“Käytännössä oletan että tällainen keskustelu muuttuu samanlaiseksi kuin kaikki vapaa nettikeskustelu: kakanhaistatteluksi ja itkupotkuraivareiksi. Mutta on se silti parempi kuin se, että mitään keskustelua ei olisi.”
Tässä ja seuraavassa kirjoituksessa esitetään kaksi ajatusmallia sille, miten Internet voisi tukea lähidemokratiaa. Tässä esittetty on inhorealistinen ja epäelegantti. Myöhemmässä kirjoituksessa Niko Porjo esittää hienostuneemman ratkaisun.
Ongelma
Avoimuus ei toteudu, jos kansalaiset joutuvat käyttämään paljon aikaa seuratakseen kunnan tekemisiä, tai jos päätöksiä valmistellaan hissukseen kenenkään sitä huomaamatta.
Tieto pitäisi saada luotettavasti niillekin, jotka eivät ole verkostoituneet kunnan päätöksentekoon. Ennen muuta se pitää saada nopeasti ja ymmärrettävästi. Kun asia tulee julkisuuteen, on yleensä lyhyt aikaikkuna jolloin sille vielä voidaan tehdä jotain. Lisäksi asiaa voi olla vaikea ymmärtää ellei ole taustatietoa; pieni sivulause jonkin lautakunnan pöytäkirjassa voi merkitä suuria.
Erilaisia kansalaisten ja järjestöjen tekemiä valituksia tulee usein. Monen reaktio on tyyppiä: taas joku jarruttaa turhaan tai kiusallaan. Syy saattaa kuitenkin osin olla siinä, ettei valittaja ole päässyt ennen päätöksentekoa millään tavalla vaikuttamaan tai tuomaan näkemyksiään esille. Päästämällä kiihkeät vastustajat ääneen voitaisiin heidän näkemyksiään ottaa huomioon jo valmistelun aikana, eikä vasta valitusvaiheessa.
Päämäärä
Paras ratkaisu olisi ad hoc-tyyppisten ryhmien syntyminen. Jos tieto on vapaata, joku törmää ennen pitkää johonkin mielenkiintoiseen ja informoi siitä toisia. Muodostuu ryhmä, jolla on vahva näkemys asiasta. Jos tieto kulkee vapaasti, myös päinvastoin ajattelijat saavat kuulla siitä ennen pitkää. Syntyy ryhmä, joka on täysin toista mieltä.
Tällä hetkellä nämä ryhmät tapaavat korkeintaan yleisönosastopalstoilla, jos niilläkään. Tehokkaampaa olisi keskustella Netissä. Käytännössä tosin itse oletan että tällainen keskustelu muuttuu samanlaiseksi kuin kaikki vapaa nettikeskustelu: kakanhaistatteluksi ja itkupotkuraivareiksi. Mutta on se silti parempi kuin se, että mitään keskustelua ei ole.
Miten tämä tehtäisiin? Jos halutaan toteuttaa jotakin seuraavan kymmenen vuoden sisällä, kannattaa olla inhorealisti ja epälegantti.
En tunne kunnallisia tietojärjestelmiä intiimisti, mutta kuvani on tämä: ne ovat sekalainen kokoelma sekalaisia järjestelmiä, jotka yleensä eivät voi kommunikoida toistensa kanssa, joiden tiedostoformaatit ovat yhteensopivia tai sitten eivät, ja joiden pienikin muuttaminen on lähes mahdotonta. Järjestelmien vaihtosykli on 10-20 vuotta.
Tietoa kunnallisista asioista löytyisi kuitenkin yllättävän paljon, jos vain osaisi etsiä. Lautakuntien pöytäkirjat esimerkiksi alkavat olla lähtökohtaisesti Netissä. Tiedon löytäminen niistä vain vaatisi salapoliisin taitoja ja paljon aikaa. En usko, että tietoa yritetään pimittää tekemällä siitä sekavaa. Se on sekavaa, koska se on aina ollut sekavaa.
