Tag: patentti

Voiko patentti tappaa?

 

Maapähkinää, maitojauhetta, kasviöljyä ja vitamiineja.

Siinä resepti, jonka avulla estetään nälkäkuolemia. Tämän rautaisannoksen jokainen ainesosa on tarkkaan mietitty. Maapähkinää tarvitaan, jotta annos maistuisi hyvältä – nälkään kuoleva kun menettää loppuvaiheessa ruokahalunsa. Kasviöljystä puolestaan saa energiaa, eikä se pilaannu kuumissakaan olosuhteissa nopeasti. Maitojauheessa taas on kalsiumia, joka sitoo aineosat yhteen puolikiinteäksi tahnaksi. Tällöin rautaisannosta ei tarvitse sekoittaa (todennäköisesti likaiseen) veteen.

Tämä täydellinen ja korvaamaton tuote on patentoitu. Yksityinen firma saa päättää, millä hinnalla Unicef ja kumppanit sitä saavat hankkia. Voiko se olla oikein?

Continue reading Voiko patentti tappaa?

Mitä Nokialaisille nyt kuuluu?

 

Tämä blogi on jyrkän epäpoliittinen, mutta jos politiikka antaa mahdollisuuden kerätä dataa, mahdollisuus kannattaa hyödyntää. Yksi blogin kirjoittajista on ehdolla eduskuntaan, ja halusi Nokia-taustansa vuoksi kampanjaansa varten selvittää, mitä Nokialta irtisanotuille varsinais-suomalaisille oikein on tapahtunut.

Kirjoittajat: Jakke Mäkelä ja Niko Porjo

Teimme melko yksinkertaisen nettikyselyn, jota jaettiin viraalisesti ja kampanjakeinoin.  Kyselyn vastaukset analysoitiin tieteellisin perustein, ja analyysi pidetään täysin erillään mahdollisista poliittisista johtopäätöksistä. Tässä esitellään statistiikka, joka kyselyssä paljastui. Kyselyn vapaakenttien sisältöä analysoidaan erikseen hieman myöhemmin.

JustDoICT-verkosto Turussa on hieman aiemmin tehnyt vastaavantyyppisen selvityksen, eri kysymyksenasettelulla. Seuraavassa vaiheessa tulemme vertailemaan ryhmän tuloksia omiimme.  Tässä raportoidaan vain oman selvityksemme tulokset.

YHTEENVETO

Tulosten perusteella Nokialta irtisanotut jakautuvat kahteen ryhmään. Noin kolmasosa ei ole kokenut työttömyyttä ollenkaan, ja sen päälle noin neljäsosa on ollut alle 6 kk työttömänä. Sen sijaan muilla työttömyysjaksot ovat olleet varsin pitkiä. Keskimääräinen henkilö on ollut työttömänä lähes 12 kk, eli on joutunut pitkäaikaistyöttömäksi.

Eri työntekijäryhmien välillä on eroja. Johtoasemassa olleet ovat olleet työttöminä keskimäärin peräti 18 kk, kun taas tehtaalta irtosanottujen työttömyysaika on ollut 12 kk. Asiantuntijoilla vastaava aika on 8 kk. Johtotehtävissä toimineiden tulot ovat myös tippuneet merkittävimmin (lähes puolella palkka on tippunut vähintään 20%).

Ikä vaikuttaa erittäin vahvasti; yli 45-vuotiailla on hyvin merkittävä riski päätyä pitkäaikaistyöttömiksi (mediaaniaika 24 kk vs nuorempien 11 kk).

Yrittäjyys ei ole houkutellut; vain 9% on päätynyt yrittäjäksi, ja vain 2% tehdastyöntekijöistä. Asiantuntijoista noin 25% on nyt yrittäjiä, mikä on ylivoimaisesti suurin luku. Asiantuntijayrittäjät ovat patentoineet tavallista enemmän, eli vaikuttaa siltä että nimenomaan hitech-yrittäjyys on vahvoilla tässä joukossa.

KYSELY

Kyselyn kysymykset löytyvät täältä (Kysely.pdf).  Osa kysymyksistä osoittautui jälkikäteen hieman huonosti asetelluiksi, ja tulosten arvioinnissa on siis oltava tarkkana. Kyselyssä oli myös vapaakenttiä, jotka analysoidaan erikseen.

