Tag: etiikka

Teraloop-laskuri

Toissapäiväinen kirjoituksemme Teraloopista herätti ainakin muutaman median; kirjoituksen ovat huomioineet Tekniikka ja Talous, Vihreä Lanka, ja Tiedetuubi. Vihreä Lanka sai lopulta yhtiöltä myös vastauksen, jossa yhtiö kieltäytyy kertomasta ideastaan mitään tarkempaa vedoten liikesalaisuuksiin.  “Teraloopin mukaan on syytä tehdä ero julkisuudessa olleiden järjestelmän konseptihahmotelmien ja sen välillä, millaiseen energianvarastointikykyyn yritys todellisuudessa pyrkii. Teraloopin mukaan näitä tavoitelukuja ei ole julkistettu, eivätkä ne ole vielä julkisia.”

Käytännössä Teraloop siis tuntuu sanovan, että aiemmin julkisuudessa olleet luvut on syytä unohtaa. Ne ovat kuitenkin ne luvut, joilla yritys on tullut esille, joita keskustelussa on pyöritelty ja joiden mukaan mielikuvia on luotu. On syytä kysyä, miksi niitä lukuja sitten on kerrottu julkisuuteen, jos ne ovat virheellisiä? Tai miksi virheellisiä lukuja ei ole korjattu?

Kuten aiemmassa kirjoituksessa totesimme, käytimme laskelmissa eri lähteistä (tiedotteet, julkinen patenttihakemus) saatuja, keskenään osin ristiriitaisia lukuja nimenomaan Teraloopin kannalta suotuisassa valossa. Kirjoituksen kirvoitti nimenomaan se, että näillä parhailla mahdollisillakaan luvuilla ja spesifikaatioilla idea ei fysiikan lakien perusteella vaikuttanut olevan toteutettavissa.

Tällä hetkellä lähinnä tiedetään, että Teraloop on saanut Tekesiltä maksimissaan 260 000 euron lainan; mitään todellista teknistä tietoa konseptista ei siis yhtiön itsensäkään mukaan ole julkisuudessa liikkunut.

Continue reading Teraloop-laskuri

Teraloop: onko idea fysikaalisesti realistinen?

Startupien on oltava radikaaleja, innovatiivisia, ja optimistisia. Kukaan ei pahastu, jos startup on hiukan liiankin optimistinen. Mutta missä menee raja? Innovaation ja innostumisen vastavoimana on oltava itsekuri ja itsekritiikki. Mitä tapahtuu, jos nämä puuttuvat?

Startup nimeltä Teraloop on esittänyt varsin ällistyttäviä ajatuksia. Uusiutuvien energialähteiden suurin ongelma on niiden ajoittaisuus: energiaa on pystyttävä varastoimaan niiksi ajoiksi, kun ei tuule tai aurinko ei paista. Tähän mennessä ei kerta kaikkiaan ole ollut tekniikoita, joilla pystyttäisiin varastoimaan gigawattitunneittain energiaa moneksi päiväksi kustannustehokkaaseen hintaan. Teraloop väittää löytäneensä ratkaisun, liikuttamalla suuria massoja renkaan muotoisella radalla maan alla.

[Edit klo 12: Journalismin puolella aiheesta ovat jo kirjoittaneet ainakin Vihreä Lanka sekä Tiedetuubi] [Edit klo 18: Vihreä Lanka sai selville, että Tekes on tosiaankin myöntänyt yhtiölle 260,000 euron lainan].

Fysiikkaa vähänkään tuntevissa idea on herättänyt ensin ällistystä, sitten mielenkiintoa ja lopulta syvää epäuskoa. Idea ei välttämättä varsinaisesti riko fysiikan lakeja, mutta se ei vaikuta millään tavalla realistiselta. Skeptisiä arvioita on jo esitetty Kaj Luukon aiemmassa blogissa.

Erikoisia väitteitä ja erikoisia startupeja on maailma pullollaan, ja asian voisi sinällään jättää sikseen. Tarkempi penkominen kuitenkin osoitti vielä kummallisempia väitteitä. Yhtiö itse sanoo saaneensa Tekesilta tutkimusrahoitusta ja sen lisäksi tekevänsä yhteistyötä VTT:n kanssa.  Käytännössä VTT-yhteistyö viitannee Tekniikka & talouden artikkelissa mainittuun toteutettavuustutkimukseen, joka on tilaustyönä teetetty ulkopuolisella rahoituksella.  Yhtiö on listattu myös yhdeksi Vaasa Entrepreneurship Societyn Top 30 energia-alan startupiksi; VES:n tiedoissa yhtiö ilmoittaa saavansa rahoitusta myös Fortumilta.

