Category: Talvivaara

Talvivaara 10: Ympäristölupa ja järjestelmävika

“Suomen järjestelmässä on herrasmiesoletus: annettuja ympäristölupia valvotaan tasapuolisesti, ja pääsääntöisesti noudatetaan ainakin pakon edessä. Tässä tapauksessa Kainuun ELY-keskus ei ole valvonut eikä Talvivaara ole noudattanut. Kun herrasmiesoletus ei pidäkään paikkaansa, järjestelmä halvaantuu. Umpikujasta ei tunnu olevan mitään ulospääsyä. Järjestelmävika on näinkin yksinkertainen.”

 Muita Talvivaara-kirjoituksia: täällä. 

Vaikka tarkoitukseni on lopettaa Talvivaaran analysointi turhana ja toivottomana (ks Talvivaara 9: Kaiken turhuudesta), yksi systeemiongelmaa kuvaava analyysi kannattaa vielä tehdä. Talvivaara sai juuri uuden vesienhallintaan liittyvän ympäristöluvan. Itse luvassa on 191 sivua (AVI:n sivuilla), ja on ymmärrettävää että sen tulkinta on herättänyt hieman hämmennystä.  Luvan teknisiä yksityiskohtia ovat avanneet mm Yle ja Vihreä Lanka.

Asialla on kuitenkin selkeä ydin. Aiemmin Talvivaara on saanut vain tietyn määrän jätevesiä vuodessa (1,3 miljoonaa kuutiota), mutta jätevedessä on saanut olla rajattomasti sulfaattia. Nyt rajoitetaan sulfaatin kokonaismäärää, mutta ei enää päästetyn veden määrää.

Juuri sulfaatti on kaivoksen pahin ympäristöongelma. Sitä muodostuu, koska alkuperäinen bioliuotusprosessi ei ole toiminut kunnolla, ja kaivos joutuu käyttämään suuret määrät rikkihappoa. Happo joudutaan neutraloimaan lipeällä, ja tällöin syntyy sulfaattisuoloja.

Ympäristölupaa hakiessaan Talvivaara lupaili korkeintaan 170 mg/l sulfaattipitoisuuksia. Raja-arvot eivät olleet millään tavalla sitovia, ja todellisuudessa ne ovat olleet jopa tuhansia mg/l.  Sulfaatteja onkin päässyt ympäristöön noin 30 miljoonaa kiloa esim vuosina 2010-2011. Kaivosalueella on edelleen noin 50 miljoonaa kiloa sulfaattia, josta olisi päästävä eroon (Yle).

Nyt rajoitetaan siis vain sulfaattien kokonaispäästöjä, mutta ei vesimäärää. Päästöraja on loppuvuonna 12 miljoonaa kiloa ja ensi vuonna 12 miljoonaa kiloa, sen jälkeen se tippuu rajusti 1,2 miljoonaan.

Nuo luvut eivät miellytä ketään.  Määrät ovat liian pieniä Talvivaaralle, liian suuria kaikille muille.

Miksi Talvivaara on tyytymätön?

Toistakseksi selkeimmän liikkeen on tehnyt Talvivaara: se aikoo todennäköisesti valittaa luvasta (Yle, US).  Talvivaara perustelee valitusta sillä, että “lupaehtojen haitta-ainepitoisuusrajat ja enimmäisvirtaaman rajoittaminen hidastavat kaivoksen riskitason alentamista riittävän nopeassa aikataulussa”.

Toinen tulkinta on, että vaatimusten noudattaminen tulee sietämättömän kalliiksi. Käytännössä lupa vaatii, että Talvivaara rakentaa nopealla aikataululla niitä vedenpuhdistusjärjestelmiä, joita sen alunperinkin piti rakentaa. Ne eivät todellakaan ole halpoja, varsinkaan Talvivaaran nykyisessä taloudellisessa tilanteessa.

AVI:n päätös vihjaa tähän seikkaan jokseenkin suoraan, ja sivulla 159 toteaa, että “…. antaen välttämättömät määräykset  aluehallintovirasto ratkaisee hakemuksen erillisenä, vaikka kaivoksen  muukaan toiminta ei vastaa voimassa oleva ympäristölupaa”.

Talvivaara ei siis ole noudattanut edellistä lupaa, ja nyt sen on niin tehtävä. Investoinnit olisivat olleet kalliita jo rakennusvaiheessa, mutta nyt ne tulevat vielä kalliimmiksi.

Miksi kaikki muut ovat tyytymättömiä?

Yksi vastaus liittyy edellä olevaan lauseeseen: Talvivaara ei ole noudattanut edellistä lupaa, ja nyt sen on niin tehtävä. Mitään uusia pakotekeinoja ei  kuitenkaan ole tarjolla, vaan valvonta on edelleen jätetty passiiviselle Kainuun ELY-keskukselle, kuten tähänkin saakka. Kuinka uskottavaa tämä on?

Hieman yleisemmällä tasolla ympäristöjärjestöt ovat jo aiemmin vaatineet Talvivaaran sulkemista. Viiden vuoden tuhoisa pilottikokeilu riittää jo osoittamaan, että prosessi ei toimi. (Ks mm SLL:n blogi. Se on minun kirjoittamani ja voi sisältää propagandaa, mutta perustelee vaatimusta). Siitä lähtökohdasta ei ole mitään järkeä sallia enää kahden vuoden lisäkidutusta, jonka jälkeen ollaan edelleen nykytilanteessa.

AVI:n hyväksymät päästömärät ovat ympäristön kannalta suuret. Tähänastiset päästöt eivät aivan tuplaantuisi, mutta kasvaisivat kuitenkin merkittävästi.  Nykyistenkään päästöjen kaikkia vaikutuksia ei vielä tiedetä. Alue ei ole pieni: Laakajärveltä Jormasjärvelle on noin 30 kilometriä, ja tämä alue suolaantuu varmasti ainakin jonkin verran. Jos myös Nuasjärvi (jonka toisessa päässä on Vuokatti ja toisessa Kajaani) saastuu, suolaantunut järviketju on jo kymmeniä kilometrejä pitkä.

Yksinkertaisten mallinnusten mukaan sulfaatti laimene suuremmissa järvissä niin paljon, että sillä ei ole enää käytännön merkitystä. Mallinnukset kuitenkin olettavat, että sulfaatti laimenee koko järviveden tilavuuteen, ja että järvissä ei ole biologiaa. Tämä on fyysikkoajattelua pahimmillaan — uskotaan malliin, miettimättä vastaako malli todellisuutta.

Sulfaattipitoinen vesi ei esimerkiksi välttämättä sekoitu koko järven veteen, vaan painuu raskaampana pohjaan eräänlaiseksi suolapatjaksi. Tämä patja voi ryömiä paljonkin suuremmalle alueelle kuin mallinnus kertoo.  Raskas patja haittaa järven normaalia kevätkiertoa, jolloin pohjalle ei pääse ollenkaan hapekasta pintavettä. Tämä tuhoaa järven pohjasta viimeisenkin elämän, ja sitä kautta koko järvestä.

Todellinen riskialue on siis suurempi kuin naiivi mallinnus antaa ymmärtää. Kuinka paljon suurempi, ja kuinka suuria vauriot lopulta ovat? Sitä ei tiedä kukaan, koska näin suuren skaalan biologisia kokeita ei ole aiemmin tehty. Eikä vastustajien mielestä ole syytä tehdäkään.

Mihin AVI on pyrkinyt?

AVI:n perusfilosofia on erittäinkin tervejärkinen. Ympäristöluvan tarkoitus on määritellä, kuinka paljon ympäristöä saa turmella. Kun puhutaan jätevedestä, olennaista ei ole vesi vaan jäte.

AVI:n edustaja on muotoillut asian näin: “Jos vesi on tislattu täysin puhtaaksi, niin sitähän voi juoksuttaa luontoon vaikka kuinka paljon” (TS). Käytännössä rajoituksia on hiukan enemmän, mutta viime kädessä uusi lupa antaa rajat sille, miten paljon ympäristöä saa turmella, ottamatta kantaa niihin asioihin, joilla ei ole ympäristön kannalta merkitystä. Juuri niinkuin pitääkin.

Rajat eivät miellytä ketään, mutta oikeastaan niin pitääkin olla. Ympäristöluvan on tarkoituskin olla kompromissi, jonka kanssa kaikki voivat elää mutteivät nauttia elämästään.

AVI:n hyväksymä päästöraja on karkeasti samaa luokkaa, mitä nykyinen lupa olisi antanut jos sitä olisi noudatettu. Vähennystä nykytilasta tulee lähes 90%. Päätös tuo esille, että aiempaa ympäristölupaa ei ole noudatettu, ja siksi ollaan kaoottisessa tilassa jossa tähän ei heti päästä. Siksi kompomissinä sallitaan puoleksitoista vuodeksi erittäin suuret päästöt, jotta Talvivaara saa rehdin mahdollisuuden vielä korjata ongelmansa.

