Talvivaara 46: Kirottu kaivos?

Marko Erolan 350-sivuinen eepos Kirottu kaivos sisältää paljon tekstiä.  Olen itsekin päässyt kirjan sivuille, tosin odottamattoman positiivisessa sävyssä: “Kaikista Talvivaara-kriitikoista arvostan eniten Mäkelää. Hänen johtopäätöksensä eivät ole vääriä huonon logiikan takia. Hänen premissinsä vain ovat vääriä ja hänen asenteensa kaivosvastainen.”

Omista kirjoituksistani Erola kritisoi lähinnä kirjoitusta Talvivaara 42. Linkin takaa näkyy, että hän on kommentoinut blogikirjoitusta nimimerkillä “Make”;  kommmentointiaan hän on laittanut myös kirjaansa.

(Mielenkiintoista kyllä Erola teilaa erään toimittajakollegansa väittämällä, että tämä olisi  tehnyt erään avainhaastattelun kertomatta olevansa journalisti. Erola ei nähtävästi kuitenkaan katso saman journalistin etiikan sitovan itseään, vaikka vapaana toimittajana esiintyykin. Omat vastaukseni toki olisivat olleet täsmälleen samanlaisia, vaikka olisin jo alusta saakka tiennyt että “Make” on salanimellä toimiva journalisti).

Continue reading Talvivaara 46: Kirottu kaivos?

Tutkintaselostus Talvivaarasta

 

Tässä mennään jo metsään aika reippaasti. ….. Onnettomuustutkinan tehtävänä ei ole puuttua sen enempää kansalaisyhteiskunnan toimintaan kuin laittomiin savupommi-iskuihin.

Onnettomuustutkintakeskus julkaisi 2014-02-03 selostuksen (Y2012-03_Tutkintaselostus_Kommentit_porjo ***)Talvivaaran kaivoksen marraskuun 2012 ympäristöonnettomuuden tutkinnasta. Tapahtumat ovat osa samaa ketjua jota Jakke Mäkelä on tällä blogilla seurannut melko tarkoin.

OTKEsin selostukset ovat tyypillisesti laadukasta luettavaa, työ on nähdäkseni perusteellista, puolueetonta ja pyrkii aidosti tukemaan tapahtuneesta oppimista ja toiminnan kehittämistä. Otin lukiessa kuitenkin tarkoituksella kriittisen asenteen ja pyrin löytämään virheitä, epäjohdonmukaisuuksia, virhepäätelmiä, vääriä painotuksia ja sen sellaista. En ole muita raportteja lukenut samalla ajatuksella, joten raporttien välisistä laatueroista ei tämän perusteella voi paljoa päätellä.

Tehtävä ei ole ihan helppo, sen lisäksi etten omaa mitenkään erityisesti kaivosalan tai onettomuustutkinnan substanssiosaamista niin sitä helposti sortuu joko arvostelemaan tutkinnan kohdetta tai nipottamaan turhista. Jotain sanottavaa kuitenkin löytyi.

Taloudellisten seikkojen laiminlyönti

Suurimpana puutteena pidän taloudellisten seikkojen laiminlyöntiä vahinkojen ja erityisesti taustatietojen osalta. Tämän seurauksena johtopäätöksistä ja mahdollisesti suosituksista jää puuttumaan seikkoja joiden olisi siellä ehkä pitänyt olla.

Materiaalivahinkojen osalta mainitaan yhtiölle aiheutuneet kymmenien miljoonien kulut, mutta ympäristövahinkojen osalta tyydytään lähinnä luettelemaan päästöt. Vaikka ympäristövahinkojen osalta rahasummien arvioiminen ei ole helppoa eikä tarkkaa niin tyhjää parempaan olisi varmasti pystytty.

Onnettomuuden saastuttaman alueen ennallistamisen kulujen arviointi on yksi mahdollinen lähestymistapa. Toisaalta jos tilanne on sellainen jossa ennallistaminen on hyvin kallista, mutta tilanne palaa itsestään kohtuullisessa ajassa ihmisten ja luonnon kannalta normaaliksi, voitaisiin arvioida tilapäisistä käyttörajoituksista aiheutuvia kuluja.

Yksi mahdollisuus on arvioida alueella toimiville aiheutuvia kuluja. Tässäkin on omat hankaluutensa, esimerkiksi matkailulle aiheutuva imagohaitta on vaikeasti arvattavissa. Jonkinlaisia lukuja kuitenkin saisi vaikka selvittämällä alueen matkailuelinkeinon suuruuden ja vähentämällä siitä summamutikassa 5 %.

Arvioita varmasti tulkittaisiin väärin, mutta ilman mitään lukuja on onnettomuuden vakavuuden hahmottaminen on hyvin vaikeaa.

Vastaavasti kerrottaessa yhtiöstä jäävät taloudelliset seikat hyvin vähälle painoarvolle. Yhtiön liikevaihtoa tai kaivoksen arvoa ei mainita, eikä tämän louhoksen ilmeisesti aika marginaalista kannattavuutta tuoda esille. Tämä on selvä puute, jos oletetaan yritysten turvallisuuteen liittyvien panostusten riippuvan niiden kannattavuudesta.

Esimerkkinä vaillinaisesta käsittelystä sivulla 49:

Kaivosyhtiön varsinaiseen turvallisuusorganisaatioon
kuului syksyllä 2012 turvallisuuspäällikkö ja
työturvallisuuteen erikoistunut toimihenkilö.
Turvallisuuspäällikkö toimi lisäksi varahenkilönä
pelastustoimen päällikölle. … Osa arvioinneista tehtiin
kaivoksen sisäisenä työnä, ja osa teetettiin ulkopuolisilla
konsulteilla.

Arvailun varaan jää onko kaivoksella ollut riittävä tai edes asiallinen turvallisuusorganisaatio käytössään. Lisäksi konsultti sanan taakse voi kätkeytyä monenlaista toimintaa. Tieto henkilöstön määrästä (turvallisuusorganisaatiossa) työvuosina antaisi lukijalle mahdollisuuden ymmärtää ja verrata tilannetta muiden alojen käytäntöihin. Mikäli tähän olisi paneuduttu voitaisiin sen perusteella arvioida ainakin muiden kaivosten vastaavan toiminnan resurssointia.

