Category: Ympäristö

Mistä löytyvät ilmastopolitiikan aikuiset?

Elämme kovia aikoja. Median mukaan koko Suomi keräsi juuri voimansa “talvisodan hengessä”, ja runttasi EU-parlamentissa läpi niinsanotun lulucf-kompromissin metsien käytössä. Käytännössä Suomi aikoo hakata surutta metsiämme, eli kriittisiä hiilinieluja. Itsekäs etumme oli tärkeämpi kuin yhteinen globaali vastuumme.

Suomen uskottavuus ilmastoasioissa kärsi kirvelevän tappion. Tutkijoiden viestihän on yksikäsitteinen. Massiivisilla lisähakkuilla emme pysty täyttämään niitä ilmastovelvoitteita joihin olemme sitoutuneet.

Käytännössä joudumme sitten vähentämään päästöjä muulla tapaa, esimerksi liikenteestä ja asumisesta. Tosin juuri viime
viikolla saimme tästä taakanjakomekanismista hallituksen selonteon. Selonteosta ei ole paljon tiedotettu, ehkä jo siksikin että selonteon omilla alkusivuilla todetaan, että selonteossa esitetyt keinot eivät tule riittämään. Sellainen selonteko.

Suomi joutuukin nyt ilmastoasioissa kärvistelemään ja häpeämään siihen asti, että hallitus vaihtuu.

Vihreiden on lähdettävä siitä, että seuraavassa hallituksessa me toimimme toisin. Näyttää siltä, että jää meidän vastuullemme olla aikuisia ja valvoa, että Suomessa tehdään täysipäistä ilmastopolitiikkaa kaikessa: energiassa, metsätaloudessa, maataloudessa, liikenteessä, asumisessa, ruoka-asioissa. Se vastuu täytyy ottaa äärimmäisen vakavasti.

Kiitos.

Puhe on pidetty Vihreiden puoluevaltuuskunnassa 23.9.2017

 

Energia, visio ja uskottavuus: Puhe Vihreiden puoluekokouksessa 2017

Pidin alla olevan kahden minuutin puheenvuoron Vihreiden puoluekokouksessa 2017. Tulin myös valituksi Vihreiden puoluevaltuuskuntaan kaudelle 2017-2019, mielipiteistäni huolimatta. Vihreissä arvostetaan sitä että uskaltaa avata suunsa.

Arvoisa puoluekokous.

Tuon teille Tieteen ja teknologian vihreiden terveiset.

Hallitustason viimeaikaisia farsseja seuratessa voi tehdä vain yhden johtopäätöksen. Meidän Vihreiden on entistäkin tiukemmin pidettävä kiinni asiallisuudesta, arvoistamme, ja tiukasta faktapohjaisuudesta.

Pitkällä aikavälillä yksi fakta on yli kaiken. Jos ilmastonmuutokseen ei puututa jämäkästi, kaikki muu jää lopulta puuhasteluksi.

Suomen hallitus on omalta osaltaan juuri hyväksynyt bioenergiaselonteon, jonka asiantuntijat ovat jo nyt systemaattisesti tyrmänneet. Hallituksen suunnitelma lisää metsähakkuita. Se tuhoaa metsiämme, eikä hidasta ilmastonmuutosta.

Vihreät on aiemmin hyväksynyt oman energiavisionsa. Visio esittelee skenaarion, jolla Suomen energiantarve voitaisiin täyttää. Se liikkuu melko yleisellä tasolla. Tulevana hallituspuolueena meillä on kuitenkin oltava malli, jossa myös tekninen ja taloudellinen toteutettavuus on arvioitu vastaansanomattoman tarkasti. Visiota täytyy siis seuraavaksi tarkentaa ja konkretisoida.

Ennen muuta on selvitettävä, mitä tapahtuu jos bioenergian päästökohtelu EU:ssa muuttuu tiukemmaksi. Jos ja kun biomassan käytölle tulee rajoituksia, hallituksen strategia romahtaa välittömästi. Mutta myös oma visiomme kärsii, koska siinäkin bioenergialla on edelleen roolinsa.

Tämä tarkastelu voi osoittaa, että vision oletuksia onkin tarkennettava tai jopa muutettava. Silloin niitä tulee rohkeasti muuttaa. Tärkeintä on uskottavuus. Jos pystymme seuraavassa hallituksessa esittämään nykyhallituksen energiakatastrofille sellaisen vaihtoehdon jota ulkopuolisetkaan eivät pysty tyrmäämään, olemme täysin voittamattomia.

Kiitos.

Hälytysvalojen vilkuntaa

Energia-asioissa ei pidä luottaa yhteenkään simulaatioon, joka väittää väittävänsä jotakin tulevaisuudesta.  Ainakaan ei pidä luottaa sokeasti. IEA:n tuorein puhtaan energian seurantamalli on kuitenkin niin hätkähdyttävä, että jokaisen ilmastosta kiinnostuneen tulisi perehtyä siihen.

Mallin suurin ansio on se, että toisin kuin lähes kaikki muut lähteet, se katsoo kokonaisuutta: sähkö, energian varastointi, liikenne, betoni, teollisuus, valaistus, kevyt liikenne, raskas liikenne, rakennusten energiatehokkuus, laivateollisuus, jne jne.

Kokonaisuus on mallissa jaettu 26 eri sektoriin, joiden pitäisi kaikkien olla vihreällä, jos ilmaston lämpeneminen aiotaan pysäyttää edes kahteen asteeseen vuoteen 2025 mennessä. Oranssilla olevissa olevat ovat menossa oikeaan suuntaan, mutta ei tarpeeksi. Punaisella olevat menevät väärään suuntaan.

