Category: Jätteet

Jätteille pakettipeltojärjestelmä?

Miksi jätteet kiinnostavat? Tätä moni kysyy.  Minulle se on jo abstraktina systeeminä kiehtova.  Miten jäte syntyy? Miten se kiertää? Mitä sille tehdään? Kuka tekee ja millä rahalla? Mitä sille tehdään jatkossa? Miksi se kiinnostaa Italian mafiaa? Se on systeemitasolla monimutkainen, se on suljettu maailma, se vaikuttaa yhteiskuntaan, eikä kukaan halua kuulla siitä. Mikä siinä siis ei olisi mielenkiintoista?

“Tässä on jotain samantyyppistä kuin maatalouden pakettipelloissa: ruokaa tuotettiin liikaa, joten alettiin maksaa siitä, että sitä tuotetaan vähemmän. Pitäisikö jätebisneksellekin maksaa bonuksia, jotka kasvavat sitä mukaa kun jätemäärä pienenee? Silloin sen kannattaisi ajaa jätteen vähentämistä. ”

Suomen jätebisneksellä on jokin logiikka, jota en täysin ymmärrä. Jätealan lehdet hehkuttavat kasvumahdollisuuksia. Vielä en ole nähnyt ainuttakaan artikkelia, jossa hehkutettaisiin kasvua sitten, jos ja kun kotimaisen jätteen määrä alkaa vähentyä.

Suomen uusi jätelakihan antaa johdonmukaiset prioriteetit, tässä järjestyksessä:

  • Ensisijaisesti pitää vähentää jätteen syntymistä alun perinkään.
  • Toisena vaihtoehtona on uudelleenkäyttö.
  • Kolmantena on materiaalihyötykäyttö (kierrätys).
  • Neljänneksi paras vaihtoehto on hyödyntää jäte energiana.
  • Vasta aivan viimeisenä keinona on jätteen kaatopaikkasijoitus.

Näiden lisäksi kaatopaikoille ei vuoden 2016 jälkeen saa enää ollenkaan viedä maatuvaa materiaalia. Vuonna 2016 on tarkoitus kierrättää 50% jätteestä, polttaa 30%, ja viedä korkeintaan 20% kaatopaikalle.

Logiikka on ristiriitainen. Jos jätteen määrä pienenee, pienenee jätebisnes. Alan ongelma on se, että aikajänteet ovat suunnattoman pitkiä; 30 vuotta jätteenpolttolaitokselle, periatteessa satoja vuosia kaatopaikalle. Myös investointien koot ovat valtavia.

Kuka hankkisi kalliin jätekäsittelyjärjestelmän tietäen, että valtio koko ajan tietoisesti yrittää kaivaa maata alta?  Tämä on erityisesti jätteenpolttolaitosten ongelma. Yksi ratkaisu on tuoda jätettä ulkomailta. Tällä hetkellä laki hankaloittaa sitä, mutta tilanne voi muuttua.  Oulun polttolaitokselle on jo erityisluvalla tuotettu Norjasta (hyvälaatuista) jätettä.

Nyt ollaankin herkällä alueella. Kukaan ei halua jätteenpolttoa lähelleen, vaikka riskejä luultavasti liioitellaankin. Niin kauan ne ovat meidän omia jätteitämme, voi todeta, että jossakin ne täytyy polttaa, koska on tuotettukin. Mutta pitäisikö ottaa toisten roskia riesaksemme?

Abstraktilla tasolla, globaalisti ajateltuna, ajattelematta paikallisia ihmisiä ihmisinä, ympäristömielessä ei ole ole huono asia jos meille tuodaan Norjasta jätettä. Tällaisen tuontijätteen on oltava tiukasti lajiteltua (ns REF-tasoista), paljon tiukemmin kuin oman roskamme. Se tarkoittaa että Norjassa on kierrätys lähtenyt käyntiin. Meillä taas tuotetaan energiaa polttoaineella, joka ei käytännössä ole sen huonompaa kuin puu tai turve.

Jokin tuossa ei silti viehätä. Moniko jätebisneksestä hehkuttava aikoo itse muuttaa jätteenkäsittelylaitoksen viereen? Omat ongelmat täytyy hoitaa omalla takapihalla, mutta tarvitseeko naapurin ongelmia?