Tähän onnettomuuteen liittyen on pidettävä selvänä että kipsisakka-altaan rakennetta on kustannusoptimoitu, on pyritty rakentamaan halvin mahdollinen allas joka on riittävän turvallinen. Koska todellisten riskien arvioiminen numeroiksi on aikuistenoikeasti vaikeaa liittyy päätöksentekoon inhimillinen komponentti. Kokemukseni perusteella päätöksenteko on tällöin varmasti riippuvainen yrityksen taloudellisesta tilanteesta. Asiaa olisi voitu avata vaikka hankkimalla asiantuntijaksi asiaan perehtynyt psykologi tai vastaava.

accimapKuva 1. Tutkinnasta muodostettu accimap. Talouteen ei viitata.

Myös ympäristölupa-asioissa tarvitut monet täydennykset voivat viitata riittämättömään resurssointiin yhtiön organisaatiossa. Vaikka taustalla saattaa olla virheellinen käsitys ympäristöriskien minimoimisen tärkeydestä niin tässäkin lienee taustalla tarve pitää kulut pieninä. Suhteet lupaviranomaisiin ovat kaivokselle tärkeät, niitä ei kannata pilata turhalla sähläämisellä.

Tutkimuksessa on valittu näkökulma jossa riittävä ja oikea viranomaisvalvonta takaa toiminnan turvallisuuden. Reaalimaailmassa törmätään kuitenkin tilanteeseen jossa riittävän turvallisuuden saavuttamiseksi viranomaisen on toistettava merkittävä osa turvallisuustyöstä joka yleensä mielletään toiminnanharjoittajan velvollisuudeksi. Talousnäkökulma antaisi yhden välineen arvioida yrityksen sisäistä toimintaa kohtuullisen pienin panostuksin.

Formaatti

Pdf-formaatti on helppo tuottaa, mutta se ei ole kovin helppo luettava. käytännössä tiivistelmästä huolimatta joutuu lukemaan koko selostuksen saadakseen hyvän käsityksen tapahtumista. Selostuksen vaikuttavuus voisi olla suurempi jos sen formaatti olisi joku toinen. Vähintään olisi syytä lisätä linkkejä jotka selventävät yksityiskohtia. Toiminnan viranomaisluonne voi tietysti rajoittaa esimerkiksi wikipedian käyttöä, mutta jokin muu kuin nykyinen linkkien täydellinen puuttuminen lienee optimi.

Muita huomioita

Joissakin kohdissa olisin halunnut tietää enemmän yksityiskohtia, esimerkiksi mikä oli kipsisakka-altaaseen varastoidun veden koostumus tai mikä on sopiva väli tarkkailla altaan vuotovesiä. Varsinkin kipsisakan olemus jäi hämäräksi.

Säteilyn osalta on pitkä alaviite vaikka todetaan ettei säteilyllä ollut merkittävää vaikutusta. Sen sijaan varsinaisten päästöjen haitallisuudesta tai niiden yhteisvaikutusten vaaroista ei juuri puhuta. Muutaman rivin olisi voinut uhrata, jotta lukijalle olisi syntynyt käsitys aiheutetusta vahingosta.

Vuotovesien virtaaman arvioiminen lienee vaikeahko tehtävä, siksi mittausmenetelmää olisi voinut arvioida ja antaa jonkinlaiset virherajat joiden sisällä todellinen vuoto suurella todennäköisyydellä oli. Erilaiset yksiköt eivät ole välttämättä kaikille lukijoille tuttuja joten niiden suhteen lyhyt selitys voisi olla paikallaan.

Selostuksessa kerrotaan Kainuun ympäristökeskuksen hyväksyneen altaan käyttöönoton mm. tarkastuskäyntien perusteella. Milloin ja millä resursseilla, mitä selvisi?

Yhtiöllä oli valmiussuunnitelmia, mutta ne eivät ilmeisesti kattaneet syntynyttä onnettomuutta. Viestinnän osalta selostuksessa kirjoitetaan:

Yhtiön tiedotusohjeet olivat suppeat, mutta niiden
mukaan tilanteen alkuvaiheessa tuli kirjata tapahtumat
ja havainnot tilanteesta välittömästi kellonaikojen tarkkuudella.
Lisäksi esimerkiksi automaatiojärjestelmistä neuvottiin
tallettamaan tietoja hälytyslistoista ja prosessikuvista.
Kipsisakka-altaan vuodon aikana yhtiössä ei tehty
ohjeiden mukaista kattavaa kirjaamista.

Käytännössä siis meni improvisoinniksi, miksi? Kysymys on mielenkiintoinen laajemminkin, sillä vastaus voi kertoa paitsi tämän yrityksen turvallisuuskulttuurista niin laajemmin myös inhimillisen toiminnan ja onnettomuustilanteiden varalle suunniteltujen toimintaohjeiden ristiriidasta.

Sivulla 27:

Kainuun ELY-keskusta kuormittivat lisäksi häiriöviestit, jotka
olivat omiaan vaikeuttamaan onnettomuustilanteen hoitamista.

En epäile etteivätkö tuntuneet asianosaisista häiriöviesteiltä. Onnettomuustutkinnan kannalta oikea näkökulma olisi ollut tarkastella viranomaisen viestiyhteyksien haavoittuvuutta.

Luontoaktivistien toiminta jatkui kaivosyhtiötä vastaan myös
vuodon jälkeen. Aktivistit tekivät savupommi-iskun yhtiön
pääkonttoriin 8.3.2013. Kaivosalueella pidettiin kestomielenosoituksia,
ja 24.4.2013 ympäristöjärjestöt antoivat yhteisen julkilausuman,
jossa ne vaativat kaivoksen sulkemista.

Tässä mennään jo metsään aika reippaasti. Sen lisäksi, että luontoaktivistit laidoista laitoihin niputetaan yhteen kasaan niin lainaamissani otteissa otetaan kantaa toiminnan hyväksyttävyyteen. Onnettomuustutkinan tehtävänä ei ole puuttua sen enempää kansalaisyhteiskunnan toimintaan kuin laittomiin savupommi-iskuihin.

