanut toimivuuttaan.

On vaikea nähdä, miten nykytilaa voisi pitää osoituksena toimivuudesta. Nikkeliä on toki tuotettu, mutta valtavilla taloudellisilla tappiolla ja massiivisilla ympäristötuhoilla kuluttaen paljon kemikaaleja. Liiallinen vesi ei johdu syksyn 2012 sinällään suurista sateista, vaan prosessista: Talvivaara itse ottaa useita miljoonia kuutiometrejä vettä Kolmisoppijärvestä. Ainakaan sateet eivät siis ole syy ongelmiin.

Kirjoittajat:

  • Jakke Mäkelä
  • Helvi Heinonen-Tanski
  • Pertti Sundqvist
  • Johan Heino

Kirjoittajat kuuluvat Suomen luonnonsuojeluliittoon.

Yhteenveto muista omista Talvivaara-kirjoituksistani: Talvivaara 14: Onko kukaan yhtään viisaampi kuin vuosi sitten?

Talvivaara 14: Onko kukaan yhtään viisaampi kuin vuosi sitten?

Aikajanoista voi joskus nähdä ihmisen psyykkisen kehittymisen uteliaisuudesta hämmästymisen kautta kyynistymiseen, siitä nihilismiin ja raaistumiseen, ja taas sarkasmin kautta uudelleen nousu hyväksyvän kyyniseen analyyttisyyteen. Huomaan tällaisen prosessin, kun katselen läpi mitä olen kirjoittanut vajaan vuoden aikana Talvivaarasta.

Kaikki Talvivaara-kirjoitukset: täällä.

Yle Uutiset on tänään käsitellyt Talvivaaraa melko kovalla kädellä. Viranomaiset ovat terästäytymässä kaivoksen valvonnassa, ja väläyttävät hallintopakolla ellei tilanne muutu nopeasti. Kaivoksella on miljoonia kuutioita liikaa saastunutta vettä, eikä paikkaa sijoittaa sitä.  Taloudellisesti tilanne on vaikea. Suuri laina uhkaa erääntyä kerralla, ellei maksuvalmius säily yli tietyn rajan; rajaa kolkutellaan ehkä jo muutaman kuukauden kuluttua. Lainaehtojen mukaan kaivoksen pitää tuottaa 15,000 tonnia nikkeliä vuodessa; tammi-kesäkuussa tuotettiin alle kolmasosa tästä. Nikkelin hinta on hieman yli 10,000 dollaria tonnilta; Talvivaaran todellinen kannattavuusraja olisi yhtiön itsensä mukaan noin 20,000 dollaria.

Homma etenee nyt omalla painollaan mihin etenee. Ehkä on välitilinpäätöksen paikka.

Vuosi sitten tiesin kaivoksesta lähinnä sen, että sillä oli jotain ympäristöongelmia. Samoihin aikoihin pääsin aloittamaan “tahdonvastaisen sapattivapaan” (toisella tapaa sanottuna sain irtisanomispaketin) ja jotain tehdäkseni aloin tutustua kaivokseen tiiviimmin. En väitä olevani “neutraali”, vaan kuulun Suomen luonnonsuojeluliittoon. Olen kuitenkin pyrkinyt siihen, että tuo bias haittaisi mahdollisimman vähän. Näissä kirjoituksessa saattaa olla virheitä (pahojakin), mutta tietoista vääristelyä olen ainakin pääsääntöisesti pyrkinyt välttämään.

4.11.2012. Alku. Kaivoksella oli massiivinen vuoto-onnettomuus.

4.12.2012. Uteliaisuus. Talvivaara 1: Sääriskit. Talvivaara syytti julkisuudessa onnettomuudesta kesän ja syksyn 2012 “historiallisia” sateita. Koska Ilmatieteen laitoksen datat olivat sopivasti juuri avautumassa, ryhdyin analysoimaan alueen sadetilastoja. Johtopäätös: kyllä sateet kovia olivat, mutta eivät ainutlaatuisia. Mitoitukset olisi pitänyt tehdä sen mukaan, että sellaisia sateita voi tulla. (Myöhemmin on osoittautunut että vesiongelma ei tosiaankaan johtunut syksystä 2012, vaan vettä on kertynyt jo monta vuotta).