Ongelma on nimenomaan aikaskaala. Olen jokseenkin varma, että ongelma pahenee ennen kuin se alkaa parantua. Seuraavat kymmenen vuotta tulee enemmän ja enemmän roskaa esimerkiksi suljettavista kaatopaikoista, ja sitä pitää epätoivon vimmalla kärrätä ja käsitellä ympäri Suomea. Kasvua tulee varmasti. Mutta entä kahdenkymmenen vuoden kuluttua? Tai kolmenkymmenen?

Tässä on jotain samantyyppistä kuin maatalouden pakettipelloissa: ruokaa tuotettiin liikaa, joten alettiin maksaa siitä, että sitä tuotetaan vähemmän. Pitäisikö jätebisneksellekin maksaa bonuksia, jotka kasvavat sitä mukaa kun jätemäärä pienenee? Silloin sen kannattaisi ajaa jätteen vähentämistä.

Tuossa ajatuksessa ei ole liiketaloudellisesti järkeä. Mutta en näe kunnon logiikkaa myöskään jätebisneksen virallisessa ajattelutavassa. Joko ala on kasvava, jolloin rikotaan lakia, tai se on lainkuuliaisesta kutistuva, jolloin tuotetaan tappiota. Tai sitten luotetaan johonkin, mitä ei ääneen kerrota.

Asioita helpottaisi, jos tietäisi mihin laskelmiin yritykset strategiansa perustavat. Jos — kuten itse oletan — piilo-oletus on että 2030-luvulla Suomessa poltetaan laajalti naapurimaiden jätteitä, sen voisi rehdisti myöntää. Silloin olisi  mahdollista ottaa asiaan kantaa faktapohjalta. (Itse saattaisin jopa kannattaa sitä, ehkä. Raskasmetallipäästöt ovat oikeastaan ainoa, mikä laajemmin epäilyttää).

Ilman numeroita liikutaan koko ajan spekulaation tasolla, ja joudutaan vastustamaan puhtaasti sen takia että ei tiedetä vastapuolen motiiveja.

Jätteisiin liittyviä muita kirjoituksia: Jätteet

 

Jäte palaa 6: Mitä kannattaa väittää, mitä ei?

“Tämä ei ole opas valittamiseen, vaan opas muistuttamiseen. Ero on merkittävä.” 

Jätteenpoltto on Turussa taas ajankohtaista, koska Turun Seudun Jätehuolto Oy:n ympäristävaikutusten arviointiselostus (YVA) on vuoden lopulla tulossa ulos, ja siihen kerätään muistutuksia eri tahoilta.  Zygomaticaan eivät puhtaat paikallisasiat kuulu, mutta tässä on laajempia asioita taustalla.

Yritän tässä löytää argumentteja, joilla tuhlattaisiin mahdollisimman vähän kaikkien aikaa.  Olen itse SLL:n  jäsen, mutten vastusta jätteenpolttoa (olen eri mieltä SLL:n tiukasta linjasta, vaikka lojaali jäsen olenkin. Demokraattisessa organisaatiossa se on täysin mahdollista). Sitä suuremmalla syyllä haluan, että jos ja kun asiasta tehdään muistutuksia, niissä on järkeä.

Kannattaa huomata, että “muistutus” on täysin eri asia kuin “valitus”, vaikka niitä käytetäänkin sekaisin. Muistutukset ovat osa normaalia prosessia, ja niiden avulla voidaan muokata lopputulosta hallitusti. Valitukset taas ovat merkki siitä, että prosessi on rikki. Niihin ryhdytään vain harvoin, ja hyvin pakottavista syistä. Tämä ei ole opas valittamiseen, vaan opas muistuttamiseen. Ero on merkittävä.

Taustana on kasa dokumentteja:

  • Suomen Luonnonsuojeluliiton (SLL) kirjoituksia jätteenpoltosta.  SLL vastustaa jokseenkin systemaattisesti jätteenpolttoa, ja kirjoituksista saa hyvän kuvan siitä millä argumenteilla sitä vastustetaan.
  • Ympäristökeskus on analysoinut jätteenpoltosta tehtyjä valituksia ja niiden lopputuloksia (SYKE 8/2009). Aiemmassa kirjoituksessa kävin tätä läpi. Dokumentti antaa kuvaa siitä, millä argumenteilla on lopulta ollut merkitystä.
  • Tuorein aiheeseen liittyvä dokumentti on Turun jätteenpolttolaitoksen suunnittelun yhteysviranomaisen lausunto.

