Tag: laki

Talvivaara 9: Kaiken turhuudesta

“Jos kaivos toimisi tällä tavalla Helsinki-Tampere-Turku-kolmion sisällä, se olisi ajat sitten suljettu ja vastuulliset johtajat ja viranomaiset tutkintavankeudessa. Kun se toimii Kainuun korvessa jossa “ei ole ketään”, ketään ei asia kiinnosta. Miten tämä muka voisi olla oikein?”

Tämä on uskoakseni viimeinen Talvivaara-bloggaukseni. Tähän saakka minua on motivoinut ymmärtäminen: olen yrittänyt systeemitasolla ymmärtää, mikä kaivoksessa mättää. Mutta näin viimeinkin valon, kun aloin hahmottaa liitteiden A ja B mekanismeja. Nyt tajuan, että ei ole mitään ymmärrettävää.

 Muita Talvivaara-kirjoituksia: täällä. 

Mikä poksautti kuplan?

Käytännössä kaksi viime viikon uutista käänsi lopulta pään. Kaivoksen hätäpatojen valvoja, eli Kainuun ELY-keskus, vaati että Talvivaara saa juoksuttaa valtavasti ylimääräisiä jätevesiä ohi hätäpatojen, koska patojen “rakentamisen materiaalivaatimusten täyttymisestä ja laaduntarkkailusta ei ole täyttä varmuutta”. Tärkeä havainto huhtikuussa, mutta sama viranomainen on marraskuusta asti nimenomaan vastannut juuri tämän rakentamisen materiaalivaatimusten täyttymisestä ja laaduntarkkailusta. Sama viranomainen vieläpä vastaa kaikkien Suomen kaivospatojen rakentamisen materiaalivaatimusten täyttymisestä ja laaduntarkkailusta.

Vastaava niitti oli Suomen Luonnon artikkeli, jossa huomattiin että uraanin talteenottolaitos on hieman riskialttiin näköisesti rakennettu vuotaneen kipsisakka-altaan viereen. Laitokselle ei ole lupaa mutta se on tehty silti. Mitään riskiarviointeja ei ole tehty, koska kipsisakka-altaat eivät virallisesti voi vuotaa, koska niissähän ei virallisesti saa säilöä vettä ollenkaan, ja vaikka niissä nyt onkin luvanvastaisesti säilötty vettä ja ne ovat nyt vuotaneet jo kaksi kertaa, niin kumpikaan vuoto ei ole hallinnollisesti mahdollinen. [Edit: altaat ovat itse asiassa vuotaneet jo neljä kertaa, hallinnollisesti mahdottomalla tavalla]. 

[Edit klo 14:24: noin tunti tämän kirjoittamisen jälkeen Yle tiedotti, että Talvivaara on tehnyt poikkeuspoikkeuspoikkeusimoituksen, joka ehkä lisäisi 1000 kuutiometriä arvoon JE liitteen 2 kohdassa 28. Tämä vahvistaa perusväitettäni. Missään ei ole mitään järkeä].

Neuvostoliittoa tutkimassa

Systeemin tutkimisen kannalta Talvivaara-ELY-kombinaatti on Neuvostoliitto. Jokainen numero on joko  epävarma,  muuttuva, virheellinen, tai tahallaan harhaanjohtava. Jokainen numero voidaan muuttaa toiseksi hallinnollisella päätöksellä (julistamalla poikkeustila), tai tarvittaessa kaikki numerot voidaan nollata (julistamalla poikkeustilan poikkeustila).

Ei kukaan täysjärkinen yrittänyt Neuvostoliittoakaan enää 80-luvulla “ymmärtää” sen virallisten lukujen perusteella. Mahdollisesti apokryfisen tarinan mukaan neuvostotraktoreiden tuotantoa alettiin jossain vaiheessa mitata kilogrammoina. Traktoritehtaat lisäsivät välittömästi kaikkiin traktoreihin pari tonnia lyijypainoja. Paperilla nerokasta ja kustannustehokasta, kun saatiin enemmän kiloja pienemmällä vaivalla.  Hällä väliä että yliraskaat traktorit upposivat peltoihin.

Arvopohjainen mielipide

Jokin koherentti loppupäätelmä olisi silti hyvä tehdä ennen kuin lopettaa. Faktoja ei ole, koska koko tietoa tuottava mekanismi on neuvostoliittolaisen absurdi. Jos päätelmiä ei voi tehdä faktapohjalta, on ne tehtävä arvopohjalta.  En edes yritä väittää että alla oleva olisi loogisesti timanttista ajattelua. Mutta näin kuitenkin ajattelen:

Jos kaivos toimisi tällä tavalla Helsinki-Tampere-Turku-kolmion sisällä, se olisi ajat sitten suljettu ja vastuulliset johtajat ja viranomaiset tutkintavankeudessa. Kun se toimii Kainuun korvessa jossa “ei ole ketään”, ketään ei asia kiinnosta. Miten tämä muka voisi olla oikein?

Mikäli Kainuu on samaa valtiota kuin muu Suomi, on lähdettävä siitä että samat säännöt ja lait koskevat kaikkia. Tottakai on oltava valtavasti paikallista joustoa, mutta ei näin perusasioissa.

Konkreettisesti: olenko sitä mieltä, että kaivos on suljettava? Ikävä kyllä olen. Talvivaara (Kainuun ELY-keskuksen tukemana) on ajanut itsensä kuolemankierteeseen. Edelliset kirjoitukset sekä yllä ja liitteissä kuvatut esimerkit antavat jotain kuvaa siitä, miksi olen näin tylyyn lopputulokseen päätynyt.

Kylmiä perusteluja

Enkö usko väitteitä, että lopettaminen aiheuttaisi vielä pahempia ympäristötuhoja? En. Jotkut tahot pelottelevat, että bakteerit sulattelisivat peitetyistäkin malmikasoista vuosikymmenien ajan raskasmetalleja. Jotain vuotoja varmasti tulisikin.  Mutta Talvivaaran ongelma on pikemminkin päinvastainen: ei se nytkään saa metalleja liukenemaan, ellei se syötä prosessiin satoja tuhansia tonneja rikkihappoa. Jos rikkihapon syöttö lopetetaan ja kasat peitellään kunnolla, prosessi hidastuu ja loppuu aikanaan.

Lisäksi kaivos on jo ennen toiminnan alkua tehnyt lopetussuunnitelmat, joiden perusteella alasajo voidaan turvallisesti tehdä. Konkurssitilannetta varten tälle on myös 30 miljoonan euron vakuudet.  Todelliset ympäristöriskit tulevat erilaisista laittomista viritelmistä, joita yhtiö näyttää aluelleen rakentaneen (uraanilaitos, huteria patoja, sekavia ojia). Kukaan ei tiedä, paljonko niitä on, luultavasti ei johto itsekään.

Olenko sitä mieltä, että puhdistuksen hinta otetaan veronmaksajilta? Mistäpä muualtakaan? Vakuus kattaa kyllä alasajon, mutta ei riitä saastuneen ympäristön puhdistamiseen, saati ylimääräisten pommien purkamiseen.  Toisaalta Solidium (eli me veronmaksajat) on kaivoksen suurin omistaja ja viranomaiset (meidän veronmaksajien suojelijat) ovat hyväksyneet kaiken tapahtuneen. Valtio (me veronmaksajat) on lisäksi tukenut yhtiötä avokätisesti esimerkiksi rautateitä rakentamalla.  Meidän rahoillamme on haluttu ottaa riskiä; riskin määritelmään kuuluu, että on mahdollisuus epäonnistua.

