Mikä taikasana helpottaisi työttömien tilannetta eniten?

Taikasana on “valituskelpoisuus”.  Vuorokausi sitten kirjoittamani blogikirjoitus “Miksi työttömyys halvaannuttaa 4” on saanut varsin paljon huomiota. Kirjoituksessa väitin, että uusin hallituksen esitys saattaa antaa työvoimaviranomaisille oikeuden tehdä hallinnollisella päätöksellä kymmenistä tuhansista silpputyöläisistä pakkoyrittäjiä vailla sosiaaliturvaa.

Koska itsekriittisyys on eniten arvostamani tylyyden laji, olen kirjoittanut jo toisen kirjoituksen, jossa osin kyseenalaistan omat näkemykseni.  Esityksessä on ilman muuta positiivisiakin piirteitä, ennen muuta nykyisten yrittäjien kannalta. Sensijaan en edelleenkään näe, mikä estäisi pakkoyrittäjätulkinnan.  Toisaalta en ole enää aivan varma, olenko varma oikein mistään.

Miksi näin?

Continue reading Mikä taikasana helpottaisi työttömien tilannetta eniten?

Miksi työttömyys halvaannuttaa, osa 2 (osuuskunnat)

Eilinen kirjoitukseni TE-keskusten systeemiviasta herätti kaikesta huolimatta ihmisissä optimismia: onhan olemassa osuuskunnat epäsymmetristä riskiä hallitsemaan. Ikävä olla tyly: ei ole.

Continue reading Miksi työttömyys halvaannuttaa, osa 2 (osuuskunnat)

Laki on niinkuin se luetaan?

Suomen perustuslaista löytyy pohtimisen arvoinen pykälä luonnonsuojelijoille. Perustuslain 20 § perusteella “Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille.” Kuka on “kaiki”? Minä en ainakaan, enkä tunne ketään muutakaan sen nimistä. Lain mukaan voimme siis tiputtaa hanskat.

Tiukan laintulkinnan perusteella luonnonsuojeluun osallistuminen voisi olla jopa perustuslain vastaista: kaikin on mahdoton ottaa vastuuta, jos hänellä ei ole myös valtaa päättää miten toimitaan.

Ei voi olla yhteensattuma, että on olemassa japanilainen romaanihenkilö nimeltä Deishuu Kaiki, jonka kuvaus henkii sitä musertavaa painetta, jota tällainen vastuu painaa: “Kaiki is a middle aged man with a very gloomy and dark appearance. He is seen always wearing a funeral suit and has a sleepy, melancholic look with baggy skin beneath his eyes.” 

Tällä miehellä on vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä.
Tällä miehellä on vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä.

Vastuu on selvästi luonut myös kyynisyyttä. “Kaiki is an individual who prides himself in having no pride…. Kaiki has a very gloomy personality and subscribes to the view that there is nothing in the world that is inherently true. The only absolute in life for him is money.”  Toisaalta, kenellepä meistä ei olisi?

Oli miten oli, näyttää hämmentävästi siltä, että luonnonsuojelu on perustuslain vastaista lähes kaikille, paitsi siis kaikille.  Uskottava se on. Laki on sokea ja armoton, ja se luetaan niinkuin kirjoitetaan.

Sitä en osaa sanoa, missä raja täsmälleen menee. Saimaannorppakebab saattaisi ehkä olla liioittelua. Toisaalta, kun asia ei kerran ole meidän vastuullamme, vaikea sitä on mennä kieltämäänkään.

Kiitän Pertti Sundqvistiä tämän erikoisen juridisen porsaanreiän löytämisestä.

 

Case Räsänen II

 

En ole ihan varma miksi, mutta Räsäsen hahmo ei herätä minussa yleensä kovin suurta reaktiota. Tämä vielä ihan riippumatta siitä mitä se suustaan päästää. Mäkelän hahmo sen sijaan on usein aiheuttanut jonkinlaista nykimistä takaraivossa, niin nytkin. Räsäs-kirjoituksessa oli osin ihan hyvää analyysiä, mutta tietynlainen esivallan kunnioittaminen ehkä paistaa läpi. Pidän täysin kestämättömänä ajatuksena jonkin kunnioittamista vain siksi, että se on olemassa. Laki mukaan lukien.

Sen laajemmin pohtimatta lakeja kannattaa noudattaa a) koska on pakko ja b) koska ne toimivat.

a) viittaa yhteiskunnan lievää suurempaan kykyyn tuputtaa erilaisia sanktioita niille, jotka jäävät kiinni. Perusteluina tyypillisesti pelotevaikutus, tilien tasaaminen, kosto (ilmeisesti osin sama kuin pelote) ja laittoman touhun lopettaminen jne.

b) puolestaan viittaa lain tarkoitukseen. Yhteiskunnissa joissa on runsaasti lakeja ja niitä noudatetaan on yleensä sekä vauraampaa, että mukavampaa. Jokainen voi vaikka wikipediassa tehdä oman vertailunsa. Jos siis ajatellaan lakien tarkoituksena olevan luoda useimmille mukava paikka elää niin lakeja kannattaa noudattaa.