TULOKSET

Kyselyyn vastasi kaiken kaikkiaan 139 ihmistä, joista 92 asuu Varsinais-Suomen alueella. Tässä selvityksessä käytetään vain varsinais-suomalaisten tuloksia. Näistä henkilöistä vain 2 oli lähtenyt Nokialta ennen vuotta 2005, ja poistettiin. Nämä tulokset siis koskevat vuosia 2005-2014.

Vastaajat jaettiin neljään luokkaan:

  • Tehtaan ja logistiikan työntekijät 45 kpl
  • Alemmat toimihenkilöt 9 kpl
  • Asiantuntijat 20 kpl
  • Keski- tai ylempi johto 11 kpl

Irtisanomisvuodet ovat alla. 54 ihmistä (60%) on sanottu irti vuonna 2012 tai sen jälkeen.

VuosiTyöttömyysaika

Kyselyssä tiedusteltiin, kuinka monta kuukautta henkilö on ollut työttömänä Nokialta lähdön jälkeen. Vain 31% ei ole ollut ollenkaan työttömänä. Noin 22% ihmisistä oli vain muutaman kuukauden työttömänä, mutta noin 46% irtisanotuista on ollut työttömänä vähintään 6 kk.

Small-kk

Jos on ylipäätään ollut työttömänä, työttömyyden mediaani on ollut 11.5 kk.  Kun pitkäaikaistyöttömän raja on 12 kk, voidaan todeta että puolet työttömiksi joutuneista on samantien riskissä joutua pitkäaikaistyöttömiksi.

Toisaalta vaikuttaa siltä, että lyhyitä pätkiä on onnistuttu saamaan. Vain 14% (13/90) on ollut varmuudella koko ajan pysyvästi työttömänä. Kysymyksenasettelu kuitenkin epäonnistui hieman, ja tämä luku on luultavasti suurempi.

Työttömyyksien kestossa on eroja.   Tehtävänkuva ei merkittävästi vaikuttanut todennäköisyyteen päästä samantien uuteen työhön.  Kuitenkin, jos henkilö ei päässyt heti töihin, ryhmien mediaaneissa on eroja. Johto on työllistynyt huonoiten (mediaan 18 kk työttömänä), asiantuntijat parhaiten (7 kk). Tehdastyöntekijöillä mediaani on 12 kk.

Small-bystatus

Palkkakehitys

Palkan muutosta mitattiin 7-asteisella mittarilla (yli 40%, 20-40%, alle 20%). Asteikko on melko karkea, mutta eroja nähdään lähinnä suurimmissa pudotuksissa (palkka pudonnut yli 20%).  Tehdastyöntekijöistä 24% on kokenut näin suuren tiputuksen, alemmista toimihenkilöistä 11%, asiantuntijoista 35%, johdosta 45%. Ero on tilastollisesti merkittävä. Asiantuntijoissa ja johdossa on siis eniten niitä, joiden palkka on tippunut huomattavasti; johdosta näitä on lähes puolet.

Small-tulot

Yrittäjyys

Vain 8 henkilöä 90:sta on ryhtynyt yrittäjiksi (9%). Näistä yhden tulot ovat pysyneet samana, neljän (50%) tippuneet ainakin 20%. Loput eivät ilmoittaneet tulojaan.

Ryhmissä on merkittäviä eroja. Yrittäjistä 5 oli asiantuntijatehtävissä, muissa ryhmissä kussakin 1. Näistä asiantuntijayrittäjistä 4 oli patentoinut.   Asiantuntijoista 25% on päätynyt yrittäjiksi, johdosta 9%, tehdastyöntekijöistä 2%.

Small-tulot

Ikä

Vastaajista 20 (22% oli yli 45-vuotiaita). Yli 45-vuotiaista 20% (5/20) oli saanut töitä välittömästi, versus 35% alle 45-vuotiaista. Ero on tilastollisesti merkittävä.