Vaikka en pidä konsulttien rakastamista nelikentistä, tässä tapauksessa nelikenttä on järkevä. Yhdellä akselilla on ”numeroituva vs ei-numeroituva”. “Numeroituva” tarkoittaa tässä “argumenttia, jota insinöörikin viitsii kuunnella”. Numeroita ja numeroiksi tai teknologiaksi taipuvia asioita. Ei-numeroituvia asioita insinööri ei jaksa kuunnella,  mutta ne voivat silti olla täysin loogisia.  Toisella akselilla on “relevantti vs irrelevantti”. Muistutus voi olla kuinka hyvä tahansa, mutta jos sillä ei ole vaikutusta, sillä ei ole vaikutusta.

 

 

Numeroituvia ja  irrelevantteja.

Taloudellisia argumentteja voi esittää, mutta ne eivät ole ympäristöargumentteja. Kuten joskus sanotaan, “päättäjät saavat vapaasti tehdä tyhmiä päätöksiä, kunhan ne ovat laillisia”. Voi hyvin olla, että tietty laitos ei voi toimia voitollisesti. Tämä ei silti ole ympäristöargumentti. Jos päätökseen haluaisi vaikuttaa, se on tehtävä muun kuin ympäristöprosessin kautta.

Ei-numeroituvia ja irrelevantteja

Laitan jätehierarkian tähän kategoriaan vaikka se pohjautuukin periaatteessa numeroihin. Suomessa on kyllä jopa lakitasolla pyrkimys rajoittaa poltto; päämäärä on 50% kierrätykseen, 30% polttoon, 20% kaatopaikalle.

Jätehierarkia on kohtuullisen looginen argumentti. Polttolaitosten määrän jatkuva lisääminen tarkoittaa, että tarvitaan enemmän ja enemmän jätettä. Jätteenpoltto toimii taloudellisesti vain, jos poltetaan nimenomaan jätettä. (Jätteen polttamisesta laitos saa rahaa; muun aineen polttamisesta se joutuisi maksamaan). Jos laitos on kunnan omistama, se tarkoittaa että kunnan alueella insentiivit menevät helposti väärään suuntaan: kierrättämällä heikennetään oman laitoksen edellytyksiä.

Ajatuksessa on tietty perä (joskin Ruotsissa ja Saksassa sekä poltetaan että kierrätetään paljon. Ne eivät siis välttämättä oikeasti sulje toisiaan pois). Arvopohjaiseksi sen tekee se, että yksittäisen laitoksen kohdalla sitä ei voi soveltaa.

Jätteenpolton rajaksi on hyväksytty 30%, haluttiin tai ei. Ei voida osoittaa, että mikään yksittäinen laitos olisi juuri se laitos, joka määrän vie yli sallitun tason. Lisäksi uusien laitoshankkeiden pysäyttäminen jätehierarkian perusteella tarkoittaisi käytännössä sitä, että sitä rankaistaan siitä, että muut ovat sattuneet jo pääsemään edelle ja täyttäneet 30% kiintiön.

Hölmöä tämä olisi ennen muuta siksi, että uudet laitokset voidaan suunnitella paremmalla tekniikalla kuin vanhat. Vanhat ja paljon saastuttavat saisivat siis rauhassa jatkaa saastuttamista nimenomaan siksi, että ne sattuvat olemaan vanhoja. Kilpailu laitosten välillä antaa sentään mahdollisuuden, että teknologia kehittyy.

Ei-numeroituvia  ja relevantteja

Valitukset ympäristöarvojen menetyksestä, esteettisistä haitoista, melusta, hajuhaitoista, jne menevät selkeästi tähän kategoriaan. Osan näistä voisi laittaa numeroituviinkin, mutta yhteistä niille on se, että sekä etukäteen arviointi että mittaaminen ovat hankalia. Niitä kuitenkin varsinkin oikeudessa kuunnellaan. Niihin keskittymällä on mahdollista saada aikaan parannuksia edes yksittäisissä asioissa.

