Category: Ympäristö

Energiajäte ja hyötyjäte: Kuka mitä häh?

“Energiajäte on eri asia kuin polttokelpoinen jäte. Hommatkaapa ite tarrat astioihin.” —-  “Sekajäte nimenomaan on sitä poltettavaa jätettä…haloo.” —- “No HALOO kyllä säilyketökit on sekajätettä..” —- “Kun on vain yksi astia, sekajäte, joka menee nytkin jo polttoon.” —- Miksi meidän taloyhtiössä on edelleen oranssi energiajäte-astia ja harmaa sekajäte-astia?”

Who’s on first?   Normaalisti en naura kenellekään ja ikinä en siteeraa nettikirjoittelua, mutta nyt teen poikkeuksen. Juuri viime viikolla kirjoitin kierrätyksen hankaluudesta. Kuinka ollakaan, tämän viikon Kalevassa oli artikkeli jonka yleisökommentit kertovat enemmän kuin tuhat blogia (Kotitalouksien jätteiden lajittelu tökkii). Näistä kommenteista saisi pienin muokkauksin Kummeli-sketsin.

“Ei minulle ainakaan ole tullut mitään tiedotetta, että sekajäteastia olisi nykyään polttokelpoista jätettä sisältävä astia.”

“Onpas. Vai laitoitko sen kenties samantien (seka)jätteeseen?”

“Hyvä on laittaa kun laatikoissa ei ole merkintöjä ja lajitteluohjeista puuttuu ohjeet mitä saa laittaa poltttoon (kun polttoa ei mainita missään sanallakaan, mitkä laatikot menee ja mitä niihin saa laittaa), näin ainakin SATO:n asunnossa. 

“Jos nyt jutussa olisi ollut lista, että mitä saa laittaa ja mitä ei, niin ehkä olisin oppinut jotain. Sekajätteeseen menee meillä ainakin mm. säilyketölkit, saako niitä pistää?”

“Laita säilyketölkit metallin keräykseen.”

“No HALOO kyllä säilyketökit on sekajätettä.. kuka omakotiasuja viitsii kiikuttaa säilyketölkkejä kierrätyspisteeseen? Eri asia kerrostaloalueiden keskitetyissä kierrätyspisteissä.”

“Minulla on sopimus sekajätteen hakemisesta, ei energiajätteen.”

“Sekajäte nimenomaan on sitä poltettavaa jätettä…haloo.”

“Kun on vain yksi astia, sekajäte, joka menee nytkin jo polttoon.”

“Ehkä olisi voitu jakaa kotitalouksiin kunnon kierrätysoppaat niin tietämättömätkin osaisivat lajitella ja tietäisivät minne sen vaihdelaatikon voi toimittaa (ilmaiseksi) jatkossa.”

“Onhan ne jaettu, jo vuosikausia.”

“Eihän sinne sekajätteeseenkään saa laittaa mitä tahansa! Ne menee nykyään poltettavaksi nekin.” 

“Mutta kun sun sekajäte justiinsa meneekin polttoon…ilman että teet mitään. Ei sitä energiajätteeksi muuteta, se on mennyt Laanilaan kesästä asti.”

“Meidän taloyhtiön jäteastiassa on kyltti SEKAJÄTE, jos olisi astia nimeltä ENERGIAJÄTE niin muutkin ymmärtäisivät laittaa siihen vain palavia jätteitä.”

“Energiajäte on eri asia kuin polttokelpoinen jäte. Hommatkaapa ite tarrat astioihin.”

“No kun se sekajäte ON sitä polttokelpoista jätettä…eli nimenomaan sekajäte menee polttoon. Kahta astiaa ei tarvita. Vaihdat vaan tarran. Ilman tarraakin sun sekajäte menee Laanilaan eli turhaa meuhkaa…”

“Miksi meidän taloyhtiössä on edelleen oranssi energiajäte-astia ja harmaa sekajäte-astia,eri auto tyhjentää astiat..mikä järki tässä on??”