Ikäerot näkyvät erityisen selvästi työttömyysajoissa. Mediaani työttömyysaika yli 45-vuotiailla on 24 kk, kun alle 45-vuotiailla se on 11 kk.  Alle 45-vuotiaat ovat olleet työttöminä keskimäärin 25% ajasta irtisanomisen jälkeen, kun taas yli 45-vuotiaat 67%. Käytännössä siis yli 45-vuotiailla on erittäin suuri riski päätyä pitkäaikaistyöttömiksi.
Small-ikä

Patentointi

Patentteja oli 13/92 ihmisellä (14%). Määrä liian pieni tekemään vahvoja johtopäätöksiä. Työttömyyden kestoon patentointi ei ole vaikuttanut.  Asiantuntijoista noin 45% oli patentoinut, johdosta 27%, muista ryhmistä ei ketään.  Yrittäjistä 4 (50%) oli patentoinut, kaikki asiantuntijoita. Tämä viittaa siihen, että patentointi on vaikuttanut ainakin rohkeuteen ryhtyä yrittäjäksi.

Alueelliset erot

Tutkittiin jakoa kahteen ryhmään: Salo ja ympäryskunnat (51 kpl) ja Turku (34). Paimio laskettiin mukaan Turkuun.  Ainoatakaan merkittävää eroa ei löytynyt.

Hyöty Nokia-urasta

54% vastanneista katsoo, että on pystynyt hyödyntämään Nokia-osaamistaan myöhemmin.  Heti työtä saaneista 19/28 eli 68% katsoo, että Nokia-urasta oli heille hyötyä. Yli 12 kk työttöminä olleista vain 31% katsoo, että Nokia-urasta oli hyötyä.

JOHTOPÄÄTÖKSET

Noin kolmasosa irtisanotuista on saanut välittömästi töitä, ja yhteensä 55% viimeistään puolen vuoden sisällä. Vain noin 14% on ollut työttöminä koko ajan Nokialta lähdön jälkeen. Muut ovat olleet tyypillisesti noin vuoden työttöminä (mediaani). Tyypillinen irtisanottu on ollut noin kolmasosan ajasta työttömänä irtisanomisen jälkeen (mediaani).

Johdolla  on pisimmät mediaaniajat työttömänä (18 kk). Tehdastyöntekijöillä aika 12 kk, asiantuntijoilla n 8 kk. Tässä syytä huomioida yksi asia: asiantuntija- ja johtotasolla paketti tyypillisesti ollut vähintään 12 kk palkka. Tällä voi olla vaikutusta työllistymiseen.

Johdosta lähes puolella tulot ovat tippuneet merkittävästi, asiantuntijoista noin kolmasosalla. Tehdastyöntekijöiden palkat eivät ole tippuneet niin usein.

Asiantuntijat ovat ainoa ryhmä, josta on ryhtynyt merkittävä osa yrittäjiksi (25%). Muissa ryhmissä luku on alle 10%, tehdastyöntekijöissä 2%. Lähes puolet asiantuntijoista oli patentoinut, ja neljäsosa johtotehtävissä olleista. Patentointi näyttää vaikuttaneen siten, että se on rohkaissut yrittäjäksi.

Ikä on hankaloittanut työpaikan saamista välittömästi irtosanomisen jälkeen,  ja työttömysjaksot ovat olleet pidempiä (24 kk vs 11 kk). Asuinkunta ei näytä vaikuttaneen mihinkään tekijään.

kick1(Kuva: Niko Porjo)

Patenttimörökölli 3: Apinalämpömittari

Jotta elämää ei olisi pelkkää murheellista vaellusta patenttien laaksossa, niinkuin se viime viikoina on hieman ollut, tässä vaihteeksi toisenlainen näkemys patentteihin. Hyvin toisenlainen.

Maailmasta löytyy mielin määrin patentteja, joiden tekijöiden mielenterveyttä tekisi mieli epäillä. Parhaita on listattu esimerkiksi täällä.  Niille on helppo nauraa. Siksi teenkin päinvastoin, ja otan ne haudanvakavasti (ks huomautus kirjoituksen lopussa). Koitan selvittää, onko päättömissäkin patenteissa sittenkin päätä. Usein ei ole, mutta matkan varrella ainakin oppii jotakin. 

Patentti US 4,634,021 vuodelta 1987: kuva vastaa tuhatta sanaa.

