Tag: aluevaali

Ankaruus ja empatia

On nyrkkisääntö, että vaalit voitetaan empaattisuudella ja lähestyttävyydellä. Olen kuitenkin päättänyt, että aluevaaliehdokkaana (numero 172) en väitä olevani  kumpaakaan, ainakaan överiksi asti. Aluevaalit ovat ennen muuta ankaran insinöörimäiset hallintovaalit, ja sellaisena niihin haluan asennoitua.

Inhimillisesti katsoen ne ovat kyllä äärimmäisen tärkeät hallintovaalit.  Ellei hyvinvointialueiden hallintoa saada ensimmäisellä valtuustokaudella kuntoon, kovin kummoista hyvinvointia ei tulla saamaan aikaan. En todellakaan väheksy empatiaa ja lämpöä, mutta näissä vaaleissa tarvitaan myös muita ominaisuuksia.

Tällä linjalla lähestyin  Turun seudun Mamien vaalikyselyä. Kolme avointa kysymystä, joihin voisi vastata monella tapaa. Itse vastasin näin.

1. Esittele itsesi

Jakke Mäkelä, Vihreät, ehdokasnumero 172 (Facebook-sivu). Olen 49-vuotias fysiikan tohtori, ja työskentelen tällä hetkellä data scientistinä konsulttiyrityksessä. Asustelen vaimoni ja kahden lapseni kanssa Kuralassa; esikoinen on jo opiskelemassa muualla ja kuopuskin täytti juuri 18, joten lapsiperheaika on jo ohi. Joskus sitä muistelee haikeana, vaikka se hurjan kuormittavaa olikin.

2. Jos tulet valituksi, niin mikä on mielestäsi sinun tärkein tehtäväsi?

Tiedostan olevani turhankin inhorealistinen ja insinöörimäinen, mutta mielestäni tällä valtuustokaudella on vain yksi oikea päämäärä: varmistaa, että uudistuksen jälkeenkin palkat maksetaan ja kukaan ei uudistuksen takia kuole tai vammaudu. Tämä on valtava uudistus jota ei ole ehditty suunnitella kunnolla. Ensimmäinen valtuustokausi menee yksinkertaisesti siihen, että saadaan hallinto pystyyn, IT-järjestelmien uudistus edes osittain aloitettua, ja jatkosuunnitelmat tehtyä. Varsinaiset uudistukset tekee sitten seuraava valtuusto.

3. Kommentoi muutamalla sanalla MLL:n aluevaaliohjelmaa

MLL:n ohjelma on erinomainen, kuten odottaa saattaakin. Pidän erityisesti siitä, että siinä keskitytään suurelta osin määrittelemään millainen hallinnon tulee olla, eikä maalailla taivaanrantaa tai vaadita täysin mahdottomia. Nyt luodaan rakenteet, ja MLL:n ohjelma aivan oikein keskittyy siihen, millaisia rakenteiden pitää olla.

Olen fysiikan tohtori, toimin data-alalla, ja olen Varsinais-Suomen Vihreiden ehdokas tammikuun 2022 aluevaaleissa. Lisää tietoa aluevaaliteemoistani löydät täältä.

Vaalikoneiden taikaa: Alma Median vaalikone

Teen aluevaaleissa karkean statistisen kokeen: testaan, saanko itseäni ykkösvaihtoehdoksi. Toistan jokaisen vaalikoneen kuusi kertaa, vastaten joka kerran täysin spontaanisti ja yrittäen buutata aivoni kertojen välissä. Koska mielipiteeni ovat koko ajan samat, tällä saa kuvan siitä, miten paljon pienet tulkintaerot pisteytyksessä voivat vaikuttaa tuloksiin.

Sanomien vaalikoneessa olin oma ykkösvalintani 60% ajasta, ja joka kerran top kolmessa.   Tein testin nyt Turun Sanomien vaalikoneelle.  Tulos  on samansuuntainen kuin Sanomille: top kolme osumaani olivat kaikki Vihreitä, osuin itse joka kerran top kolmeen, ja olin oma ykkössuosikkini 50% ajasta.   Kollegoista Tommi Väyrynen ja Jyri-Petteri Paloposki onnistuivat päihittämään minut, ja Wilhelmiina Kallio sekä Wolfgang Hirsch olivat kahdesti mitaleilla.

Mäkelä 89 Kallio 86 Penttala 86
Mäkelä 90 Ilvonen 85 Kallio 85
Väyrynen 91 Mäkelä 90 Paloposki 88
Paloposki 89 Mäkelä 89 Väyrynen 88
Mäkelä 91 Savonlahti 89 Hirsch 88
Väyrynen 92 Hirsch 88 Mäkelä 87

 

Tämä kone ilmoitti vain kolme parasta puolueosumaa, minkä takia tulkinta on hankalampaa.  Vihreät ovat aivan selkeä ykkösvaihtoehto, mutta sen jälkeen näyttäisin olevan jokseenkin libertaari (ainakin verrattuna Sanomien selkeään punavihreään trendiin).

Kahden vaalikoneen jälkeen tilanne on itse asiassa parempi kuin etukäteen oletin: vaalikone löytää minut ykköseksi peräti 55% ajasta, ja kertaakaan en ole tippunut top kolmesta.  Kaiken kaikkiaan ehdokasta valittaessa kannattaa silti katsoa vastauksia. Vastaukseni Turun Sanomien koneeseen ovat alla.

Olen fysiikan tohtori, toimin data-alalla, ja olen Varsinais-Suomen Vihreiden ehdokas tammikuun 2022 aluevaaleissa. Lisää tietoa aluevaaliteemoistani löydät täältä. Lahjoituslinkki taas on  täällä.