Pakko ei kuitenkaan ole ihan oikea pakko, sanktiot voidaan nähdä myös hintana lain rikkomiselle. Siis tyyliin rikesakon hinnalla (kertaa todennäköisyys saada sellainen) voi ajaa tietyn suuruista ylinopeutta. Liikennekäyttäytymisestä olen päätellyt tämän olevan monien mielestä totta. Rationaalisesti ajatteleva päätyy tästä tulokseen jossa murha maksaa noin kymmenen(?) vuotta linnaa (kertaa paljon suurempi todennäköisyys jäädä kiinni). Jos hyväksyy ensimmäisen on nähdäkseni vähän pakko hyväksyä tuo toinenkin.

Tuomioita julkisesti arvosteltaessa huomioita kiinnitetään monesti juuri rangaistusten kovuuteen. Tämä vaikuttaa usein melkein samalta kuin keskustelu hinnoista: “Miksi ihmeessä bussilippu on niin kallis verrattuna omalla autolla ajamiseen?”. Vertaa: “Miksi ihmeessä pahoinpitely on niin kallis verrattuna petokseen?”.

Olennainen osa lainsäädäntötyötä on sopivan hinnan määrittäminen. Siksi tuntuu vaikealta väittää sisä- tai oikeusministerin velvollisuudeksi pitää yllä jonkinlaista teatteria jossa esitetään näytelmää: “lakia ei koskaan saa rikkoa”. Kyllä saa, mutta tilastollisesti se maksaa.

Mäkelän kirjoitukseen tämä liittyy niiden hurskaiden kristittyjen lain rikkomisen kautta. Jos sanassa käsketään auttamaan lähimmäistä ja se pakolainen on lähelle tullut, niin tällä lienee vaikutus siihen millaisen hinnan on valmis maksamaan pystyäkseen auttamaan karkoituksen uhkaamaa.

Tästä päästään kohtaan b). Jos oletetaan Suomen lainsäädännön olevan jo valmiiksi optimaalinen niin se tarkoittaa lainrikkomisen johtavan kokonaisuuden kannalta huonompaan tulokseen kuin sen noudattaminen. Monesti tilanne on tietysti sellainen jossa joku muu kärsiin haitat ja rikkoja kerää potin. Kaupungissa pääsee nopeammin perille kun ajaa vähän kovempaa kuin nopeusrajoitus. Jalankulkijan kannalta on tietysti kurjaa, että vakavan loukkaantumisen todennäköisyys menee rajusti ylös nopeuden noustessa vaikka kolmesta kympistä viiteen kymppiin.

Ei lainsäädäntö kuitenkaan ole optimaalinen, ei edes Suomessa. Tähän on monia syitä, ihmisten käytös muuttuu, fyysinen ympäristö muuttuu, käsitys oikeasta ja väärästä muuttuu, laki on huonosti kirjoitettu ym. Osin siksi meillä on eduskunta joka säätelee koko ajan uusia lakeja ja muokkaa vanhoja. Kun näin on, on väistämättä joissakin tapauksissa kokonaisuuden kannalta parempi rikkoa lakia.

Ehkä juuri tämänkaltaisista syistä useita poikkeuksia on jo sisällytetty järjestelmään: itsepuolustus, pakkotilanne jne. Näissä ainakin rangaistusta lievennetään jollei kokonaan jätetä tuomitsematta. Minulla ei ole riittävää asiantuntemusta sanoa, sisältävätkö nämä poikkeukset sellaista kohtaa jossa lakia saisi rikkoa kun se on huono. Ehkä sellainen pitäisi olla?

Pidän kohtaa b) paljon parempana syynä noudattaa lakia kuin kohtaa a). Kaikki eivät kuitenkaan aina ajattele kovin pitkälle ja jokainen meistä on vaarassa sortua ajattelemaan omaa etuaan ennen yhteistä etua. On silti naiivia väittää tekopyhäksi tilannetta jossa ministeri toteaa tosiasiat sellaisina kuin ne ovat, siis että lakia voi joskus joutua rikkomaan tai sitä joskus jopa koko yhteiskunnan kannalta katsoen kannattaisi rikkoa.

Vähintään jonkin suuruinen porukka on aina toista mieltä kuin rikkoja, lisäksi tuomioistuimet taitavat suhtautua melko nuivasti erivapauksien ottamiseen. Ei se silti tarkoita sitä, etteikö lakeja yleisesti rikottaisi ihan tahallaan tai etteikö ihan yksinkertaisen tarkastelun perusteella olisi selvästi järkevää joskus lakia rikkoa.