Onko oikein, jos omistajat (valtio, eläkeyhtiöt, pienosakkaat) menettävät konkurssissa rahansa? Julmasti sanottuna: on. Kapitalismin olemukseen kuuluu, että omistajilla on oltava todellinen riski menettää koko sijoituksensa jos kaikki menee väärin. Siksi heille osinkojakin maksetaan silloin, kun kaikki menee oikein. Jos voitot kotiutetaan mutta tappiot sosialisoidaan, ollaan kestämättömässä tilanteessa.

Ja olenko sitä mieltä, että mainarit kortistoon vaan? Kai voisin koittaa muotoilla pehmeämmin, mutta noin siinä juuri käy.  Turha kaunistella: sulkeminen aiheuttaisi tuhat henkilökohtaista tragediaa. On kokemusta: itseni on irtisanottu ennen mahtavasta yrityksestä, joka lahosi sisältäpäin ja romahti (Nokia). Herättää raivoa joutua kortistoon muutaman johtajan valtataistelun takia. Tilanne on monella tapaa sama Talvivaarassa. Muutama johtaja päätti että ei edes yritetä toimia sääntöjen mukaan; muutama viranomainen päätti hyväksyä tämän;  ja nyt ollaan tässä.

On toinen kysymys, ovatko ne työpaikat ylipäätään kestäviä. Kaivoksen vesipäästöt haittaavat jo muita elinkeinoja. Paikallinen matkailu ja maatalous ovat jo kärsineet, mutta vähän kauempana etelän suuntaan on teollisuutta jolle puhdas vesi on elinehto: panimoja, elintarviketeollisuutta, lääketeollisuutta.  Niiden toiminta voi kaatua jo pelkkiin huhuihin huonosta vedenlaaduista (Nokian vesikriisi vuonna 2007 horjutti Nokian panimoa, mutta ei kaatanut, koska kriisi oli nopeasti ohi). Tällä hetkellä Talvivaara melko varmasti tuottaa enemmän työpaikkoja kuin tuhoaa; mutta jos nykymeno jatkuisi vielä vuosia ja järvien saastuminen etenisi, tilanne luultavasti olisi toinen.

Miksi kaikki on turhaa?

Eikö olisi järkevämpää antaa kaivoksen jatkaa kunhan se saa riski- ja vesienhallinnan haltuun, jotta se aikanaan tuottaisi rahaa jolla ympäristövauriot voi korjata? Tähän saakka olen ajatellut juuri noin.

En kuitenkaan enää usko, että mitään riskinhallintaa on koskaan edes ollutkaan. Vesienhallintaa ei virallisestikaan edes aloitettu kuin vasta pari kuukautta sitten. Bioliuotusprosessia ei ole käytännössä testattu ollenkaan isossa mittakaavassa; ei ole mitään tietoa, voiko se ylipäätään toimia Kainuun kylmässä ja sateisessa ilmastossa. Prosessi ei yksinkertaisesti ole toiminut missään vaiheessa kunnolla, ja Talvivaaran itsensä teettämän selvityksen mukaan ei ole takeita että se toimisi jatkossakaan.

Ei sellaiselta pohjalta voi toimia. Kaivoksen täytyy antaa mennä konkurssiin ja toiminta lopettaa ainakin nykymuodossa. Periaatteessa jatkaminen uuden omistajan ja ennen muuta johdon alla voisi olla mahdollista, mutta se vaatisi että nykyjohdon rakentamat ympäristöpommit puretaan, kaivos rakennetaan alusta asti uudelleen, ja prosessi muutetaan kokonaan. Valitettavasti kestävää taloudellisesti järkevää prosessia ei tällä hetkellä tiettävästi ole. Nikkelipitoisuus on yksinkertaisesti liian pieni.

En näe enää yhtään vaihtoehtoa jossa olisi mitään positiivista, joten tämä on vähiten negatiivinen. Tyly fakta on hyväksyttävä: Talvivaara ei ole elinkelpoinen. On tärkeää olla sinnikäs, mutta jossakin vaiheessa pään hakkaaminen seinään on lopetettava.

 Muita Talvivaara-kirjoituksia: täällä.

Kirjoittaja kuuluu Suomen Luonnonsuojeluliittoon, mutta spekulaatiot, mielipiteet ja tulkinnat ovat puhtaasti omia. 

LIITE A: URAANIN TALTEENOTON TYPERYYDET

Yritin hahmotella sitä, miten uraaniasiassa on toimittu. En itse asiassa vastusta uraanin talteenottoa jos sitä muun malmin seassa joka tapauksessa on, mutta se pitäisi tehdä rehellisesti, lupien mukaisesti, ja turvallisesti.

1. Uraania on jo 70-luvulta saakka tiedetty olevan maaperässä.

2. Uraani unohdettiin (?) mainita, kun kaivokselle haettiin ympäristölupaa. [Edit: Tästä on hieman erilaisia versioita, lähteestä riippuen, enkä ole jaksanut selvittää lopullista “totuutta”. Julkisuudessa uraanista joka tapauksessa vaiettiin kokonaan.]

3. Uraani löytyi yllättäen (?), kun sitä alkoi kerääntyä jätteeksi

4. Ainoa “ympäristöystävällinen” tapa hoitaa uraaniongelma on kaivoksen mukaan ottaa uraani talteen eikä jättää ongelmajätteeksi. [Tämä lienee itse asiassa jopa totta]

5. Ympäristölupaa uraanin talteenotolle ei ole, mutta laajennuksen yhteydessä kaivos on sitä hakemassa. Kaivoksen  taloudelliset suunnitelmat lähtevät siitä, että se saadaan rakentaa.

6. Talteenottolaitos on itse asiassa jo rakennettu, ilman lupia. Mahdollisesti näin saa tehdä, ainakin niin kauan kuin niitä ei kutsu talteenottolaitoksiksi.

7. Nyt osoittautui, että laitos ja uraanin säilytysaltaat on rakennettu vuotaneen kipsisakka-altaan viereen.

8. Terveellä järjellä ajatellen tämä vaatisi riskianalyysin siitä, voisiko mahdollisesti vuotava tai hajoava kipsisakka-allas aiheuttaa vaaraa.

9. Riskianalyysiä ei ole tehty, osittain siksi että luvan mukaan kipsisakka-altaassa ei saa säilyttää vettä eikä vuotoriskiä siis ole (mutta katso liite B).

10. Kipsisakka-altaassa tosin säilytetään vettä, ja sitä on sieltä vuotanut, mutta koska luvan mukaan se ei saa olla siellä, se ei ole siellä, eikä sitä koskaan tule olemaan siellä koska lupa kieltää.

11. Siksi tällaista riskianalyysiä ei välttämättä voi edes vaatia, koska kipsisakka-altaassa ei kerran vettä saa olla.

Tässä vaiheessa nostin käteni pystyyn. 

LIITE B: TYPERYYS JA POIKKEUS-, HÄTÄ-, HÄTÄPOIKKEUS-, JA KRIISIHÄTÄPOIKKEUSJUOKSUTUKSET

Yritin hahmotella loogisesti, miten viime viikolla tapahtunut kipsisakka-altaan vuoto suhteutuu aiemmin tapahtuneeseen.

1. Talvivaarasta ei kesän 2012 jälkeen ole juossut luontoon litraakaan luvanmukaista vettä.

2. Prosessiveden kuuluisi mennä kipsisakka-altaiden läpi, jossa raskasmetallit saostuvat pohjaan kipsiksi.

3. Kipsi on stabiilia, ja kunhan vain pohjarakenne on tehty kaatopaikkavaatimusten mukaisesti, niistä saadaan aikanaan aivan hyviä loppusijoituspaikkoja peittämällä ne.

