Tag: data

Äänestäjävääristymää Varsinais-Suomessa?

Demokraattisesti valittu elin on uskottava vain, jos joku on ylipäätään jaksanut vaivautua äänestämään sitä. Aluevaalien äänestysprosentin pelätään jäävän todella matalaksi. Koska olen ehdolla Varsinais-Suomessa (172) olen analysoinut Varsinais-Suomea.  Ennakkoäänestysdatan perusteella (äänestysprosentti 27,9) riski on Varsinais-Suomessa todellinen. Erityisen haastavaa on, että nukkumaan jääminen näyttää keskittyvän pieniin kuntiin sekä miehiin.

Datan perusteella on mahdollista tehdä kaksi yksinkertaista kuvaajaa, jotka kuitenkin kertovat paljon. Lisätietona olen lisännyt kunnan suurimman puolueen kuntavaaleissa.

Alla olevassa kuvaajassa on vaaka-akselilla kunnan äänikeutettujen määrä ja pystyakselilla ennakkoäänestysprosentti. Koska noin 40% varsinais-suomalaisista asuu Turussa, Turku on jätetty kuvaajasta pois. Turun äänestysprosentti on merkitty sinisellä katkoviivalla, muiden kuntien keskimääräinen äänestysprosentti punaisella.  Pisteet on värikoodattu kuntavaalien suurimman kunnan mukaan (Kokoomus ja RKP on vaaliliittonsa takia laitettu samaan kategoriaan). Salossa mikään puolue ei dominoi.

Huomataan, että Turun äänestysprosentti on selkeästi korkeampi kuin useimpien muiden kuntien. Ennakkoäänistä noin 45% on turkulaisten.  Äänestysprosentti on huomattavan korkea erityisesti kokoomusvoittoisissa kunnissa. Matalia prosentteja löytyy lähinnä pienistä kunnista, poikkeuksina Uusikaupunki ja Lieto.

Toisessa kuvaajassa on vaaka-akselilla äänioikeutettujen lukumäärä logaritmisella asteikolla, jotta Turku mahtuu paremmin mukaan. Pystyakselilla on ennakkoäänetäneiden miesten ja naisten suhdeluku. Jos se on 1, yhtä paljon miehiä kuin naisia on äänestänyt. Mitä matalampi luku on, sitä vähemmän miehet ovat äänestäneet suhteessa naisiin.

 

Huomataan, että erityisesti suurissa kunnissa naiset ennakkoäänestivät huomattavasti vilkkaammin kuin miehet. Turussa miesten osuus on alle 80% naisista.

Ennakkoäänestyksestä ei voi vielä vetää varmoja johtopäätöksiä, mutta näyttää jo nyt siltä että näissä vaaleissa on kaksi suurta voittajaa: Turku, sekä suurten kaupunkien naisäänestäjät.  Vääristymät voi arvioida  valtuustopaikkoina, jos oletetaan että varsinaisena äänestyspäivänä äänimäärät ja niiden jakaumat ovat samanlaisia kuin ennakkoäänestyksessä. Tällöin turkulaisten äänestysprosentti olisi noin 60%, kun kaikkien Varsinais-Suomen kuntien keskimääräinen prosentti on vain hieman yli 50%. Käytännössä tämä tarkoittaa, että muut kunnat “lahjoittavat” Turulle nelisen valtuustopaikkaa.

Naisten “voitto-osuus” voidaan laskea toisella tavalla. Jos äänestysprosentti on 50%, jokainen lista tulee saamaan yhden valtuustopaikan noin 2500 äänellä.   Kuudessa suurimmassa kaupungissa on ennakkoäänestänyt noin 36000 miestä ja 46 000 naista. Jos ero säilyy myös varsinaisena vaalipäivänä, se olisi lähes 20000 ääntä.  Tämä tarkoittaa lähes kahdeksaa valtuustopaikkaa “naisten eduksi”.

Pitäisikö tästä huolestua?