Continue reading Teraloop: onko idea fysikaalisesti realistinen?

Talvivaara 39: Kuinka monimutkaisia asioita voi joukkoistaa?

Voivatko ympäristöjärjestön pyynnöstä toimivat ihmiset saada aiheesta “Talvivaara” aikaan mitään muuta kuin vääristeltyä propagandaa? Väitän että voivat, mutta työtä se vaatii.

“Ryhmän näkemyksen mukaan Talvivaara ei ole elinkelpoinen, kun nämä ulkoisvaikutukset lasketaan mukaan. Tähän mennessä saatu liikevaihto on suurelta osin perustunut ympäristövastuuttomuuteen ja kustannusten ulkoistamiseen luonnolle, ja lisäksi kriittisten turvallisuustoimien laiminlyöntiin. Jos ulkoisvaikutukset otetaan asianmukaisesti huomioon velkasaneerauksessa, konkurssi on väistämätön.”

[Päivitys 14.2.: Kainuun ELY-keskus on tehnyt rafinaattijuoksutuksiin liittyvän tutkintapyynnön poliisille. Raportin riskit alkavat pikkuhiljaa aktualisoitua].

Suomen luonnonsuojeluliitto on teetättänyt vapaaehtoisilla uuden raportin Talvivaarasta. (Pdf-versio täällä. Aikaisemmat raportit: ks Talvivaara 29 ja Talvivaara 30).  Raportti ei varmasti ole “riippumaton” — sellaista käsitettä ei Talvivaaran yhteydessä ole olemassa. Toisaalta biasta ei ole peitelty: yhtä lukuunottamatta kaikki kirjoittajat (itseni mukaanlukien) ovat SLL:n aktiiveja.

Mutta onko johtopäätös vain fanaattisen ympäristöjärjestön karkeaa propagandaa?

Se selviää parhaiten tutustumalla itse raporttiin (pdf-versio täällä).  Sisältö tiivistyy kahteen ensimmäiseen sivuun, jotka on kopioitu alle.  Loppuosa on väitteiden perustelua ja dokumentointia.  Raportti on pitkä (34 sivua), koska se pyrkii perustamaan väitteensä koviin faktoihin ja dokumenttitietoon. Raportti on tehty julkisen tiedon perusteella, luonnontieteellisen koulutuksen pohjalta, ilman sisäpiirin tietoa.

Väitän lisäksi, että raportti on tehty kovilla eettisillä ja ammatillisilla periaatteilla. Kirjoittamista on tukenut huomattava joukko erilaisia vapaaehtoisia, mutta vastuulliset kirjoittajat ovat etupäässä tutkijataustaisia. Sillä taustalla älyllinen häpeärangaistus on pahin rangaistus. Se piiskaa olemaan tarkka.  Rahoitus on saatu vapaaehtoisten selkänahoista ja vapaa-ajasta.

Ellei muuta, raportti osoittaa, miten monimutkaisiakin asioita on mahdollista yrittää joukkoistaa. Raporttia on pikkuhiljaa koottu viikkojen ajan avoimena Google Drive-dokumenttina. Emme edes tiedä, ketkä kaikki loppujen lopuksi ovat sinne ajatuksia tai vinkkejä lisänneet.

Olennainen osa on ollut kritiikki: jokaisen osallistujan on toivottu kommentoivan kriittisesti, jos jokin väite tuntuu kyseenalaiselta.  Ristiintarkistusta on tapahtunut erittäin paljon. Materiaalia on saatu mm aiemmista raporteista päivättämällä.  Paljon on hyödynnetty myös muiden tahojen materiaalia ja vihjeitä (mm Stop Talvivaaran), joskin kriittisesti. Joukkoistaminen on siis ollut massiivista.

Varsinaista johtajaa tällä projektilla ei ole. Vastuullisten kirjoittajien rooli oli koota materiaali yhteen, karsia epämääräinen asia pois, ja tehdä raportista järkevä kokonaisuus. Johtopäätökset ovat yhteisiä, vaikka kukaan ei hallitsekaan näin monimutkaista kokonaisuutta täydellisesti.  (Itse katson olleeni lähinnä sihteeri ja kriitikko — yritin pitää kokonaisuutta loogisena, ja karsia kaiken irrationaalisen aineksen pois).

Raportin johtopäätösten takana seison ilman varauksia.  Kaivoksen ulkoisvaikutukset (niin nykyiset kuin ennakoitavissa olevatkin) yksinkertaisesti ovat niin suuret, että yhtiö ei ole kannattava jos se ne joutuu maksamaan. Sivistysvaltiossa jokainen yritys maksaa ulkoisvaikutuksensa itse, eikä Talvivaaran tapaan sosialisoi niitä ympäristölle ja muulle yhteiskunnalle.