“A release mechanism is disclosed for releasing an object such as a ball from a body under the force of gravity. A bimetallic element obstructs or opens an opening in the body for retaining or releasing the object depending upon the temperature of the bimetallic element. The release mechanism may be incorporated into a novelty “brass monkey” for “emasculating” the monkey when the temperature decreases to a predetermined temperature at which the balls in the “brass monkey” are permitted to drop to a base which is designed to produce an audible sound when struck by the balls”.

Pyrin aina antamaan sekä positiivista palautetta että rakentavaa kritiikkiä. Tässä tapauksessa positiivinen palaute on uskoakseni itsestäänselvä. Jos ihmisellä on niin hyvä itsetunto että hän haluaa liittää nimensä pysyvästi tällaiseen kuvaan ja keksintöön, sitä voi yksikäsitteisesti vain ihailla. Yhteiskunta ei kehity, elleivät ihmiset uskalla tehdä asioita eri tavalla.

Kritiikkiäkin löytyy.  Idea on erinomainen: vain harvalle tulisi mieleen käyttää kastroidun apinan kivesten ääntä lämpömittarina. Kuitenkin oletan, että keksijä olisi toisenlaisella IPR-strategialla pystynyt hyötymään merkittävästi enemmän ideastaan.

Pidän melko varmana, että keksijä on patentillaan kertonut kilpailijoilleen liikaa, suojaamatta silti ydinoivallustaan tarpeeksi. Patentti jättää mielestäni liian paljon helppoja keinoja suorittaa sama idea eri keinoilla.

Patentti ei esimerkiksi ilmeisesti kata muita eläimiä kuin apinat. Aasin kuohitseminen ei (ulkopuolisen näkökulmasta) olennaisesti eroa apinan kuohitsemisesta; patentti ei silti estä kuohitsemasta aasia. Ihmisen käyttö apinan sijasta tosin voisi tuoda oikeudessa esiin mielenkiintoisia näkökantoja. Mikäli katsotaan että ihminen voidaan biologisesti katsoa erikoistapaukseksi apinasta, patentti voisi hyvinkin suojata myös ihmisen kuohitsemisen. En kuitenkaan uskalla spekuloida, miten oikeusjutussa lopulta kävisi.

Keksijä saattoi myös tehdä virheen eläinkeskeisyydellään. Sama idea olisi mahdollista toteuttaa esimerkiksi Ranskan vallankumouksen teeman kautta; kun sää kylmenee, Marie Antoinetten pää koppiin kopahtaa. Tällaista käyttöliittymää patentti ei valitettavasti suojaa.

Patentti on mahdollista ohittaa myös teknisesti. Bi-metallinen termostaatti on tunnettua teknologiaa. Rakenne olisi kuitenkin mahdollista korvata sulkijalihastyppisellä ratkaisulla, jolloin patentti ei enää suojaakaan sitä.

Entä bisnesmalli? On mahdollista, että keksijä on tässä löytänyt ainutlaatuisen markkinaraon. Patenttihaku ei ainakaan paljastanut merkittävää määrää patentteja tällä bisnesalueella.

Google-haku sanalla “novelty thermometer” osoittaa, missä nykyteknologia menee. Alla olevassa teknisessä ratkaisussa on tiettyä samanhenkisyyttä kuin apinapatentissa. Rektaalilämpömittari ankassa on yllättävä tapa mitata kylpyveden lämpötilaa.


Lähde: Kuvankaappaus

Uskon, että mallisuoja olisi ollut kustannustehokkaampi tapa suojata tämä idea. Mallisuoja on huomattavasti halvempi kuin varsinainen patentti, joskin sen suoja on rajatumpi ja suoja-aika lyhyempi. Vaihtoehtoisesti patenttikuvauksen olisi kannattanut olla paljon laajempi. Hinta olisi kuitenkin tällöin noussut ratkaisevasti.

Pahoin pelkään, että keksijä ei ole tällä patentillaan rikastunut. Tämä ei millään tavalla vähennä idean keksinnöllisyyttä; on kaikkea muuta kuin itsestään selvää, että lämpötilaa voi mitata kuuntelemalla kuohitun apinan kivesten kopinaa.