“Oranssiin energia-astiaan laitettua poltettavaa jätettä ei viedä suoraan Kemiran ekovoimalaitokselle eli sitä voidaan polttaa muissakin laitoksissa toisin kuin sekajätettä. “

“No nyt saa ilmeisesti tunkea syyskuusta alkaen roska-astiaan kuivaa risukkoa,kantoja jos lootaan mahtuu,muovia,lautaa,vaneria, polkupyöränrenkaan ym. polttokelpoista roskaa.”

“KAIKKI on polttokelpoista jätettä kunhan uunissa on tarpeeksi kuuma..”

“Mihin pannaan tavalliset roskiin menevät jätteet, jos sekajätteisiin saa laittaa vain polttoaineeksi kelpaavaa materiaalia?”

“Monelta on saattanut mennä ohi mediassa tämä ekovoimalaitokseen liittyvä muutos kotitalouksien jätehuollossa.” 

Niinpä.  Vakavasti ottaen, ei tämä ole mikään naurun paikka. En muuten halua nostaa juuri Oulun jätehuoltoa kepin nokkaan, pahoittelen. Kaikkialla on samanlaista.

Suunnittelun ykkössääntö: jos asiakas ei ymmärrä systeemiä, se on systeemin vika eikä asiakkaan. Jos käytettävyys puuttuu, puuttuu kaikki.

Oulussa ja muuallakin on nyt vapautunut eräistäkin suurfirmoista UX-eksperttejä (käytettävyysosaajia). He ovat nykyoloissa vähään tyytyväisiä eivätkä paljon laskuta.  Ja saisivat ehkä tilannetta selkeytettyä juuri siksi, että tulevat perinteisten piirien ulkopuolelta. Olisiko syytä harkita?

Aiempi kirjoitus: Energiajäte ja hyötyjäte: Ei energiahyötykäyttöön.

Jätteisiin liittyviä muita kirjoituksia: Jätteet

(Kuva: Sami Jumppanen)

 

Energiajäte ja hyötyjäte: Ei energiahyötykäyttöön

“Tämäntyyppisiä innovaatioita Suomi tarvitsisi, ei pelkästään erilaisia Pierevät Kotkat -pelejä.”


Joskus yksi kuva tiivistää kokonaisen ongelmakentän.

(Kuva: Sami Jumppanen)

Helppo tuolle on nauraa, mutta innovaattori miettii seuraavaa askelta jo samalla kun hihittelee. Tämä osoittaa todellisen ongelman, joka vaatii todellisen ratkaisun. Kierrätys on aivan liian hankalaa ja sekavaa.

Olisiko tässä paikka softa-startupille? Kierrätyksessä on toivottoman usein tilanteita joissa on täysin mahdoton tietää mikä on oikea paikka tietylle roskalle. Termit vaihtelevat paikkakunnasta ja jäteyhtiöstä riippuen (kaatopaikkajäte voi olla kaatopaikkajätettä, tai sitten vaikka polttokelvotonta jätettä, tai sekajätettä). Rakkaalla lapsella on aivan liian monta nimeä.

Ja vaikka termi olisi selvä, aina löytyy välitilanteita joista ei kerta kaikkiaan tiedä. Mihin esimerkiksi kuuluvat CD-levyt?* (Vastaus kirjoituksen lopussa).

Kuinka vaikeaa olisi tehdä käyttäjille ilmainen palvelu, jossa
a) älypuhelimella napataan kuva roskasta ja
b) lähetetään (mahdollisesti paikannustietojen kera) kuva palveluntarjoajalle, joka
c) lähettää vastauksena viestin, jossa kerrotaan mihin roska kuuluu juuri sillä paikkakunnalla?

Voin sanoa suoralta kädeltä että helppoa se ei ole. Mutta ei myöskään mitään scifiä. Mitään päivystävää tunnistajaa ei tällaiseen palveluun varmastikaan ole varaa tai järkeä palkata, vaan homma on hoidettava lähtökohtaisesti automaattisesti. (Toki erikoistapauksia varten voi olla ihminenkin arvioimassa). Automaattinen kuvantunnistus ei vielä ehkä aivan tarpeeksi hyvin toimi, mutta se edistyy koko ajan.  Eikä start-uppien ole tarkoituskaan helppoja asioita tehdä.