Digi- ja etävastaanotoilla voidaan korvata terveys- ja sosiaalihuollon lähipalveluja. Kaikki palveluja ei voi digitaalisesti hoitaa, mutta suuren osan voi. Päämärän tulisi olla hoitaa rutiiniasiat verkossa nopeasti, jolloin henkilökohtaista palvelua riittää niille jotka sitä erityisesti tarvitsevat. Palvelujen käytettävyys on kuitenkin edelleen surkea. Siihen täytyy kuitenkin kiinnittää paljon nykyistä enemmän huomiota, ja sijoittaa jopa julkista rahaa siihen, että aivan kuka tahansa voi käyttää palveluja. Käytettävyys ei synny ilmaiseksi.
Hyväksyn, että hyvinvointialueeni liitetään elinvoimaisempaan hyvinvointialueeseen palveluiden turvaamiseksi. Tämä ei Varsinais-Suomessa ole aivan heti edessä, mutta hyväksyisin sen kyllä — vaikken mitenkään nauttisikaan ajatuksesta. Alueiden autonomia tarkoittaa, että niiden pitää olla riittävän suuria ja elinkelpoisia.
Riippumatta päätetystä sote-mallista, jokaisen pitäisi pystyä valitsemaan hoitopaikkansa, vaikka sitten yksityiseltä sektorilta. Jokainen voi jo nyt valita hoitopaikkansa yksityiseltä sektorilta, jos maksaa siitä itse. Julkisen terveydenhuollonkin sisällä pitää olla valinnanvapautta, mutta täysin rajatonta valinnanvapus ei ainakaan lähivuosina voi olla.
Jos rahat meinaavat loppua, mieluummin nostetaan veroja kuin karsitaan palveluita. Päätös ei koskaan ole aivan näin mustavalkoinen, mutta jos keinotekoisesti pitää valita: kyllä.
Sote-uudistuksen ei pitäisi kasvattaa julkisia menoja. Uudistus sinällään ei saa kasvattaa menoja. Suomalaisten harmaantuminen kuitenkin tarkoittaa, että terveyskulut kasvavat uudistuksesta riippumatta. Lyhyellä aikavälillä uudistus ei saa lisätä kuluja, mutta pidemmällä aikavälillä se voi olla vääjäämätöntä.
Maakuntavero pitää ottaa käyttöön. Sen kautta maakunnat voivat kehittää itsenäisesti sote-palvelujaan, mutta se voi johtaa siihen, että veroprosentti on erisuuruinen eri alueilla. Terveydenhuollossa maksajan ja tilaajan pitää olla sama taho, ja tämä onnistuu ainoastaan alueen omalla verotuksella. Tasausmaksuja tullaan tarvitsemaan, mutta lähtökohtaisesti alueiden tulee olla niin suuria, että ne pystyvät vastaamaan valtaosasta palvelujaan itse.
Hoitajille pitää maksaa lisää palkkaa, vaikka se johtaisi kulujen kasvamiseen. Kun hoitajat äänestävät jo nyt jaloillaan, palkkojen korotus on välttämätön. Pelkkä palkankorotus ei riitä, vaan työn järjettömyyteen ja uuvuttavuuteen pitää puuttua.
Sosiaali- ja terveysalan henkilöstöpulaa täytyy helpottaa palkkaamalla työntekijöitä ulkomailta Kun katsoo miten nuoriso vähenee ja vanhusväestö kasvaa, tämä on ainoa mahdollinen johtopäätös. Siihen olisi pitänyt lähteä jo 20-30 vuotta sitten.
Pelastustoimen rahoitus on turvattava, vaikka se vähentäisi rahoitusta sosiaali- ja terveyspuolelta Kyseessä on aivan eri mittaluokan asiat ja melko järjetön vertailu. Pelastustoimen budjetti Varsinais-Suomessa on reilu 40 miljoonaa, koko soten taas kaksi miljardia. Pelastustoimen rahoitus ei siis heiluta sote-menoja käytännössä mitenkään. Tähän on mahdoton vastata mitään järkevää.
Jos asiakkaalle ei saada järjestettyä kiireetöntä hoitoa perusterveydenhuollossa 7 vuorokauden sisällä, asiakkaalle on tarjottava palveluseteli yksityiseen terveydenhuoltoon Nykyisessä tilanteessa palvelusetelit ovat hyvä ratkaisu, mutta seitsemän vuorokautta tuntuu todella lyhyeltä ajalta, jos kyseessä on oikeasti kiireetön hoito. Järkevämpi aikaraja voisi olla vaikkapa 14 vuorokautta.
Vastustan vuosittaista Pride-viikon sateenkaariliputusta alueellani. En, vaan kannatan
Kuntaani voi ottaa lisää pakolaisia ja turvapaikanhakijoita Turkuun mahtuu ja meillä on juuri nyt varaa. Hyvin integroidut maahanmuuttajat ovat sijoitus, joka on ehkä kallis nyt, mutta hyvin kannattava pitkällä aikavälillä
Yhteiskunnan pitäisi ohjata vahvasti siihen, että molemmat vanhemmat ovat perhevapaalla yhtä paljon lasten kanssa kotona Yhteiskunnan ei pitäisi vahvasti ohjata mihinkään vaan jättä varaa valinnalle, mutta ilman muuta se voi suosia tasa-arvoista vanhemmuutta, ja sen tulee myös niin tehdä.
Ilmasto- ja ympäristönäkökulma on otettava huomioon kaikessa päätöksenteossa. Sivistyneessä yhteiskunnassa toimitaan näin
Alueellani on ennemmin helpotettava yksityisautoilua kuin kehitettävä julkista liikennettä. Julkisen liikenteen kehittäminen on yksi alueen tärkeimpiä ilmastotekoja. Taso erityisesti Turun ulkopuolella on niin huono, että siihen pitää lisätä merkittävästi panostuksia.
Jokaisessa Varsinais-Suomen kunnassa pitää olla vähintään yksi sosiaali- ja terveysasema. Aluevaalin koko idea on siinä, että koko maakuntaa ajatellaan kokonaisuutena, ei kasana keskenään riiteleviä kuntia. Lisäksi olennaisia ovat palvelut eivätkä seinät. Jos johonkin kuntaan saadaan huonon terveysaseman sijasta hyvät liikkuvat palvelut, vaihtokauppa kannattaa ilman muuta.
Varsinais-Suomessa pitää ottaa käyttöön palvelusetelit hoitoon pääsyn varmistamiseksi Jos julkinen sektori ei pysty varmistamaan hoitoa, tämä on yksi vaihtoehto
Erikoissairaanhoitoon pääsy vaikeutuu sote-uudistuksen vuoksi En ole ennustaja, mutta ei ole mitään syytä olettaa, että näin kävisi. Lyhyellä aikavälillä järjestelmä on todennäköisesti aika sekaisin, ainakin jos uusi valtuusto ei voimakkaasti painota sitä, että muutoksen pitää tapahtua hallitusti. Pitkällä aikavälillä uudistus on ainoa tapa turvata hyvät palvelut.
Hyvinvointialueen pitää hankkia omistukseensa käyttämänsä sote-kiinteistöt siirtymäajan jälkeen Kiinteistöt on hankittu vanhan järjestelmän aikaan, eikä ole mitään syytä sitoa jatkokehitystä siihen, mihin kunnat ovat sattuneet palveluja rakentamaan. Toisaalta kiinteistöjä ei voi tiputtaa kuntien syliinkään, joten ainoa tasapuolinen ratkaisu on että ne siirtyvät. Alueella pitää kuitenkin olla täysi vapaus hankkiutua tarpeettomista kiinteistöistä eroon.
Hyvinvointialueen muut kunnat jäävät päätöksenteossa Turun jalkoihin Turussa asuu vain 40% maakunnan asukkaista, joten millään tavalla vääjäämätöntä tämän ei pitäisi olla. Jos alueen sisällä pystytään yhteistyöhön, kaikki voivat voittaa. Riitely ja oman nurkan etujen suojelu sen sijaan varmistavat, että kaikki häviävät.
Paloautot ja ambulanssit tulevat nopeammin paikalle, kun hyvinvointialue aloittaa Eivät tule. Istun itse aluepelastuslautakunnassa, joten tunnen tilanteen aika hyvin. Pelastustoimi on jo nyt alueellista, joten muutos ei näillä näkymin vaikuta siihen mitenkään.
Koulujen terveydenhuollon, kuraattorien ja koulupsykologien palvelut heikentyvät uudistuksen myötä Ne heikentyvät vain, jos ne päästetään heikentymään. Siksi tämä ensimmäisen valtuuston valinta on normaaliakin tärkeämpi päätös. Ensi valtuustokaudella luodaan pohja jatkolle.
Hyvinvointialueen omien vanhusten hoivakotien pitää sijaita suurimmissa taajamissa Pieniä yksiköitä voinee sijaita siellä täällä, mutta pääsääntöisesti palvelujen kannattaa olla riittävän suuria ollakseen tehokkaita ja turvallisia.
Saloon pitää keskittää sote-keskuksen palveluita, joita käyttävät myös naapurikuntien asukkaat Salo on maakunnan kakkoskaupunki, ja sellaisena sinne kannattaa myös keskittää mahdollisimman paljon itäisen maakunnan palveluja
Psykiatrisen sairaanhoidon keskittäminen Turkuun heikentää psykiatrian palveluita muualla Varsinais-Suomessa Kevyitä psykologipalveluja kannattaa hajauttaa mahdollisimman laajalti. Järeä psykiatrinen hoito sen sijaan vaatii niin kovaa osaamista ja resursseja, että Turku on oikeastaan ainoa paikka johon sitä voi kunnolla harkita.