4. Pohjarakenteita ei kuitenkaan tehty kaatopaikkavaatimusten mukaisesti, ilmeisesti siksi että altaita ei siinä vaiheessa sanottu kaatopaikoiksi vaan kipsisakka-altaiksi. [?]

5. Koska kyseessä ei ole kaatopaikka, ei voida vaatia liikoja. Siksi altaiden pohjilla on vain ohutta muovikalvoa. Sen alla on hiekka-ja kivikerroksia.

6. Jos hiekan läpi juoksee vettä, hiekka valuu pikkuhiljaa kivikerroksen läpi ja terävät kivet ovat aikanaa muovia vasten repimässä sitä.

7. Hiekan läpi ei lain mukaan kuitenkaan voi valua vettä, koska altaissa ei saa säilyttää vettä niin paljon että sillä olisi merkitystä, eikä se niin ollen voi valua muovinkaan läpi.

8. Kesällä 2012 yhtiö ilmoitti poikkeusluvalla juoksuttavansa vedet kipsisakka-altaan ohitse suoraan jälkikäsittelyyn. Tällöin raskasmetallit valuvat maapohjaisten altaiden pohjaan. Tätä (luvanvastaista) “normaalijuoksutusta” saa tehdä yhteensä 1,3 miljoonaa kuutiota vuodessa.

9. Juoksutusmäärä pohjoiseen on N, missä N on ehkä 100-300 m3/h.

10. Myöhemmin on osoittautunut, että yhtiö alkoikin sen jälkeen varastoida kipsisakka-altaisiin vettä. Eikä mitä tahansa vettä, vaan hapanta raffinaattiliuosta suoraan tehtaalta, joka liuotti kipsiä ja siinä olevia raskasmetalleja. Koska tämä toiminta ei ole luvan mukaista, sitä ei voinut tapahtua, joten sitä ei voitu kieltääkään. Tämän veden määrää KY ei tiedä kukaan.

11. Hapan liuos ja terävät kivet yhdessä oletettavasti tekivät altaan pohjaan reikiä, ja altaat alkoivat vuotaa. Luontoon pääsi myrkkyvettä suoraan noin V1 kuutiometriä, missä V1 on ehkä 220,000 m3.

12. Vuotoa vastaan ei ollut riskianalyysiä tai hätäsuunnitelmaa, koska sellainen vuoto ei ole mahdollinen [ks kohdat 4-7]

13. Eniten vettä kerättiin  erilaisiin hätäpatoihin kaivosalueen eteläosaan.

14. Kainuun ELY-keskus valvoi patojen rakentamista ja laaduntarkkailua. KaiELY vastaa sivumennen sanoen koko Suomen kaivospadoista.

15. Vettä kertyi hätäpatoihin jokin kuutiomäärä HP. Tällä hetkellä tämä määrä saattaa olla HP=3 miljoonaa m3, tai sitten jotain muuta.

16. Vuotanutta vettä kerättiin lisäksi mm avolouhokseen (johon oli jo aiemmin kerätty muita hätävesiä). Vettä on ollut jokin määrä AV kuutiota.

17. Koska tämä vesi estää malmin louhinnan, ELY-keskus antoi poikkeusluvalla juoksuttaa ainakin sen pois, ja siirsi HP:n käsittelyn toisen viraston päätettäväksi.

18. Talvivaara ilmoitti juoksutuksen määräksi pohjoiseen JP=300-800 m3/h, ja etelän suuntaan JE=1500 m3/h, tai enemmän.

19. Hallinto-oikeus teki välipäätöksen, jolla se vesistö suojaamiseksi ja rajoitti määräksi JE=0.07*K, missä K on Kalliojoen virtaama pohjoiseen (jollakin tapaa mitattuna). Normaalivirtaamalla ja normaalimittauksella K olisi noin 1500, jolloin etelään saisi juoksuttaa  J=100 m3/h.

20. Talvivaara huomasi että pohjoisen virtaus olikin heidän mittauksissaan kohonnut maagisesti, ja pystyi nostamaan JE:n arvoon 500 m3/h

21. Joku (ehkä ELY-keskus) huomasi että Talvivaaran mittari olikin rikki, ja muutti taas JE:n arvoksi noin 100.

22. Toinen kipsisakka-allas alkoi vuotaa — taaskin mahdoton tilanne, koska altaassa ei saa olla vettä. [Ks kohdat 4-6]

23. Vuodon suuruus oli V2 kuutiota, missä V2 on mahdollisesti 400,000 m3 (tai jotain muuta). Se juoksutettiin (oletettavasti) enimmäkseen hätäpatoihin.

24. Hätäpatojen vesimäärää HP ei tällä hetkellä tiedä kukaan. Vuoto on mahdollisesti lisännyt vesimäärää 10%, tai sitten jonkin muun määrän.

25. Talvivaara ilmoitti kuitenkin, että kyseessä on hätätilanne, ja se nosti välittömästi sekä etelän että pohjoisen juoksutukset arvoon JP=JE=1500 m3/h.

26. Torstaina  ELY-keskus ilmoitti koko ajan tienneensä, että padot on tehty huonosti, eivätkä välttämättä kestä tätä uutta vesi kuormaa [ks kohta 14].

27. Itse asiassa KaiELY ei ole varma kestävätkö ne kevättulvia muutenkaan.

28. ELY-keskus vaatii nyt hallinto-oikeutta purkamaan päätöksensä, ja hyväksymään arvot JP=JE=1500 m3/h tai enemmänkin. Syynä siis se, että ELY-keskus ei luota laaduntarkkailuun, jonka se teki itse.

 Tässä vaiheessa nostin käteni pystyyn.

Talvivaara 8: Saivartelun taide

Mitä yhteistä on Talvivaaralla ja lintubongarilla? Ks analyysin johtopäätökset.

Lausunto 1: “Vuotovesiä ei näin ollen ennakoida päätyvän käsittelemättöminä kaivosalueen ulkopuolelle”. –Talvivaara 8.4.2013 (Savon Sanomat 8.4.2013 klo 12:17)

Lausunto 2: “During the deposition, Clinton was asked “Have you ever had sexual relations with Monica Lewinsky, as that term is defined in Deposition Exhibit 1?” The judge ordered that Clinton be given an opportunity to review the agreed definition. Afterwards, based on the definition created by the Independent Counsel’s Office, Clinton answered “I have never had sexual relations with Monica Lewinsky.” Clinton later stated, “I thought the definition included any activity by [me], where [I] was the actor and came in contact with those parts of the bodies” which had been explicitly listed (and “with an intent to gratify or arouse the sexual desire of any person”). In other words, Clinton denied that he had ever contacted Lewinsky’s “genitalia, anus, groin, breast, inner thigh, or buttocks”, and effectively claimed that the agreed-upon definition of “sexual relations” included giving oral sex but excluded receiving oral sex.” (Wikipedia).

Talvivaaran väite kuulostaa hyvältä ja turvalliselta, mutta vaatii hieman perkaamista, aivan kuten Bill Clintonin kuuluisa määritelmä toisentyyppisestä roiskumisesta.

Muita Talvivaara-kirjoituksia: täällä.

Koko lainaus: “  – Kipsisakka-altaassa on kaiken kaikkiaan 500 000 kuutiota vettä. Kortelammen pato etelässä pystyy ottaa tämän vesimäärän vastaan, Myllyoja sanoo.    Kaivosyhtiön mukaan Talvivaaran eteläisessä vesienkäsittely-yksikössä on noin miljoona kuutiota varotilavuutta ja myös vesien käsittelykapasiteetti on riittävä. Siksi vuotovesiä ei ennakoida päätyvän käsittelemättöminä kaivosalueen ulkopuolelle.”

Mitä on tapahtunut, tai ei tapahtunut?

