Talvivaara 28: Positiivista edistystä: Talvivaara-ohipuhuminen vähentymässä?

 

Ylen Aamu-TV:ssä  oli vaihteeksi erinomainen haastattelu (ks Ylen uutiset ja suorana Yle Areena). Vastakkain olivat Talvivaaran asiaa ajava edelleen hieman epäselvällä mandaatilla toimiva asiantuntija ja Luonto-liiton toiminnanjohtaja.

Julkaistu Uuden Suomen blogina 9.11.

Jos muukin keskustelu pääsisi tälle asiallisuustasolle ja media tälle ammattitasolle, oltaisiin aivan eri tilanteessa kuin nyt. Keskustelussa ainakin avautui yksi paljon kohua herättänyt mutta väärin ymmärretty kysymys; toinen vastaava kysymys on vielä auki.

Pysäyttäminen teknisesti  mahdollista: sittenkin totta.

Tähän saakka julkisuudessa on paljon esitetty väitettä, että Talvivaaran ”bioliuotusprosessin sulkeminen ei ole mahdollista”. Ehkä dramaattisin, mutta samalla seikkaperäisin, on Kainuun Sanomien ”Miksi Talvivaaran pysäytys olisi ympäristökatastrofi”.

Näiden artikkelien perusteella näkee melko nopeasti, missä on ongelma. Termi ”pysäyttää” käsitetään tällä hetkellä kahdella aivan eri tavalla.

Mitä ilmeisimmin Talvivaara tulkitsee vastapuolen tulkitsevan termiä niin, että prosessi voitaisiin tuosta vain pysäyttää ja kaivos jättää korpeen ruostumaan. Näin ei termiä kuitenkaan tiettävästi ole kukaan tulkinnut.

Toiminnanjohtaja tiivistää blogissaan sen, miten luonnonsuojelupuoli itse asiassa ”pysäyttämisen” ymmärtää.  Myös asiantuntija myönsi haastattelussa, että sulkemisprosessi menisi näin, ainakin pääpiirteissään:

1. Lopetetaan uuden malmin louhiminen, rikkihapon syöttäminen bioliuotukseen ja kasojen ilmastus. Jatketaan veden kierrättämistä ja metallien talteenottoa.

2. Pysäytetään veden kierrätys lohkoittain, siirretään metallit toiseen kasaan, jota ei ilmata eikä kastella. Peitetään kasat kunnolla, jotta ne eivät aiheuta vuotoja.

3. Maisemoidaan ja palautetaan alue stabiiliin tilaan sekä turvataan alueen työpaikat esimerkiksi edistämällä luontomatkailua.

Kyseessä ei todellakaan ole mikään “käännetään hanasta ja toiminta loppuu”-periaate, vaan vuosikausien turhauttava urakka. Talteenotosta syntyy edelleen nikkeliä voidaan ottaa talteen ja myydä, jolloin konkurssipesä saa edes hieman tuloja. Sinkki on jo myyty etukäteen kymmeneksi vuodeksi, eikä ole selvää voiko konkurssipesä perua ennakkomyyntiä. Joka tapauksessa nämä rahat ovat lillukanvarsia kokonaisuudessa, eivätkä paljon lohduta.

Henkilökohtaisesti pidän  kolmoskohdan kakkososaa ehkä hiukan ylioptimistisena. Ideoita toki on, luontomatkailun kehittämisestä esimerkiksi cleantech-keskuksen perustamiseen Kainuuseen. Mutta eivät työpaikat taikatempuilla synny. Kainuulle alasajo olisi vaikea paikka, sitä ei käy kiistäminen.

Työllisyysargumenttiin on kuitenkin vaikea vedota, jos kaivosta ei alunperinkään olisi pitänyt rakentaa näin huteralle pohjalle. Kyseessä ei ole toimivan elinkeinon alasajo, vaan kaupallisesti elinkelvottoman toiminnan tekohengityksen lopettaminen.

Konkurssi aiheuttaisi hanskojen tippumisen ja ympäristökatastrofin: vielä auki

Asiantuntija on Iltalehdessä esittänyt lievästi kummallisia väitteitä. Optimistisesti oletan, että kyseessä on väärinymmärrys, ja asiantuntija vielä selventää näkemyksiään, kuten teki jo Aamu-TV:n haastattelussa sulkemisen suhteen.

