Tämä kirjoitus on julkaistu Uuden Suomen blogissani 29.10. Se on Zygomaticassa lähinnä arkistointitarkoituksessa. 30.10. on tullut tieto, että Talvivaara todennäköisesti pääsee valtion tukemaan velkasaneeraukseen ja sitä kautta kuin koira veräjästä, joten jossakin mielessä tämä kirjoitus (ja kaikki muukin tekemäni) on pitkälti yhdentekevää.
Kaikki Talvivaara-kirjoitukset: täällä.
———-
Talvivaara kertoo nyt päässeensä metallitehtaan suljettuun kiertoon, Ylen uutisten mukaan.Jopa kaltaiseni kyynikon on pakko antaa yrityksestä pisteitä, ilman mitään ironiaa tai sarkasmia. Selvästikään yhtiö ei ole jäänyt tuleen makaamaan, vaan on nähnyt vaivaa ja koittanut parantaa tilannetta.
Valitettavasti kaltaiseni kyynikko joutuu silti toteamaan, että yritys ei ole riittävä. Ajoitus sopii yhtiölle turhankin mainiosti: juuri ennen osavuosikatsausta, ja käytännössä juuri niille päiville jolloin valtion on päätettävä uudesta rahoituksesta. Jos prosessi nyt olisi alkanut toimia, se helpottaisi yhtiön tilaa merkittävästi.
Ehkä se toimiikin. Silloin aiemmin esittämäni kyyniset väitteet eivät pidä enää paikkaansa. Toisaaltasen jälkeen esittämäni kyyniset väitteet ovat edelleen tosia. Yksi mittaustulos ei yksinkertaisesti vielä kerro mitään näin monimutkaisesta prosessista. Lisäksi tässä on kyse vain yhdestä pienehköstä osasta, eli metallitehtaan toiminnasta. Kokonaisprosessi on valtavasti laajempi.
Jo Talvivaaran itsensä teettämä konsulttiraportti kertoo, että arvioita voi tehdä vasta 2-3 vuoden jälkeen. Uutiseen ei varsinaisesti edes voi ottaa kantaa, ainakaan ennen kuin Talvivaara julkaisee enemmän detaljeja. Oikeastaan riittäisi tässä vaiheessa kysyä kaksi peruskysymystä.
1) Missä ja milloin Talvivaara aikoo julkaista varsinaiset tekniset ja tieteelliset todisteensa tästä onnistumisesta?
2) Yhtiö kertoo saaneensa metallitehtaan kierron kuntoon. Tämä on oikeastaan vain yksinkertaisin ja perinteisin osa koko kaivosta. Mitä kuuluu itse bioliuotusprosessille, joka kuitenkin on Talvivaaran osaamisen ainutlaatuinen ydin? Siinä on ollut ongelmia; onko ne ratkottu, ja miten?
Uutisessa yhtiö toteaa näin: “Meillä on hyvät mahdollisuudet ja luottamus siihen, että uusiin rajoihin päästään. Tasaisesti toimiessaan prosessi kuluttaa vettä haihtumisen ja uuteen malmiin sitoutumisen kautta.” Aivan mahdollista, mutta käytännössä taivasalla toimiva mikrobiologiaan ja äärimmäisen herkkiin kemiallisiin reaktioihin perustuva prosessi ei koskaan toimi tasaisesti.
Prosessiin tulee luonnostaan erilaisia katkoksia ja esimerkiksi sään aiheuttamia vaihteluita. Toiminta on tasaista vain paperilla ja ehkä laboratoriossa. Mitä tapahtuu, kun se ei ole tasaista — esimerkiksi jos sattuu tavallista sateisempi vuosi? (Tai tavallista kuivempi, tai kuumempi, tai kylmempi).
Talvivaaran historia on surullisen täynnä toiveajattelua, joka ei olekaan toteutunut, ja innostumista mittaustuloksista jotka ovatkin olleet virheellisiä (Talvivaara 7, Talvivaara 8). Tätä taustaa vasten olisi järjetöntä luottaa automaattisesti yhtiön sanaan, varsinkin kun paineet tulosten “luovaan tulkintaan” ovat niin valtavat.
Kokeiden detaljeja
*Missä kokoluokassa ja olosuhteissa testit on tehty? Paikanpäällä-blogissaan yhtiö näytti kuvaajan, jossa yhden kasan lämpötila oli noussut, muiden laskenut. Oliko tässä tapauksessa kyseinen kasa eteläisin, jolloin se on saanut eniten auringon lämpöä? Miten tämä lämmitys on mahdollisesti vaikuttanut tuloksiin?