Laitan tähän kategoriaan myös erilaiset laillisuusseikkoihin puuttuvat valitukset, yksinkertaisesti siksi että ne eivät suoraan puristu numeroiksi. Niiden takana saattaa kuitenkin olla hyvinkin syvällistä ajattelua, eli ne eivät ole pelkkää juristeriaa. Esimerkiksi Oulun Energian YVA-lausunnossa on todettu, että ns “nollavaihtoehto” (vertailutilanne, johon laitoksen rakentamista verrataan) on virheellinen; nollavaihtoehdossa oletettiin, että Oulun seudun jätemäärät kasvavat seuraavien vuosikymmenien aikana kuten tähänkin saakka. SLL:n lausunnossa kuitenkin todetaan, että jo EU:n tasolla tehdään toimenpiteitä, jonka perusteella jätemäärien voi olettaa pienenevän. Kumpi on oikeassa? Vaikea sanoa.

Numeroituvia ja relevantteja.

Valittu teknologia. Laitosten edellytetään noudattavan BAT-periaatetta (Best Available Technology), eli käyttävän parhaita tekniikoita mitä on saatavilla. Tekniikka vaikuttaa merkittävästi kokonaisuuteen. Tiedon löytäminen on käytännössä vaikeaa jo siksikin, että hyvin nopeasti laitokset vetoavat liikesalaisuuksiin. Tieto kuitenkin on olemassa ainakin yritysten sisällä; se ei vaadi spekulaatioita tai skenaarioajattelua; ja siitä saadaan ulos numeroita.

Jätteen laatuongelmat. Tästä kysymyksesta olen jo kirjoittanut hieman laajemmin. On tiettyjä epäpuhtauksia joita polttojätteessä ei saisi olla, esimerkiksi elohopea, raskasmetallit, ja kloori. Käytännössä niitä kuitenkin aina on. Laitosten pitäisi pystyä osoittamaan, että laatuvaihtelut on otettu huomioon mitoituksessa ja suunnittelussa.

Tämä on kaikkea muuta kuin kattava esitys, mutta olen tajunnut että muistutusten ja valitusten käyttämisestä on ylipäätään kirjoitettu hyvin vähän. Olen pikkuhiljaa työstämässä yleisempää esitystä aiheesta. Muistutukset ja valitukset ovat käytännössä yksi kansalaisaktivismin muoto. Niitä olisi järkevä ymmärtää paremmin, molemmin puolin aitaa.

Jätteisiin liittyviä muita kirjoituksia: Jätteet

 

Energiajäte ja hyötyjäte: Kuka mitä häh?

“Energiajäte on eri asia kuin polttokelpoinen jäte. Hommatkaapa ite tarrat astioihin.” —-  “Sekajäte nimenomaan on sitä poltettavaa jätettä…haloo.” —- “No HALOO kyllä säilyketökit on sekajätettä..” —- “Kun on vain yksi astia, sekajäte, joka menee nytkin jo polttoon.” —- Miksi meidän taloyhtiössä on edelleen oranssi energiajäte-astia ja harmaa sekajäte-astia?”

Who’s on first?   Normaalisti en naura kenellekään ja ikinä en siteeraa nettikirjoittelua, mutta nyt teen poikkeuksen. Juuri viime viikolla kirjoitin kierrätyksen hankaluudesta. Kuinka ollakaan, tämän viikon Kalevassa oli artikkeli jonka yleisökommentit kertovat enemmän kuin tuhat blogia (Kotitalouksien jätteiden lajittelu tökkii). Näistä kommenteista saisi pienin muokkauksin Kummeli-sketsin.

“Ei minulle ainakaan ole tullut mitään tiedotetta, että sekajäteastia olisi nykyään polttokelpoista jätettä sisältävä astia.”

“Onpas. Vai laitoitko sen kenties samantien (seka)jätteeseen?”

“Hyvä on laittaa kun laatikoissa ei ole merkintöjä ja lajitteluohjeista puuttuu ohjeet mitä saa laittaa poltttoon (kun polttoa ei mainita missään sanallakaan, mitkä laatikot menee ja mitä niihin saa laittaa), näin ainakin SATO:n asunnossa. 

“Jos nyt jutussa olisi ollut lista, että mitä saa laittaa ja mitä ei, niin ehkä olisin oppinut jotain. Sekajätteeseen menee meillä ainakin mm. säilyketölkit, saako niitä pistää?”

“Laita säilyketölkit metallin keräykseen.”

