Tag: sote-uudistus

Hyvinvointia hankinnoilla, osa 1: Miksi hankinnoilla on väliä?

Tulevalla hyvinvointialueella on monta tärkeää asiaa ja tärkeää ammattiryhmää. Yksi asia ja ammattiryhmä mainitaan vain harvoin, vaikka se on yksi tärkeimpiä: hankinnat. Terveydenhuolto ei synny tyhjästä, vaan sitä varten on hankittava suuri määrä tavaraa ja palveluita.    (Kirjoitamme Varsinais-Suomen ehdokkaiden kanssa blogisarjaa tiedepuolue-sivulle. Tämä on sarjan ensimmäinen osa, kirjoittajina minä ja  Jyri-Petteri Paloposki)

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin talousarviosta nähdään, että 807 miljoonaa euron toimintakuluista yli 330 miljoonaa eli 44 % syntyy hankinnoista. Ei ole todellakaan yhdentekevää, miten ne tehdään.

Julkiset hankinnat ovat hyvästä syystä tarkkaan säädeltyjä. Hankintalain ja EU-lainsäädännön muodostama kokonaisuus on kaikkea muuta kuin yksinkertainen, mutta tavoitteet ovat selkeät: julkisissa hankinnoissa pyritään saamaan mahdollisimman hyvin tarpeeseen sopiva tuote pienimmällä kustannuksella, ja kaikkia tarjoajia on kohdeltava tasapuolisesti.

Usein näkee sanottavan, että hankintalaki sitoisi aina ostamaan halvinta laadusta riippumatta. Totta toinen puoli, sillä jos hankintailmoituksessa on mainittu valintaperusteeksi ainoastaan hinta, silloin todellakin on valittava halvin vaatimukset täyttävä tarjous laadusta välittämättä. 

Tästä päästäänkin hankintaosaamisen puolelle: Hankintailmoituksen voi tehdä käyttäen myös muita valintaperusteita kuin hintaa – esimerkiksi toimittajan osaamista, resursseja tai vaikkapa työntekijöiden haastattelua voidaan käyttää osana valintaperusteita. Tällöin näille laatutekijöille lasketaan hinta, joka huomioidaan osana ”kokonaistaloudellisesti edullisimman” tarjouksen arviointia. Valintaperusteet on ilmoitettava hankintailmoituksessa, niiden on oltava selkeästi mitattavia ja niitä on noudatettava tarkkaan. 

Aivan mielivaltaisestikaan kriteerejä ei voida valita. Emme esimerkiksi voi tuosta vain päättää, että keskeinen laadun tae on se, että palvelun tarjoajan kotipaikka on Varsinais-Suomessa. Toisaalta voimme vaatia, että vain suuret kansainväliset yritykset kelpaavat, mutta se ei ole järkevää – tällöin poissuljemme paikalliset tarjoajat pois kilpailusta. Kriteerien tulee olla sellaisia, että mahdollisimman moni yritys pystyy realistisesti antamaan tarjouksia; se on ainoa tapa varmistaa, että kilpailun kautta syntyy myös säästöjä. 

Julkiset hankinnat ovatkin mitä suurimmassa määrin taitolaji, jonka osaaminen määrittää mitä suuremmissa määrin myös hyvinvointialueen onnistumisen omassa tehtävässään. Hyvällä kriteerien valinnalla saadaan täsmälleen sitä mitä haluttiin ja saavutetaan kaupan päälle kustannussäästöjä, huonoilla valinnoilla taas lähinnä vuosikausien kipu ja tuska.

Hankintaosaaminen on julkishallinnossa tärkeää myös siksi, että laittomilla hankinnoilla voi olla huonojen sopimusten, tarkoitukseen sopimattomien tuotteiden ja palveluiden ja liian suurten hintojen lisäksi myös hankintalakiin liittyviä seuraamuksia. Esimerkiksi HUS on kerryttänyt jo yli sadantuhannen euron seuraamusmaksut lainvastaisilla hankinnoillaan.

