Tag Archives: talous

Vihreä vaihtoehto: talouskasvun ja degrowthin välissä

Talouspolitiikka kuulostaa mustavalkoiselta. Joko ollaan degrowthin puolesta, tai sitä vastaan. Ollaan talouskasvun puolesta, tai sitä vastaan. Asiassa on kuitenkin yhtä paljon kauniita harmaan sävyjä kun marraskuun säässä.

Degrowthia olisi helppo kannattaa, ellei se nykytilanteessa johtaisi meitä melkoiseen kaaokseen. Yksi syy siihen on eläkejärjestelmämme, joka yksiselitteisesti perustuu talouskasvuun. Siihen, että jokaisella sukupolvella menee sen verran paremmin, että he pystyvät helposti maksamaan vanhempiensa eläkkeet.  Järjestelmä on järjetön ja kestämätön, mutta sen kanssa joudumme nyt elämään.

Talouskasvua taas on mahdoton puolustaa, jos se on rajoittamatonta. Jos talouskasvua käytännössä mitataan yksikössä Temu-tonni, kuten nyt, se johtaa tuhoon.

Markkinataloudessa on kuitenkin yksi piirre, joka mahdollistaa talouskasvun suuntaamisen vähemmän tuhoisaan suuntaan. Haittaverot. Jos tuhoisille asioille isketään riittävän suuret haittaverot, ne vähenevät ilman suoraa valtion mahtikäskyäkin.

Vihreiden vaihtoehtobudjetti menee jo nyt tähän suuntaan, vaatimalla ympäristölle haitallisten tukien lopettamista. Suurin osa näistä tuista on juuri erilaisia verohelpotuksia. Veroilla voi siis ohjata yritysten ja ihmisten toimintaa. Tiedämme tämän.

Ohjausta voisi tehdä vielä paljon radikaalimminkin, ja asettaa todella kovia raippaveroja kaikkein tuhoisimmille toiminnoille. Se ei ole poliittisesti helppoa, ei pelasta täysin ympäristöä, eikä ole taloudellisestikaan ongelmatonta. Mutta se olisi käytännöllinen keino saavuttaa osa degrowth-liikkeen päämääristä nopeastikin, ilman riskialtista totaalista vallankumousta. Toivoisinkin pohdintaa siitä, voisiko tämä olla periaate, jonka taakse valtaosa Vihreistä voisi mennä.

Puhe Vihreiden puoluevaltuustossa 30.11.2024

Linnunkakan kertomaa

 

Naurun tasavalta on ääriesimerki siitä, miten voi käydä maalle joka uskoo rikastuvansa uusiutumattomalla luonnonvaralla.  Tämä ei ole opettavainen tai saarnaava kirjoitus. Mutta älykäs lukija osannee mielessään muuttaa vaikkapa Naurun Suomeksi ja fosfaatin turpeeksi tai nikkeliksi, ja miettiä onko asioilla kapeintakaan aasinsiltaa.

Nauru on 21 neliökilometrin saari Tyynessä valtameressä keskellä ei mitään, asukkaina noin 9 000 maailman ylipainoisinta ihmistä. Sen ainoa luonnonvara on fosfaatti, konkreettisemmin sanottuna linnunkakka (guano). Metrikaupalla. Saarella pysähtyvät linnut ovat sitä jättäneet jälkeensä tuhansien vuosien ajan.

Fosfaattia on kaivettu 1900-luvun alusta, ja se on ollut tuottoisaa. Maan bruttokansantuote henkeä kohden oli aikoinaan maailman korkeimpia.  Käytännössä kaikki fosfaatti oli kuitenkin jo louhittu 2000-luvun alussa. Maa on sen jälkeen ollut käytännössä konkurssissa. Naurun työttömyysprosentti on järjen rajoja hipova 90%. Urbaanin legendan mukaan maan televisiokanava lähettää uutisia kerran viikossa — mutta jos viikolla ei ole sattunut tapahtumaan yhtään mitään, uutisia ei lähetetä. Yleensä ei.

Fosfaattirahoja on yritetty säätiöidä, mutta sijoitukset ovat menneet pahasti pieleen. Maan ainoan lentoyhtiön ainoa lentokone on aina välillä ollut takavarikossa. Maa yritti toimia jonkin aikaa veroparatiisina, mutta epäonnistui. Nyt Nauru yrittää toimia Australiaan pyrkivien pakolaisten kokoamispaikkana, mutta ei näytä kunnialla onnistuvan siinäkään — pakolaisleirin oloja on kuvattu epäinhimilliseksi. Kun mikään ei onnistu, mikään ei onnistu.

Luontoarvoista on jokseenkin turha puhua. Atollisaarena Naurulla on sentään rikas meriekosysteemi ympärillään, ja se voisi periaatteessa tuoda maahan sukellusturismia — mikäli lentoyhtiö ei satu olemaan konkurssissa ja hotellit sattuvat pyörimään. Yllättävää kyllä, fosfaatin louhinta ja kuljetus ei näytä saastuttaneen rannikkoaluetta pahasti.

Sen sijaan saaren sisäosa on lähinnä Mad Max-tyyppinen (ks kuva). Rannikon elinkelpoinen kaistale on 100-300 metrin levyinen. Sen jälkeen alkaa sekoitus kalkkikiveä ja linnunkakkaa, josta kakkakin on nyt louhittu pois. Naurun valtio on aloittanut ympäristön palauttamisohjelman, mutta paljon on vielä tehtävä.

Noin yhden sukupolven ajan saarella oltiin rikkaita, vaikkei rahalla paljon tehnytkään, kun saarella ei ollut varsinaisesti mitään tekemistä. Nyt saarella ollaan köyhiä, eikä siellä edelleenkään ole mitään tekemistä.

Asioita voisi miettiä pitkäjänteisemmin.

 

Naurulaista luonnonkauneutta. Lähde: Wikimedia Commons, http://www.arm.gov/