Raportin toimenpide-ehdotus voi olla ristiriitaisempi. “Ryhmän näkemyksen mukaan valtion tulisikin tässä tilanteessa olla realistinen ja aloitteellinen, ja aloittaa lähialueiden puhdistukset välittömästi, jotta saastunut alue ei laajene.  Mikäli yhtiö jostakin syystä pääsisikin saneeraukseen ja palauttaisi kannattavuutensa, kunnostustöiden kustannukset voisi tällöin myöhemmin periä yhtiöltä saastuttaja maksaa -periaatteen mukaisesti.”

Tällaista toimintavaihtoa ei nykylainsäädännössä valitettavasti välttämättä ole. Koska vaurioiden korjaaminen lain mukaan kuuluu yhtiölle, valtio ei periaatteessa voi astua peliin niin kauan kuin yhtiö on edes nimellisesti hengissä. Konkurssitilanteessakaan ei ole välttämättä selvää, kuka tekee mitä. Toisaalta tämäntyyppinen väliintulo ehkä tulkittaisiin valtiontueksi, jos yhtiö sen avulla säilyisikin hengissä. Jos toisaalta yhtiö kaatuisi, tarpeeksi sosiopaattinen juristi voisi väittää että valtion sotkeutuminen tuhosi sijoittajien luottamuksen ja aiheutti kaatumisen.

Tuosta seuraisi siis massiivinen sotku. Toisaalta massiivinen sotku seuraa siitäkin jos mitään ei tehdä. Yhtiö ei velvollisuuksiaan tule hoitamaan, ja mitä kauemmin puhdistusta viivytetään, sitä hankalampaa se on.

Käytännössä tuo ehdotus kertoo, millä tavalla täysjärkisen yhteiskunnan kannattaisi tässä tilanteessa edetä. Jos se ei ole mahdollista, se ehkä kertoo jotakin yhteiskunnastamme.

Laajempaa teknistä ja historiallista taustaa Talvivaarasta löytyy mm täältä: http://www.zygomatica.com/talvivaara/).   Kirjoittaja on Suomen luonnonsuojeluliiton jäsen.

RAPORTIN YHTEENVETO

RAPORTTI: TALVIVAARAN SANEERAUKSEEN LIITTYVÄT PIILORISKIT      

11.2.2014

Tämä raportti on tehty Suomen luonnonsuojeluliiton pyynnöstä, ja suunnattu kaikille Talvivaaran saneeraukseen liittyville osapuolille. Pääosin sama ryhmä teki loppuvuonna 2013 arviot Talvivaaran kaivoksen prosessin luonnontieteellisestä toimivuudesta sekä kaivoksen alasajon mahdollisuuksista. Vastuulliset kirjoittajat:

  • Pertti Sundqvist, majuri evp, sidonnaisuus: SLL:n liittohallituksen jäsen. Tämän dokumentin yhteyshenkilö  (sähköposti pertti@dinikon.net puh 050 432 8281)
  • Heli Jutila, FT (ekologia), MBA, ympäristöasiantuntija, 20 v. kokemus ympäristöhallinnosta. Sidonnaisuus: SLL:n liittohallitus
  • Helvi Heinonen-Tanski, MMT (mikrobiologia), dosentti, noin 40 vuoden kokemus tutkimusta ja opetusta Helsingin ja Kuopion yliopistoissa. Sidonnaisuus: SLL:n liittohallituksen varajäsen
  • Heikki Simola, FT, ympäristötieteen dosentti. Sidonnaisuus: Suomen luonnonsuojeluliitto
  • Jakke Mäkelä, FT (fysiikka). Sidonnaisuus: Suomen luonnonsuojeluliitto
  • Juha V Mentu, MMM,  ympäristömikrobiologi. Yli 30 vuoden kokemus ympäristö- ja paperiteollisuustutkimuksesta. SLL:n ulkopuolinen, riippumaton asiantuntija.

Kaivoksen toimintaan liittyy konkreettisia ja käytännöllisiä ongelmia ja riskejä, joita ei julkisuudessa olleiden tietojen perusteella ole välttämättä riittävästi huomioitu. Nämä riskit tuottavat kuitenkin piilokustannuksia,  jotka syntyvät ympäristöhaittojen torjunnan vaatimuksista ja ympäristövahinkojen korjaamisesta. Ne ovat siis myös taloudellisia riskejä.