Hankintaosaamiseen panostaminen maksaakin itsensä nopeasti takaisin. Jos hyvinvointialueen hankinnoista onnistutaan viilaamaan pois vaikkapa promillen kymmenesosakin, säästöllä saadaan palkattua melkein yksi hoitaja lisää. Kun hankintayksikön osaamiseen panostetaan kunnolla, saadaan viilattua pois paljon suurempiakin osuuksia. Siksi on viime kädessä aluevaltuuston tehtävä varmistaa, että hyvinvointialueen hankintatoimeen panostetaan riittävästi.

Olen fysiikan tohtori, toimin data-alalla, ja olen Varsinais-Suomen Vihreiden ehdokas tammikuun 2022 aluevaaleissa. Lisää tietoa aluevaaliteemoistani löydät täältä.

Sote ja mielikuvitus

On yksi sana, jota en muista nähneeni sote-uudistuksen yhteydessä vielä kertaakaan. Mielikuvitus. Nyt ollaan tekemässä rauhan ajan suurinta organisaatiomuutosta Suomessa, ja kehittämässä valtavia digitaalisia ratkaisuja. Silti harva tuntuu pohtivan, mitä todella radikaaleja uusia asioita olisi mahdollista tehdä. (English version here).

Ymmärrän tämän hyvin, ja itsekin pidän tärkeimpänä asiana uudistuksen riskien hallintaa. Olen itsekin todennut, että  ensimmäisen valtuuston on tärkein tehtävä on pitää huolta siitä, että palkat maksetaan ja kukaan ei kuole tai vammaudu uudistuksen takia. Muu on bonusta.

Mutta silti.

Vaikka inhorealismi onkin syvällä DNA:ssani, niin on myös innovaatio. Olen noin kolmessakymmenessä patentissa keksijänä, ja siltä pohjalta uskallan väittää, että alueuudistuksen kautta meillä olisi tilaisuus tehdä aivan uudenlaisia asioita, nyt kun palvelut tuotetaan riittävän suurissa yksiköissä. Mahdollisuus koskee ennen muuta sellaisia asioita, joita ei ole tähän mennessä edes yritetty.

Digitalisaatio ja vieraskieliset

Aivan uutena alueena voi tunnistaa esimerkiksi vieraskielisten palvelut.  Tilastokeskuksen datan mukaan vuonna 2020 Varsinais-Suomessa oli noin 38 000 äidinkieleltään vieraskielistä, eli vajaa 8% väestöstämme (vertailuna: äidinkieleltään ruotsinkielisiä on noin 27 000). Maakunnassa puhutaan yli sataa kieltä. Yli tuhannen hengen kieliyhteisöjä on kymmenen (venäjä, viro, arabia, kurdi, albania, somali, englanti, persia, ukraina ja romania) kun taas yli puolet kieliyhteisöistä on alle 40 hengen kokoisia.

Näin sirpaleisille ryhmille ei nykyisin keinoin voi käytännössä taata omankielisiä palveluja, kun jo ruotsinkielistenkin palvelujen tuottaminen alkaa olla vaikeaa.

Jos kuitenkaan ei rajoituta pelkästään nykyisiin keinoihin, tilanne näyttää yht’äkkiä aivan toiselta. Tyyppiesimerkki uudenlaisesta teknologiasta on Turun kaupungin Åbot-koronabotti, joka tekoälyn avulla pystyy antamaan koronaneuvontaa useimmilla Turussa puhutuilla kielillä. (Olin itse käynnistämässä Åbotia ollessani Turun kaupungilla projektitöissä 2019-2020, mutta lähinnä byrokraattina ja dokumentoijana).

Åbotin vahvuus on, että pohjatiedot määritellään vain kerran suomeksi, ja käännökset muille kielille tehdään tekoälyn kautta. Nopeasti muuttuvissa tilanteissa ajauduttaisiin nopeasti kaaokseen, jos muunkieliset tekstit jouduttaisiin perinteiseen tapaan kääntämään käsin. Åbotin antamat käännökset ovat ilmeisesti joskus aika kökköjä, mutta pääsääntöisesti riittävän hyviä tarkoitukseensa.

Google Translaten yritelmä.

