Tag: bioliuotus

Talvivaara 60: Talvivaaran vangit

 

“Talvivaaran toiminta oli niin leväperäisen oloista, niin kaoottista, niin erilaista kuin muissa yhtiöissä. Talvivaara tuntui erityiseltä, koska niin moneen asiaan liittyi epäkohtia.”

Noin tiivistää journalisti Juha Kauppinen syyn siihen, miksi Talvivaaran kaivoksesta on pakko kirjoittaa. Hän on  yhdessä Sampsa Oinaalan kanssa kirjoittanut uuden Talvivaara-kirjan Talvivaaran vangit.

Nuo kaksi lausetta tiivistävät omankin Talvivaara-harrastukseni, joka on johtanut mm kuuteenkymmeneen blogikirjoitukseen.  Talvivaarassa on kiehtovaa sen megalomaaninen kaoottisuus ja järjettömyys. Yhdestäkään muusta kaivoksesta ei ole kirjoitettu tuhansia lehtijuttuja, mutta se ei johdu siitä, että Talvivaaraa vainottaisiin syyttä. Sitä vainotaan aivan syystä, ja niitä syitä tämä kirja juuri käy läpi.

Continue reading Talvivaara 60: Talvivaaran vangit

Talvivaara 57: Mitä bioliuotuksen asiantuntija oikein sanoo?

Talvivaaran oikeudenkäynnissä todisti eilen todistaja, jonka näkemys voi sananmukaisesti painaa satojen miljoonien eurojen edestä: Talvivaaran biolioutusprosessin alkuperäinen kehittäjä. Käytännössä tässä on henkilö, jolla on teoreettinen  kokonaisnäkemys koko kaivoksen pohjimmaiseen kuolemankysymykseen: saadaanko bioliuotus toimimaan Kainuun ilmasto-oloissa, valtavassa skaalassa, paljaan taivaan alla?

Valitettavasti vain kolme mediaa näyttää noteeranneen asiaa oikein mitenkään: MTV,  Savon Sanomat, sekä Kainuun Sanomat. Kaksi viimeksimainittua on ilmeisesti haastatellut teknologiajohtajaa myös erikseen.

Kun artikkeleissa on lähinnä  journalistien tekemiä yksittäisiä nostoja ilman koko kontekstia, on vaarallista vetää liian syvällisiä johtopäätöksiä. Jotain arvioita pystyy kuitenkin tekemään.

Ennen muuta itseäni kiinnostaa se, miten todistelu suhtautuu vuonna 2013 tehtyyn arvioon, jota olin itsekin tekemässä (Talvivaara 30: Toimiiko bioliuotus?). Koko arvio pdf-muodossa löytyy täältä.  Sama tiimi teki vuonna 2014 aiheesta vielä laajemman arvion (Talvivaara 39) jonka pdf-versio löytyy täältä.  Bioliotuksen osalta tärkein sisältö on kuitenkin vanhemmassa raportissa.

Arvion pääasiallinen johtopäätös:  “Tässä dokumentissa arvioidaan julkisesti saatavien tietojen perusteella, mitä pilotti itse asiassa on todistanut. Johtopäätöksemme on, että pilotti ja varsinainen kaivostoiminta eroavat toisistaan ratkaisevasti. Toisin sanoen Talvivaara ei ole pystynyt esittämään riittävän pitäviä todisteita sen puolesta, että liuotus toimisi kunnolla täyden mittakaavan prosessina.”

Arviossa esitettiin neljä väitettä, joista kolmeen ensimmäiseen saadaan nyt ainakin jonkinlaisia vastauksia. Neljäs väite liittyy saantoprosenttiin ja taloudellisuuteen, eikä teknologiajohtajan haastatteluista voi sen suhteen päätellä mitään.  Tosin “Riekkola-Vanhasen mielestä 30 000 tonnin vuotuinen nikkelisaanto on Terrafamessa periaatteessa mahdollinen, ”jos hommat osataan tehdä oikein”.”  Ehkä. Toki on niin, että jos asiat tehdään oikein, niissä saatetaan onnistua.

Väite 1

“1. Vuosien 2005-2008 aikana tehty pienen skaalan pilotti poikkeaa niin merkittävästi kaivoksen todellisesta toiminnasta, että sitä ei voi käyttää todisteena bioliuotuksen onnistumisesta todellisissa olosuhteissa. Ennen muuta pilottikasojen peittäminen kokeilun aikana poikkeaa merkittävästi nykyisistä olosuhteista. Lisäksi metallien talteenottoa ei tehty siten kuin tuotantokasoilla.”

MTV: “– Kasan hoitaminen on taitolaji. Kun koekasaa tehtiin, henkilökuntana oli diplomitöitään tekeviä teekkareita. Koekasaa hoidettiin kuin keskoskaappia. Kun isoon tuotantoon siirryttiin, kasaa hoitamassa oli ihmisiä, jotka eivät tajunneet, kuinka tarkkaa työtä se on, Riekkola-Vanhanen kertoi.”

Tämä ajatus on lähes sanasta sanaan sama, kuin omassa arviossamme. Keskoskaappi on uusi termi; itse käytimme kasvihuonetta.

Skaalaero on todellakin huomattava: raporttimme toteaa, että “pilotissa oli kaksi koekasaa, kooltaan 60 metriä kertaa 30 metriä, kun taas jokainen tuotantokasojen neljästä lohkosta on kooltaan 400 kertaa 1200 metriä. Koko siis monisatakertaistettiin yhdellä kertaa .”  Lisäksi ja ennen muuta pilotissa kasa peitettiin. “Aluksi liuotuskasa oli katettu kirkkaalla, muovisella, läpäisemättömällä kalvolla, ja myöhemmin vaahtomuovimatolla. Altaat olivat myös katettuja.” (Heikkinen 2008) Tarkoituksena oli estää haihdunta sekä lumen ja veden pääsy kasoihin ja altaisiin.“

Teknologiajohtajan lausunto on omalla tavallaan henkeä salpaava. Jos vauva pysyy hengissä keskoskaapissa, niin on todistettu että se selviää hengissä alastomana Kainuun talvessa. Niinkö?