Insinööristyypin ei pitäisi sekaantua estetiikkaan, mutta haluan kuitenkin puhua myös taiteellisista arvoista. Apinan kuvassa on yht’aikaa jotain majesteettista ja inhimillistä. Tämä idea on monumentin arvoinen. Jos olisin itse ollut keksijä — tosin olen ilmeisesti yksin mielipiteeni kanssa, mutta sillä ei ole merkitystä — jos siis olisin itse ollut tämän keksijä, haluaisin tehdä tästä jopa hautakiveni. Miksi ei? Edistys vaatii rohkeutta, ja rohkeutta tulee kunnioittaa jopa sukupolvien yli.

Kaikki Patenttimörökölliraportit: klikkaa tästä.

Huomautus: en käytä nimitystä “patenttimörökölli” sattumalta. Patenttipeikot ovat patenttimaailmassa hankala ja vakavasti otettava tekijä. Minä en ole. Näillä analyyseillä ei ole juurikaan tarkoitusta, eikä ainakaan mitään laillista merkitystä. En ota mitään kantaa varsinaisiin juridisiin väitteisiin. Näissä blogeissa mahdollisesti esiintyviä uusia ideoita ei lain mukaan enää voi patentoida, jos kohta ei kannatakaan.

Patenttimörökölli, Osa 2: Moottoroitu jäätelötötterö

Maailmasta löytyy mielin määrin patentteja, joiden tekijöiden mielenterveyttä tekisi mieli epäillä. Parhaita on listattu esimerkiksi täällä.  Niille on helppo nauraa. Siksi teenkin päinvastoin, ja otan ne haudanvakavasti (ks huomautus kirjoituksen lopussa). Koitan selvittää, onko päättömissäkin patenteissa sittenkin päätä. Usein ei ole, mutta matkan varrella ainakin oppii jotakin. English version: click here.

Patentti US 5,971,829 vuodelta 1999: Moottoroitu jäätelötötterö. Vain alkukieli tekee idealle tarpeeksi kunniaa. ” A novelty amusement eating device for supporting, containing, rotating and sculpting a portion of ice cream or similar malleable food while it is being consumed compromising: a hand-held housing, a cup rotatably supported by the hand-help housing and adapted to receive and contain a portion of ice cream or food product of similar consistency, and a drive mechanism in the hand-help housing for imparting  rotation upon the cup and rotationally feeding its contents against a person’s outstretched tongue.”

Jostakin syystä tätä patenttia näkee jatkuvasti erilaisilla hullujen patenttien listoilla. Osoitan, että epäreilusti.

Keksintö muistuttaa kahta aikaisempaa:  US 5,209,692 (pyörivä karamellitikku) ja US 5,536,054 (väpättävä tikkari). Keksijän mukaan nämä eivät ole relevantteja, koska “kumpikaan laite ei ole tyydyttävä silloin, jos halutaan syödään pehmeämpää ruokaa kuten pehmytjäätelöä, jogurttia, tai vamukasta”. Patentti on siis myönnetty aivan pätevin perustein.

Pieni analyysi osoittaa että aihealue on itse asiassa varsinainen patenttien miinakenttä. Patenttia US 5,209,692 on siteerattu 44 kertaa vuosina 1994-2009, esimerkiksi patentissa US 5,7500,981 (korvanpuhdistusväline). Patenttia US 5,536,054 on siteerattu 22 kertaa, esimerkiksi  US 5,676,988 (UFO-tikkari).  Kilpailu on siis raakaa.

Jäätelötuuttipatentteja on ollut olemassa jo kauan; Linda Stradley‘n artikkeli mainitsee ainakin neljä patenttia jo ennen vuotta 1925.

IDFA raportoi että pelkästään USA:ssa myydään lähes 6 miljardia litraa jäätelöä vuodessa. Ei ole tietoa kuinka suuri osa tästä myydään tuuttimuodossa, mutta tuutteja myydään joka tapauksessa  satoja miljoonia.

Patentointi on rahaa. Tässä patentissa on järkeä jos    a) tarpeeksi monet haluavat käyttää tällaisia härpäkkeitä ja   b) he suostuvat maksamaan niistä.