Vaalikoneiden taikaa: Sanomien vaalikone

Niin paljon kuin numeroita rakastankin, joudun usein myöntämään että ne eivät kovin tarkkaan maailmasta kerro. Lehtien vaalikoneet ovat tästä tyyppiesimerkki. Olen jo aiemmissa vaaleissa huomannut, että en ole läheskään saanut itseäni ykkösvaihtoehdoksi. Päätin näissä vaaleissa kerätä asiasta statistiikkaa.  Toistinkin Sanomien vaalikoneen kuusi kertaa, vastaten joka kerran täysin spontaanisti ja yrittäen buutata aivoni kertojen välissä.

Tässä vaalikoneessa tilanne on kohtuullisen hyvä: top kolme osumaani olivat lähes aina Vihreitä, osuin itse joka kerran top kolmeen, ja 66% ajasta jopa olin oman itseni suosikki. Kaksi kertaa maanmainio Ville Savonlahti oli minua suositumpi, ja loistava Elina Kajanto nousi mitaleille kahteen kertaan.

Savonlahti 93 Mäkelä 93 Kajanto 91
Mäkelä 93 Kajanto 86 Laakso 86
Mäkelä 96 Väyrynen 88 Kajanto 87
Mäkelä 92 Tuominen 87 VAS Rihko 85
Savonlahti 91 Mäkelä 90 Kajanto 88
Mäkelä 91 Savonlahti 88 Hirsch 88

 

Vihreät on systemaattisesti ja selkeästi oma puolueeni (noin 84%), muissa vaihtelua on paljon enemmän. Tämä kone asemoi minut kuitenkin selkeästi vihervasemmistoon.

On siis syytä huomata, että näkemykseni ovat olleet koko ajan aivan samat. Samalle mielipiteelle vain voi perustella aika montakin pisteytystä. Siksi ehdokasta valittaessa on järkevämpää katsoa itse vastauksia kuin melko satunnaisia prosenttilukuja. Vastaukseni Sanoman koneeseen ovat alla.

Olen fysiikan tohtori, toimin data-alalla, ja olen Varsinais-Suomen Vihreiden ehdokas tammikuun 2022 aluevaaleissa. Lisää tietoa aluevaaliteemoistani löydät täältä. Lahjoituslinkki taas on  täällä.