Koska AVI on vain lupaviranomainen, se ei voi suoraan vaatia kaivoksen sulkemistakaan. Se ei voi myöskään määrätä valvontaan mitään erityisehtoja, vaikka tietääkin että siinä on ollut ongelmia. Tällainen äärikompromissi voi olla olosuhteisiin nähden ainoa mahdollisuus.

Mikä systeemissä on rikki? 

Uudessa ympäristöluvassa on siis noudatettu terveä järkeä. Valitettavasti mikään muu Talvivaarassa ei noudata tervettä järkeä. Olen itse aiemmin käyttänyt käsitettä “Talvivaara-ELY-kombinaatti”, niin selkeää KaiELY:n puolueellisuus on ollut (ks Talvivaara 7 ja muut Talvivaara-kirjoitukseni).

Kombinaatti ei ole välittänyt oikeuden päätöksistä, ei ympäröivien viranomaisten huudoista, ei ympäristöministeriöstä, ei muiden osapuolten valituksista, ei rikostutkinnoista. Mikä nyt muuttuisi?

Suomen järjestelmässä on herrasmiesoletus: annettuja ympäristölupia valvotaan tasapuolisesti, ja pääsääntöisesti noudatetaan ainakin pakon edessä. Tässä tapauksessa Kainuun ELY-keskus ei ole valvonut eikä Talvivaara ole noudattanut. Kun herrasmiesoletus ei pidäkään paikkaansa, järjestelmä halvaantuu. Umpikujasta ei tunnu olevan mitään ulospääsyä. Järjestelmävika on näinkin yksinkertainen.

Kirjoittaja kuuluu Suomen Luonnonsuojeluliittoon, mutta spekulaatiot, mielipiteet, tulkinnat ja virheet ovat puhtaasti omia. 

Talvivaara 9: Kaiken turhuudesta

“Jos kaivos toimisi tällä tavalla Helsinki-Tampere-Turku-kolmion sisällä, se olisi ajat sitten suljettu ja vastuulliset johtajat ja viranomaiset tutkintavankeudessa. Kun se toimii Kainuun korvessa jossa “ei ole ketään”, ketään ei asia kiinnosta. Miten tämä muka voisi olla oikein?”

Tämä on uskoakseni viimeinen Talvivaara-bloggaukseni. Tähän saakka minua on motivoinut ymmärtäminen: olen yrittänyt systeemitasolla ymmärtää, mikä kaivoksessa mättää. Mutta näin viimeinkin valon, kun aloin hahmottaa liitteiden A ja B mekanismeja. Nyt tajuan, että ei ole mitään ymmärrettävää.

 Muita Talvivaara-kirjoituksia: täällä. 

Mikä poksautti kuplan?

Käytännössä kaksi viime viikon uutista käänsi lopulta pään. Kaivoksen hätäpatojen valvoja, eli Kainuun ELY-keskus, vaati että Talvivaara saa juoksuttaa valtavasti ylimääräisiä jätevesiä ohi hätäpatojen, koska patojen “rakentamisen materiaalivaatimusten täyttymisestä ja laaduntarkkailusta ei ole täyttä varmuutta”. Tärkeä havainto huhtikuussa, mutta sama viranomainen on marraskuusta asti nimenomaan vastannut juuri tämän rakentamisen materiaalivaatimusten täyttymisestä ja laaduntarkkailusta. Sama viranomainen vieläpä vastaa kaikkien Suomen kaivospatojen rakentamisen materiaalivaatimusten täyttymisestä ja laaduntarkkailusta.

Vastaava niitti oli Suomen Luonnon artikkeli, jossa huomattiin että uraanin talteenottolaitos on hieman riskialttiin näköisesti rakennettu vuotaneen kipsisakka-altaan viereen. Laitokselle ei ole lupaa mutta se on tehty silti. Mitään riskiarviointeja ei ole tehty, koska kipsisakka-altaat eivät virallisesti voi vuotaa, koska niissähän ei virallisesti saa säilöä vettä ollenkaan, ja vaikka niissä nyt onkin luvanvastaisesti säilötty vettä ja ne ovat nyt vuotaneet jo kaksi kertaa, niin kumpikaan vuoto ei ole hallinnollisesti mahdollinen. [Edit: altaat ovat itse asiassa vuotaneet jo neljä kertaa, hallinnollisesti mahdottomalla tavalla]. 

[Edit klo 14:24: noin tunti tämän kirjoittamisen jälkeen Yle tiedotti, että Talvivaara on tehnyt poikkeuspoikkeuspoikkeusimoituksen, joka ehkä lisäisi 1000 kuutiometriä arvoon JE liitteen 2 kohdassa 28. Tämä vahvistaa perusväitettäni. Missään ei ole mitään järkeä].

Neuvostoliittoa tutkimassa

Systeemin tutkimisen kannalta Talvivaara-ELY-kombinaatti on Neuvostoliitto. Jokainen numero on joko  epävarma,  muuttuva, virheellinen, tai tahallaan harhaanjohtava. Jokainen numero voidaan muuttaa toiseksi hallinnollisella päätöksellä (julistamalla poikkeustila), tai tarvittaessa kaikki numerot voidaan nollata (julistamalla poikkeustilan poikkeustila).

Ei kukaan täysjärkinen yrittänyt Neuvostoliittoakaan enää 80-luvulla “ymmärtää” sen virallisten lukujen perusteella. Mahdollisesti apokryfisen tarinan mukaan neuvostotraktoreiden tuotantoa alettiin jossain vaiheessa mitata kilogrammoina. Traktoritehtaat lisäsivät välittömästi kaikkiin traktoreihin pari tonnia lyijypainoja. Paperilla nerokasta ja kustannustehokasta, kun saatiin enemmän kiloja pienemmällä vaivalla.  Hällä väliä että yliraskaat traktorit upposivat peltoihin.

Arvopohjainen mielipide

Jokin koherentti loppupäätelmä olisi silti hyvä tehdä ennen kuin lopettaa. Faktoja ei ole, koska koko tietoa tuottava mekanismi on neuvostoliittolaisen absurdi. Jos päätelmiä ei voi tehdä faktapohjalta, on ne tehtävä arvopohjalta.  En edes yritä väittää että alla oleva olisi loogisesti timanttista ajattelua. Mutta näin kuitenkin ajattelen:

Jos kaivos toimisi tällä tavalla Helsinki-Tampere-Turku-kolmion sisällä, se olisi ajat sitten suljettu ja vastuulliset johtajat ja viranomaiset tutkintavankeudessa. Kun se toimii Kainuun korvessa jossa “ei ole ketään”, ketään ei asia kiinnosta. Miten tämä muka voisi olla oikein?

Mikäli Kainuu on samaa valtiota kuin muu Suomi, on lähdettävä siitä että samat säännöt ja lait koskevat kaikkia. Tottakai on oltava valtavasti paikallista joustoa, mutta ei näin perusasioissa.

Konkreettisesti: olenko sitä mieltä, että kaivos on suljettava? Ikävä kyllä olen. Talvivaara (Kainuun ELY-keskuksen tukemana) on ajanut itsensä kuolemankierteeseen. Edelliset kirjoitukset sekä yllä ja liitteissä kuvatut esimerkit antavat jotain kuvaa siitä, miksi olen näin tylyyn lopputulokseen päätynyt.

Kylmiä perusteluja

Enkö usko väitteitä, että lopettaminen aiheuttaisi vielä pahempia ympäristötuhoja? En. Jotkut tahot pelottelevat, että bakteerit sulattelisivat peitetyistäkin malmikasoista vuosikymmenien ajan raskasmetalleja. Jotain vuotoja varmasti tulisikin.  Mutta Talvivaaran ongelma on pikemminkin päinvastainen: ei se nytkään saa metalleja liukenemaan, ellei se syötä prosessiin satoja tuhansia tonneja rikkihappoa. Jos rikkihapon syöttö lopetetaan ja kasat peitellään kunnolla, prosessi hidastuu ja loppuu aikanaan.

Lisäksi kaivos on jo ennen toiminnan alkua tehnyt lopetussuunnitelmat, joiden perusteella alasajo voidaan turvallisesti tehdä. Konkurssitilannetta varten tälle on myös 30 miljoonan euron vakuudet.  Todelliset ympäristöriskit tulevat erilaisista laittomista viritelmistä, joita yhtiö näyttää aluelleen rakentaneen (uraanilaitos, huteria patoja, sekavia ojia). Kukaan ei tiedä, paljonko niitä on, luultavasti ei johto itsekään.

