Pitkästä aikaa kirjoitin taas perjantaikirjoituksen (siis tarinan vailla viisautta tai päämäärää). Tällä kertaa aiheena on ihmisen irrationaalisen psykofyysisyyden holistinen kokonaisuus.
Jokin aika sitten töistä lähtiessä oli jo heti ulko-ovella epämääräinen tunne siitä, että jokin ei nyt täsmää. Viidennestä kerroksesta kävelee normaalisti reippaasti, mutta nyt oli jotain outoa. Neljännen kerroksen kohdalla vasen jalka tuntuu oudolta. Kolmanteen mennessä se on oudon tunnoton, jotenkin kevyen ja painottoman oloinen. Ja olo on epämääräisen outo. Jotain on pielessä, jotain puuttuu, jokin ei nyt ole kohdallaan.
Kakkoskerroksessa alkaa huolestuttaa. Näinkö infarkti alkaa? Eikös sen pitäisi tuntua vasemmassa käsivarressa? Käsi on aivan OK. Eikä jalassakaan kipua ole, vain outoa keveyttä. Ja epämääräinen tunne siitä, että jokin osa ruumiista olisi ollut irtautunut. Tai sielusta. Sielusta amputoitu jokin osa. Mutta mikä osa?
Ykköskerroksessa hiki on jo kylmää. Nyt, nyt, nyt puuttuu jotakin. Rinnassa ontto tunne, kuin sydän olisi takavarikoitu. Ja aivoissa tyhjää, puolet ohimolohkoista kadonnut tuhkana tuuleen. Tyhjää, niin tyhjää, ja yksinäistä. Kylmää yksinäisyyttä. Yksin olet sinä ihminen, yksin aina. Mutta nyt enemmän kuin koskaan,
Pysähdyn pohtimaan rationaalisesti. Ei, ei tämä infarkti voi olla. Oireet eivät täsmää. Hengitän rauhallisesti. Ei kipua. Vain sielun amputatio, ja vasemman jalan onttoutta. Mutta tarkistetaan kuitenkin. Google tietää. Google on ihmisen ystävä. Google tietää.
Alan kaivella vasenta housuntaskua. Siellä se kännykkä aina on, vasemmassa taskussa, ihan aina, poikkeuksetta, ja…. ja… KÄNNYKKÄ! SE EI OLE TASKUSSA! SE JÄI TYÖPÖYDÄLLE! SIITÄ TYHJYYS!
Harpon portaat ylös kaksi kerrallaan, juoksen ovesta takaisin sisään. En edes hengästy. Ja siellähän se puuttuva sieluni osa pöydällä olla möllöttää. Ohimolohkot pulpahtavat takaisin otsan taakse, sydän lyö taas lempeästi ja iloisesti kohisten. Nyt olen taas kokonainen ihminen.
Riippuvuus on joskus salakavala ja vaikea tunnistaa. Joskus ei.
Lisää samantyyppisiä kirjoituksia täällä: Perjantaikirjoitukset.