Julkisten terveyspalvelujen maksullisuus on hyvä asia. Se ei ole hyvä eikä huono asia, mutta kannattaa silti osittain toteuttaa. Osa ihmisistä pystyy helposti maksamaan terveydenhuollostaan jotakin, eikä automaattinen ilmaisuus kaikille ole siksi suoraan perusteltua. Oikea ratkaisu on nähdäkseni palvelumaksut, joista kuitenkin on mahdollista saada vapautus alhaisella kynnyksellä.
Mielenterveyteen liittyvissä ongelmissa on taattava oikeus saada hoitoa tietyn ajan, esimerkiksi seitsemän päivän sisällä, vaikka se lisäisi kustannuksia. Mielenterveydestä säästäminen on yhtä tuhoisaa kuin vaikkapa umpisuolentulehdusten hoidosta säästäminen. Jos ongelmiin puututaan heti, ne ehditään ratkaista ennen kuin niistä tulee massiivisen kalliita ongelmia. Siksi resurssien lisääminen on järkevää sekä inhimillisesti että taloudellisesti.
Palvelusetelin käyttöä tulisi lisätä jonojen purkamiseksi. Palvelusetelit ovat erinomainen keino hankkia palveluja yksityiseltä puolelta, kunhan vain kontrolli säilyy julkisella
Paperittomille eli oikeudetta maassa oleskeleville ihmisille on taattava oikeus kiireellisten terveyspalvelujen lisäksi kroonisten sairauksien hoitoon, suun terveydenhoitoon ja rokotuksiin. Jokaisella on oikeus hakea turvapaikkaa, joten paperittomuus ei ole oikeudettomuutta. Tämä on sekä inhimillisesti oikein että kansanterveydellisesti järkevää. Esimerkiksi rokottamattomuus olisi nykyisissä pandemiaoloissa täysin järjetön idea.
Mielenterveysongelmien ehkäisyyn ja hoitoon käytettävää osuutta terveydenhoidon menoista on kasvatettava. Nykyinen osuus ei käytännössä ole riittänyt, joten kasvua on uskallettava tehdä.
Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten palveluita pitäisi siirtää yrityksiltä enemmän julkisen puolen hoidettavaksi. Nyt valtaosa lastensuojelulaitosten ylläpitäjistä on yksityisiä yrityksiä. Palvelut kannattaa tuottaa siellä, missä ne tuotetaan tehokkaimmin, kunhan julkinen sektori valvoo toimintaa tiukasti.
Alle 25-vuotiaille pitäisi tarjota maksuton ehkäisy. Maksuton ehkäisy on melko kallis yhteiskunnalle, mutta vahinkoraskaudet tulevat vielä kalliimmiksi. Tämä on kannattava sijoitus niin inhimillisesti kuin taloudellisestikin.
Nykyisin koululaisilla on kolme laajaa terveystarkastusta peruskoulun aikana. Määrää tulisi lisätä neljään, vaikka se lisäisi kustannuksia. Lisäisin ennemmin riskiperustaista seurantaa, eli tiivimpää seurantaa niille joilla on riskejä.
Vanhusten kotihoitoon pitäisi tuoda enemmän sähköisiä palveluita kuten videopuheluja ja älylaitteita. Jos sähköisten palvelujen suunnittelussa kiinnitetään paljon nykyistä enemmän huomiota saavutettavuuteen ja helppokäyttöisyyteen, niitä pitää ilman muuta lisätä. Tällä hetkellä taso vain on pääsääntöisesti surkea. Laittaisin käytettävyyden kehittämiseen julkista rahaa, koska tarve on niin akuutti.
Vanhusten hoivassa pitäisi siirtää painopistettä edelleen kotihoidon puolelle. Aivan viimeisten vuosien aikana laitoshoito on monelle välttämätöntä, mutta painopisteen pitäisi olla siinä, että kotihoito on paras vaihtoehto mahdollisimman pitkään.
Kaikki paloasemat on säilytettävä. Tätä päätöstä eivät tee poliitikot, eikä kuulukaan tehdä, vaan sen tekevät virkavastuulla olevat viranomaiset virkavastuulla ja kokonaisriskiä arvioiden.
Jokaisessa kunnassa pitää olla vähintään yksi sosiaali- ja terveysasema, vaikka se lisäisi kustannuksia. Seiniin sijoittamisessa ei ole järkeä, vaan palveluihin. Hyvinvointialuetta pitää myös kehittää kokonaisuutena, eikä vanhoja kuntarajoja tuijottaen. Etäpalvelut ja liikkuvat palvelut voivat tuottaa jopa nykyistä paremman palvelutason.
Ulkomaisten hoitajien tuloa töihin Suomeen on helpotettava työvoimapulan lievittämiseksi. Vanhusten määrä kasvaa ja nuorten määrä pienenee. Tilanne on ollut kestämätön jo pitkään, ja hoitajapula on nyt sekä akuutti että krooninen. Ulkomaiset hoitajat ovat tärkeä tapa paikata pulaa, ja heitä olisi pitänyt rekrytoida jo vuosikymmeniä sitten.
Jos hoitajista on pulaa, heitä pitäisi houkutella töihin suuremmalla palkalla. Nykyiset palkat ovat matalia, mutta suurimmat ongelmat ovat työn johtamisessa ja kuormittavuudessa. En näe että palkankorotukset yksinään auttavat edes lyhytaikaisesti, vaan työn tekemisen malllin on muututtava.
On tärkeämpää luoda keskitettyjä, eri palvelut saman katon alle kokoavia sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköitä kuin pyrkiä pitämään palvelut mahdollisimman lähellä. Tämä on aika keinotekoinen jako. Harvinaisemmat ongelmat kannattaa hoitaa keskitetysti, jotta osaaminen keskittyy riittävästi. Rutiininomaisemmat ongelmat taas kannattaa hoitaa lähipalveluina.
On oikein, että esimerkiksi Uudeltamaalta siirretään sote-uudistuksen myötä enemmän rahaa niille alueille, joissa väestö on iäkkäämpää ja sairaampaa. Uudistuksen yksi tärkeimpiä päämääriä on tasata kuluja niin alueellisesti kuin valtakunnallisesti ja auttaa niitä alueita joissa avun tarve on suurin
Eduskunnan pitäisi säätää laki, jolla hyvinvointialueet saisivat verotusoikeuden. Hoitovastuun ja rahoitusvastuun pitää yhdistyä.
On hyvä asia, että homo- ja lesbopareilla on samat avioliitto- ja adoptio-oikeudet kuin heteropareilla. Kyllä. Piste.
Jos valtio tarjoaa turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksen perustamista kotikuntaani, tarjous pitää hyväksyä. Turulla on siihen varaa, eikä mitään pätevää syytä kieltäytyä
Kouluissa kohdellaan koululaisia liian lepsusti. Tiukempi kuri tekisi kouluista parempia. Lapsia ei kasvateta kurilla, vaan kunnioituksella ja arvostuksella. Sekä koulun että kodin tärkein yksittäinen tehtävä on antaa lapselle turvaa ja hyvä itsetunto.
Perinteiset arvot – kuten koti, uskonto ja isänmaa – muodostavat hyvän arvopohjan politiikalle. Eivät ne ole millään tavalla huono arvopohja, mutta tasa-arvo sekä toisten ihmisten ja luonnon kunnioitus on vielä parempi arvopohja
Julkisia palveluita tulisi ulkoistaa entistä enemmän yksityisten yritysten tuotettavaksi. En näe tätä mustavalkoisena kysymyksenä. Yksityiset palvelut voivat olla erinomainen tapa hoitaa palveluja, kunhan kilpailutukset tehdään oikein ja valvonta on tiukkaa. Tällä hetkellä näissä on haasteita, mutta suunnan pitäisi olla selvä: yksitysten palvelujen lisääminen kunhan kontrollia samalla lisätään.