Kainuun ely-keskuksen sekä yhtiön mukaan kaikki jätevesi mahtuu kaivosalueella olevien turvapatojen sisälle. Mitään vaaraa ei ole, vuoto oli ennakoitu, se ei aiheuta ongelmia kaivoksen toimintaan, ja ympäristövaikutuksia ei ole (MTV 8.4.2013 klo 14:41).

Vaikka mitään ei oikeastaan ole tapahtunutkaan, ja vuoto oli ennakoitu, yhtiö teki silti Kainuun Ely-keskukselle (seitsemännen kerran) ilmoituksen ympäristönsuojelulain hätätilapykälän 62 perusteella  (Iisalmen Sanomat, 9.4.2013 klo 07:05). Pykälää voi käyttää vain jos “toiminnasta riippumattomasta ja ennalta arvaamattomasta syystä aiheutuu odottamaton tilanne, jonka vuoksi lupamääräystä ei voida tilapäisesti noudattaa”.

Koska vuoto oli ennakoitu mutta ennakoimaton, Talvivaara alkaa laskea varotoimenpiteenä rajusti enemmän jätevesiä luontoon. Pörssitiedotteen mukaan “Yhtiö on lisännyt puhdistettujen vesien juoksutusta etelään noin 800 m3:iin tunnissa ja juoksutusta arvioidaan edelleen lisättävän noin 1500 m3:iin tunnissa myöhemmin tällä viikolla.”

Nämä vedet ovat “puhdistettuja” lähinnä sellaisessa universumissa, jossa suuseksin vastaanottaminen ei ole seksuaalistyyppistä toimintaa.

Puhdistaminen — niin kuin se meidän universumissamme ymmärretään — tarkoittaa että vedessä ei ole epäpuhtauksia. Talvivaaran universumissa se tarkoittaa vettä, jossa on yhtä paljon tai enemmän suoloja kuin Itämeressä.

Tiedettä ja numeroita

Talvivaara ei harrasta “puhdistusta”, vaan neutralointia. Happamia liuoksia neutraloidaan emäksellä, jolloin lopputulos on suola. Talvivaaran neutralisoidussa vedessä sulfaattisuoloja on tähän mennessä ollut suuruusluokassa 5000 mg/l. Makean veden elimistölle haitallinen määrä on noin 100 mg/l. Talvivaaran väitteiden vastaisesti suolapulssi ei laimene nopeasti, koska se etenee Lumijoen jokirännissä ja laskee matalaan Kivijärveen.

Juoksutuspäätöksellä Talvivaara näyttää keskisormea myös Vaasan hallinto-oikeudelle. Viime viikon maanantaina oikeus rajoitti etelän suunnan juoksutusten määrää, koska suuren virtaamaan todettiin irroittaman myrkyllisiä sakkoja pohjasta. Niitä on kertynyt Ylä-Lumijärven pohjaan edellisen (marraskuun) kipsisakkavuodon takia. Päätöksen mukaan etelän suuntaan saisi juoksuttaa vain arviolta 100 m3/h (ks Talvivaara 7: Porsaanreikien nerokkuudesta. Blogissa esitetyt numerot ovat vanhentuneita koska Talvivaaran mittaus osoittautui virheelliseksi; juoksutuksen määräksi vakiintui lopulta pienempi luku).

Kipsisakka-altaasta on nykytietojen perusteella vuotamassa vajaa puoli miljoonaa kuutiota vettä etelän säilytysaltaisiin. Niissä on tällä hetkellä varastoituna miljoonasta pariin miljoonaan kuutiota, riippuen arvioijasta. Jos altaisiin juoksutetaan nyt 25-50% lisää vettä, on selvä että johonkin se täytyy ennen pitkää juoksuttaa. Luontoonpa tietysti. Neutraloituna.

Juoksutustaso, 800-1500 m3/h, on paitsi hallinto-oikeutta pilkkaava, myös luonnolle merkittävästi haitallinen. Lumijoen luonnollista virtaamaa ei tiedä kukaan, koska sitä ei mitata. Tähän aikaan vuodesta se ei välttämättä ole kuin joitain satoja kuutioita tunnissa. Lumijoen vedestä saattaa siis nyt olla 50-80% Talvivaaran suolavesiä. Juoksutus tuhoaa alueen vesistöä, ja vapauttaa raskasmetallisakkoja vesistöjen pohjasta.

Talvivaaran universumi

Mutta selityksiin. Juuri nämä nimenomaiset vuotovedet eivät siis päädy kaivosalueen ulkopuolelle juuri nyt. Talvivaara ei valehtele. Ne päätyvät kuitenkin myöhemmin.

Ne eivät päädy kaivosalueen ulkopuolelle “käsittelemättöminä”. Siinäkään Talvivaara ei valehtele. Mutta eivät ne myöskään päädy puhdistettuina.

Tämä vuoto oli toimitusjohtajan mukaan “ennakoitu”. Tosin pykälää 62 voi käyttää vain, jos tapahtuma on ennakoimaton. On myönnettävä, että en ole aivan varma onko jompikumpi näistä toisensa poissulkevista väitteistä valhetta. Joudun kuitenkin päättelemään, että molemmat ovat yht’aikaa tosia, jos lupa kerran myönnetään.

Toimitusjohtajan mukaan ympäristövaikutuksia ei tule. Tämä onkin haastavampi selitettää, koska myös hallinto-oikeuden mukaan ympäristövaikutuksia tulee kun neutraloitua jätevesiä lasketaan etelään. Mutta pienellä miettimisellä tulkinta löytyy kyllä. Ei ympäristövaikutuksia tule, ennen kuin vedet lasketaan ympäristöön. Ja koska juuri nämä nimenomaiset vedet kierrätetään patoaltaiden kautta ja vielä neutraloidaan, ja niin ollen se sekoittuvat turbulenttisesti patoaltaissa jo oleviin jätevesiin, on mahdoton todistaa että mikään yksittäinen molekyyli juuri näistä nimenomaisista vuotovesistä aiheuttaisi niitä nimenomaisia ympäristövaikutuksia, jotka tapahtuvat.

Myönnän että argumentti on monipolvinen, mutta noin sen täytyy mennä. Ei Bill Clintonkaan omaa tempaustaan saanut selitettyä aivan lyhytsanaisesti.

Populistinen kysymys

On pakko kuitenkin kysyä vakavampikin kysymys.  Vaikka vältän propagandaa tässä blogissa, niin Suomen Luonnonsuojeluliiton kysymys on oikea: jos Talvivaara on niin huolissaan riskeistä, miksei se toimi kunniallisesti ja pumppaa näitä vesiä avolouhokseen turvaan? Siellä on tilaa. Vain avolouhosta on tyhjennetty tähän mennessä, ei näitä riskialttiita varastorakennelmia. Tekniset edellytykset ovat olemassa.  Vuoto on niin raju että kaikkea tuskin saadaan realistisesti avolouhokseen, mutta miksei se silti ole ensisijainen säilytyspaikka?

Tiedän toki vastauksen: taloudellisesti mahdotonta, koska silloin kaivosta ei saada käynnistettyä. Yrityksen tehtävä on toki maksimoida voittoa, kaikin keinoin joita ei voida selkeästi laittomiksi todistaa. Viranomaisten tehtävä sen sijaan on suojella myös muita kuin yrityksiä — vaikkapa ihmisiä ja luontoa — ja ne voisivat tämän vaatia. Talvivaarassa viranomaiset (Kainuun ELY-keskus) eivät halua näin tehdä, syystä tai toisesta.