Olenko sitä mieltä, että puhdistuksen hinta otetaan veronmaksajilta? Mistäpä muualtakaan? Vakuus kattaa kyllä alasajon, mutta ei riitä saastuneen ympäristön puhdistamiseen, saati ylimääräisten pommien purkamiseen.  Toisaalta Solidium (eli me veronmaksajat) on kaivoksen suurin omistaja ja viranomaiset (meidän veronmaksajien suojelijat) ovat hyväksyneet kaiken tapahtuneen. Valtio (me veronmaksajat) on lisäksi tukenut yhtiötä avokätisesti esimerkiksi rautateitä rakentamalla.  Meidän rahoillamme on haluttu ottaa riskiä; riskin määritelmään kuuluu, että on mahdollisuus epäonnistua.

Onko oikein, jos omistajat (valtio, eläkeyhtiöt, pienosakkaat) menettävät konkurssissa rahansa? Julmasti sanottuna: on. Kapitalismin olemukseen kuuluu, että omistajilla on oltava todellinen riski menettää koko sijoituksensa jos kaikki menee väärin. Siksi heille osinkojakin maksetaan silloin, kun kaikki menee oikein. Jos voitot kotiutetaan mutta tappiot sosialisoidaan, ollaan kestämättömässä tilanteessa.

Ja olenko sitä mieltä, että mainarit kortistoon vaan? Kai voisin koittaa muotoilla pehmeämmin, mutta noin siinä juuri käy.  Turha kaunistella: sulkeminen aiheuttaisi tuhat henkilökohtaista tragediaa. On kokemusta: itseni on irtisanottu ennen mahtavasta yrityksestä, joka lahosi sisältäpäin ja romahti (Nokia). Herättää raivoa joutua kortistoon muutaman johtajan valtataistelun takia. Tilanne on monella tapaa sama Talvivaarassa. Muutama johtaja päätti että ei edes yritetä toimia sääntöjen mukaan; muutama viranomainen päätti hyväksyä tämän;  ja nyt ollaan tässä.

On toinen kysymys, ovatko ne työpaikat ylipäätään kestäviä. Kaivoksen vesipäästöt haittaavat jo muita elinkeinoja. Paikallinen matkailu ja maatalous ovat jo kärsineet, mutta vähän kauempana etelän suuntaan on teollisuutta jolle puhdas vesi on elinehto: panimoja, elintarviketeollisuutta, lääketeollisuutta.  Niiden toiminta voi kaatua jo pelkkiin huhuihin huonosta vedenlaaduista (Nokian vesikriisi vuonna 2007 horjutti Nokian panimoa, mutta ei kaatanut, koska kriisi oli nopeasti ohi). Tällä hetkellä Talvivaara melko varmasti tuottaa enemmän työpaikkoja kuin tuhoaa; mutta jos nykymeno jatkuisi vielä vuosia ja järvien saastuminen etenisi, tilanne luultavasti olisi toinen.

Miksi kaikki on turhaa?

Eikö olisi järkevämpää antaa kaivoksen jatkaa kunhan se saa riski- ja vesienhallinnan haltuun, jotta se aikanaan tuottaisi rahaa jolla ympäristövauriot voi korjata? Tähän saakka olen ajatellut juuri noin.

En kuitenkaan enää usko, että mitään riskinhallintaa on koskaan edes ollutkaan. Vesienhallintaa ei virallisestikaan edes aloitettu kuin vasta pari kuukautta sitten. Bioliuotusprosessia ei ole käytännössä testattu ollenkaan isossa mittakaavassa; ei ole mitään tietoa, voiko se ylipäätään toimia Kainuun kylmässä ja sateisessa ilmastossa. Prosessi ei yksinkertaisesti ole toiminut missään vaiheessa kunnolla, ja Talvivaaran itsensä teettämän selvityksen mukaan ei ole takeita että se toimisi jatkossakaan.

Ei sellaiselta pohjalta voi toimia. Kaivoksen täytyy antaa mennä konkurssiin ja toiminta lopettaa ainakin nykymuodossa. Periaatteessa jatkaminen uuden omistajan ja ennen muuta johdon alla voisi olla mahdollista, mutta se vaatisi että nykyjohdon rakentamat ympäristöpommit puretaan, kaivos rakennetaan alusta asti uudelleen, ja prosessi muutetaan kokonaan. Valitettavasti kestävää taloudellisesti järkevää prosessia ei tällä hetkellä tiettävästi ole. Nikkelipitoisuus on yksinkertaisesti liian pieni.

En näe enää yhtään vaihtoehtoa jossa olisi mitään positiivista, joten tämä on vähiten negatiivinen. Tyly fakta on hyväksyttävä: Talvivaara ei ole elinkelpoinen. On tärkeää olla sinnikäs, mutta jossakin vaiheessa pään hakkaaminen seinään on lopetettava.

 Muita Talvivaara-kirjoituksia: täällä.

Kirjoittaja kuuluu Suomen Luonnonsuojeluliittoon, mutta spekulaatiot, mielipiteet ja tulkinnat ovat puhtaasti omia. 

LIITE A: URAANIN TALTEENOTON TYPERYYDET

Yritin hahmotella sitä, miten uraaniasiassa on toimittu. En itse asiassa vastusta uraanin talteenottoa jos sitä muun malmin seassa joka tapauksessa on, mutta se pitäisi tehdä rehellisesti, lupien mukaisesti, ja turvallisesti.

1. Uraania on jo 70-luvulta saakka tiedetty olevan maaperässä.

2. Uraani unohdettiin (?) mainita, kun kaivokselle haettiin ympäristölupaa. [Edit: Tästä on hieman erilaisia versioita, lähteestä riippuen, enkä ole jaksanut selvittää lopullista “totuutta”. Julkisuudessa uraanista joka tapauksessa vaiettiin kokonaan.]

3. Uraani löytyi yllättäen (?), kun sitä alkoi kerääntyä jätteeksi

4. Ainoa “ympäristöystävällinen” tapa hoitaa uraaniongelma on kaivoksen mukaan ottaa uraani talteen eikä jättää ongelmajätteeksi. [Tämä lienee itse asiassa jopa totta]

5. Ympäristölupaa uraanin talteenotolle ei ole, mutta laajennuksen yhteydessä kaivos on sitä hakemassa. Kaivoksen  taloudelliset suunnitelmat lähtevät siitä, että se saadaan rakentaa.

6. Talteenottolaitos on itse asiassa jo rakennettu, ilman lupia. Mahdollisesti näin saa tehdä, ainakin niin kauan kuin niitä ei kutsu talteenottolaitoksiksi.

7. Nyt osoittautui, että laitos ja uraanin säilytysaltaat on rakennettu vuotaneen kipsisakka-altaan viereen.

8. Terveellä järjellä ajatellen tämä vaatisi riskianalyysin siitä, voisiko mahdollisesti vuotava tai hajoava kipsisakka-allas aiheuttaa vaaraa.

9. Riskianalyysiä ei ole tehty, osittain siksi että luvan mukaan kipsisakka-altaassa ei saa säilyttää vettä eikä vuotoriskiä siis ole (mutta katso liite B).

10. Kipsisakka-altaassa tosin säilytetään vettä, ja sitä on sieltä vuotanut, mutta koska luvan mukaan se ei saa olla siellä, se ei ole siellä, eikä sitä koskaan tule olemaan siellä koska lupa kieltää.

11. Siksi tällaista riskianalyysiä ei välttämättä voi edes vaatia, koska kipsisakka-altaassa ei kerran vettä saa olla.

Tässä vaiheessa nostin käteni pystyyn. 

LIITE B: TYPERYYS JA POIKKEUS-, HÄTÄ-, HÄTÄPOIKKEUS-, JA KRIISIHÄTÄPOIKKEUSJUOKSUTUKSET

Yritin hahmotella loogisesti, miten viime viikolla tapahtunut kipsisakka-altaan vuoto suhteutuu aiemmin tapahtuneeseen.

1. Talvivaarasta ei kesän 2012 jälkeen ole juossut luontoon litraakaan luvanmukaista vettä.

2. Prosessiveden kuuluisi mennä kipsisakka-altaiden läpi, jossa raskasmetallit saostuvat pohjaan kipsiksi.

3. Kipsi on stabiilia, ja kunhan vain pohjarakenne on tehty kaatopaikkavaatimusten mukaisesti, niistä saadaan aikanaan aivan hyviä loppusijoituspaikkoja peittämällä ne.

4. Pohjarakenteita ei kuitenkaan tehty kaatopaikkavaatimusten mukaisesti, ilmeisesti siksi että altaita ei siinä vaiheessa sanottu kaatopaikoiksi vaan kipsisakka-altaiksi. [?]

5. Koska kyseessä ei ole kaatopaikka, ei voida vaatia liikoja. Siksi altaiden pohjilla on vain ohutta muovikalvoa. Sen alla on hiekka-ja kivikerroksia.

6. Jos hiekan läpi juoksee vettä, hiekka valuu pikkuhiljaa kivikerroksen läpi ja terävät kivet ovat aikanaa muovia vasten repimässä sitä.

