Category: Ympäristö

Talvivaara 29: Julkinen ja kritisoitava

 

Kuka tahansa saa kutsua itseään asiantuntijaksi. Useimpien ei kannattaisi. Siitä huolimatta olen tuottanut sisältöä tähän “luontoväen asiantuntijaryhmän” tekemään analyysiin, vaikka en laske itseäni asiantuntijaksi missään syvällisessä tai perinteisessä mielessä.

Arvio on tehty nimenomaan julkiseksi ja kritisoitavaksi, vastapainona muiden ryhmien analyyseihin, jotka ovat salaisia ja mahdottomia kritisoida tai arvioida.

Koko raportti pdf-muodossa: Talvivaara-arvio

“LUONTOVÄEN ASIANTUNTIJARYHMÄ” 11.11.2013

AVOIN KIRJE TALVIVAARAN RAHOITUSTA KÄSITTELEVÄLLE MINISTERIRYHMÄLLE

Olemme ryhmä luonto- ja ympäristöaktiiveja. Olemme seuranneet Talvivaaran toimintaa ja
tilannetta vuoden 2011 keväästä alkaen. Ryhmä on epävirallinen ja epämuodollinen.

Olemme  antaneet ryhmän arviointeja mm Suomen luonnonsuojeluliiton, Kainuun luonnonsuojelupiirin ja  paikallisten asukkaiden sekä tiedotusvälineiden käyttöön. Osalla toimijoista on sidonnaisuuksia Suomen luonnonsuojeluliittoon.

Ryhmän arviointien laatimiseen ovat osallistuneet mm
– Helvi Heinonen-Tanski, MMT (mikrobiologia), dosentti, noin 40 vuoden kokemus tutkimusta ja opetusta Helsingin ja Itä-Suomen (Kuopion) yliopistoissa.
– Heli Jutila, FT (ekologia), MBA, ympäristöasiantuntija, 20 v. kokemus ympäristöhallinnosta
– Heikki Simola, ympäristötieteen dosentti
– Jakke Mäkelä, FT (fysiikka)
– Jari T Natunen, FT, biokemisti
– Juha V Mentu, MMM (mikrobiologia), ympäristöbiologi
– Pertti Sundqvist, majuri evp, tämän dokumentin yhteyshenkilö
(sähköposti pertti@dinikon.net puh 050 432 8281)
Ryhmän toimintaan on osallistunut muitakin henkilöitä.

Ryhmä on laatinut arvion Talvivaaran kaivoksen sulkemismahdollisuuksista ja bioliuotuksen
ongelmista. Sulkemista koskeva osuus annettiin Leo Straniuksen käyttöön ennen lauantaina  9.11.2013 YLE:n aamutelevisiossa esitettyä keskustelua.

Arvio on tämän saatekirjeen liitteenä.

Tämä asiantuntijaryhmän arvio ei ota kantaa Talvivaaran sulkemiseen, se vain esittää, miten se voisi olla toteutettavissa. Vaikka yhtiö jatkaisi toimintaansa, tuotannon jatkuminen ei lainkaan vähennä jälkihoidon tarvetta ja kustannuksia. Toiminnan laajentaminen sellaiseksi, että se olisi taloudellisesti kannattavaa, lisää ympäristön kuormitusta ja riskejä. Bioliuotuksen tehostaminen siinä määrin, että tuotanto voitaisiin kolminkertaistaa, on erittäin hankalaa.

Arviot on tehty julkisten lähteiden perusteella. Talvivaara ei anna riittävästi detaljitietoa, että
arvioita voitaisiin tarkentaa. Myöskään Pohjolan johtama ryhmä ei julkaise arvioitaan.
Talvivaaran uskottavuuden vuoksi pidämme avoimuutta erittäin tärkeänä.

Ryhmän puolesta
Pertti Sundqvist

Koko raportti pdf-muodossa: Talvivaara-arvio

Laajempaa teknistä ja historiallista taustaa löytyy mm täältä: http://www.zygomatica.com/talvivaara/).   Kirjoittaja kuuluu Suomen Luonnonsuojeluliittoon, mutta spekulaatiot, mielipiteet, tulkinnat ja virheet ovat puhtaasti omia.

Talvivaara 28: Positiivista edistystä: Talvivaara-ohipuhuminen vähentymässä?

