Tag: Talvivaara

Talvivaara 23: Pelin kovuudesta

 

Viime viikolla uutisoitiin, että Kainuun ELY-keskus ei keskeytä Talvivaaran toimintaa useista vaatimuksista huolimatta. Mitä tämä sitten tarkkaan ottaen ”tarkoittaa”, ja kuka ”voitti”? Se ei  oikeastaan tarkoita mitään, ja kukaan ei voittanut.  Oikeastaan ainoa mielenkiintoinen asia näissä valituksissa on “vahva vihje”, jonka Talvivaara on eräässä vastineessaan esittänyt Suomen luonnonsuojeluliitolle. Vihjettä voinee kutsua myös uhkaukseksi.

[Tämä kirjoitus julkaistaan myös Uuden Suomen blogissa. On syytä huomioida, että kuulun Suomen Luonnonsuojeluliittoon. Kaikki spekulaatiot, mielipiteet, tulkinnat ja virheet ovat kuitenkin puhtaasti omiani].

Osaltaan päätös johtuu siitä että vaatimukset ovat  6-12 kuukautta vanhoja, ja tilanteet ovat ehtineet muuttua moneen kertaan.  Kainuun ELY-keskus myös uskoo yhtiön sanaan siitä, että ympärisöasioissa on saavutettu niin merkittäviä parannuksia, että keskeyttämiseen ei ole perusteita. Jokseenkin oletettu päätös siis. (Ks myös aiemmat kirjoitukset: 23.10,  24.10,  25.10., 29.10 ja 31.10. Laajempaa teknistä ja historiallista taustaa löytyy mm täältä: http://www.zygomatica.com/talvivaara/)

Taustaa

Eri tahot ovat tehneet seitsemän vireillepanoa, joissa ne pyytävät Kainuun ELY-keskusta käyttämään hallintopakkoa Talvivaaran toiminnan keskeyttämiseen (kaikki päätökset nähtävillä ymparisto.fi-sivulla).  Kainuun ELY-keskuksen päätös kattaa kaikki seitsemän.

Käytännössä tällainen vireillepano on rikosilmoitus:  viranomaista pyydetään selvittämään rikotaanko lakia, ja jos rikotaan, tekemään asialle jotain.  (Ks mm SLL: Ympäristörikokset sekä hallintopakkolomake).  Keinot voivat vaihdella uhkasakosta toiminnan lopettamiseen; näissä nimenomaisissa vireillepanoissa on vaadittu toiminnan lopettamista toistaiseksi, kunnes tilanne selkenee

Kaikissa on hieman eri painotuksia. Alla on kuitenkin listattu vireillepanojen päivämäärät, tekijät, ja (suunnilleen, oman ymmärrykseni mukaan) olennaisimmat perustelut.

  • [Huom: 4.11.2012 tapahtui kipsisakka-altaassa vuoto]
  • 5.11.2012  Kainuun luonnonsuojelupiiri (kipsisakkavuoto 4.11)
  • 7.11.2012  Kainuun LS-piiri ja paikallinen yhdistys (4.11. kipsisakkavuoto ja tilanteen hallitsemattomuus, tarkennettu)
  • 7.11.2012 Ylä-Savon SOTE kuntayhtymä (kipsisakkavuoto, toistuva saastuminen ennen sitä)
  • 20.2.2013  Suomen luonnonsuojeluliitto (Poikkeusjuoksutukset ja muut ympäristöluvan rikkomukset)
  • 12.3. SLL  (Poikkeusjuoksutusten aiheuttama pilaantuminen)
  • 18.3.2013 Ylä-Savon SOTE kuntayhtymä (luvanvastaisuudet, mm poikkeustilasäädösten rikkominen, hallinto-oikeuden päätösten ohittaminen)
  • [Huom: 7.4. 2013 tapahtui uusi kipsisakka-altaan vuoto. Yhtiö oli marraskuussa ilmoittanut, että tällaista vuotoa ei voi tulla].]
  • 12.4.2013 Osakaskunta (ympäristöluvan ja juoksutusrajojen rikkomukset)

Kaikkiin vireillepanoihin Talvivaara on saanut antaa vastineensa, kuten täytyykin. Yhtä lukuun ottamatta vastineet ovat tiukkoja mutta asiallisia. SLL:n 12.3.  vireillepanoon saatu vastine on kuitenkin hieman toisenlainen: uhkaava. Koko vaatimustekstin pdf löytyy täältä.  Talvivaaran vastine on päivätty 2.4.2013.

Vihjauksen taustaa

Vastinetta arvioidessa on hyvä pitää mielessä, että vain viisi päivää Talvivaaran vastineen jälkeen tapahtui uusi allasvuoto. Lisäksi yhtiön toiminnan esitutkinta on valmistunut, ja useita ihmisiä epäillään törkeästä ympäristön turmelemisesta. (Kaikki ovat kuitenkin syyttömiä kunnes oikeus toisin toteaa). On täysin mahdollista, että sävy olisi nyt toisenlainen.

Totean vielä seuraavaa: SLL-yhteyksistäni huolimatta en automaattisesti oleta, että Talvivaara on tässä paha mörkö ja SLL viaton marttyyri. Olen jopa sitä mieltä, että yrityksillä täytyy olla suojautumiskeinoja täysin aiheettomia valituskierteitä vastaan.

Mikä sitten on ”aiheeton valitus”? Nähdäkseni ne ovat sellaisia, joissa valittaja kerta toisensa jälkeen häviää. Jos valitukset pääsääntöisesti menevät läpi, ne eivät ole aiheettomia, vaan rikkeitä on tapahtunut.