7. Hiekan läpi ei lain mukaan kuitenkaan voi valua vettä, koska altaissa ei saa säilyttää vettä niin paljon että sillä olisi merkitystä, eikä se niin ollen voi valua muovinkaan läpi.

8. Kesällä 2012 yhtiö ilmoitti poikkeusluvalla juoksuttavansa vedet kipsisakka-altaan ohitse suoraan jälkikäsittelyyn. Tällöin raskasmetallit valuvat maapohjaisten altaiden pohjaan. Tätä (luvanvastaista) “normaalijuoksutusta” saa tehdä yhteensä 1,3 miljoonaa kuutiota vuodessa.

9. Juoksutusmäärä pohjoiseen on N, missä N on ehkä 100-300 m3/h.

10. Myöhemmin on osoittautunut, että yhtiö alkoikin sen jälkeen varastoida kipsisakka-altaisiin vettä. Eikä mitä tahansa vettä, vaan hapanta raffinaattiliuosta suoraan tehtaalta, joka liuotti kipsiä ja siinä olevia raskasmetalleja. Koska tämä toiminta ei ole luvan mukaista, sitä ei voinut tapahtua, joten sitä ei voitu kieltääkään. Tämän veden määrää KY ei tiedä kukaan.

11. Hapan liuos ja terävät kivet yhdessä oletettavasti tekivät altaan pohjaan reikiä, ja altaat alkoivat vuotaa. Luontoon pääsi myrkkyvettä suoraan noin V1 kuutiometriä, missä V1 on ehkä 220,000 m3.

12. Vuotoa vastaan ei ollut riskianalyysiä tai hätäsuunnitelmaa, koska sellainen vuoto ei ole mahdollinen [ks kohdat 4-7]

13. Eniten vettä kerättiin  erilaisiin hätäpatoihin kaivosalueen eteläosaan.

14. Kainuun ELY-keskus valvoi patojen rakentamista ja laaduntarkkailua. KaiELY vastaa sivumennen sanoen koko Suomen kaivospadoista.

15. Vettä kertyi hätäpatoihin jokin kuutiomäärä HP. Tällä hetkellä tämä määrä saattaa olla HP=3 miljoonaa m3, tai sitten jotain muuta.

16. Vuotanutta vettä kerättiin lisäksi mm avolouhokseen (johon oli jo aiemmin kerätty muita hätävesiä). Vettä on ollut jokin määrä AV kuutiota.

17. Koska tämä vesi estää malmin louhinnan, ELY-keskus antoi poikkeusluvalla juoksuttaa ainakin sen pois, ja siirsi HP:n käsittelyn toisen viraston päätettäväksi.

18. Talvivaara ilmoitti juoksutuksen määräksi pohjoiseen JP=300-800 m3/h, ja etelän suuntaan JE=1500 m3/h, tai enemmän.

19. Hallinto-oikeus teki välipäätöksen, jolla se vesistö suojaamiseksi ja rajoitti määräksi JE=0.07*K, missä K on Kalliojoen virtaama pohjoiseen (jollakin tapaa mitattuna). Normaalivirtaamalla ja normaalimittauksella K olisi noin 1500, jolloin etelään saisi juoksuttaa  J=100 m3/h.

20. Talvivaara huomasi että pohjoisen virtaus olikin heidän mittauksissaan kohonnut maagisesti, ja pystyi nostamaan JE:n arvoon 500 m3/h

21. Joku (ehkä ELY-keskus) huomasi että Talvivaaran mittari olikin rikki, ja muutti taas JE:n arvoksi noin 100.

22. Toinen kipsisakka-allas alkoi vuotaa — taaskin mahdoton tilanne, koska altaassa ei saa olla vettä. [Ks kohdat 4-6]

23. Vuodon suuruus oli V2 kuutiota, missä V2 on mahdollisesti 400,000 m3 (tai jotain muuta). Se juoksutettiin (oletettavasti) enimmäkseen hätäpatoihin.

24. Hätäpatojen vesimäärää HP ei tällä hetkellä tiedä kukaan. Vuoto on mahdollisesti lisännyt vesimäärää 10%, tai sitten jonkin muun määrän.

25. Talvivaara ilmoitti kuitenkin, että kyseessä on hätätilanne, ja se nosti välittömästi sekä etelän että pohjoisen juoksutukset arvoon JP=JE=1500 m3/h.

26. Torstaina  ELY-keskus ilmoitti koko ajan tienneensä, että padot on tehty huonosti, eivätkä välttämättä kestä tätä uutta vesi kuormaa [ks kohta 14].

27. Itse asiassa KaiELY ei ole varma kestävätkö ne kevättulvia muutenkaan.

28. ELY-keskus vaatii nyt hallinto-oikeutta purkamaan päätöksensä, ja hyväksymään arvot JP=JE=1500 m3/h tai enemmänkin. Syynä siis se, että ELY-keskus ei luota laaduntarkkailuun, jonka se teki itse.

 Tässä vaiheessa nostin käteni pystyyn.

Talvivaara 8: Saivartelun taide

Mitä yhteistä on Talvivaaralla ja lintubongarilla? Ks analyysin johtopäätökset.

Lausunto 1: “Vuotovesiä ei näin ollen ennakoida päätyvän käsittelemättöminä kaivosalueen ulkopuolelle”. –Talvivaara 8.4.2013 (Savon Sanomat 8.4.2013 klo 12:17)

Lausunto 2: “During the deposition, Clinton was asked “Have you ever had sexual relations with Monica Lewinsky, as that term is defined in Deposition Exhibit 1?” The judge ordered that Clinton be given an opportunity to review the agreed definition. Afterwards, based on the definition created by the Independent Counsel’s Office, Clinton answered “I have never had sexual relations with Monica Lewinsky.” Clinton later stated, “I thought the definition included any activity by [me], where [I] was the actor and came in contact with those parts of the bodies” which had been explicitly listed (and “with an intent to gratify or arouse the sexual desire of any person”). In other words, Clinton denied that he had ever contacted Lewinsky’s “genitalia, anus, groin, breast, inner thigh, or buttocks”, and effectively claimed that the agreed-upon definition of “sexual relations” included giving oral sex but excluded receiving oral sex.” (Wikipedia).

Talvivaaran väite kuulostaa hyvältä ja turvalliselta, mutta vaatii hieman perkaamista, aivan kuten Bill Clintonin kuuluisa määritelmä toisentyyppisestä roiskumisesta.

Muita Talvivaara-kirjoituksia: täällä.

Koko lainaus: “  – Kipsisakka-altaassa on kaiken kaikkiaan 500 000 kuutiota vettä. Kortelammen pato etelässä pystyy ottaa tämän vesimäärän vastaan, Myllyoja sanoo.    Kaivosyhtiön mukaan Talvivaaran eteläisessä vesienkäsittely-yksikössä on noin miljoona kuutiota varotilavuutta ja myös vesien käsittelykapasiteetti on riittävä. Siksi vuotovesiä ei ennakoida päätyvän käsittelemättöminä kaivosalueen ulkopuolelle.”

Mitä on tapahtunut, tai ei tapahtunut?

Kainuun ely-keskuksen sekä yhtiön mukaan kaikki jätevesi mahtuu kaivosalueella olevien turvapatojen sisälle. Mitään vaaraa ei ole, vuoto oli ennakoitu, se ei aiheuta ongelmia kaivoksen toimintaan, ja ympäristövaikutuksia ei ole (MTV 8.4.2013 klo 14:41).

Vaikka mitään ei oikeastaan ole tapahtunutkaan, ja vuoto oli ennakoitu, yhtiö teki silti Kainuun Ely-keskukselle (seitsemännen kerran) ilmoituksen ympäristönsuojelulain hätätilapykälän 62 perusteella  (Iisalmen Sanomat, 9.4.2013 klo 07:05). Pykälää voi käyttää vain jos “toiminnasta riippumattomasta ja ennalta arvaamattomasta syystä aiheutuu odottamaton tilanne, jonka vuoksi lupamääräystä ei voida tilapäisesti noudattaa”.

Koska vuoto oli ennakoitu mutta ennakoimaton, Talvivaara alkaa laskea varotoimenpiteenä rajusti enemmän jätevesiä luontoon. Pörssitiedotteen mukaan “Yhtiö on lisännyt puhdistettujen vesien juoksutusta etelään noin 800 m3:iin tunnissa ja juoksutusta arvioidaan edelleen lisättävän noin 1500 m3:iin tunnissa myöhemmin tällä viikolla.”

Nämä vedet ovat “puhdistettuja” lähinnä sellaisessa universumissa, jossa suuseksin vastaanottaminen ei ole seksuaalistyyppistä toimintaa.

Puhdistaminen — niin kuin se meidän universumissamme ymmärretään — tarkoittaa että vedessä ei ole epäpuhtauksia. Talvivaaran universumissa se tarkoittaa vettä, jossa on yhtä paljon tai enemmän suoloja kuin Itämeressä.