 

Ylen Aamu-TV:ssä  oli vaihteeksi erinomainen haastattelu (ks Ylen uutiset ja suorana Yle Areena). Vastakkain olivat Talvivaaran asiaa ajava edelleen hieman epäselvällä mandaatilla toimiva asiantuntija ja Luonto-liiton toiminnanjohtaja.

Julkaistu Uuden Suomen blogina 9.11.

Jos muukin keskustelu pääsisi tälle asiallisuustasolle ja media tälle ammattitasolle, oltaisiin aivan eri tilanteessa kuin nyt. Keskustelussa ainakin avautui yksi paljon kohua herättänyt mutta väärin ymmärretty kysymys; toinen vastaava kysymys on vielä auki.

Pysäyttäminen teknisesti  mahdollista: sittenkin totta.

Tähän saakka julkisuudessa on paljon esitetty väitettä, että Talvivaaran ”bioliuotusprosessin sulkeminen ei ole mahdollista”. Ehkä dramaattisin, mutta samalla seikkaperäisin, on Kainuun Sanomien ”Miksi Talvivaaran pysäytys olisi ympäristökatastrofi”.

Näiden artikkelien perusteella näkee melko nopeasti, missä on ongelma. Termi ”pysäyttää” käsitetään tällä hetkellä kahdella aivan eri tavalla.

Mitä ilmeisimmin Talvivaara tulkitsee vastapuolen tulkitsevan termiä niin, että prosessi voitaisiin tuosta vain pysäyttää ja kaivos jättää korpeen ruostumaan. Näin ei termiä kuitenkaan tiettävästi ole kukaan tulkinnut.

Toiminnanjohtaja tiivistää blogissaan sen, miten luonnonsuojelupuoli itse asiassa ”pysäyttämisen” ymmärtää.  Myös asiantuntija myönsi haastattelussa, että sulkemisprosessi menisi näin, ainakin pääpiirteissään:

1. Lopetetaan uuden malmin louhiminen, rikkihapon syöttäminen bioliuotukseen ja kasojen ilmastus. Jatketaan veden kierrättämistä ja metallien talteenottoa.

2. Pysäytetään veden kierrätys lohkoittain, siirretään metallit toiseen kasaan, jota ei ilmata eikä kastella. Peitetään kasat kunnolla, jotta ne eivät aiheuta vuotoja.

3. Maisemoidaan ja palautetaan alue stabiiliin tilaan sekä turvataan alueen työpaikat esimerkiksi edistämällä luontomatkailua.

Kyseessä ei todellakaan ole mikään “käännetään hanasta ja toiminta loppuu”-periaate, vaan vuosikausien turhauttava urakka. Talteenotosta syntyy edelleen nikkeliä voidaan ottaa talteen ja myydä, jolloin konkurssipesä saa edes hieman tuloja. Sinkki on jo myyty etukäteen kymmeneksi vuodeksi, eikä ole selvää voiko konkurssipesä perua ennakkomyyntiä. Joka tapauksessa nämä rahat ovat lillukanvarsia kokonaisuudessa, eivätkä paljon lohduta.

Henkilökohtaisesti pidän  kolmoskohdan kakkososaa ehkä hiukan ylioptimistisena. Ideoita toki on, luontomatkailun kehittämisestä esimerkiksi cleantech-keskuksen perustamiseen Kainuuseen. Mutta eivät työpaikat taikatempuilla synny. Kainuulle alasajo olisi vaikea paikka, sitä ei käy kiistäminen.

Työllisyysargumenttiin on kuitenkin vaikea vedota, jos kaivosta ei alunperinkään olisi pitänyt rakentaa näin huteralle pohjalle. Kyseessä ei ole toimivan elinkeinon alasajo, vaan kaupallisesti elinkelvottoman toiminnan tekohengityksen lopettaminen.

Konkurssi aiheuttaisi hanskojen tippumisen ja ympäristökatastrofin: vielä auki

Asiantuntija on Iltalehdessä esittänyt lievästi kummallisia väitteitä. Optimistisesti oletan, että kyseessä on väärinymmärrys, ja asiantuntija vielä selventää näkemyksiään, kuten teki jo Aamu-TV:n haastattelussa sulkemisen suhteen.

Siteeraus:  “Tavanomainen konkurssipesä ei tällaista varautumista tekisi.- Jos laitos siirtyisi normaalin konkurssihallinnon haltuun, niin paikallehan tulisivat juristit myymään omaisuutta pois ja henkilökunta poistuisi, NN sanoo. - En oikein tiedä miten juristit selviäisivät vesitaseen hallinnasta.”