Siteeraus:  “Tavanomainen konkurssipesä ei tällaista varautumista tekisi.- Jos laitos siirtyisi normaalin konkurssihallinnon haltuun, niin paikallehan tulisivat juristit myymään omaisuutta pois ja henkilökunta poistuisi, NN sanoo. - En oikein tiedä miten juristit selviäisivät vesitaseen hallinnasta.”

Jos kyseessä olisi tavanomainen konkurssipesä, noin ehkä tapahtuisikin. Kyseessä kuitenkaan ei ole tavanomainen konkurssipesä, ja viranomaiset tuskin ovat aseettomia estämään katastrofia.

Tiiviisti:  Viime kädessä ympäristölupa koskee toimintaa, ei yritystä.

Hahmotan karikatyyrillä. Omistan bensa-aseman. Minun on ympäristöluvan mukaisesti huolehdittava, että bensaa ei valu maahan. Jos myyn aseman, sama ympäristöluvan mukainen velvollisuus säilyy myös seuraavalla omistajalla, jos hän toimintaa jatkaa.  Muussa tapauksessahan hän voisi lorotella vapaasti (tai jopa myydä aseman takaisin minulle seuraavalla viikolla, jolloin voisin itsekin lorotella. Ovela löytää ovelat keinot).

Sama koskee myös konkurssia. Konkurssi ei anna konkurssipesälle oikeutta lorotella vapaasti, vaan sen on tavalla tai toisella pidettävä huoli siitä, että ympäristöluvassa pysytään.

Millä tavalla? Se on viime kädessä konkurssipesän hoitajan ja valvontaviranomaisten välinen asia, ja siihen on ulkopuolisen vaikea ottaa kantaa.

On kuitenkin tässä tapauksessa aivan selvää,  että viime kädessä valtio astuu väliin ja antaa verorahoja akuutin katastrofin ehkäisemiseksi, jos sellainen todella uhkaa. Kyseessä ei ole mikään markkinatalouden häiriöitä aiheuttava laiton tukitoimenpide, vaan jokaisen valtion suvereeni oikeus puolustaa kansalaisiaan ja ympäristöään.

Jos joku aidosti olettaa että valtio kliinisen psykopaattisesti antaisi vapaan markkinatalouden hengessä katastrofin tapahtua, on tällainen ihminen saavuttanut sellaisen nihilismin tason jota minun on vaikea edes hahmottaa.

Laajempaa teknistä ja historiallista taustaa löytyy mm täältä:http://www.zygomatica.com/talvivaara/).   Kirjoittaja kuuluu Suomen Luonnonsuojeluliittoon, mutta spekulaatiot, mielipiteet, tulkinnat ja virheet ovat puhtaasti omia.

Talvivaara 26: Mikä on olkinukkeargumentti?

 

A-Studion haastateltavana oli eilen [6.11.]  asiantuntija, joka ilmoitti (epätarkkojen muistiinpanojen mukaan) että ”jokainen kemiaa tai fysiikkaa hiukan lukenut ymmärtää, että Talvivaaran biolioutusprosessia ei voi pysäyttää”.

Julkaistu Uuden Suomen blogina 7.11.2013

Tämän perusteella viranomaiset, tai Talvivaara itsekään, eivät ole ollenkaan lukeneet kemiaa tai fysiikkaa.  Täältä nimittäin löytyy Talvivaaran oma lopettamissuunnitelma vuodelta 2009, ja täältä Aluehallintoviraston tarkennnus siihen (pdf  täällä ja täällä). Ks myös mm Suomen Luonto 4.11.

Asiantuntija totesi aivan oikein (taas muistiinpanojen mukaan) että kaivosta ”ei voi sulkea niin, että laitetaan vain ovi kiinni”.  Tällaista ei tietääkseni kukaan ole edes esittänyt.