“No HALOO kyllä säilyketökit on sekajätettä.. kuka omakotiasuja viitsii kiikuttaa säilyketölkkejä kierrätyspisteeseen? Eri asia kerrostaloalueiden keskitetyissä kierrätyspisteissä.”

“Minulla on sopimus sekajätteen hakemisesta, ei energiajätteen.”

“Sekajäte nimenomaan on sitä poltettavaa jätettä…haloo.”

“Kun on vain yksi astia, sekajäte, joka menee nytkin jo polttoon.”

“Ehkä olisi voitu jakaa kotitalouksiin kunnon kierrätysoppaat niin tietämättömätkin osaisivat lajitella ja tietäisivät minne sen vaihdelaatikon voi toimittaa (ilmaiseksi) jatkossa.”

“Onhan ne jaettu, jo vuosikausia.”

“Eihän sinne sekajätteeseenkään saa laittaa mitä tahansa! Ne menee nykyään poltettavaksi nekin.” 

“Mutta kun sun sekajäte justiinsa meneekin polttoon…ilman että teet mitään. Ei sitä energiajätteeksi muuteta, se on mennyt Laanilaan kesästä asti.”

“Meidän taloyhtiön jäteastiassa on kyltti SEKAJÄTE, jos olisi astia nimeltä ENERGIAJÄTE niin muutkin ymmärtäisivät laittaa siihen vain palavia jätteitä.”

“Energiajäte on eri asia kuin polttokelpoinen jäte. Hommatkaapa ite tarrat astioihin.”

“No kun se sekajäte ON sitä polttokelpoista jätettä…eli nimenomaan sekajäte menee polttoon. Kahta astiaa ei tarvita. Vaihdat vaan tarran. Ilman tarraakin sun sekajäte menee Laanilaan eli turhaa meuhkaa…”

“Miksi meidän taloyhtiössä on edelleen oranssi energiajäte-astia ja harmaa sekajäte-astia,eri auto tyhjentää astiat..mikä järki tässä on??”

“Oranssiin energia-astiaan laitettua poltettavaa jätettä ei viedä suoraan Kemiran ekovoimalaitokselle eli sitä voidaan polttaa muissakin laitoksissa toisin kuin sekajätettä. “

“No nyt saa ilmeisesti tunkea syyskuusta alkaen roska-astiaan kuivaa risukkoa,kantoja jos lootaan mahtuu,muovia,lautaa,vaneria, polkupyöränrenkaan ym. polttokelpoista roskaa.”

“KAIKKI on polttokelpoista jätettä kunhan uunissa on tarpeeksi kuuma..”

“Mihin pannaan tavalliset roskiin menevät jätteet, jos sekajätteisiin saa laittaa vain polttoaineeksi kelpaavaa materiaalia?”

“Monelta on saattanut mennä ohi mediassa tämä ekovoimalaitokseen liittyvä muutos kotitalouksien jätehuollossa.” 

Niinpä.  Vakavasti ottaen, ei tämä ole mikään naurun paikka. En muuten halua nostaa juuri Oulun jätehuoltoa kepin nokkaan, pahoittelen. Kaikkialla on samanlaista.

Suunnittelun ykkössääntö: jos asiakas ei ymmärrä systeemiä, se on systeemin vika eikä asiakkaan. Jos käytettävyys puuttuu, puuttuu kaikki.

Oulussa ja muuallakin on nyt vapautunut eräistäkin suurfirmoista UX-eksperttejä (käytettävyysosaajia). He ovat nykyoloissa vähään tyytyväisiä eivätkä paljon laskuta.  Ja saisivat ehkä tilannetta selkeytettyä juuri siksi, että tulevat perinteisten piirien ulkopuolelta. Olisiko syytä harkita?

Aiempi kirjoitus: Energiajäte ja hyötyjäte: Ei energiahyötykäyttöön.

Jätteisiin liittyviä muita kirjoituksia: Jätteet

(Kuva: Sami Jumppanen)

 

Energiajäte ja hyötyjäte: Ei energiahyötykäyttöön

“Tämäntyyppisiä innovaatioita Suomi tarvitsisi, ei pelkästään erilaisia Pierevät Kotkat -pelejä.”


Joskus yksi kuva tiivistää kokonaisen ongelmakentän.