Jos tulee eteen tilanne, jossa on välttämätöntä joko leikata julkisia palveluita ja sosiaalietuuksia tai korottaa veroja, veronkorotukset ovat parempi vaihtoehto. Veronkorotukset eivät ole koskaan näin mustavalkoisia kysymyksiä, vaan verotus muodostuu monesta asiasta. Varsinais-Suomessa on kuitenkin maltillisesti varaa veronkorotuksiin, joten ensisijaisesti nostaisin veroja ääritilanteessa.
Suuret tuloerot ovat hyväksyttäviä, jotta erot ihmisten lahjakkuudessa ja ahkeruudessa voidaan palkita. Kohtuulliset tuloerot ovat tässä tarkoituksessa täysin hyväksyttyjä, mutta en pidä “suuria” eroja perusteltuna. Menestyksessä on niin paljon kiinni tuurista ja yhteisön avusta, että kenenkään ei voi katsoa menestyneen pelkästään omin voimin. Itsekin olen uskoakseni sekä lahjakas että ahkera, mutta minulla on myös ollut elämässäni suunnattoman hyvää tuuria.
Nykyisen kaltaiset palvelut ja sosiaalietuudet ovat pitemmän päälle liian raskaita julkiselle taloudelle. Nykyisillä tavoilla tuotetut saattavat hyvinkin olla liian raskaita, ja siksi on kehitettävä uusia tapoja tuottaa palveluja.
Talouskasvu ja työpaikkojen luominen tulisi asettaa ympäristöasioiden edelle, silloin kun nämä kaksi ovat keskenään ristiriidassa. Tämäkin on melkoisen keinotekoinen kysymys, koska asioissa on aina tilaa kompromisseille. Mutta jos pitää näin mustavalkoisesti ajatella, ympäristö menee edelle.
Kaikessa päätöksenteossa pitäisi arvioida vaikutukset ympäristöön ja tarvittaessa luopua ympäristölle haitallisista hankkeista. Ympäristölupajärjestelmä on erinomainen tapa yhteensovittaa ympäristö ja taloudelliset arvot, ja sitä kannattaisi laajentaa nykyisestä. Ympäristöluvan evääminen on harvinaista, mutta niinkin pitää voida tapahtua aika ajoin.
Terveyspalveluita tulee siirtää Turusta helposti saavutettaviin kehyskaupunkeihin, kuten Kaarinaan tai Raisioon. Turkulaisten omien palveluiden tulee sijaita Turussa. Sen sijaan on aivan perusteltua, että pienempien kuntien palveluja keskitetään kehyskaupunkeihin, koska niiden saavutettavuus henkilöautolla on todellakin parempi kuin Turun keskustan.
Sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelujen tarjonnan pitää olla samantasoista sekä ruotsiksi että suomeksi, vaikka se tarkoittaisi palvelujen heikkenemistä toisella kielistä. Jokaisen on pystyttävä asioimaan äidinkielellään. On kuitenkin huomioitava, että yhä suuremman joukon äidinkieli ei ole kumpikaan näistä. Palvelujen kielikysymykset on ratkottava siitä lähtökohdasta, että Varsinais-Suomi on jo nyt monikielinen maakunta.
Turkuun pitää perustaa huumeiden käyttöhuone, jos laki sallii tämän myöhemmin Käyttöhuoneita voi kannattaa, vaikka vastustaisi tiukasti huumeita. Niissä ei ole kyse huumeenkäytön hyväksymisestä, vaan sen käytön haittojen rajoittamisesta. Esimerkiksi likaisten neulojen käyttö aiheuttaa terveyshaittoja, jotka tulevat kaikille kalliiksi. Siksi tällainen valvottu tila tulee ehdottomasti perustaa heti, kun se on mahdollista.
Jokaisessa kunnassa tulee sijaita vähintään yksi sosiaali- ja terveysasema. Alueuudistuksen suuri pointti on se, että päätöksiä ei tehdä vanhojen kuntarajojen kautta, vaan oikeasti koko alueen etujen mukaisesti. Asemien tulee sijaita siellä missä niille on eniten tarvetta ja missä ne palvelevat parhaiten koko väestöä.
Jokaisella hyvinvointialueella on oltava ympäri vuorokauden päivystävä sairaala, vaikka se lisäisi kustannuksia. Kysymys on osittain väärinpäin: hyvinvointialueen on oltava niin suuri, että se pystyy kannattelemaan päivystyssairaalan. Jos jokin alue ei siihen pysty, jossakin vaiheessa alueita tulee tarvittaessa esimerkiksi yhdistellä.
Hallituksen ajamaa seitsemän päivän hoitotakuuta ei pidä säätää, koska se on liian kallis, eivätkä hyvinvointialueet pysty täyttämään vaatimusta. Tällä hetkellä näyttää siltä, että alueet eivät selviä edes nykyisistä vaatimuksistaan, edes millään rahalla. Ei ole mieltä säätää vaatimuksia joiden toteuttamiseen ei ole resursseja. Toisaalta seitsemän päivän päämäärä on niin tärkeä, että siitä ei pidä kokonaan luopua.Toteutusaikaa pitää mahdollisesti siirtää, jotta se olisi mahdollinen.
Hyvinvointialueen tulee mahdollistaa yksityiseen hoitoon pääsy palvelusetelillä, jotta hoitoon pääsyn määräajoista ei lipsuta. Palvelusetelit ja tiukasti valvotut yksityiset palvelut ovat erinomainen tapa täydentää jukisia palveluja.
Lääkäriaika on jatkossa kyettävä varaamaan netin kautta myös julkisella puolella kaikkialla Suomessa. Ei ole mitään syytä olla edistämättä tätä
Hoitajamitoitus on peruttava, koska hoitajapulan vuoksi lain edellyttämiä tavoitteita ei ole mahdollista saavuttaa kaikissa yksiköissä, ja osa vanhuksista pärjäisi pienemmälläkin hoitajamäärällä. Hoitajamitoituksen periaatteesta ei pidä tinkiä, mutta sen tarkkaa toteutustapaa on voitava pohtia. Hoidettavan kuntoon perustuva mitoitus olisi huomattavasti parempi ratkaisu kuin nykyinen mekaaninen tapa, ja mallia pitäisi siirtää siihen suuntaan.
Hoitajamitoituksesta huolimatta yksiköt voivat toimia henkilökuntapulan vuoksi yhä vajaalla miehityksellä. Jatkuvasti alimiehityksellä toimiva yksikkö tulee sulkea ja asukkaat siirtää toiseen hoivakotiin. Yksikön sulkemisen pitää olla mahdollista jos rikkeet ovat räikeitä, mutta sen pitää olla aivan vihoviimeinen keino. Se sotkee ihmisten elämän, eikä ratkaise varsinaista ongelmaa, jos henkilökuntapulaa on kaikkialla. Sopimukset tulisi rakentaa niin, että muut puuttumiskeinot ovat mahdollisia ennen tätä äärimmäistä keinoa.
Vanhusten hoivassa painopistettä on entisestään siirrettävä tuettuun kotihoitoon. Painopistettä ei pidä ajatella minkään dogmin kautta, vaan vanhusten tarpeiden. Koska yhä suurempi osa vanhuksista on yhdä pidempään hyväkuntoisia, heidän osaltaan kotihoidon tukeminen on ykkösprioriteetti. Jos kunto on huono, laitoshoidon pitää olla ykkönen.