Analyysin johtopäätökset

Olen päätymässä siihen, että vaikka Talvivaara jatkuvasti syöttää ulos erilaisia numeroita ja tietoja ja analyysejä, ne eivät itse asiassa tarkoita yhtään mitään.  Kainuun Ely-keskus ei näytä millään tasolla auditoivan tuloksia tai edes tietävän mistä on kyse.

Jos mietin mikä populaarikulttuurin meemi kuvaa parhaiten Talvivaaran ja Kainuun ELY-keskuksen yhteistyötä, niin se on ilman muuta Kummelin lintubongarisketsi: http://www.youtube.com/watch?v=TC_yqydyFQ8.  “Upee kassikotka liitelee. Homotiainen. Panosorsa. –Ei sellaista oo. –Paaanosorsa!”  Talvivaara kertoo, ELY kirjaa.

Muita Talvivaara-kirjoituksia: täällä.

Kirjoittaja kuuluu Suomen Luonnonsuojeluliittoon, mutta spekulaatiot, mielipiteet ja tulkinnat ovat puhtaasti omia. 

Talvivaara 7: Porsaanreikien nerokkuudesta

“Lahjakkuutta on pakko ihailla, silloinkin kun se kohdistuu perversseihin ja luonnon vastaisiin asioihin. Talvivaaran juristeilta veto on ovela. Se, että se meni ELY-keskuksesta läpi, on erikoisempaa, ja osoittaa että kyyninen termi “Talvivaara-ELY-kombinaatti” on osuva. Yhteispelillä hommat hoituu.”

Kainuun Sanomat raportoi, että Talvivaara olisi lisännyt jätevesien juoksutuksia pohjoiseen rajusti. Miksi? Koska sillä tavalla voi lisätä rajusti etelään päin juoksutettavien jätevesien määrää. Totean samantien, että uutinen on osittaisankka — siinä sekoitettiin jätevesiä ja luonnollisia vesiä. Rankasta virheestään huolimatta uutinen on hyödyllinen, koska se avasi penkomaan asiaa tarkemmin. Totuus ei ole läheskään niin dramaattinen kuin artikkelissa väitettiin, mutta on se jossain määrin dramaattinen. En tiedä ovatko omat faktani tässä täsmälleen oikein, mutta oikean suuntaiset ne uskoakseni ovat.

Muita Talvivaara-kirjoituksia: täällä. Edit 5.4.2013: Ks myös samasta aiheesta Vihreä Lanka 5.4.

Talvivaaran oman blogin mukaan mitään mystistä ei ole tapahtunut: pohjoisen virtaukset ilmeisesti ovat vain kasvaneet itsestään. Periaatteessa näin voi ollakin, lumien sulaessa.  Ennen muuta iltapäivisin virtaamat voivat kasvaa rajustikin. Tällä hetkellä en luotakaan mihinkään numeroihin mitä kukaan antaa, tai yritä selvittää kuka on oikeassa tai väärässä, vaan yksinkertaisesti hahmotella miten systeemi yleistasolla toimii. Se toimii perverssisti.

Suhteellisen kiistattomat faktat

Talvivaaran kaivoksen ympäristö on saastunut pahasti marraskuun kipsisakkavuodon takia. Pahimmin on saastunut Ylä-Lumijärvi, heti kaivospiirin eteläpuolella. Saastumisen määrästä käydään kovaa vääntöä. Koska viranomaiset eivät mittaa, ollaan luonnonsuojelijoiden tietojen varassa. Stop Talvivaara on ottanut valokuvia sakoista ja teetättänyt Tampereen yliopistolla mittausanalyysejä, joiden perusteella saastuminen on rajua. Mittaustulosten tulkinta on kuitenkin erittäin hankalaa.

(Esimerkiksi mitattu uraanipitoisuus on 1800 μg/l. STUKIN suositusten mukaan virallisia raja-arvoja uraanille ei ole, mutta yli 100 μg/l sisältävää vettä ei tulisi käyttää juomavetenä. Samoin alumiinin pitoisuus on 1200 mg/l, kun juomaveden raja-arvo on  0,2 mg/. Kukaan ei Ylä-Lumijärven vettä käytä juomavetenä, joten ovatko luvut paljon vai vähän? Riippuu täysin tulkitsijasta. Kuten sanottu, tarkkoja ja uskottavia lukuja ei tällä hetkellä yksinkertaisesti ole).

Olivat luvut mitä tahansa, Ylä-Lumijärven sakat ovat joka tapauksessa ongelma. Talvivaara joutuukin poikkeusluvan perusteella etelässä ohittamaan Ylä-Lumijärven kokonaan ohitusojilla, jotta sakat eivät valuisi alajuoksun järviin. (Poikkeusjuoksutusten onnistumisesta käydään kiistaa. Luonnonsuojelijat — jotka ovat paikalla — raportoivat että juoksutukset ovat epäonnistumassa ja saastuttavat ympäristöä rajusti. Kainuun ELY-keskus — joka ei ole paikalla — raportoi että kaikki on hyvin).

Picture1

Kuva 1: Tilanne ennen hallinto-oikeuden päätöstä. Jätevesien virtaamia ei periaatteessa rajoitettu ollenkaan. Pohjoiseen on tähän asti juoksutettu noin 500-800 kuutiota tunnissa. Etelän juoksutukset eivät ole päässeet kunnolla alkuun ja määrät ovat olleet noin 500 kuutiota tunnissa, mutta tarkoitus on juoksuttaa jopa 2000 kuutiota tunnissa.

Kumpaankin jokeen tulee sekä luontaista valumavettä (sivuojista ja sulamalla) että jätevettä. ELY-keskus ei oman ilmoituksensa mukaan tiennyt Kalliojoen normaalia virtaamaa, mutta tässä olen yritttänyt sekalaisista lähteistä hahmotella mikä se voisi olla. Luonnollinen virtaama voi vaihdella todella paljon; kevään tulva-aikaan se voi olla yli 20,000 kuutiometria tunnissa, kuivana kesänä alle tuhat. Keväällä myös vuorokauden aika voi vaikuttaa rajusti; virtaus on suurin päivällä kun aurinko sulattaa jäitä, pienin yöllä kun vesi jäätyy. Tässä arvioitu vaihteluväli 1000-5000 m3/h on lähinnä arvaus, mutta ei välttämättä pahasti pielessä.

Vaasan hallinto-oikeus on tulkinnut riskitason paljon tiukemmin kuin ELY-keskus, ja antoi 2.4.2013 välipäätöksen, jolla se osittain kumosi Kainuun ELY-keskuksen antaman poikkeusluvan. Välipäätös tiukensi juoksutusehtoja etelän suuntaan, jotta Ylä-Lumijärven sakat eivät pääsisi leviämään.

Perverssiyden alku

Nyt aletaan päästä perverssiin osaan. Jätevedellä on kaksi juoksutussuuntaa: pohjoiseen ja etelään. Pohjoisessa (Oulujoen suunta) reitti on

Kaivos -> Salminen -> Kalliojärvi -> Kalliojoki -> Kolmisoppi ->Tuhkajoki ->Jormasjärvi

ja etelään (Vuoksen suuntaan)

Kaivos -> Ylä-Lumijärvi -> Lumijoki -> Kivijärvi -> Kivijoki -> Laakajärvi

Aikoinaan, kun ympäristölupa myönnettiin, jätevesien laskumäärille asetettiin kiintiöitä ja rajoituksia (joista Talvivaara sivumennen sanoen pyrkii näinä viikkoina ympäristöluvan uusimisen yhteydessä pääsemään eroon). Vuotuinen kiintiö on 1,3 miljoonaa kuutiometriä, ja kullakin hetkellä virtaama saa olla korkeintaan 7% Kalliojoen luontaisesta virtaamasta. Näin estetään se, että jätevedet eivät sotke jokien pohjia ja virtauksia liian pahasti. Tämä 7% on normaalioloissa varsin hyvä kompromissi ympäristönsuojelun ja kaivoksen toimintakyvyn välillä.