Tiedettä ja numeroita

Talvivaara ei harrasta “puhdistusta”, vaan neutralointia. Happamia liuoksia neutraloidaan emäksellä, jolloin lopputulos on suola. Talvivaaran neutralisoidussa vedessä sulfaattisuoloja on tähän mennessä ollut suuruusluokassa 5000 mg/l. Makean veden elimistölle haitallinen määrä on noin 100 mg/l. Talvivaaran väitteiden vastaisesti suolapulssi ei laimene nopeasti, koska se etenee Lumijoen jokirännissä ja laskee matalaan Kivijärveen.

Juoksutuspäätöksellä Talvivaara näyttää keskisormea myös Vaasan hallinto-oikeudelle. Viime viikon maanantaina oikeus rajoitti etelän suunnan juoksutusten määrää, koska suuren virtaamaan todettiin irroittaman myrkyllisiä sakkoja pohjasta. Niitä on kertynyt Ylä-Lumijärven pohjaan edellisen (marraskuun) kipsisakkavuodon takia. Päätöksen mukaan etelän suuntaan saisi juoksuttaa vain arviolta 100 m3/h (ks Talvivaara 7: Porsaanreikien nerokkuudesta. Blogissa esitetyt numerot ovat vanhentuneita koska Talvivaaran mittaus osoittautui virheelliseksi; juoksutuksen määräksi vakiintui lopulta pienempi luku).

Kipsisakka-altaasta on nykytietojen perusteella vuotamassa vajaa puoli miljoonaa kuutiota vettä etelän säilytysaltaisiin. Niissä on tällä hetkellä varastoituna miljoonasta pariin miljoonaan kuutiota, riippuen arvioijasta. Jos altaisiin juoksutetaan nyt 25-50% lisää vettä, on selvä että johonkin se täytyy ennen pitkää juoksuttaa. Luontoonpa tietysti. Neutraloituna.

Juoksutustaso, 800-1500 m3/h, on paitsi hallinto-oikeutta pilkkaava, myös luonnolle merkittävästi haitallinen. Lumijoen luonnollista virtaamaa ei tiedä kukaan, koska sitä ei mitata. Tähän aikaan vuodesta se ei välttämättä ole kuin joitain satoja kuutioita tunnissa. Lumijoen vedestä saattaa siis nyt olla 50-80% Talvivaaran suolavesiä. Juoksutus tuhoaa alueen vesistöä, ja vapauttaa raskasmetallisakkoja vesistöjen pohjasta.

Talvivaaran universumi

Mutta selityksiin. Juuri nämä nimenomaiset vuotovedet eivät siis päädy kaivosalueen ulkopuolelle juuri nyt. Talvivaara ei valehtele. Ne päätyvät kuitenkin myöhemmin.

Ne eivät päädy kaivosalueen ulkopuolelle “käsittelemättöminä”. Siinäkään Talvivaara ei valehtele. Mutta eivät ne myöskään päädy puhdistettuina.

Tämä vuoto oli toimitusjohtajan mukaan “ennakoitu”. Tosin pykälää 62 voi käyttää vain, jos tapahtuma on ennakoimaton. On myönnettävä, että en ole aivan varma onko jompikumpi näistä toisensa poissulkevista väitteistä valhetta. Joudun kuitenkin päättelemään, että molemmat ovat yht’aikaa tosia, jos lupa kerran myönnetään.

Toimitusjohtajan mukaan ympäristövaikutuksia ei tule. Tämä onkin haastavampi selitettää, koska myös hallinto-oikeuden mukaan ympäristövaikutuksia tulee kun neutraloitua jätevesiä lasketaan etelään. Mutta pienellä miettimisellä tulkinta löytyy kyllä. Ei ympäristövaikutuksia tule, ennen kuin vedet lasketaan ympäristöön. Ja koska juuri nämä nimenomaiset vedet kierrätetään patoaltaiden kautta ja vielä neutraloidaan, ja niin ollen se sekoittuvat turbulenttisesti patoaltaissa jo oleviin jätevesiin, on mahdoton todistaa että mikään yksittäinen molekyyli juuri näistä nimenomaisista vuotovesistä aiheuttaisi niitä nimenomaisia ympäristövaikutuksia, jotka tapahtuvat.

Myönnän että argumentti on monipolvinen, mutta noin sen täytyy mennä. Ei Bill Clintonkaan omaa tempaustaan saanut selitettyä aivan lyhytsanaisesti.

Populistinen kysymys

On pakko kuitenkin kysyä vakavampikin kysymys.  Vaikka vältän propagandaa tässä blogissa, niin Suomen Luonnonsuojeluliiton kysymys on oikea: jos Talvivaara on niin huolissaan riskeistä, miksei se toimi kunniallisesti ja pumppaa näitä vesiä avolouhokseen turvaan? Siellä on tilaa. Vain avolouhosta on tyhjennetty tähän mennessä, ei näitä riskialttiita varastorakennelmia. Tekniset edellytykset ovat olemassa.  Vuoto on niin raju että kaikkea tuskin saadaan realistisesti avolouhokseen, mutta miksei se silti ole ensisijainen säilytyspaikka?

Tiedän toki vastauksen: taloudellisesti mahdotonta, koska silloin kaivosta ei saada käynnistettyä. Yrityksen tehtävä on toki maksimoida voittoa, kaikin keinoin joita ei voida selkeästi laittomiksi todistaa. Viranomaisten tehtävä sen sijaan on suojella myös muita kuin yrityksiä — vaikkapa ihmisiä ja luontoa — ja ne voisivat tämän vaatia. Talvivaarassa viranomaiset (Kainuun ELY-keskus) eivät halua näin tehdä, syystä tai toisesta.

Analyysin johtopäätökset

Olen päätymässä siihen, että vaikka Talvivaara jatkuvasti syöttää ulos erilaisia numeroita ja tietoja ja analyysejä, ne eivät itse asiassa tarkoita yhtään mitään.  Kainuun Ely-keskus ei näytä millään tasolla auditoivan tuloksia tai edes tietävän mistä on kyse.

Jos mietin mikä populaarikulttuurin meemi kuvaa parhaiten Talvivaaran ja Kainuun ELY-keskuksen yhteistyötä, niin se on ilman muuta Kummelin lintubongarisketsi: http://www.youtube.com/watch?v=TC_yqydyFQ8.  “Upee kassikotka liitelee. Homotiainen. Panosorsa. –Ei sellaista oo. –Paaanosorsa!”  Talvivaara kertoo, ELY kirjaa.

Muita Talvivaara-kirjoituksia: täällä.

Kirjoittaja kuuluu Suomen Luonnonsuojeluliittoon, mutta spekulaatiot, mielipiteet ja tulkinnat ovat puhtaasti omia. 

Talvivaara 7: Porsaanreikien nerokkuudesta

“Lahjakkuutta on pakko ihailla, silloinkin kun se kohdistuu perversseihin ja luonnon vastaisiin asioihin. Talvivaaran juristeilta veto on ovela. Se, että se meni ELY-keskuksesta läpi, on erikoisempaa, ja osoittaa että kyyninen termi “Talvivaara-ELY-kombinaatti” on osuva. Yhteispelillä hommat hoituu.”

Kainuun Sanomat raportoi, että Talvivaara olisi lisännyt jätevesien juoksutuksia pohjoiseen rajusti. Miksi? Koska sillä tavalla voi lisätä rajusti etelään päin juoksutettavien jätevesien määrää. Totean samantien, että uutinen on osittaisankka — siinä sekoitettiin jätevesiä ja luonnollisia vesiä. Rankasta virheestään huolimatta uutinen on hyödyllinen, koska se avasi penkomaan asiaa tarkemmin. Totuus ei ole läheskään niin dramaattinen kuin artikkelissa väitettiin, mutta on se jossain määrin dramaattinen. En tiedä ovatko omat faktani tässä täsmälleen oikein, mutta oikean suuntaiset ne uskoakseni ovat.

Muita Talvivaara-kirjoituksia: täällä. Edit 5.4.2013: Ks myös samasta aiheesta Vihreä Lanka 5.4.

Talvivaaran oman blogin mukaan mitään mystistä ei ole tapahtunut: pohjoisen virtaukset ilmeisesti ovat vain kasvaneet itsestään. Periaatteessa näin voi ollakin, lumien sulaessa.  Ennen muuta iltapäivisin virtaamat voivat kasvaa rajustikin. Tällä hetkellä en luotakaan mihinkään numeroihin mitä kukaan antaa, tai yritä selvittää kuka on oikeassa tai väärässä, vaan yksinkertaisesti hahmotella miten systeemi yleistasolla toimii. Se toimii perverssisti.