Eikä se mihinkään anarkiaan johda, ei ole johtanut ainakaan tähän mennessä. Ei ole johtanut koska riippumatta lain kunnioituksesta kohdat a) ja b) ovat edelleen olemassa.

 

Paralleelisti oikeassa ja väärässä?

 

Translitterointi sekulaariksi viittaa siihen, että Päivi Räsänen on oikeassa, vaikka mielipiteet ovatkin vääriä. Sisäministeri ei kuitenkaan virkansa puolesta voi olla tällä tavalla oikeassa.

Räsäsen “kansalaistottelemattomuuspuheen” nostama kalabaliikki on osittain älytöntä, johtuen varmasti osaksi siitä, että harva jaksaa kahlata koko alkuperäistä kymmensivuista tekstiä läpi (pdf löytyy täältä). Itse kahlasin, koska Twitter-kauhistelu saattaa antaa yksipuolisen kuvan, niin suosittua kuin se onkin. Yleensä kannattaa lukea ensin ja sitten vasta moralisoida.

Suurin osa kymmenen sivun tekstistä on nopeasti luettavaa ja käsittelee teemoja, joista Räsäsen mielipiteet ovat jo kaikille rasittavankin tuttuja. Hedonismi tuhoa länsimaisen kulttuurin, avioliitto voi olla vain miehen ja naisen välinen, abortti on murha, eutanasia on murha, homoseksualisuus tuottaa kipua, etc etc. Suurin kohu, ja ilmeisesti oikeuskanslerille tehdyt valitukset — liittyvät lopun muutamaan kappaleeseen. Kannattanee siteerata koko olennainen teksti:

Room. 12:2 apostoli Paavali kehottaa: “Älkääkä mukautuko tämän  maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta,  tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää, otollista ja täydellistä.” On  hyvä tutkia ja tiedostaa, mitkä arvot ovat kulloisenakin aikana ristiriidassa  Jumalan sanan kanssa, sillä niin helposti menemme vain virran mukana.  Kristillinen seurakunta on kaikkina aikoina joutunut elämään ristiriidassa ajan  henkeä vastaan tavalla tai toisella.   Kaikilla meillä on varmasti tullut eteen tilanteita, joissa joudumme miettimään,  rohkenemmeko toimia vastoin yleistä mielipidettä tai normia, porukan painetta  tai joskus jopa lakia, jos nämä ovat Jumalan sanan vastaisia. ….  Sananlaskujen kirjassa sanotaan: ”Osta totuutta, älä myy!”. Tämä kertoo siitä,  että totuudella on yleensä hinta. Totuuden seuraamisesta, totuuden  tunnustamisesta ja puhumisesta joutuu usein maksamaan. Sen sijaan ihmisellä on kiusaus myydä totuutta, hankkia jotakin etua itselle sillä, että taipuu suosittuun harhaan tai vääristelee totuutta. Mutta Raamattu kehottaa: ”Osta totuutta, älä myy!” ….  Martti Luther käsitteli aihetta ”Seuraus uskosta” osuvin sanoin: ”Jos uskot, niin  puhut. Jos puhut, niin sinun täytyy kärsiä. Sillä usko, tunnustus ja risti kuuluvat yhteen ja ovat oikean kristityn osa.”  Sanomisen tila kapenee, jos emme tätä oikeuttamme käytä. Mitä enemmän  vaikenemme Raamatun opetuksesta kipeisiin ajankohtaisiin kysymyksiin, sitä  voimakkaampi on torjunta. Jos lumituiskussa ladulla ei ole riittävästi hiihtäjiä,  umpihankeen hiihtäminen käy raskaaksi. Edellä hiihtäjiä tarvitaan. “

Viesti on varsin selvä: pitää olla valmis puolustamaan epäsuosittujakin mielipiteitä, ja joskus jopa kansalaistottelemattomuus voi olla kristitylle ainoa moraalisesti mahdollinen vaihtoehto. Räsänen ei sano asiaa mitenkään raflaavasti tai dramatisoiden, mutta ei sitä myöskään peittele.

Väitän, että tekstissä herättävät kylmiä väreitä viitteet kristillisyyteen, ei itse viesti. Tehdään koe: translitteroidaan teksti sekulaariksi.

