Fyysikon koulutus pätevöittää kaikkeen. Päätin siis kokeilla taitojani sadunkerronnan puolella. Teemaksi sopii hyvin luonto. Nostin samantien haastavuustason tappiin ja tein tarinoista hengellisiä. Pääsen tässä mukavasti yhdistämään kaksi muutakin pätevyysaluettani, eli luontokuvauksen (ks Kansalaisluontokuvausta) ja sienestyksen (ks Kansalaissienestystä).
Käyttämäni algoritmi: 1. Valikoin syksyn parhaita sienestyskuviani. 2. Meditoin niiden äärellä. 3. Kirjasin ylös hengellisen tajunnanvirran joka pääni läpi tunkeutui.
SATTUIPA HASSUSTI TUOMIOPÄIVÄNÄ
Tuomiopäivä viivästyi, ja tuomion enkeli Heviel alkoi kyllästyä. Hän oli jo kolme päivää odottanut lähtökäskyä tuomiopäivän pasuuna huulillaan, mutta nyt alkoi jo silmäluomissa painaa. Heviel päätti ottaa pienet huomaamattomat torkut. Hän työnsi pasuunan pään maata vasten, nojasi otsansa suukappaletta vasten, ja nukahti.
Yht’äkkiä takaa kuului kauhea jyrähdys. Heviel säpsähti hereille, ja samalla liukastui. Kuinka ollakaan, hän nielaisi pasuunansa. Hän yritti kakistella, mutta mikään ei auttanut, siellä pysyi.
Pyhä Pietari sieltä kuitenkin vain saapui kertomaan uutiset: tietohallinnon laatujärjestelmä oli pettänyt, ja tuomiopäivää jouduttaisiin siirtämään hamaan tulevaisuuteen. Taas.
“Blglblb”, röyhtäisi siihen Heviel. Pasuuna närästi ikävästi, mutta eipä tässä muuten hätäpäivää ollut. Enkeleiden ruoansulatus on tunnetusti erinomainen. Niinpä Heviel odotti kärsivällisesti, ja kahden päivän kuluttua pasuuna poistuikin luonnollista tietä. Sen verran se oli kuitenkin matkan varrella kärsinyt, että Heviel joutui laittamaan työkaluhallintoon pyynnön uudesta pasuunasta.
YLLÄTYS INDONESIASTA
Vanhempi enkeli Melenael joutui komennukselle Indonesiaan. Matka oli menestys, ja paikallisenkeleiden osasto järjesti Melenaelille suuret lähtöjuhlat. Herkkua oli monenlaista, ja mukavassa seurassa jutellessa lähtö viivästyi. Liitoon lähtiessään Melenael totesi, että pieneenkään viivästykseen ei ole varaa. Enkelit ovat tunnetusti tarkkoja aikatauluistaan, ja myöhästymisille nauraisi koko enkelikuoro.
Liitäessään kotiin Melenael kuitenkin alkoi tuntea vatsassaan nipistelyä, ja sitten jo suoranaisia kouristuksia. Hiki kihosi otsalle, mutta kylmä suihkuvirtaus jäähdytti onneksi nopeasti. Olo oli kuitenkin varsin epämiellyttävä, ja hätä alkoi olla kova.
Melenael katsoi kelloa ja sitten navigaattoria. Ei, nyt ei kerta kaikkiaan voinut laskeutua. Mutta jos koukkaisi aivan pikkuisen pohjoiseen, siellä olisi käytännössä asumaton alue nimeltään, hetkinen, Fin-land. Hätä ei lue lakia.
Niinpä Melenael koukkasi Fin-landin kautta, ja sen yllä ollessaan vapautti itsensä indonesialaisesta veriripulistaan. Kylläpä helpotti. Ja todennäköisesti kukaan ei edes huomannut.
KOMMELLUSTEN MUMMOLAMATKA
Lapsienkeli Mätkiel lensi äitinsä Märielin selässä mummolaan. Matka oli pitkä ja tylsä, ja Mätkiel alkoi nyppiä Märielin siivistä untuvaa. Märiel hermostui. “Tässä, ota vaahtokarkkeja”. Mätkiel alkoi syödä vaahtokarkkeja.
Yht’äkkiä Märiel lensi ilmakuoppaan. Ei hätää, enkelit ovat tunnetusti vahvimmillaan turbulenssissa, mutta menosta tuli kovin epävakaata. Mätkiel alkoi voida pahoin. “Äiti, mä, örp…”
Märiel säpsähti. Siivet oli juuri valkaistu, nyt ei saisi tulla sotkua. “Kulta, jos tarttee oksentaa, minä voin hidastaa, ja oksenna tuosta mun olkapään yli”.
Ja niin tapahtui. Märiel huomasi vasta jälkeenpäin pohtia, oliko ketään jäänyt vaahtokarkkisateen alle. No, toisaalta he olivat juuri olleet Turun yläpuolella. Oliko sillä nyt niin väliä.
GANJAELIN YLLÄTYS
Apuenkeli Ganjael oli ollut lomillaan Goalla. Ja tuliaisina tuli, kuinkas muutenkaan, vatsavaivoja. Niin vahva kuin enkeleiden ruoansulatus onkin, kaikkea sekään ei kestä. Mutta nämä vaivat alkoivat olla jotain suorastaan yliluonnollista. Tuntui kuin vatsassa olisi möyrinyt kissan kokoinen elävä olento.
Lopulta Ganjael raahautui työterveyshuoltoon. Pyhä Luukas kuunteli oireita ja skannasi Ganjaelin vatsan. Luukas rypisti otsaansa. “Tämä näyttää ihan… jaa no varmistetaanpas vielä. Teittekös siellä Goalla jotain mitä ei olisi ehkä pitänyt?”
“Noo, mitä nyt vähän ehkä väärissä porukoissa roikuin näin jälkikäteen miettien. Pojat hiukan kokeilivat jotain paikallisia yrttejä. Mutta minä en kyllä hengittänyt sisään.”
“Aivan, aivan. Mutta hiukan olisi silti kannattanut varoa. Päästitte nimittäin sitä kautta ameebademonin sisällenne”.
“No voi hitto”.
“Aivan, aivan. Mutta ei tässä mitään hätää ole. Minäpä teen samantien paikallispuudutuksessa ameebaeksorkismin niin pääsette pikaisesti jaloillenne takaisin. Nnnoinikään…. Ja katsokaapa tässä, onpas iso veijari. Kilo 340 grammaa. Tämän vuoden ennätys.”
“No voi hitto”.
TARINA VAILLA SANOJA: MIKSI ENKELI PETAEL LOPETTI JÄNISTEN SYÖMISEN RAAKANA