Ryhmän näkemyksen mukaan Talvivaara ei ole elinkelpoinen, kun nämä ulkoisvaikutukset lasketaan mukaan. Tähän mennessä saatu liikevaihto on suurelta osin perustunut ympäristövastuuttomuuteen ja kustannusten ulkoistamiseen luonnolle, ja lisäksi kriittisten turvallisuustoimien laiminlyöntiin. Jos ulkoisvaikutukset otetaan asianmukaisesti huomioon velkasaneerauksessa, konkurssi on väistämätön.

Yhtiöllä ei parhaassakaan tapauksessa ole edellytyksiä selvitä aiheuttamiensa ympäristövaurioiden nopeasta korjaamisesta, tai edes vesienhallinnan ja vesienpuhdistuksen edellyttämistä investoinneista, vaikka se muodollisesti velkasaneeraukseen pääsisikin. Ryhmän näkemyksen mukaan valtion tulisikin tässä tilanteessa olla realistinen ja aloitteellinen, ja aloittaa lähialueiden puhdistukset välittömästi, jotta saastunut alue ei laajene.  Mikäli yhtiö jostakin syystä pääsisikin saneeraukseen ja palauttaisi kannattavuutensa, kunnostustöiden kustannukset voisi tällöin myöhemmin periä yhtiöltä saastuttaja maksaa -periaatteen mukaisesti.

Ydinkysymys on bioliuotuksen toimivuus. Mikäli perustana oleva biologinen prosessi ei toimi Suomen oloissa riittävän hyvin, kaivos on lähtökohtaisesti elinkelvoton. Ei riitä, että prosessi toimii laboratoriomittakaavassa. Sen tulisi toimia vähintään nykyisen laajuisena massatuotantona, jotta kaivos olisi taloudellisesti kannattava. Jos toiminnan jatkaminen aiheuttaa nykyisenkaltaisia ympäristötuhoja, niiden korjaaminen tulee niin kalliiksi, että yhtiö ei voi olla kannattava. Jo aiheutettujen tuhojen korjaaminen ja korvaaminen aiheuttaa niin suuria kuluja, että yhtiö tarvitsee varsin suuren lainamäärän päästäkseen edes aloittamaan puhtaalta pöydältä. Toiminnan krooninen epäluotettavuus johtaa lupa- ja valvontaviranomaisten toimien tiukentumiseen koko ajan, mikä aiheuttaa taloudellisia riskejä.

Arvio tiivistyy yhdeksään väittämään. Niiden taustana on osin aiempia raportteja.  Lisäksi on selvitetty useita lisäkysymyksiä. Tietojen hankkimiseen ja tarkistamiseen on osallistunut merkittävä määrä muita vapaaehtoisia. Kirjoittajat kiittävät näitä henkilöitä taustatuesta.

Väittämät

Väittämä 1. Kunnostus- ja ympäristövauriokulut ovat todellisia kuluja. Ne tulee ottaa velkasaneerauksessa huomioon todellisena kulueränä, jonka suuruus on epävarma. Talvivaaran toiminta on jo aiheuttanut huomattavia ympäristöhaittoja ja kunnostustarpeita mm. alapuolisella vesistöalueella ja tulee niitä vielä jatkossakin aiheuttamaan. Ympäristövelka on todellinen ja osin nopeasti lankeava, vaikka sille ei ole velkojaluettelossa nimettyä velkojaa. Osa lähialueiden maanomistajista on jo jättänyt korvausvaatimuksia tai vaatinut Talvivaaraa lunastamaan maansa. Nämä korvausvaatimukset ovat huomattavia, ja niistä käytäneen oikeutta pitkään.

Väittämä 2. Bioliuotus ei todennäköisesti toimi, ainakaan tässä kokoluokassa paljaan taivaan alla. Mikäli näin todella on, jatkamiselle ei ole taloudellisia perusteita. Tälle väittämälle on alempana esitetty erittäin seikkaperäisiä luonnontieteellisiä arvioita.

Väittämä 3. Akuutit ympäristöriskit tuottavat myös taloudellista riskiä. Tällä hetkellä riskit ovat kestämättömällä tasolla.  Kipsisakka-altaan marraskuussa 2012 tapahtuneen vuodon kaltainen onnettomuus vaurioittaisi laajalti ympäristöä.  Koska näinkin suuren onnettomuuden riski on todellinen, se tulee ottaa huomioon taloudellisessa riskinarvioinnissa.

 Väittämä 4. Louhimisen jatkaminen ei pienennä vesienhallintariskejä, vaan pahentaa niitä.  Tuore malmi saattaa alkuvaiheessa sitoa vettä 10% kuten yhtiö väittää, mutta tämä ainoastaan siirtää vesiongelmaa myöhemmäksi. Lisäksi murskattu malmi on kastuessaan joka tapauksessa happoa tuottavaa. llman rikkihapon käyttöäkin kasoilta tulee siis liian hapanta lientä, rikkiyhdisteitä ja metalleja veteen.