Systeemistä saadaan melko robustikin: jos roskaa ei tunnisteta, softan kannattaa arvioida se siihen jäteluokkaan, johon sen joutuminen tuottaa vähiten ongelmia. Käytännössä turvallisinta on (yleensä) luokitella se kaatopaikkajätteeksi, mutta silloinkin pitää tietää mitä se tarkoittaa paikallisella murteella (Helsingissä se on sekajätettä, Turussa polttokelvotonta jätettä).

Jos järjestelmä saataisiin kertaalleen toimimaan, esimerkiksi Jätehuoltoyhdistyksellä (paikallisten jätelaitosten kattojärjestö) voisi hyvinkin olla intressiä rahoittaa päivittäistä toimintaa (varsinaiset toimintakuluthan ovat pienet). Heidän intresseissään on saada mahdollisimman hyvälaatuista jätettä, oikea materiaali oikeassa pöntössä.

Tuotekehitystä tämä vaatisi, mutta sitä varten täytyy maasta löytyä rahaa. Tämäntyyppisiä innovaatioita Suomi tarvitsisi, ei pelkästään erilaisia Pierevät Kotkat -pelejä.

*) Vastaus: Turussa CD-levy on polttokelpoista jätettä. Helsingissä CD-levy on 1.1.2012 alkaen sekajätettä (joka menee kaatopaikalle), mutta oli ennen sitä energiajätettä (mikä tarkoittaa suunnilleen samaa kuin Turussa polttokelpoinen jäte). Muilla paikkakunnilla käytännöt voivat vaihdella.

Edit: Kirjoituksen kakkososa: Energiajäte ja hyötyjäte: Kuka mitä häh?

Jätteisiin liittyviä muita kirjoituksia: Jätteet

Pissasta vai vessasta: Lääkeaineet juomavedessä

Mitä tapahtuu kun vedän lääkepillerin vessasta alas? Ja mitä väliä?

[Englanninkielinen versio: täällä]

Juomavedestämme löytyy lääkejämiä. Onko niillä merkittävää terveysvaikutusta? Osan mielestä riskit ovat varmoja (US), mutta ehkä suurempi osa asiaa tutkineista on yksinkertaisesti sitä mieltä, että yksinkertaisesti emme tiedä (WHO,CWA, CBS, New Scientist). Mikä ei kyllä ole turvallisuutta herättävä tunne sekään.

Ihmisiä kiinnnostaa eniten riski ihmisille, mutta vaikutus laajempaan ekosysteemiin voi olla paljonkin merkittävämpi. Jos puhdistetussa juomavedessä on pieniä jäämiä, se tarkoittaa että alkuperäisessä raakavedessä niitä oli vielä paljon enemmän. Paikallisten suurten hormonijäämien tiedetään aiheuttaneen biologisia vaikutuksia esim kaloihin. Mutta entä pienten jäämien kokonaisvaikutus? Tällä hetkellä voi lähinnä turvallisesti sanoa, että kukaan ei tiedä paljonko jäämiä on, mistä ne tulevat, ja mitä ne aiheuttavat (USGS).

Mahdollisten lähteiden määrä on melko rajallinen. Lääketehtaat saattavat aiheuttaa suuria paikallisia piikkejä  (NBC).Antibioottien osalta karjatalous on merkittävä lähde (WCP). Joka tapauksessa osa päästöistä tulee tavallisilta lääkkeitä käytttäviltä kansalaisilta.

Kuinka suuri osa? En tiedä. Datamäärä on vielä aivan liian pieni, jotta saisimme edes kertaluokka-arvioita. Siksi en mietikään tässä suurta kuvaa, vaan päätin ottaa pienen konkreettisen detaljin. Me, tavalliset käyttäjät, saastutamme viemärivesiä lääkkeillä. Paljon vai vähän, sitä emme vielä tiedä. Mutta on konkreettinen kysymys jonka voi jo esittää: Millä mekanismilla me sen teemme? Tai vähemmän hienostuneesti:

Saastutammeko me pissaamalla, vaiko vessaan dumppaamalla?