11.12.2012. Uteliaisuus ja hämmästyneisyys. Talvivaara 2: Seuraavat kaksi vuotta. Perehdyin Talvivaaran saderiskinhallintaan. Osoittautui, että “riskinhallinta” oli harras toive, että seuraavan kahden vuoden aikana sataisi vain “keskimääräisen” verran. Koska määritelmän mukaan puolet ajasta sataa enemmän kuin keskimäärin, tämä on käytännössä sama kuin heittäisi kolikkoa.

23.1.2013. Alkava epäluuloisuus.  Talvivaara 3: Kolmen vuoden vedet? Yhtiö ilmoitti aloittavansa hätäjuoksutukset ympäristönsuojelulain 62 pykälän perusteella. Se päästäisi noin kolmen vuoden vedet luontoon yhdellä kertaa. Lakipykälien ja numeroiden penkominen osoitti kaksikin ongelmaa: tilanne ei ollut sellainen että hätäpykälää voisi käyttää (minkä Vaasan hallinto-oikeus on sittemmin todennutkin); ja todellinen kertapäästö olisi niin suuri, että se vastaisi kaivoksen koko päästöjä sen kuudenkymmenen vuoden toiminnan aikana.

5.3.2013. Käsittämättömän edessä hiljentyminen. Talvivaara 4: Tilanne, karkeasti. Yritin vuokaavioiden avulla hahmotella, mitä Talvivaarassa ehkä on tapahtunut. Käytännössä kaaviot alkoivat mennä jo parodian puolelle.

16.3.2013 Ironinen vakavuus. Talvivaara 5: What is going on? Autoin tuottamaan materiaalia ulkomaalaisten ympäristöjärjestöjen käyttöön. Koska emme Zygomaticassa suvaitse suoraan puolepoliittista tai ideologista materiaalia, käytin porsaanreikää. “We have a firm policy of never publishing any “agitprop” material. I will circumvent the rule by posting a propaganda piece I helped write, but providing skeptical commentary. In effect, I will argue against myself.” 

22.3.2013. Alkava kiukku. Talvivaara 6: Saako mitata? Talvivaara ilmoitti haluavansa kieltää kaiken liikkumisen ja omatoimisen mittaamisen koko 60 km² suuruisella kaivosalueellaan. Vaatimuksessa ei ollut nähdäkseni mitään järkeä.

4.4.2013. Orastava kyynisyys. Talvivaara 7: Porsaanreikien nerokkuudesta.  “Lahjakkuutta on pakko ihailla, silloinkin kun se kohdistuu perversseihin ja luonnon vastaisiin asioihin”. Talvivaaran ja Kainuun ELY-keskuksen yhteistyö alkoi näyttää lähes taiteelta. ELY-keskuksen tehtävä on valvoa kaivosta; käytännössä se alkoi näyttää lähinnä Talvivaara Oyj:n tytäryhtiöltä.

9.4.2013. Syvä kyynisyys. Talvivaara 8: Saivartelun taide. Hieman mauttoman puolelle menevä analyysi, jossa vertasin Talvivaaran lakiopillisia näkemyksiä Bill Clintonin seksiskandaaliin. Aasinsiltoja löytyi.

15.4.2013.  Nihilismi. Talvivaara 9: Kaiken turhuudesta. “Tämä on uskoakseni viimeinen Talvivaara-bloggaukseni. Tähän saakka minua on motivoinut ymmärtäminen: olen yrittänyt systeemitasolla ymmärtää, mikä kaivoksessa mättää. Mutta näin viimeinkin valon, kun aloin hahmottaa liitteiden A ja B mekanismeja. Nyt tajuan, että ei ole mitään ymmärrettävää.”

 4.6.2013. Raaistuminen. Talvivaara 10: Ympäristölupa ja järjestelmävika.  “Suomen järjestelmässä on herrasmiesoletus: annettuja ympäristölupia valvotaan tasapuolisesti, ja pääsääntöisesti noudatetaan ainakin pakon edessä. Tässä tapauksessa Kainuun ELY-keskus ei ole valvonut eikä Talvivaara ole noudattanut. Kun herrasmiesoletus ei pidäkään paikkaansa, järjestelmä halvaantuu. Umpikujasta ei tunnu olevan mitään ulospääsyä. Järjestelmävika on näinkin yksinkertainen.”

