Eilinen kirjoitukseni TE-keskusten systeemiviasta herätti kaikesta huolimatta ihmisissä optimismia: onhan olemassa osuuskunnat epäsymmetristä riskiä hallitsemaan. Ikävä olla tyly: ei ole.
Continue reading Miksi työttömyys halvaannuttaa, osa 2 (osuuskunnat)
Koska olisi tärkeää saada ihmiset äänestämään EU-vaaleissa edes säälistä, edes jotakuta, tarkennan aikaisempaa kirjoitustani EU-vaalien matematiikkaa. Joskopa sitä kautta kansakunta innostuisi vaaliuurnille aivan uudella vyöryllä. Kirjoitus jätti auki kaksi kysymystä.
Analysoin kirjoituksessa seuraavaa väitettä: “Muista, että jos et äänestä, tuet sitä, jonka kanssa olet eniten eri mieltä. Ja se nyt vain on tyhmää“. Väitteen esitti anonyymi tuttavani (Linkedin-profiili). Pitääkö väite paikkaansa millään reunaehdoilla?
1. Voisiko kysymyksen muotoilla niin, että joku ymmärtääkin sen?
Analyysin voi selittää huomattavasti intuitiivisemmin kuin edellisessä kirjoituksessa. Jos itse jättää äänestämättä, se on (ensimmäisessä approksimaatiossa) ekvivalentti sille, että vastapuoli saa yhden lisä-äänen. Jos vastapuoli saisi tämän yhden lisä-äänen, kuinka radikaali se lisä-ääni oletusarvoisesti olisi?
Käytin varsin yksinkertaista mallia. Oletetaan, että radikaalisuus on normaalijakautunutta. Tällöin radikalisuusjakauman todennäköisyysfunktio on
missä σ on radikaalisuuskerroin. Voidaan katsoa, että yli 2σ päässä olevat ovat äärisiipeä Oletetaan nyt, että toinen puoli saa yhden lisä-äänen. Miten tämän äänen radikaalisuustodennäköisyys jakautuu? Odotusarvo saadaan laskettua, jos tehdään sijoitus
Tällöin lopputulos on
Normalisoidaan yksinkertaisuuden vuoksi radikaalisuusaeste niin, että σ=1. Riippumatta siitä mikä äänestämättä jättävän radikaalisuusaste on, vastapuoli saa siis keskimäärin lisä-ääneen jonka radikaalisuusaste on 1/√2π, eli noin 0.4.
2. Pänniikö radikaalia enemmän kuin maltillista?
Asia näytää erilaiselta riippuen siitä, mikä oma radikaalisuusaste on. Ehdotin, että väite pitäisi muotoilla näin: “Muista, että jos et äänestä, tuet keskimäärin henkilöä jonka radikaalisuusaste on 0.4. Mikäli olet tätä maltillisempi, vastapuoli radikalisoituu. Ja se nyt vain on tyhmää. Jos taas olet sitä radikaalimpi, estät mahdollisuuden saada tavoitteitasi läpi kärijistämällä vastakkainasettelua. Ja se nyt vain on tyhmää.” Tämä on herättänyt debaattia.
Maltilliselle tämä pitää intuitiivisesti melko selkeästi paikkansa: maltillinen lähtökohtaisesti haluaa, että myös vastapuolella oltaisiin mukavia ja maltillisia. Radikaalit hirvittävät.
Entä radikaali? Yllä oleva päättely on puutteellista. Johtopäätös on kuitenkin uskoakseni oikein. Tarpeeksi radikaalilla on kaksi yhtä tärkeää vastustajaa: vastapuoli, ja oman puolueen maltilliset. Paras strategia on sellainen, jossa molemmat kärsivät.
Silloin pahin skenaario on ääni maltilliselle vastapuolelle. Se vahvistaa epäsuorasti myös oman puolen maltillisia, koska keskivoimat pystyvät helpommin löytämään ratkaisuja jotka kelpaavat kaikille, ja sitä kautta kahmimaan itselleen yhä enemmän ääniä. Vastapuolen radikaalit eivät vahvista omia maltillisia millään tavalla, ja siksi he ovat parempi vaihtoehto.