Hallittu alasajo kestää aikansa kun kemikaalien syöttäminen lopetetaan, liuoskierros pysäytetään, kasat peitellään, ja muutenkin siivotaan paikat. Se kestää kuukausia, mahdollisesti vuoden pari. Hiljaa hyvä tulee. Mutta juuri tätä varten yhtiöllä on 31 miljoonan euron vakuudet, nimenomaan konkurssitilanteisiin.

Tämä on klassinen esimerkki olkinukke-argumentista: vääristellään vastapuolen argumentti niin lapselliseksi, että se on helppo kumota.

Tarkemmin asiantuntijan väitteisiin voi ottaa kantaa vasta, kun asiantuntijan mainitsema riippumaton kuuden hengen huippuasiantuntijaryhmä julkaisee tulokset, joiden perusteella se on näihin olkinukke-argumentteihinsa päätynyt.

Laajempaa teknistä ja historiallista taustaa löytyy mm täältä:http://www.zygomatica.com/talvivaara/).   Kirjoittaja kuuluu Suomen Luonnonsuojeluliittoon, mutta spekulaatiot, mielipiteet, tulkinnat ja virheet ovat puhtaasti omia. 

Talvivaara 27: Olisiko Talvivaaran konkurssi akuutti ympäristökatastrofi?

 

Talvivaara-asiantuntijaksi nimetty henkilö on Ylen haastattelussa todenut seuraavaa: “Talvivaaran kaivosyhtiön mahdollinen konkurssi saattaisi olla alueen luonnolle katastrofi. Näin pelkää Talvivaaraa tutkinut tekniikan tohtori N.N.:  On suuri riski, että ympäristöasiat jäävät hoitamatta ja ne ovat kuitenkin asioita, tämä vesien hallinta, mitä siellä pitää joka päivä hoitaa.”

Julkaistu Uuden Suomen blogissa 8.11.2013

Onko asiantuntijan arvio ymmärrettävä niin, että konkurssitilanteessa toiminta kaivoksella pysähtyy kuin seinään? Työntekijät kävelevät kotiin, sähköt käännetään pois päältä, jätevesialtaisiin kertyy pikkuhiljaa miljoonia kuutioita lisää  jätevettä kunnes sitten vuosien päästä padot pikkuhiljaa murtuvat ja metallitulva saastuttaa luonnon?

Asiantuntijan todellinen osaaminen on toistaiseksi testaamatta (ks “Mikä on olkinukkeargumentti“). Käytännössä tässä nimenomaisessa tapauksessa on kaksi skenaariota.

A. Väite on totta, koska valtio on passiivinen ja antaa ympäristön pilaantua

Asiantuntijan arvio voi teoriassa jopa pitää paikkansa, jos oletetaan että valtio olisi mahdollisessa konkurssitilanteessa täysin passiivinen tekijä, joka ei voi muuta tehdä kuin antaa katastrofin tapahtua.

On vaikea tietää, puhuuko asiantuntija velkasaneerauksesta vai konkurssista. Arvioidaan molemmat.

Yrityssaneeraus: Asianajajaliiton web-sivujen mukaan “Yrityssaneerausmenettelyn tavoite on taloudellisissa vaikeuksissa olevan yrityksen tervehdyttäminen ja velkajärjestelyn aikaansaaminen. Tarkoitus on välttää pohjimmiltaan kannattavan yritystoiminnan ajautuminen konkurssiin. Menettely perustuu yrityssaneerauslakiin 25.1.1993/57.”

Konkurssi: Oikeus.fi mukaan “Konkurssi on menettely, jossa velallisen koko omaisuus käytetään yhdellä kertaa hänen velkojensa maksuksi suhteellisesti kunkin velan suuruuden mukaan.”

Uskottava se on: lakipykälässä ei mainita mitään siitä, että yrityssaneerausta voisi käyttää ympäristövahinkojen estämiseen tai korvaamiseen. Konkurssilainsäädännössäkin velkojan etu on ainoa etu.

Toki meneillä olevat vahingonkorvausprosessit vaikuttavat varmasti siihen, miten konkurssipesää jaetaan. Mutta tämän mallin mukaan valtiolla ei olisi vaikutusmahdollisuuksia enää ollenkaan. Solidium on omistaja, ei velkoja. Jos valtio esittää vahingonkorvausvaatimuksia, jono on pitkä.