Ehkä.  Matala äänestysprosentti on kuitenkin jo sellaisenaan huono asia. Vielä paljon huonompi asia se on, jos nukkumaan jääminen keskittyy vahvasti johonkin tiettyyn ihmisryhmään. Näiden tulosten perusteella Varsinais-Suomessa nukkumaan saattavat jäädä erityisesti pienten kuntien asukkaat, ja kaikissa kunnissa ennen muuta miehet.   Varsinkin miesepätasapaino on merkittävä.

En pidä tätä hyvänä trendinä — en, vaikka puhtaasti itsekkäästi ajateltuna Vihreiden suurin äänestäjäryhmä onkin perinteisesti suurten kaupunkien naiset.  Aluevaltuusto käyttää aivan todellista valtaa ja pyörittää Varsinais-Suomessa parin miljardin euron budjettia, ja on tärkeää että siellä on tasaisesti edustusta kaikista ryhmistä.  Siksi toivon todellakin äänestysjakauman tästä tasaantuvan varsinaisena äänestyspäivänä.

Olen fysiikan tohtori, toimin data-alalla, ja olen Varsinais-Suomen Vihreiden ehdokas tammikuun 2022 aluevaaleissa. Lisää tietoa aluevaaliteemoistani löydät täältä.

Data on Excel-muodossa täällä:  EnnakkoAan

Mielipidekirjoitus: Aluevaalit ovat numeroita ja etiikkaa

Aluevaalit ovat pohjimmiltaan oikeudenmukaisuusvaalit. Uudet hyvinvointialueet joutuvat päättämään, mikä on oikeudenmukaisin tapa hoitaa terveydenhuoltopalvelut erittäin hajanaisessa maakunnassa siten, että ketään ei kohdella kohtuuttomasti. 

On helppo sanoa olevansa oikeudenmukainen, mutta miten sen todistaa? Sivusimme tätä kysymystä Turun Sanomien mielipidekirjoituksessa, jonka teimme Marjaana Mäkisen ja Annika Laakson kanssa. Tämä kysymys on joka tapauksessa oman kampanjani ydin. Mitä on oikeudenmukaisuus, ja miten mittaamme objektiivisesti, olemmeko oikeudenmukaisia?

Sote-uudistus on todennäköisesti Suomen rauhan ajan massiivisin organisaatiomuutos, ja koskettaa jokaista suomalaista. Siihen nähden siitä puhutaan edelleen yllättävän vähän, vaikka aluevaaleihin on alle kolme kuukautta.

Erityisesti kaikkein syvällisimmistä kysymyksistä näkyy vain vähän keskustelua. Vaalien syvällisin kysymys kuuluu: mitä tarkoittaa oikeudenmukaisuus, ja miten sitä voidaan mitata?

Oikeudenmukaisuudesta on puhuttava, koska terveydenhuoltoa lähdetään nyt kehittämään täysin puhtaalta pöydältä. Varsinais-Suomen kunnat ovat voimakkaan eriytyneitä, ja esimerkiksi Paraisten saaristoalueiden haasteet ovat aivan toiset kuin Turun lähiöiden haasteet. Molempien terveydenhuoltoa on kuitenkin kehitettävä oikeudenmukaisesti: samalta viivalta, reilusti ja tasapuolisesti. On myös pystyttävä mittaamaan, onko oikeudenmukaisuus toteutumassa.

Vaan mitä sitten konkreettisesti tarkoittaa oikeudenmukaisuus? Oikeutta saada lähipalveluja, täysin asuinpaikasta riippumatta? Oikeutta saada jatkossakin kaikki ne palvelut, jotka ennen koronaa olivat tarjolla? Oikeutta saada entistä parempia palveluja? Oikeutta saada aina edistyneimpiä hoitoja, hinnasta ja iästä riippumatta? Oikeutta päästä lääkäriin aina välittömästi, kun on pienikin tarve?