Suhteellisen kiistattomat faktat

Talvivaaran kaivoksen ympäristö on saastunut pahasti marraskuun kipsisakkavuodon takia. Pahimmin on saastunut Ylä-Lumijärvi, heti kaivospiirin eteläpuolella. Saastumisen määrästä käydään kovaa vääntöä. Koska viranomaiset eivät mittaa, ollaan luonnonsuojelijoiden tietojen varassa. Stop Talvivaara on ottanut valokuvia sakoista ja teetättänyt Tampereen yliopistolla mittausanalyysejä, joiden perusteella saastuminen on rajua. Mittaustulosten tulkinta on kuitenkin erittäin hankalaa.

(Esimerkiksi mitattu uraanipitoisuus on 1800 μg/l. STUKIN suositusten mukaan virallisia raja-arvoja uraanille ei ole, mutta yli 100 μg/l sisältävää vettä ei tulisi käyttää juomavetenä. Samoin alumiinin pitoisuus on 1200 mg/l, kun juomaveden raja-arvo on  0,2 mg/. Kukaan ei Ylä-Lumijärven vettä käytä juomavetenä, joten ovatko luvut paljon vai vähän? Riippuu täysin tulkitsijasta. Kuten sanottu, tarkkoja ja uskottavia lukuja ei tällä hetkellä yksinkertaisesti ole).

Olivat luvut mitä tahansa, Ylä-Lumijärven sakat ovat joka tapauksessa ongelma. Talvivaara joutuukin poikkeusluvan perusteella etelässä ohittamaan Ylä-Lumijärven kokonaan ohitusojilla, jotta sakat eivät valuisi alajuoksun järviin. (Poikkeusjuoksutusten onnistumisesta käydään kiistaa. Luonnonsuojelijat — jotka ovat paikalla — raportoivat että juoksutukset ovat epäonnistumassa ja saastuttavat ympäristöä rajusti. Kainuun ELY-keskus — joka ei ole paikalla — raportoi että kaikki on hyvin).

Picture1

Kuva 1: Tilanne ennen hallinto-oikeuden päätöstä. Jätevesien virtaamia ei periaatteessa rajoitettu ollenkaan. Pohjoiseen on tähän asti juoksutettu noin 500-800 kuutiota tunnissa. Etelän juoksutukset eivät ole päässeet kunnolla alkuun ja määrät ovat olleet noin 500 kuutiota tunnissa, mutta tarkoitus on juoksuttaa jopa 2000 kuutiota tunnissa.

Kumpaankin jokeen tulee sekä luontaista valumavettä (sivuojista ja sulamalla) että jätevettä. ELY-keskus ei oman ilmoituksensa mukaan tiennyt Kalliojoen normaalia virtaamaa, mutta tässä olen yritttänyt sekalaisista lähteistä hahmotella mikä se voisi olla. Luonnollinen virtaama voi vaihdella todella paljon; kevään tulva-aikaan se voi olla yli 20,000 kuutiometria tunnissa, kuivana kesänä alle tuhat. Keväällä myös vuorokauden aika voi vaikuttaa rajusti; virtaus on suurin päivällä kun aurinko sulattaa jäitä, pienin yöllä kun vesi jäätyy. Tässä arvioitu vaihteluväli 1000-5000 m3/h on lähinnä arvaus, mutta ei välttämättä pahasti pielessä.

Vaasan hallinto-oikeus on tulkinnut riskitason paljon tiukemmin kuin ELY-keskus, ja antoi 2.4.2013 välipäätöksen, jolla se osittain kumosi Kainuun ELY-keskuksen antaman poikkeusluvan. Välipäätös tiukensi juoksutusehtoja etelän suuntaan, jotta Ylä-Lumijärven sakat eivät pääsisi leviämään.

Perverssiyden alku

Nyt aletaan päästä perverssiin osaan. Jätevedellä on kaksi juoksutussuuntaa: pohjoiseen ja etelään. Pohjoisessa (Oulujoen suunta) reitti on

Kaivos -> Salminen -> Kalliojärvi -> Kalliojoki -> Kolmisoppi ->Tuhkajoki ->Jormasjärvi

ja etelään (Vuoksen suuntaan)

Kaivos -> Ylä-Lumijärvi -> Lumijoki -> Kivijärvi -> Kivijoki -> Laakajärvi

Aikoinaan, kun ympäristölupa myönnettiin, jätevesien laskumäärille asetettiin kiintiöitä ja rajoituksia (joista Talvivaara sivumennen sanoen pyrkii näinä viikkoina ympäristöluvan uusimisen yhteydessä pääsemään eroon). Vuotuinen kiintiö on 1,3 miljoonaa kuutiometriä, ja kullakin hetkellä virtaama saa olla korkeintaan 7% Kalliojoen luontaisesta virtaamasta. Näin estetään se, että jätevedet eivät sotke jokien pohjia ja virtauksia liian pahasti. Tämä 7% on normaalioloissa varsin hyvä kompromissi ympäristönsuojelun ja kaivoksen toimintakyvyn välillä.

Tähän prosenttiin sisältyy kuitenkin pieni kompa jota kukaan ei ole tähän mennessä edes huomannut: sekä etelän että pohjoisen sallitut juoksutukset määritellään vain pohjoisen virtaaman kautta.  Talvivaara on asentanut mittarin Kalliojokeen, mutta etelässä ei kukaan mittaa mitään. Lupaa annettaessa on ilmeisesti ajateltu, että keskimäärin etelän ja pohjoisen virtaukset ovat suunnilleen samanlaisia. Normaalioloissa tämä itse asiassa on aivan järkeväkin oletus.

Luvassa on toinenkin kompa: se ei määrittele, miten mittaus on tehtävä. Kesällä ja syksyllä tällä ei juurikaan ole merkitystä; sensijaan keväällä virtaus voi vaihdella valtavasti, kun vesi jäätyy ja sulaa vuorokaudenajan mukaan. Valitsemalla vuorokaudenaika sopivasti voidaan saada lähes mitä lukuja tahdotaan. Talvivaara on tehnyt yhden mittauksen, ilmeisesti iltapäivällä, ja saanut korkean lukeman 6600 m3/h. Yöllä arvo voi olla paljonkin pienempi, eli keskimääräinen virtaus on käytännössä varmasti pienempi. Kuinka paljon pienempi? Emme tiedä. Normaalisti tälläkään asialla ei ole keskimäärin merkitystä.

Perverssiyden huippu

Mutta nyt ei ollakaan normaalioloissa. Tässä hallinto-oikeuden päätöksen tarkka teksti:

“2. Hallinto-oikeus kieltää ja keskeyttää Kainuun ELY-keskuksen päätöksen 12.2.2013 KAIELY/5/07.002010 täytäntöönpanon, valitusten hallinto-oikeuskäsittelyn ajaksi, asian 2 osalta siten, että ilmoituksen mukaisten jätevesien johtaminen Vuoksen vesistön suuntaan on toteutettava siten, että kyseisten jätevesien määrä voi olla enintään 7% Kalliojoen sen hetkisestä virtaamasta. Jätevesien juoksutus on toteutettava siten, että vedet johdetaan Ylä-Lumijärven ohi.”

Päätöksessä on muutama sanaa, jotka mahdollistavat pervessin juristerian. “Vuoksi” ja “Kalliojoki” sekä “sen hetkinen”. Etelään voidaan päästää 7% siitä määrästä, joka virtaa pohjoisessa. Maalaisjärjellä (tai oikeastaan millä tahansa järjellä) ajateltuna tämän pitäisi olla luonnollinen virtaama, ei jätevesien virtaama (ks kuva 2). Lisäksi sen pitäisi olla jonkinlainen keskiarvo päivän virtauksista; jos virtaus on parin tunnin ajan 6600 m3/h ja 12 tunnin ajan 1000 m3/h, on mieletöntä käyttää korkeinta arvoa.

Picture2

Kuva 2. Hallinto-oikeuden päätös muutti kuviota rajusti. Etelään saakin päästää enää 7% Kalliojoen virtaamasta, alkuperäisen ympäristöluvan hengen mukaisesti. Talvivaaran antamien tietojen mukaan tämä olisi tarkoittanut tarvetta laskea juoksutusmäärä jopa 100:n kuutiometriin tunnissa, mikä viittaisi alle 3000 kuution virtaamaan. ELY-keskuksella ei oman ilmoituksensa mukaan ole ollut tietoa Kalliojoen virtaamasta. Näyttää siltä, että Talvivaaran oma mittari ei ole toiminut kuin vasta keskiviikkona iltapäivällä — tai ainakaan aiemmista luvuista ei ole raportoitu.

Talvivaaran ja Kainuun ELY-keskuksen mielestä järkeä ei tarvitse käyttää. Kombinaatti on päättänyt, että virtaamaan voidaan laskea myös Talvivaaran laskemat jätevedet. Näin kaivoksen on helppo saastuttaa lisää etelässä: sen tarvitsee yksinkertaisesti saastuttaa lisää pohjoisessa. Lisäksi nähtävästi riittää yksi iltapäivällä tehty mittaus, jolloin saastumista voidaan maksimoida vielä lisää.