Useita onnettomuustutkintaraportteja, muualtakin kuin suomesta, lukeneena minulle on jäänyt kuva että joskus näpäytetään sanomatta sitä suoraan (vahvennukset omiani):

Suomen ympäristökeskus kertoi uusien tutkimustulosten
osoittavan useiden haitallisten metallien pitoisuuksien
Lumijoessa nousseen eliöille myrkylliselle tasolle.
Tämän tiedotustilaisuuden tarpeellisuudesta
kaikki viranomaiset eivät olleet samaa mieltä,
koska asian nostaminen koettiin kansalaisten turhana
pelotteluna. Etenkin, kun uraanin pitoisuudet olivat
tasolla, josta ei aiheudu kansalaisille välitöntä terveyshaittaa.

ja

Ylä-Savon SOTE-kuntayhtymä oli antanut jo ennen
kipsisakka-altaan vuotoa, 28.6.2012 suosituksen, jonka
mukaan Sonkajärven kunnan alueella sijaitsevalla Nilsiän reitillä tulisi
käyttää sauna- ja pesuvetenä muuta kuin järvivettä.
Suositus perustui varovaisuusperiaatteeseen ja siinä
korostettiin, että kaivosyhtiön jätevesistä peräisin olevien
haitta-aineiden pitoisuudet ovat syvänteissä suurempia kuin
pintavedessä. Uimista tai kalojen syöntiä ei rajoitettu.

*** Kommentointi pdf-dokumenttiin on tehty Ubuntussa Okular ohjelman versiolla 0.17.5 riippuen käytetystä pdf-lukijasta kommentit saattavat näkyä väärin, oikein tai ei ollenkaan.

Talvivaara 24: Kun vaikeneminen on voimaa

On Talvivaaran etu, jos kukaan ei tällä hetkellä kysele hankalia kysymyksiä. Esimerkiksi: onko kaivoksen aiheuttama ympäristön pilaantuminen ollut juridisesti “merkittävää”? Kainuun ELY-keskus on tiennyt vastauksen jo pari kuukautta. Talvivaaran edun mukaisesti se ei kuitenkaan ole asiasta kertonut.

[Julkaistu Uuden Suomen blogina

Taustaa löytyy aiemmasta kirjoituksestani. Kainuun ELY-keskus teki viime perjantaina 30.10. päätöksen seitsemästä vireillepanosta, joita eri organisaatiot ovat tehneet. Vireillepanoissa vaadittiin ympäristötuhojen takia kaivoksen toiminnan keskeyttämistä, kunnes tilanne on hallinnassa.  ELY-keskus tyrmäsi yhdellä päätöksellä kaikki seitsemän (vanhimmat jätetty vuosi sitten, tuorein puoli vuotta sitten). Käytännössä KaiELY katsoi, että Talvivaara on jo saanut tilanteen haltuunsa (ja sivuutti hankalimmat ympäristölupaan liittyvät kysymykset vireillepanoissa).

Asian näyttää suuremmin noteeranneen lähinnä Yle-Kainuu yhdessä uutisessa.  Kieltämättä se on kaikessa Talvivaaran kuohunnassa vain pientä kohinaa. Mielenkiinto onkin oikeastaan muualla: tämäkö on viranomaisten mielestä oikea tapa toimia?  Kiinnostavin detalji löytyy melkein sivulauseesta – tai sen puutteesta.

Käytännössä saastumisasiassa on oleellista, onko pilaantuminen ollut juridisessa mielessä “merkittävää” tai jopa “erittäin merkittävää”. Jos on, Talvivaaran rikosoikeudellinenkin tilanne voi muuttua rajusti. Vauriot on joka tapauksessa korjattava, ja hinta riippuu ratkaisevasti vaurioiden määrästä. Olen muutamaa julkista tietolähdettä yhdistelemällä päätynyt itse aivan minimiarvioon: 20-30 miljoonaa euroa, jos puhdistetaan kohtuullisen pilaantuneita vesiä (“Kunnostuksen hinta”). Hinta voi aivan hyvin olla moninkertainenkin, mutta tuon alle se tuskin näillä tiedoilla jää.

Vaikka ei lopulta olekaan aivan selvää mitä tuollaisesta tiedosta seuraisi, olisi Talvivaaran edun mukaista pitää huolta, että asiasta ei tule tietoa julkisuuteen ainakaan ennen kuin valtion tämän viikon todennäköinen tukipaketti julkistetaan.

Viranomaiset (lähinnä Kainuun ELY-keskus) ovatkin pitäneet tässä asiassa jämerästi Talvivaaran puolta. ELY-keskus on tiennyt vastauksen jo pian kaksi kuukautta, mutta pitänyt tiedon visusti itsellään.

Suomen ympäristökeskus nimittäin teki asiasta raportin  jo 9.9., ja jätti sen Kainuun ELY-keskukselle (ks Syken raportti, pdf). Ks myös Suomen Luonto 4.10. Vastaus: pilaantuminen on hyvin merkittävää.

Sivu 18:

Yhteenvetona voidaan todeta, että Talvivaaran kaivostoiminnan ja siihen liittyvän onnettomuuden vaikutukset ovat vesistöjen ekologisen ja kemiallisen tilan sekä luonnonvarapalveluiden kannalta hyvin merkittäviä ja vesilaissa tarkoitettuja merkittäviä vahinkoja.

-Oulujoen vesistön suunnalla kaikissa vesistöissä aina Kolmisoppeen asti

-Vuoksen vesistön suunnalla kaikissa vesistöissä aina Kivijärveen asti

Vaikutukset ovat aiheutuneet sekä pitkäikaisesta kuormituksesta että patoallasvuodosta. Kivijärven alapuolisessa Kivojoessa vaikutukset ovat merkittäviä.

Näiden vesistöjen ulkopuolella Tuhkajoessa, Jormasjärvessä ja Laakajärvessä on aiheutunut haittaa, joka ei vielä ole merkittävää. Kaivostoiminnan osuus elohopean kertymisessä kaloihin on vaikea erottaa muusta maankäytön vaikutuksista humuspitoisissa vesistöissä. Haitallisten aineiden kertymistä tulee kuitenkin erityisesti seurata tuevina vuosina vaikutusten merkittävyyden arvioimiseksi.