(En tiedä missä kohtaa prosenttiluvun pitäisi mennä. Jos valituksista voittaa reilusti yli puolet, ne eivät missään nimessä ole aiheettomia. 30% läpimenolla aletaan olla harmaalla alueella).

Talvivaaran tapauksessa on vaikea arvioida läpimenoprosentteja, koska hallintoviranomaisen (Vaasan hallinto-oikeus) ja valvontaviranomaisen (Kainuun ELY-keskus) välinen kuvio on lievästi sekava.   Jos ELY:n päätöksistä valitetaan oikeudelle, oikeus saattaa kumota päätöksen, mutta palauttaa sen uuteen käsittelyyn ELY-keskukselle. Jos oikeuden päätöksen saaminen kestää 6-12 kuukautta,  tilanne (esimerkiksi poikkeusjuoksutus) on usein muuttunut täysin. ELY-keskuksen on mahdoton tehdä uutta päätöstä, koska tilanne meni jo.

Yhtiön lukuiset poikkeustilat vielä sekoittavat kuviota (ks esim Suomen Luonto 16.4.2013, ja myös poleemiset tekstini ”Porsaanreikien nerokkuudesta”   sekä ”Ympäristölupa ja järjestelmävika”).

Valitukset ovat siis ehkä teknisesti ottaen menneet läpi, mutta viranomaisten hitauden takia eivät ole johtaneet toimenpiteisiin. Ovatko ne silloin olleet aiheettomia? En tiedä.

Talvivaara katsoo (katsoi ainakin huhtikuussa), että SLL vääristelee tahallaan faktoja myös mediassa, ja sen pääasiallinen tarkoitus on aiheuttaa haittaa Talvivaaran toiminnalle. Pitääkö paikkansa?  Ilman yksilöidympiä syytöksiä tuohon on oikeastaan vaikea sanoa mitään.

Tuolla perusteella Talvivaara katsoo, että SLL:n on maksettava sen oikeudenkäyntikuluja, mikäli prosessi jatkuu (oletettavasti kuitenkin vain silloin, jos yhtiö voittaa). En ole varma onko ajatus edes toteuttamiskelpoinen, jos prosessia käydään hallinto- eikä rikosoikeudessa. Mutta onko uhkaus ylipäätään oikeutettu?

Jätän asian lukijan päätettäväksi.

Vihjauksen teksti

Talvivaaran vastine alkaa sivulta 17. Olen jättänyt pois muutamia pätkiä hyvin teknistä tekstiä. Suoraan SLL:n virheisiin viittaavia kohtia on merkitty tummalla.  Omia kommenttejani on [hakasulkeissa].

Hakija [SLL] on vireillepanossan väittänyt, että Vaasan hallinto-oikeus  8.3.2013 antamassaan päätöksessä Nro 13/0052/1 olisi todennut Talvivaaran toiminnasta aiheutuneen merkittävää pilaantumista. Hakijan näkemys on on virheellinen ja tämän näkemyksen esittäminen myös mediassa viittaa siihen, että sillä mitä ilmeisimmin tavoitellaan tarkoituksellista harhaanjohtavuutta Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen sisällöstä. Vaasan hallinto-oikeus ei ole ratkaisussaan ottanut sellaista kantaa, että Talvivaaran toiminnasta aiheutuneet vaikutukset olisivat luonteeltaan merkittävää pilaantumista.

Vaasan hallinto-oikeus toteaa sen sijaan päätöksessään, että Talvivaara ei ole kiistänyt Hakijan hallintopakkohakemuksessa ja sen johdosta annetussa ELY-keskuksen päätöksessä mainittuja poikkeuksellisia päästöjä. Keskeisenä valtakunnallisena luonnonsuojelu- ja edunvalvontajärjestönä, joka myös on osallistunut ympäristönsuojelulainsäädännön lainvalmistelutyöhän, Hakijan tulee olla tietoinen ympäristönsuojeluoikeuden keskeisten oikeudellisten käsitteiden sisällöstä ja merkityksestä. Näin ollen vääristelevää ja harhaanjohtavaa käsitteiden käyttöä on tätä taustaa vasten vaikea olettaa pelkäksi kielelliseksi lapsukseksi.

Vaasan hallinto-oikeuden toistaiseksi vailla lainvoimaa olevan päätöksen arvioinnissa aivan keskeisellä sijalla on se, että hallinto-oikeus on käyttänyt ilmausta ”poikkeuksellinen päästö” sen sijaa, että olisi käyttänyt YSL:n järjestelmässä merkityksellistä ja vakiintunutta oikeudellista käsitettä ”merkittävä pilaantuminen”, jota on kuvattu aiemmin tässä vastauksessa. Tästä on pääteltävissä, että Vaasan hallinto-oikeus on tietoisesti päättänyt olla määrittelemättä Talvivaaran ympäristövaikutuksia merkittäväksi pilaantumiseksi. Päinvastoin kuin Hakija vireillepanossaan väittää, Vaasan hallinto-oikeus ei ole lopullisesti ottanut kantaa päästöjen oikeudelliseen luonteeseen, mutta ei myöskään ole katsonut, että Talvivaaran toiminnan olisi Vaasan hallinto-oikeuden arvioiman ELY-keskuksen päätöksen tekohetkellä voitu osoittaa selvästi aiheuttaneen merkittävää pilaantumista, joka olisi oikeuttanut välittämän hallintopakon käytön.

….