Tähän prosenttiin sisältyy kuitenkin pieni kompa jota kukaan ei ole tähän mennessä edes huomannut: sekä etelän että pohjoisen sallitut juoksutukset määritellään vain pohjoisen virtaaman kautta.  Talvivaara on asentanut mittarin Kalliojokeen, mutta etelässä ei kukaan mittaa mitään. Lupaa annettaessa on ilmeisesti ajateltu, että keskimäärin etelän ja pohjoisen virtaukset ovat suunnilleen samanlaisia. Normaalioloissa tämä itse asiassa on aivan järkeväkin oletus.

Luvassa on toinenkin kompa: se ei määrittele, miten mittaus on tehtävä. Kesällä ja syksyllä tällä ei juurikaan ole merkitystä; sensijaan keväällä virtaus voi vaihdella valtavasti, kun vesi jäätyy ja sulaa vuorokaudenajan mukaan. Valitsemalla vuorokaudenaika sopivasti voidaan saada lähes mitä lukuja tahdotaan. Talvivaara on tehnyt yhden mittauksen, ilmeisesti iltapäivällä, ja saanut korkean lukeman 6600 m3/h. Yöllä arvo voi olla paljonkin pienempi, eli keskimääräinen virtaus on käytännössä varmasti pienempi. Kuinka paljon pienempi? Emme tiedä. Normaalisti tälläkään asialla ei ole keskimäärin merkitystä.

Perverssiyden huippu

Mutta nyt ei ollakaan normaalioloissa. Tässä hallinto-oikeuden päätöksen tarkka teksti:

“2. Hallinto-oikeus kieltää ja keskeyttää Kainuun ELY-keskuksen päätöksen 12.2.2013 KAIELY/5/07.002010 täytäntöönpanon, valitusten hallinto-oikeuskäsittelyn ajaksi, asian 2 osalta siten, että ilmoituksen mukaisten jätevesien johtaminen Vuoksen vesistön suuntaan on toteutettava siten, että kyseisten jätevesien määrä voi olla enintään 7% Kalliojoen sen hetkisestä virtaamasta. Jätevesien juoksutus on toteutettava siten, että vedet johdetaan Ylä-Lumijärven ohi.”

Päätöksessä on muutama sanaa, jotka mahdollistavat pervessin juristerian. “Vuoksi” ja “Kalliojoki” sekä “sen hetkinen”. Etelään voidaan päästää 7% siitä määrästä, joka virtaa pohjoisessa. Maalaisjärjellä (tai oikeastaan millä tahansa järjellä) ajateltuna tämän pitäisi olla luonnollinen virtaama, ei jätevesien virtaama (ks kuva 2). Lisäksi sen pitäisi olla jonkinlainen keskiarvo päivän virtauksista; jos virtaus on parin tunnin ajan 6600 m3/h ja 12 tunnin ajan 1000 m3/h, on mieletöntä käyttää korkeinta arvoa.

Picture2

Kuva 2. Hallinto-oikeuden päätös muutti kuviota rajusti. Etelään saakin päästää enää 7% Kalliojoen virtaamasta, alkuperäisen ympäristöluvan hengen mukaisesti. Talvivaaran antamien tietojen mukaan tämä olisi tarkoittanut tarvetta laskea juoksutusmäärä jopa 100:n kuutiometriin tunnissa, mikä viittaisi alle 3000 kuution virtaamaan. ELY-keskuksella ei oman ilmoituksensa mukaan ole ollut tietoa Kalliojoen virtaamasta. Näyttää siltä, että Talvivaaran oma mittari ei ole toiminut kuin vasta keskiviikkona iltapäivällä — tai ainakaan aiemmista luvuista ei ole raportoitu.

Talvivaaran ja Kainuun ELY-keskuksen mielestä järkeä ei tarvitse käyttää. Kombinaatti on päättänyt, että virtaamaan voidaan laskea myös Talvivaaran laskemat jätevedet. Näin kaivoksen on helppo saastuttaa lisää etelässä: sen tarvitsee yksinkertaisesti saastuttaa lisää pohjoisessa. Lisäksi nähtävästi riittää yksi iltapäivällä tehty mittaus, jolloin saastumista voidaan maksimoida vielä lisää.

Picture3

Kuva 3: Päätös ja sen tulkinta. Talvivaara-ELY-kombinaatti päätti, että Kalliojoen juoksutukseen lasketaankin sekä luonnollinen virtaama että Talvivaaran päästämien jätevesien virtaama. Tällä hetkellä on mahdoton tietää tarkalleen, kuinka paljon yhtiö on lisännyt pohjoisen juoksutuksiaan, mutta kuusinkertaistaminen 3000:n kuutioon antaisi lukuja jotka ovat jollakin tavalla yhteensopivia muiden lukujen kanssa. Tarkoista luvuista ei ole tietoa, mutta tämä mekanismi on ELY-keskuksen hyväksymä.

Nämä luvut summautuvat siinä mielessä kätevästi, että yhtiön oman blogin mukaan hallinto-oikeuden päätös ei oikeastaan edellytä mitään muutoksia nykytilanteeseen. ELY-keskus on hyväksynyt tämän tulkinnan.

Suuruusluokka-arviona kaivos “tienaa” pohjoisen jätevesillään noin 50 m3/h etelään (7% 800 kuutiosta). Onko tämä suuri määrä? Riippuu keneltä kysyy. Kombinaatti tulkitsee nyt saavansa juoksuttaa 460 m3/h. Pykäläkikkailu antaisi siis noin 10% lisää juoksutusvaraa etelään pohjoisen päästöjen takia.

Jos kuitenkin todellinen keskimääräinen virtaus pohjoisessa on paljon pienempi kuin iltapäivähuippu 6600 m3/h, osuus kasvaa. Käytännössä kombinaatti saa tällä hetkellä lisättyä etelän jätevesiään ehkä useita kymmeniä prosentteja juoksuttamalla jätevesiään pohjoiseen ja mittaamalla väärin.

Perverssiyden kliimaksi

Kerrataan siis vielä: ELY-Talvivaara-kombinaatti on tulkinnut hallinto-oikeuden päätöstä innovatiivisesti, ja luonut mekanismin, jonka avulla pohjoisen jätevettä lisäämällä voidaan lisätä myös etelän jätevettä. Lisäksi valitsemalla mittaushetki sopivasti voidaan päättää, kuinka paljon saastutetaan. Tässä ei ole millään tasolla mitään järkeä, eikä sillä ole mitään tekemistä minkään kanssa, ainakaan ympäristönsuojelun. Kombinaatti on huomannut porsaanreiän, ja käyttää sitä.

Lahjakkuutta on pakko ihailla, silloinkin kun se kohdistuu perversseihin ja luonnon vastaisiin asioihin. Talvivaaran juristeilta veto on ovela. Se, että se meni ELY-keskuksesta läpi, on erikoisempaa, ja osoittaa että kyyninen termi “Talvivaara-ELY-kombinaatti” on osuva. Yhteispelillä hommat hoituu.

Kainuun ELY on aiemmin ohittanut Talvivaaralle hankalia hallinto-oikeuden päätöksiä “ympäristöperusteilla”, vedoten siihen että oikeuden päätökset olivat “hallinnollisia”. Nyt on toimittu päinvastoin, kun Talvivaaran etu niin vaatii: ohitettu ympäristönäkökulmat ja kikkailtu pykälillä.

Muita Talvivaara-kirjoituksia: täällä. 