*Onko kasa ollut erityistarkkailussa ja –kohtelussa? Minkä tahansa osaprosessin saa toimimaan hyvin, jos siihen keskittää kaiken huomionsa. Onko yhtiöllä varaa jatkaa tällaista erityiskohtelua suuressa skaalassa?
Bioliuotus ja yleistyminen luonnonolosuhteisiin
*Uutisessa ei mainita sanallakaan bioliuotusta, vaikka juuri se on yhtiön ydin. Miksi? Mikrobien toiminnan ylläpito vaatii aivan ainutlaatuista osaamista ja erityisesti tarkkaa kontrollia. On mahdollista, että kemiallisessa mielessä tällainen prosessi saadaankin toimimaan. Mutta kuinka herkkä se on muutoksille bakteeritoiminnassa?
*Kuten aina ennenkin, se että saadaan yhden hetken toimimaan testikasassa ei luonnonolosuhteissa tarkoita vielä mitään. Miten prosessin (ja ennen muuta mikrobien toiminnan) oletetaan toimivan, kun säätila muuttuu? Missä ovat testitulokset?
*Onko saderiskit viimeinkin otettu huomioon? Missä ovat riskinhallintadokumentit? Tähän saakka saderiskien hallinta on ollut melkoisen pelkistettyä: on toivottu, että ei sada keskimääräistä enempää (Talvivaara 1; Talvivaara 2).
Jarosiitti
*Kasoissa sulfaatin uskotaan sitoutuvan jarosiittiin, joka on niukkaliukoista. Missä ovat todisteet siitä, että tämä prosessi todella toimii luonnollisissa oloissa tässä mittakaavassa? Julkisesta kirjallisuudesta löytyy lähinnä laboratoriokokeiden tuloksia.
*Kuinka paljon jarosiittia on tällä hetkellä kiteytynyt kasoihin? Mitä tapahtuu, kun sen määrä nousee pikkuhiljaa? Muuttuuko paakkuuntuminen, entä liuotus? Jos jarosiittia kiteytyy bioliuotuksesta vastaavien mikrobisolujen pinnalle, miten mikrobit saavat sen jälkeen happea?
*Jarosiitti vaatii kiteytyäkseen matalan pH:n ja korkean sulfaattipitoisuuden liuoksessa. Mitä tapahtuu jos pH alkaa nousta tai sulfaattipitoisuus alkaa laskea? Liukeneeko jarosiitti takaisin? Miten tämä vaikuttaa prosessiin?
*Kuinka stabiilia lopputuloksena muodostuva jarosiitti-kiviseos on? Miten paljon sen sulfaateista mahdollisesti aikanaan valuu luontoon? Miten huolehditaan loppukäsittelystä?
RO-laitteisto
*Vedenpuhdistus on toistaiseksi toiminut hyvin. Toisaalta laitteisto on ollut käynnissä vasta korkeintaan joitakin kuukausia. Toimintavarmuudesta ei siis itse asiassa voi sanoa vielä yhtään mitään.
*RO-puhdistuksessa on muitakin avoimia kysymyksiä, ennen muuta mangaani. Nyt kuvatun prosessin ongelma on, että se väkevöittää koko ajan liuoksessa olevia epäpuhtauksia. Mangaani tukkii helposti RO-kalvon samoin kuin rauta. Rauta ehkä saadaan sitoutettua jarosiittiin, mutta mihin mangaani sitoutetaan?
Yhteenveto: miksi nämä tiedot on saatava?
Yhtiö vedonnee liikesalaisuuksiin, eikä kerro yksityiskohtia. Mutta kun yhtiö on käytännössä selvitystilassa ja aiheuttanut Suomen historian massiivisimman ympäristöonnettomuuden, sillä on selkeä motivaatio toimia mutkia oikoen. Kun vielä otetaan huomioon että yhtiötä epäillään törkeistä rikoksista, sillä voi myös olettaa olevan historiaa mutkien oikomisesta (joskaan kukaan ei ole syyllinen ennen kuin todistetaan).
Ei ole viherpropagandaa vaatia tällaiselta yhtiöltä huomattavasti tarkempia selvityksiä kuin yleensä. Se on vain tervettä järkeä.