(Kuva: Sami Jumppanen)

Helppo tuolle on nauraa, mutta innovaattori miettii seuraavaa askelta jo samalla kun hihittelee. Tämä osoittaa todellisen ongelman, joka vaatii todellisen ratkaisun. Kierrätys on aivan liian hankalaa ja sekavaa.

Olisiko tässä paikka softa-startupille? Kierrätyksessä on toivottoman usein tilanteita joissa on täysin mahdoton tietää mikä on oikea paikka tietylle roskalle. Termit vaihtelevat paikkakunnasta ja jäteyhtiöstä riippuen (kaatopaikkajäte voi olla kaatopaikkajätettä, tai sitten vaikka polttokelvotonta jätettä, tai sekajätettä). Rakkaalla lapsella on aivan liian monta nimeä.

Ja vaikka termi olisi selvä, aina löytyy välitilanteita joista ei kerta kaikkiaan tiedä. Mihin esimerkiksi kuuluvat CD-levyt?* (Vastaus kirjoituksen lopussa).

Kuinka vaikeaa olisi tehdä käyttäjille ilmainen palvelu, jossa
a) älypuhelimella napataan kuva roskasta ja
b) lähetetään (mahdollisesti paikannustietojen kera) kuva palveluntarjoajalle, joka
c) lähettää vastauksena viestin, jossa kerrotaan mihin roska kuuluu juuri sillä paikkakunnalla?

Voin sanoa suoralta kädeltä että helppoa se ei ole. Mutta ei myöskään mitään scifiä. Mitään päivystävää tunnistajaa ei tällaiseen palveluun varmastikaan ole varaa tai järkeä palkata, vaan homma on hoidettava lähtökohtaisesti automaattisesti. (Toki erikoistapauksia varten voi olla ihminenkin arvioimassa). Automaattinen kuvantunnistus ei vielä ehkä aivan tarpeeksi hyvin toimi, mutta se edistyy koko ajan.  Eikä start-uppien ole tarkoituskaan helppoja asioita tehdä.

Systeemistä saadaan melko robustikin: jos roskaa ei tunnisteta, softan kannattaa arvioida se siihen jäteluokkaan, johon sen joutuminen tuottaa vähiten ongelmia. Käytännössä turvallisinta on (yleensä) luokitella se kaatopaikkajätteeksi, mutta silloinkin pitää tietää mitä se tarkoittaa paikallisella murteella (Helsingissä se on sekajätettä, Turussa polttokelvotonta jätettä).

Jos järjestelmä saataisiin kertaalleen toimimaan, esimerkiksi Jätehuoltoyhdistyksellä (paikallisten jätelaitosten kattojärjestö) voisi hyvinkin olla intressiä rahoittaa päivittäistä toimintaa (varsinaiset toimintakuluthan ovat pienet). Heidän intresseissään on saada mahdollisimman hyvälaatuista jätettä, oikea materiaali oikeassa pöntössä.

Tuotekehitystä tämä vaatisi, mutta sitä varten täytyy maasta löytyä rahaa. Tämäntyyppisiä innovaatioita Suomi tarvitsisi, ei pelkästään erilaisia Pierevät Kotkat -pelejä.

*) Vastaus: Turussa CD-levy on polttokelpoista jätettä. Helsingissä CD-levy on 1.1.2012 alkaen sekajätettä (joka menee kaatopaikalle), mutta oli ennen sitä energiajätettä (mikä tarkoittaa suunnilleen samaa kuin Turussa polttokelpoinen jäte). Muilla paikkakunnilla käytännöt voivat vaihdella.

Edit: Kirjoituksen kakkososa: Energiajäte ja hyötyjäte: Kuka mitä häh?

Jätteisiin liittyviä muita kirjoituksia: Jätteet

Pissasta vai vessasta: Lääkeaineet juomavedessä

Mitä tapahtuu kun vedän lääkepillerin vessasta alas? Ja mitä väliä?

[Englanninkielinen versio: täällä]

Juomavedestämme löytyy lääkejämiä. Onko niillä merkittävää terveysvaikutusta? Osan mielestä riskit ovat varmoja (US), mutta ehkä suurempi osa asiaa tutkineista on yksinkertaisesti sitä mieltä, että yksinkertaisesti emme tiedä (WHO,CWA, CBS, New Scientist). Mikä ei kyllä ole turvallisuutta herättävä tunne sekään.