Jos kyseessä olisi tavanomainen konkurssipesä, noin ehkä tapahtuisikin. Kyseessä kuitenkaan ei ole tavanomainen konkurssipesä, ja viranomaiset tuskin ovat aseettomia estämään katastrofia.

Tiiviisti:  Viime kädessä ympäristölupa koskee toimintaa, ei yritystä.

Hahmotan karikatyyrillä. Omistan bensa-aseman. Minun on ympäristöluvan mukaisesti huolehdittava, että bensaa ei valu maahan. Jos myyn aseman, sama ympäristöluvan mukainen velvollisuus säilyy myös seuraavalla omistajalla, jos hän toimintaa jatkaa.  Muussa tapauksessahan hän voisi lorotella vapaasti (tai jopa myydä aseman takaisin minulle seuraavalla viikolla, jolloin voisin itsekin lorotella. Ovela löytää ovelat keinot).

Sama koskee myös konkurssia. Konkurssi ei anna konkurssipesälle oikeutta lorotella vapaasti, vaan sen on tavalla tai toisella pidettävä huoli siitä, että ympäristöluvassa pysytään.

Millä tavalla? Se on viime kädessä konkurssipesän hoitajan ja valvontaviranomaisten välinen asia, ja siihen on ulkopuolisen vaikea ottaa kantaa.

On kuitenkin tässä tapauksessa aivan selvää,  että viime kädessä valtio astuu väliin ja antaa verorahoja akuutin katastrofin ehkäisemiseksi, jos sellainen todella uhkaa. Kyseessä ei ole mikään markkinatalouden häiriöitä aiheuttava laiton tukitoimenpide, vaan jokaisen valtion suvereeni oikeus puolustaa kansalaisiaan ja ympäristöään.

Jos joku aidosti olettaa että valtio kliinisen psykopaattisesti antaisi vapaan markkinatalouden hengessä katastrofin tapahtua, on tällainen ihminen saavuttanut sellaisen nihilismin tason jota minun on vaikea edes hahmottaa.

Laajempaa teknistä ja historiallista taustaa löytyy mm täältä:http://www.zygomatica.com/talvivaara/).   Kirjoittaja kuuluu Suomen Luonnonsuojeluliittoon, mutta spekulaatiot, mielipiteet, tulkinnat ja virheet ovat puhtaasti omia.

Talvivaara 26: Mikä on olkinukkeargumentti?

 

A-Studion haastateltavana oli eilen [6.11.]  asiantuntija, joka ilmoitti (epätarkkojen muistiinpanojen mukaan) että ”jokainen kemiaa tai fysiikkaa hiukan lukenut ymmärtää, että Talvivaaran biolioutusprosessia ei voi pysäyttää”.

Julkaistu Uuden Suomen blogina 7.11.2013

Tämän perusteella viranomaiset, tai Talvivaara itsekään, eivät ole ollenkaan lukeneet kemiaa tai fysiikkaa.  Täältä nimittäin löytyy Talvivaaran oma lopettamissuunnitelma vuodelta 2009, ja täältä Aluehallintoviraston tarkennnus siihen (pdf  täällä ja täällä). Ks myös mm Suomen Luonto 4.11.

Asiantuntija totesi aivan oikein (taas muistiinpanojen mukaan) että kaivosta ”ei voi sulkea niin, että laitetaan vain ovi kiinni”.  Tällaista ei tietääkseni kukaan ole edes esittänyt.

Hallittu alasajo kestää aikansa kun kemikaalien syöttäminen lopetetaan, liuoskierros pysäytetään, kasat peitellään, ja muutenkin siivotaan paikat. Se kestää kuukausia, mahdollisesti vuoden pari. Hiljaa hyvä tulee. Mutta juuri tätä varten yhtiöllä on 31 miljoonan euron vakuudet, nimenomaan konkurssitilanteisiin.

Tämä on klassinen esimerkki olkinukke-argumentista: vääristellään vastapuolen argumentti niin lapselliseksi, että se on helppo kumota.

Tarkemmin asiantuntijan väitteisiin voi ottaa kantaa vasta, kun asiantuntijan mainitsema riippumaton kuuden hengen huippuasiantuntijaryhmä julkaisee tulokset, joiden perusteella se on näihin olkinukke-argumentteihinsa päätynyt.

