Talvivaara 32: Unohtuuko humaanisuus?

 

Virallinen media on viimeinkin esittänyt Talvivaarasta oikean kysymyksen: toimiiko prosessi? Ks Ylen eilinen MOT-ohjelma. Olin itse Suomen luonnonsuojeluliiton kokoamassa ryhmässä, joka kirjoitti myös ohjelmassa mainitun kriittisen raportin (ks Talvivaara 30; itse raportti täällä). MOT piti raporttia uskottavana. Onko tämä ryhmälle voitto? Ei oikeastaan. Kaiken tämän mediakuumotuksen takaa helposti unohtuu, että Talvivaarassa kukaan ei “voita”.

Yhtiö on ehkä ollut megaluokan vedätys, mutta varsinaisia vedättäjiä lienee vain kourallinen. Uhreja taas on tuhansia tai kymmeniä tuhansia, ja alueen luonto. (Lisäksi asiaa penkovalta heikkenee väistämättä luottamus lailliseen järjestelmään, mikä on todellinen menetys sekin). En ole perumassa sanaakaan hyytävästä kritiikistä, jota olen esittänyt Talvivaara-sivuillani. Tässä tilanteessa on kuitenkin kyettävä olemaan myös humaani.

Juuri tähän tilanteeseen sopii Luonnonsuojelija-lehdessä tällä viikolla julkaistu kolumnini, jonka lehden luvalla julkaisen myös tässä.

Mitä Talvivaarassa oikein tapahtuu?

[Julkaistu Luonnonsuojelija-lehdessä 2.12.2013]

Talvivaaran tilanne on tätä kirjoittaessani vielä täysin auki: Yritys on hakenut velkasaneeraukseen, mutta ei ole tietoa, pääseekö se siihen. Tässä vaiheessa selvää on ainoastaan se, että tilanne ei ole kenenkään kontrollissa. Kaoottinen tilanne tulee jatkumaan vielä pitkään. Näyttää melko selvältä, että Kainuun maakunta tulee kärsimään monella tasolla: ympäristöllisellä, taloudellisella, ja inhimillisellä.

Mikä Talvivaarassa sitten meni pieleen? Tähänkään kysymykseen tuskin saadaan vastausta pitkään aikaan, jos koskaan. Syyllisten etsiminen on sinällään täysin turhaa. Olennaisempaa on estää tilanteen toistuminen. Tässä vaiheessa on selvää lähinnä se, että koko koneisto on pettänyt.

On realismia, että kaivosala rasittaa aina luontoa. Toisaalta suomalainen yhteiskunta tarvitsee metalleja. Ympäristöluvilla ja valvonnalla yhteiskunta pääseekin määrittelemään, kuinka paljon ympäristöhaittoja se on valmis sietämään metalleja saadakseen. Jos luvat myönnetään asiantuntevasti, valvonta on tiukkaa ja osapuolet toimivat lainmukaisesti, saadaan kompromissi, jonka kanssa pystytään elämään.

Talvivaarassa tämä kokonaisuus ei toiminut. Kaivoksella on ollut ympäristöongelmia käytännössä koko toiminnan ajan. Hajuhaittoja, sulfaattipäästöjä, allasvuotoja, raskasmetalleja, jätevesiä, vuotavia patoja, sadeongelmia, kuivuusongelmia. Lupien myöntämisvaiheessa on ollut sekavuutta. Valvontaviranomaiset näyttävät olleen voimattomia estämään ympäristön pilaantumista. Poliisi tutkii asiaa – kovilla rikosnimikkeillä.

Talvivaara on vähintäänkin opetus siitä, että jos kaivosalalla syntyy ympäristöongelmia, ne voivat räjähtää käsiin nopeasti. Lakeja ja käytäntöjä on pakko muuttaa, jos halutaan säilyttää käsite ”vastuullinen kaivosteollisuus”. Ennen muuta viranomaisilla on jatkossa oltava paremmat edellytykset puhaltaa peli poikki, jos tilanne alkaa lipsua hallinnasta. Kaivosalalle on myös luotava järjestelyjä, joissa massiivisillekin ympäristövahingoille löytyy aina selkeä maksaja.

Itse toivon, että valtiolta löytyy myös vastuullisuutta tukea Kainuun maakuntaa siinä kaoottisessa tilanteessa, joka sillä on edessä. Talvivaaran katastrofi ei ole tavallisten kainuulaisten vika, ja tämäntyyppisissä tilanteissa koko yhteiskunnan on tultava vastaan.

Jakke Mäkelä (FT) on Suomen Luonnonsuojeluliiton hallituksen jäsen.