SS toteaa myös: “Koekasasta analysoitiin kaikki sinne menevä ja sieltä tuleva aines, myös jätejakeet. Varsinaista jäteveden tutkimusta ei alkuvaiheessa voitu tehdä, koska tehdas alkoi tuottaa jätevettä vasta, kun se oli toiminnassa.”

Tätä ei ole aivan helppo tulkita, mutta se viitannee siihen, että prosessin kaikki osa-alueet on testattu erikseen, ja kaikki tuotu ensimmäistä kertaa yhteen vasta sitten kun kaivos on jo pyörinyt massiivisella tasolla.  Jätevettähän syntyy vasta siinä vaiheessa, kun liuos on ensin pyörinyt primäärikasassa, sen jälkeen sekundäärikasassa, ja sekundäärikasaan on saostunut suurin osa sulfaatista jarosiitiksi (jos on). Koko tätä ketjua ei ole misään vaiheessa kokeiltu pienessä skaalassa.

Väite 2

“2. Pilotin ja todellisen tuotannon ero on niin merkittävä, että Talvivaara on kuvannut toimintansa ympäristölupahakemuksessa väärin. Ympäristöluvan kuvaus toiminnasta perustuu pilottihankkeeseen ja erityisesti arviot vaikutuksista poikkeavat toteutuneista. Todellinen toiminta ei ole vastannut sitä toimintaa, jolle ympäristölupa on myönnetty. Talvivaaran olisi tullut hakea ympäristöluvan muutosta heti, kun se havaitsi tuotannon poikkeavan kuvatusta. Valvontaviranomaiset eivät ole tätä seikkaa myöskään havainneet, tai siihen reagoineet.Tämä on merkittävä syy ongelmiin.”

MTV3: “Riekkola-Vanhanen myönsi, ettei ongelmalliseen sulfaattiin kiinnitetty juuri huomiota kaivoksen perustamisvaiheessa.  – Sulfaatti oli sulfaattia, ei siihen kukaan kiinnittänyt silloin huomiota. Talvivaaran malmi on sulfidimalmia ja kun malmi irtoaa, syntyy sulfaattia. Puutavarateollisuus päästi sitä satatuhatta kertaa enemmän luontoon, eikä kukaan piitannut.”

MTV3: “Mangaanin osalta Riekkola-Vanhanen vieritti vastuuta osin ympäristöviranomaisille. – Me ei saatu ympäristöviranomaisten määräyksestä nostaa veden ph-tasoa tarpeeksi korkealle, jotta mangaanin osalta tilanne olisi parantunut. Valitettavasti kemia ei tottele ympäristölupamääräyksiä.”

Voihan asian toki noinkin muotoilla. Sen voi myös muotoilla niin, että Talvivaaran saama ympäristölupa ei ollut yhtiölle annettu henkilökohtainen lupa kokeilla ja puuhastella kemikaaleilla, jotka tottelevat tai eivät tottele. Se oli tarkkaan rajattu lupa harrastaa ammattimaisesti tiettyä ympäristöä rasittavaa teollista toimintaa,  jonka aiheuttamat ympäristövauriot tiedettiin ja arvioitiin etukäteen.

 

Jos vaikutuksia ei tiedetä tarkkaan etukäteen, silloin on haettava lupaa ympäristöä rasittavalle tutkimustoiminnalle. Niitäkin lupia saa. Ongelma ei siis ole siinä että viranomaiset simputtivat ja kuristivat muutoin elinkelpoista elinkeinotoimintaa, vaan siinä että elinkeinotoiminnaksi ilmoitettu tekeminen olikin käytännössä vasta tutkimustoimintaa.

Väite 3

“Kaivoksen tämän hetken toiminta ja ennen muuta tiedotus viittaa siihen, että bioliuotuksen vaikeuksia ei haluta tuoda selkeästi esiin. Kaikki tiedotus keskittyy kemialliseen ja mekaaniseen prosessiin (esimerkiksi suljettuun kiertoon), ilman mainintoja mikrobiologiasta, joka kuitenkin on Talvivaaran prosessin ydin. “

KS:  “Bioliuotuksen asiantuntija ei juuri muutoin halua arvioida Terrafamen menestymisen mahdollisuuksia, vaikka sanoo pohtineensa kaivoksen tulevaisuutta paljon. Hän teroittaa vain, että kaivoksessa tarvitaan kipeästi bioliuotuksen kovan tason asiantuntijoita. – Niitähän [uuden Terrafame-yhtiön johtaja]  (Lauri) Ratia jo kertoi maailmalta etsivänsä.”

Jotenkin tuntuisi, että tässä täytyy olla jonkinlainen väärinkäsitys. Talvivaaran koko imagokampanja vuodesta 2004 on perustunut siihen, että siellä on töissä maailman parhaita asiantuntijoita.  Tuskin on mahdollista, että nyt vuonna 2015 uuden johtajan ensimmäinen tehtävä on yrittää jostakin haalia asiantuntijoita.

KS:n artikkelissa on myös pitkä selostus siitä, että teknologiajohtajan mielestä syksy on mikrobiologian kannalta aivan väärä aika käynnistää kaivos. ” Riekkola-Vanhasen mukaan Talvivaaran malmissa uinuvat mikrobit tarvitsevat lämpöä herätäkseen toimimaan. Kun kasa rakennetaan talvea vasten, ympäristön lämpötila painuu helposti liian alhaiseksi…. Mustaliuskeessa olevat mikrobit tarvitsevat kunnolla toimiakseen yli 20 asteen lämpötilan. Silloin mikrobit alkavat kasvaa nopeasti ja liuottaa malmista metalleja. Mineraalien biologinen hapetus tuottaa lopulta itsessään lämpöä.   – Nyt kun mikrobit nukkuvat kivessä, ne tarvitsevat herättelyjakson, jolloin kasteluveden on oltava reilusti yli 20-asteista. Jos kasteluvesi on sitä kylmempää, bakteerit kasvavat heikosti.  Ja jos bakteerit eivät toimi, metalleja liukenee vain vähän eikä vettä haihdu. Tällöin kasat voivat jäätyä.”