Ihmisiä kiinnnostaa eniten riski ihmisille, mutta vaikutus laajempaan ekosysteemiin voi olla paljonkin merkittävämpi. Jos puhdistetussa juomavedessä on pieniä jäämiä, se tarkoittaa että alkuperäisessä raakavedessä niitä oli vielä paljon enemmän. Paikallisten suurten hormonijäämien tiedetään aiheuttaneen biologisia vaikutuksia esim kaloihin. Mutta entä pienten jäämien kokonaisvaikutus? Tällä hetkellä voi lähinnä turvallisesti sanoa, että kukaan ei tiedä paljonko jäämiä on, mistä ne tulevat, ja mitä ne aiheuttavat (USGS).

Mahdollisten lähteiden määrä on melko rajallinen. Lääketehtaat saattavat aiheuttaa suuria paikallisia piikkejä  (NBC).Antibioottien osalta karjatalous on merkittävä lähde (WCP). Joka tapauksessa osa päästöistä tulee tavallisilta lääkkeitä käytttäviltä kansalaisilta.

Kuinka suuri osa? En tiedä. Datamäärä on vielä aivan liian pieni, jotta saisimme edes kertaluokka-arvioita. Siksi en mietikään tässä suurta kuvaa, vaan päätin ottaa pienen konkreettisen detaljin. Me, tavalliset käyttäjät, saastutamme viemärivesiä lääkkeillä. Paljon vai vähän, sitä emme vielä tiedä. Mutta on konkreettinen kysymys jonka voi jo esittää: Millä mekanismilla me sen teemme? Tai vähemmän hienostuneesti:

Saastutammeko me pissaamalla, vaiko vessaan dumppaamalla?

Me saastutamme kahta kautta: joko syömällä lääkkeitä ja virtsaamalla jämät,  tai sitten dumppamalla vanhentuneita lääkkeitä suoraan vessasta alas. Haluan tietää, kumpi on oikeasti suurempi lähde.

Tämä on tiukan käytännöllinen kysymys. Ihmiset syövät tarvitsemansa lääkkeet vaikka ympäristövaikutus olisi millainen. Siihen ei voi vaikuttaa. Mutta dumppaamiseen sen sijaan voi — tiedotuskampanjoilla, tai helpottamalla vanhojen lääkkeiden palauttamista, tai kehittämällä insentiivejä lääkkeiden palauttamiseen (lääkkeenpalautuspantti?). Siinä voi käyttää mielikuvitusta.

Suomessa onneksi on jo kattava lääkkeenpalautusmekanismi. Vanhat lääkkeet voi palauttaa ilmaiseksi apteekkin kaikessa hiljaisuudessa. (Sieltä ne käsitellään eteenpäin ongelmajätteenä). Mutta aina järjestelmää voi parantaa.

Yritän löytää yhtä lukua, joka antaisi kenelle tahansa helpon ja nopea tavan arvioida miten huono idea dumppaaminen on. Arvelen, että sellainen löytyy arvosta 1/erittymisprosentti. Käytän siitä nimitystä dumppausvaikutus. Tämä vaatii hiukan selitystä.

Lääkeaineiden imeytymisprosessi on lievästi sanottuna monimutkainen (ADME). Jotkin lääkkeet hajoavat melkein kokonaan. Hajoamistuotteetkin saattavat olla haitallisia, mutta yleensä ne kuitenkin ovat vähemmän bioaktiivisia. Hyvä tapa puhdistaa lääkeaine on siis kierrättää se ihmisen kautta.

Puhdistus ei kuitenkaan ole täydellinen, ja osa lääkkeestä päätyy aina sellaisenaan virtsaan (tai ulosteeseen). Jos ruumis hajottaa 98% lääkeaineesta, silti 2% aineesta päätyy virtsaan ja sitä kautta luontoon. Dumppausvaikutus on tämän käänteisluku, eli 50. Konkreettisesti: heittämällä yhden pillerin vessaan ihminen aiheuttaa yhtä paljon saastumista kuin syömällä 50 pilleriä.

Olen kerännyt joidenkin lääkeaineiden dumppausvaikutuksia alla. Lukuihin on syytä suhtautua skeptisesti, mutta suuntaa-antavia ne ovat. Listasin lisäksi Netistä kerättyjä arvioita lääkkeiden hinnoista, koska hinta vaikuttanee siihen miten lääkettä kohdellaan.