Picture3

Kuva 3: Päätös ja sen tulkinta. Talvivaara-ELY-kombinaatti päätti, että Kalliojoen juoksutukseen lasketaankin sekä luonnollinen virtaama että Talvivaaran päästämien jätevesien virtaama. Tällä hetkellä on mahdoton tietää tarkalleen, kuinka paljon yhtiö on lisännyt pohjoisen juoksutuksiaan, mutta kuusinkertaistaminen 3000:n kuutioon antaisi lukuja jotka ovat jollakin tavalla yhteensopivia muiden lukujen kanssa. Tarkoista luvuista ei ole tietoa, mutta tämä mekanismi on ELY-keskuksen hyväksymä.

Nämä luvut summautuvat siinä mielessä kätevästi, että yhtiön oman blogin mukaan hallinto-oikeuden päätös ei oikeastaan edellytä mitään muutoksia nykytilanteeseen. ELY-keskus on hyväksynyt tämän tulkinnan.

Suuruusluokka-arviona kaivos “tienaa” pohjoisen jätevesillään noin 50 m3/h etelään (7% 800 kuutiosta). Onko tämä suuri määrä? Riippuu keneltä kysyy. Kombinaatti tulkitsee nyt saavansa juoksuttaa 460 m3/h. Pykäläkikkailu antaisi siis noin 10% lisää juoksutusvaraa etelään pohjoisen päästöjen takia.

Jos kuitenkin todellinen keskimääräinen virtaus pohjoisessa on paljon pienempi kuin iltapäivähuippu 6600 m3/h, osuus kasvaa. Käytännössä kombinaatti saa tällä hetkellä lisättyä etelän jätevesiään ehkä useita kymmeniä prosentteja juoksuttamalla jätevesiään pohjoiseen ja mittaamalla väärin.

Perverssiyden kliimaksi

Kerrataan siis vielä: ELY-Talvivaara-kombinaatti on tulkinnut hallinto-oikeuden päätöstä innovatiivisesti, ja luonut mekanismin, jonka avulla pohjoisen jätevettä lisäämällä voidaan lisätä myös etelän jätevettä. Lisäksi valitsemalla mittaushetki sopivasti voidaan päättää, kuinka paljon saastutetaan. Tässä ei ole millään tasolla mitään järkeä, eikä sillä ole mitään tekemistä minkään kanssa, ainakaan ympäristönsuojelun. Kombinaatti on huomannut porsaanreiän, ja käyttää sitä.

Lahjakkuutta on pakko ihailla, silloinkin kun se kohdistuu perversseihin ja luonnon vastaisiin asioihin. Talvivaaran juristeilta veto on ovela. Se, että se meni ELY-keskuksesta läpi, on erikoisempaa, ja osoittaa että kyyninen termi “Talvivaara-ELY-kombinaatti” on osuva. Yhteispelillä hommat hoituu.

Kainuun ELY on aiemmin ohittanut Talvivaaralle hankalia hallinto-oikeuden päätöksiä “ympäristöperusteilla”, vedoten siihen että oikeuden päätökset olivat “hallinnollisia”. Nyt on toimittu päinvastoin, kun Talvivaaran etu niin vaatii: ohitettu ympäristönäkökulmat ja kikkailtu pykälillä.

Muita Talvivaara-kirjoituksia: täällä. 

Kirjoittaja kuuluu Suomen Luonnonsuojeluliittoon, mutta spekulaatiot, mielipiteet ja tulkinnat ovat puhtaasti omia. 

Talvivaara 6: Saako mitata?

“Mikään laki ei vaadi kansalaisia luottamaan viranomaisiin. Tottelemaan se vaatii, mutta vain silloin kun viranomaisilla on lakiin perustuva oikeus käskyttämiseensä. Journalisteille on annettu ikäänkuin virkansa puolesta oikeus olla luottamatta, ja selvittää asioita itse. Miksi se olisi muilta kielletty?”

[19.12.2013. Kirjoitus on saanut uutta ajankohtaisuutta, kun Talvivaaran vaatima suljettu alue on asetuksella myönnetty, tosin vain 40 km2 laajuisena, mutta kaivospiirin ulkopuolelle ulottuvana. Ks mm Yle, Verkkouutiset, Sisäministeriö. Alueen kartta tämän kirjoituksen lopussa; ks linkki tai pdf]. 

Talvivaara on 22.3. päivätyssä blogissaan (Elkee tulko iliman luppoo) nostanut esiin väitteitä joita on vaikea olla kommentoimatta. Yhtiö haluaa kieltää ihmisten omatoimiset mittaukset ja dokumentoinnin koko 60 km²  kokoisella kaivosalueellaan. Teksti kohdistunee ennen muuta Stop Talvivaara-liikkeeseen, joka päivystää käytännössä jatkuvasti kaivospiirin rajoilla.

Tämä kielto särähtää korvaan. En kuulu Stop Talvivaaraan, mutta sympatiani ovat vahvasti heidän puolellaan.  Juuri tällainen omakohtainen mittaaminen on sydäntäni lähellä (ks Zygomatica: Avoin seuranta). Muita tekstejä Talvivaarasta: Zygomatica: Talvivaara.

Omatoiminen mittaaminen ja seuranta on olennainen osa toimivaa kansalaisyhteiskuntaa. En tiedä ovatko Talvivaaran mittaajat erityisen päteviä, tai onko heidän mittauksistaan lopultakaan yhtään mitään hyötyä. Se ei ole tässä olennaista. Olennaista on se, että heillä on täysi oikeus mitata, ja ennen muuta harjoitella mittaamista. Vaikka lopputulos tällä kertaa olisi floppi, osaaminen kehittyy ja siirtyy. Tämä kevät menee niinkuin menee; seuraavan ympäristörikoksen seuranta sujuu jo paremmin ja ammattimaisemmin.

Sinällään hyvin ja napakasti kirjoitetussa blogissa Talvivaara esittää kuusi väitettä. Näistä yksi on asiallinen ja ymmärrettävä, yksi jokseenkin järjetön, yksi melko epäuskottava, kaksi ensikatsomalta järkevää mutta tarkemmalla miettimisellä kyseenalaisia, ja yksi täysin virheellinen.

 ASIALLINEN VÄITE 

5. Talvivaara vastaa viime kädessä kaikkien alueella liikkujien turvallisuudesta, myös luvattomista kulkijoista. Meidän pitää tietää, keitä alueella liikkuu ja missä. Keskustelu jokamiehenoikeuksista ja teollisuusalueella omin luvin kulkemisesta menee täysin akateemiseksi viimeistään siinä vaiheessa, kun omassa kropassa kolahtaa tai kun joku luvaton kulkija putoaa jäihin.

Olen valmis uskomaan, että tämä on vilpitön mielipide. Ei yksi kaivos ole ihmishengen arvoinen. Jos jotain traagista tapahtuu, Talvivaaran johtajilla on vähintäänkin osittainen moraalinen vastuu (vaikkei välttämättä juridista). Ei kukaan halua sellaista omalletunnolleen.

 JÄRJETÖN VÄITE

 3. Kalvotettujen altaiden reunat  ovat liukkaita ja liukastumisvaara on todellinen. Jos altaaseen putoaa, sieltä pois pääsy omin avuin on vaikeaa. Jos kalvotetuille altaille mennään huolimattomasti keräilemään vesiä, kalvotus voi rikkoontua. Tällöin aiheutuu ympäristövahinko.  Esimerkiksi kipsialtailla väärin toteutettu näytteenotto voi johtaa kalvon rikkoontumiseen ja sitä kautta pahimmillaan massiiviseen vuotoon.

Tästä eteenpäin uskottavuus alkaakin sitten karista. “Väärin toteutettu näytteenotto voi johtaa kalvon rikkoontumiseen”  on lähinnä kaistapäinen väite. Kalvon paksuus on toki vain 1,5 millimetriä, ja siksipä allas onkin toistuvasti vuotanut. Asiantuntijankin mielestä vuotoaltaan pohjan rakenne on riittämätön (Yle 5.11.2012).

Mutta jos kalvo rikkoontuu siitä että hintelä ituhippi kävelee altaan reunalla, jotain on täydellisesti pielessä. Mitä tapahtuu kun 700-kiloinen hirvi tekee saman? Altaitahan ei ole aidattu.  Tai teknikko tiputtaa vahingossa ruuvimeisselin altaan pohjaan? Tai rakeet hakkaavat kalvon reunan täyteen reikiä?  Jos kalvo olisi todella noin herkkää, sillä ei olisi mitään asiaa tuollaisessa rakenteessa. Todellisuudessa altaat näyttävät kestävän kovaakin käyttöä,  mm perämoottoreillä ajamista (ks kuva).

Jos Talvivaara pelkää sabotaasia tai ekoterrorismiä, sen voisi sanoa suoraan. Vahingossa kalvot eivät hajoa — tai tarkkaan ottaen, jos hajoavat, rikostutkinnan tulee kohdistua altaan suunnittelijaan, ei rikkojaan. Niin herkät rakenteet eivät kestäisi normaaleja luonnonilmiöitäkään.

