Tag: media

Edellinen Talvivaara-aiheinen postaukseni (Talvivaara 37: Whatever) kirvoitti erittäin tiukkasanaisen mutta tärkeitä kysymyksiä esittävän kommentin.  Koska jouduin pohtimaan vastausta pitkään, siitä tulikin oman blogikirjoituksen pituinen.

ALKUUN

Vastaus kysymykseen “Et sinä ole SLL:n rivijäsen vaan hallituksen jäsen ja jäsen “asiantuntijaryhmässä”, jonka yhteenlaskettu kokemus metallien bioliuotuksesta lienee nolla päivää.”

Aloitan helposta päästä: en aika- työ- ja perhesyistä ole tänä vuonna jatkanut SLL:n liittohallituksessa, joten mitään SLL-mandaattia ei ole. Asiantuntijaryhmässä olen (ks alempana). Ryhmällä ei tosiaan ole teknologista kokemusta bioliuotuksen detaljeista, eikä se ole sellaista väittänytkään.  Sivuavista tieteenaloista sen sijaan on (mikrobiologia, biokemia, kemia), ja kyllä niiden perusteella voi jo tehdä johtopäätöksiä, joskin varovasti. Mutta ryhmän kritiikki on asia erikseen.

Kommentoija kritisoi myös kirjoituksen tyyliä: Harvoin närkästyttää niin kuin tämä sinun hurskastelusi ja älyllinen ylemmyydentuntosi.

Makuasioista on vaikea kiistellä,  mutta kun katson kirjoitustani kliinisellä silmällä (ja muita Zygomatica-kirjoituksia), niin ei kai siitä mihinkään pääse: ne ovat usein aika näsäviisaita ja arrogantteja. Niinkin näsäviisaita ja arrogantteja, että olen onnistunut hermostuttamaan myös osan luonnonsuojelijoista verisesti. So be it. Kun linja on valittu, sillä jatketaan.

KRITIIKIN KOHDE

Vastaus kysymykseen “Mitä sinä olisit tehnyt, jos olisit ollut Talvivaaran johtaja syksyllä 2012 tilanteessa, jossa:

* valumavedet ovat yllättäneet pahanpäiväisesti
* liika vesi tukahduttaa kasat
* varoaltaat ovat vaarallisen täynnä
* avolouhos olisi saatava tyhjäksi
* tuotanto olisi saatava pidettyä käynnissä, jotta rahat eivät lopu
* uusia altaita ei ehdi rakentaa
* sinulla on lupa vesien väliaikaiseen säilyttämiseen kipsialtaissa ja lupa korottaa altaita, siis de facto lupa johtaa lisää vettä altaisiin
* sulfaattikohun pelästyttämä ELY ei nosta alimitoitettua purkuvesikiintiötä

Mitä sinä olisit tehnyt? Mitä vaihtoehtoja kaivoksen johdolla sinun mielestäsi oli?

Tarkkaan ottaen kritiikkini ei kohdistu syksyyn 2012, vaan talveen 2014. Aivan oikeassa olet:  marraskuussa 2012 ei ollut mitään tehtävissä, kun akuutti tilanne oli päällä. Virheet oli tehty jo sitä ennen (aivan kuten OTKES-raportissa listataan).

Sen sijaan joulukuun 2012 ja tammikuun 2014 välillä olisi voitu tehdä paljonkin. Neljä kipsisakka-altaan vuotoa on osoittanut, että altaat ovat akuutti turvallisuusriski. Silti niitä ei tyhjennetä. Kortelammen padossa pitää olla tarpeeksi tilaa vastaanottaa onnettomuustilanteessa ne vedet. Sitä ei ole.  Joitakin riskejä on vaikea arvioida ja ennustaa, tästä on jo neljä kokemusta. On vaikea ymmärtää, miksi se ei ole ollut ykkösprioriteetti.

OTKES-RAPORTTI JA TALVIVAARA

Vastaus kysymykseen “OTKES:n raportissa Tvaara pääsee itse asiassa vähällä, mitä nyt jälkiviisaasti todetaan, että riskejä ei tunnistettu eikä niiden toteutumiseen osattu varautua. Suositukset ovat kaikki viranomaisille.”

Raportti ei tarkkaan ottaen päästä Talvivaaraa helpolla, koska tällaisen tutkinnan tarkoitus ei ole syyttää ketään mistään. Sen tarkoitus on etsiä toimenpiteitä, joilla vastaavat tapahtumat estetään. Ja hyvin usein se tarkoittaa, että suositukset kohdistuvat viranomaisiin.

Jos katsot muita onnettomuustutkintaraportteja, niin tämä on aivan normaalikäytäntö. Esimerkiksi lento-onnettomuustutkinnoissa yhtiöille kyllä usein annetaan suosituksia, mutta lähes aina paljon suurempi määrä tulee viranomaisille. Näillä tutkinnoilla on erittäin tarkkaan rajattu päämäärä, ja niihin ei pidä lukea enempää kuin mitä niissä on.

MEDIA JA YMPÄRISTÖJÄRJESTÖT

Vastaus kysymykseen: “Raportti on media- ja järjestökriittinen, mitä media ja järjestöt eivät “muista” mainita. Pari otetta:

“Luontoaktivistit ja osa poliitikoista puhuivat luonnonkatastrofista tai jättikatastrofista. Myös media käytti katastrofikäsitteitä yleisesti omassa viestinnässään. Ylireagointi vääristi tapahtumien tulkintaa ja sai osan kansalaisista epäilemään viranomaisten, esimerkiksi Kainuun ELY-keskuksen antamia tietoja.”