Talvivaara 31: Surrealismia ja juristeriaa

 

Surrealismi on taitolaji. Talvivaarassa ei pieni performanssi enää kiinnosta ketään, mutta viime viikolla tapahtui yksi joka on kiintoisampi kuin ensin näytti. Se voisi kiinnostaa jopa Suomen asianajajaliiton valvontalautakuntaa.

Talvivaaran yrityssaneerauksen selvittäjiksi ilmoittautui kaksi kovan tason asianajajaa. Ilmoittautuahan saa kuka tahansa, ja oikeus vasta tekee päätöksen. Helsingin Sanomat kiinnitti aamulla 22.11. huomiota, että nämä asianajajat saattavat olla jäävejä, koska heidän lakitoimistonsa ovat hoitaneet Talvivaaran asioita.

Koska Talvivaara lienee vuosien varrella työllistänyt puolet Suomen juristeista, tämä ei välttämättä tarkoita mitään sen suurempaa. Jos rooli on pieni ja toimisto suuri, yhteys ei automaattisesti ole mikään este.  Toinen tapauksista kuitenkin nostaa antennit  vahvasti pystyyn: asianajotoimisto Boreniuksen asianajaja Jyrki Tähtinen.

Helsingin sanomien mukaan “Borenius on avustanut Talvivaaraa laajasti ympäristöoikeudellisissa kysymyksissä kuten ympäristölupien anomisessa. Näihin asioihin joudutaan ottamaan kantaa mahdollisessa yrityssaneerauksessa. Selvittäjänä Tähtinen joutuisi siis arvioimaan oman toimistonsa tekemisiä.”

Jääviyssäädökset ovat tiukkoja:  “Lain mukaan selvittäjä ei saa olla velalliseen eikä keneenkään velkojaan sellaisessa suhteessa, joka voi olla omiaan vaarantamaan hänen riippumattomuuttaan velalliseen tai tasapuolisuuttaan velkojiin…..  Selvittäjän pitää lain mukaan ilmoittaa tuomioistuimelle kaikki ne seikat, jotka voivat vaarantaa hänen tasapuolisuutensa ja riippumattomuutensa selvittäjänä tai aiheuttaa perusteltuja epäilyjä hänen tasapuolisuudestaan ja riippumattomuudestaan.”

Ei siis riitä että on riippumaton, vaan pitää myös näyttää siltä. Tässä tapauksessa siltä ei kyllä näyttänyt, minkä media ansiokkaasti toikin esille.  Jo noin kello 11:30  Tähtinen tekikin omat johtopätöksensä, ja perui suostumuksensa.   “Tähtinen ei ota kantaa mahdolliseen esteellisyyteensä, mutta toteaa HS:lle, että julkisuuden keskittyminen häneen Talvivaaran asian sijasta ei ole toivottavaa…..  Tähtinen sanoo, että Boreniuksen Talvivaaraan liittyvät ja HS:n artikkelissa mainitut toimeksiannot on kaikki lueteltu käräjäoikeudelle toimitetussa esteettömyysselvityksessä.”

Tämän jälkeen asia unohtui, ja se oli vain yksi hirtehinen episodi Talvivaaran hirtehisessä taapertelussa. Kuitenkin noin kello 13:00 julkistettiin lista  Talvivaaran velkojista, jota yhtiö oli siihen mennessä yritänyt salata.  Jos tämän listan tietoja osaa yhdistellä oikein, tilanne muuttuukin hirtehisestä hyvin paljon vakavammaksi. Myös tuo esteettömyysselvitys olisi erittäin mielenkiintoista nähdä vertailua varten.

Taustana: kyseessä on itse asiassa kaksi listaa, Talvivaaran monimutkaisen rakenteen vuoksi. Talvivaaran Kaivososakeyhtiö Oyj  Espoossa on pörssinoteerattu yhtiö.  Se omistaa kokonaan Talvivaara Sotkamo Oy:n Sotkamossa,  joka hoitaa varsinaisen kaivostoiminnan. Kuvioon kytkeytyy muitakin aliyhtiöitä joilla on erilaisia ristiinkytkentöjä. Tämä on liikemaailmassa sinällään melko normaalia.