Koska teknologiajohtaja on ollut eläkkeellä jo vuosia, on toki mahdollista että kaivokselle on sinä aikana kertynyt uutta tietotaitoa, jonka avulla käynnistys voidaan tehdä talveakin vasten. Tosin edeltävä kommentti asiantuntijoiden hakemisesta sotii hieman tätä tulkintaa vastaan. Lisäksi oman huomioni kiinnitti se, että Talvivaaran uusimmissa työpaikkailmoituksissa ei käytännössä haettu ketään mikrobiologiaan liittyvää henkilöä. Mahdollisesti nämä ovat niitä asiantuntijoita jotka hankitaan ulkomailta.

Voi siis olla, että uudet toimijat tietävät mikrobiologiasta enemmän kuin prosessin alkuperäinen kehittäjä.  Tai sitten edelleenkään mikrobiologiaa ei pidetä ydintoimintana.

Entä sitten?

Tältä pohjalta ilmeisesti pitäisi uskoa, että Talvivaaran toiminnan  uudelleenkäynnistäminen on valtiolta hyvä idea.  En ole täysin vakuuttunut. Biolioutuksen suhteen olemme yhä siinä tilanteessa, että sen on osoitettu toimivan keskoskaapissa.  Ainakin irrallisena prosessina, ilman että on testattu esimerkiksi sitä, saadaanko sulfaatit saostumaan hallitusti sekundäärikasalla.

Tästä on vielä todella pitkä matka  siihen, että se toimii Talvivaaran vaatimassa kokoluokassa ja Kainuun brutaalissa ympäristössä taivasalla. Jos valtion päämäränä olisi käynnistää bioliuotuksen tutkimus esimerkiksi yhdellä kasalla, se voisi olla järkevääkin. Nyt sen sijaan rynnistetään täysillä suureen skaalaan.  Tosin valtion päämäärissä ei suurta logiikkaa tunnu olevan muutenkaan (ks “Talvivvaara 56: Me tienataan tällä“).

Lisäkommentti

Näiden uutisten lööpityskään ei välttämättä valtavasti herätä luottamusta. Teknologiajohtajan haastattelut on otsikoitu näin: Savon Sanomat: “Bioliuotuksen asiantuntija käynnistäisi Talvivaaran kaivoksen pian.” Kainuun Sanomat: “Metallintuotanto voi tyssätä talveen.” Siis kumpi? Varsinaista ristiriitaa tuossa ei tosin loppujen lopuksi ole, koska aikaisemman artikkelin “pian” viittaa ehkä lähimpään vuoteen. Toinen artikkeli taas viittaa siihen, että sen vuoden aikana syksy on huono käynnistyshetki, ja pitäisi odottaa kevääseen. Pikaisella lukemisella ja taustoja ymmärtämättä on silti täysin mahdoton päätellä, miksi otsikot näyttävät ristiriitaisilta.

Tilanne nyt ei sentään aivan niin paha ole kuin pari vuotta sitten huomaamani tapaus (Talvivaara 25), jossa yhdestä Talvivaaran tilaamasta huuhaa-gallupista media onnistui kirjoittamaan ainakin kahdeksan keskenään ristiriitaista huuhaalööppiä. Mutta ei tässä myöskään sellaista kuvaa pääse syntymään, että kukaan mediassa olisi oikeasti analysoimassa näitä asioita.

TLV3Yhden päivän lööpit vuonna 2013. Sama tutkimus pohjana.

Kirjoittaja kuuluu Suomen Luonnonsuojeluliittoon, mutta spekulaatiot, mielipiteet, tulkinnat ja virheet ovat puhtaasti omia. Laajempaa teknistä ja historiallista taustaa löytyy mm täältä:http://www.zygomatica.com/talvivaara/).  

Talvivaara 56: Me tienataan tällä?

Helsingin Sanomien mukaan  Talvivaara aiotaan käytännössä ottaa valtion hallintaan.  Yksityinen raha ei halua kaivokseen koskea, ja valtion pakkomielle kaivoksen jatkamiseen jatkuu.  Verorahaakin tähän tarkoitukseen näyttää löytyvän, vaikkei mihinkään muuhun löydykään.  Päätös ei varsinaisesti yllätä.

Yksi lause silti hämmentää: “Valtion tavoite myös on irtautua yhtiöstä noin kahden vuoden kuluessa ja saada Talvivaaraan sijoitettuja verorahoja takaisin.”

Nuo ovat keskenään ristiriitaisia tavoitteita. Kahdessa vuodessa pystytään parhaassakin tapauksessa tekemään vasta niitä pilottitutkimuksia, jotka olisi pitänyt tehdä jo viime vuosikymmenellä.  Kahdessa vuodessa ei pystytä vielä osoittamaan, toimiiko biolioutusprosessi myös kovissa sääolosuhteissa.

Ilmeisesti ajatuksena on rakentaa noiden kahden vuoden aikana toimiva ja teknologisesti riskitön kaivos joka voidaan myydä eteenpäin avaimet käteen -periaatteella, ja saada kaivoksesta silloin sen mukainen hinta.  Ajatus ei toimi.

Bioliuotuksen tutkimus ja tuotekehitys puuttuvat edelleen

Julkisuudessa on esitetty väitteitä että “kaikki asiantuntijat ovat sitä mieltä että prosessi toimii”.  Ehkä, mutta ainuttakaan tällaista haastattelua ei tunnu julkisuudesta löytyvän. Kuka asiantuntija on omalla nimellään tällaista esittänyt julkisesti?  Ministeriöhän on jopa salannut sen konsultin nimen, joka on tehnyt arvion prosessin jatkomahdollisuuksista.  Voi toki olla täysin viattomia syitä miksi kaivosta puolustavia asiantuntijoita ei päästetä julkisuuteen; en vain keksi sellaisia.

Olin itse mukana ryhmässä, joka vuonna 2013 päätyi arvioon, että “bioluotus ei toimi” (Talvivaara 30). Olen edelleen samaa mieltä, mutta muotoilisin ajatuksen toisin. Jotta kaivos voisi olla kannattava, ei riitä että bioliuotuksen yksittäiset osat toimivat laboratorio-olosuhteissa. Koko ketjun on toimittava aukottomasti siitä hetkestä kun nikkeli alkaa liueta kasasta, siihen hetkeen kun sulfaattien on tarkoitus kiinteytyä takaisin jarosiitiksi.