B. Väite ei ole totta, koska valtio on aktiivinen ja ottaa jälkihoidon tehtäväkseen

Helposti unohtuu, että konkurssitilanteessakin viranomaisilla on valtaa. Tässä tapauksessa myös taloudellinen vipuvarsi. Talvivaaralla on 31 miljoonan euron vakuus kaivoksen sulkemista varten, nimenomaan konkurssitilanteita ajatellen.

Valvontaviranomaisilla (Kainuun ELY-keskus) on suvereeni valta päättää, millä tavalla ja riskeillä alasajo tapahtuu. Kainuun ELY-keskuksen toiminta on tosin ollut lievästi sanoen huteraa, mutta parempaakaan osaamista Suomessa ei ole. Jos altaat todella ovat tuollainen riski (ja luultavasti ne ovat), niiden tyhjentäminen on ykkössijalla.

Mistä löytyvät osaavat työntekijät? Valtio ei tietenkään voi pakottaa ketään töihin ilmaiseksi. Sen sijaan asiallisia työntekijöitä saa maksamalla asiallista palkkaa.

On jokseenkin selvää, että tämä 31 miljoonaa ei riitä ympäristövaurioiden korjaamiseen. Se ei välttämättä riitä kokonaan edes tehtaan alasajoon,  koska mitoitus on tehty oletuksella että tehdasta on hoidettu asianmukaisesti. Sen sijaan asiantuntijan esittämä akuutti katastrofi sillä voidaan estää.

Kumpi skenaario pitää paikkansa?

En osaa sanoa, koska en väitä itseäni asiantuntijaksi. Konkurssilakia en tunne käytännössä ollenkaan. Tuo 31 miljoonaa sen sijaan on tiedossa, samoin viranomaisten toimintavaltuudet.

Onko tällä asialla merkitystä? On siinä mielessä, että mihin tahansa ja kenen tahansa esittämään kiristykseen ei ole syytä alistua. Jos skenaario B pitää paikkansa, ja asiantuntijan arvio on tässä ollut harhainen, millä luottamuksella pitäisi suhtautua asiantuntijan muihin väitteisiin? En tiedä.

Talvivaaralla on jo tarpeeksi monia todellisia riskejä, joilla se pystyy kiristämään suomalaisia. Ei sen tarvitse enää kehitellä tällaisia ylimääräisiä uhkakuvia.

 

Lisäys: Ks Vihreän langan artikkeli aiheesta.

Lisäys 2: Ks asiantuntijan haastattelu Ilta-Sanomissa.

Laajempaa teknistä ja historiallista taustaa löytyy mm täältä:http://www.zygomatica.com/talvivaara/).   Kirjoittaja kuuluu Suomen Luonnonsuojeluliittoon, mutta spekulaatiot, mielipiteet, tulkinnat ja virheet ovat puhtaasti omia.

Talvivaara 25: Juuri saatujen tilastojen mukaan….

 

Poikkeuksellisesti lähes puhtaasti graafinen blogi. Taustalla gallup-kysely, jonka Talvivaara teetättänyt (ks täältä). Talvivaaran kunniaksi (ilman mitään sarkasmia tällä kertaa) on sanottava, että he julkaisivat myös raakadatan (täällä). Tämän saman datasetin perusteella media on nyt julkaissut ainakin seuraavat otsikot:

Noin klo 10: Yhtiön oma versio:

Screen shot 2013-11-05 at 14.31.01

Klo 10:29 Kainuun Sanomat tulkitsee:

Screen shot 2013-11-05 at 14.19.20

Klo 10:31 Helsingin Sanomat perustelee:

Screen shot 2013-11-05 at 14.20.52

Klo 11:00 Talouselämä huomioi:

Screen shot 2013-11-05 at 14.22.12

Klo 11:27 Sotkamo-Lehti pohtii:

Screen shot 2013-11-05 at 14.23.04

Klo 12:04 Verkkouutiset epäilee:

Screen shot 2013-11-05 at 14.23.59

Klo 13:03 Yle arvioi:

Screen shot 2013-11-05 at 14.26.54

Klo 14:36 Kaleva analysoi:

Screen shot 2013-11-05 at 14.35.50

 

Ilmeisesti kyse todellakin on samasta kyselystä, niin vaikeaa kuin se onkin uskoa. Tilastojen tulkinta onkin tunnetusti enemmän taiteenlaji kuin tiede. Tämä median taiteellisen luovuuden riemukulku saattaa hyvinkin jatkua vielä pitkälle iltaan. Mutta tämän raporttini päätän tältä erää tähän.