Tässä tapauksessa mielenkiintoinen yhteys on tasan kaksi riviä velkojalistoissa. Talvivaaran Kaivososakeyhtiö Oyj:n velkojalistassa (koko pdf täällä) on tällainen rivi:

Y-tunnus   Toimittajan nimi                                Velkasaldo

1034608   Asianajotoimisto Borenius    …..      EUR 7,898.80

Vastaava rivi Talvivaara Sotkamo Oy:n velkojalistassa (pdf täällä)  on

1034608   Asianajotoimisto Borenius    …..    EUR 289,830.32

Kaiken kaikkiaan siis Talvivaara on Boreniukselle velkaa lähes 300,000 euroa. Borenius on siis itse velkoja, ei riippumaton osapuoli.

Juristi voisi väittää, että Tähtinen aikoi toimia omissa nimissään, eikä Boreniuksen edustajana. Muuten hyvä, mutta Tähtinen on osakas, ja niin ollen nuo rahat ovat osaltaan myös Tähtisen rahoja. Tähtinen on siis itse velkoja, ei riippumaton osapuoli. 

[Edit: Kaksi lisäystä terävien lukijakommenttien jälkeen: 

Juristi voisi väittää, että Boreniuksella saattaa olla järjestelmä, jossa jokainen partneri toimii erikseen, samaan tyyliin kuin lääkärit lääkäriasemilla. Mahdollista, mutta yhdentekevää. Tähtinen saa selkeää etua siitä, että voi toimia Boreniuksen vahvan brändin alla. Silloin hänen on otettava myös vastuu niistä huonoista puolista, joita Boreniuksen vahvan brändin alla toimiminen voi aiheuttaa.

Juristi voisi väittää, että Tähtinen ei välttämättä edes ole tiennyt, että Borenius on velkoja. Boreniuksessa on 160 henkilöä töissä, ja jo sen kokoisessa yhtiössä tieto ei välttämättä kulje. On jopa täysin mahdollista, että Borenius ei ole tiennyt, että Borenius on velkoja. Tämä on yhdentekevää. Millainen asianajofirma ei kykene edes näin perusasiassa pitämään papereitaan kasassa? ]

Juristi voisi väittää, että tämä on Boreniukselle niin pieni raha, että sillä ei ole merkitystä. Onko näin? Boreniuksen liikevaihto vuonna 2012 oli noin 30 miljoonaa euroa ja tilikauden tulos 6 miljoonaa. Tuo määrä on siis prosentti liikevaihdosta, tai 5% tuloksesta. Se ei romahduta yhtiötä, mutta on kuitenkin todellista rahaa, joka todellakin kannattaa yrittää hankkia takaisin kaikilla mahdollisilla keinoilla joista ei jää kiinni.

Omalla tavallaan tämä tulos on henkeä salpaava. ”Selvittäjä ei saa olla velalliseen eikä keneenkään velkojaan sellaisessa suhteessa, joka voi olla omiaan vaarantamaan hänen riippumattomuuttaan velalliseen tai tasapuolisuuttaan velkojiin.” Millaista ajatusmaailmaa oikein vaatii, että menee nimeämään itsensä selvittäjäksi silloin, jos on itse velkojan asemassa?

On vaikea keksiä selitystä, joka ei kuulostaisi kunnianloukkaukselta. Siksipä tyydynkin vain toteamaan, että Suomen asianajajaliitto tekisi itselleenkin palveluksen, jos oma-aloitteisesti alkaisi hiukan pöyhiä Boreniuksen toiminnan eettistä puolta. Sen valvontalautakunta tosin näyttäisi edellyttävän että joku tekee virallisen kantelun, mutta siihen tuskin monella riittää aika tai energia.

Laajempaa teknistä ja historiallista taustaa löytyy mm täältä: http://www.zygomatica.com/talvivaara/).   Kirjoittaja kuuluu Suomen Luonnonsuojeluliittoon, mutta spekulaatiot, mielipiteet, tulkinnat ja virheet ovat puhtaasti omia.

Liite: Selittämisen taiteen nautiskelua.

Ei ole hyvän tavan mukaista lainata kovin pitkiä pätkiä suoraan toisesta lähteestä, mutta teen kuitenkin tässä poikkeuksen, koska Helsingin Sanomien teksti  on niin kertakaikkisen nautinnollista.

Tähtinen sanoo, että Boreniuksen Talvivaaraan liittyvät ja HS:n artikkelissa mainitut toimeksiannot on kaikki lueteltu käräjäoikeudelle toimitetussa esteettömyysselvityksessä. Hän myös huomauttaa, että yrityssaneerauksesta annetun lain mukaan “vaikka kuinka esteellinen” henkilö voidaan määrätä selvittäjäksi.

Kiinnostavaa tapauksessa on myös, että Borenius on poistanut yrityksen verkkosivujen referenssilistalta viittauksen Talvivaaran rahoittajien avustamiseen. Miksi?