Prosessissa on niin paljon takaisinkytkentää että sen täytyy toimia koko ajan kontrolloidusti ja lähes täydellisesti. Pienikin ongelma eskaloituu helposti. Esimerkiksi bakteeritoiminnan pieni hiipuminen alentaa kasan lämpötilaa, mikä heikentää haihtumista, mikä lisää kasan vesimäärää, mikä hukuttaa bakteereita, mikä aiheuttaa lisää bakteeritoiminnan hiipumista.  Virheisiin ei ole varaa.

Takaisinkytkentääkin suurempi ongelma on, että liuotus toimii taivasalla, Kainuun luonnossa.  Prosessin “toimivuus” todistettiin pienellä kasalla, joka oli tiukasti peitetty (Talvivaara 43).

On kiistatonta, että bioliuotuksella on pystytty joissakin olosuhteissa tuottamaan nikkeliä jonkin aikaa erittäinkin hyvin. Vuoden 2011 tuotantopiikki tosin on ilmeisesti osin keinotekoinen ja ylioptimistisesti tulkittu (Talvivaara 17) ja vuoden 2013 tuloksista oma arvioni oli “Vastaus on hieman savolainen. Väite ei ole valetta. Se vain ei ole totta.” (Talvivaara 42).

Oli luvuissa ilmaa kuinka paljon tahansa, eivät ne kuitenkaan pelkkää ilmaa ole. Nikkeliä pystytään tuottamaan. Mutta tuo ei siis vielä riitä. Nikkeliä pitää pystyä tuottamaan 1) voitollisesti 2) ympäristöä pilaamatta ja 3) luotettavasti, säässä kuin säässä.

Vaatimukset 1 ja 2 edellyttävät käytännössä, että kaivoksen prosessin täytyy toimia kuin junan vessa. Kun nikkelipitoisuus on vain 0.21% (kun sen normaalissa nikkelikaivoksessa pitäisi olla lähempänä kahta prosenttia), toimitaan paperinohuilla marginaaleilla. Voittoa tulee jos kaikki kustannukset saadaan  karsittua minimiin eikä mitään yllätyksiä tule.

Toimiiko se kuin junan vessa (kohta 3)?  Yhtiön puolustajat eivät ole antaneet julkisuuteen mitään sellaista tietoa, jonka perusteella voisi olettaa että toimisi.  Julkisessa levityksessä olleet pilottitulokset ovat käytännössä niin keskeneräisiä, että niitä voi kyynisesti kutsua Potemkinin pilotiksi (Talvivaara 43). 

Prosessin osat saadaan toimimaan erillisinä, kunhan kasat ovat peitettyjä ja tarpeeksi pieniä. Kun kyseessä on taivasalla toimiva biologinen prosessi, tämä ei riitä.  Todellinen prosessi on pitkä ketju tapahtumia, jossa kaikki riippuu kaikesta — ja joka on äärimmäisen sääherkkä.

Riskit ovat edelleen olemassa  kahden vuoden kuluttua

On mahdollista (jopa todennäköistä), että kahden vuoden kuluttua kaivos tuottaa nikkeliä jonkinlaisia määriä, eli siis “toimii”. Todellinen toimivuus kuitenkin testataan vasta sitten, kun seuraavan kerran on pitkään poikkeuksellinen sää. Tällaisia jaksoja tulee 30 vuoden elinkaareen mahtumaan. Yhtiö on syyttänyt ongelmistaan kesän 2012 “poikkeuksellisia” sateita; käytännössä ne olivat kovia, mutta sellaisia joita kymmenien vuosien aikana joka tapauksessa tulee (Talvivaara 1).

On selvää, että myös potentiaaliset ostajat tajuavat tämän. Tämä laskee myyntihintaa.   Toisaalta valtio on nyt luonut ennakkotapauksen siitä, että viime kädessä se tulee kattamaan epäonnistumisen riskit.  Lisäksi nopea irtautuminen tarkoittaa, että nykyisten ympäristövaurioiden siivoaminen joudutaan rahoittamaan muulla kuin kaivoksen tuottamilla voitoilla — siis verorahoilla. Mikään uusi omistaja ei tule niitä rahoittamaan — ellei sitten saa kaivosta ilmaiseksi.

Näyttää ilmeiseltä, että valtio ei ideologisista syistä halua  itse harjoittaa kaivostoimintaa.  Normaalisti sen ei ehkä kannatakaan. Tässä tilanteessa ei kuitenkaan ole mitään normaalia. Ainoa mahdollisuus “saada sijoitettuja verorahoja takaisin” on  jatkaa toimintaa niin kauan, että kassavirta tuottaa niitä. Nopea irtautuminen on käytännössä yritystukea sille taholle, joka kaivoksen ostaa.  Valtio maksaa tutkimuksen ja ylösajon, hoitaa ympäristöongelmat,  ja viime kädessä kantaa yhä edelleen riskejä.

Toisaalta ei ole selvää, kuinka vakavissaan valtio edes yrittää tutkimustoimintaa kehittää. Olen yrittänyt penkoa läpi, millaisia ihmisiä Talvivaara on nyt palkkaamassa.  Noin 120 henkilön joukkoon on nähtävästi haettu yhtä bioliuotuksen prosessi-insinööriä, jolta edellytetään mikrobiologian taitoja. Varsinaisia mikrobiologeja ei nähtävästi ole julkisella haulla haettu. Ei ole tiedossa, onko yhtiöllä töissä ainuttakaan mikrobiologia, vai onko kaikki tämä osaaminen ulkoistettu. Ulkoistaminen tuntuu erikoiselta vaihtoehdolta, kun mikrobiologinen prosessi kuitenkin on kaivoksen koko toiminnan kannalta ydinkysymys. Jos mikrobit eivät toimi, kaivos ei toimi.

Entä sitten?

Periaatteessa tällä ei ole mitään merkitystä. Pidän kuitenkin mauttomana väittää että “me tienataan tällä”,  jos kyse todellisuudessa on vain yritystuesta ja rahanmenosta.

