Kesäkuu 2020 oli vain vuosi sitten, mutta koronaturtumuksessa se tuntuu yhtä kaukaiselta kuin kesäkuu 1920. Kesäkuussa 2020 minut nimettiin Turun Vihreiden kuntavaaliehdokkaaksi, ja kirjoitin silloin alustavasti ajatuksistani ja vaaliteemoistani. Huomaan olevani edelleen samaa mieltä.
MILLAINEN PÄÄTTÄJÄ OLISIN?
Vaikka maailma on vuodessa muuttunut, lähtökohta ei. “Vaikeina aikoina ihmiset tarvitsevat eturintamaan päättäjiä, jotka pystyvät luomaan positiivisen ja innostavan vision tulevaisuudesta, olivat nykyhetken faktat kuinka vaikeita tahansa. Koska päätöksenteko on oikeasti tiimityötä, nämä innostavat päättäjät tarvitsevat luottopakeikseen illuusiottomia päättäjiä, jotka pystyvät analysoimaan faktoja kiihkottomasti ja luomaan inhorealistisen tilannekuvan siitä, missä oikeasti mennään. That’s me.”
Kulunut vuosi on vain vahvistanut ajatustani, että juuri tuo on oma roolini päättäjänä, jos päättäjänä pääsen jatkamaan. Varavaltuutettuna ja Turun Vihreän kunnallisjärjestön varapuheenjohtajana olen tehnyt mitä milloinkin pitää jonkun jossakin tehdä — hankkinut ehdokkaita, muokkaillut tekstejä, kiroillut helteessä vaalimökkiä kasatessa, yrittänyt organisoida sataa liikkuvaa osaa (ehdokasta) tilanteessa jossa ainuttakaan ehdokasta ei voi tavata kasvotusten, tehnyt suunnitelmia ja repinyt ne sitä mukaan kun tilanne on muuttunut (en ole enää varma, onko meillä Plan E vai Plan F menossa). Kiehtovan kaoottista. Pidän tästä.
(Disclaimer: Olen toki vain pieni osa koneistoa. Tekemässä on ollut ehkä rautaisin ydinjoukko jonka olen koskaan tuntenut: kanssaehdokkaani Riina Lumme (ehdokas 419), Kari Jakobsson (397), Emmi Lehtinen (416) ja Teemu Ellä (377), sekä työntekijäpuolella Olli Välke, Minna Leka, ja Emil Kusnetsoff. Ilman hyvää tiimiä kukaan ei ole mitään).
Continue reading Ehdolla Turkuun: Päättämisen illuusioton luottopakki