“Siinä minun täytyy todeta, etten vastaa meidän nettisivuistamme, en tällä hetkellä tiedä. Mutta totean, että siihen voidaan hyvässä järjestyksessä palata”, Tähtinen sanoo.  Hän huomauttaa, että verkkosivuilta löytyy edelleen Boreniusta ja Talvivaaraa koskevaa materiaalia.

“Mutta objektiivinen totuus on ilman muuta se, että siellä näyttää tänään olevan vähemmän meihin ja Talvivaaraan liittyvää materiaalia kuin joitakin päiviä sitten.”

Niinpä.

 

Talvivaara 30: Toimiiko bioliuotus? Riittääkö julkinen data?

[Edit 1.9.2014. Long Play:n tänään julkaisema artikkeli (mm Vihreä Lanka) kertoo karuja faktoja siitä, miten paljon Talvivaaran alkuvaiheessa lavastettiin toiminta näyttämään paremmalta kuin se oli. Pilottiin artikkeli ei ota kantaa. Mutta herää silti kysymys: onko siinäkin käytetty lavastusta?]

On hankkeita joihin on moraalinen pakko osallistua, vaikka pelko kourii vatsanpohjassa. Tänään julkaistu Suomen luonnonsuojeluliiton pyynnöstä tehty Talvivaaraa koskeva arvio on sellainen. Pelko ei ole juridista vaan eettistä:  näin kovissa asioissa merkittävien virheiden tekeminen olisi törkeää, vaikka se olisi tahatonta. Toisaalta, jos käytössä on vain julkisia lähteitä, epätarkkuuksia hiipii väistämättä mukaan.

Koko raportti on saatavissa täältä: Talvivaara-arvio, osa 2.  Johdanto-osa on alempana. [Edit: Samantyyppisiä viestejä on pikkuhiljaa kantautumassa muualtakin. Ks mm MOT 2.12.2013]  Kirjoitus julkaistu myös Uuden Suomen blogina 19.11.2013

Raportin väite on kovin mahdollinen: Talvivaaran bioliuotusprosessi ei toimi.  Julkisten tietojen perusteellla muuhun lopputulokseen on oikeastaan mahdoton päätyä. Raportissa on arvioitu asiaa usealta eri kantilta.

On selvää, että sisäpiirin tietojen perusteella saataisiin syvällisempi arvio. Toisaalta sisäpiirin tiedot jäävät vain sisäpiirin käyttöön, jolloin niitä ei voi riippumattomasti arvioida.

Jos ja kun “asiantuntijuus” täytyy pystyä perustelemaan: oma roolini raportissa on kokonaisuuden hallinta ja tietojen kriittinen arviointi – jonkinlainen paholaisen asianajaja. Muilla osallistujilla on huomattavasti syvällisempää osaamista omista erityisaloistaan, mutta jonkun täytyy koota sirpaleet yhteen, kyseenalaistaa täysin elinkelvottomat väitteet, ja koittaa kerätä lopuista edes jotenkin looginen kokonaisuus. Siihen tarkoitukseen fyysikon koulutus on omiaan, samoin kuin ura teollisuuden T&K:ssa.

Pidän melko varmana, että olen ainakin itse nyt ammentanut tyhjiin sen, mitä tällainen ulkopuolinen pystyy Talvivaarasta ammentamaan. Asiat etenevät tästä eteenpäin ihan omalla logiikallaan, jolla ei ole mitään tekemistä logiikan kanssa.

Laajempaa teknistä ja historiallista taustaa löytyy mm täältä: http://www.zygomatica.com/talvivaara/).   Kirjoittaja kuuluu Suomen Luonnonsuojeluliittoon, mutta spekulaatiot, mielipiteet, tulkinnat ja virheet ovat puhtaasti omia.

 

————————————————–

”Luontoväen asiantuntijaryhmä”     19.11.2013

TOIMIIKO TALVIVAARAN BIOLIUOTUSPROSESSI? LUONNONTIETEELLINEN ARVIO

Tämän raportin on Suomen Luonnonsuojeliiton pyynnöstä tuottanut sama ryhmä, joka teki 11.11.2013 päivätyn asiantuntija-arvion (http://kaivosvahdit.fi/talvivaaraarvio.pdf). Monet jäsenistä kuuluvat Suomen luonnonsuojeluliittoon.