Patentin saaminen USA:ssa maksaa suuruusluokassa 10,000 USD (karkea arvio täällä). Laitteen valmistuskuluja on vaikea arvioida, mutta 4 USD on tuskin pahasti pieleen. Jos tuutin saa myytyä viidella eurolla, ja voittomarginaali on 5%, niin periaatteessa voittoa voisi kertyä 25 senttiä kupilta.

Käytännössä tällaiset vimpaimet myytäisiin huvipuistoissa. Noin  300 miljoonaa amerikkalaista käy vuosittain huvipuistoissa. Hyvinkin kolmasosa heistä ostaa jäätelöä. Suurin osa tottakai ostaa tavallisia ei-mekaanisia tuutteja. Mutta jos edes 1% ostaa härpäketuutin, markkinan koko on miljoona.

Huvipuistoja ja valmistajia on paljon, joten yksittäisen tuotteen on vaikea saada suurta osuutta. Oletetaan kuitenkin, että valmistaja pääsisi 10% osuuteen. Sadasta tuhannesta tuutista kertyisi tällöin voittoa 25 tuhatta dollaria vuodessa.

Kymmenen tuhannen dollarin patenttisijoitus kuolettuisi siis jo ensimmäisen vuoden aikana, ja valmistajalla olisi monopoliasema näissä tuuteissa. Patentointi ei välttämättä ole huono idea.

Yllä olevat luvut ovat hihasta ravistettuja, mutta tuskin ne kertoimella kymmenen vääriä ovat. Tuuttivalmistajalla sitä vastoin on ollut todellisia lukuja käytössä, joten hän on pystynyt arvioimaan kannattavuuden. Hän on voinut hyvinkin päätyä samaan lopputulokseen kuin yllä: patentointi ei tuo autuutta, mutta se kannattaa bisnesmielessä.

Tämä patentti ei siis ole hullu eikä edes typerä. Hupsu kyllä, mutta ei typerä. Jäätelö on suurta bisnestä; huvipuistot ovat suurta bisnestä; yhdistä nämä kaksi, ja pienelläkin tuotteella voi yht’äkkiä olla huomattava arvo. En tiedä onko keksijä tienannut tällä mitään, mutta todelliseen saumaan hän on silti iskenyt.

Näissä tapauksissa linjani on aika kova. Yleisön on helppo nauraa, mutta mitäpä olette itse viimeksi yrittäneet?

Kaikki Patenttimörökölliraportit: klikkaa tästä.

Huomautus: en käytä nimitystä “patenttimörökölli” sattumalta. Patenttipeikot ovat patenttimaailmassa hankala ja vakavasti otettava tekijä. Minä en ole. Näillä analyyseillä ei ole juurikaan tarkoitusta, eikä ainakaan mitään laillista merkitystä. En ota mitään kantaa varsinaisiin juridisiin väitteisiin. Näissä blogeissa mahdollisesti esiintyviä uusia ideoita ei lain mukaan enää voi patentoida, jos kohta ei kannatakaan.


Patenttimörökölli, Osa 1: Subliminaaliset silmälasit

Jakke Mäkelä

Maailmasta löytyy mielin määrin patentteja, joiden tekijöiden mielenterveyttä tekisi mieli epäillä. Parhaita on listattu esimerkiksi täällä.  Niille on helppo nauraa. Siksi teenkin päinvastoin, ja otan ne haudanvakavasti (ks huomautus kirjoituksen lopussa). Koitan selvittää, onko päättömissäkin patenteissa sittenkin päätä. Usein ei ole, mutta matkan varrella ainakin oppii jotakin.  [English version: click here].

Ensimmäinen löytöni on  US 5,175,571 vuodelta 1992: “Glasses with subliminal message”. Subliminaaliviestejä esittävät silmälasit. Idea: heijastetaan silmälasien linsselle viestejä, joita käyttäjä ei tietoisesti huomaa, mutta jotka vaikuttavat alitajuisesti. (Lisää aiheesta täältä sekä täältä).

Patentti kertoo (lähteitä mainitsematta) että subliminaalista viestintää on käytetty menestyksellä ainakin kasettinauhoituksissa, ja (vapaasti käännettynä) “sillä voidaan parantaa luonnetta ja käytöstä…. ja sen väitetään tuovan menestystä liike-elämässä, henkilökohtaisissa suhteissa ja urheilussa”.   