Jo marraskuussa 2013 totesin näin:  “Pidän melko varmana, että olen ainakin itse nyt ammentanut tyhjiin sen, mitä tällainen ulkopuolinen pystyy Talvivaarasta ammentamaan. Asiat etenevät tästä eteenpäin ihan omalla logiikallaan, jolla ei ole mitään tekemistä logiikan kanssa.”
Arvioni pätee edelleen.  Valtio lähtenee mukaan. Jos liuotusta ei saada toimimaan, kahden vuoden kuluttua ollaan samassa pisteessä kuin nyt ja valtio maksaa viulut. Jos se saadaan toimimaan, kahden vuoden kuluttua uusi omistaja kiittää, antaa hiukan taskurahaa, ja valtio maksaa edelleen viulut.

Kirjoittaja kuuluu Suomen Luonnonsuojeluliittoon, mutta spekulaatiot, mielipiteet, tulkinnat ja virheet ovat puhtaasti omia. Laajempaa teknistä ja historiallista taustaa löytyy mm täältä:http://www.zygomatica.com/talvivaara/).  

 Moneytree 462171033-cc(Kuva: bizjournals.com)

Talvivaara 42: Manipuloinnin taidetta

“Jos haluaa vääristää tuloksia, se kannattaa tehdä juuri tällä tavalla. Niin sekavasti että kukaan ei pysty todistamaan väitteitä valheiksi, koska kukaan ei pysty selvittämään mitä itse asiassa on väitetty.”

Muita Talvivaara-kirjoituksia: http://www.zygomatica.com/talvivaara/ 

Elinkeinoministerin kommentti Talvivaarasta herätti: valtio aikoo tehdä ”kaiken laillisen ja järjellisen”, jotta Talvivaaran kaivostoiminta voisi jatkua.  Jotta voisi tehdä järjellisiä päätöksiä, pitää olla järjellisiä tietoja. Onko ministerillä järjellisiä tietoja, joiden perusteella hän voi päättää verorahojemme käytöstä tähän tarkoitukseen?

Yksi tärkeimmistä tietolähteistä on yhtiön vuosikatsaus, ja ennen muuta juuri sen yleistajuinen 2013 ja Q1/2014 osavuosikatsaus (pdf). Vuoden 2013 tilinpäätös on sanalla sanottuna karmiva. Sen sijaan Q1 osavuosikatsaus tarjoaa (taas kerran) esimerkin siitä, miten taitavaa on taitava manipulointi.

Osavuosikatsauksessa viitataan siihen, että tilanne on parantumaan päin. Virallista tulosennustetta ei anneta, mutta kerrotaan positiivisia asioita jatkosta.  Talvivaaran toimitusjohtaja on todennut, että “nyt tuotantokäyrä yhdestä Sotkamon liuotuskasasta osoittaa, että alkuvuonna malmia on tuotettu jo yli 30 000 tonnin vuositahtia.”

30 000 tonnia on juuri se maksimimäärä, jonka Talvivaara ympäristölupansa mukaisesti voi tuottaa. Mikäli tuo tieto pitää paikkansa, se tarkoittaa että kaivos pystyy kohta toimimaan täydellisesti viritettynä. Ministerin kannattaa ehdottomasti luvata tukea, jotta yhtiön tarina ei lopu pikkurahan puutteeseen juuri nyt kun ollaan murroksen kohdalla.

Pitääkö väite paikkansa?

Vastaus on hieman savolainen. Väite ei ole valetta. Se vain ei ole totta.

Koska se on niin taitava esimerkki manipulaatiosta, sitä kannattaa käydä läpi hiukan tarkemmin.  Kuva 1 kertoo kaiken, sitä kautta että se ei kerro mitään. Kuvasta voi tunnistaa ainakin seitsemän ongelmakohtaa.

Kuva1-annot

Kuva 1: Ydinkuva ja seitsemän ongelmaa

Ongelmat 1 ja 2. Miksi harmaa viiva ei kuvaa sitä mitä pitäisi?

Harmaan viivan pitäisi ilmeisesti kuvata nikkelin pitoisuutta g/l, mutta oikealla akselilla yksiköt ovat m3/h. Kuvaaja ei siis edes kuvaa sitä, mitä väittää kuvaavansa. Tämän voisi ehkä laittaa huolimattomuuden piikkiin, ja onneksi seuraavalla sivulla onkin tarkempi kuvaaja nikkelipitoisuudesta (kuva 2).

Sekavuutta tosin lisää se, että kuvaajan 2 aika-akseli yltää maaliskuun loppuun, kun taas kuvaaja 1 yltää vain maaliskuun alkuun. Kuvaan 1 on oletettavasti käytetty jotain siloitusta, jolloin on vaikea tietää mitä todelliset arvot ovat. Silmämääräisesti, kuvan 1 korkeimmat arvot saattaisivat olla hieman yli 1500 mg/l ja lopun arvo taas noin 1300 mg/l.

Kuva3

Kuva 2: Nikkelipitoisuus pidemmältä aikaväliltä.

Ongelma 3: Onko edes pitoisuuden nousu todellinen?

Pitoisuus on selkeästi lähtenyt laskuun helmikuun loppupuolella. Se on korkeimmillaan ollut noin 1500 mg/l, ja lopussa jossakin 1300 mg/l tienoille.

Toisin kuin kuvasta 1, kuvasta 2 huomaa mielenkiintoisen seikan, jota on nähty ennenkin. Lähtötaso tammikuussa 2013 on ollut korkea juuri sen jälkeen, kun joulukuussa on ollut seisokki. Vastaava efekti on nähty ennenkin (ks mm Talvivaara 17, Vihreä Lanka 31.10.2013). Pitoisuuden nousut ovat olleet noin 200 mg/l, ja kestäneet 2-3 kuukautta ennen kuin ovat taas laskeneet.

Onko nykyinenkin taso itse asiassa keinotekoisen korkea seisokin takia? Todennäköisesti on. Efektin suuruutta on kuitenkin vaikea arvioida. Jos ylimäärä on tuon 200 mg/l, se tarkoittaisi, että “todellinen” pitoisuus helmikuun lopussa on ollut vain noin 1100 mg/l, mikä on surkea tulos.