22.7.2013. Post-nihilistinen suojatyö. Talvivaara 11: Kunnostuksen hinta? Kyllästymisen jälkeenkin löytyi yksinkertainen kysymys, johon oli mahdollista etsiä numeerisia vastauksia julkisesta datasta: paljonko lähijärvien kunnostus maksaa? Päädyin haarukkaan vähintään 20-30 miljoonaa euroa. Vielä ei ole tietoa kuinka lähelle arvio osui.

14.8.2013. Toipuminen sarkasmin kautta. Talvivaara 12: Loogisen virhepäättelyn peruskurssi. “Talvivaara koputtelee taas tärähtäneen loogisen ajattelun paljon kilpailtua Suomen ennätyksen ovea. Yhteen valitukseen on saatu mahtumaan ainakin kaksi loogista virhettä (olkinukke-argumentti sekä  syllogistisen logiikan väärinkäyttö).” 

18.8.2013. Hyväksyvän kyyninen analyyttisyys. Talvivaara 13: Pullat ja rusinat. “Voiko statistiikka kertoa, milloin valvoja ja valvottava pelaavat samaan pussiin? Jo vain.Talvivaaran ympäristölupa on uusittu toukokuun lopussa, ja nyt yhtiö nähtävästi saa noukkia parhaat palat sekä vanhasta että uudesta luvasta.” Kyynisyys jatkuu, mutta informaatiota pyritään noukkimaan sieltä mistä sitä saa.

Kainuun Talvivaara-ELY-kombinaatti on tähän saakka muodostanut kokonaisuuden, joka lähinnä muistuttaa Neuvostoliiton 1980-luvun järjestelmää. Nyt KaiELY on ehkä viimeinkin murtamassa yhteyden joka vielä 18.8. näytti rikkomattomalta. Toivossa on ainakin hyvä elää.

Mutta onko tässä koko tarinassa kaiken kaikkiaan mitään opetusta, ja onko kukaan yhtään viisaampi kuin ennen? Hiukan epäilen. Talvivaara oli tällainen episodi. Seuraavaksi tulee jokin muu episodi.

Kaikki Talvivaara-kirjoitukset: täällä. Kirjoittaja kuuluu Suomen Luonnonsuojeluliittoon, mutta spekulaatiot, mielipiteet, tulkinnat ja virheet ovat puhtaasti omia.

Talvivaara 13: Pullat ja rusinat

Voiko statistiikka kertoa, milloin valvoja ja valvottava pelaavat samaan pussiin? Jo vain.

Talvivaaran ympäristölupa on uusittu toukokuun lopussa, ja nyt yhtiö nähtävästi saa noukkia parhaat palat sekä vanhasta että uudesta luvasta. Kainuun ELY-keskus on äärimmäisen matalalla profiililla antanut 14.8. päätöksen (pdf1), joka liittyy Talvivaaran 8.3. antamaan ympäristönsuojelulain 62 pykälän mukaiseen hätätilailmoitukseen (pdf2). Tällöin alvivaara ilmoitti juoksuttavansa vesiä ohi kipsisakka-altaansa, jonkinlaiseen hätätilaan vedoten.

Aiempia Talvivaara-kirjoituksia: täällä. [Edit: kirjoitusta päivitetty18.8. klo 21:02]

Kipsisakka-allas on yksi Talvivaaran monista murheenkryyneistä. Altaan tarkoitus on saostaa pois raskasmetallit kaivoksen jätevesistä. Talvivaaran mukaan sama puhdistusteho saadaan aikaan ohittamalla kipsisakka-altaat ja puhdistamalla metallit muissa altaissa. Skeptikoiden mukaan näissä altaissa on mm huonot pohjat, ja maapohja saastuu raskasmetalleista. Lisäksi Talvivaara on käyttänyt luvanvastaisesti kipsisakka-altaita vesien säilömiseen, mikä aiheutti marraskuun 2012 ja huhtikuun 2013 vakavat allasvuodot. Koska asiasta on menossa sekä onnettomuus- että poliisitutkintoja, tässä vaiheessa on turha spekuloida kuka on oikeassa. Se selviää kyllä aikanaan.