“On  hyvä tutkia ja tiedostaa, mitkä arvot ovat kulloisenakin aikana ristiriidassa rationaalisen ajattelun kanssa, sillä niin helposti menemme vain virran mukana.  Rationaalinen ihminen on kaikkina aikoina joutunut elämään ristiriidassa ajan henkeä vastaan tavalla tai toisella.   Kaikilla meillä on varmasti tullut eteen tilanteita, joissa joudumme miettimään,  rohkenemmeko toimia vastoin yleistä mielipidettä tai normia, porukan painetta  tai joskus jopa lakia, jos nämä ovat järjenvastaisia. ….  Rationaalisella totuudella on yleensä hinta. Totuuden seuraamisesta, totuuden  tunnustamisesta ja puhumisesta joutuu usein maksamaan. …. Sanomisen tila kapenee, jos emme tätä oikeuttamme käytä. Mitä enemmän  vaikenemme rationaalisista ratkaisuista kipeisiin ajankohtaisiin kysymyksiin, sitä  voimakkaampi on torjunta.“

Kenen mielestä tuossa on mitään vikaa? Teksti voi olla kömpelöä, mutta viesti on järkevä.  Jokaisen ajattelevan ihmisen täytyy tajuta, että jossain vaiheessa voi tulla eteen tilanteita, joissa jokin korkeampi etiikka ajaa rikkomaan jotain sen hetkistä lakia (ja kärsimään rangaistuksen).

Etiikan lähde voi olla rationaalisuus, tai humanismi, tai liberaali kristillisyys, tai viidesläinen kristillisyys, tai islam, tai miksei vaikka pastafarismi. Olennaista on kyky ajatella laatikon ulkopuolella. Itse pidän kaikkein pelottavimpana ihmistä joka on aidosti sitä mieltä, että missään olosuhteissa, koskaan, mitään lakia ei voi rikkoa, ei ainakaan meillä koti-Suomessa. Näitä ihmisiä löytyy yllättävän paljon.

Banaalisti voisi viitata natsi-Saksan lakeihin, mutta natsikortin nostaminen osoittaa mielikuvituksen puutetta. Asiaa voisi konkretisoida: ajattelevan ihmisen kannattaisi jo valmiiksi miettiä, missä tilanteissa olisi valmis nykyisiä lakeja rikkomaan, ja millä perusteilla.

Oma viitekehykseni on epämääräis-luterilainen, käytännössä poliittisesti lähinnä vihervasemmistolais-liberaalinen (kuitenkin kukkahattutädeistä vahvasti oikealla). Siltä pohjalta itse luultavasti suojelisin hengenvaarassa olevaa karkotettavaa pakolaista, olettaen että uskoisin hengenvaaran todeksi (olen kuitenkin erittäin kyyninen uskomaan nyyhkytarinoihin). En periaatteessa epäröisi käyttää laittomiakaan puolustuskeinoja, jos uskoisin perheeni olevan välittömäsä hengenvaarassa (tosin luultavimmin halvaantuisin pelosta). Jos saisin tietooni vakavaan rikokseen viittaavia luottamuksellisia tietoja, vuotaisin (tosin minulle ei koskaan kerrota mitään). Saattaa lisäksi olla skenaarioita, joita en julkisessa blogissa avaa tarkemmin auki.

Voiko poliisiasioista vastaava sisäministeri kuitenkaan sanoa tuota ääneen, niin totta kuin se ehkä onkin? Ei. Jo terve järki sanoo, että hänen on virkansa puolesta virassa ollessaan virallisesti lähdettävä siitä, että laki on laki, tai muuten hänen ministerinä olossan ei ole mitään järkeä. Sama pätee ainakin oikeusministeriin. Muu olisi yksinkertaisesti tekopyhää ja epäuskottavaa (aivan riippumatta siitä onko se laillista tai eettistä).

Jottei asia olisi turhan yksinkertainen, täytyy kysyä saako riviministeri sanoa noin. Jussi Halla-aho on happamasti muistuttanut tapauksesta jossa käytettiin toista standardia (Scripta 18.8.2007): vuonna 2007 silloinen Eurooppa- ja maahanmuuttoministeri Astrid Thors puolusti karkotusvaarassa olevien pakolaisten suojelemista, sanoen kansallistottelemattomuutta “jopa kristilliseksi tehtäväksi”. Thorsin mielipide ei herättänyt sen suurempaa kohua, koska se oli sosiaalisesti hyväksytty.

Vuosien 2013 ja 2007 tilanteita ei voi täysin suoraan verrata, koska kyseessä ei silloin ollut poliisi- tai oikeusministeri. Voi olla että Thorsin olisi tullut pitää suunsa kiinni jo selkeyden vuoksi — on hankalaa, jos virassa oleva ministeri suosii kansalaistottelemattomuutta. Toisaalta ehkä robottimainen laillisuuslinja kannattaisi rajata vain niihin ministereihin, joille se on aivan välttämätön (sisä- ja oikeusministeri, mahdollisesti pääministeri). Muille ministereille voisi antaa oikeuden ajatella omilla aivoillaan. Ehkä. Tästä en ole varma.

Translate »