Nottingham: Turku vuonna 2050?

Jokaisen turkulaisen päättäjän kannattaisi vierailla Nottinghamissa: se on kaupunki, jota Turun täytyy muistuttaa 2050-luvulla, jos Turku toivoo olevansa vielä silloin osa Suomen kasvukolmiota. Tämän yhteyden tajusin Turun joukkoliikennelautakunnan perehtymismatkalla Englannissa.

Nottinghamissa on nyt reilut 300,000 asukasta, ja maakunnan alueella reilu 800,000. Asukkaista lähes 60,000 on opiskelijoita. Keskusta on melkoisen ahdas. Kaupungissa on paljon turismia. Se on entinen teollisuus- ja kaivoskaupunki, joka nyttemmin on siirtynyt enemmän teknologia-alalle. Samantyyppisiin lukemiin Turun seudunkin pitäisi tähdätä 2050-luvulla, vaikka maakuntamme pienemmäksi jääneekin. Continue reading Nottingham: Turku vuonna 2050?

Mieipide: Sähköbussi ei ole vaihtoehto raitiotielle

Jos ja kun ajaa voimakkaasti sähköistä joukkoliikennettä, pitää olla realistinen kuva siitä, mihin teknologia juuri nyt yltää. Perustelimme Riina Lumpeen kanssa Turun Sanomien mielipidekirjoituksessa 15.3.2018, miksi sähköbussit eivät voi vielä toimia Turun joukkoliikenteen perusratkaisuna. Siihen pitää tähdätä että jonakin päivänä toimivat, mutta päivää ei vielä teidä.

Kaupunginvaltuutettu Jarmo Rosenlöf (sd) murehtii mielipidekirjoituksessaan (TS 13.3.), että sähköbussit on unohdettu kokonaan Turun joukkoliikenneratkaisuista.

Turun joukkoliikennelautakunnan jäseninä voimme rauhoitella, että niitä ei ole unohdettu. Joukkoliikennetoimisto on koko ajan tilanteen tasalla ja seuraa tarkasti teknologian kehitystä. Seuranta kuitenkin osoittaa, että Turun joukkoliikenne ei vielä tällä hetkellä voi mitenkään pohjata sähköbusseihin.

Kaupunki on vahvasti sitoutunut siihen, että Turun joukkoliikenne sähköistetään asteittain. Sähköbussit ovat siis osa nykyisten linjojen laadun kehittämistä, mutta koko järjestelmän kehittämisessä on ajateltava myös kapasiteettitarvetta.

Esimerkiksi Varissuon suunnan linjoille on jatkuvasti lisätty kalustoa ja tihennetty vuoroväliä, mutta erityisesti uudisrakentamisesta johtuvilla matkamäärillä tavanomaiset bussit – sähköllä käyviä tai ei – eivät yksinkertaisesti riitä.

Sähköbusseja on nyt toista vuotta kokeiltu linjalla 1. Luotettavuus on ollut noin 60 prosenttia – toisin sanottuna sähköbussit ovat olleet epäkunnossa lähes puolet ajasta.

Prototyyppikokeiluksi tämä on aivan kelvollinen, ja kokeilua ja harjoittelua tulee ehdottomasti jatkaa. Tiheään liikennöidyillä linjakokonaisuuksilla ei kuitenkaan voida mitenkään vielä laskea tämän teknologian varaan.

On myös huomattava, että Rosenlöfin seuraavaksi parhaana vaihtoehtona pitämä superbussi pohjaa samaan teknologiaan, mutta on vielä testaamattomampaa ja epävarmempaa.

Vaikka olemme itse voimakkaasti sähköisen liikenteen kannattajia, tulemme lautakunnan jäseninä kannattamaan päätöstä, että vielä lähivuosina Turun tavallisiakaan linjoja ei kilpailuteta sähköisinä. Asioihin perehtynyt ja vastuullinen päättäjä ei voi muuhun johtopäätökseen tulla.

Joukkoliikenteessä kokeilut pitää selkeästi erottaa operatiivisesta toiminnasta, ja operatiivisessa toiminnassa ei voida ottaa kohtuuttomia riskejä. Sähkobussit ovat tulevaisuutta, mutta eivät vielä huomista. Tämä koskee vielä suuremmassa määrin superbusseja.