 

 Lisäys klo 18:05

Tämän kirjoituksen pointti ei varsinaisesti ole pilkata mediaa (vaikka kyllä sekin mielessä käy). Pikemminkin pointti on se, että joskus “tutkimukset” eivät vain tarkoita yhtään mitään. Talvivaaran gallup ei ole vääristelty eikä huono eikä hyvä. Se on vain täysin vailla informaatiosisältöä, minkä nuo otsikot viimeistään osoittavat.

Muita Talvivaara-kirjoituksia: täällä.

Talvivaara 24: Kun vaikeneminen on voimaa

On Talvivaaran etu, jos kukaan ei tällä hetkellä kysele hankalia kysymyksiä. Esimerkiksi: onko kaivoksen aiheuttama ympäristön pilaantuminen ollut juridisesti “merkittävää”? Kainuun ELY-keskus on tiennyt vastauksen jo pari kuukautta. Talvivaaran edun mukaisesti se ei kuitenkaan ole asiasta kertonut.

[Julkaistu Uuden Suomen blogina

Taustaa löytyy aiemmasta kirjoituksestani. Kainuun ELY-keskus teki viime perjantaina 30.10. päätöksen seitsemästä vireillepanosta, joita eri organisaatiot ovat tehneet. Vireillepanoissa vaadittiin ympäristötuhojen takia kaivoksen toiminnan keskeyttämistä, kunnes tilanne on hallinnassa.  ELY-keskus tyrmäsi yhdellä päätöksellä kaikki seitsemän (vanhimmat jätetty vuosi sitten, tuorein puoli vuotta sitten). Käytännössä KaiELY katsoi, että Talvivaara on jo saanut tilanteen haltuunsa (ja sivuutti hankalimmat ympäristölupaan liittyvät kysymykset vireillepanoissa).

Asian näyttää suuremmin noteeranneen lähinnä Yle-Kainuu yhdessä uutisessa.  Kieltämättä se on kaikessa Talvivaaran kuohunnassa vain pientä kohinaa. Mielenkiinto onkin oikeastaan muualla: tämäkö on viranomaisten mielestä oikea tapa toimia?  Kiinnostavin detalji löytyy melkein sivulauseesta – tai sen puutteesta.

Käytännössä saastumisasiassa on oleellista, onko pilaantuminen ollut juridisessa mielessä “merkittävää” tai jopa “erittäin merkittävää”. Jos on, Talvivaaran rikosoikeudellinenkin tilanne voi muuttua rajusti. Vauriot on joka tapauksessa korjattava, ja hinta riippuu ratkaisevasti vaurioiden määrästä. Olen muutamaa julkista tietolähdettä yhdistelemällä päätynyt itse aivan minimiarvioon: 20-30 miljoonaa euroa, jos puhdistetaan kohtuullisen pilaantuneita vesiä (“Kunnostuksen hinta”). Hinta voi aivan hyvin olla moninkertainenkin, mutta tuon alle se tuskin näillä tiedoilla jää.

Vaikka ei lopulta olekaan aivan selvää mitä tuollaisesta tiedosta seuraisi, olisi Talvivaaran edun mukaista pitää huolta, että asiasta ei tule tietoa julkisuuteen ainakaan ennen kuin valtion tämän viikon todennäköinen tukipaketti julkistetaan.

Viranomaiset (lähinnä Kainuun ELY-keskus) ovatkin pitäneet tässä asiassa jämerästi Talvivaaran puolta. ELY-keskus on tiennyt vastauksen jo pian kaksi kuukautta, mutta pitänyt tiedon visusti itsellään.