Väittämä 5. Kaivoksen alasajo on teknisesti haasteellista mutta realistista, ja siihen on varauduttava.  Se kuitenkin edellyttää, että riskit otetaan vakavasti. Alasajo on myös kallista, ja on otettava mahdollisen konkurssipesän realisoinnissa huomioon.

Väittämä 6. Kaivoksen vesienhallinta on pysyvästi kaoottisessa tilassa. Sen kuntoon saattamiseen ei näy mitään realistisia keinoja useaan vuoteen. Tämä seikka on otettava saneerauksessa huomioon.

Väittämä 7. Konkurssi on selkeä mahdollisuus, ja sen varalle on tehtävä realistinen riskiarvio.  Vaikka kaivokseen on jo investoitu lähes kaksi miljardia euroa, tällä luvulla ei ole merkitystä ellei kaivos ole elinkelpoinen. On järkevämpää alaskirjata nämä tappiot nyt kuin jatkaa rahan sijoittamista hankkeeseen, joka ei tule investointia tuottamaan takaisin.

Kohta 8.  Kesken olevat oikeusprosessit ja valvonnan tiukkeneminen voivat aiheuttaa yllättäviä kustannuksia tai jopa toiminnan keskeyttämisiä. Hallinto-oikeudessa on useita valituksia käsittelyssä, ja tyypillisesti ne ovat päättyneet yhtiön kannalta epäedullisesti. Valvontaviranomainen on jo julkisuudessa ilmoittanut tiukentavansa linjaansa. Myöskin yhtiön johtoon kohdistuva rikostutkinta törkeästä ympäristön pilaamisesta väistämättä aiheuttaa epävarmuutta. Myös kesäksi 2014 vaadittava uusi kaivosvakuus on kysymysmerkki.

Kohta 9. Lisäinvestointien tarve on parhaassakin tapauksessa suuri. Vaikka kaivos katsottaisiin periaatteessa elinkelpoiseksi, se vaatisi erittäin suuren määrä lisäinvestointeja, joista on julkisuudessa puhuttu vain vähän. Se vaatisi myös merkittäviä lisäpanoksia kaivoksen osaamistason parantamiseen. Joiltakin osin kaivos joutuisi lähtemään lähes nollapisteestä.

Talvivaara 31: Surrealismia ja juristeriaa

 

Surrealismi on taitolaji. Talvivaarassa ei pieni performanssi enää kiinnosta ketään, mutta viime viikolla tapahtui yksi joka on kiintoisampi kuin ensin näytti. Se voisi kiinnostaa jopa Suomen asianajajaliiton valvontalautakuntaa.

Talvivaaran yrityssaneerauksen selvittäjiksi ilmoittautui kaksi kovan tason asianajajaa. Ilmoittautuahan saa kuka tahansa, ja oikeus vasta tekee päätöksen. Helsingin Sanomat kiinnitti aamulla 22.11. huomiota, että nämä asianajajat saattavat olla jäävejä, koska heidän lakitoimistonsa ovat hoitaneet Talvivaaran asioita.

Koska Talvivaara lienee vuosien varrella työllistänyt puolet Suomen juristeista, tämä ei välttämättä tarkoita mitään sen suurempaa. Jos rooli on pieni ja toimisto suuri, yhteys ei automaattisesti ole mikään este.  Toinen tapauksista kuitenkin nostaa antennit  vahvasti pystyyn: asianajotoimisto Boreniuksen asianajaja Jyrki Tähtinen.

Helsingin sanomien mukaan “Borenius on avustanut Talvivaaraa laajasti ympäristöoikeudellisissa kysymyksissä kuten ympäristölupien anomisessa. Näihin asioihin joudutaan ottamaan kantaa mahdollisessa yrityssaneerauksessa. Selvittäjänä Tähtinen joutuisi siis arvioimaan oman toimistonsa tekemisiä.”

Jääviyssäädökset ovat tiukkoja:  “Lain mukaan selvittäjä ei saa olla velalliseen eikä keneenkään velkojaan sellaisessa suhteessa, joka voi olla omiaan vaarantamaan hänen riippumattomuuttaan velalliseen tai tasapuolisuuttaan velkojiin…..  Selvittäjän pitää lain mukaan ilmoittaa tuomioistuimelle kaikki ne seikat, jotka voivat vaarantaa hänen tasapuolisuutensa ja riippumattomuutensa selvittäjänä tai aiheuttaa perusteltuja epäilyjä hänen tasapuolisuudestaan ja riippumattomuudestaan.”