Continue reading Hälytysvalojen vilkuntaa

Fennovoima ja pehmeät arvot

Helsinkiläinen vihreä ehdokas Atte Harjanne teki rohkean teon, ja kirjoitti blogikirjoituksen “Miksi Fennovoima on surkea hanke, jolle toivon kaikkea parasta”.  Aten tiivistelmä:  ” Suomen, maailman ja ilmaston kannalta on parasta, että Fennovoiman hanke toteutuu sujuvasti ja mallikkaasti, eikä hanketta kannata kammeta tarkoituksella nurin.”  Teksti kannattaa lukea kokonaan, koska perustelut on kirjoitettu niin hyvin.

Olen asiasta samaa mieltä.  Tuohon tekstiin on vaikea lisätä enää mitään olennaista, mutta  omin sanoin tiivistäisin asian näin:

• Luonnonsuojelijana en halua torjua ainuttakaan päästötöntä terawattituntia missään päin maailmaa, varsinkin kun Suomessa pääasiallinen vaihtoehto näyttää olevan metsiemme polttaminen.

• Veronmaksajana pidän varmana, että hanke on 50 vuoden aikaskaalassa kannattava vaikka lyhyemmällä saattaa tullakin kalliiksi. Jos haluamme oikeasti rajusti vähentää hiilidioksidipäästöjä, joudumme sähköistämään aivan kaiken, traktoreita ja laivoja myöten. Sähkön kysyntä tulee räjähtämään, jos dekarbonisaatio etenee.

• Suomalaisena näen, että geopoliittinen riski toteutui jo kesällä 2015, kun peliä ei puhallettu poikki Migrit Solarna -pelleilyn takia.

Olen jo aiemmin ilmaissut, että  ydinvoiman ideologinen vastustaminen on ilmastolle tuhoisaa.  Toisaalta Fennovoima on niin sysimusta hanke, että  olen ollut epävarma mitä tekisin mahdollisessa Fennovoima- äänestystilanteessa.

Oikeastaan en enää ole epävarma.   Olisi vastuutonta lähteä kaatamaan hanketta kunnissa enää tässä vaiheessa. Valtiolla oli se mahdollisuus vuonna 2015; sitä ei käytetty;  ja nyt on mentävä eteenpäin.  Tässä näkemyksessä saatan jäädä vähemmistöön; sitten jään.  En aio ottaa asiasta pakkomiellettä.

Turun Vihreiden kuntavaaliohjelmassa on paljon muita asioita, joihin paukkuja kannattaa laittaa.    Itse olen vähintään yhtä kiinnostunut ajamaan kuivan systemaattisella tyylilläni vaikkapa koulumetsiä, kasvisruokapäiviä,  autoilun ongelmien vähentämistä,  tai koulujen tiedekerhoja — aivan tavallisia pehmeitä vihreitä asioita.

Kirjoittaja on Vihreiden kuntavaaliehdokas Turussa, numerolla 169. Ks lisää täältä sekä FB-sivuilta.  

Lisäys: muista kuntavaaliehdokkaista ainakin Tuomo Liljenbäck (Turku) on päätynyt samoille linjoille.

 
(Kuvassa Ruissalon luontoa. Kuvalähde: E Punju)

Pehmeät arvot kovalla datalla: case koulumetsät

Pehmeitä arvoja puolustetaan yleensä tavoilla jotka ovat  pehmeitä ja tunteisiin vetoavia. Usein se onkin paras tapa. Pidän kuitenkin tärkeänä, että pehmeitäkin arvoja yritettäisiin vääntää numeroiksi ja dataksi.  Silloin puolustaminen on paljon tehokkaampaa ja monipuolisempaa.  Otan esimerkkinä koulumetsät.

Kaikki kaupunkimetsät ja viherkohteet ovat tärkeitä, monella tapaa — virkistys, hulevesien hallinta, biodiversiteetti, ja jopa terveysvaikutukset. Siitä huolimatta jokasta pusikkoa ei aina pysty säilyttämään. Joskus suurempi etu (lähinnä tiivis rakentaminen) voi vaatia sen, että jokin luontokohde tärvellään. Kaupungissa joudutaan elämään kuten kaupungissa, ja tekemään ikäviäkin päätöksiä.

Nämä päätökset tehdään käytännössä arvojen perusteella, mutta ne pitäisi pystyä priorisoimaan ja perustelemaan mahdollisimman tarkkaan numeroilla ja datalla.

Arvotasolla on yksi “luontotyyppi”, jota haluaisin puolustaa hyvin tiukasti: koulumetsät. Suomen luonnonsuojeluliiton määritelmä on tiivis ja hyvä: “Koulumetsä on koulua tai päiväkotia lähellä oleva pysyvä metsäluontokohde, joka sopii lasten ja nuorten opetuksen, kasvatuksen ja virkistyksen tarpeisiin. Ulkona oppiminen aineesta ja aiheesta riippumatta sekä metsäluonnon monimuotoisuuden vaaliminen ovat tärkeitä tavoitteita.”

En ole itse fanaattinen ulkoilmaihminen, mutta pidän tärkeänä että juuri lapsille annetaan mahdollisuus olla luonnossa niin paljon kuin mahdollista. Jokainen päättää sitten itse vanhempana, viettääkö vapaa-aikansa metsässä vai pleikkarin ääressä.  Mutta jos lapsena ei ole saanut mitään kokemusta metsästä, todellista valinnanvapautta ei ole, vaan pleikkari voittaa aina.

Pehmoilu pehmoiluna, data datana.  Tuossa on päämäärä.   Miten päämärän voisi vääntää numeroiksi, jotta sitä voisi oikeasti ajaa eteenpäin? Ei se aivan täydellisesti väänny, mutta suuntaviivoja voi hahmottaa.

Continue reading Pehmeät arvot kovalla datalla: case koulumetsät

Translate »