  • Helvi Heinonen-Tanski,MMT(mikrobiologia),dosentti,noin 40 vuoden kokemus tutkimusta ja opetusta Helsingin ja Itä-Suomen (Kuopion) yliopistoissa. Sidonnaisuus: SLL:n liittohallitus
  • Heli Jutila,FT(ekologia),MBA,ympäristöasiantuntija, 20v.kokemus ympäristöhallinnosta. Sidonnaisuus: SLL:n liittohallitus
  • Heikki Simola, FT, ympäristötieteen dosentti.Sidonnaisuus: SLL:n liittohallitus
  • Jakke Mäkelä,FT (fysiikka). Sidonnaisuus: SLL:n liittohallitus
  • Jari T Natunen,FT (biokemia). Sidonnaisuus: Stop Talvivaara-liike.
  • JuhaV Mentu, MMM, ympäristömikrobiologi.Yli30vuodenkokemusympäristö-ja paperiteollisuustutkimuksesta. SLL:n ulkopuolinen, riippumaton asiantuntija.
  • Pertti Sundqvist, majuri evp, sidonnaisuus:SLL:n valtuuston jäsen.Tämän dokumentin yhteyshenkilö (sähköposti pertti@dinikon.net puh 050 432 8281)

Ryhmän toimintaan on vuosina 2011-2013 osallistunut eri rooleissa myös useita muita henkilöitä, lähinnä ympäristöjärjestöistä.

Talvivaaran koko tulevaisuus tiivistyy yhteen ainoaan kysymykseen: toimiiko nikkelin bioliuotus riittävän hyvin Kainuun sääoloissa, Talvivaaran kaivoksen mittasuhteissa?

Talvivaaran mukaan on osoitettu, että se toimii. Yhtiö vetoaa vahvasti siihen, että vuosina 2005- 2008 tehdyt pilotit todistivat bioliuotusprosessin toimivan. Tässä dokumentissa arvioidaan julkisesti saatavien tietojen perusteella, mitä pilotti itse asiassa on todistanut. Johtopäätöksemme on, että pilotti ja varsinainen kaivostoiminta eroavat toisistaan ratkaisevasti. Toisin sanoen Talvivaara ei ole pystynyt esittämään riittävän pitäviä todisteita sen puolesta, että liuotus toimisi kunnolla täyden mittakaavan prosessina.

Tulkintamme mukaan kaivoksen toiminta on yhä edelleen pilottitasolla, ei missään nimessä sellaisella luotettavuustasolla, jota järjestelmällinen teollinen kaivostoiminta vaatisi. Tämäntyyppistä pilotointia voi turvallisesti harrastaa vain pienessä skaalassa; kaivoksen koko on lähes tuhat kertaa liian suuri siihen.

Suomen luonnonsuojeluliitto on ottanut kannakseen, että kaivos tulisi sulkea, perustuen mm ympäristövahinkojen määrään. Tässä raportissa ei periaatteessa oteta sulkemiskysymykseen suoraa kantaa, vaan arvioidaan faktoja julkisten tietojen pohjalta.

Käytännössä kirjoittajien mielipide on kuitenkin se, että Talvivaaran jatkamiselle ainakaan nykymuotoisena ei ole edellytyksiä. Bioliuotuksen on pakko toimia, koska perinteiset prosessit eivät mahdollista taloudellisesti nikkelin louhimista kivestä, jonka nikkelipitoisuus on vain 0.2%. Normaalisti rajana on moninkertainen määrä. Alueen kaivosoikeudet on aikoinaan myyty Talvivaaralle juuri siksi, että toimivaa menetelmää metallien erotteluun näin pienestä pitoisuudesta ei ollut.

Tämä analyysi perustuu ainoastaan julkisiin lähteisiin. Koska Talvivaaran linjaus prosessinsa suhteen on hyvin niukka, akateemisina lähteinä löytyy lähinnä muutama noin vuonna 2007 kirjoitettu artikkeli, jotka liittyvät pilottivaiheeseen. Lisäksi epäsuorasti voidaan arvioida, miten hyvin nykyinen tilanne vastaa piloteissa testattua. Kirjoittajat ymmärtävät liikesalaisuuksien merkityksen. Bioliuotuksen ydinkysymykset kuuluvat yhtiön tärkeimpiin tietoihin eikä niitä tietenkään voi julkisuudessa sellaisenaan esittää.

Esitämme seuraavat väitteet:

1. Vuosien 2005-2008 aikana tehty pienen skaalan pilotti poikkeaa niin merkittävästi kaivoksen todellisesta toiminnasta, että sitä ei voi käyttää todisteena bioliuotuksen onnistumisesta todellisissa olosuhteissa. Ennen muuta pilottikasojen peittäminen kokeilun aikana poikkeaa merkittävästi nykyisistä olosuhteista. Lisäksi metallien talteenottoa ei tehty siten kuin tuotantokasoilla.