Joka tapauksessa pitoisuus on alle puolet siitä, mitä sen pitäisi olla. Vasta pitoisuustaso 3000 mg/l on hyvä. Kuva 3 osoittaakin, miten surkea nykytila on. Kesällä 2011 on muutaman viikon ajan päästy tämän raja-arvon yli (tosin seisokin jälkeen, ja hyvin lyhyesti). Nyt ei hätyytellä edes puolia siitä.

Kuva7Kuva 3: Historiallisia pitoisuuksia (ks Talvivaara 17).

Ongelma 4. Miten sinisistä viivoista päästään punaiseen viivaan?

Kuvassa 1 vaakasuoralla punaisella viivalla on ilmeisesti jotain tekemistä pystysuorien sinisten viivojen kanssa. Mitä tekemistä? Se ei selviä materiaalista, mutta digitoin käsin datat sillä tarkkuudella kuin se oli mahdollista (csv-muodossa).

Digitoinnin perusteella punainen viiva on täsmälleen sinisten viivojen keskiarvo. Tämä on mielenkiintoinen löydös, mutta mitä tekemistä sillä on minkään kanssa? Se ei mistään selviä. Punaisella merkitty 9 t/day tarkoittaa vajaata 3300 t/vuosi. Jos siis päästään punaiselle tasolle, neljä kasaa tuottaisi yhteensä noin 13 000 t/vuosi.  Mitä tekemistä tällä on toimitusjohtajan uhoaman 30 000 tonnin kanssa?

Ongelmat 5 ja 7.  Miksi pitoisuus ja tuotto lähtevät laskuun aikasarjan lopussa, ja miksi aikasarja loppuu ennen aikojaan?

Pitoisuus on ollut maksimissaan noin 5.2., ja on sen jälkeen lähtenyt jokseenkin tasaiseen laskuun. Lisäksi noin 27.2. myös tuotantomäärä on lähtenyt laskuun. Kun mittaus on jostakin syystä lopetettu 4.3., on mahdoton tietää mitä sen jälkeen on tapahtunut.

Herääkin kysymys, miksi mittaus lopetettiin 60 päivän jälkeen, kun kvartaalin pituus on 90 päivää? Jos pitoisuus jatkuisi korkeana tai lähtisi nousemaan, se näyttäisi yhtiön kannalta ilman muuta paremmalta.

Tämä on erityisen mielenkiintoinen kysymys, kun siihen yhdistetään kysymyksen 3 ilmiö. Jos aina aiemminkin nousu on ollut keinotekoinen, ja kestänyt vain pari kuukautta, olisi varmasti kiusaus näyttää vain paras kaksi kuukautta.

Onko siis liukeneminen lähtenytkin huonontumaan maaliskuussa, ja tätä peitellään? Todennäköisesti ei, koska kuvan 2 perusteella liukeneminen olisi ainakin hetkeksi parantunut ennen kuin taas lähti laskuun.

Talvivaaralla on tiettyä karkeaa luonnonlahjakkuutta numeroiden manipuloinnissa, ja peittelyselitys tuntuu uskottavalta. Se olisi helppo kumota näyttämällä myös maaliskuun aikasarja tarkalla resoluutiolla.

Ongelma 6. Mitä tässä oikeastaan on yritetty väittää?

Tämä on ehkä kaikkein ongelmallisin kysymys. Mitä toimitusjohtaja oikein on yrittänyt todistaa? Ilmeisesti kaikkien näiden epävarmuuksien perusteella on tehty projektio siitä, miten paljon koko kaivos tuottaisi hypoteettisessa tilanteessa, jossa kaikki kasat ovat käytössä ja kaikki menee hyvin.

Tilanne ei ole tällainen. Kuvasta 4 huomataan — ja tämän yhtiö on myös ilmoittanut — että kaksi neljästä kasasta on kuollut kokonaan. Lisäksi kasa 4 toimii tällä hetkellä huonommin kuin kasa 1.

Kuva2

Kuva 4: Kasojen tilanne

Katsauksessa on lause “Q1 2014 nickel production of 3,068t best since Q3 2012”. Jos tuotanto jatkuu tällä tahdilla, tänä vuonna tuotettaisiin 12 000 tonnia. Siis nykytilastakaan ei pysty mitenkään vetämään toimitusjohtajan mainostamaa ihannetilaa.

Ei myöskään ole kunnon mekanismia, jolla siihen päästäisiin. Metallitehtaan läpi menee teoriassakin korkeintaan 1500 m3 tunnissa, josta nikkeli poistetaan. Käytännössä määrä on katkosten takia koko ajan pienempi (kuva 5). Kuvan 5 nuolen on ilmeisesti tarkoitus väittää, että virtaama olisi kasvamassa merkittävästi, mutta myös tuo nuoli on harhaanjohtava. Käytännössä taso ei ole vuoden 2012 jälkeen kohonnut, vaan on systemaattisesti alle 1200 m3/h.

Tuo virtaus on hieman yli 10 miljoonaa kuutiota vuodessa. Jos pitoisuus on 1.5 g/l, nikkeliä saadaan korkeintaan 15 000 tonnia. Jotta päästäisiin edes lähelle 30 000 tonnia, pitoisuuden on oltava pysyvästi yli 3 g/l.

Käytännössä tilanne on vielä hankalampi: Koska ensimmäisellä neljänneksellä saatiin talteen vain 3000 tonnia, puuttuva 27 000 tonnia pitäisi saada talteen yhdeksässä kuukaudessa. Tämä vaatisi 4 g/l pitoisuuksia.

Kuva4

Kuva 5: Läpivirtaus metallitehtaan läpi.

Vuosikatsauksesta löytyy yksi lause, jonka periaatteessa selventää mutta käytännössä hämmentää.  “Heaps 1 and 2 only cover 40% of primary heap pad; production rate corresponds to > 30,000t nickel p.a. should the heap pad be full.” Muotoilu on lievästi sekava, mutta otetaan kuitenkin tulkinta, joka on Talvivaaran kannalta edullisin: kasa 1 on täysikokoinen (25%), kasa 2 vajaa (15%).

Kun kuvasta 1 lasketaan yhteen päivittäiset saannit, saadaan kahden kuukauden summaksi suunnilleen 540 tonnia (ja siitä projisoimalla noin 810 tonnia koko kvartaalin aikana).  Koko vuoden saanniksi kasasta 1 tulisi hieman vajaa 3,000 tonnia — olettaen että liukeneminen ei huonone.