Me saastutamme kahta kautta: joko syömällä lääkkeitä ja virtsaamalla jämät,  tai sitten dumppamalla vanhentuneita lääkkeitä suoraan vessasta alas. Haluan tietää, kumpi on oikeasti suurempi lähde.

Tämä on tiukan käytännöllinen kysymys. Ihmiset syövät tarvitsemansa lääkkeet vaikka ympäristövaikutus olisi millainen. Siihen ei voi vaikuttaa. Mutta dumppaamiseen sen sijaan voi — tiedotuskampanjoilla, tai helpottamalla vanhojen lääkkeiden palauttamista, tai kehittämällä insentiivejä lääkkeiden palauttamiseen (lääkkeenpalautuspantti?). Siinä voi käyttää mielikuvitusta.

Suomessa onneksi on jo kattava lääkkeenpalautusmekanismi. Vanhat lääkkeet voi palauttaa ilmaiseksi apteekkin kaikessa hiljaisuudessa. (Sieltä ne käsitellään eteenpäin ongelmajätteenä). Mutta aina järjestelmää voi parantaa.

Yritän löytää yhtä lukua, joka antaisi kenelle tahansa helpon ja nopea tavan arvioida miten huono idea dumppaaminen on. Arvelen, että sellainen löytyy arvosta 1/erittymisprosentti. Käytän siitä nimitystä dumppausvaikutus. Tämä vaatii hiukan selitystä.

Lääkeaineiden imeytymisprosessi on lievästi sanottuna monimutkainen (ADME). Jotkin lääkkeet hajoavat melkein kokonaan. Hajoamistuotteetkin saattavat olla haitallisia, mutta yleensä ne kuitenkin ovat vähemmän bioaktiivisia. Hyvä tapa puhdistaa lääkeaine on siis kierrättää se ihmisen kautta.

Puhdistus ei kuitenkaan ole täydellinen, ja osa lääkkeestä päätyy aina sellaisenaan virtsaan (tai ulosteeseen). Jos ruumis hajottaa 98% lääkeaineesta, silti 2% aineesta päätyy virtsaan ja sitä kautta luontoon. Dumppausvaikutus on tämän käänteisluku, eli 50. Konkreettisesti: heittämällä yhden pillerin vessaan ihminen aiheuttaa yhtä paljon saastumista kuin syömällä 50 pilleriä.

Olen kerännyt joidenkin lääkeaineiden dumppausvaikutuksia alla. Lukuihin on syytä suhtautua skeptisesti, mutta suuntaa-antavia ne ovat. Listasin lisäksi Netistä kerättyjä arvioita lääkkeiden hinnoista, koska hinta vaikuttanee siihen miten lääkettä kohdellaan.

  • Paracetamol, Aspirin (kipulääke): Alle 2% erittyy virtsaan. Dumppaussuhde on siis  ~50. Hinta on  ~1 sentti per pilleri.
  • Atorvastatin (kolesterolil): <2%. Dumppaussuhde ~50, ~50 snt per pilleri
  • Carbamazepine (epilepsia):  2-3%. Dumppaussuhde ~40, ~20 snt
  • Prozac (antidepressant): ~15%. Dumppaussuhde ~6, ~1 EUR
  • Oxycodone (strong painkiller): ~19%. Dumppaussuhde ~5, ~4 EUR
  • Cetirizin (anti-histamine): 30%. Dumppaussuhde ~3, ~1 EUR
  • Antibiootit: Valtavia vaihteluja. Joissakin tapauksissa 40-80% (NIH). Dumppaussuhde ~2, ~1 EUR/pill (penisilliini)
  • Lisinopril: (verenpainelääke): 100% (Ruumis ei käytännösä hajota ollenkaa). Dumppaussuhde ~1, ~30 sntl.
  • Ehkäisypillerit (COCP): Hankala erikoistapaus. Hajoamistuotteetkin ovat hormoneja, joilla on vaikutusta luontoon. Dumppaussuhde lienee matala. ~1 EUR.