Ei siis riitä että on riippumaton, vaan pitää myös näyttää siltä. Tässä tapauksessa siltä ei kyllä näyttänyt, minkä media ansiokkaasti toikin esille.  Jo noin kello 11:30  Tähtinen tekikin omat johtopätöksensä, ja perui suostumuksensa.   “Tähtinen ei ota kantaa mahdolliseen esteellisyyteensä, mutta toteaa HS:lle, että julkisuuden keskittyminen häneen Talvivaaran asian sijasta ei ole toivottavaa…..  Tähtinen sanoo, että Boreniuksen Talvivaaraan liittyvät ja HS:n artikkelissa mainitut toimeksiannot on kaikki lueteltu käräjäoikeudelle toimitetussa esteettömyysselvityksessä.”

Tämän jälkeen asia unohtui, ja se oli vain yksi hirtehinen episodi Talvivaaran hirtehisessä taapertelussa. Kuitenkin noin kello 13:00 julkistettiin lista  Talvivaaran velkojista, jota yhtiö oli siihen mennessä yritänyt salata.  Jos tämän listan tietoja osaa yhdistellä oikein, tilanne muuttuukin hirtehisestä hyvin paljon vakavammaksi. Myös tuo esteettömyysselvitys olisi erittäin mielenkiintoista nähdä vertailua varten.

Taustana: kyseessä on itse asiassa kaksi listaa, Talvivaaran monimutkaisen rakenteen vuoksi. Talvivaaran Kaivososakeyhtiö Oyj  Espoossa on pörssinoteerattu yhtiö.  Se omistaa kokonaan Talvivaara Sotkamo Oy:n Sotkamossa,  joka hoitaa varsinaisen kaivostoiminnan. Kuvioon kytkeytyy muitakin aliyhtiöitä joilla on erilaisia ristiinkytkentöjä. Tämä on liikemaailmassa sinällään melko normaalia.

Tässä tapauksessa mielenkiintoinen yhteys on tasan kaksi riviä velkojalistoissa. Talvivaaran Kaivososakeyhtiö Oyj:n velkojalistassa (koko pdf täällä) on tällainen rivi:

Y-tunnus   Toimittajan nimi                                Velkasaldo

1034608   Asianajotoimisto Borenius    …..      EUR 7,898.80

Vastaava rivi Talvivaara Sotkamo Oy:n velkojalistassa (pdf täällä)  on

1034608   Asianajotoimisto Borenius    …..    EUR 289,830.32

Kaiken kaikkiaan siis Talvivaara on Boreniukselle velkaa lähes 300,000 euroa. Borenius on siis itse velkoja, ei riippumaton osapuoli.

Juristi voisi väittää, että Tähtinen aikoi toimia omissa nimissään, eikä Boreniuksen edustajana. Muuten hyvä, mutta Tähtinen on osakas, ja niin ollen nuo rahat ovat osaltaan myös Tähtisen rahoja. Tähtinen on siis itse velkoja, ei riippumaton osapuoli. 

[Edit: Kaksi lisäystä terävien lukijakommenttien jälkeen: 

Juristi voisi väittää, että Boreniuksella saattaa olla järjestelmä, jossa jokainen partneri toimii erikseen, samaan tyyliin kuin lääkärit lääkäriasemilla. Mahdollista, mutta yhdentekevää. Tähtinen saa selkeää etua siitä, että voi toimia Boreniuksen vahvan brändin alla. Silloin hänen on otettava myös vastuu niistä huonoista puolista, joita Boreniuksen vahvan brändin alla toimiminen voi aiheuttaa.

Juristi voisi väittää, että Tähtinen ei välttämättä edes ole tiennyt, että Borenius on velkoja. Boreniuksessa on 160 henkilöä töissä, ja jo sen kokoisessa yhtiössä tieto ei välttämättä kulje. On jopa täysin mahdollista, että Borenius ei ole tiennyt, että Borenius on velkoja. Tämä on yhdentekevää. Millainen asianajofirma ei kykene edes näin perusasiassa pitämään papereitaan kasassa? ]

Juristi voisi väittää, että tämä on Boreniukselle niin pieni raha, että sillä ei ole merkitystä. Onko näin? Boreniuksen liikevaihto vuonna 2012 oli noin 30 miljoonaa euroa ja tilikauden tulos 6 miljoonaa. Tuo määrä on siis prosentti liikevaihdosta, tai 5% tuloksesta. Se ei romahduta yhtiötä, mutta on kuitenkin todellista rahaa, joka todellakin kannattaa yrittää hankkia takaisin kaikilla mahdollisilla keinoilla joista ei jää kiinni.