Toisaalta jää hämäräksi, mistä ensimmäisen kvartaalin 3000 tonnin tuotto on itse asiassa saatu.   Jos kasat 2 ja 3 eivät tuota käytännössä nikkeliä ollenkaan, kasojen 1 ja 4 yhteissumma olisi korkeintaan 1600 tonnia.

Sekundäärikasoista liukenee jonkin verran, mutta liukeneeko todellakin vähintään 1400 tonnia? Periaatteessa ehkä voisi. Sekundäärikasat ovat suuria ja niissä on paljon nikkeliä, koska primäärissä liuottaminen on epäonnistunut. Toisaalta, jos liukeneminen tapahtuu sekundääreistä, se ei kasva vaikka primääriprosessi paranisi. Käytännössä sekundaari tuottaisi koko ajan tuon 1400 tonnia kvartaalilta, eli noin 6000 tonnia vuodessa. Yhä edelleen primäärikasojen pitäisi tuottaa 24 000 tonnia. [Edit: Ilmeisesti sekundäärit on vuoden alussa kytketty pois kierrosta, koska niistä ei liukene enää mitään. Tämäkään ei siis voi olla selitys].

Valehteleeko toimitusjohtaja?

Esitän ajattelumallin, joka ei edellytä että toimitusjohtaja olisi juridisesti valehdellut.

Oletetaan, että kasa 1 tuottaa kuvan 1 mukaisesti koko loppuvuoden. Silloin sen kokonaistuotanto on 3000 tonnia. Huomioidaan edelleen, että kasan 1 pinta-ala on vain 25% kasojen kokonaispinta-alasta.

Voidaan tehdä projektio, että jos kaikki muut kasat olisivat olemassa, ja jos ne tuottaisivat yhtä hyvin kuin kasa 1 nyt, niin silloin koko primääriosa tuottaisi yhteensä noin 12 000 tonnia. Nikkelipitoisuus on kuitenkin nyt vain alle 1.5 g/l. Jos se nousisi sille tasolle 3.5 g/l jossa Talvivaara olisi onnellinen, tuotto olisi juuri tuon 30 000 tonnia. Jos nämä kaikki ehdot toteutuisivat, toimitusjohtaja puhuisi totta.

Todellisessa maailmassahan niitä muita kasoja ei ole, eivätkä ne tuottaisi kunnolla vaikka olisivatkin, eikä tuollaisia pitoisuuksia ole koskaan saavutettu.  Mutta ekonomin ajatusmaailmassa tässä ei ole mitään väärää.Taloustieteessä riittää että numerot on ynnätty oikein; mitään totuuspohjaa niissä ei tarvitse olla. Juridisestikaan mitään väärää ei ole tapahtunut — missään ei ole väitetty, että tuolla laskelmalla olisi mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

Todellisuudessa toimitusjohtaja toki johtaa ihmisiä harhaan — osakkeenomistajat ja ministeri mukaan lukien. Kaivoksella ei ole mitään mahdollisuuksia päästä tänä vuonna 30 000 tonnin tuotantoon, eivätkä kasan 1 luvut anna siihen suuntaan edes viitteitä. Käytännössä kokonaistilanne on täsmälleen yhtä huono kuin tähänkin asti. Jos joku on ottanut toimitusjohtajan puheet vähänkään vakavasti… no, toivottavasti pelaa vain omilla rahoillaan, eikä veronmaksajien.

Jos haluaa vääristää tuloksia, se kannattaa tehdä juuri tällä tavalla. Niin sekavasti että kukaan ei pysty todistamaan väitteitä valheiksi, koska kukaan ei pysty selvittämään mitä itse asiassa on väitetty.

Useat henkilöt ovat auttaneet pähkäilemään tätä kysymystä, mutta kirjoittaja ottaa täyden vastuun siitä että ei ole kyennyt ymmärtämään.  Kirjoittaja kuuluu Suomen Luonnonsuojeluliittoon, mutta spekulaatiot, mielipiteet, tulkinnat ja virheet ovat puhtaasti omia. Laajempaa teknistä ja historiallista taustaa löytyy mm täältä:http://www.zygomatica.com/talvivaara/).  

 

Talvivaara 22: Ministerivaliokunta ja “innovatiivinen” tiedotus?

 

Helsingin Sanomien uutisessa esitetään epäselviä ja osin virheellisiäkin väitteitä Talvivaaaran kaivoksen prosessista ja tilanteesta. On huolestuttavaa, jos päätöksiä kaivoksen tulevaisuudesta tehdään tällä tietopohjalla. Alla esitetään huomautuksia HS:n tietoihin. Ne herättävät kysymyksen, onko Talvivaaran ministerivaliokunnalle esittämä tieto epätarkkaa tai jopa “innovatiivista”?

[Julkaistu US:n blogissa 31.10.2013]

“Talvivaaran käyttämää kemiallista liuottamista ei aiemmin ole käytetty nikkelin tuotannossa, muiden metallien kylläkin.”

Koitan muotoilla vastauksen diplomaattisesti: täh???  Kemiallisessa liuotuksessa ei ole mitään uutta. Talvivaaran uniikki lisäys kaivosteknologian historiaan on  nimenomaan nikkelin mikrobiologinenliuotus. Kuparille on kokeiltu biolioutusta, mutta nikkelin bioliuotus on historiallinen kokeilu. Ehkä floppi, mutta historiallinen.

Kaikki Talvivaaran tähän mennessä antama tieto liittyy vain ja ainoastaan kemialliseen puoleen. Se ehkä pyörii, ehkä ei. Mutta kun kaivoksen uniikki myyntivaltti on ”bioliuotus”, jota kemikaalit ainoastaan ”avustavat”,  mikrobiologia on se mihin kaikki kysymykset pitäisi suunnata.  Ks aiheesta aiemmat kirjoitukset (“Entäpä jos Talvivaaran prosessi toimiikin?” sekä “Metallitehtaassa suljettu kierto”).