Tuossa ei ole juurikaan epäselvyyttä. SYKEn raportti ei ole salainen. Se vain ei ole julkinen. Sitä pitää osata erikseen kysyä. Ennen ELY-keskuksen päätöstä ei ollut mitään tapaa tietää sen olemassaolosta. Jostakin syystä KaiELY katsoi, että sitä ei ole syytä tuoda julkiseksi. Kieltämättä se on erittäin ikävän näköistä Talvivaaralle.

Olennainen sivulause  — oikeastaan sen puute — tulee esiin yhdessä vireillepanoista (18.3.2013 Ylä-Savon SOTE kuntayhtymä, pdf, sen sivuilla 23-24).  Teksti on kirjoituksen lopussa. Vaatisi elämää suuremman juristin ymmärtämään, mitä siinä “oikeasti” sanotaan. Keskityn siihen, mitä siinä käsittääkseni ei sanota. Päätöksen logiikka on suunnilleen tämä:

  1. Jotta hallintopakko (c) voitaisiin toteuttaa, kahden ehdon on toteuduttava: a) Pilaantumisen on oltava merkittävää ja b) sen on oltava välitöntä , eikä sitä voida vähentää muulla kuin toiminnan pysäyttämisellä. Loogisesti c IFF (a AND b) .
  2. ELY-keskus on teetättänyt SYKE:llä selvityksen, jossa tutkitaan onko pilaantuminen merkittävää (A)
  3. Pilaantuminen ei kuitenkaan ole välitöntä koska se ei enää jatku, ja Talvivaara on jo tekemässä jotain millä sitä voidaan parantaa.
  4. Siis ehto b ei toteudu: NOT b.
  5. Koska NOT b, seuraa suoraa NOT c, riippumatta a:n arvosta.
  6. Siksi ei tarvitse ottaa kantaa mikä on a:n totuuarvo, eikä tarvitse edes kertoa mitä SYKE itse asiassa kertoi.

Tämä on loogisesti täysin validi ajatteluketju. Melko varmasti myös juridisesti. KaiELY:n ei ole ollut pakko kertoa mikä SYKE:n johtopäätös  oli, koska oikeaan lopputulokseen päästään tietämättä mikä se oli.

KaiELY ei myöskään ole salannut SYKE:n raporttia. Se vain ei ole kertonut sen olemassaolosta.  Se, että kukaan ei silloin pysty näkemään raporttia, ei ole loogisesti katsottuna KaiELY:n ongelma.

Olen aiemmin esittänyt aika kyynisiä näkemyksiä Kainuun ELY-keskuksen toiminnasta (“Porsaanreikien nerokkuudesta”; “Ympäristölupa ja järjestelmävika”; “Pullat ja rusinat”; “Kaiken turhuudesta”; “Tilanne karkeasti”). Osa kritiikistä on todennäköisesti mennyt pieleen, osa on turhanpäiväistä saivartelua, mutta tuskin olen kaikessa täysin harhaan osunut.

ELY-keskuksen ajattelutapa on Talvivaaran edun mukainen, mutta loogisesti aukoton. Siitä huolimatta herää kysymys, onko tämä aivan täsmälleen sellaista hallintotapaa jota riippumattoman valvontaviranomaisen toivottaisiin noudattavan?

Laajempaa teknistä ja historiallista taustaa löytyy mm täältä:http://www.zygomatica.com/talvivaara/).   Kirjoittaja kuuluu Suomen Luonnonsuojeluliittoon, mutta spekulaatiot, mielipiteet, tulkinnat ja virheet ovat puhtaasti omia. 

ELY-keskuksen päätös [sisältää juristeriaa]

Edellä perusteluissa kuvatun mukaisesti mahdollisuus toiminnan välittömään kesksyttämiseen YSL:n 86 pykälän nojalla edellyttää aina paitsi välittömän terveyshaitan tai merkittävän muun välittämän ympäristön pilaantumisen aiheutumista, myös sitä, että haittaa ei voida muutoin poistaa tai riittävästi vähentää. Toiminnan keskeyttämiseksi molempien kriteereiden on täytyttävä. Tämän lisäksi edellytetään myös, että lainkohdassa tarkoitetun välittöm’n hallintopakon käyttäminen on tarkoituksenmukaista. Säännöksen käytännön soveltamistarve on ympäristönsuojelulain esitöissä (HE 84/1999) arvioitu harvinaiseksi. On huomattava, että YSL 86 pykälässä tarkoitettuun “haitan poistamiseen tai riittävästi vähentämiseen” ei ole liitetty aikaan liittyvää määrettä. Näin ollen on perusteltua tulkita, että paitsi välitön, myös lähitulevaisuudessa tapahtuva haitan poistaminen tai riittävä vähentäminen täyttää lainkohdassa tarkoitetun.

 Kainuun ELY-keskus on pyytänyt Suomen ympäristökeskukselta asiantuntijalausunnon siitä, onko Talvivaaran toiminnasta ja/tai Talvivaaran kaivosalueelle marraskuussa 2012 tapahtuneesta kipsisakka-altaan vuodosta aiheutunut YSL 84a pykälässä tarkoitettua vesistön merkittävää pilaantumista. Saadun lausunnon sekä kipsisakka-altaan vuoden jälkeisten tarkkailutulosten perusteella Kainuun ELY-keskus katsoo, että on tarpeen aloittaa ympäristövastuulaissa tarkoitettu, käsittelyratkaisun 1 mukaisesti nyt annettavasta välitöntä hallintopakkoa koskevasta ratkaisusta erillinen menettely pilaamisen korjaamiseksi.

Jotta toiminta voitaisiin keskeyttää YSL 86 pykälän mukaisesti välitöntä hallintopakko käyttäen, pilaantumisen tulisi kuitenkin olla merkittävän lisäksi välitöntä ja tilanteen tulisi lisäksi olla se, että haittaa ei voida muutoin poistaa tai riittävästi vähentää. Edellä on esitetty jo toteutettuja sekä suunniteltuja toimia haitan vähentämiseksi. Lisäksi on huomattava, että toiminnasta aiheutunut pilaantuminen ei ole välitöntä, koska vain edelleen jatkuvaa merkittävää pilaantumista voidaan pitää välittömänä. Ympäristölupaviranomainen on myöntänyt toiminnalle hallintopakkoasian vireillepanon jälkeen edellä kohdassa “Muut päätökset” viitatun ympäristöluvan, eikä tämän luvav ehtoja ole yksittäisiä pääasiassa kiintoaineen, pH:n ja raudan raja-arvojen sekä mangaanin tavoitearvon ylityksiä lukuun ottamatta rikottu, minkä myötä edellytykset välittämän hallintopakon käyttämiselle eivät täyty.