Suomen ympäristökeskus nimittäin teki asiasta raportin  jo 9.9., ja jätti sen Kainuun ELY-keskukselle (ks Syken raportti, pdf). Ks myös Suomen Luonto 4.10. Vastaus: pilaantuminen on hyvin merkittävää.

Sivu 18:

Yhteenvetona voidaan todeta, että Talvivaaran kaivostoiminnan ja siihen liittyvän onnettomuuden vaikutukset ovat vesistöjen ekologisen ja kemiallisen tilan sekä luonnonvarapalveluiden kannalta hyvin merkittäviä ja vesilaissa tarkoitettuja merkittäviä vahinkoja.

-Oulujoen vesistön suunnalla kaikissa vesistöissä aina Kolmisoppeen asti

-Vuoksen vesistön suunnalla kaikissa vesistöissä aina Kivijärveen asti

Vaikutukset ovat aiheutuneet sekä pitkäikaisesta kuormituksesta että patoallasvuodosta. Kivijärven alapuolisessa Kivojoessa vaikutukset ovat merkittäviä.

Näiden vesistöjen ulkopuolella Tuhkajoessa, Jormasjärvessä ja Laakajärvessä on aiheutunut haittaa, joka ei vielä ole merkittävää. Kaivostoiminnan osuus elohopean kertymisessä kaloihin on vaikea erottaa muusta maankäytön vaikutuksista humuspitoisissa vesistöissä. Haitallisten aineiden kertymistä tulee kuitenkin erityisesti seurata tuevina vuosina vaikutusten merkittävyyden arvioimiseksi.

Tuossa ei ole juurikaan epäselvyyttä. SYKEn raportti ei ole salainen. Se vain ei ole julkinen. Sitä pitää osata erikseen kysyä. Ennen ELY-keskuksen päätöstä ei ollut mitään tapaa tietää sen olemassaolosta. Jostakin syystä KaiELY katsoi, että sitä ei ole syytä tuoda julkiseksi. Kieltämättä se on erittäin ikävän näköistä Talvivaaralle.

Olennainen sivulause  — oikeastaan sen puute — tulee esiin yhdessä vireillepanoista (18.3.2013 Ylä-Savon SOTE kuntayhtymä, pdf, sen sivuilla 23-24).  Teksti on kirjoituksen lopussa. Vaatisi elämää suuremman juristin ymmärtämään, mitä siinä “oikeasti” sanotaan. Keskityn siihen, mitä siinä käsittääkseni ei sanota. Päätöksen logiikka on suunnilleen tämä:

  1. Jotta hallintopakko (c) voitaisiin toteuttaa, kahden ehdon on toteuduttava: a) Pilaantumisen on oltava merkittävää ja b) sen on oltava välitöntä , eikä sitä voida vähentää muulla kuin toiminnan pysäyttämisellä. Loogisesti c IFF (a AND b) .
  2. ELY-keskus on teetättänyt SYKE:llä selvityksen, jossa tutkitaan onko pilaantuminen merkittävää (A)
  3. Pilaantuminen ei kuitenkaan ole välitöntä koska se ei enää jatku, ja Talvivaara on jo tekemässä jotain millä sitä voidaan parantaa.
  4. Siis ehto b ei toteudu: NOT b.
  5. Koska NOT b, seuraa suoraa NOT c, riippumatta a:n arvosta.
  6. Siksi ei tarvitse ottaa kantaa mikä on a:n totuuarvo, eikä tarvitse edes kertoa mitä SYKE itse asiassa kertoi.

Tämä on loogisesti täysin validi ajatteluketju. Melko varmasti myös juridisesti. KaiELY:n ei ole ollut pakko kertoa mikä SYKE:n johtopäätös  oli, koska oikeaan lopputulokseen päästään tietämättä mikä se oli.

KaiELY ei myöskään ole salannut SYKE:n raporttia. Se vain ei ole kertonut sen olemassaolosta.  Se, että kukaan ei silloin pysty näkemään raporttia, ei ole loogisesti katsottuna KaiELY:n ongelma.