Åbot on hyvin rajattu sovellus, eikä se millään tavalla korvaa ammattilaisia. Se on kuitenkin hyvä esimerkki siitä missä ollaan nyt, ja missä voidaan olla 5-10 vuoden kuluttua, jos niin halutaan. Kymmenen vuoden kuluttuakaan meillä ei tule olemaan niin paljon vieraskielisiä hoitajia ja lääkäreitä, että hoitoa voisi perinteiseen tapaan antaa huippulaadukkaasti kurdiksi, tai arabiaksi, tai venäjäksi. Sen sijaan meillä voi aivan hyvin olla järjestelmä, joka antaa hiukan kökköjä mutta pääsääntöisesti riittävän hyviä automaattikäännöksiä mille tahansa näistä kielistä napin painalluksella.

Digitalisaatio ja vanhukset

Vastaavasti esimerkiksi vanhusten palveluja pitäisi jo nyt miettiä vahvasti digitalisaatio ja etäpalvelut edellä. Etäpalvelut esitetään tällä hetkellä vahvasti kauhukuvien kautta: pelätään, että vanhukset jäävät täysin sellaisten palvelujen varaan, joita he eivät osaa käyttää.

Näin asia tuleekin olemaan, jos tyydytään nykyisiin äärimmäisen vaikeakäyttöisiin palveluihin. Esimerkiksi digitaalinen tunnistautuminen on edelleen painajaismaisen hankalaa, ellei ole edes jotenkin sujut teknologian kanssa. Voin itse tunnustaa, että vasta vuoden 2021 alussa itsekin opin käyttämään mobiilitunnistusta; siihen asti olin uskollisesti käyttänyt paperisia tunnuslukuja.

Alistuminen ei kuitenkaan ole oikea ratkaisu, vaan sisuuntuminen. On kysyttävä, miksi ihmeessä kukaan ei laita panoksia siihen, että nämä palvelut olisivat edes jotenkin käyttökelpoisia tavallisille ihmisille. Käyttöliittymäsuunnittelu ei ole mitään mustaa magiaa, mutta se vaatii suunnattomasti osaamista, aikaa, vaivaa ja rahaa.

Ei näin. (Kuvalähde).

Tällä hetkellä näyttää siltä, että yrityksillä ei ole riittävää kaupallista mielenkiintoa tehdä ultrakäytettäviä sovelluksia, kun taas julkisella sektorilla ei ole riittävää osaamista (eikä ennen kaikkea budjettia). Voi olla, että on mahdoton tehdä käyttöliittymää, jota 100% suomalaisista vanhuksista voisi käyttää. Mutta jos edes 99% pystyy, muille on helppoa räätälöidä sopivat palvelut.  Tässä jos missä on nyt julkisen innovaatiopanoksen paikka.

Digitalisaatio ja aikataulu

En halua luopua peruspessimismistäni, enkä siis väitä että digitaaliset innovaatiot olisivat taikaratkaisu kaikkeen. Ennen muuta alueuudistuksessa on ratkaistava digitaaliset perusasiat, ennen kuin voidaan edes pohtia digitaalisia innovaatioita. Tietojärjestelmien tylsä yhteensovittaminen tulee viemään valtaosan lähivuosien rahasta ja energiasta.

Ei kuitenkaan aivan sataa prosenttia; ja ne muutamat yli jäävät prosentit kannattaa sijoittaa innovatiivisiin kokeiluihin. Nykyisellä väestörakenteella ja menetelmillä terveydenhuolto on törmäämässä seinään, kun vanhusten määrä kasvaa yhtä dramaattisesti kuin nuorten määrä romahtaa. Törmäys vaimenee huomattavasti, jos tajutaan tehdä asioita aivan eri tavalla kuin ennen.

Olen fysiikan tohtori, toimin data-alalla, ja olen Varsinais-Suomen Vihreiden ehdokas (numero 172)  tammikuun 2022 aluevaaleissa. Lisää tietoa aluevaaliteemoistani löydät täältä.

Hyvinvointialueiden kauneus: neliulotteisesta shakista kaksiulotteiseen

On huomattavasti helpompi pelata kaksiulotteista shakkia kuin neliulotteista. Koko sote-uudistuksen voisi tiivistää tähän kielikuvaan. Uudistusta haukutaan ihmeelliseksi ja uudeksi himmeliksi, ja sellainen se onkin.  Mutta muutos kannattaa silti tehdä, koska nykytila on vielä paljon kehnompi.

