Vanha kunnon kouluarvostelu kertonee jotain suomalaisuudesta. Paras mihin vuoden 1904 Jaakko-Pietari on voinut ikinä päästä on aneeminen “sangen hyvä”; sensijaan alapäässä Molla-Maijukka on voinut olla jopa nollaa huonompi eli “oikein mitätön”. (Kuvalähde: Mia Vähäkylä).
Tuo pisti miettimään. Arvosteluasteikko on jopa minun lannistavassa maailmankuvassani lannistavahko. Voiko asioiden sanoituksella olla merkitystä latistumistasoon? Päätin siis tehdä ihmiskokeen itselläni (kaikki vaaralliset kokeet täytyy ensin kokeilla itsellä).
Continue reading Lannistumisen sosiaalipsykologiaa