Talvivaara 13: Pullat ja rusinat

Voiko statistiikka kertoa, milloin valvoja ja valvottava pelaavat samaan pussiin? Jo vain.

Talvivaaran ympäristölupa on uusittu toukokuun lopussa, ja nyt yhtiö nähtävästi saa noukkia parhaat palat sekä vanhasta että uudesta luvasta. Kainuun ELY-keskus on äärimmäisen matalalla profiililla antanut 14.8. päätöksen (pdf1), joka liittyy Talvivaaran 8.3. antamaan ympäristönsuojelulain 62 pykälän mukaiseen hätätilailmoitukseen (pdf2). Tällöin alvivaara ilmoitti juoksuttavansa vesiä ohi kipsisakka-altaansa, jonkinlaiseen hätätilaan vedoten.

Aiempia Talvivaara-kirjoituksia: täällä[Edit: kirjoitusta päivitetty18.8. klo 21:02]

Kipsisakka-allas on yksi Talvivaaran monista murheenkryyneistä. Altaan tarkoitus on saostaa pois raskasmetallit kaivoksen jätevesistä. Talvivaaran mukaan sama puhdistusteho saadaan aikaan ohittamalla kipsisakka-altaat ja puhdistamalla metallit muissa altaissa. Skeptikoiden mukaan näissä altaissa on mm huonot pohjat, ja maapohja saastuu raskasmetalleista. Lisäksi Talvivaara on käyttänyt luvanvastaisesti kipsisakka-altaita vesien säilömiseen, mikä aiheutti marraskuun 2012 ja huhtikuun 2013 vakavat allasvuodot. Koska asiasta on menossa sekä onnettomuus- että poliisitutkintoja, tässä vaiheessa on turha spekuloida kuka on oikeassa. Se selviää kyllä aikanaan.

Statistiikkaa

Mielenkiintoisempaa on se, miten kipsisakka-allasasiaa on käsitelty, ja mitä käsittelyajoista voi ehkä päätellä. Olen jo aiemmin esittänyt erittäin skeptisiä arvioita Kainuun ELY-keskuksen toiminnasta (Talvivaara 7: Porsaanreikien nerokkuudesta, Talvivaara 9: Kaiken turhuudesta, Talvivaara 10: Ympäristölupa ja järjestelmävika). Nyt yksinkertainen statistiikka lisää kyynisyyttä entisestään.

Alla olevassa taulukossa on listattu Talvivaaran tekemät kymmenen hätätilailmoitusta ja niiden reagointiaikoja. Samaa perusdataa käytettiin Suomen Luonnon kirjoituksessa aiheesta. KaiELYn käsittelyajat vuorokausina ovat sarakkeessa D. Muiden ilmoitusten käsittelyajat ovat järjestyksessä 10, 18, 21, 30, 31, 40, 42, ja 55 päivää. Uusinta päätöstä pohdittiin 160 päivää.

Taulukko: Hätätilailmoitusten käsittelyajat KaiELY:ssä

Otos on liian pieni jotta siihen voisi todellisuudessa soveltaa normaalijakaumia, mutta muiden ilmoitusten keskiarvo on 30 päivää ja standardipoikkeama 15 päivää. Kipsisakan käsittelyaika olisi siis yli 8 standardipoikkeamaa suurempi kuin keskiarvo. Sattuman todennäköisyys on vähemmän kuin yksi 500 miljardista. Todellisuudessa tuo lasku ei ole tilastollisesti validi, mutta silmäkin sen sanoo: 160 päivää hätätilailmoituksen käsittelyyn on täysin poikkeuksellinen.

Tämä on jo Talvivaarankin oikeusturvan vastaista: jos kyseessä on aito hätätilanne, ei valvontaviranomainen voi mitenkään kuluttaa melkein puolta vuotta päätöksen antamiseen!

Hallinto-oikeus on tosin jo todennut, että useimmat Talvivaaran “hätätilanteet” eivät ole todellisia (4.3.2013 ja 2.5.2013 päätökset). Talvivaaran kymmenen hätätilanneilmoitusta ovat rikkoneet kaikki Suomen ennätykset: normaalisti noin 1% yrityksistä vuodessa joutuu ylipäätään tekemään tällaisen ilmoituksen.

Aikasarjaa

Miksi näin on menetelty? Toinen aikasarja antaa mahdollisia vihjeitä. Päivämääriä pystyy nopeasti poimimaan mm Talvivaaran omasta ilmoituksesta (pdf2). (Lyhenteet: PSAVI Pohjois-Suomen aluehallintovirasto, KaiELY Kainuun ELY-keskus, VHaO Vaasan hallinto-oikeus)

  • [Elokuu 2008: Kipsisakka-allas vuotaa. Edit 18.8. klo 20:51]
  • [18.3.2010 Kipsisakka-allas vuotaa uudelleen. Edit 18.8. klo 20:51]
  • 9.7.2010   TLV hakee lupaa kipsisakka-altaan ohijuoksutukseen (on jo aloittanut?)
  • 31.3.2011 Poikkeuslupa myönnetään (PSAVI)
  • 30.3.2012 Poikkeuslupa evätty (VHaO). Ohijuoksutus jatkuu valitusajan (?)
  • 3.5.2012 TLV tekee hätätilailmoituksen ohijuoksutuksesta
  • 14.6.2012 Hätälupa annetaan (KaiELY, käsittelyaika 42 päivää)
  • 4.3.2103 Hätälupa kumotaan (VHaO)
  • 7.3.2013 TLV tekee uuden hätätilailmoituksen, ohijuoksutusta jatketaan
    • KaiELY on hiljaa (85 päivää)
  • 31.5.2013 Uusi ympäristölupa (AVI), ohijuoksutus sallitaan
    • KaiELY on edelleen hiljaa (75 päivää)
  • 14.8.2013 KaiELY päättää olla tekemättä päätöstä koska uuden ympäristöluvan perusteella mitään ongelmaa ei enää ole.