Asiassa on kiinnitettävä huomiota myös siihen, että ELY-keskuksen päätös on ollut valituskelpoinen ja muun muassa Hakija on valittanut päätöksestä Vaasan hallinto-oikeuteen. Hakija on hallinto-oikeudessa esittänyt päällekkäisiä vaatimuksia nyt käsillä olevan vireillepanon kanssa vaatiessaan mm. Juoksutusten välitöntä keskeyttämistä. Toimivaltainen viranomainen arvioimaan ELY-keskuksen päätöksessä sallittujen juoksutusten keskeyttämistarvetta on siten Vaasan hallinto-oikeus ekä ELY-keskus voi nyt käsillä olevan vireillepanon johdosta ottaa asiaan kantaa. [Toimintavaltuuden ovatkin epäselviä] Asiassa on myös otettava huomioon, että päätös jo sisältää reunaehdot, joilla johtaminen voidaan keskeyttää eikä johtaminen ole toistaiseksi tarkkailun perusteella aiheuttanut näiden ehtojen ja määräysten ylityksiä taikka merkittävää pilaantumista tai sen vaaraa. [Seuraava kipsisakka-altaan vuoto tapahtui viisi päivää myöhemmin].

….

Toisin kuin Hakija vireillepanossaan väittää, Talvivaaran ylitevesi käsitellään muilta osin ympäristöluvan edellyttämällä tavalla. Loppuneutraloinnista ylitevesi johdetaan pohjoiselle jälkikäsittely-yksikölle, jolle ei ole varastoituna kipsisakka-altaan vuotovesiä ja joka toimii normaalisti.

 Lopuksi:

Hakija vaatii vireillepanossaan edelle yksityiskohtaisemmin käsitellyin perustein koko Talvivaaran kaivoksen toiminnan keskeyttämistä vesienhallinnan korjaamiseksi ympäristöluvan mukaiseksi. Talvivaaran kaivoksen tilanne on tällä hetkellä [2.4.2013] kipsisakka-altaan vuodon seurauksena poikkeuksellinen ja edellyttää erityisiä toimenpiteitä. Toiminnasta ylimääräisine juoksutuksineen ei kuitenkaan aiheudu välitöntä ja merkittävää ympäristön pilaantumista, joka mahdollistaisi toiminnan keskeyttämisen. Ylimääräisten juoksutusten osalta asia on vireillä Vaasan hallinto-oikeudessa, joa on toimivaltainen viranomainen arvioimaan keskeyttämistarpeen eikä ELY-keskuksen tässä vaiheessa tule ottaa kantaa keskeyttämisvaatimuksiin tältä osin. [Hallinto-oikeus kumosi näitä päätöksiä 19.4. ja 2.5., ja palautti KaiELYlle uuteen käsittelyyn].

 Talvivaaran toiminnan ympäristövaikutukset ovat parhaiten hallittavissa, kun kaivoksen prosessit toimivat mahdollisimman normaalisti ja tälle annetaan viraonomaisohjauksen puolesta edellytykset. Mikäli metallitehtään toiminta keskeytetään, yhtiöllä ei ole teknisiä eikä taloudellisia mahdollisuuksia tehokkaasti hoitaa myöskään vesienhallintaan liittyviä kysymyksiä.

 Ottaen huomioon muun muassa Vaasan hallinto-oikeudessa vireillä olevan ELY-keskuksen 12.2.2013 antamaa päätöstä koskevan Hakijan valituksen, Talvivaara katsoo, että nyt käsillä olevan vireillepanon pääasiallinen tarkoitus on aiheuttaa haittaa Talvivaaran toiminnalle. Vireillepano myös kuluttaa turhaan ELY-keskuksen rajallisia resursseja, Talvivaara niin ikään oudoksuu Hakijan tapaa ilmeisen tarkoitushakuisesti vääristellä Vaasan hallinto-oikeuden päätöstä. Näistä syistä Talvivaara pitää vireillepanoa ilmeisen perusteettomana ja harkitsee mahdollisuutta näihin seikkoihin perustuen vaatia Hakijalta oikeudenkäyntikuluja prosessin jatkuessa.

————–

 

Talvivaara 22: Ministerivaliokunta ja “innovatiivinen” tiedotus?

 

Helsingin Sanomien uutisessa esitetään epäselviä ja osin virheellisiäkin väitteitä Talvivaaaran kaivoksen prosessista ja tilanteesta. On huolestuttavaa, jos päätöksiä kaivoksen tulevaisuudesta tehdään tällä tietopohjalla. Alla esitetään huomautuksia HS:n tietoihin. Ne herättävät kysymyksen, onko Talvivaaran ministerivaliokunnalle esittämä tieto epätarkkaa tai jopa “innovatiivista”?

[Julkaistu US:n blogissa 31.10.2013]

“Talvivaaran käyttämää kemiallista liuottamista ei aiemmin ole käytetty nikkelin tuotannossa, muiden metallien kylläkin.”

Koitan muotoilla vastauksen diplomaattisesti: täh???  Kemiallisessa liuotuksessa ei ole mitään uutta. Talvivaaran uniikki lisäys kaivosteknologian historiaan on  nimenomaan nikkelin mikrobiologinenliuotus. Kuparille on kokeiltu biolioutusta, mutta nikkelin bioliuotus on historiallinen kokeilu. Ehkä floppi, mutta historiallinen.

Kaikki Talvivaaran tähän mennessä antama tieto liittyy vain ja ainoastaan kemialliseen puoleen. Se ehkä pyörii, ehkä ei. Mutta kun kaivoksen uniikki myyntivaltti on ”bioliuotus”, jota kemikaalit ainoastaan ”avustavat”,  mikrobiologia on se mihin kaikki kysymykset pitäisi suunnata.  Ks aiheesta aiemmat kirjoitukset (“Entäpä jos Talvivaaran prosessi toimiikin?” sekä “Metallitehtaassa suljettu kierto”).

“Pääongelma syntyy yhtiön tuotantomenetelmästä, jossa nikkeli liuotetaan irti malmista kemiallisella reaktiolla. Se on pitkäjänteistä puuhaa, jota ei voi noin vain keskeyttää muun muassa päästöjen hallinnan takia.”