2. Pilotin ja todellisen tuotannon ero on niin merkittävä, että Talvivaara on kuvannut toimintansa ympäristölupahakemuksessa väärin. Ympäristöluvan kuvaus toiminnasta perustuu pilottihankkeeseen ja erityisesti arviot vaikutuksista poikkeavat toteutuneista. Todellinen toiminta ei ole vastannut sitä toimintaa, jolle ympäristölupa on myönnetty. Talvivaaran olisi tullut hakea ympäristöluvan muutosta heti, kun se havaitsi tuotannon poikkeavan kuvatusta. Valvontaviranomaiset eivät ole tätä seikkaa myöskään havainneet, tai siihen reagoineet.Tämä on merkittävä syy ongelmiin.

3. Kaivoksen tämän hetken toiminta ja ennen muuta tiedotus viittaa siihen, että bioliuotuksen vaikeuksia ei haluta tuoda selkeästi esiin. Kaikki tiedotus keskittyy kemialliseen ja mekaaniseen prosessiin (esimerkiksi suljettuun kiertoon), ilman mainintoja mikrobiologiasta, joka kuitenkin on Talvivaaran prosessin ydin.

4. Jos liotuksen onnistuminen joudutaan arvioimaan pelkästään vuosien 2008-2013 perusteella, tulos ei ole lupaava. Saantoprosentti on ollut varsin pieni, mihin myös SRK Consulting kiinnitti huomiota. Jotta liuotusprosessi olisi taloudellisesti kannattava, siinä likipitäen kaiken nikkelin pitäisi liuota ja olla muutettavissa myyntituotteeksi. Talvivaaran todisteina esittämät aikasarjat ovat niin lyhyitä ja puutteellisia, että niitä on mahdollista tulkita usealla tapaa. Uskottavuus edellyttäisi huomattavasti avoimempaa ja laajempaa julkaisemista.

Laajempaa teknistä ja historiallista taustaa löytyy mm täältä: http://www.zygomatica.com/talvivaara/).   Kirjoittaja kuuluu Suomen Luonnonsuojeluliittoon, mutta spekulaatiot, mielipiteet, tulkinnat ja virheet ovat puhtaasti omia. 

large-082006-3902097_18A2E10FE

Kuva Talvivaaran pilotista. Todellinen prosessi toimii paljaan taivaan alla. Kuvalähde: Kaleva

 

Talvivaara 29: Julkinen ja kritisoitava

 

Kuka tahansa saa kutsua itseään asiantuntijaksi. Useimpien ei kannattaisi. Siitä huolimatta olen tuottanut sisältöä tähän “luontoväen asiantuntijaryhmän” tekemään analyysiin, vaikka en laske itseäni asiantuntijaksi missään syvällisessä tai perinteisessä mielessä.

Arvio on tehty nimenomaan julkiseksi ja kritisoitavaksi, vastapainona muiden ryhmien analyyseihin, jotka ovat salaisia ja mahdottomia kritisoida tai arvioida.

Koko raportti pdf-muodossa: Talvivaara-arvio

“LUONTOVÄEN ASIANTUNTIJARYHMÄ” 11.11.2013

AVOIN KIRJE TALVIVAARAN RAHOITUSTA KÄSITTELEVÄLLE MINISTERIRYHMÄLLE

Olemme ryhmä luonto- ja ympäristöaktiiveja. Olemme seuranneet Talvivaaran toimintaa ja
tilannetta vuoden 2011 keväästä alkaen. Ryhmä on epävirallinen ja epämuodollinen.

Olemme  antaneet ryhmän arviointeja mm Suomen luonnonsuojeluliiton, Kainuun luonnonsuojelupiirin ja  paikallisten asukkaiden sekä tiedotusvälineiden käyttöön. Osalla toimijoista on sidonnaisuuksia Suomen luonnonsuojeluliittoon.

Ryhmän arviointien laatimiseen ovat osallistuneet mm
– Helvi Heinonen-Tanski, MMT (mikrobiologia), dosentti, noin 40 vuoden kokemus tutkimusta ja opetusta Helsingin ja Itä-Suomen (Kuopion) yliopistoissa.
– Heli Jutila, FT (ekologia), MBA, ympäristöasiantuntija, 20 v. kokemus ympäristöhallinnosta
– Heikki Simola, ympäristötieteen dosentti
– Jakke Mäkelä, FT (fysiikka)
– Jari T Natunen, FT, biokemisti
– Juha V Mentu, MMM (mikrobiologia), ympäristöbiologi
– Pertti Sundqvist, majuri evp, tämän dokumentin yhteyshenkilö
(sähköposti pertti@dinikon.net puh 050 432 8281)
Ryhmän toimintaan on osallistunut muitakin henkilöitä.