“Se, ettei kyseessä ollut henkeä ja terveyttä uhkaava suuronnettomuus vaan vakava paikallinen ympäristöonnettomuus, jäi median uutisoinnissa lähes pimentoon, kun luonnonsuojeluliikkeet sekä useat poliittiset toimijat puhuivat ympäristökatastrofista.”

Raportti todellakin esittää kovaa kritiikkiä myös median ja ennen muuta ympäristöjärjestöjen suuntaan.  Osittain perustellustikin. Ylilyöntejä on tapahtunut.

Ennen muuta termiä “katastrofi” on käytetty monessa suunnassa liian löyhästi, luultavasti myös SLL:n viestinnässä. Termeissä pitäisi olla todella tarkka.  Marraskuussa 2012 tapahtui vakava paikallinen ympäristönnettomuus, ei katastrofi.

Ja tällä hetkellä toiminta aiheuttaa jatkuvaa ja koko ajan laajenevaa ympäristörasitetta, sekä riskiä uudesta vakavasta paikallisesta ympäristöonnettomuudesta. Mutta ei katastrofiriskiä missään perinteisesti ymmärretyssä muodossa.

Tuo siteeraamasi raportin toteamus 16 pitää siis ainakin osittain paikkansa. Viimeinen lause tosin on jossakin määrin ristiriidassa muun raportin kanssa, jossa todetaan että Kainuun ELY-keskuksen toiminta ja tilannekuva ei ole todellakaan ollut ajan tasalla. Jos lähtökohta on että viranomainen on aina oikeassa, luontojärjestöjen viesti on todellakin ollut vääristynyttä. Jos viranomaisten sen sijaan on mahdollista tehdä virheitä (kuten raportin mukaan on), epäluottamus ei välttämättä ole harhaista.

VAURIOT

Vastaus kysymykseen “Hurskastelun sijaan voisit kertoa lukijoillesi, mitä ympäristövahinkoa Talvivaara on aiheuttanut. Ei mitään maalailua, vaan pelkät faktat ja mittasuhteet.”

Lopullisista vaurioista OTKESkin totesi, että niitä ei voi vielä arvioida. Täällä on tiivistetyin tämän hetken tieto:  http://www.suomenluonto.fi/sisalto/artikkelit/suomen-ymparistokeskukselta-tyly-arvio-talvivaaran-lahivesistot-merkittavasti-pilaantuneita/

Mitään massiivisia äkillisiä kalakuolemia ei ole tapahtunut, kalojen vähentymistä kyllä. Sulfaatti laimenee kyllä kun se etenee isompiin vesistöihin, tosin pohja ja syvänteet voivat kuolla hapettomuuteen suuremmalla alueella kuin kaikkein karkein ennuste antaa olettaa, jos sulfaatti kerrostuu pohjan lähelle.  Raskasmetallit eivät ole mikään viaton asia, koska ne helposti rikastuvat ravintoketjussa.

Pilaantuneiden järvien ympärillä on vähän jos ollenkaan asutusta, joten sillä mittarilla laskettuna voisi toki katsoa että nämä ovat inhimillisesti yhdentekeviä (tai koskevat vain häviävän pientä määrää ihmisiä, jolloin yhteisön etu painaa enemmän).

Myös sulfaatilla pilaantuneet järvet tulevat aikanaan toipumaan, vaikka niille ei tehtäisi mitään. Se voi kestää 20-50 vuotta, mutta tapahtuu kuitenkin.

Siis: olen valmis sanomaan, että tähän asti aiheutuneet vauriot eivät vahingoita yhtäkään ihmistä, ja luontokin aikanaan toipuu niistä (joskin raskasmetallit olisi poistettava ennen kuin leviävät liian laajalle).

Sen sijaan jos toiminta jatkuu tällaisenaan 30-50 vuotta, silloin tilanne on ihan toinen. Ja jos luodaan ennakkotapaus jossa yritys saa sosialisoida riskinsä yhteiskunnalle, sitä ennakkotapausta käyttävät muutkin yritykset.

Etelä-Suomessa asuva voisi toki periaatteessa ajatella että tuo nyt vain on Pohjois-Suomessa maan tapa. Mutta tuollainen käytäntö kyllä leviää, jos se jossakin hyväksytään. Olisi lyhytnäköistä hyväksyä, että Kainuun ja Lappi ovat Etelä-Suomen siirtomaita ja raaka-ainereservaatteja.

YHTEENVETO

Siispä kyse on — ainakin itselleni — kaikkein eniten siitä, voiko tällaista toimintaa hyväksyä sivistyneessä yhteiskunnassa. Tuo kipsisakka-allas on ennen muuta konkreettinen detalji, jossa Talvivaaran ja viranomaisten hälläväli-meininki näkyy poikkeuksellisen selvästi. Itse pidän näissä oloissa perusteltuna olla siitä närkästynyt. Joku muu ei ehkä pidä.

Laajempaa teknistä ja historiallista taustaa Talvivaarasta löytyy mm täältä: http://www.zygomatica.com/talvivaara/).   Kirjoittaja on Suomen luonnonsuojeluliiton rivijäsen.