Diplomaattisesti muotoiltuna: häh? Pääongelma ei todellakaan ole prosessi, vaan alueelle varastoituneet, sulfaateilla ja raskasmetalleilla saastuneet jätevedet, joita prosessin epäonnistumiset ovat tuottaneet jo ehkä vuodesta 2010 saakka. Näitä on ehkä 6 miljoonaa kuutiometriä, ehkä 9 miljoonaa. Kukaan ei tunnu tietävän varmaa määrää. Sateisuus voi vielä lisätä määrää.

Totta tuossa on lähinnä pitkäjänteisyys. Liuotus – toimiessaan – kestää useita vuosia, mutta se vaatii että kasoihin lisätään jatkuvasti rikkihappoa (300 miljoonaa kiloa vuodessa) ja niitä pöyhitään ja ilmastetaan ja siirrellään. Talvivaara on selvitystilan partaalla nimenomaan siksi, että se ei ole saanut  bioliuotusta pysymään käynnissä edes yrittämällä.

Haitallisten päästöjen lähde on nimenomaan rikkihapon käyttö, sekä metallien talteenotto (jossa joudutaan säätelemään prosessia erittäin raskaalla kemikaalien käytöllä — puhutaan kymmenistä miljoonista tonneista lipeää). Jos nämä lopetetaan ja kasat peitellään, myös päästöt vähenevät. Jonkin verran metallivuotoja voi tulla sen jälkeenkin, mutta varsinainen prosessi sammuu nopeasti.

Jos Talvivaaran väite prosessin lopettamisen mahdottomuudesta pitäisi paikkansa, kaivoksella olisi käynnissä hiukan samantyyppinen hallitsematon ketjureaktio kuin vaikkapa ydinvoimalan sulaessa. Ei tällaiselle olisi mitään ympäristölupaa annettu.

Uusimmat muutokset Talvivaaran prosessissa tarkoittavat – ehkä, jos Talvivaaran väite oikeasti pitää paikkansa — että uusia sulfaattipäästöjä ei syntyisi niin paljon kuin ennen. Talvivaaran esittämä prosessi mahdollisesti toimii ideaalisissa ja laboratorio-olosuhteissa (elleivät sitten esimerkiksi muut läsnä olevat metallit tai muut aineet haittaa bakteereiden tekemää bioliuotusta).  Mutta Kainuun armottomassa luonnossa mikään muukaan Talvivaaran laboratoriokoe ei ole toiminut.

Varsinaiseen ongelmaan — vanhojen saastuneiden vesien puhdistamiseen — tehtaan hengissä pitäminen sen sijaan ei vaikuta mitään. Teoriassa, aivan teoriassa ja paperilla, saastuneita vesiä voisi kierrättää liuotuskasojen kautta, jolloin ne puhdistuisivat samalla kun tehdas tuottaa nikkeliä. Käytännössä liuotusprosessi muodostaa koko ajan itse niin paljon sulfaattia, että uuden lisääminen sotkisi herkän prosessin täysin.

“Ministereille kerrottiin, että tuotantoa on jatkettava tämänhetkisen tiedon perusteella ainakin neljä vuotta.”

Diplomaattisesti: mitäh?? Saastuneiden miljoonien vesikuutioiden puhdistaminen vie kyllä vuosikausia. Sulfaattien poistoon ei ole kunnollisia menetelmiä, eikä varsinkaan taloudellisesti järkeviä. Puhdistus- ja kunnostustyön on pakko jatkua vielä monta vuotta, siitä ei ole epäselvyyttä.

Käytännössä saastuneita vesiä jouduttaneen pikkuhiljaa vuosien varrella puhdistelemaan raskasmetalleista, ja päästämään pikkuhiljaa sulfaateilla saastuneita vesiä luontoon. Pienillä pitoisuuksilla ja määrillä (alle 50 mg/litra)  sulfaatti ei merkittävästi vaurioita ympäristöä. Virallisten seurantalukujen mukaan päästöpitoisuudet ovat tälläkin hetkellä suunnilleen luokassa 1000 mg/litra. Jos juoksutuksia hidastetaan radikaalisti, vauriot pystytään pitämään jollakin tavalla siedettävällä tasolla.

Sen sijaan tuotannon jatkaminen on aivan erillinen asia, joka ei liity puhdistamiseen mitenkään, ja päinvastoin pahentaa päästöjä.

Mitä järkeä?

Mitä ihmeen järkeä olisi jatkaa tappiollista puhdistamistyötä vuosikausia, kun vieressä olisi miljardin arvoinen malmikasa (kuten toimitusjohtaja on tiettävästi kehunut)? Ei mitään.

Mutta tuotannon jatkamisessa on tasan yhtä vähän järkeä. Ei sitä “miljardin arvoista” nikkeliä kerta kaikkiaan näytetä saavan kasasta ulos. Ei Talvivaaran teknologialla, eikä millään muullakaan tiedossa olevalla.

Tilannetta täytyy lähestyä niin, että se on täydellisen absurdi, ja kaikki vaihtoehdot ovat huonoja. Itse olen jo kauan sitten päätynyt siihen, että Talvivaara ja sen ympärillä toimivat viranomaiset ovat luoneet järjestelmän, joka on yhtä järjetön kuin Neuvostoliitto aikoinaan (ks “Kaiken turhuudesta”).

Talvivaaran kertomat luvut ja tiedot ovat yhtä luotettavia kuin neuvostojärjestelmän (ks mm“Sanojen innovaatiota” ja “Numeroiden pöhinää”). Osa voi hyvinkin perustua totuuteen, mutta on mahdoton arvioida mikä osa.