Olen aiemmin esittänyt aika kyynisiä näkemyksiä Kainuun ELY-keskuksen toiminnasta (“Porsaanreikien nerokkuudesta”; “Ympäristölupa ja järjestelmävika”; “Pullat ja rusinat”; “Kaiken turhuudesta”; “Tilanne karkeasti”). Osa kritiikistä on todennäköisesti mennyt pieleen, osa on turhanpäiväistä saivartelua, mutta tuskin olen kaikessa täysin harhaan osunut.

ELY-keskuksen ajattelutapa on Talvivaaran edun mukainen, mutta loogisesti aukoton. Siitä huolimatta herää kysymys, onko tämä aivan täsmälleen sellaista hallintotapaa jota riippumattoman valvontaviranomaisen toivottaisiin noudattavan?

Laajempaa teknistä ja historiallista taustaa löytyy mm täältä:http://www.zygomatica.com/talvivaara/).   Kirjoittaja kuuluu Suomen Luonnonsuojeluliittoon, mutta spekulaatiot, mielipiteet, tulkinnat ja virheet ovat puhtaasti omia. 

ELY-keskuksen päätös [sisältää juristeriaa]

Edellä perusteluissa kuvatun mukaisesti mahdollisuus toiminnan välittömään kesksyttämiseen YSL:n 86 pykälän nojalla edellyttää aina paitsi välittömän terveyshaitan tai merkittävän muun välittämän ympäristön pilaantumisen aiheutumista, myös sitä, että haittaa ei voida muutoin poistaa tai riittävästi vähentää. Toiminnan keskeyttämiseksi molempien kriteereiden on täytyttävä. Tämän lisäksi edellytetään myös, että lainkohdassa tarkoitetun välittöm’n hallintopakon käyttäminen on tarkoituksenmukaista. Säännöksen käytännön soveltamistarve on ympäristönsuojelulain esitöissä (HE 84/1999) arvioitu harvinaiseksi. On huomattava, että YSL 86 pykälässä tarkoitettuun “haitan poistamiseen tai riittävästi vähentämiseen” ei ole liitetty aikaan liittyvää määrettä. Näin ollen on perusteltua tulkita, että paitsi välitön, myös lähitulevaisuudessa tapahtuva haitan poistaminen tai riittävä vähentäminen täyttää lainkohdassa tarkoitetun.

 Kainuun ELY-keskus on pyytänyt Suomen ympäristökeskukselta asiantuntijalausunnon siitä, onko Talvivaaran toiminnasta ja/tai Talvivaaran kaivosalueelle marraskuussa 2012 tapahtuneesta kipsisakka-altaan vuodosta aiheutunut YSL 84a pykälässä tarkoitettua vesistön merkittävää pilaantumista. Saadun lausunnon sekä kipsisakka-altaan vuoden jälkeisten tarkkailutulosten perusteella Kainuun ELY-keskus katsoo, että on tarpeen aloittaa ympäristövastuulaissa tarkoitettu, käsittelyratkaisun 1 mukaisesti nyt annettavasta välitöntä hallintopakkoa koskevasta ratkaisusta erillinen menettely pilaamisen korjaamiseksi.

Jotta toiminta voitaisiin keskeyttää YSL 86 pykälän mukaisesti välitöntä hallintopakko käyttäen, pilaantumisen tulisi kuitenkin olla merkittävän lisäksi välitöntä ja tilanteen tulisi lisäksi olla se, että haittaa ei voida muutoin poistaa tai riittävästi vähentää. Edellä on esitetty jo toteutettuja sekä suunniteltuja toimia haitan vähentämiseksi. Lisäksi on huomattava, että toiminnasta aiheutunut pilaantuminen ei ole välitöntä, koska vain edelleen jatkuvaa merkittävää pilaantumista voidaan pitää välittömänä. Ympäristölupaviranomainen on myöntänyt toiminnalle hallintopakkoasian vireillepanon jälkeen edellä kohdassa “Muut päätökset” viitatun ympäristöluvan, eikä tämän luvav ehtoja ole yksittäisiä pääasiassa kiintoaineen, pH:n ja raudan raja-arvojen sekä mangaanin tavoitearvon ylityksiä lukuun ottamatta rikottu, minkä myötä edellytykset välittämän hallintopakon käyttämiselle eivät täyty.

Translate »