Translitterointi sekulaariksi viittaa siihen, että Päivi Räsänen on oikeassa, vaikka mielipiteet ovatkin vääriä. Sisäministeri ei kuitenkaan virkansa puolesta voi olla tällä tavalla oikeassa.
Räsäsen “kansalaistottelemattomuuspuheen” nostama kalabaliikki on osittain älytöntä, johtuen varmasti osaksi siitä, että harva jaksaa kahlata koko alkuperäistä kymmensivuista tekstiä läpi (pdf löytyy täältä). Itse kahlasin, koska Twitter-kauhistelu saattaa antaa yksipuolisen kuvan, niin suosittua kuin se onkin. Yleensä kannattaa lukea ensin ja sitten vasta moralisoida.
Suurin osa kymmenen sivun tekstistä on nopeasti luettavaa ja käsittelee teemoja, joista Räsäsen mielipiteet ovat jo kaikille rasittavankin tuttuja. Hedonismi tuhoa länsimaisen kulttuurin, avioliitto voi olla vain miehen ja naisen välinen, abortti on murha, eutanasia on murha, homoseksualisuus tuottaa kipua, etc etc. Suurin kohu, ja ilmeisesti oikeuskanslerille tehdyt valitukset — liittyvät lopun muutamaan kappaleeseen. Kannattanee siteerata koko olennainen teksti:
Room. 12:2 apostoli Paavali kehottaa: “Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää, otollista ja täydellistä.” On hyvä tutkia ja tiedostaa, mitkä arvot ovat kulloisenakin aikana ristiriidassa Jumalan sanan kanssa, sillä niin helposti menemme vain virran mukana. Kristillinen seurakunta on kaikkina aikoina joutunut elämään ristiriidassa ajan henkeä vastaan tavalla tai toisella. Kaikilla meillä on varmasti tullut eteen tilanteita, joissa joudumme miettimään, rohkenemmeko toimia vastoin yleistä mielipidettä tai normia, porukan painetta tai joskus jopa lakia, jos nämä ovat Jumalan sanan vastaisia. …. Sananlaskujen kirjassa sanotaan: ”Osta totuutta, älä myy!”. Tämä kertoo siitä, että totuudella on yleensä hinta. Totuuden seuraamisesta, totuuden tunnustamisesta ja puhumisesta joutuu usein maksamaan. Sen sijaan ihmisellä on kiusaus myydä totuutta, hankkia jotakin etua itselle sillä, että taipuu suosittuun harhaan tai vääristelee totuutta. Mutta Raamattu kehottaa: ”Osta totuutta, älä myy!” …. Martti Luther käsitteli aihetta ”Seuraus uskosta” osuvin sanoin: ”Jos uskot, niin puhut. Jos puhut, niin sinun täytyy kärsiä. Sillä usko, tunnustus ja risti kuuluvat yhteen ja ovat oikean kristityn osa.” Sanomisen tila kapenee, jos emme tätä oikeuttamme käytä. Mitä enemmän vaikenemme Raamatun opetuksesta kipeisiin ajankohtaisiin kysymyksiin, sitä voimakkaampi on torjunta. Jos lumituiskussa ladulla ei ole riittävästi hiihtäjiä, umpihankeen hiihtäminen käy raskaaksi. Edellä hiihtäjiä tarvitaan. “
Viesti on varsin selvä: pitää olla valmis puolustamaan epäsuosittujakin mielipiteitä, ja joskus jopa kansalaistottelemattomuus voi olla kristitylle ainoa moraalisesti mahdollinen vaihtoehto. Räsänen ei sano asiaa mitenkään raflaavasti tai dramatisoiden, mutta ei sitä myöskään peittele.
Väitän, että tekstissä herättävät kylmiä väreitä viitteet kristillisyyteen, ei itse viesti. Tehdään koe: translitteroidaan teksti sekulaariksi.