Ryhmä on laatinut arvion Talvivaaran kaivoksen sulkemismahdollisuuksista ja bioliuotuksen
ongelmista. Sulkemista koskeva osuus annettiin Leo Straniuksen käyttöön ennen lauantaina  9.11.2013 YLE:n aamutelevisiossa esitettyä keskustelua.

Arvio on tämän saatekirjeen liitteenä.

Tämä asiantuntijaryhmän arvio ei ota kantaa Talvivaaran sulkemiseen, se vain esittää, miten se voisi olla toteutettavissa. Vaikka yhtiö jatkaisi toimintaansa, tuotannon jatkuminen ei lainkaan vähennä jälkihoidon tarvetta ja kustannuksia. Toiminnan laajentaminen sellaiseksi, että se olisi taloudellisesti kannattavaa, lisää ympäristön kuormitusta ja riskejä. Bioliuotuksen tehostaminen siinä määrin, että tuotanto voitaisiin kolminkertaistaa, on erittäin hankalaa.

Arviot on tehty julkisten lähteiden perusteella. Talvivaara ei anna riittävästi detaljitietoa, että
arvioita voitaisiin tarkentaa. Myöskään Pohjolan johtama ryhmä ei julkaise arvioitaan.
Talvivaaran uskottavuuden vuoksi pidämme avoimuutta erittäin tärkeänä.

Ryhmän puolesta
Pertti Sundqvist

Koko raportti pdf-muodossa: Talvivaara-arvio

Laajempaa teknistä ja historiallista taustaa löytyy mm täältä: http://www.zygomatica.com/talvivaara/).   Kirjoittaja kuuluu Suomen Luonnonsuojeluliittoon, mutta spekulaatiot, mielipiteet, tulkinnat ja virheet ovat puhtaasti omia.

Talvivaara 28: Positiivista edistystä: Talvivaara-ohipuhuminen vähentymässä?

 

Ylen Aamu-TV:ssä  oli vaihteeksi erinomainen haastattelu (ks Ylen uutiset ja suorana Yle Areena). Vastakkain olivat Talvivaaran asiaa ajava edelleen hieman epäselvällä mandaatilla toimiva asiantuntija ja Luonto-liiton toiminnanjohtaja.

Julkaistu Uuden Suomen blogina 9.11.

Jos muukin keskustelu pääsisi tälle asiallisuustasolle ja media tälle ammattitasolle, oltaisiin aivan eri tilanteessa kuin nyt. Keskustelussa ainakin avautui yksi paljon kohua herättänyt mutta väärin ymmärretty kysymys; toinen vastaava kysymys on vielä auki.

Pysäyttäminen teknisesti  mahdollista: sittenkin totta.

Tähän saakka julkisuudessa on paljon esitetty väitettä, että Talvivaaran ”bioliuotusprosessin sulkeminen ei ole mahdollista”. Ehkä dramaattisin, mutta samalla seikkaperäisin, on Kainuun Sanomien ”Miksi Talvivaaran pysäytys olisi ympäristökatastrofi”.

Näiden artikkelien perusteella näkee melko nopeasti, missä on ongelma. Termi ”pysäyttää” käsitetään tällä hetkellä kahdella aivan eri tavalla.

Mitä ilmeisimmin Talvivaara tulkitsee vastapuolen tulkitsevan termiä niin, että prosessi voitaisiin tuosta vain pysäyttää ja kaivos jättää korpeen ruostumaan. Näin ei termiä kuitenkaan tiettävästi ole kukaan tulkinnut.

Toiminnanjohtaja tiivistää blogissaan sen, miten luonnonsuojelupuoli itse asiassa ”pysäyttämisen” ymmärtää.  Myös asiantuntija myönsi haastattelussa, että sulkemisprosessi menisi näin, ainakin pääpiirteissään:

1. Lopetetaan uuden malmin louhiminen, rikkihapon syöttäminen bioliuotukseen ja kasojen ilmastus. Jatketaan veden kierrättämistä ja metallien talteenottoa.

2. Pysäytetään veden kierrätys lohkoittain, siirretään metallit toiseen kasaan, jota ei ilmata eikä kastella. Peitetään kasat kunnolla, jotta ne eivät aiheuta vuotoja.