Kirjoittaja kuuluu Suomen Luonnonsuojeluliittoon, mutta spekulaatiot, mielipiteet ja tulkinnat ovat puhtaasti omia. 

Talvivaara 3: Kolmen vuoden vedet (vai kuudenkymmenen)?

“Numeroiden perusteella kyseessä ei oikein millään tulkinnalla ole “toiminnasta riippumaton” eikä “ennalta arvaamaton” äkillinen onnettomuus, jollaiseen ympäristölain 62 pykälässä viitataan. Näin suuri ylimäärä on kyllä Talvivaaran toiminnasta riippuvaista, eikä sateisuuskaan voi olla täysi yllätys. ….  Lisäksi numerot osoittavat, että juoksutuksen ympäristövaikutus …. voi vastata jopa kuudenkymmenen vuoden todellisia päästöjä. …. Voidaan sanoa — vain hieman mutkia oikoen — että Talvivaara aikoo tuplata elinaikanaan päästämänsä saasteet. …. Vaikka pyrin pitämään kliinisen neutraalin otteen ja tuijottamaan vain numeroita, on todella vaikea nähdä, miten tämä voisi olla millään tasolla hyväksyttävää.”

Talvivaaran kaivosvuoto alkaa ehkä aiheena puuduttaa monia. Viimeisimmät uutiset ovat kuitenkin taas yllättäviä ja dramaattisiakin. Lisäksi niistä löytyy muutama numeroarvo, joilla voi tehdä karkeaa suuruusluokka-analyysiä, jollaisesta itse pidän. (Aiemmat osat: Talvivaara 1 ja Talvivaara 2. Kaikki Talvivaara-kirjoitukset: Talvivaara).

Yle raportoi 16.1.2013, että Talvivaara olisi pian ilmoittamassa, että se joutuu juoksuttamaan  ympäristön vesiin 3,8 miljoonaa kuutiota vettä kevään aikana. Juuri eilen Talvivaaran oma blogi 22.1.2013 vahvisti, että tällainen ilmoitus tehdään. Blogi vahvistaa Ylen numerotiedot.

Blogissa on itse asiassa jopa vähemmän informaatiota kuin Ylen uutisessa. Blogissa todetaan vain, että “Virallisesti kyse on ympäristönsuojelulain mukaisesta ilmoituksesta”. Ylen aiempi uutinen tarkentaa, että kyseessä on ympäristösuojelulain 62 pykälä. Pykälä todellakin antaa tällaiseen antaa tähän mahdollisuuden ilmoitusasiana, mikäli kyseessä todella on poikkeustila (toiminnasta riippumaton ja ennalta arvaamaton syy).

Näin kaivoksen vesitase saataisiin normaaliksi.  Luvun suhteuttamiseksi: lupasääntöjen mukaan kaivos saa päästää vuodessa ainoastaan 1,3 miljoonaa kuutiota. Karkeana arviona, kaivos haluaa päästää pois kolmen vuoden vedet yhdellä kertaa.

Jo nämä tiedot riittävät analysoimaan kahta kysymystä. Johtopäätökseni saattavat vielä tarkentua kun tietoa tulee lisää, mutta olennaisia muutoksia niihin tuskin tulee.

On rehellistä todeta, että en käytännössä ole neutraali, vaan ympäristöväkeä. Pyrin kuitenkin tiukkaan faktapohjaan, enkä henkilökohtaisesti ole vaatimassa ainakaan kaivoksen sulkemista. Minimivaatimus kuitenkin olisi, että tiedotus olisi rehellistä ja toiminta lainmukaista.

1. Kuinka paljon saasteita luontoon itse asiassa pääsisi?

Talvivaaran blogin mukaan “vesien käsittelyjärjestelmät on mitoitettu ja rakennetaan niin, että juoksutettavan veden laatu täyttää voimassa olevassa ympäristöluvassa määritellyt lupamääräykset.” Tämä kuulostaa hyvältä, mutta tarkempi penkominen osoittaa tilanteen huterammaksi. Pitoisuudet lasketaan yksiköissä mikrogrammaa/kuutio, kun taas ympäristön kannalta olennainen suure on kokonaispäästö (käytännössä tonneina). Jos virtaus kolminkertaistuu, myös päästömäärä kolminkertaistuu.

Käytännössä ero voi olla vielä suurempi, koska usein teollisuus toimii paljon tiukemmin kuin luvat varsinaisesti vaativat. (Se ei ole pelkkää PR:ää, vaan teknisesti ja kaupallisesti järkevää. Se antaa tilaa toimia poikkeustilanteissa ja ennakoi myös mahdollisia raja-arvojen tiukennuksia).

Näin on toiminut myös Talvivaara; vuoden 2011 virallisen seurantaraportin mukaan (s 38)  “Metallien (Ni, Cu ja Zn) pitoisuudet olivat pääsääntöisesti pieniä. Nikkelin mediaanipitoisuus vuonna 2011 oli 31 mikrogrammaa/l, kuparin 7 mikrogrammaa/l ja sinkin 23 mikrogrammaa/l. Nikkelin ja kuparin mediaanipitoisuudet ovat kaksinkertaistuneet vuodesta 2010, mutta pitoisuudet olivat selvästi pienempiä kuin yksittäiselle näytteelle määrätyt raja-arvot, jotka ovat nikkelille ja kuparille 1,0 milligrammaa/l ja sinkille 2,0 milligrammaa/l (kuva 3). Raja-arvojen ylityksiä ei tapahtunut vuonna 2011.”

Normaalioloissa kaivoksen päästöt ovat siis olleet alle 5% lain vaatimista raja-arvoista. Jos nyt tehdyissä juoksutuksissa mennään matalimman riman alta ja mennään raja-arvojen mukaan, todellinen pitoisuus voi olla hyvinkin 20 kertaa suurempi kuin normaaliolojen pitoisuus. Talvivaaran blogin perusteella juuri näin voi olettaa tapahtuvan: “Vesien käsittelyjärjestelmät on mitoitettu ja rakennetaan niin, että juoksutettavan veden laatu täyttää voimassa olevassa ympäristöluvassa määritellyt lupamääräykset.” Riman voi uskoa olevan matalalla.

Kaivos tulisi siis näillä yksillä juoksutuksilla saastuttamaan virallisesti kolmen vuoden edestä, käytännössä mahdollisesti jopa 60 vuoden edestä. Tämä 60 vuotta on kaivoksen koko arvioitu elinkaari. Voidaan — vain hieman liitoitellen — sanoa, että Talvivaara aikoo tuplata koko elinaikanaan päästämänsä saasteet.

2. Selittävätkö sateet poikkeustilanteen?

Yhtiö aikoo Ylen uutisen mukaan käyttää ympäristösuojelulain 62 pykälää:  “Jos onnettomuudesta, tuotantohäiriöstä, rakennelman tai laitteen purkamisesta tai muusta niihin rinnastettavasta syystä aiheutuu päästöjä tai syntyy jätettä siten, että siitä voi aiheutua välitöntä ja ilmeistä ympäristön pilaantumisen vaaraa tai jätteen määrän tai ominaisuuksien vuoksi erityisiä toimia jätehuollossa, on toiminnasta vastaavan tai jätteen haltijan ilmoitettava tapahtuneesta viipymättä valvontaviranomaiselle.   //  Jos muusta kuin 1 momentissa tarkoitetusta, toiminnasta riippumattomasta ja ennalta arvaamattomasta syystä aiheutuu odottamaton tilanne, jonka vuoksi lupamääräystä ei voida tilapäisesti noudattaa, toiminnanharjoittajan on ilmoitettava asiasta valvontaviranomaiselle.”