(Kuvalähde: Yle 9.11.2012, Kimmo Rautamaa / Lehtikuva)

 

MELKO EPÄUSKOTTAVA VÄITE 

6. Sekä oman velvoitetarkkailumme että viranomaisten ottamat näytteenotot ovat erittäin tarkasti säädeltyjä. Näytteenottoihin ja tehtyihin analyyseihin voi luottaa. Talvivaara voi tulevaisuudessa harkita ottavansa mukaan sidosryhmien edustajia joihinkin näytteenottoihin erikseen sovitusti. Päivittäiset, Avoimien ovien-tyyppiset näytekierrokset eivät tule kyseeseen. Siihen ei ole henkilö- eikä kuljetusresurssia. Kaivosalueella ei myöskään saa ajella ns. omilla autoilla.

 Mikään laki ei vaadi kansalaisia luottamaan viranomaisiin. Tottelemaan se vaatii, mutta vain silloin kun viranomaisilla on lakiin perustuva oikeus käskyttämiseensä. Journalisteille on annettu ikäänkuin virkansa puolesta oikeus olla luottamatta, ja selvittää asioita itse. Miksi se olisi muilta kielletty?

 Viranomaisvalvonnan uskottavuus on uskon asia, mutta tässä pieni tapaus tapaus: Säteilyturvakeskus löysi yllätyksekseen lähialueen lammesta uraania (Yle 11.3.2013). STUKin edustaja ehti jo kaiken muun kaaoksen keskellä ehdottaa, että lammen vedet pumpattaisiin takaisin kaivokselle (HS 12.3.2013).  Lopulta osoittautui, että STUK oli unohtunut sähköpostilistalta (Yle 11.3.2013). Tällä listalla kuitenkin olivat ELY-keskusten lisäksi mm luonnonsuojelupiirit, joille asia ei ollut yllätys. Ituhipit olivat siis uraaniasioissa  paremmin informoituja kuin Säteilyturvakeskus.

Mikä osa tätä tiedotusketjua nyt sitten oli tarkkaan säädeltyä ja luotettavaa?

ENSILUKEMALTA JÄRKEVÄÄ, MUTTA….

 2. Alueella on lukemattomia riskipaikkoja. Esimerkiksi turvapatojen sisällä olevien vesien jäät ovat heikot pumppauksista ja virtaamista johtuen. Jää voi pettää.

4. Meillä on erittäin usein louhintaan liittyviä räjäytyksiä. Tarvekiveä louhitaan koko ajan ja myös vesienhallintaan liittyvillä työmailla, kuten Latosuon patotyömaalla räjäytetään. Räjäytyksistä tiedotetaan sisäisesti ja paikat eristetään. Jos alueelle tulee luvaton kulkija, hän voi oikeasti saada ns. kivestä tai paineiskusta päähänsä.

 Tämä on aivan perusteltu riski, ensi lukemalla.

Sitten herää kyllä vastakysymys: millä asenteella alueella sitten oikein räiskitään, jos kiviä voi lennellä varoittamatta ja koska tahansa?

Miksi ei tiedoteta ulkoisesti? Mitä tarkoittaa “eristää”? Varmistetaanko esim muutaman hehtaarin alue ennen kuin laukaistaan, vai voiko kiviä todellakin sataa kilometrienkin päähän? Jos sataa, onko se erityisen vastuullista räjäytystoimintaa?

Tässä voisi jopa vastakysymyksenä heittää, onko kenellä tahansa oikeus tehdä tuollaisia merkitsemättömiä riskipaikkoja ja ansoja metsiinsä, joissa kuka tahansa saa liikkua jokamiehen oikeudella (ks alla)?  Saanko minä naamioida omalle maalleni vaikkapa kolmen metrin kuopan, jonka pohjalla on teräviksi hiottuja vaarnoja? Miksi en? Saanko tehdä, jos laitan kyltin viereen? Vai täytyykö se aidata?

VIRHEELLINEN VÄITE

 1. Talvivaaran näkemyksen ja voimassa olevan laintulkinnan mukaan kaivosalueella eivät päde jokamiehenoikeudet. Missään satamassa, teollisuusalueella tai tehdasalueella ei saa kuljeksia luvatta. Talvivaaran kaivosalue on laaja, noin 60 km2. Kaivospiirin rajat ovat näkyvissä 2-3 metrin levyisenä linjana metsässä. Tuloteiden varsilla ja rajalla on myös rajoituskylttejä ja monin paikoin aluetta on aidattu. Kulunvalvonta toimii sekä elektronisesti että fyysisesti (henkilövalvonnalla) ja luvattomia kulkijoita pyydetään poistumaan oman turvallisuutensa takia.

Mitä laki oikeasti sanoo?

Talvivaaran näkemys on aivan varmasti tuo. “Voimassa oleva laintulkinta” on pikemminkin juuri päinvastainen. Kainuun käräjäoikeus hylkäsi 14.2.2013 syytteet kaivosalueella kuvannutta dokumentaristia vastaan (Kainuun Sanomat 14.2., Sotkamo-lehti 15.2.)  Päätöksen mukaan kaivosalue ei ole julkisrauhalla suojattava alue, eikä siellä liikkumista voi lähtökohtaisesti estää.

Dokumentaristi kuvasi nimenomaan kipsisakka-alueen lähettyvillä. Tämä on sitä aluetta, jonka itse kyllä pragmaattisesti katsoisin oikeastikin teollisuusalueeksi, ja jättäisin väliin.  Sen sijaan suurin osa tuosta Talvivaaran 60 km² alueesta on metsää, suota, erilaisia lampia ja ojia, ja järviä. Millään täysjärkisellä logiikalla sitä ei voi väittää teollisuusalueeksi missään perinteisessä mielessä.

Jokamiehenoikeudet ovat Suomessa jokseenkin laajat. Alueella saa  “liikkua jalan, hiihtäen tai pyöräillen luonnossa muualla kuin pihamaalla sekä muilla kuin sellaisilla pelloilla, niityillä tai istutuksilla, jotka voivat vahingoittua kulkemisesta.”  Terve järki tottakai sanoo tämän lisäksi, että myöskään mitään teknisempiä laitteita tai rakennelmia ei saa hajottaa. Häiriötä tai haittaa ei saa aiheuttaa, eikä esimerkiksi kaataa puita. Sieniä ja marjoja saa viedä mukanaan.

Jos Talvivaara haluaisi tehdä itsensä naurunalaiseksi, se voisi toki yrittää oikeudessa väittää, että parin vesilitran kerääminen pulloihin on häiriötä tuottavaa toimintaa.

Mitä liikkumiskielto tarkoittaisi?

Pinta-ala, 60 km², on sen verran suuri, että sille on vaikea löytää vertailukohdetta.  Vertailu olisi kuitenkin tärkeä, jotta ymmärtäisi miten suurelta alueelta Talvivaara haluaa karkoittaa ihmiset. Yhtiö on lisäksi hakemassa laajennuslupaa, jonka jälkeen koko olisi 134 km².

Suomessa on yhdeksän kuntaa, joiden pinta-ala on alle 60 km² , mm Raision, Järvenpään ja Keravan kaupungit. Laajennuksen jälkeen Talvivaara olisikin jo Lahden kaupungin kokoinen. Vastaavasti esimerkiksi suurehkolta tuntuvan Helsinki-Vantaan lentoaseman pinta-ala on 1700 hehtaaria (1.7 km²).

Sotilasalueista voisi löytyä jotain vertailukohtaa.  Rovajärven ampuma-alueen pinta-ala on 1100 km², joskin se on vain ajoittain käytössä, ja silloinkin tiukkojen turvatoimien alla. Pohjakankaan ampuma-alue Niinisalossa on kokonaan suljettu, ja sen pinta-ala on 15,000 hehtaaria (150 km²). Sensijaan varsinaiset varuskunnat ovat paljon pienempiä. Parolannummen harjoitusalue (kartta) on alle 2 km², Santahamina noin 4 km².

Neuvostoliiton vuokraama Porkkalan vuokra-alue oli kooltaan 380 km², eli huomattavasti suurempi kuin Talvivaara laajennettunakaan.  Neuvostoliittoa ei voi tietystikään verrata Talvivaaraan. Tuntuu silti erikoiselta, että yksityinen yritys on vaatimassa valtaamalleen alueelle lähes samantasoisia rajoituksia kuin rajanaapurimme sodan voitettuaan.

Kirjoittaja on Suomen Luonnonsuojeluliiton jäsen, mutta tässä esitetty ajatukset, mielipiteet, päätelmät ja mahdolliset virhepäätelmät ovat henkilökohtaisia.

Edit 19.12.2013. Karttakuva vallatusta alueesta.

SuomenLuonto-kuvankaappaus

Translate »