  • Paracetamol, Aspirin (kipulääke): Alle 2% erittyy virtsaan. Dumppaussuhde on siis  ~50. Hinta on  ~1 sentti per pilleri.
  • Atorvastatin (kolesterolil): <2%. Dumppaussuhde ~50, ~50 snt per pilleri
  • Carbamazepine (epilepsia):  2-3%. Dumppaussuhde ~40, ~20 snt
  • Prozac (antidepressant): ~15%. Dumppaussuhde ~6, ~1 EUR
  • Oxycodone (strong painkiller): ~19%. Dumppaussuhde ~5, ~4 EUR
  • Cetirizin (anti-histamine): 30%. Dumppaussuhde ~3, ~1 EUR
  • Antibiootit: Valtavia vaihteluja. Joissakin tapauksissa 40-80% (NIH). Dumppaussuhde ~2, ~1 EUR/pill (penisilliini)
  • Lisinopril: (verenpainelääke): 100% (Ruumis ei käytännösä hajota ollenkaa). Dumppaussuhde ~1, ~30 sntl.
  • Ehkäisypillerit (COCP): Hankala erikoistapaus. Hajoamistuotteetkin ovat hormoneja, joilla on vaikutusta luontoon. Dumppaussuhde lienee matala. ~1 EUR.

Jos asiaa halutaan tutkia koko yhteiskunnan tasolla, tarvitaan paljon muutakin tietoa esimerkiksi lääkkeen myrkyllisyydetä, lääkkeen käyttäjien määrästä ja hajoamisnopeudesta luonnossa. Ylläoleva lista antaa kuitenkin pika-arvion siitä, mihin ehkä voisi keskittyä.

Ylläolevan perusteella heittäisin arvauksen (näin pienellä tietomäärällä se on pelkkä arvaus), että reseptittömät kipulääkkeet ovat suurin päästöriski. Ihmiset voivat ostaa lääkkeitä reserviin niin paljon kuin tahtovat, ja matalan hinnan takia heillä ei ole insentiiviä välittää vanhentumisesta (on helpompi ostaa uusi lääkepakkaus). Lisäksi näitä lääkkeitä käytetään valtavia määriä. Hukkaan menevien pillereiden määrä on suuri.

Arvaukseni kipulääkkeiden riskistä saa hiukan tukea ainakin yhdestä tutkimuksesta (LHWMP): aspiriinijäämiä löydettiin 24%:sta tutkituista puroista. Aspiriini on periaatteessa myrkyllistä esimerkiksi kissoille (Manning), joskaan puroista löydetyt pitoisuudet eivät sinällään olleet vaarallisia niillekään. Ottaisin silti kohteeksi aspiriinin ja muut vastaavat, koska vaikka pitoisuudet olisivatkin pieniä, mitättömän pienellä vaivannäöllä ne saataisiin lähelle nollaa. Ei ole mitään tarvetta rajoittaa lääkkeiden käyttöä; niitä ei vain pitäisi vetää vessasta alas.

Priorisointi voi auttaa päättämää toimenpiteistä. Miksei laitettaisi nimenomaan kipulääkkeiden yhteyteen huomautuksia siitä, että ne pitäisi heittää pois asianmukaisesti? Jos vastaavat varoitukset laitetaan kaikkiin lääkkeisiin, varoitukset menettävät nopeasti tehonsa. Keskitetään varoitukset sinne, missä kokonaisvaikutus on suurin.

Haluan tiukasti painottaa että tässä arviossa on liian vähän todellista dataa ja liian paljon käsien heiluttelua. Voi olla että aspiriini on ongelma, mutta antibiooteilla ja hormoneilla voi pienissäkin määrissä olla suurempi biologinen vaikutus. Varoitukset kannattaisi ehkä keskittää niihin. Jonkun pitäisi oikeasti laskea tämä läpi; oma ammattitaitoni ei siihen riitä.

Voi tietysti kysyä, onko tällä analyysillä mitään todellista arvoa. Ehkä on, ainakin psykologista. Ympäristöväittely menee helposti junnaamiseksi ja ohi puhumiseksi. Joskus kannattaisi ehkä kokeilla aivan uudenlaista perspektiiviä.

Jätteisiin liittyviä muita kirjoituksia: Jätteet

 

Translate »