Kipsisakka-allasta ei mitä ilmeisimmin ainakaan vuoden 2010 jälkeen ole käytetty ollenkaan ympäristöluvan mukaisella tavalla. Poikkeuksia on haettu, ne on annettu, aikanaan kumottu, ja sitten taas on haettu uusilla perusteilla. Miksi näin, sen rikostutkinta aikanaan selvittänee.

Oli syy mikä tahansa, KaiELY:n viimeisin toiminta on numeroiden perusteella erikoista. Mikä voisi selittää 85+75 päivän viivyttelyn?

Ehkä tämä: Keväällä 2013 on ollut tiedossa, että AVI antaa uuden ympäristöluvan joskus kevään tai alkukesän aikana. Sen sisällöstä tai aikataulusta ei kuitenkaan ole ollut ainakaan laillista tietoa kenelläkään ulkopuolisella. KaiELY ei siis ole voinut lähteä siitä oletuksesta, että uusi ympäristölupa sallisi ohijuoksutuksen. Käytännössä on kuitenkin yksinkertaisin oletus, että juuri näin se on olettanut.

Mikään muu ei oikein selitä sitä, että se on antanut Talvivaaran olla luvanvastaisessa tilanteessa 85 päivää. Toki maalis-toukokuu 2013 on ollut äärimmäisen kiireellistä aikaa ennen muuta Talvivaaran toisen kipsisakka-allaskatastrofin takia, mutta hätätilailmoituksiin on silti reagoitava mahdollisimman nopeasti jo turvallisuuden ja valvottavan oikeusturvankin takia.

Luvanjälkeinen 75 päivän hiljaisuus selittynee suurelta osin kesälomista. Lisäksi KaiELY on tehnyt tulkinnan, että luvanvastainen toiminta maalis-kesäkuussa ei olekaan enää ongelma, jos lupa muuttuu kesäkuun lopussa. Silloin päätöksellä ei myöskään ole ollut enää kiire.

Pikantti yksityiskohta

On mielenkiintoinen yksityiskohta, että päätös on annetty 14.8.2013, eli samana päivänä kuin Talvivaaran osavuosikatsaus. Jos tarkoitus olisi peittää päätös julkisuudelta mahdollisimman hyvin, päivä olisi sattumalta hyvin valittu.

Yhteenveto

Jotta oltaisiin tasapuolisia, KaiELY:n toimintaa voi inhimillisesti ymmärtää. Maalis-kesäkuu 2013 on ollut jatkuvaa painajaista. Kipsisakka-altaan vuoto huhtikuussa 2013 on teettänyt työtä vuorotta. Kipsisakka-altaasta oli siinä vaiheessa väännetty kättä jo kolme vuotta ilman minkäänlaista edistymistä, eikä asia ole ollut yhtä akuutti kuin muut Talvivaaran ongelmat. Tilannne on karannut käsistä, eikä valtio ole antanut ELY-keskukselle tarpeeksi lisäresursseja vaikka kriisi on ollut pitkään tiedossa. Jotakin on ollut pakko priorisoida.

Ennakkotapaus on silti hämärä. Takautuvaa syyllisyyttä ei oikeusvaltiossa voi olla; tuomiot annetaan sen lain perusteella, joka oli voimassa tekohetkellä. Voidaanko KaiELYn päätöksen perusteella ainakin suuryrityksiin kuitenkin soveltaa “takautuvan syyttömyyden” periaatetta: jos laki ehtii muuttua, aiemmin laiton toiminta muuttuu samalla lailliseksi?

Aivan noin suoraviivainen asia ei ole, koska KaiELY ei ole mikään syyttäjäviranomainen, ja koko kipsisakka-altaan kuvio on painajaismaisen sekava. Silti tilanne vaikuttaa erikoiselta. Olisi toivottavaa, että joku uskottava viranomainen selvittäisi asiaa syvemmin.

Muita Talvivaara-kirjoituksia: täällä. Muuta ympäristöstä: täällä.

Kirjoittaja kuuluu Suomen Luonnonsuojeluliittoon, mutta spekulaatiot, mielipiteet, tulkinnat ja virheet ovat puhtaasti omia. 

LIITE: TOISENLAINEN TULKINTA [Lisätty 18.8. klo 21:02]

Aihetta erittäin hyvin tunteva henkilö esitti hieman toisenlaisen arvion viranomaisten ajatteluketjusta.

  • Talvivaaran kipsisakka-altaat ovat vuotaneet jo aiemminkin, elokuussa 2008 ja maaliskuussa 2010. Ongelmat voivat periytyä sieltä asti
  • Heinäkuun 2010 ilmoituksessa TLV perusteli, että ohijuoksutus oli parempi vaihtoehto ympäristön kannalta. Raudan saostuksen jälkeen jätevedessä oli vähemmän metalleja kuin kipsialtaan kautta tulleessa vedessä. TLV epäonnistui prosessin ennakoinnissa, mutta tämäntyyppisiä viattomia poikkeamia voi teollisuudessa tulla.
  • Tammikuussa 2011 PSAVI hyväksyi Talvivaaran perustelut. Ohijuoksutus katsottiin ympäristönsuojelun kannalta järkeväksi.
  • Tammikuussa 2012 hallinto-oikeuden hylkäys oli prosessuaalinen: kuuleminen oli jäänyt vajaaksi. Ympäristöasioihin VHaO nimenomaisesti ei ottanut kantaa.
  • Vuosina 2010-2012 Talvivaara on juoksuttanut kipsisakka-altaisiin jätevesiä ilman lupaa. Tälle on vaikea keksiä viatonta selitystä, mutta sitä tutkiikin nyt mm poliisi. Valvonta ainakin on mitä ilmeisimmin pettänyt.
  • Marraskuun 2012 ja huhtikuun 2013 kipsisakka-altaan vuotojen jälkeen tilanne oli viranomaisten kannalta mahdoton: altaisiin ei saanut juoksuttaa enää ylimääräistä vettä, ja vanhoistakin oli päästävä eroon.
  • PSAVI ja KaiELY ovat ensisijaisesti halunneet pienentää ympäristövaikutuksia. Kipsisakka-altaan ohittaminen on loppujen lopuksi tässä vaiheessa vain detalji, varsinkin kun vesien metallipitoisuudet ovat olleet huomattavasti luparajojen alapuolella. On ollut pakko oikoa, koska on pitänyt hoitaa akuuttia katastrofia (ja täytyy edelleen).
  • Lisäksi on huomioitava, että PSAVIn toukokuun 2013 päätös on vasta osittainen, ja kattaa kiireellisimmät asiat. Pääosa päätöksestä tulee vasta joskus syksyllä. Tilanne siis jatkuu vielä, eikä tämä ole viimeinen sana.