Vaikka uusi teknologia olisi ikääntyneille haasteellisempaa, heidän on tyydyttävä etäpalveluihin siinä missä muidenkin. Teknologia on vanhuksille haasteellista vain, jos teknologia on toteutettu huonosti. Palvelujen saavutettavuus on tällä hetkellä heikko, ja parantamiseen kannattaisi ehdottomasti laittaa yhteiskunnan tuotekehitysrahaa. Sitä kautta ongelma pienenee merkittävästi.
Kuraattorit ja psykologit kuuluvat oppilaiden lähelle kouluihin, eikä heidän työpanostaan saa käyttää hyvinvointialueen muihin tarpeisiin. On vaikea nähdä, mikä voisi edes teoriassa olla tärkeämpi tarve kuin oppilashuolto. Alakoulussa saatu oikea-aikainen apu voi kannatella henkilöä jopa seuraavat 70 vuotta, eikä näistä palveluista tule millään tavalla tinkiä.
Hyvinvointialueen tulee säilyttää maailmallakin ihaillut neuvolapalvelut täysin julkisen puolen tuotettavina, eikä pienimpiäkään neuvoloita saa lakkauttaa. Neuvolassa tärkeintä ei ole rakennus, vaan palvelu. Liikkuva palvelu tai kotikäynnit voivat olla aivan yhtä laadukaita kuin kiinteissä tiloissa tapahtuvat, eikä seiniin pidä kiintyä liikaa.
Hoitohenkilökunnan tulee saada muita suuremmat palkankorotukset työn kuormittavuuden vuoksi. Sekä sosiaali- että terveyshuollon työntekijät ovat jo alkaneet äänestää jaloillaan, eikä palkkakuoppa ainakaan auta asiaa. Pelkät palkankorotukset eivät kuitenkaan riitä tekemään sietämättömästä työstä siedettävää, joten työn rakenteisiin on puututtava yhtä lailla.
Hoitajapulan ratkaisuksi on tarjottu usein työperäistä maahanmuuttoa. Sote-palveluihin löytyy kuitenkin riittävästi henkilökuntaa ilman voimakasta maahanmuuttoa. Kun nuoret ikäluokat kutistuvat ja vanhat ikäluokat elvät pidempään, yhtälö on mahdoton. Nykyisen tyyppisiä palveluja ei kotimaisin voimin voidan pitkään hoitaa, ja maahanmuuttoa olisi pitänyt ajaa jo 20-30 vuotta sitten.
Suomessa työskentelevältä sairaanhoitajalta vaaditaan hänen hoitamiensa tehtävien edellyttämä riittävä kielitaito. Hoitajien pätevyys- ja kielivaatimuksia tulee höllentää hoitajapulan lieventämiseksi. Pätevyysvaatimuksista ei voi tinkiä, ja riittävä kielitaito on käytännössä osa vaatimuksia. Täydellisestä suomen kielen taidosta voidaan kuitenkin joustaa sellaisissa suurissa yksiköissä, joissa voidaan aina taata suomen- ja ruotsinkieliset palvelut muiden työntekijöiden voimin.
Maakuntavero tulee ottaa käyttöön hyvinvointialueiden tulevaisuuden ja itsenäisyyden takaamiseksi. En näe alueiden itsenäisyyttä kovin suurena arvona, mutta rahoitus- ja tuotantovastuun pitää olla samalla taholla, jotta toiminnassa olisi mitään järkeä. Siksi maakuntavero on uskoakseni välttämätön suunta.
Kokonaisveroaste saa nousta hyvinvointialueiden ja maakuntaveron myötä, jotta kansalaisten terveydenhuolto voidaan turvata. Mitään merkittäviä nostoja ei voida hyväksyä vain siksi, että nyt ollaan tekemässä uudistusta, vaan mahdollisten nostojen on perustuttava todelliseen lisääntyneeseen tarpeeseen. Väestön ikääntyminen tulee nostamaan hoidon tarvetta, mutta alueuudistuksen yksi tarkoitus on nimenomaan se, että palvelut hoidetaan tehokkaammin.
Jos hyvinvointialue ei selviydy jatkossa mahdollisen maakuntaveron tuotoilla, se on liitettävä toiseen hyvinvointialueeseen. Valtiontasauksia voidaan käyttää tiettyyn rajaan asti, mutta jos jokin alue ei ole kertakaikkiaan elinvoimainen, se tulee voida liittää muihin ennen pitkää.
Hyvinvointialueen ei tule nostaa asiakaspalvelumaksuja sote-palvelujen rahoittamiseksi. Palvelumaksujen lisääminen on mahdollista, jos samalla helpotetaan ja lisätään maksuvapautuksia niille, joille kulut ovat täysin kohtuuttomia. Keskimääräinen keskiluokkainen suomalainen pystyy helposti maksamaan kohtuullisen maksun, mutta osalle pienikin maksu romahdutta talouden.
Hyvinvointialueiden tulee ulkoistaa sosiaali- ja terveyspalveluja nykyistä mallia enemmän yksityisille sote-firmoille. Alueuudistus on niin massiivinen, että ainakaan aivan lähivuosina tulee keskittyä siihen, että se ylipäätään saadaan kunnialla suoritettua. Kun rakenteet ovat kunnossa, ulkoistuksiakin voi paremmin pohtia.
Sote-uudistukselle tulee määritellä selkeä säästötavoite, vaikka se tarkoittaisi palveluista leikkaamista. Uudistusta tehdään niin valtavalla vauhdilla, että seuraavalla valtuustokaudella on keskityttävä siihen, että tilanne saadaa edes jotankin haltuun. Säästötavoitteet voivat olla vasta vuonna 2025 alkavalla valtuustokaudella realistisia.
Hyvinvointialueen hallituksen puheenjohtajan pitää toimia tehtävässä kokopäiväisesti ja hänelle tulee maksaa sen mukaista palkkaa/palkkiota esimerkiksi 6000-7000 euroa kuussa. Varsinais-Suomen alueen vuosibudjetti on noin kaksi miljardia, ja mallia kannattaa ottaa siitä, miten vastaavan kokoiset yksityiset yritykset ja toisaalta suuret kaupungit asian hoitavat. Tähän peilaten paikan tulisi olla päätoiminen, ja palkkaesitys saattaa olla jopa alakanttiin.
Hyvinvointialueille ei tule jatkossa siirtää yhtään lisää tehtäviä. Alueiden tarkoitus on pitää kokonaisvaltaisesti huolta asukkaidensa hyvinvoinnista, ja tämä voi tarkoittaa, että jatkossa uusiakin asia kannattaa lisätä niille.Tämän valtuutokauden aikana mitään uusia tehtäviä ei kuitenkaan tulisi hyväksyä, vaan keskittyä saamaan tilanne haltuun.
Ministerien ja kansanedustajien ei pitäisi olla ehdolla aluevaltuustoihin. Näissä vaaleissa osallistumista ei ole estetty, eikä se välttämättä ole huono asia, koska kansanedustajien laajasta osaamisesta voi olla jopa etua kun tehdään aivan uutta. Seuraavaan valtuustokauteen mennessä pitäisi kuitenkin saada aikaan rajat sille, kuinka monella edustuksen tasolla henkilö voi osallistua. Kaksi tasoa olisi järkevä raja.
Palo- ja pelastustoimen tuleva siirto kunnilta hyvinvointialueille pitää perua. Kysymyksessä ei ole järkeä, koska pelastustoimi ei nytkään ole kunnnilla, vaan se on alueellista.
Palo- ja pelastustoimen riittävät resurssit tulee varmistaa säädöksillä. Kysymykseen on mahdoton vastata, koska säädöksiä on jo olemassa
Pienillä paikkakunnilla hälytystehtäviin riittää VPK:n toimipiste. Valtaosassa Suomen pienempiä kuntia pelastustoimi on täysin VPK:n varassa, ja järjestelmä toimii loistavasti.