Neuvostoliitonkin romahduksesta selvittiin. Miten Talvivaara voisi olla suurempi juttu?

Laajempaa teknistä ja historiallista taustaa löytyy mm täältä:http://www.zygomatica.com/talvivaara/  Kirjoittaja kuuluu Suomen Luonnonsuojeluliittoon, mutta spekulaatiot, mielipiteet, tulkinnat ja virheet ovat puhtaasti omia.

Talvivaara 21: Ovatko ongelmat nyt ohi?

 

Tämä kirjoitus on julkaistu Uuden Suomen blogissani 29.10. Se on Zygomaticassa lähinnä arkistointitarkoituksessa. 30.10. on tullut tieto, että Talvivaara todennäköisesti pääsee valtion tukemaan velkasaneeraukseen ja sitä kautta kuin koira veräjästä, joten jossakin mielessä tämä kirjoitus (ja kaikki muukin tekemäni) on pitkälti yhdentekevää.

Kaikki Talvivaara-kirjoitukset: täällä. 

———-

Talvivaara kertoo nyt päässeensä metallitehtaan suljettuun kiertoon, Ylen uutisten mukaan.Jopa kaltaiseni kyynikon on pakko antaa yrityksestä pisteitä, ilman mitään ironiaa tai sarkasmia. Selvästikään yhtiö ei ole jäänyt tuleen makaamaan, vaan on nähnyt vaivaa ja koittanut parantaa tilannetta.

Valitettavasti kaltaiseni kyynikko joutuu silti toteamaan, että yritys ei ole riittävä. Ajoitus sopii yhtiölle turhankin mainiosti: juuri ennen osavuosikatsausta, ja käytännössä juuri niille päiville jolloin valtion on päätettävä uudesta rahoituksesta. Jos prosessi nyt olisi alkanut toimia, se helpottaisi yhtiön tilaa merkittävästi.

Ehkä se toimiikin. Silloin aiemmin esittämäni kyyniset väitteet eivät pidä enää paikkaansa. Toisaaltasen jälkeen esittämäni kyyniset väitteet ovat edelleen tosia.  Yksi mittaustulos ei yksinkertaisesti vielä kerro mitään näin monimutkaisesta prosessista. Lisäksi tässä on kyse vain yhdestä pienehköstä osasta, eli metallitehtaan toiminnasta. Kokonaisprosessi on valtavasti laajempi.

Jo Talvivaaran itsensä teettämä konsulttiraportti kertoo, että arvioita voi tehdä vasta 2-3 vuoden jälkeen. Uutiseen ei varsinaisesti edes voi ottaa kantaa, ainakaan ennen kuin Talvivaara julkaisee enemmän detaljeja.  Oikeastaan riittäisi tässä vaiheessa kysyä kaksi peruskysymystä.

1) Missä ja milloin Talvivaara aikoo julkaista varsinaiset tekniset ja tieteelliset todisteensa tästä onnistumisesta?

2) Yhtiö kertoo saaneensa metallitehtaan kierron kuntoon. Tämä on oikeastaan vain yksinkertaisin ja perinteisin osa koko kaivosta. Mitä kuuluu itse bioliuotusprosessille, joka kuitenkin on Talvivaaran osaamisen ainutlaatuinen ydin? Siinä on ollut ongelmia; onko ne ratkottu, ja miten?

Uutisessa yhtiö toteaa näin: “Meillä on hyvät mahdollisuudet ja luottamus siihen, että uusiin rajoihin päästään. Tasaisesti toimiessaan prosessi kuluttaa vettä haihtumisen ja uuteen malmiin sitoutumisen kautta.” Aivan mahdollista, mutta käytännössä taivasalla toimiva mikrobiologiaan ja äärimmäisen herkkiin kemiallisiin reaktioihin perustuva prosessi ei koskaan toimi tasaisesti.

Prosessiin tulee luonnostaan erilaisia katkoksia ja esimerkiksi sään aiheuttamia vaihteluita. Toiminta on tasaista vain paperilla ja ehkä laboratoriossa. Mitä tapahtuu, kun se ei ole tasaista — esimerkiksi jos sattuu tavallista sateisempi vuosi? (Tai tavallista kuivempi, tai kuumempi, tai kylmempi).

Talvivaaran historia on surullisen täynnä toiveajattelua, joka ei olekaan toteutunut, ja innostumista mittaustuloksista jotka ovatkin olleet virheellisiä (Talvivaara 7, Talvivaara 8). Tätä taustaa vasten olisi järjetöntä luottaa automaattisesti yhtiön sanaan, varsinkin kun paineet tulosten “luovaan tulkintaan” ovat niin valtavat.

Kokeiden detaljeja

*Missä kokoluokassa ja olosuhteissa testit on tehty? Paikanpäällä-blogissaan yhtiö näytti kuvaajan, jossa yhden kasan lämpötila oli noussut, muiden laskenut. Oliko tässä tapauksessa kyseinen kasa eteläisin, jolloin se on saanut eniten auringon lämpöä? Miten tämä lämmitys on mahdollisesti vaikuttanut tuloksiin?

*Onko kasa ollut erityistarkkailussa ja –kohtelussa? Minkä tahansa osaprosessin saa toimimaan hyvin, jos siihen keskittää kaiken huomionsa. Onko yhtiöllä varaa jatkaa tällaista erityiskohtelua suuressa skaalassa?

Bioliuotus ja yleistyminen luonnonolosuhteisiin

*Uutisessa ei mainita sanallakaan bioliuotusta, vaikka juuri se on yhtiön ydin. Miksi? Mikrobien toiminnan ylläpito vaatii aivan ainutlaatuista osaamista ja erityisesti tarkkaa kontrollia. On mahdollista, että kemiallisessa mielessä tällainen prosessi saadaankin toimimaan. Mutta kuinka herkkä se on muutoksille bakteeritoiminnassa?