Vai onko oikeudenmukaisuutta se, että pienimmillä paikkakunnilla vahvistetaan liikkuvia palveluja ja etäratkaisuja, vaikka kiinteitä lähipalveluja supistettaisiin?

Oikeudenmukaisuutta on pystyttävä myös mittaamaan, kun se on määritelty. Muussa tapauksessa emme voi tietää, mitä pitää kehittää eteenpäin. Yksikään mittari ei pelasta ketään, mutta ilman mittareita joudumme toimimaan täysin sokkoina.

Itse hahmotamme melko yksinkertaisen tavan määritellä ja mitata oikeudenmukaisuutta. Uudistus on maakunnan tasolla oikeudenmukainen, jos kenenkään ei kannata pelkästään terveyspalvelujen takia muuttaa paikkakunnalta toiselle. Tätä voidaan jälkikäteen mitata selvittämällä esimerkiksi haastatteluin syitä, joiden takia muuttoja tehdään.

Tärkeintä on kuitenkin suunnitella palvelut etukäteen niin, että tällaista tarvetta ei synny.

JAKKE MÄKELÄ, FT, data scientist (vihr)

MARJAANA MÄKINEN, FT, tutkijatohtori, (vihr)

ANNIKA LAAKSO, FT, tiedeviestijä  (vihr)

 

Olen Varsinais-Suomen Tieteen ja teknologian vihreiden puheenjohtaja (vuoden 2021 loppuun), ja toimin Vihreiden edustajana Varsinais-Suomen aluepelastuslautakunnassa.  Olin ehdolla myös kesän 2021 kuntavaaleissa, ja näkemykseni niissä ovat relevantteja myös aluevaaleissa: Kuntavaalit 2021. 

Ehdolla Turkuun: Päättämisen illuusioton luottopakki

Kesäkuu 2020 oli vain vuosi sitten, mutta koronaturtumuksessa se tuntuu yhtä kaukaiselta kuin kesäkuu 1920.  Kesäkuussa 2020 minut nimettiin  Turun Vihreiden kuntavaaliehdokkaaksi, ja kirjoitin silloin alustavasti ajatuksistani ja vaaliteemoistani. Huomaan olevani edelleen samaa mieltä.

MILLAINEN PÄÄTTÄJÄ OLISIN?

Vaikka maailma on vuodessa muuttunut, lähtökohta ei.   “Vaikeina aikoina ihmiset tarvitsevat eturintamaan päättäjiä, jotka pystyvät luomaan positiivisen ja innostavan vision tulevaisuudesta, olivat nykyhetken faktat kuinka vaikeita tahansa. Koska päätöksenteko on oikeasti tiimityötä, nämä innostavat päättäjät tarvitsevat luottopakeikseen illuusiottomia päättäjiä, jotka pystyvät  analysoimaan faktoja kiihkottomasti ja luomaan inhorealistisen tilannekuvan siitä, missä oikeasti mennään. That’s me.”

Kulunut vuosi on vain vahvistanut ajatustani, että juuri tuo on oma roolini päättäjänä, jos päättäjänä pääsen jatkamaan. Varavaltuutettuna ja  Turun Vihreän kunnallisjärjestön varapuheenjohtajana olen tehnyt mitä milloinkin pitää jonkun jossakin tehdä — hankkinut ehdokkaita, muokkaillut tekstejä,  kiroillut helteessä vaalimökkiä kasatessa, yrittänyt organisoida sataa liikkuvaa osaa (ehdokasta) tilanteessa jossa ainuttakaan ehdokasta ei voi tavata kasvotusten, tehnyt suunnitelmia ja repinyt ne sitä mukaan kun tilanne on muuttunut (en ole enää varma, onko meillä Plan E vai Plan F menossa). Kiehtovan kaoottista. Pidän tästä.