Hyvinvointialueiden kauneus: neliulotteisesta shakista kaksiulotteiseen

On huomattavasti helpompi pelata kaksiulotteista shakkia kuin neliulotteista. Koko sote-uudistuksen voisi tiivistää tähän kielikuvaan. Uudistusta haukutaan ihmeelliseksi ja uudeksi himmeliksi, ja sellainen se onkin.  Mutta muutos kannattaa silti tehdä, koska nykytila on vielä paljon kehnompi.

Nykyinen terveydenhuoltojärjestelmämme on mahdollisesti yksi maailman parhaita, mutta hyvin organisoiduksi sitä voi väittää vain sellainen, joka ei ole siihen koskaan yrittänyt perehtyä. Tällä hetkellä meillä on todellisuudessa satoja monitasoisia, osin demokratiavajeisia ja hyvin sekavia himmeleitä — perustelen myöhemmin, miksi terveydenhuoltomme on tällä hetkellä hyvinkin 618-ulotteinen matriisi.

Uudessa systeemissä nämä matriisit katoavat; uusia himmeleitä on vain 23, ja ne ovat yksitasoisia, demokraattisia ja suhteellisen suoraviivaisia.  Uudistus näyttää sekavalta vain, jos ei ole perehtynyt nykytilaan.

Nykytila

Hyvän hallinnon tärkeimpiä nyrkkisääntöjä on, että rahan käyttäjällä pitää olla myös vastuu rahan käyttämisestä. Tällä hetkellä se toteutuu sairaanhoidossa heikosti, johtuen osin juuri nykyisestä moniulotteisuudesta.

Kunnat vastaavat perusterveydenhuollosta. Jokaisessa 309 kunnassa on siis oma terveydenhuoltojärjestelynsä. Poliittisesti vastuussa ovat demokraattisesti valitut valtuustot.  Lähempänä käytännön tasoa terveydenhuollosta vastaavat mm sotelautakunnat, jotka ovat valtuustoryhmien nimeämiä.

Tässä kohtaa demokratia toimii, ja läpinäkyvyys on kohtalainen. Jokaiseen paikkaan nimetään henkilö, jonka demokraattisesti valittu elin on päättänyt siihen nimetä. Sama elin myös seuraa toimintaa valtuustokauden aikana. Vaikka puoluekuri on monessa mielessä kirosana, sillä on puolensa: aivan järjettömiä asioita lautakunnissa ei pysty tekemään ilman, että sillä on seurauksia.

Kaikki sumenee, kun siirrytään erikoisairaanhoitoon. Siitä vastavat  sairaanhoitopiirit, joiden jäseniä kunnat ovat.  Juuri tästä syntyy se vähintään 618-ulotteinen matriisi — jokaisessa kunnassa oma sote, ja sen lisäksi kytkentä sairaanhoitopiiriin. (Kytkentöjä voi käytännössä olla paljon enemmänkin).

Sairaanhoitopiireillä on omat valtuustonsa ja hallituksensa ja lautakuntansa. (Tämänkokoinen hallinto on välttämätön, kun pyöritetään miljardiluokan rahamääriä). Niihin valitaan… joku, jollakin periaatteella. Ei ole olemassa mitään kunnanvaltuustoa vastaavaa demokraattista elintä, joka voisi ottaa vastuun. Niinpä käytännössä poliittiset organisaatiot valitsevat edustajansa jollakin periaatteella.

Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä ei ole todellista kytkentää, ja vähänlaisesti kommunikaatiota. Kumpikin toimii omissa raameissaan ja omilla järjestelmillään.  Jokainen on kuullut tilanteista, joissa potilaita pallotellaan kuntien ja erikoissairaanhoidon välillä.  Tämä on nykyisessä järjestelmässä väistämätön asia.

Raha ja vastuu

Rahan liikkuminen kunnan sisällä on periaatteessa suoraviivaista: valtuustot määrittelevät budjettiraamin, ja sen sisällä toimitaan. Jos raha ei riitä, pohditaan nostetaanko veroja vai karsitaanko palveluja. Päätökset tehdään, ja niistä kärsitään seuraavissa vaaleissa.

Rahan liikkuminen erikoissairaanhoidossa on kaikkea muuta kuin suoraviivaista. Kärjistetysti erikoissairaanhoito tekee mitä tekee, ja laskuttaa siitä kuntia. Joskus laskut ovat odotetun suuruisia, usein paljon suurempia, harvemmin pienempiä.  Voi sinällään olla perusteltuakin, että erikoissairaanhoidon maksuista ei juurikaan voi neuvotella.  Sairaanhoitojärjestelmän velvollisuus on hoitaa tasapuolisesti kaikkia ihmisiä, jotka apua tarvitsevat.

