Taajamametsät ja järjestelmävika

Luonnonsuojeluharrastuksen mielenkiintoisimpia hetkiä ovat ne, kun tajuaa miksi jokin asia menee pieleen.  Paimion Kriivarin metsähakkuissa tuli nyt tällainen hetki. Kriivarin hakkuut ovat suurta skaalaa ajatellen myrsky vesilasissa, mutta yhden ainoan lehtiartikkelin kautta on mahdollista nähdä syvärakenne joka siihen myrskyyn on johtanut.

Paimion kunta haluaa hakata lähimetsää aivan koulun ja päiväkodin vierestä. Luontojärjestöt ja jotkut paikalliset asukkaat vastustavat tätä hakkuuta. Itse  olen ollut kirjoittamassa Luonnonsuoujeluliiton Varsinais-Suomen vetoomusta, jonka taustoja avaan täällä.

Kunnan viranomaisten mukaan häirintää organisoivatkin ennen muuta juuri ulkopuoliset järjestöt. Paikallista vastustusta on kuitenkin vaikea verifioida, koska kunta itsekin on ilmoittanut että valituksia ei ole käsitelty, ellei niitä ole osattu kohdistaa juuri oikealla tavalla juuri oikealle hallinnolliselle taholle. Continue reading Taajamametsät ja järjestelmävika

Numerot ja taajamametsät

 

On vanha luonnonsuojeluviidakon viisaus, että kun liito-orava astuu kuvioon, kenelläkään ei ole enää hauskaa.  Ei metsänomistajilla, ei kuntalaisilla, ei aktivisteilla, ei virkamiehillä, ei liito-oravilla, ei yhtään kenelläkään.

Tällä hetkellä lähin liito-oravakonflikti on käynnissä Paimiossa, missä kunnnalla on halua tehdä isoja hakkuita Kriivarin alueen metsissä. Metsät ovat taajamametsiä aivan asutuksen ja koulun ja päiväkodin vieressä, ja ovat aktiivisessa virkistyskäytössä.  Turun Sanomat tiivistää tilanteen kohtuullisen hyvin.

Itse olen äimistellyt tilannetta hiukan etäämpää, Luonnonsuojeluliiton piiritason luottamushenkilönä.  En ole mikään pehmeä puunhalaaja vaan kylmä byrokraattinen numeronvääntäjä, ja sillä asenteella olen tätäkin tapausta lähestynyt. Olen vahvasti sitä mieltä, että liito-oravat ovat tässä vain sivujuonne, ja todellisuudessa on kysymys aivan muusta.

Continue reading Numerot ja taajamametsät

Translate »