“On hyvä tutkia ja tiedostaa, mitkä arvot ovat kulloisenakin aikana ristiriidassa rationaalisen ajattelun kanssa, sillä niin helposti menemme vain virran mukana. Rationaalinen ihminen on kaikkina aikoina joutunut elämään ristiriidassa ajan henkeä vastaan tavalla tai toisella. Kaikilla meillä on varmasti tullut eteen tilanteita, joissa joudumme miettimään, rohkenemmeko toimia vastoin yleistä mielipidettä tai normia, porukan painetta tai joskus jopa lakia, jos nämä ovat järjenvastaisia. …. Rationaalisella totuudella on yleensä hinta. Totuuden seuraamisesta, totuuden tunnustamisesta ja puhumisesta joutuu usein maksamaan. …. Sanomisen tila kapenee, jos emme tätä oikeuttamme käytä. Mitä enemmän vaikenemme rationaalisista ratkaisuista kipeisiin ajankohtaisiin kysymyksiin, sitä voimakkaampi on torjunta.“
Kenen mielestä tuossa on mitään vikaa? Teksti voi olla kömpelöä, mutta viesti on järkevä. Jokaisen ajattelevan ihmisen täytyy tajuta, että jossain vaiheessa voi tulla eteen tilanteita, joissa jokin korkeampi etiikka ajaa rikkomaan jotain sen hetkistä lakia (ja kärsimään rangaistuksen).
Etiikan lähde voi olla rationaalisuus, tai humanismi, tai liberaali kristillisyys, tai viidesläinen kristillisyys, tai islam, tai miksei vaikka pastafarismi. Olennaista on kyky ajatella laatikon ulkopuolella. Itse pidän kaikkein pelottavimpana ihmistä joka on aidosti sitä mieltä, että missään olosuhteissa, koskaan, mitään lakia ei voi rikkoa, ei ainakaan meillä koti-Suomessa. Näitä ihmisiä löytyy yllättävän paljon.
Banaalisti voisi viitata natsi-Saksan lakeihin, mutta natsikortin nostaminen osoittaa mielikuvituksen puutetta. Asiaa voisi konkretisoida: ajattelevan ihmisen kannattaisi jo valmiiksi miettiä, missä tilanteissa olisi valmis nykyisiä lakeja rikkomaan, ja millä perusteilla.
Oma viitekehykseni on epämääräis-luterilainen, käytännössä poliittisesti lähinnä vihervasemmistolais-liberaalinen (kuitenkin kukkahattutädeistä vahvasti oikealla). Siltä pohjalta itse luultavasti suojelisin hengenvaarassa olevaa karkotettavaa pakolaista, olettaen että uskoisin hengenvaaran todeksi (olen kuitenkin erittäin kyyninen uskomaan nyyhkytarinoihin). En periaatteessa epäröisi käyttää laittomiakaan puolustuskeinoja, jos uskoisin perheeni olevan välittömäsä hengenvaarassa (tosin luultavimmin halvaantuisin pelosta). Jos saisin tietooni vakavaan rikokseen viittaavia luottamuksellisia tietoja, vuotaisin (tosin minulle ei koskaan kerrota mitään). Saattaa lisäksi olla skenaarioita, joita en julkisessa blogissa avaa tarkemmin auki.
Voiko poliisiasioista vastaava sisäministeri kuitenkaan sanoa tuota ääneen, niin totta kuin se ehkä onkin? Ei. Jo terve järki sanoo, että hänen on virkansa puolesta virassa ollessaan virallisesti lähdettävä siitä, että laki on laki, tai muuten hänen ministerinä olossan ei ole mitään järkeä. Sama pätee ainakin oikeusministeriin. Muu olisi yksinkertaisesti tekopyhää ja epäuskottavaa (aivan riippumatta siitä onko se laillista tai eettistä).
Jottei asia olisi turhan yksinkertainen, täytyy kysyä saako riviministeri sanoa noin. Jussi Halla-aho on happamasti muistuttanut tapauksesta jossa käytettiin toista standardia (Scripta 18.8.2007): vuonna 2007 silloinen Eurooppa- ja maahanmuuttoministeri Astrid Thors puolusti karkotusvaarassa olevien pakolaisten suojelemista, sanoen kansallistottelemattomuutta “jopa kristilliseksi tehtäväksi”. Thorsin mielipide ei herättänyt sen suurempaa kohua, koska se oli sosiaalisesti hyväksytty.
Vuosien 2013 ja 2007 tilanteita ei voi täysin suoraan verrata, koska kyseessä ei silloin ollut poliisi- tai oikeusministeri. Voi olla että Thorsin olisi tullut pitää suunsa kiinni jo selkeyden vuoksi — on hankalaa, jos virassa oleva ministeri suosii kansalaistottelemattomuutta. Toisaalta ehkä robottimainen laillisuuslinja kannattaisi rajata vain niihin ministereihin, joille se on aivan välttämätön (sisä- ja oikeusministeri, mahdollisesti pääministeri). Muille ministereille voisi antaa oikeuden ajatella omilla aivoillaan. Ehkä. Tästä en ole varma.
Like this:
Like Loading...