Jos asiaa halutaan tutkia koko yhteiskunnan tasolla, tarvitaan paljon muutakin tietoa esimerkiksi lääkkeen myrkyllisyydetä, lääkkeen käyttäjien määrästä ja hajoamisnopeudesta luonnossa. Ylläoleva lista antaa kuitenkin pika-arvion siitä, mihin ehkä voisi keskittyä.

Ylläolevan perusteella heittäisin arvauksen (näin pienellä tietomäärällä se on pelkkä arvaus), että reseptittömät kipulääkkeet ovat suurin päästöriski. Ihmiset voivat ostaa lääkkeitä reserviin niin paljon kuin tahtovat, ja matalan hinnan takia heillä ei ole insentiiviä välittää vanhentumisesta (on helpompi ostaa uusi lääkepakkaus). Lisäksi näitä lääkkeitä käytetään valtavia määriä. Hukkaan menevien pillereiden määrä on suuri.

Arvaukseni kipulääkkeiden riskistä saa hiukan tukea ainakin yhdestä tutkimuksesta (LHWMP): aspiriinijäämiä löydettiin 24%:sta tutkituista puroista. Aspiriini on periaatteessa myrkyllistä esimerkiksi kissoille (Manning), joskaan puroista löydetyt pitoisuudet eivät sinällään olleet vaarallisia niillekään. Ottaisin silti kohteeksi aspiriinin ja muut vastaavat, koska vaikka pitoisuudet olisivatkin pieniä, mitättömän pienellä vaivannäöllä ne saataisiin lähelle nollaa. Ei ole mitään tarvetta rajoittaa lääkkeiden käyttöä; niitä ei vain pitäisi vetää vessasta alas.

Priorisointi voi auttaa päättämää toimenpiteistä. Miksei laitettaisi nimenomaan kipulääkkeiden yhteyteen huomautuksia siitä, että ne pitäisi heittää pois asianmukaisesti? Jos vastaavat varoitukset laitetaan kaikkiin lääkkeisiin, varoitukset menettävät nopeasti tehonsa. Keskitetään varoitukset sinne, missä kokonaisvaikutus on suurin.

Haluan tiukasti painottaa että tässä arviossa on liian vähän todellista dataa ja liian paljon käsien heiluttelua. Voi olla että aspiriini on ongelma, mutta antibiooteilla ja hormoneilla voi pienissäkin määrissä olla suurempi biologinen vaikutus. Varoitukset kannattaisi ehkä keskittää niihin. Jonkun pitäisi oikeasti laskea tämä läpi; oma ammattitaitoni ei siihen riitä.

Voi tietysti kysyä, onko tällä analyysillä mitään todellista arvoa. Ehkä on, ainakin psykologista. Ympäristöväittely menee helposti junnaamiseksi ja ohi puhumiseksi. Joskus kannattaisi ehkä kokeilla aivan uudenlaista perspektiiviä.

Jätteisiin liittyviä muita kirjoituksia: Jätteet

 

Tirkistelijät tiedustelijoina?

Jos Suomen nettitirkistelijöitä osattaisiin hyödyntää oikein, kuinka paljon saataisiinkaan aikaan?

Viime aikojen tragedioissa virallinen tiedotuspolitiikka on ollut niukkaa ja uhrien yksityisyyttä kunnioittavaa. Media ei yleensä ole julkaissut esimerkiksi uhrien nimiä. Kaikki mahdollinen tieto löytyy kuitenkin netistä erilaisista foorumeista, haluttiin tai ei. Vielä ei Suomessa ole menty siihen, että rikospaikkakuvat leviäisivät villisti, mutta kaipa senkin aika koittaa. Petteri Järvinen tiivistää tilanteen hyvin blogissaan.

“Suomen poliisi tiedottaa niukasti onnettomuuksista ja niiden uhreista. Nimet jätetään kertomatta yksityisyydensuojaan tai “tutkinnallisiin syihin” vedoten.  Periaate on sinänsä hyvä, mutta toimiiko se enää internet-aikakaudella? Nettietsivät tietävät joskus jopa enemmän kuin poliisi …. Tirkistely ei ole sopivaa eikä hienotunteista, mutta se on tietoyhteiskunnan väistämätön seuraus.”