On silti ongelma, että asiat tulevat tällä tavalla yllätyksenä maksajille.  Muualta Suomesta on jopa esimerkkejä, joissa piiri on oman laskuvirheensä takia karhunnut kunnilta odottamatta kymmeniä miljoonia (ja toinen tapaus, jossa laskuvirhe kaatoi kokonaisen hankinnan). Ei ole mitään vastuutahoa, joille näistä virheistä olisi mitään seurauksia — eikä varsinkaan demokraattisesti valittua vastuutahoa.

Kun tähän vielä lisätään erilaiset ulkoistukset kaikilla mahdollisilla tahoilla ja tasoilla, vastuun hahmottaminen on likimain mahdotonta. Nykytilanteessa  on pärjätty kohtuullisesti, mutta järjestelmä natisee jo nyt. Ja kun väestömme vanhenee koko ajan, terveydenhuolto tulee koko ajan kalliimmaksi.

Miten hyvinvointialue auttaa?

Hyvinvointialue kerää kaikki hajallaan olevat järjestelmät yhden sateenvarjon alle.  Uudistuksen suurin kauneuspilkku on, että hyvinvointialueita on tulossa 23, kun toimivin määrä olisi ehkä 5-12.  Yksi sateenvarjo joka tapauksessa edellytys sille, että terveydenhuoltoa on edes teoriassa mahdollista hallita kokonaisuutena.   Juuri kokonaisuuden hallinta on tärkeää, jos halutaan panostaa ongelmien ennakointiin, mikä on esimerkiksi yksi Varsinais-Suomen Vihreiden  keskeisiä vaaliteemoja.

Myös kokonaisuuden saaminen demokraattisesti valitun hallinnon alle on tärkeää. Jos uudet aluevaltuustot eivät saa tilannetta haltuunsa, niitä rankaistaan seuraavissa vaaleissa. Tämä on demokratian ydin.

Uudistuksen perusajatus on siis hyvinkin järkevä, ja se ratkaisee todellista ongelmaa johon on pakko löytää ratkaisuja. Haasteet ovat kuitenkin erittäin suuria, ja toteutusvauhti hirvittää. Siksi uuteen aluevaltuustoon on erityisen tärkeää saada valtuutettuja, joiden ydinosaamista on monimutkaisten systeemien ymmärtäminen.

Olen fysiikan tohtori, toimin data-alalla, ja olen Varsinais-Suomen Vihreiden ehdokas tammikuun 2022 aluevaaleissa. Lisää tietoa aluevaaliteemoistani löydät täältä. Lahjoituslinkki taas on  täällä.

Mielipidekirjoitus: Aluevaalit ovat numeroita ja etiikkaa

Aluevaalit ovat pohjimmiltaan oikeudenmukaisuusvaalit. Uudet hyvinvointialueet joutuvat päättämään, mikä on oikeudenmukaisin tapa hoitaa terveydenhuoltopalvelut erittäin hajanaisessa maakunnassa siten, että ketään ei kohdella kohtuuttomasti. 

On helppo sanoa olevansa oikeudenmukainen, mutta miten sen todistaa? Sivusimme tätä kysymystä Turun Sanomien mielipidekirjoituksessa, jonka teimme Marjaana Mäkisen ja Annika Laakson kanssa. Tämä kysymys on joka tapauksessa oman kampanjani ydin. Mitä on oikeudenmukaisuus, ja miten mittaamme objektiivisesti, olemmeko oikeudenmukaisia?

Sote-uudistus on todennäköisesti Suomen rauhan ajan massiivisin organisaatiomuutos, ja koskettaa jokaista suomalaista. Siihen nähden siitä puhutaan edelleen yllättävän vähän, vaikka aluevaaleihin on alle kolme kuukautta.

Erityisesti kaikkein syvällisimmistä kysymyksistä näkyy vain vähän keskustelua. Vaalien syvällisin kysymys kuuluu: mitä tarkoittaa oikeudenmukaisuus, ja miten sitä voidaan mitata?

Oikeudenmukaisuudesta on puhuttava, koska terveydenhuoltoa lähdetään nyt kehittämään täysin puhtaalta pöydältä. Varsinais-Suomen kunnat ovat voimakkaan eriytyneitä, ja esimerkiksi Paraisten saaristoalueiden haasteet ovat aivan toiset kuin Turun lähiöiden haasteet. Molempien terveydenhuoltoa on kuitenkin kehitettävä oikeudenmukaisesti: samalta viivalta, reilusti ja tasapuolisesti. On myös pystyttävä mittaamaan, onko oikeudenmukaisuus toteutumassa.

Vaan mitä sitten konkreettisesti tarkoittaa oikeudenmukaisuus? Oikeutta saada lähipalveluja, täysin asuinpaikasta riippumatta? Oikeutta saada jatkossakin kaikki ne palvelut, jotka ennen koronaa olivat tarjolla? Oikeutta saada entistä parempia palveluja? Oikeutta saada aina edistyneimpiä hoitoja, hinnasta ja iästä riippumatta? Oikeutta päästä lääkäriin aina välittömästi, kun on pienikin tarve?

Vai onko oikeudenmukaisuutta se, että pienimmillä paikkakunnilla vahvistetaan liikkuvia palveluja ja etäratkaisuja, vaikka kiinteitä lähipalveluja supistettaisiin?

Oikeudenmukaisuutta on pystyttävä myös mittaamaan, kun se on määritelty. Muussa tapauksessa emme voi tietää, mitä pitää kehittää eteenpäin. Yksikään mittari ei pelasta ketään, mutta ilman mittareita joudumme toimimaan täysin sokkoina.

Itse hahmotamme melko yksinkertaisen tavan määritellä ja mitata oikeudenmukaisuutta. Uudistus on maakunnan tasolla oikeudenmukainen, jos kenenkään ei kannata pelkästään terveyspalvelujen takia muuttaa paikkakunnalta toiselle. Tätä voidaan jälkikäteen mitata selvittämällä esimerkiksi haastatteluin syitä, joiden takia muuttoja tehdään.

Tärkeintä on kuitenkin suunnitella palvelut etukäteen niin, että tällaista tarvetta ei synny.

JAKKE MÄKELÄ, FT, data scientist (vihr)

MARJAANA MÄKINEN, FT, tutkijatohtori, (vihr)

ANNIKA LAAKSO, FT, tiedeviestijä  (vihr)

 

Olen Varsinais-Suomen Tieteen ja teknologian vihreiden puheenjohtaja (vuoden 2021 loppuun), ja toimin Vihreiden edustajana Varsinais-Suomen aluepelastuslautakunnassa.  Olin ehdolla myös kesän 2021 kuntavaaleissa, ja näkemykseni niissä ovat relevantteja myös aluevaaleissa: Kuntavaalit 2021. 

Translate »