Hyvän kierrätyshengen mukaisesti huomasin vanhan kirjoitukseni, joka sopii näppärästi juuri nyt Soklin kaivoksen ratahankkeesta käytävään väittelyyn. Nyt väitellään siitä, kannattaako puhtaasti työllisyyden takia sijoittaa 200 miljoonaa euroa kaivoshankkeeseen, jonka oletetaan tuottavan (lähteestä riippuen) joitakin satoja tai hieman yli tuhat työpaikkaa noin 20 vuoden ajaksi.
Jos työpaikkoja olisi tuhat, jokaista työpaikkaa tuettaisiin verorahoilla noin 10,000 euroa vuodessa. Kovin hyvältä sijoitukselta se ei vaikuta. Jos (ja kun) taustalla on muita strategisia ajatuksia, esimerkiksi halu avata yhteys Jäämerelle, niin demokratiassa olisi vähintäänkin korrektia tuoda nämä asiat erittäin selkeästi esille.
Joka tapauksessa, päästäkseni linnunkakkaan ja Sokliin, ydinkysymys on vielä hämärämpi: on vaikea ymmärtää, miksi fosfori pitäisi kaivaa lannoitteeksi juuri nyt, kun lannoitteiden hinta maailmalla on vielä alhainen. Lannoitteiden hinnat voivat käytännössä vain nousta, kun ruokatarve maailmassa kasvaa. Jos fosfori louhitaan nyt, Savukosken kunnassa ollaan 2030-luvulla tilanteessa jossa kaikki meni, ja voidaan vain kirota ääneen miten halvalla meni.
Continue reading Mitä linnunkakka voi opettaa Soklista?