Omalla tavallaan tämä tulos on henkeä salpaava. ”Selvittäjä ei saa olla velalliseen eikä keneenkään velkojaan sellaisessa suhteessa, joka voi olla omiaan vaarantamaan hänen riippumattomuuttaan velalliseen tai tasapuolisuuttaan velkojiin.” Millaista ajatusmaailmaa oikein vaatii, että menee nimeämään itsensä selvittäjäksi silloin, jos on itse velkojan asemassa?

On vaikea keksiä selitystä, joka ei kuulostaisi kunnianloukkaukselta. Siksipä tyydynkin vain toteamaan, että Suomen asianajajaliitto tekisi itselleenkin palveluksen, jos oma-aloitteisesti alkaisi hiukan pöyhiä Boreniuksen toiminnan eettistä puolta. Sen valvontalautakunta tosin näyttäisi edellyttävän että joku tekee virallisen kantelun, mutta siihen tuskin monella riittää aika tai energia.

Laajempaa teknistä ja historiallista taustaa löytyy mm täältä: http://www.zygomatica.com/talvivaara/).   Kirjoittaja kuuluu Suomen Luonnonsuojeluliittoon, mutta spekulaatiot, mielipiteet, tulkinnat ja virheet ovat puhtaasti omia.

Liite: Selittämisen taiteen nautiskelua.

Ei ole hyvän tavan mukaista lainata kovin pitkiä pätkiä suoraan toisesta lähteestä, mutta teen kuitenkin tässä poikkeuksen, koska Helsingin Sanomien teksti  on niin kertakaikkisen nautinnollista.

Tähtinen sanoo, että Boreniuksen Talvivaaraan liittyvät ja HS:n artikkelissa mainitut toimeksiannot on kaikki lueteltu käräjäoikeudelle toimitetussa esteettömyysselvityksessä. Hän myös huomauttaa, että yrityssaneerauksesta annetun lain mukaan “vaikka kuinka esteellinen” henkilö voidaan määrätä selvittäjäksi.

Kiinnostavaa tapauksessa on myös, että Borenius on poistanut yrityksen verkkosivujen referenssilistalta viittauksen Talvivaaran rahoittajien avustamiseen. Miksi?

“Siinä minun täytyy todeta, etten vastaa meidän nettisivuistamme, en tällä hetkellä tiedä. Mutta totean, että siihen voidaan hyvässä järjestyksessä palata”, Tähtinen sanoo.  Hän huomauttaa, että verkkosivuilta löytyy edelleen Boreniusta ja Talvivaaraa koskevaa materiaalia.

“Mutta objektiivinen totuus on ilman muuta se, että siellä näyttää tänään olevan vähemmän meihin ja Talvivaaraan liittyvää materiaalia kuin joitakin päiviä sitten.”

Niinpä.

 

Case Räsänen II

 

En ole ihan varma miksi, mutta Räsäsen hahmo ei herätä minussa yleensä kovin suurta reaktiota. Tämä vielä ihan riippumatta siitä mitä se suustaan päästää. Mäkelän hahmo sen sijaan on usein aiheuttanut jonkinlaista nykimistä takaraivossa, niin nytkin. Räsäs-kirjoituksessa oli osin ihan hyvää analyysiä, mutta tietynlainen esivallan kunnioittaminen ehkä paistaa läpi. Pidän täysin kestämättömänä ajatuksena jonkin kunnioittamista vain siksi, että se on olemassa. Laki mukaan lukien.

Sen laajemmin pohtimatta lakeja kannattaa noudattaa a) koska on pakko ja b) koska ne toimivat.

a) viittaa yhteiskunnan lievää suurempaan kykyyn tuputtaa erilaisia sanktioita niille, jotka jäävät kiinni. Perusteluina tyypillisesti pelotevaikutus, tilien tasaaminen, kosto (ilmeisesti osin sama kuin pelote) ja laittoman touhun lopettaminen jne.

b) puolestaan viittaa lain tarkoitukseen. Yhteiskunnissa joissa on runsaasti lakeja ja niitä noudatetaan on yleensä sekä vauraampaa, että mukavampaa. Jokainen voi vaikka wikipediassa tehdä oman vertailunsa. Jos siis ajatellaan lakien tarkoituksena olevan luoda useimmille mukava paikka elää niin lakeja kannattaa noudattaa.