Statistiikkaa

Mielenkiintoisempaa on se, miten kipsisakka-allasasiaa on käsitelty, ja mitä käsittelyajoista voi ehkä päätellä. Olen jo aiemmin esittänyt erittäin skeptisiä arvioita Kainuun ELY-keskuksen toiminnasta (Talvivaara 7: Porsaanreikien nerokkuudesta, Talvivaara 9: Kaiken turhuudesta, Talvivaara 10: Ympäristölupa ja järjestelmävika). Nyt yksinkertainen statistiikka lisää kyynisyyttä entisestään.

Alla olevassa taulukossa on listattu Talvivaaran tekemät kymmenen hätätilailmoitusta ja niiden reagointiaikoja. Samaa perusdataa käytettiin Suomen Luonnon kirjoituksessa aiheesta. KaiELYn käsittelyajat vuorokausina ovat sarakkeessa D. Muiden ilmoitusten käsittelyajat ovat järjestyksessä 10, 18, 21, 30, 31, 40, 42, ja 55 päivää. Uusinta päätöstä pohdittiin 160 päivää.

Taulukko: Hätätilailmoitusten käsittelyajat KaiELY:ssä

Otos on liian pieni jotta siihen voisi todellisuudessa soveltaa normaalijakaumia, mutta muiden ilmoitusten keskiarvo on 30 päivää ja standardipoikkeama 15 päivää. Kipsisakan käsittelyaika olisi siis yli 8 standardipoikkeamaa suurempi kuin keskiarvo. Sattuman todennäköisyys on vähemmän kuin yksi 500 miljardista. Todellisuudessa tuo lasku ei ole tilastollisesti validi, mutta silmäkin sen sanoo: 160 päivää hätätilailmoituksen käsittelyyn on täysin poikkeuksellinen.

Tämä on jo Talvivaarankin oikeusturvan vastaista: jos kyseessä on aito hätätilanne, ei valvontaviranomainen voi mitenkään kuluttaa melkein puolta vuotta päätöksen antamiseen!

Hallinto-oikeus on tosin jo todennut, että useimmat Talvivaaran “hätätilanteet” eivät ole todellisia (4.3.2013 ja 2.5.2013 päätökset). Talvivaaran kymmenen hätätilanneilmoitusta ovat rikkoneet kaikki Suomen ennätykset: normaalisti noin 1% yrityksistä vuodessa joutuu ylipäätään tekemään tällaisen ilmoituksen.

Aikasarjaa

Miksi näin on menetelty? Toinen aikasarja antaa mahdollisia vihjeitä. Päivämääriä pystyy nopeasti poimimaan mm Talvivaaran omasta ilmoituksesta (pdf2). (Lyhenteet: PSAVI Pohjois-Suomen aluehallintovirasto, KaiELY Kainuun ELY-keskus, VHaO Vaasan hallinto-oikeus)

  • [Elokuu 2008: Kipsisakka-allas vuotaa. Edit 18.8. klo 20:51]
  • [18.3.2010 Kipsisakka-allas vuotaa uudelleen. Edit 18.8. klo 20:51]
  • 9.7.2010   TLV hakee lupaa kipsisakka-altaan ohijuoksutukseen (on jo aloittanut?)
  • 31.3.2011 Poikkeuslupa myönnetään (PSAVI)
  • 30.3.2012 Poikkeuslupa evätty (VHaO). Ohijuoksutus jatkuu valitusajan (?)
  • 3.5.2012 TLV tekee hätätilailmoituksen ohijuoksutuksesta
  • 14.6.2012 Hätälupa annetaan (KaiELY, käsittelyaika 42 päivää)
  • 4.3.2103 Hätälupa kumotaan (VHaO)
  • 7.3.2013 TLV tekee uuden hätätilailmoituksen, ohijuoksutusta jatketaan
    • KaiELY on hiljaa (85 päivää)
  • 31.5.2013 Uusi ympäristölupa (AVI), ohijuoksutus sallitaan
    • KaiELY on edelleen hiljaa (75 päivää)
  • 14.8.2013 KaiELY päättää olla tekemättä päätöstä koska uuden ympäristöluvan perusteella mitään ongelmaa ei enää ole.