Laajempaa teknistä ja historiallista taustaa löytyy mm täältä:http://www.zygomatica.com/talvivaara/).   Kirjoittaja kuuluu Suomen Luonnonsuojeluliittoon, mutta spekulaatiot, mielipiteet, tulkinnat ja virheet ovat puhtaasti omia. 

Talvivaara 27: Olisiko Talvivaaran konkurssi akuutti ympäristökatastrofi?

 

Talvivaara-asiantuntijaksi nimetty henkilö on Ylen haastattelussa todenut seuraavaa: “Talvivaaran kaivosyhtiön mahdollinen konkurssi saattaisi olla alueen luonnolle katastrofi. Näin pelkää Talvivaaraa tutkinut tekniikan tohtori N.N.:  On suuri riski, että ympäristöasiat jäävät hoitamatta ja ne ovat kuitenkin asioita, tämä vesien hallinta, mitä siellä pitää joka päivä hoitaa.”

Julkaistu Uuden Suomen blogissa 8.11.2013

Onko asiantuntijan arvio ymmärrettävä niin, että konkurssitilanteessa toiminta kaivoksella pysähtyy kuin seinään? Työntekijät kävelevät kotiin, sähköt käännetään pois päältä, jätevesialtaisiin kertyy pikkuhiljaa miljoonia kuutioita lisää  jätevettä kunnes sitten vuosien päästä padot pikkuhiljaa murtuvat ja metallitulva saastuttaa luonnon?

Asiantuntijan todellinen osaaminen on toistaiseksi testaamatta (ks “Mikä on olkinukkeargumentti“). Käytännössä tässä nimenomaisessa tapauksessa on kaksi skenaariota.

A. Väite on totta, koska valtio on passiivinen ja antaa ympäristön pilaantua

Asiantuntijan arvio voi teoriassa jopa pitää paikkansa, jos oletetaan että valtio olisi mahdollisessa konkurssitilanteessa täysin passiivinen tekijä, joka ei voi muuta tehdä kuin antaa katastrofin tapahtua.

On vaikea tietää, puhuuko asiantuntija velkasaneerauksesta vai konkurssista. Arvioidaan molemmat.

Yrityssaneeraus: Asianajajaliiton web-sivujen mukaan “Yrityssaneerausmenettelyn tavoite on taloudellisissa vaikeuksissa olevan yrityksen tervehdyttäminen ja velkajärjestelyn aikaansaaminen. Tarkoitus on välttää pohjimmiltaan kannattavan yritystoiminnan ajautuminen konkurssiin. Menettely perustuu yrityssaneerauslakiin 25.1.1993/57.”

Konkurssi: Oikeus.fi mukaan “Konkurssi on menettely, jossa velallisen koko omaisuus käytetään yhdellä kertaa hänen velkojensa maksuksi suhteellisesti kunkin velan suuruuden mukaan.”

Uskottava se on: lakipykälässä ei mainita mitään siitä, että yrityssaneerausta voisi käyttää ympäristövahinkojen estämiseen tai korvaamiseen. Konkurssilainsäädännössäkin velkojan etu on ainoa etu.

Toki meneillä olevat vahingonkorvausprosessit vaikuttavat varmasti siihen, miten konkurssipesää jaetaan. Mutta tämän mallin mukaan valtiolla ei olisi vaikutusmahdollisuuksia enää ollenkaan. Solidium on omistaja, ei velkoja. Jos valtio esittää vahingonkorvausvaatimuksia, jono on pitkä.

B. Väite ei ole totta, koska valtio on aktiivinen ja ottaa jälkihoidon tehtäväkseen

Helposti unohtuu, että konkurssitilanteessakin viranomaisilla on valtaa. Tässä tapauksessa myös taloudellinen vipuvarsi. Talvivaaralla on 31 miljoonan euron vakuus kaivoksen sulkemista varten, nimenomaan konkurssitilanteita ajatellen.

Valvontaviranomaisilla (Kainuun ELY-keskus) on suvereeni valta päättää, millä tavalla ja riskeillä alasajo tapahtuu. Kainuun ELY-keskuksen toiminta on tosin ollut lievästi sanoen huteraa, mutta parempaakaan osaamista Suomessa ei ole. Jos altaat todella ovat tuollainen riski (ja luultavasti ne ovat), niiden tyhjentäminen on ykkössijalla.