Pakko ei kuitenkaan ole ihan oikea pakko, sanktiot voidaan nähdä myös hintana lain rikkomiselle. Siis tyyliin rikesakon hinnalla (kertaa todennäköisyys saada sellainen) voi ajaa tietyn suuruista ylinopeutta. Liikennekäyttäytymisestä olen päätellyt tämän olevan monien mielestä totta. Rationaalisesti ajatteleva päätyy tästä tulokseen jossa murha maksaa noin kymmenen(?) vuotta linnaa (kertaa paljon suurempi todennäköisyys jäädä kiinni). Jos hyväksyy ensimmäisen on nähdäkseni vähän pakko hyväksyä tuo toinenkin.

Tuomioita julkisesti arvosteltaessa huomioita kiinnitetään monesti juuri rangaistusten kovuuteen. Tämä vaikuttaa usein melkein samalta kuin keskustelu hinnoista: “Miksi ihmeessä bussilippu on niin kallis verrattuna omalla autolla ajamiseen?”. Vertaa: “Miksi ihmeessä pahoinpitely on niin kallis verrattuna petokseen?”.

Olennainen osa lainsäädäntötyötä on sopivan hinnan määrittäminen. Siksi tuntuu vaikealta väittää sisä- tai oikeusministerin velvollisuudeksi pitää yllä jonkinlaista teatteria jossa esitetään näytelmää: “lakia ei koskaan saa rikkoa”. Kyllä saa, mutta tilastollisesti se maksaa.

Mäkelän kirjoitukseen tämä liittyy niiden hurskaiden kristittyjen lain rikkomisen kautta. Jos sanassa käsketään auttamaan lähimmäistä ja se pakolainen on lähelle tullut, niin tällä lienee vaikutus siihen millaisen hinnan on valmis maksamaan pystyäkseen auttamaan karkoituksen uhkaamaa.

Tästä päästään kohtaan b). Jos oletetaan Suomen lainsäädännön olevan jo valmiiksi optimaalinen niin se tarkoittaa lainrikkomisen johtavan kokonaisuuden kannalta huonompaan tulokseen kuin sen noudattaminen. Monesti tilanne on tietysti sellainen jossa joku muu kärsiin haitat ja rikkoja kerää potin. Kaupungissa pääsee nopeammin perille kun ajaa vähän kovempaa kuin nopeusrajoitus. Jalankulkijan kannalta on tietysti kurjaa, että vakavan loukkaantumisen todennäköisyys menee rajusti ylös nopeuden noustessa vaikka kolmesta kympistä viiteen kymppiin.

Ei lainsäädäntö kuitenkaan ole optimaalinen, ei edes Suomessa. Tähän on monia syitä, ihmisten käytös muuttuu, fyysinen ympäristö muuttuu, käsitys oikeasta ja väärästä muuttuu, laki on huonosti kirjoitettu ym. Osin siksi meillä on eduskunta joka säätelee koko ajan uusia lakeja ja muokkaa vanhoja. Kun näin on, on väistämättä joissakin tapauksissa kokonaisuuden kannalta parempi rikkoa lakia.

Ehkä juuri tämänkaltaisista syistä useita poikkeuksia on jo sisällytetty järjestelmään: itsepuolustus, pakkotilanne jne. Näissä ainakin rangaistusta lievennetään jollei kokonaan jätetä tuomitsematta. Minulla ei ole riittävää asiantuntemusta sanoa, sisältävätkö nämä poikkeukset sellaista kohtaa jossa lakia saisi rikkoa kun se on huono. Ehkä sellainen pitäisi olla?

Pidän kohtaa b) paljon parempana syynä noudattaa lakia kuin kohtaa a). Kaikki eivät kuitenkaan aina ajattele kovin pitkälle ja jokainen meistä on vaarassa sortua ajattelemaan omaa etuaan ennen yhteistä etua. On silti naiivia väittää tekopyhäksi tilannetta jossa ministeri toteaa tosiasiat sellaisina kuin ne ovat, siis että lakia voi joskus joutua rikkomaan tai sitä joskus jopa koko yhteiskunnan kannalta katsoen kannattaisi rikkoa.

Vähintään jonkin suuruinen porukka on aina toista mieltä kuin rikkoja, lisäksi tuomioistuimet taitavat suhtautua melko nuivasti erivapauksien ottamiseen. Ei se silti tarkoita sitä, etteikö lakeja yleisesti rikottaisi ihan tahallaan tai etteikö ihan yksinkertaisen tarkastelun perusteella olisi selvästi järkevää joskus lakia rikkoa.

Eikä se mihinkään anarkiaan johda, ei ole johtanut ainakaan tähän mennessä. Ei ole johtanut koska riippumatta lain kunnioituksesta kohdat a) ja b) ovat edelleen olemassa.

 

Translate »