Kipsisakka-allasta ei mitä ilmeisimmin ainakaan vuoden 2010 jälkeen ole käytetty ollenkaan ympäristöluvan mukaisella tavalla. Poikkeuksia on haettu, ne on annettu, aikanaan kumottu, ja sitten taas on haettu uusilla perusteilla. Miksi näin, sen rikostutkinta aikanaan selvittänee.

Oli syy mikä tahansa, KaiELY:n viimeisin toiminta on numeroiden perusteella erikoista. Mikä voisi selittää 85+75 päivän viivyttelyn?

Ehkä tämä: Keväällä 2013 on ollut tiedossa, että AVI antaa uuden ympäristöluvan joskus kevään tai alkukesän aikana. Sen sisällöstä tai aikataulusta ei kuitenkaan ole ollut ainakaan laillista tietoa kenelläkään ulkopuolisella. KaiELY ei siis ole voinut lähteä siitä oletuksesta, että uusi ympäristölupa sallisi ohijuoksutuksen. Käytännössä on kuitenkin yksinkertaisin oletus, että juuri näin se on olettanut.

Mikään muu ei oikein selitä sitä, että se on antanut Talvivaaran olla luvanvastaisessa tilanteessa 85 päivää. Toki maalis-toukokuu 2013 on ollut äärimmäisen kiireellistä aikaa ennen muuta Talvivaaran toisen kipsisakka-allaskatastrofin takia, mutta hätätilailmoituksiin on silti reagoitava mahdollisimman nopeasti jo turvallisuuden ja valvottavan oikeusturvankin takia.

Luvanjälkeinen 75 päivän hiljaisuus selittynee suurelta osin kesälomista. Lisäksi KaiELY on tehnyt tulkinnan, että luvanvastainen toiminta maalis-kesäkuussa ei olekaan enää ongelma, jos lupa muuttuu kesäkuun lopussa. Silloin päätöksellä ei myöskään ole ollut enää kiire.

Pikantti yksityiskohta

On mielenkiintoinen yksityiskohta, että päätös on annetty 14.8.2013, eli samana päivänä kuin Talvivaaran osavuosikatsaus. Jos tarkoitus olisi peittää päätös julkisuudelta mahdollisimman hyvin, päivä olisi sattumalta hyvin valittu.

Yhteenveto

Jotta oltaisiin tasapuolisia, KaiELY:n toimintaa voi inhimillisesti ymmärtää. Maalis-kesäkuu 2013 on ollut jatkuvaa painajaista. Kipsisakka-altaan vuoto huhtikuussa 2013 on teettänyt työtä vuorotta. Kipsisakka-altaasta oli siinä vaiheessa väännetty kättä jo kolme vuotta ilman minkäänlaista edistymistä, eikä asia ole ollut yhtä akuutti kuin muut Talvivaaran ongelmat. Tilannne on karannut käsistä, eikä valtio ole antanut ELY-keskukselle tarpeeksi lisäresursseja vaikka kriisi on ollut pitkään tiedossa. Jotakin on ollut pakko priorisoida.

Ennakkotapaus on silti hämärä. Takautuvaa syyllisyyttä ei oikeusvaltiossa voi olla; tuomiot annetaan sen lain perusteella, joka oli voimassa tekohetkellä. Voidaanko KaiELYn päätöksen perusteella ainakin suuryrityksiin kuitenkin soveltaa “takautuvan syyttömyyden” periaatetta: jos laki ehtii muuttua, aiemmin laiton toiminta muuttuu samalla lailliseksi?

Aivan noin suoraviivainen asia ei ole, koska KaiELY ei ole mikään syyttäjäviranomainen, ja koko kipsisakka-altaan kuvio on painajaismaisen sekava. Silti tilanne vaikuttaa erikoiselta. Olisi toivottavaa, että joku uskottava viranomainen selvittäisi asiaa syvemmin.

Muita Talvivaara-kirjoituksia: täällä. Muuta ympäristöstä: täällä.