*Kuten aina ennenkin, se että saadaan yhden hetken toimimaan testikasassa ei luonnonolosuhteissa tarkoita vielä mitään. Miten prosessin (ja ennen muuta mikrobien toiminnan) oletetaan toimivan, kun säätila muuttuu? Missä ovat testitulokset?

*Onko saderiskit viimeinkin otettu huomioon? Missä ovat riskinhallintadokumentit? Tähän saakka saderiskien hallinta on ollut melkoisen pelkistettyä: on toivottu, että ei sada keskimääräistä enempää (Talvivaara 1; Talvivaara 2).

Jarosiitti

*Kasoissa sulfaatin uskotaan sitoutuvan jarosiittiin, joka on niukkaliukoista. Missä ovat todisteet siitä, että tämä prosessi todella toimii luonnollisissa oloissa tässä mittakaavassa? Julkisesta kirjallisuudesta löytyy lähinnä laboratoriokokeiden tuloksia.

*Kuinka paljon jarosiittia on tällä hetkellä kiteytynyt kasoihin? Mitä tapahtuu, kun sen määrä nousee pikkuhiljaa? Muuttuuko paakkuuntuminen, entä liuotus? Jos jarosiittia kiteytyy bioliuotuksesta vastaavien mikrobisolujen pinnalle, miten mikrobit saavat sen jälkeen happea?

*Jarosiitti vaatii kiteytyäkseen matalan pH:n ja korkean sulfaattipitoisuuden liuoksessa. Mitä tapahtuu jos pH alkaa nousta tai sulfaattipitoisuus alkaa laskea? Liukeneeko jarosiitti takaisin? Miten tämä vaikuttaa prosessiin?

*Kuinka stabiilia lopputuloksena muodostuva jarosiitti-kiviseos on? Miten paljon sen sulfaateista mahdollisesti aikanaan valuu luontoon? Miten huolehditaan loppukäsittelystä?

RO-laitteisto

*Vedenpuhdistus on toistaiseksi toiminut hyvin. Toisaalta laitteisto on ollut käynnissä vasta korkeintaan joitakin kuukausia. Toimintavarmuudesta ei siis itse asiassa voi sanoa vielä yhtään mitään.

*RO-puhdistuksessa on muitakin avoimia kysymyksiä, ennen muuta mangaani. Nyt kuvatun prosessin ongelma on, että se väkevöittää koko ajan liuoksessa olevia epäpuhtauksia. Mangaani tukkii helposti RO-kalvon samoin kuin rauta. Rauta ehkä saadaan sitoutettua jarosiittiin, mutta mihin mangaani sitoutetaan?

Yhteenveto: miksi nämä tiedot on saatava?

Yhtiö vedonnee liikesalaisuuksiin, eikä kerro yksityiskohtia. Mutta kun yhtiö on käytännössä selvitystilassa ja aiheuttanut Suomen historian massiivisimman ympäristöonnettomuuden, sillä on selkeä motivaatio toimia mutkia oikoen. Kun vielä otetaan huomioon että yhtiötä epäillään törkeistä rikoksista, sillä voi myös olettaa olevan historiaa mutkien oikomisesta (joskaan kukaan ei ole syyllinen ennen kuin todistetaan).

Ei ole viherpropagandaa vaatia tällaiselta yhtiöltä huomattavasti tarkempia selvityksiä kuin yleensä. Se on vain tervettä järkeä.

 Kaikki Talvivaara-kirjoitukset: täällä. 

Talvivaara 20: Kemikaalimäärien kertomaa

Tämä kirjoitus on julkaistu Uuden Suomen blogissani. Koska siinä on numeroarvioita joita ei ole muualla Zygomaticassa, katson järkeväksi kopioida sen myös tänne.

Talvivaaran “suljettu kierto” on sanahelinää, ja kaivoksen saastuttaminen ei tule paranemaan. Tämän tajuaminen ei vaadi spekulointia bioliuotuksen toiminnasta. Riittää katsoa yhtiön itsensä antamia lukuja.

Suljettu kierto on nimenomaan se taikasana, jonka perusteella Talvivaara on saanut kaivoksensa perustaa. Termiä vain ei ole juridisesti määritelty missään. Yhtiö käyttääkin tätä hyväkseen.  Ylen haastattelussa 23.10. toimitusjohtaja totesi näin: “ Pitää muistaa, että olemme vasta ihan viime aikoina päässeet niin sanottuun suljettuun kiertoon. Meidän ei tarvitse enää ulkopuolelta ottaa vettä tähän prosessiin, jolloin olemme automaattisesti paremmassa tilanteessa.”

Kuulostaa hyvältä… kunnes tajuaa kysyä, mitä tuo “suljettu kierto” itse asiassa tarkoittaa. Maalaisjärki (ja Talvivaaran tiedotuskoneisto ainakin tähän asti) antaa ymmärtää, että kaivoksesta ei silloin tulisi kierron ulkopuolelle ainakaan valtavia määriä saasteita.

Maalaisjärki ei ole silloin tajunnut sitä, että Talvivaaran terminologiassa “suljettu kierto” puskee luontoon edelleen kymmeniä miljoonia kiloja sulfaattisaastetta vuodessa. Liitteenä oleva diagrammi tiivistää, miksi näin on. Olen teknisemmässä blogissani avannut sitä auki tarkemmin (Talvivaara 18).