Itse pidän tätä selitystä uskottavampana kuin mitään suurta salaliittoa. Talvivaaran toiminta ei suuria pisteitä saa. Viranomaiset ovat kuitenkin joutuneet toimimaan niillä resursseilla ja tiedoilla mitä valtio ja Talvivaara ovat niille antaneet. Päätökset on tehty suuren paineen alla ja julmasti priorisoiden.

Siitä huolimatta lopputulosta tämä päättely ei muuta mihinkään. Vaikka viranomaisten toimintaa voi ehkä inhimillisellä tasolla ymmärtää, näyttää edelleen siltä että Talvivaara pääsee nauttimaan takautuvasta syyttömyydestä. Ja nimenomaan siksi, että se on luonut tarpeeksi suuren kaaoksen.

Lisäksi tässä päättelyketjussa  nuo elokuun 2008 ja maaliskuun 2010 kipsisakka-altaan vuodot oikeastaan herättävät entistä enemmän kysymyksiä. Kun altaat ovat olleet alusta saakka puutteellisia, on Talvivaaran kannalta on ollut tavattoman kätevää huomata heinäkuussa 2010, että ympäristönsuojelun kannalta ne ovat jopa haitallisia. Alkuvuoden 2010 tapahtumia kannattaisikin penkoa huomattavasti tarkemmin kuin tähän asti on julkisuudessa tehty.

Talvivaara 10: Ympäristölupa ja järjestelmävika

“Suomen järjestelmässä on herrasmiesoletus: annettuja ympäristölupia valvotaan tasapuolisesti, ja pääsääntöisesti noudatetaan ainakin pakon edessä. Tässä tapauksessa Kainuun ELY-keskus ei ole valvonut eikä Talvivaara ole noudattanut. Kun herrasmiesoletus ei pidäkään paikkaansa, järjestelmä halvaantuu. Umpikujasta ei tunnu olevan mitään ulospääsyä. Järjestelmävika on näinkin yksinkertainen.”

 Muita Talvivaara-kirjoituksia: täällä

Vaikka tarkoitukseni on lopettaa Talvivaaran analysointi turhana ja toivottomana (ks Talvivaara 9: Kaiken turhuudesta), yksi systeemiongelmaa kuvaava analyysi kannattaa vielä tehdä. Talvivaara sai juuri uuden vesienhallintaan liittyvän ympäristöluvan. Itse luvassa on 191 sivua (AVI:n sivuilla), ja on ymmärrettävää että sen tulkinta on herättänyt hieman hämmennystä.  Luvan teknisiä yksityiskohtia ovat avanneet mm Yle ja Vihreä Lanka.

Asialla on kuitenkin selkeä ydin. Aiemmin Talvivaara on saanut vain tietyn määrän jätevesiä vuodessa (1,3 miljoonaa kuutiota), mutta jätevedessä on saanut olla rajattomasti sulfaattia. Nyt rajoitetaan sulfaatin kokonaismäärää, mutta ei enää päästetyn veden määrää.

Juuri sulfaatti on kaivoksen pahin ympäristöongelma. Sitä muodostuu, koska alkuperäinen bioliuotusprosessi ei ole toiminut kunnolla, ja kaivos joutuu käyttämään suuret määrät rikkihappoa. Happo joudutaan neutraloimaan lipeällä, ja tällöin syntyy sulfaattisuoloja.

Ympäristölupaa hakiessaan Talvivaara lupaili korkeintaan 170 mg/l sulfaattipitoisuuksia. Raja-arvot eivät olleet millään tavalla sitovia, ja todellisuudessa ne ovat olleet jopa tuhansia mg/l.  Sulfaatteja onkin päässyt ympäristöön noin 30 miljoonaa kiloa esim vuosina 2010-2011. Kaivosalueella on edelleen noin 50 miljoonaa kiloa sulfaattia, josta olisi päästävä eroon (Yle).

Nyt rajoitetaan siis vain sulfaattien kokonaispäästöjä, mutta ei vesimäärää. Päästöraja on loppuvuonna 12 miljoonaa kiloa ja ensi vuonna 12 miljoonaa kiloa, sen jälkeen se tippuu rajusti 1,2 miljoonaan.

Nuo luvut eivät miellytä ketään.  Määrät ovat liian pieniä Talvivaaralle, liian suuria kaikille muille.

Miksi Talvivaara on tyytymätön?

Toistakseksi selkeimmän liikkeen on tehnyt Talvivaara: se aikoo todennäköisesti valittaa luvasta (YleUS).  Talvivaara perustelee valitusta sillä, että “lupaehtojen haitta-ainepitoisuusrajat ja enimmäisvirtaaman rajoittaminen hidastavat kaivoksen riskitason alentamista riittävän nopeassa aikataulussa”.

Toinen tulkinta on, että vaatimusten noudattaminen tulee sietämättömän kalliiksi. Käytännössä lupa vaatii, että Talvivaara rakentaa nopealla aikataululla niitä vedenpuhdistusjärjestelmiä, joita sen alunperinkin piti rakentaa. Ne eivät todellakaan ole halpoja, varsinkaan Talvivaaran nykyisessä taloudellisessa tilanteessa.

AVI:n päätös vihjaa tähän seikkaan jokseenkin suoraan, ja sivulla 159 toteaa, että “…. antaen välttämättömät määräykset  aluehallintovirasto ratkaisee hakemuksen erillisenä, vaikka kaivoksen  muukaan toiminta ei vastaa voimassa oleva ympäristölupaa”.

Talvivaara ei siis ole noudattanut edellistä lupaa, ja nyt sen on niin tehtävä. Investoinnit olisivat olleet kalliita jo rakennusvaiheessa, mutta nyt ne tulevat vielä kalliimmiksi.

Miksi kaikki muut ovat tyytymättömiä?