Näinhän asia on. Missä avoimuus, siellä tirkistely. Ja varsinkin näin laman aikaan Suomessa on tuhatmäärin ihmisiä, joilla ei ole muutakaan tekemistä kuin istua koneen ääressä. Nettietsivillä on osaamista ja aikaa, ja kaikki löytyy ennen pitkää.

Laatumedia on kieltämättä aika pallohukkaisen oloista. Nimet julkaistaan vasta kun ne ovat jo kaikilla tiedossa. Yksityiskohtia ei julkaista, vaikka ne ovat jo kaikilla tiedossa.  Vanhanaikaista.

So what? Miksi on huono asia, jos ylläpitää laatua ja ammattietiikkaa? Olkoon sitten vanhakantaista. Ei ole keneltäkään pois, jos laatumedia raportoi asioista ammattimaisesti ja kunnioittavasti, ja antaa muiden tonkia mitä tonkivat. Kun kerran tieto on saatavilla muualtakin, jokainen löytää oman henkisen tasonsa mukaisen informaation.

Ei lehdistön edes tarvitse laskeutua alaspäin, koska alhaalta ollaan tulossa ylöspäin. Olen nimittäin (häpeän myöntää) itsekin seurannut, miten näiden katastrofien palapelin palasia on netissä laitettu kohdalleen. Työn motiiveista ja päämäristä voi olla monta mieltä, mutta vastentahtoisesti on sanottava: taitavaa se on. Ei journalismia, mutta pätevää tiedustelutyötä.

Siksi herää kysymys: kun kerran nettietsivillä on osaamista ja aikaa saada selville asioita joita edes poliisi ei tiedä, niin mihin päästäisinkään jos sitä energiaa ohjattaisiin yhteiskunnallisesti merkittäviin asioihin?  Pakottaa ei tietysti voi, mutta kysyä voi.

Otan konkreettisen esimerkin, jota en kuvaa tarkasti (tarkka tietohan löytyy netistä).

Eräässä kaupungissa on yritetty saada läpi kaatopaikan laajennusta kevyellä prosessilla ilman, että tarvitsisi käydä läpi tiukempaa YVA-prosessia.  Päättäjät kuitenkin havahtuivat vaatimaan YVA-käsittelyä. Osa materiaalista on salaista, mutta julkisia pöytäkirjoja ja muuta tietoa yhdistelemällä saa vihjeitä, mitä ehkä on tapahtumassa. Kaikki tämä tieto on netissä.

Jätteen määrä halutaan viisinkertaistaa.  YVA-prosessi tarvitaan vain, jos tietyt raja-arvot ylittyvät. Sattumaa tai ei, mutta hakija ilmoittaa lähes joka kohdassa tarvitsevansa täsmälleen sen määrän, joka ei juuri ylitä tätä rajaa. Hakemuksessa vedotaan alueen uuteen  jätteenkäsittelystrategiaan. Kyseinen strategia vain ei vielä ole julkinen (mikä selviää vain yhdistelemällä muita tietolähteitä).

Mitään laitonta ei ole tapahtunut, välttämättä ei olla edes harmaalla alueella, mutta hälytyskellojen on hyvä soida. Nyt asiaa seurataankin — ei samalla innolla ja resursseilla kuin vaikkapa julkkisten kännitoilailuja, mutta seurataan kuitenkin.

Vastaavia esimerkkejä on satoja tai tuhansia. Mitä saataisiinkaan aikaan, jos edes osa pätevimmistä tirkistelijöistä siirtäisi energiansa niihin? Väitän, että paljon. En ole niin optimisti että uskoisin näin oikeasti tapahtuvan, mutta potentiaalia olisi.

Muita aihetta sivuavia kirjoituksia: täällä.

Kansalaismittaukset: Voiko kansalaisiin luottaa?