Prosessi ei ole koskaan “suljettu” siitä yksinkertaisesta syystä, että siihen syötetään ulkopuolelta koko ajan rikkihappoa (vuoden 2012 vuosikertomuksen mukaan yli 300 miljoonaa kiloa) sekä lipeää ja kalkkia (yhteensä yli 120  miljoonaa kiloa). Neutralointi tuottaa kymmeniä miljoonia kiloja sulfaattia. Niitä Talvivaara ei edes yritä puhdistaa vedestä, koska taloudellisesti järkevää tapaa ei yksinkertaisesti ole.

Tämä määrä ei tule jatkossakaan pienenemään. Talvivaaranomien laskelmien mukaan (s 10) bioliuotus vaatisi noin 15 kg rikkihappoa per malmitonni. Myös Talvivaaran vuoden 2012 vuosikertomuksesta (s 32-33) on mahdollista lukea, että kokonaisuutena tähän on hetkittäin pasty (vuonna 2011 malmia 11.3 Megatonnia, rikkihappoa 248 kilotonnia, nikkeliä 16.1 kt). Näistä luvuista laskien rikkihappoa on käytetty noin 14 kg / malmitonni, tai 18 kg/kg nikkeliä. Vuosi 2012 on ollutkin huomattavasti heikompi (28 kg/malmitonni, 25 kg/kg nikkeliä) ja vuodesta 2013 ei voi vielä sanoa mitään varmaa.

Tämä 15 kg/malmitonni näyttää paperilla todella hyvältä, koska perinteisemmässä rikkihappolioutuksessa määrä voi olla kymmeniä kertoja suurempi (jopa satoja kiloja per tonni, ksMcDonald & Whitington 2008). Tässä vain jää huomaamatta yksi perusasia: perinteisillä menetelmillä louhitaan malmeja, joiden nikkelipitoisuus on kymmenen kertaa suurempi kuin Talvivaarassa (Talvivaarassa noin 0.2%, muualla useita prosentteja).

Ympäristön kannalta relevantti suure onkin rikkihappo per tuotettu nikkelitonni, ja tässä vertailussa Talvivaara ei näytäkään niin hyvältä.  Perinteisillä tekniikoilla tyypillinen luku on yli 50 kg/kg Ni, mutta myös 30 kg/kg Ni tasolle on päästy. Tähän suhteutettuna Talvivaaran 18 kg/kg Ni ei yhtäkkiä olekaan vallankumouksellinen luku, saati sitten vuoden 2012 25 kg/kg Ni.

Saastumisen (ja maalaisjärjellä ajatellun suljetun kierron) kannalta juuri tämä viimeinen luku on se, mihin pitää tuijottaa. Vaikka Talvivaara saisi bioliuotusprosessinsa toimimaan täsmälleen luvatun mukaisesti, saastuttaminen on käytännössä aivan perinteistä tasoa.

Talvivaaralla ei ole ollut ehdottaa mitään tapaa poistaa sulfaatteja jätevedestä, ja se on valittanut uudesta ympäristöluvasta, joka tiputtaisi sulfaattipäästöt vain muutamaan miljoonaan kiloon vuodessa (väliaikaisesti taso saa olla vielä 24 miljoonaan kiloa). Kun prosessikaaviota katsoo, yhtiöllä ei käytännössä olekaan mitään mahdollisuutta päästä uusiin raja-arvoihin, ellei se laita koko prosessiaan aivan täydellisesti uusiksi.

Toimitusjohtajan mainitsema “suljettu kierto” on vain RO-puhdistusta koskeva tekninen detalji, joka ei voisi ulkopuolisia vähempää kiinnostaa.  Sulfaattiongelmaan se ei vaikuta mitenkään. Tämä ei suinkaan ole ensimmäinen kerta, kun yhtiö vääntelee sanoja ja konsepteja aivan uniikilla tavalla; kshttp://www.zygomatica.com/ymparisto/talvivaara/

Aineen katoamattomuuden laki tulee vastaan. Mikä virtaa sisään yhdessä muodossa, sen täytyy virrata ulos toisessa muodossa. Jokin pieni osa voidaan toki nimetä “suljetuksi kierroksi”, mutta se ei vähennä kymmenien miljoonien kilojen saasterasitetta.

Prosessi-tarkennus

(Kuva 2: Uusittu prosessikaavio)

Lisäys 25.10. Prosessikaaviota on kritisoitu puutteelliseksi. Kuvassa 2 on kaaviosta hiukan tarkempi versio. Olennaista on ymmärtää, että tässä prosessissa muodostuu sekä liukenemattomia sulfaatteja (kipsi) että liukenevia (natriumsulfaatti). Liukenevat sulfaatit ovat ongelman ydin, koska niitä ei saa poistettua vedestä.

Lisäys 26.10. Talvivaaran omilta ympäristövastuusivuilta löyty yhtiön oma arvio kemikaalienkulutuksesta vuodelle 2012: 752.7 kilotonnia kemikaaleja, nikkeliä 12.9 kilotonnia ja sinkkiä 25.9 kilotonnia, kaiken kaikkiaan  19.4 tonnia kemikaaleja per tonni metallia. Aiempina vuosina luku on ollut noin 16 tonnia/tonni. Laskentaperusteet ovat hieman erilaiset kuin minulla, koska katsoin rikkihapon olevan paras mittari saastuttamiselle, ja toisaalta nikkelin olevan tehtaan päätuote. Uskoakseni kumpikaan luku ei ole virheellinen.

Kirjoittaja kuuluu Suomen Luonnonsuojeluliittoon, mutta spekulaatiot, mielipiteet, tulkinnat ja virheet ovat puhtaasti omia. 

 

Talvivaara 18: Sanojen innovaatiota

Talvivaaran innovatiivisuudelle on nostettava hattua. Hieman sääli että innovaatiot kohdistuvat sananvääntelyyn ennemminkin kuin itse kaivostoimintaan, mutta hyvä että edes jotain. Tällä kertaa innovaation näyttää kokeneen termi “suljettu kierto”.