Keksinnön uutuus ääninauhaan verrattuna on, että “samanlaisia tai jopa parempia tuloksia saadaan, jos käyttäjään kohdistuu subliminaalista viestintää jatkuvasti, myös silloin kun hän ei kuuntele nauhoitusta”. Alitajuiset viestit voidaan joko painaa suoraan linsseille, tai sitten voidaan käyttää vaihdettavia levyjä. Viestit voivat olla sanallisia, mutta “jos henkilö kärsii esimerkiksi alemmuuskompleksista tai vainoharhaisuudesta, viesti voi yksinkertaisesti koostua onnellisesti hymyilevästä naamasta.”

Niinpä. Tämä on kuitenkin teknisesti täysin pätevä patentti. Vaikkei subliminaalinen viestintä toimisikaan, se ei ole fysikaalisesti mahdotonta. (Jopa USA:n patenttiviranomaiset  kieltäytyvät  nykyään myöntämästä patenttia mahdottomille asioille, kuten ikiliikkujille). Tätä nimenomaista patenttia on siteerattu myöhemminkin, esimerkiksi kun on haettu mallisuojaa  lemmikkieläinten aurinkolaseille. Se on siis patentti siinä missä muutkin.

Pieni ongelma? Subliminaalinen viestintä ei toimi.

Näen kuitenkin tavan, jolla ideaa voisi kehittää. Viime vuosina on huomattu erikoistapauksia joissa alitajuinen viestintä voi vaikuttaa hienovaraisesti käytökseen. Pieni vaikutus on huomattu silloin, jos janoinen käyttäjä laitetaan valitsemaan itselleen juoma. Subliminaalinen viesti juuri ennen valintaa voi kääntää tilanteen tietyn juomamerkin eduksi. Vaikutus on pieni. Silti se voi kannattaa, koska yleisesti ottaen mainostaminenkaan ei toimi.

Miten patenttia US 5,175,571 siis pitäisi muokata? Sovelluksen täytyisi keskittyä mainostamiseen, ei henkilökohtaiseen kehittymiseen. Virvoitusjuomat ovat erinomainen esimerkki. Valmistaja voisi ostaa “tilaa” silmälaseilta. Lasien täytyy vain tietää onko käyttäjä virvoitusjuomien lähellä. Tämä on haastavaa muttei mahdotonta. Tiedon voi saada esimerkiksi pienellä kameralla tutkimalla onko näkökentässä juomiin viittaavia viivakoodeja, tai vaikkapa RFID-lukijalla.

Mahdollisuudet moninkertaistuvat jos kauppa on järjestelmässä mukana. Bluetooth-lukija laseihin ja Bluetooth-lähetin kaupan hyllyyn. Kun lasit tajuavat että käyttäjä on virvoitusjuomahyllyjen lähellä, ne alkavat heijastaa subliminaalista viestiä linsseihin. Käyttäjää saa siis alitajuisen viestin sillä ainoalla hetkellä jolloin sillä voi olla vaikutusta: juuri kun hän tekee valintaa.

Ei tässäkään versiossa varsinaista järkeä ole. Sovellusta hankaloittaa esimerkiksi se, että subliminaaliviestintä on laitonta. Ja vaikka ei olisikaan: kuka täysjärkinen tällaisia laseja käyttäisi?

Periaatteessa siis en onnistunut ottamaan patenttia vakavasti. Muokkausehdotukseni on yhtä typerä kuin alkuperäinenkin. Mutta harjoitus oli silti mielenkiintoinen.

Kaikki Patenttimörökölliraportit: klikkaa tästä.

Huomautus: en käytä nimitystä “patenttimörökölli” sattumalta. Patenttipeikot ovat patenttimaailmassa hankala ja vakavasti otettava tekijä. Minä en ole. Näillä analyyseillä ei ole juurikaan tarkoitusta, eikä ainakaan mitään laillista merkitystä. En ota mitään kantaa varsinaisiin juridisiin väitteisiin. Näissä blogeissa mahdollisesti esiintyviä uusia ideoita ei lain mukaan enää voi patentoida, jos kohta ei kannatakaan.


Translate »