Menetelmä: Kuraattorit
Tieto vaatii aina jonkinlaisen portinvartijan tai suodattajan siinä vaiheessa kun sitä on paljon. Joissakin sosiaalisissa verkoissa käytetään termiä “kuraattori” ihmisistä jotka (yleensä vapaaehtoisesti) keräävät linkkejä mielenkiintoisista asioista ja jakavat niitä “seuraajilleen”. Heillä voi olla kymmeniäkin tuhansia seuraajia. Kuraattorit eivät välttämättä muokkaa tietoa, vaan lähinnä valikoivat ja välittävät sitä
Jo nykyisillä sosiaalisen median työkaluilla (Facebook, Twitter, Google+,…) voisi luoda kuraattoripohjaisia järjestelmiä. Työkalut eivät kuitenkaan ole yhteensopivia keskenään, ja niitä syntyy ja kuolee mutaman vuoden välein. Lisäksi jokaisella on fanaattiset kannattajansa, jotka eivät periaatteessta muita suostu käyttämään. Huomattavan moni ei periaatteesta käytä mitään sosiaalista työkalua, eikä tule käyttämään.
Kunnallista keskustelua ei myöskään kannata kokonaan siirtää yhteen kaupalliseen työkaluun joka toimii kaupallisin ehdoin. Facebook-demokratia olisi järkyttävä idea, varsinkin kun ei voi tietää onko Facebook muutaman vuoden kuluttua edes olemassa.
Jonkinlainen kompromissi olisivat vapaaehtoiset kuraattorit, jotka saavat käyttää niitä työkaluja mitä parhaaksi näkevät. Vaikkapa sähköpostilistoja jos intressiryhmä on pieni. (Tai puhelinta. Tai yhdistyksen jäseniltoja. Kuraattorin tehtävä on viedä tieto omalle sidosryhmälleen, ryhmälle sopivalla tavalla).
Kuraattoriksi pääsee nimeämällä itsensä sellaiseksi, ja laittamalla yhteystietonsa kunnan antamalle verkkoalustalle. On ehdottoman tärkeää, että kuraattorit toimivat omilla nimillään. Heidän uskottavuutensa tulee maineesta, ei muodollisesta roolista.
Yhdistävä tekijä olisi siis kunnan ylläpitämä askeettinen keskustelupalsta, esimerkiksi phpBB-pohjainen. Sellaisen perustaminen ja ylläpito on halpaa. Mikäli uusia keskusteluja voisivat avata vain kuraattorit, pahimpia järjettömyyksiä pystyisi estämään. Sivulla ei tarvitse olla kuin lyhyt esittely kuraattorista, ja linkit hänen käyttämiinsä sosiaalisiin työkaluihin.
Keskustelut voidaan käydä joko keskustelupalstalla tai muissa työkaluissa. Olennaista on tarjota yksi paikka jossa eri osapuolet voivat edes teoriassa törmätä toisiinsa. Tällä hetkellä teoreettistakaan paikkaa ei ole.
Minkä tahansa yhden asian liikkeen edustaja voi siis olla kuraattori, ja penkoa omaan liikkeeseensä liittyviä asioita. Olkoon sitten luonnonsuojelijoita, startup-yrittäjiä, rotary-kerholaisia, tai ufoharrastajia — olennaista on se, että kaikki tietävät kenen suuntaan kääntyä. Jos kyseinen kuraattori ei kelpaa, ihmiset voivat vaihtaa kuraattoria.
Tämä johtaisi kaoottiseen toimintaan, jota kukaan ei hallitse. Mutta sellaistahan keskustelu oikeastikin on.
Kunnalle sijoitus olisi minimaalinen: keskustelupalstan ylläpidon verran. Käytännössä jonkun on nykylakien mukaan moderoitava selvästi rikollinen sisältö pois, mutta järjestelmä voi toimia täysin kunnan varsinaisen tietohallinnon ulkopuolella. Itse asiassa sen olisi syytäkin toimia, pöhöttymisen välttämiseksi.
Ongelmat
Mitä arvoa tällaisella keskustelulla sitten olisi? Sitä ei voi käyttää kunnan virallisessa päätöksenteossa, eikä se toimi kansanäänestyksenä. Netissä kovimman äänen päästävät kovimmat häiriköt, aivan kuten oikeassa elämässäkin.
Itse näen suurimman arvon (mutta todellisen arvon) siinä, että se voi vähentää pimittämisen ja huijatuksi tulemisen tunnetta. Se voisi edes hiukan lieventää vihamielisyyttä kunnallishallintoa kohtaan. Ja jos tällä pystyttäisiin estämään yksikin turha valituskierros vuodessa, rahallisesti se maksaisi itsensä takaisin.
Tässä esittämäni ei todellakaan sulje pois futuristisia ideoita verkkodemokratiasta; itse vain näen, että realistinen aikataulu niille suuremmille visioille on 10-20 vuotta. Tämä taas voisi olla jo tätä päivää.