Suljettu kierto on nimenomaan se taikasana, jonka perusteella Talvivaara on saanut kaivoksensa perustaa. Termiä vain ei ole juridisesti määritelty missään. Nyt yhtiö nähtävästi käyttää tätä porsaanreikää hyväkseen.

Yhtiö on aiemmin käyttänyt numeroita hyväkseen hieman samalla tyylillä (ks Talvivaara 17 ja “Talvivaaran pöhinää”. Kaikki Talvivaara-kirjoitukset: täällä. Nyt analysoidaan siis sanoja.

Naiivi maalaisjärki sanoo, että “suljettu kierto” tuo mieleen tilanteen, jossa sotkuja kierrätetään niin, että luontoon ei tarvitse laskea yhtään mitään.

Hiukan realistisempi maalaisjärki sanoo, että kaivos voi joutua ottamaan tai juoksuttamaan luonnosta hiukan puhdasta vettä, tarpeen mukaan. Puhtaan veden juoksutus ei käytännössä haittaa mitään. Pienen joen virtauksia se saattaa hiukan muuttaa, mutta kaivos aiheuttaa aina jotain muutoksia.

Mikään maalaisjärki ei kuitenkaan sano, että “suljetussa kierrossa” päästettäisiin lähivesiin vuodessa 24 miljoonaa kiloa sulfaatteja.

Näin kuitenkin sanoo Talvivaara.  Ylen haastattelussa 23.10. toimitusjohtaja innovoi näin: “ Pitää muistaa, että olemme vasta ihan viime aikoina päässeet niin sanottuun suljettuun kiertoon. Meidän ei tarvitse enää ulkopuolelta ottaa vettä tähän prosessiin, jolloin olemme automaattisesti paremmassa tilanteessa.”

Nyt siis ollaan saavutettu suljettu kierto, ja sitä kautta puhtain mahdollinen tila? Ensi vuonna saa silti päästää luontoon 24 miljoonaa kiloa sulfaatteja, sitä seuraavana 12 miljoonaa, ja näistäkin rajoituksista Talvivaara on tehnyt valituksen hallinto-oikeuteen. Tämäkö on suljettua kiertoa?

Toimitusjohtaja ei kuitenkaan teknisesti ottaen valehtele. Teknisessä ja juridisessa mielessä suljettu kierto tarkoittaa aivan eri asiaa kuin mitä Talvivaara on ehkä mainosmateriaaleissaan antanut ymmärtää.

Prosessi on hieman monimutkainen, mutta Vihreä Lanka 31.5.13 tiivistää olennaisen: “Kaivospiirin puhtaat sulamis- ja valumavedet pitää pitää erillään saastuneista alueista ja vesistä. Jos tässä onnistutaan, nämä vedet voi laskea ympäristöön. Näitä vesiä ei lasketa kaivoksen kiintiöihin. Prosessivedet ja kaivosalueella eri tavoin saastuvat vedet pitää taas käsitellä, jonka jälkeen ne voidaan laskea vesistöön. Metallitehtaan prosessista avi haluaa nykyistä suljetumman: Siitä ylijäävät vedet pitää käyttää uudestaan ensisijiaisesti liuoskierrossa.”

Kuvio voidaan piirtää alla olevan kaltaiseksi. Prosessi ei ole koskaan “suljettu” siitä yksinkertaisesta syystä, että siihen syötetään ulkopuolelta koko ajan rikkihappoa (vuoden 2012 vuosikertomuksen mukaan yli 300 miljoonaa kiloa) sekä lipeää ja kalkkia (yhteensä yli 120  miljoonaa kiloa). Neutralointi tuottaa kipsiä, mikä tuottaa suuren mutta hallittavissa olevan jäteongelman. Ongelma on, että se tuottaa myös miljoonia kiloja sulfaattia. Niitä Talvivaara ei edes yritä puhdistaa vedestä, koska taloudellisesti järkevää tapaa ei yksinkertaisesti ole.

Toimitusjohtajan mainitsema “suljettu kierto” on tekninen detalji, joka ei voisi ulkopuolisia vähempää kiinnostaa. Se tarkoittaa, että lioutusprosessiin ei tarvitse enää ottaa vettä ulkopuolisista järvistä, vaan RO-puhdistuksen avulla samaa vettä voidaan kierrättää moneen kertaan. Sulfaattiongelmaan tämä ei käytännössä vaikuta mitenkään.

Aineen katoamattomuuden laki tulee vastaan: mikä virtaa sisään yhdessä muodossa, sen täytyy virrata ulos toisessa muodossa. Tälle seikalle ei Talvivaarankaan innovaatiokoneisto mitään mahda.

 

 

Lisäys 25.10.

Yllä olevaa kuvaa on kritisoitu joistakin epätarkkuuksista. Alla on päivitetty ja selkeytetty versio. Olennaisin lisäys on vihreä katkoviiva: se osoittaa, missä kohtaa suljettu kierto tällä hetkellä todennäköisimmin on. Aiemmin yhtiö joutui ottamaan vettä ulkopuolelta metallitehdasta varten. Nyt se (luultavasti) pystyy RO-laitteilla puhdistamaan prosessivettä niin, että uutta vettä ei tarvitse ottaa sisään lähijärvistä (viime vuonna yli miljoona kuutiometriä). Tämä helpottaa vesitaseen ylläpitoa, ja vähentää todellakin riskejä. Saastumisongelmaa se ei kuitenkaan ratkaise, ellei prosessiin ole tehty muitakin rajuja muutoksia joista ei ole kerrottu.

 

Prosessi-tarkennus

 

Translate »