Tyly kysymys ympäristöasioista: Monet kansalaiset eivät luota viranomaisten kykyyn valvoa teollisuuden saasteita. Miksi viranomaisten pitäisi sen paremmin luottaa kansalaisten kykyyn havainnoida ympäristöään?

Väitän: jos viranomaisilta vaaditaan riippumattomuutta ja läpinäkyvyyttä, niin yhtä lailla sitä täytyy vaatia kansalaisilta. Teollisuuden omavalvontaan ei luoteta, mutta ei kansalaisten “omavalvonta” ole automaattisesti sen luotettavampaa. Esitän kuitenkin keinoja, joilla se voisi olla.

Olen seurannut Turun uuden jätteenpolttolaitoksen suunnitteluprosessia. Tunteet käyvät kuumina — ei kukaan täysijärkinen suoranaisesti halua jätteenpolttolaitosta naapuriinsa, en minäkään (en asu aivan vieressä, mutta lähialueella kuitenkin. Itse olen kylläkin päätymässä siihen, että laitoksen hyödyt ovat suuremmat kuin haitat). Tässä ei ole mitään yllättävää. Huomionarvoista sen sijaan on paikallisten ihmisten vahva osaaminen.

Lähialueen asukkaat ovat seuranneet kaatopaikan ja vanhan polttolaitoksen toimintaa vuosikymmeniä. Heillä on osaamista ja sinnikkyyttä jota kuka tahansa yksityisetsivä kadehtisi, ja uskottavia arvioita hyvinkin teknisistä detaljeista (pahimmat päästöt tapahtuvat kun prosesseja ajetaan ylös tai alas, laakerien kuluminen on pahentanut kuljettimien meluisuutta viime vuosina, jne). Lumen väriä eri etäisyyksillä laitoksesta on seurattu.  Myös erilaisia mittauksia on vuosien varrella tehty, mm pH-arvoista.

Viranomaiset eivät näitä mittauksia noteeraa mitenkään. Ja ikävä sanoa, mutta ehkä ei pidäkään. Kun mittauksia on tehty melko satunnaisesti eikä niitä ole täydellisesti dokumentoitu, ulkopuolisen on vaikea ottaa niihin kantaa.  Vaikka uskoisi täysin mittaajien vilpittömyyteen, mittausmenetelmässä on useita ongelmia.

Pahin ongelma liittyy vahvistusharhaan (confirmation bias). Toisin sanoen, mukaan otetaan vain mittauksia, jotka tukevat väitettä että laitos saastuttaa. Harvalle tulee edes mieleen käydä valokuvaamassa lunta niinä päivinä, kun siinä ei ole saasteita. Tai merkitä ylös ne päivät, jolloin mitään hajuhaittoja ei ole huomattu. Poikkemien perusteella voidaan saada kuva laitoksen maksimipäästöistä (joskaan ei kalibroituna), mutta keskiarvosta ja kokonaisrasituksesta ne eivät kerro mitään.

Tämä EI ole tietoista harhauttamista!  Se on psykologisesti jopa välttämätöntä. Niinä päivinä kun kaikki on hyvin, on järkevämpää unohtaa koko asia. Muussa tapauksessa stressi tappaa nopeasti.

Tästä seuraa kaksi johtopäätöstä, toinen triviaali ja toinen vähemmän triviaali.

A. Triviaali johtopäätös

Mittaukset tulisi automatisoida niin pitkälle kuin mahdollista. Teknologia ei kuitenkaan vielä ole niin kypsää tai halpaa, että joka kodin pihaan saataisiin luotettava päästömittari (eikä tällaisten sensoreiden luotettava operointi ole helppoa).

Milloin automatisointi ei onnistu, esimerkiksi juuri hajuhaitoissa, pitää etsiä yksinkertainen tapa mitata tilannetta ilman mitään vaivaa. Miksi ei sovellettaisi jonkinlaista  tykkää-nappia (ks kuva)? Ulko-oven viereen neljä nappia joilla hajutilannetta voi arvioida (erinomainen, hyvä, huono, todella huono)? Aina ovesta kulkiessaan mittaja napauttaa oikeaa nappia. Puolen sekunnin työ, josta tulee nopeasti automaattista. Käyttöliittymän ei ehkä kannata olla täsmälleen juuri kuvan kaltainen, mutta asian ydin on silti helppokäyttöisyys.