Pykälä on jokseenkin yksikäsitteinen: näin voi toimia, jos tilanne oli ennalta arvaamaton ja toiminnasta riippumaton, eikä muita vaihtoehtoja ole.  Hyvä esimerkki voisi olla padon murtuminen tai tulipalo; silloin on tietystikin toimittava heti, eikä lupia kysellä. Onko Talvivaarassa oikeasti tällainen tilanne?

Talvivaaran blogin perustelut ovat ympäripyöreitä, ja niiden perusteella asiaa on vaikea arvioida. “Malmintuotannon käynnistäminen viimeistään kesällä 2013 on kaivoksen toiminnan kannalta erittäin tärkeätä sekä vesienhallinnan vuoksi että taloudellisen toiminnan turvaamiseksi. …. Talvivaaran näkemyksen mukaan kaivosalueelle turvapatojen sisälle varastoidut vedet tulee käsitellä ja johtaa käsiteltyinä luontoon ennen kevättulvia, jotta vältytään kevään valumavesien aiheuttamalta lisäriskiltä. Avolouhoksen tyhjentämisellä taas mahdollistetaan kaivoksen normaali toiminta kesästä 2013 alkaen.”

Ympäristönsuojelulain 62 pykälän mukaan kuitenkin sekä taloudelliset seikat että pitkäaikainen vesienhallinta ovat täysin yhdentekeviä — poikkeustoiminta on mahdollista vain, jos kyseessä on “tulipalon sammuttaminen”. Talvivaaran blogi ei siis anna vastausta kysymykseen.

Käytän kahta tietolähdettä arvioimaan kriisin äkillisyyttä. Talvivaaran vuoden 2011 virallisesta seurantaraportista (s 15): “Vuoden 2011 sadesumma (649 mm) Kajaanissa oli 22 % suurempi kuin vertailujaksolla 1971–2000 keskimäärin (532 mm) ja lähes samaa tasoa kuin vuosina 2008 ja 2010 (644 ja 656 mm).” Hieman keskimääräistä sateisempia vuosia on siis ollut useampia.

Toisaalta Ilmatieteen laitoksen vuoden 2012 vuositilaston mukaan vuoden 2012 sademäärä Kajaanin Saaresmäessä oli lopulta 1031 mm. Tämä on lähes tuplasti vertailujakson keskimäärä, ja kuudenneksi korkein koskaan Suomessa mitattu. Vuosi on selkeästi ollut poikkeuksellinen. Mutta onko se tarpeeksi poikkeuksellinen?

Osissa Talvivaara 1 ja Talvivaara 2 osoitin, että ei ole selvää, minkä sääseman tietoja pitäisi käyttää.  Kuvassa 1 on ykkösosassa Ilmatieteen laitoksen sateisuusdatoista tekemäni arvio, jossa on käytetty 12 kuukauden liukuvaa sadantaa. (Tämä antaa reaaliaikaisen kuvan edellisen vuoden sateista, ja on siis hieman hyödyllisempi kuin kalenterivuoden käyttäminen). Paitsi että kovia sateisuuksia on ollut ennenkin, muilla alueen asemilla on ollut vuonna 2012 paljon pienempiä sadantalukuja. Nämä asemat ovat lähempänä Talvivaaraa kuin Saaresmäki (Kuva 2). Korkeuserot sotkevat vielä tilannetta.


Kuva 1: Sateisuus (12 kk liukuva keskiarvo) Talvivaaran lähimmillä sadeasemilla, marraskuuhun 2012 saakka. Aika-akseli on käännetty (vuosi 2013 on vasemmassa laidassa). Asemien sijainnit ovat kuvassa 2.


Kuva 2: Talvivaaran lähimmät sääasemat.

Vaikka onkin perusteita epäillä että määrä on pienempi, oletetaan tässä kuitenkin Talvivaaran “eduksi”, että Talvivaarassa on ollut yhtä vaikea tilanne kuin Saaresmäessä: vuoden 2012 aikana on poikkeuksellisesti tullut kahden vuoden sateet.

Tämä vastaa silti vain yhden vuoden “ylimäärää”. Talvivaara sen sijaan haluaa valuttaa kolmen vuoden ylimäärän. Tälle ei löydy selitystä luonnonoloista. Jos tarkastellaan — edelleen Talvivaaran “eduksi” — aikaisempia vuosia, niin seurantaraportin mukaan Kajaanissa olisi vuosina 2008-2010 satanut yhteensä noin puolen vuoden ylimääräinen sademäärä.  Tälläkin tavalla päästään siis korkeintaan puolentoista vuoden ylimäärään. Näinkin armollisesti laskettuna Talvivaara haluaa nyt laskea vesiin yli kaksi kertaa sen määrän, mitä kaivokseen on “ylimääräistä” vettä satanut.

Totuus on tietysti vielä paljon kovempi, koska käytännössä kaivoksessa on oltava toleranssia kymmeniä prosentteja yli keskiarvon. Toisin sanoen, vuosien 2008-2011 sateiden ei pitäisi näkyä vesitaseessa mitenkään. Myöskään vuoden 2012 tuplasateen ei pitäisi ainakaan kokonaan tulla läpi.

Sateisuustietojen perusteella voisi mahdollisesti ajatella, että ehkä vaikkapa puolen miljoonan kuution juoksutus voisi olla jotenkin perusteltavissa. Altaat vain ovat täyttyneet yli piripinnan, ja johonkin vesi pitää johtaa. (Sekään tilanne ei ehkä ole lain mukainen, mutta inhimillisesti jotenkin ymmärrettävissä).

Sen sijaan melkein neljän miljoonan kuution juoksutukseen ei löydy luonnonoloista mitään täysjärkistä selitystä. Toiminnan on täytynyt pettää monessa kohtaa, ja dramaattisesti.
On mahdoton tietää mitä kaivosalueella on itse asiassa tapahtunut, mutta käytännössä vesiä on johdettu täysin vääriin paikkoihin, luultavasti pitkään. Ongelma johtuu siis Talvivaaran toiminnasta.

Mitä voidaan päätellä?

Numeroiden perusteella kyseessä ei oikein millään tulkinnalla ole “toiminnasta riippumaton” eikä “ennalta arvaamaton” äkillinen onnettomuus, jollaiseen ympäristölain 62 pykälässä viitataan. Näin suuri ylimäärä on kyllä Talvivaaran toiminnasta riippuvaista, eikä sateisuuskaan voi olla täysi yllätys.

Lisäksi numerot osoittavat, että juoksutuksen ympäristövaikutus on massiivinen. Vaikka jäteveden pitoisuudet olisivat täysin raja-arvojen mukaiset, todellinen päästömäärä vastaisi silti kolmen vuoden laillisia päästöjä. Käytännössä se voi vastata jopa kuudenkymmenen vuoden todellisia päästöjä, koska todelliset päästömäärät ovat olleet paljon laillisia raja-arvoja pienempiä. Voidaan sanoa — vain hieman mutkia oikoen — että Talvivaara aikoo tuplata elinaikanaan päästämänsä saasteet.

Vaikka pyrin pitämään kliinisen neutraalin otteen ja tuijottamaan vain numeroita, on todella vaikea nähdä, miten tämä voisi olla millään tasolla hyväksyttävää.

Kiitän Pertti Sundqvistia hyvin olennaisesta korjauksesta: toisin kuin alunperin ymmärsin, Talvivaaran ei  lain mukaan tarvitse hakea näille juoksutuksille mitään erillistä lupaa. Se voi tehdä ne ilmoitusasiana, mikäli poikkeustilanne on todellinen. On epäselvää mitä tapahtuisi, jos jälkikäteen osoittautuisi, että poikkeustilanne julistettiin lainvastaisesti.

Translate »