Jakke Mäkelä

FT, fyysikko, joukkoliikennelautakunnan jäsen (vihr)

Riina Lumme

Kaupunginvaltuutettu, kaupunginhallituksen varajäsen, joukkoliikennelautakunnan jäsen (vihr)

Turku

Föli-pohdintaa: indeksimörkö

Jos joukkoliikenteestä kirjoitettaisiin kansansatuja, niissä esiintyisi mörkö nimeltä Kokonaiskustannusindeksi. Turun joukkoliikenteellä Fölillä menee tällä hetkellä todella hyvin ja se on pysymässä talousasrviossaan. Toisinkin voisi olla, ilman että kukaan olisi tehnyt mitään väärin.  Se olisi silloin tuon mörön syy. 

Mörkö on matemaattinen, mutta ei hirvittävän monimutkainen. Fölin kustannusrakenne on periaatteessa suoraviivainen. Toimisto määrittelee yksityiskohtaisesti mitä reittejä tarvitaan mihinkin, ja tekee niille minuuttiaikataulut. Sen jälkeen linjat kilpailutetaan (yleensä kymmeneksi vuodeksi).  Liikennöitsijät kertovat millä hinnalla suostuvat tällaiset linjat hoitamaan, ja halvin voittaa (käytännössä kilpailutuksessa on mukana myös erilaisia laatuvaatimuksia).  Periaatteessa tiedetään jo vuosia etukäteen indeksikorjaamaton rahamäärä X, joka kunakin vuonna joudutaan liikennöitsijöille maksamaan.  (Huomatkaa tuossa tuo sana “indeksikorjaamaton”. Mörkö piilee juuri siinä).

Vastaavasti Föli saa tuloina kaikki asiakkaiden lipputulot. Nämä tulot Y riippuvat täysin siitä, montako ihmistä linjoja haluaa käyttää.  Viime vuosina X on ollut tyypillisesti noin 53 miljoonaa, ja Y 36 miljoonaa, joten erotus 17 miljoonaa katetaan verovaroista.  Näyttää yksinkertaiselta: X on vakio ja ennustettavissa. Fölin stressattavaksi jää vain Y, eli käyttömäärät.

X:ään sisältyy tosiaan kuitenkin mörkö, joka on vielä stressiäkin pahempi: kokonaiskustannusindeksi. Se on ennalta arvaamaton olio jolle Föli ei pysty tekemään mitään, mutta joka voi tuhota hyvin suunnitellun budjetin muutamassa kuukaudessa.

Continue reading Föli-pohdintaa: indeksimörkö

Föli-raportti Q3/2017: epäreiluuden filosofiaa, budjetteja ja riskejä

Istun Vihreiden edustajana Turun seudun joukkoliikennelautakunnassa, joka vastaa Fölistä. Pyrin nelisen kertaa vuodessa raportoimaan mitä siellä puuhastelen. Ensimmäinen kolme kuukautta on takana, ja aika on mennyt lähinnä perehtymiseen. Jotain aiheesta alkaa ehkä kuitenkin hahmottua.

 

Ensimmäinen opetus: joskus joutuu olemaan epäreilu

Jos ei kestä olla epäsuosittu, joukkoliikennelautakunta on väärä paikka. Föli-alueella on 290 000 ihmistä, joista 180 000 Turussa.  Seudun asutusrakenne on melko hajanainen. Fölin budjetti on äärellinen. Kaikille ei pysty järjestämään yhtä hyviä palveluja.

Joukkoliikenteessä on äärimmäisen tärkeä pyrkiä mahdollisimman suureen jatkuvuuteen ja vähiin muutoksiin, mutta kaupunkiseutu myös muuttuu koko ajan. Siksi aina välillä on pakko muutella reittejä. Jokaisella muutoksella pyritään parantamaan mahdollisimman monen ihmisen elämää — mutta on käytännössä luonnonlaki, että jokaisella muutoksella myös huononnetaan muutamien ihmisten elämää.

Jos esimerkiksi suurimpien lähiöiden liikennettä lisätään, se parantaa tuhansien ihmisten elämää. Osa linjoista on nyt täysin ylikuormitettuja.  Mutta koska rahaa on vain tietty määrä,  voidaan joutua vähentämään syrjäisempien seutujen liikennettä, ja kymmenien ihmisten elämä huononee. Tämä on epäreilua, mutta silti niin täytyy tehdä.

Continue reading Föli-raportti Q3/2017: epäreiluuden filosofiaa, budjetteja ja riskejä

Translate »