(Disclaimer: Olen toki vain pieni osa koneistoa. Tekemässä on ollut ehkä rautaisin ydinjoukko jonka olen koskaan tuntenut: kanssaehdokkaani Riina Lumme (ehdokas 419), Kari Jakobsson (397), Emmi Lehtinen (416)  ja  Teemu Ellä (377),  sekä työntekijäpuolella Olli Välke, Minna Leka, ja Emil Kusnetsoff. Ilman hyvää tiimiä kukaan ei ole mitään).

Continue reading Ehdolla Turkuun: Päättämisen illuusioton luottopakki

Ehdokasnumerologiaa

 

Kuntavaalien yksi jännitysmomentti on se, että minkäköhän ehdokasnumeron saa.  Numerothan arvotaan ensi torstaina.  Asialla ei ole minkäänlaista merkitystä mihinkään, mutta niin sitä vain itsekin pohtii, ihminen kun on irrationaalinen psykofyysinen entiteetti. Jotta saisin niskaotteen irrationaalisesta puolestani, tein viikonloppuna pienen simulaation, jolla asiaa voisi koittaa ennustaa. Ehdokasnumerojen jakauma ei nimittäin ole millään tavalla satunnainen, vaikka toisin voisi kuvitella!

(Kommentti 14.5.: ehdokasnumeroni on nyt lopulta 424, mikä tarkoittaa että olisin menettänyt kaikki rahani jos olisin tämän blogin mukaisesti lyönyt vetoa. Mutta siihen oli noin 60% todennäköisyys. Vuoden 2029 vaaleissa vasta aletaan nähdä, osaanko hommani).

Turun Sanomien mukaan ehdokkaita on yhteensä 670, ja listoja on kaikkiaan 14. Täyden sadan ehdokkaan listat on viidellä puolueella (Vihreät, SDP, Vasemmistoliitto, PS, Kokoomus+KD). Pienempiä listoja ovat RKP (71), Liike Nyt (21), SKP (8), Piraatit (4), Kristallipuolue (4), Liberaalit (2), Kansalaispuolue (1) ja Avoin puolue (1).

Continue reading Ehdokasnumerologiaa

Miten datamössö saadaan kuntalaisten palvelukseen?

 

Jos kunnissa halutaan tehdä hyviä päätöksiä, päättäjillä pitää olla käytössään hyvää dataa. Valitettavasti kaikki maailman data on lähtökohtaisesti epämääräistä mössöä. Siitä ei saa mitään hyödyllistä irti ilman massiivista työmäärää.  Turku ei ole poikkeus — ei hyvässä eikä huonossa.  Ongelmiin ei ole helppoja ratkaisuja, mutta jotakin suuntaviivoja voin esittää.

Olen päässyt näkemään Turun datatilannetta sekä luottamushenkilönä että pari vuotta pätkätyöntekijänä (tarkemmin täällä). Tieto lisää tuskaa: luottamushenkilönä kuvittelen kovastikin ymmärtäväni, miten älykästä kaupunkia pitäisi johtaa. Todellisuutta nähneenä  joudun pitämään luottamushenkilöintoani aika naiivina.  Asioiden tekeminen on oikeasti vaikeaa.

Kuntapäättäjänä olisi kovin mukavaa, jos elämä olisi kuin amerikkalainen elokuva: päättäjät sulkeutuvat pimennettyyn tilannehuoneeseen, jossa suurille ruuduille heijastetaan värikkäinä karttoina reaaliaikainen tilanne siitä mitä juuri nyt tapahtuu, ja tekoäly kertoisi mitä juuri nyt pitäisi tehdä.

Todellisuudessa, jos kuntapolitiikka olisi elokuva, se olisi lähinnä jokin ankea 80-luvun kotimainen leffa. Datasta on puutetta, ja se vähäkin on köyhää ja väritöntä. Toisaalta, silloin kun datasta ei ole puutetta, sitä pursuaa niin paljon ja niin epämääräisessä muodossa, että kukaan ei sitä voi hallita.

Sekä päättäjien että kansalaisten olisi hyvä ymmärtää ainakin kolme asiaa.

Continue reading Miten datamössö saadaan kuntalaisten palvelukseen?

Translate »