Nykyinen terveydenhuoltojärjestelmämme on mahdollisesti yksi maailman parhaita, mutta hyvin organisoiduksi sitä voi väittää vain sellainen, joka ei ole siihen koskaan yrittänyt perehtyä. Tällä hetkellä meillä on todellisuudessa satoja monitasoisia, osin demokratiavajeisia ja hyvin sekavia himmeleitä — perustelen myöhemmin, miksi terveydenhuoltomme on tällä hetkellä hyvinkin 618-ulotteinen matriisi.

Uudessa systeemissä nämä matriisit katoavat; uusia himmeleitä on vain 23, ja ne ovat yksitasoisia, demokraattisia ja suhteellisen suoraviivaisia.  Uudistus näyttää sekavalta vain, jos ei ole perehtynyt nykytilaan.

Nykytila

Hyvän hallinnon tärkeimpiä nyrkkisääntöjä on, että rahan käyttäjällä pitää olla myös vastuu rahan käyttämisestä. Tällä hetkellä se toteutuu sairaanhoidossa heikosti, johtuen osin juuri nykyisestä moniulotteisuudesta.

Kunnat vastaavat perusterveydenhuollosta. Jokaisessa 309 kunnassa on siis oma terveydenhuoltojärjestelynsä. Poliittisesti vastuussa ovat demokraattisesti valitut valtuustot.  Lähempänä käytännön tasoa terveydenhuollosta vastaavat mm sotelautakunnat, jotka ovat valtuustoryhmien nimeämiä.

Tässä kohtaa demokratia toimii, ja läpinäkyvyys on kohtalainen. Jokaiseen paikkaan nimetään henkilö, jonka demokraattisesti valittu elin on päättänyt siihen nimetä. Sama elin myös seuraa toimintaa valtuustokauden aikana. Vaikka puoluekuri on monessa mielessä kirosana, sillä on puolensa: aivan järjettömiä asioita lautakunnissa ei pysty tekemään ilman, että sillä on seurauksia.

Kaikki sumenee, kun siirrytään erikoisairaanhoitoon. Siitä vastavat  sairaanhoitopiirit, joiden jäseniä kunnat ovat.  Juuri tästä syntyy se vähintään 618-ulotteinen matriisi — jokaisessa kunnassa oma sote, ja sen lisäksi kytkentä sairaanhoitopiiriin. (Kytkentöjä voi käytännössä olla paljon enemmänkin).

Sairaanhoitopiireillä on omat valtuustonsa ja hallituksensa ja lautakuntansa. (Tämänkokoinen hallinto on välttämätön, kun pyöritetään miljardiluokan rahamääriä). Niihin valitaan… joku, jollakin periaatteella. Ei ole olemassa mitään kunnanvaltuustoa vastaavaa demokraattista elintä, joka voisi ottaa vastuun. Niinpä käytännössä poliittiset organisaatiot valitsevat edustajansa jollakin periaatteella.

Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä ei ole todellista kytkentää, ja vähänlaisesti kommunikaatiota. Kumpikin toimii omissa raameissaan ja omilla järjestelmillään.  Jokainen on kuullut tilanteista, joissa potilaita pallotellaan kuntien ja erikoissairaanhoidon välillä.  Tämä on nykyisessä järjestelmässä väistämätön asia.

Raha ja vastuu

Rahan liikkuminen kunnan sisällä on periaatteessa suoraviivaista: valtuustot määrittelevät budjettiraamin, ja sen sisällä toimitaan. Jos raha ei riitä, pohditaan nostetaanko veroja vai karsitaanko palveluja. Päätökset tehdään, ja niistä kärsitään seuraavissa vaaleissa.

Rahan liikkuminen erikoissairaanhoidossa on kaikkea muuta kuin suoraviivaista. Kärjistetysti erikoissairaanhoito tekee mitä tekee, ja laskuttaa siitä kuntia. Joskus laskut ovat odotetun suuruisia, usein paljon suurempia, harvemmin pienempiä.  Voi sinällään olla perusteltuakin, että erikoissairaanhoidon maksuista ei juurikaan voi neuvotella.  Sairaanhoitojärjestelmän velvollisuus on hoitaa tasapuolisesti kaikkia ihmisiä, jotka apua tarvitsevat.