“Pääongelma syntyy yhtiön tuotantomenetelmästä, jossa nikkeli liuotetaan irti malmista kemiallisella reaktiolla. Se on pitkäjänteistä puuhaa, jota ei voi noin vain keskeyttää muun muassa päästöjen hallinnan takia.”

Diplomaattisesti muotoiltuna: häh? Pääongelma ei todellakaan ole prosessi, vaan alueelle varastoituneet, sulfaateilla ja raskasmetalleilla saastuneet jätevedet, joita prosessin epäonnistumiset ovat tuottaneet jo ehkä vuodesta 2010 saakka. Näitä on ehkä 6 miljoonaa kuutiometriä, ehkä 9 miljoonaa. Kukaan ei tunnu tietävän varmaa määrää. Sateisuus voi vielä lisätä määrää.

Totta tuossa on lähinnä pitkäjänteisyys. Liuotus – toimiessaan – kestää useita vuosia, mutta se vaatii että kasoihin lisätään jatkuvasti rikkihappoa (300 miljoonaa kiloa vuodessa) ja niitä pöyhitään ja ilmastetaan ja siirrellään. Talvivaara on selvitystilan partaalla nimenomaan siksi, että se ei ole saanut  bioliuotusta pysymään käynnissä edes yrittämällä.

Haitallisten päästöjen lähde on nimenomaan rikkihapon käyttö, sekä metallien talteenotto (jossa joudutaan säätelemään prosessia erittäin raskaalla kemikaalien käytöllä — puhutaan kymmenistä miljoonista tonneista lipeää). Jos nämä lopetetaan ja kasat peitellään, myös päästöt vähenevät. Jonkin verran metallivuotoja voi tulla sen jälkeenkin, mutta varsinainen prosessi sammuu nopeasti.

Jos Talvivaaran väite prosessin lopettamisen mahdottomuudesta pitäisi paikkansa, kaivoksella olisi käynnissä hiukan samantyyppinen hallitsematon ketjureaktio kuin vaikkapa ydinvoimalan sulaessa. Ei tällaiselle olisi mitään ympäristölupaa annettu.

Uusimmat muutokset Talvivaaran prosessissa tarkoittavat – ehkä, jos Talvivaaran väite oikeasti pitää paikkansa — että uusia sulfaattipäästöjä ei syntyisi niin paljon kuin ennen. Talvivaaran esittämä prosessi mahdollisesti toimii ideaalisissa ja laboratorio-olosuhteissa (elleivät sitten esimerkiksi muut läsnä olevat metallit tai muut aineet haittaa bakteereiden tekemää bioliuotusta).  Mutta Kainuun armottomassa luonnossa mikään muukaan Talvivaaran laboratoriokoe ei ole toiminut.

Varsinaiseen ongelmaan — vanhojen saastuneiden vesien puhdistamiseen — tehtaan hengissä pitäminen sen sijaan ei vaikuta mitään. Teoriassa, aivan teoriassa ja paperilla, saastuneita vesiä voisi kierrättää liuotuskasojen kautta, jolloin ne puhdistuisivat samalla kun tehdas tuottaa nikkeliä. Käytännössä liuotusprosessi muodostaa koko ajan itse niin paljon sulfaattia, että uuden lisääminen sotkisi herkän prosessin täysin.

“Ministereille kerrottiin, että tuotantoa on jatkettava tämänhetkisen tiedon perusteella ainakin neljä vuotta.”

Diplomaattisesti: mitäh?? Saastuneiden miljoonien vesikuutioiden puhdistaminen vie kyllä vuosikausia. Sulfaattien poistoon ei ole kunnollisia menetelmiä, eikä varsinkaan taloudellisesti järkeviä. Puhdistus- ja kunnostustyön on pakko jatkua vielä monta vuotta, siitä ei ole epäselvyyttä.

Käytännössä saastuneita vesiä jouduttaneen pikkuhiljaa vuosien varrella puhdistelemaan raskasmetalleista, ja päästämään pikkuhiljaa sulfaateilla saastuneita vesiä luontoon. Pienillä pitoisuuksilla ja määrillä (alle 50 mg/litra)  sulfaatti ei merkittävästi vaurioita ympäristöä. Virallisten seurantalukujen mukaan päästöpitoisuudet ovat tälläkin hetkellä suunnilleen luokassa 1000 mg/litra. Jos juoksutuksia hidastetaan radikaalisti, vauriot pystytään pitämään jollakin tavalla siedettävällä tasolla.

Sen sijaan tuotannon jatkaminen on aivan erillinen asia, joka ei liity puhdistamiseen mitenkään, ja päinvastoin pahentaa päästöjä.

Mitä järkeä?

Mitä ihmeen järkeä olisi jatkaa tappiollista puhdistamistyötä vuosikausia, kun vieressä olisi miljardin arvoinen malmikasa (kuten toimitusjohtaja on tiettävästi kehunut)? Ei mitään.

Mutta tuotannon jatkamisessa on tasan yhtä vähän järkeä. Ei sitä “miljardin arvoista” nikkeliä kerta kaikkiaan näytetä saavan kasasta ulos. Ei Talvivaaran teknologialla, eikä millään muullakaan tiedossa olevalla.

Tilannetta täytyy lähestyä niin, että se on täydellisen absurdi, ja kaikki vaihtoehdot ovat huonoja. Itse olen jo kauan sitten päätynyt siihen, että Talvivaara ja sen ympärillä toimivat viranomaiset ovat luoneet järjestelmän, joka on yhtä järjetön kuin Neuvostoliitto aikoinaan (ks “Kaiken turhuudesta”).

Talvivaaran kertomat luvut ja tiedot ovat yhtä luotettavia kuin neuvostojärjestelmän (ks mm“Sanojen innovaatiota” ja “Numeroiden pöhinää”). Osa voi hyvinkin perustua totuuteen, mutta on mahdoton arvioida mikä osa.

Neuvostoliitonkin romahduksesta selvittiin. Miten Talvivaara voisi olla suurempi juttu?

Laajempaa teknistä ja historiallista taustaa löytyy mm täältä:http://www.zygomatica.com/talvivaara/  Kirjoittaja kuuluu Suomen Luonnonsuojeluliittoon, mutta spekulaatiot, mielipiteet, tulkinnat ja virheet ovat puhtaasti omia.

Translate »