Yksi vastaus liittyy edellä olevaan lauseeseen: Talvivaara ei ole noudattanut edellistä lupaa, ja nyt sen on niin tehtävä. Mitään uusia pakotekeinoja ei  kuitenkaan ole tarjolla, vaan valvonta on edelleen jätetty passiiviselle Kainuun ELY-keskukselle, kuten tähänkin saakka. Kuinka uskottavaa tämä on?

Hieman yleisemmällä tasolla ympäristöjärjestöt ovat jo aiemmin vaatineet Talvivaaran sulkemista. Viiden vuoden tuhoisa pilottikokeilu riittää jo osoittamaan, että prosessi ei toimi. (Ks mm SLL:n blogi. Se on minun kirjoittamani ja voi sisältää propagandaa, mutta perustelee vaatimusta). Siitä lähtökohdasta ei ole mitään järkeä sallia enää kahden vuoden lisäkidutusta, jonka jälkeen ollaan edelleen nykytilanteessa.

AVI:n hyväksymät päästömärät ovat ympäristön kannalta suuret. Tähänastiset päästöt eivät aivan tuplaantuisi, mutta kasvaisivat kuitenkin merkittävästi.  Nykyistenkään päästöjen kaikkia vaikutuksia ei vielä tiedetä. Alue ei ole pieni: Laakajärveltä Jormasjärvelle on noin 30 kilometriä, ja tämä alue suolaantuu varmasti ainakin jonkin verran. Jos myös Nuasjärvi (jonka toisessa päässä on Vuokatti ja toisessa Kajaani) saastuu, suolaantunut järviketju on jo kymmeniä kilometrejä pitkä.

Yksinkertaisten mallinnusten mukaan sulfaatti laimene suuremmissa järvissä niin paljon, että sillä ei ole enää käytännön merkitystä. Mallinnukset kuitenkin olettavat, että sulfaatti laimenee koko järviveden tilavuuteen, ja että järvissä ei ole biologiaa. Tämä on fyysikkoajattelua pahimmillaan — uskotaan malliin, miettimättä vastaako malli todellisuutta.

Sulfaattipitoinen vesi ei esimerkiksi välttämättä sekoitu koko järven veteen, vaan painuu raskaampana pohjaan eräänlaiseksi suolapatjaksi. Tämä patja voi ryömiä paljonkin suuremmalle alueelle kuin mallinnus kertoo.  Raskas patja haittaa järven normaalia kevätkiertoa, jolloin pohjalle ei pääse ollenkaan hapekasta pintavettä. Tämä tuhoaa järven pohjasta viimeisenkin elämän, ja sitä kautta koko järvestä.

Todellinen riskialue on siis suurempi kuin naiivi mallinnus antaa ymmärtää. Kuinka paljon suurempi, ja kuinka suuria vauriot lopulta ovat? Sitä ei tiedä kukaan, koska näin suuren skaalan biologisia kokeita ei ole aiemmin tehty. Eikä vastustajien mielestä ole syytä tehdäkään.

Mihin AVI on pyrkinyt?

AVI:n perusfilosofia on erittäinkin tervejärkinen. Ympäristöluvan tarkoitus on määritellä, kuinka paljon ympäristöä saa turmella. Kun puhutaan jätevedestä, olennaista ei ole vesi vaan jäte.

AVI:n edustaja on muotoillut asian näin: “Jos vesi on tislattu täysin puhtaaksi, niin sitähän voi juoksuttaa luontoon vaikka kuinka paljon” (TS). Käytännössä rajoituksia on hiukan enemmän, mutta viime kädessä uusi lupa antaa rajat sille, miten paljon ympäristöä saa turmella, ottamatta kantaa niihin asioihin, joilla ei ole ympäristön kannalta merkitystä. Juuri niinkuin pitääkin.

Rajat eivät miellytä ketään, mutta oikeastaan niin pitääkin olla. Ympäristöluvan on tarkoituskin olla kompromissi, jonka kanssa kaikki voivat elää mutteivät nauttia elämästään.

AVI:n hyväksymä päästöraja on karkeasti samaa luokkaa, mitä nykyinen lupa olisi antanut jos sitä olisi noudatettu. Vähennystä nykytilasta tulee lähes 90%. Päätös tuo esille, että aiempaa ympäristölupaa ei ole noudatettu, ja siksi ollaan kaoottisessa tilassa jossa tähän ei heti päästä. Siksi kompomissinä sallitaan puoleksitoista vuodeksi erittäin suuret päästöt, jotta Talvivaara saa rehdin mahdollisuuden vielä korjata ongelmansa.

Koska AVI on vain lupaviranomainen, se ei voi suoraan vaatia kaivoksen sulkemistakaan. Se ei voi myöskään määrätä valvontaan mitään erityisehtoja, vaikka tietääkin että siinä on ollut ongelmia. Tällainen äärikompromissi voi olla olosuhteisiin nähden ainoa mahdollisuus.

Mikä systeemissä on rikki? 

Uudessa ympäristöluvassa on siis noudatettu terveä järkeä. Valitettavasti mikään muu Talvivaarassa ei noudata tervettä järkeä. Olen itse aiemmin käyttänyt käsitettä “Talvivaara-ELY-kombinaatti”, niin selkeää KaiELY:n puolueellisuus on ollut (ks Talvivaara 7 ja muut Talvivaara-kirjoitukseni).

Kombinaatti ei ole välittänyt oikeuden päätöksistä, ei ympäröivien viranomaisten huudoista, ei ympäristöministeriöstä, ei muiden osapuolten valituksista, ei rikostutkinnoista. Mikä nyt muuttuisi?

Suomen järjestelmässä on herrasmiesoletus: annettuja ympäristölupia valvotaan tasapuolisesti, ja pääsääntöisesti noudatetaan ainakin pakon edessä. Tässä tapauksessa Kainuun ELY-keskus ei ole valvonut eikä Talvivaara ole noudattanut. Kun herrasmiesoletus ei pidäkään paikkaansa, järjestelmä halvaantuu. Umpikujasta ei tunnu olevan mitään ulospääsyä. Järjestelmävika on näinkin yksinkertainen.

Kirjoittaja kuuluu Suomen Luonnonsuojeluliittoon, mutta spekulaatiot, mielipiteet, tulkinnat ja virheet ovat puhtaasti omia. 

Translate »