On silti ongelma, että asiat tulevat tällä tavalla yllätyksenä maksajille.  Muualta Suomesta on jopa esimerkkejä, joissa piiri on oman laskuvirheensä takia karhunnut kunnilta odottamatta kymmeniä miljoonia (ja toinen tapaus, jossa laskuvirhe kaatoi kokonaisen hankinnan). Ei ole mitään vastuutahoa, joille näistä virheistä olisi mitään seurauksia — eikä varsinkaan demokraattisesti valittua vastuutahoa.

Kun tähän vielä lisätään erilaiset ulkoistukset kaikilla mahdollisilla tahoilla ja tasoilla, vastuun hahmottaminen on likimain mahdotonta. Nykytilanteessa  on pärjätty kohtuullisesti, mutta järjestelmä natisee jo nyt. Ja kun väestömme vanhenee koko ajan, terveydenhuolto tulee koko ajan kalliimmaksi.

Miten hyvinvointialue auttaa?

Hyvinvointialue kerää kaikki hajallaan olevat järjestelmät yhden sateenvarjon alle.  Uudistuksen suurin kauneuspilkku on, että hyvinvointialueita on tulossa 23, kun toimivin määrä olisi ehkä 5-12.  Yksi sateenvarjo joka tapauksessa edellytys sille, että terveydenhuoltoa on edes teoriassa mahdollista hallita kokonaisuutena.   Juuri kokonaisuuden hallinta on tärkeää, jos halutaan panostaa ongelmien ennakointiin, mikä on esimerkiksi yksi Varsinais-Suomen Vihreiden  keskeisiä vaaliteemoja.

Myös kokonaisuuden saaminen demokraattisesti valitun hallinnon alle on tärkeää. Jos uudet aluevaltuustot eivät saa tilannetta haltuunsa, niitä rankaistaan seuraavissa vaaleissa. Tämä on demokratian ydin.

Uudistuksen perusajatus on siis hyvinkin järkevä, ja se ratkaisee todellista ongelmaa johon on pakko löytää ratkaisuja. Haasteet ovat kuitenkin erittäin suuria, ja toteutusvauhti hirvittää. Siksi uuteen aluevaltuustoon on erityisen tärkeää saada valtuutettuja, joiden ydinosaamista on monimutkaisten systeemien ymmärtäminen.

Olen fysiikan tohtori, toimin data-alalla, ja olen Varsinais-Suomen Vihreiden ehdokas tammikuun 2022 aluevaaleissa. Lisää tietoa aluevaaliteemoistani löydät täältä. Lahjoituslinkki taas on  täällä.

Algoritmillä työttömät kuriin?

Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua. Kuten Sakari Timonen avaa blogissaan,  kaksi ministeriötä sählää tällä hetkellä kolmea irrallista keskenään ristiriitaista lakiehdotusta, joilla työttömien “aktivointi” on tarkoitus jatkossa hoitaa.

Kuten Timonen huomauttaa, tämä ristiriitaisuus johtaa jo sinällään melko hankaliin tuloksiin: pahimmillaan työttömien voidaan esimerkiksi edellyttää olevan yhtäaikaa virka-aikana palkattomassa työssä ja silti aktiivisesti hakemassa virka-aikana työtä. Hakujen määrää seurataan; tällä hetkellä ehdotus on, että ellei hae yhtä työpaikkaa viikossa, joutuu karenssiin. (Itselleni jää epäselväksi, joutuuko siitä huolimatta jatkamaan palkattoman työn tekoa. Logiikka sanoo että tietenkään ei, mutta logiikka on näissä asioissa irrelevanttia).

Periaatteessa tässä ei ole niin suurta dramatiikkaa kuin ensin tuntuu: jokainen täysjärkinen työssä oleva katselee jo nyt vähintäänkin puoliaktiivisesti koko ajan uusia työpaikkoja. Jos ei katsele, on naiivi. Continue reading Algoritmillä työttömät kuriin?

Translate »