Kirjoittaja kuuluu Suomen Luonnonsuojeluliittoon, mutta spekulaatiot, mielipiteet, tulkinnat ja virheet ovat puhtaasti omia. 

LIITE: TOISENLAINEN TULKINTA [Lisätty 18.8. klo 21:02]

Aihetta erittäin hyvin tunteva henkilö esitti hieman toisenlaisen arvion viranomaisten ajatteluketjusta.

  • Talvivaaran kipsisakka-altaat ovat vuotaneet jo aiemminkin, elokuussa 2008 ja maaliskuussa 2010. Ongelmat voivat periytyä sieltä asti
  • Heinäkuun 2010 ilmoituksessa TLV perusteli, että ohijuoksutus oli parempi vaihtoehto ympäristön kannalta. Raudan saostuksen jälkeen jätevedessä oli vähemmän metalleja kuin kipsialtaan kautta tulleessa vedessä. TLV epäonnistui prosessin ennakoinnissa, mutta tämäntyyppisiä viattomia poikkeamia voi teollisuudessa tulla.
  • Tammikuussa 2011 PSAVI hyväksyi Talvivaaran perustelut. Ohijuoksutus katsottiin ympäristönsuojelun kannalta järkeväksi.
  • Tammikuussa 2012 hallinto-oikeuden hylkäys oli prosessuaalinen: kuuleminen oli jäänyt vajaaksi. Ympäristöasioihin VHaO nimenomaisesti ei ottanut kantaa.
  • Vuosina 2010-2012 Talvivaara on juoksuttanut kipsisakka-altaisiin jätevesiä ilman lupaa. Tälle on vaikea keksiä viatonta selitystä, mutta sitä tutkiikin nyt mm poliisi. Valvonta ainakin on mitä ilmeisimmin pettänyt.
  • Marraskuun 2012 ja huhtikuun 2013 kipsisakka-altaan vuotojen jälkeen tilanne oli viranomaisten kannalta mahdoton: altaisiin ei saanut juoksuttaa enää ylimääräistä vettä, ja vanhoistakin oli päästävä eroon.
  • PSAVI ja KaiELY ovat ensisijaisesti halunneet pienentää ympäristövaikutuksia. Kipsisakka-altaan ohittaminen on loppujen lopuksi tässä vaiheessa vain detalji, varsinkin kun vesien metallipitoisuudet ovat olleet huomattavasti luparajojen alapuolella. On ollut pakko oikoa, koska on pitänyt hoitaa akuuttia katastrofia (ja täytyy edelleen).
  • Lisäksi on huomioitava, että PSAVIn toukokuun 2013 päätös on vasta osittainen, ja kattaa kiireellisimmät asiat. Pääosa päätöksestä tulee vasta joskus syksyllä. Tilanne siis jatkuu vielä, eikä tämä ole viimeinen sana.

Itse pidän tätä selitystä uskottavampana kuin mitään suurta salaliittoa. Talvivaaran toiminta ei suuria pisteitä saa. Viranomaiset ovat kuitenkin joutuneet toimimaan niillä resursseilla ja tiedoilla mitä valtio ja Talvivaara ovat niille antaneet. Päätökset on tehty suuren paineen alla ja julmasti priorisoiden.

Siitä huolimatta lopputulosta tämä päättely ei muuta mihinkään. Vaikka viranomaisten toimintaa voi ehkä inhimillisellä tasolla ymmärtää, näyttää edelleen siltä että Talvivaara pääsee nauttimaan takautuvasta syyttömyydestä. Ja nimenomaan siksi, että se on luonut tarpeeksi suuren kaaoksen.

Lisäksi tässä päättelyketjussa  nuo elokuun 2008 ja maaliskuun 2010 kipsisakka-altaan vuodot oikeastaan herättävät entistä enemmän kysymyksiä. Kun altaat ovat olleet alusta saakka puutteellisia, on Talvivaaran kannalta on ollut tavattoman kätevää huomata heinäkuussa 2010, että ympäristönsuojelun kannalta ne ovat jopa haitallisia. Alkuvuoden 2010 tapahtumia kannattaisikin penkoa huomattavasti tarkemmin kuin tähän asti on julkisuudessa tehty.

Translate »