3. Maisemoidaan ja palautetaan alue stabiiliin tilaan sekä turvataan alueen työpaikat esimerkiksi edistämällä luontomatkailua.

Kyseessä ei todellakaan ole mikään “käännetään hanasta ja toiminta loppuu”-periaate, vaan vuosikausien turhauttava urakka. Talteenotosta syntyy edelleen nikkeliä voidaan ottaa talteen ja myydä, jolloin konkurssipesä saa edes hieman tuloja. Sinkki on jo myyty etukäteen kymmeneksi vuodeksi, eikä ole selvää voiko konkurssipesä perua ennakkomyyntiä. Joka tapauksessa nämä rahat ovat lillukanvarsia kokonaisuudessa, eivätkä paljon lohduta.

Henkilökohtaisesti pidän  kolmoskohdan kakkososaa ehkä hiukan ylioptimistisena. Ideoita toki on, luontomatkailun kehittämisestä esimerkiksi cleantech-keskuksen perustamiseen Kainuuseen. Mutta eivät työpaikat taikatempuilla synny. Kainuulle alasajo olisi vaikea paikka, sitä ei käy kiistäminen.

Työllisyysargumenttiin on kuitenkin vaikea vedota, jos kaivosta ei alunperinkään olisi pitänyt rakentaa näin huteralle pohjalle. Kyseessä ei ole toimivan elinkeinon alasajo, vaan kaupallisesti elinkelvottoman toiminnan tekohengityksen lopettaminen.

Konkurssi aiheuttaisi hanskojen tippumisen ja ympäristökatastrofin: vielä auki

Asiantuntija on Iltalehdessä esittänyt lievästi kummallisia väitteitä. Optimistisesti oletan, että kyseessä on väärinymmärrys, ja asiantuntija vielä selventää näkemyksiään, kuten teki jo Aamu-TV:n haastattelussa sulkemisen suhteen.

Siteeraus:  “Tavanomainen konkurssipesä ei tällaista varautumista tekisi.- Jos laitos siirtyisi normaalin konkurssihallinnon haltuun, niin paikallehan tulisivat juristit myymään omaisuutta pois ja henkilökunta poistuisi, NN sanoo. - En oikein tiedä miten juristit selviäisivät vesitaseen hallinnasta.”

Jos kyseessä olisi tavanomainen konkurssipesä, noin ehkä tapahtuisikin. Kyseessä kuitenkaan ei ole tavanomainen konkurssipesä, ja viranomaiset tuskin ovat aseettomia estämään katastrofia.

Tiiviisti:  Viime kädessä ympäristölupa koskee toimintaa, ei yritystä.

Hahmotan karikatyyrillä. Omistan bensa-aseman. Minun on ympäristöluvan mukaisesti huolehdittava, että bensaa ei valu maahan. Jos myyn aseman, sama ympäristöluvan mukainen velvollisuus säilyy myös seuraavalla omistajalla, jos hän toimintaa jatkaa.  Muussa tapauksessahan hän voisi lorotella vapaasti (tai jopa myydä aseman takaisin minulle seuraavalla viikolla, jolloin voisin itsekin lorotella. Ovela löytää ovelat keinot).

Sama koskee myös konkurssia. Konkurssi ei anna konkurssipesälle oikeutta lorotella vapaasti, vaan sen on tavalla tai toisella pidettävä huoli siitä, että ympäristöluvassa pysytään.

Millä tavalla? Se on viime kädessä konkurssipesän hoitajan ja valvontaviranomaisten välinen asia, ja siihen on ulkopuolisen vaikea ottaa kantaa.

On kuitenkin tässä tapauksessa aivan selvää,  että viime kädessä valtio astuu väliin ja antaa verorahoja akuutin katastrofin ehkäisemiseksi, jos sellainen todella uhkaa. Kyseessä ei ole mikään markkinatalouden häiriöitä aiheuttava laiton tukitoimenpide, vaan jokaisen valtion suvereeni oikeus puolustaa kansalaisiaan ja ympäristöään.

Jos joku aidosti olettaa että valtio kliinisen psykopaattisesti antaisi vapaan markkinatalouden hengessä katastrofin tapahtua, on tällainen ihminen saavuttanut sellaisen nihilismin tason jota minun on vaikea edes hahmottaa.

Laajempaa teknistä ja historiallista taustaa löytyy mm täältä:http://www.zygomatica.com/talvivaara/).   Kirjoittaja kuuluu Suomen Luonnonsuojeluliittoon, mutta spekulaatiot, mielipiteet, tulkinnat ja virheet ovat puhtaasti omia.

Translate »