Mistä löytyvät osaavat työntekijät? Valtio ei tietenkään voi pakottaa ketään töihin ilmaiseksi. Sen sijaan asiallisia työntekijöitä saa maksamalla asiallista palkkaa.

On jokseenkin selvää, että tämä 31 miljoonaa ei riitä ympäristövaurioiden korjaamiseen. Se ei välttämättä riitä kokonaan edes tehtaan alasajoon,  koska mitoitus on tehty oletuksella että tehdasta on hoidettu asianmukaisesti. Sen sijaan asiantuntijan esittämä akuutti katastrofi sillä voidaan estää.

Kumpi skenaario pitää paikkansa?

En osaa sanoa, koska en väitä itseäni asiantuntijaksi. Konkurssilakia en tunne käytännössä ollenkaan. Tuo 31 miljoonaa sen sijaan on tiedossa, samoin viranomaisten toimintavaltuudet.

Onko tällä asialla merkitystä? On siinä mielessä, että mihin tahansa ja kenen tahansa esittämään kiristykseen ei ole syytä alistua. Jos skenaario B pitää paikkansa, ja asiantuntijan arvio on tässä ollut harhainen, millä luottamuksella pitäisi suhtautua asiantuntijan muihin väitteisiin? En tiedä.

Talvivaaralla on jo tarpeeksi monia todellisia riskejä, joilla se pystyy kiristämään suomalaisia. Ei sen tarvitse enää kehitellä tällaisia ylimääräisiä uhkakuvia.

 

Lisäys: Ks Vihreän langan artikkeli aiheesta.

Lisäys 2: Ks asiantuntijan haastattelu Ilta-Sanomissa.

Laajempaa teknistä ja historiallista taustaa löytyy mm täältä:http://www.zygomatica.com/talvivaara/).   Kirjoittaja kuuluu Suomen Luonnonsuojeluliittoon, mutta spekulaatiot, mielipiteet, tulkinnat ja virheet ovat puhtaasti omia.

Talvivaara 25: Juuri saatujen tilastojen mukaan….

 

Poikkeuksellisesti lähes puhtaasti graafinen blogi. Taustalla gallup-kysely, jonka Talvivaara teetättänyt (ks täältä). Talvivaaran kunniaksi (ilman mitään sarkasmia tällä kertaa) on sanottava, että he julkaisivat myös raakadatan (täällä). Tämän saman datasetin perusteella media on nyt julkaissut ainakin seuraavat otsikot:

Noin klo 10: Yhtiön oma versio:

Screen shot 2013-11-05 at 14.31.01

Klo 10:29 Kainuun Sanomat tulkitsee:

Screen shot 2013-11-05 at 14.19.20

Klo 10:31 Helsingin Sanomat perustelee:

Screen shot 2013-11-05 at 14.20.52

Klo 11:00 Talouselämä huomioi:

Screen shot 2013-11-05 at 14.22.12

Klo 11:27 Sotkamo-Lehti pohtii:

Screen shot 2013-11-05 at 14.23.04

Klo 12:04 Verkkouutiset epäilee:

Screen shot 2013-11-05 at 14.23.59

Klo 13:03 Yle arvioi:

Screen shot 2013-11-05 at 14.26.54

Klo 14:36 Kaleva analysoi:

Screen shot 2013-11-05 at 14.35.50

 

Ilmeisesti kyse todellakin on samasta kyselystä, niin vaikeaa kuin se onkin uskoa. Tilastojen tulkinta onkin tunnetusti enemmän taiteenlaji kuin tiede. Tämä median taiteellisen luovuuden riemukulku saattaa hyvinkin jatkua vielä pitkälle iltaan. Mutta tämän raporttini päätän tältä erää tähän.

 

 Lisäys klo 18:05

Tämän kirjoituksen pointti ei varsinaisesti ole pilkata mediaa (vaikka kyllä sekin mielessä käy). Pikemminkin pointti on se, että joskus “tutkimukset” eivät vain tarkoita yhtään mitään. Talvivaaran gallup ei ole vääristelty eikä huono eikä hyvä. Se on vain täysin vailla informaatiosisältöä, minkä nuo otsikot viimeistään osoittavat.

Muita Talvivaara-kirjoituksia: täällä.

Translate »