Soveltuuko tämä käyttöliittymä hajumittauksiin? Kuva: YLE / Karoliina Hult

Ja kun laitteen käyttämisestä tulee automaattista, se alkaa ennen pitkää antaa uskottavaa aikasarjaa jota voi verrata esimerkiksi paikalliseen tuulen suuntaan (jonka mittaa toisen osallistujan pihalla oleva sääasema). Järjestelmät eivät ole ilmaisia, mutta hinnat laskevat koko ajan. Tässä ei ole mitään mahdotonta.

B. Ei-triviaali johtopäätös

Vähemmän triviaali johtopäätös on se, että valvojien pitäisi olla jokseenkin välinpitämättömiä sen suhteen, mitä he ovat valvomassa. Toisella tapaa sanottuna, ainakin analyysin täytyisi tapahtua aivan muualla kuin itse tapahtumapaikalla, eikä analyysiin ei saisi liittyä mitään tunteita.

Tähän löytyy suora referenssi ihmisoikeuspuolelta: Amnesty International. Amnestyn jäsenet eivät (lähtökohtaisesti) ota kantaa oman maansa asioihin. Tällä tavalla pystytään parantamaan järjestön riippumattomuutta ja puolueettomuutta (ja lisäksi jäsenten henkilökohtaista turvallisuutta).

Vastaavalla tavalla kansalaismittauksissa pitäisi eriyttää toisaalta mittausten teko ja toisaalta niiden suunnittelu, analysointi ja johtopäätökset. Täydellinen palomuuri ei käytännössä onnistu. Jokainen laitos on erilainen, ja paikallisilla on paras kuva siitä, mihin pitää keskittyä. Paikallisten on siis oltava mittaussuunnitelman tukena, mutta ei päättämässä siitä. Käytännön syistä heidän pitää myös tehdä mittaukset, mutta senkin täytyisi tapahtua valvojan seurannassa ja käskystä.

Ehdottamani menee vähän joka suhteessa  ihmisluonnetta vastaan. Pitäisi siis suostua siihen, että on itse vain toisten orja, joka juoksee mittaamaan kun käsketään? Tai jopa hankkia omilla rahoillaan mittalaitteen tietämättä, mitä se varsinaisesti tekee? Ja olettaa, että joku jossakin muualla “tietää paremmin” mitä ollaan tekemässä? Melko kovaa näyttöä täytyy ehdottajalla olla.

Mutta osaamista Suomessa olisi. Esimerkiksi Turun jätteenpolttolaitoksen seurantaa voisi johtaa vaikkapa Lappeenrannasta (Lappeenrannan yliopistossa on jätealan osaamista, joten siellä voisi olla jopa mahdollisuus käyttää opiskelijatyövoimaa). Vastaavasti Turusta käsin voitaisiin tukea Vaasan jätteenkäsittelylaitoksen seurantaa — Turussahan on jätteenpoltosta Suomen ainoa pitkäaikainen kokemus. Kokenut paikallinen osaa yhdellä käynnillä arvioida, mistä kohtaa kannattaisi mitata ja mitä.

En tiedä, olisiko mitään mahdollisuutta oikeasti motivoida ihmisiä tähän. Paikallisia mittaajia motivoi nimenomaan se, että kyse on heidän omasta elinympäristöstään ja terveydestään. Jaksaako ketään Turussa enää oman stressinsä päälle kiinnostaa, mitä Vaasaan kuuluu? Ehkä, ehkä ei.  Väsymys ainakin paistaa ihmisistä läpi jo nyt.

Entä mistä raha ja resurssit, ja kuka tätä ylimmällä tasolla johtaisi? En tiedä. Teknologia ei tässä ole vaikein puoli (vaikka haastava onkin). Inhimillisistä ja poliittisista asioista tämä on kiinni.

Muita aihetta sivuavia kirjoituksia: täällä.

Translate »