Jos siis jättää äänestämättä, tukee tasan vastakkaismielistä vain, jos oma radikaalisuusaste on 0.4. Harmituksen määrä on kuitenkin aina suunnilleen sama, riippumatta omasta radikaalisuusasteesta. Siis äänestämättä jättäminen on aina tyhmää, jos ylipäätään on jostakin jotakin mieltä.
Lisää matematiikan toisinkäyttöä: WeirdMath
Lähde: Wikipedia.
Elina Ravantin kirjoitus Otimme hatkat on terävä ja loistava. On järjetöntä syyttää sotapakolaisia ainakaan pelkuruudesta, kun Suomessa on ollut täsmälleen sama tilanne 1940-luvulla. Teen vielä yhden lisälaskelman: arvioin, millainen verenperintö meillä itse asiassa evakkojen takia on. Äärikonservatiiveillehan tuntuu verenperintö olevan kaiken kaikkiaan tärkeä asia.
Evakkoon lähti noin 400,000 ihmistä, kun väkiluku silloin oli alle neljä miljoonaa. Siis reilu kymmenesosa väestä joutui evakoiksi, tai otti hatkat, tai siirtyi muiden suomalaisten elätettäviksi, miten asian sitten itse kukin haluaa määritellä. Pakolaisia kuitenkin, minkä tahansa määritelmän mukaan.
Miten evakkoveri on sitten lähtenyt sen jälkeen leviämään? Verenperinnön absoluuttinen mittaaminen on hankalaa. Omista isovanhemmistani kaksi oli pakolaisia, ja vieläpä kaksoispakolaisia (talvi- ja jatkosodan jälkeen). En tiedä pitäisikö pisteet siis tuplata. Saksassahan 1940-luvulla yritettiin laskea tarkkoja Mischling-arvoja, mutta systeemi jäi sekavaksi. Tehdään tässä yksinkertaistus, että yksi isovanhempi riittää siihen, että verenperinnössä voi sanoa olevan pakolaisuutta.
Oletetaan yksinkertaisuuden vuoksi, että nykyisillä keski-ikäisillä olisivat kaikki isovanhemmat olleet elossa toisen maailmansodan aikoihin. Oletetaan lisäksi yksinkertaisuuden vuoksi, että evakot ovat jakautuneet ja lisääntyneet täysin tasaisesti. Silloin todennäköisyyys, että minun ikäpolveni jäsenellä ei olisi yhtään evakkoisovanhempaa, on (1-0.1)^4 = 66%. Toisin sanoen, noin kolmasosalla olisi ainakin yksi Karjalassa syntynyt isovanhempi — eli pakolaisverta.
Joka kolmannella valkoihoisella vastaantulijalla voi siis olla pakolaisverta suonissaan. Tähän voi suhtautua joko rasistisesti tai empaattisesti; kolmasosa on pelkureiden jälkeläisiä, tai sitten kolmasosaa (tai ainakin heidän vanhempiaan) on pakolaisuus koskenut läheltä.
Toisaalta, kun katsoo itänaapurimme nykyistä elämänasennetta, todennäköisyys että viimeistään lapsenlapsemme ovat samassa tilanteessa ei todellakaan ole nolla. Se voi olla suurikin. Jos oletetaan että suunnilleen sama 10% joutuisi silloin pakolaisiksi, joka kymmenes meistä voi olla pakolaisen isovanhempi.
Meidän pullamössösukupolveltamme on (toistaiseksi) jäänyt sota kokematta, mutta se on vain hyvää tuuria. Jos ajatellaan sukupolvia sekä eteenpäin että taaksepäin, olemme todennäköisesti vain suvantovaihe kahden pakolaissukupolven välillä. Meillä on käynyt tuuri, somaleilla tai syyrialaisilla ei. Kuvio voisi yhtä hyvin olla päinvastoinkin. Ei kannattaisi olla arrogantti.
Hiukan samanhenkisiä muita kirjoituksia: “Eugeniikka alkaa kotoa — näkemyksiä kokoomusnuorista” sekä “Embrace the ugliness”.
Evakkojen sijoitussuunnitelma vuodelta 1945. Kuvalähde: www.luovutettukarjala.fi, Copyright Seppo Rapo.
Ydinvoiman toimittamiseen ei riitä kyky rakentaa toimiva voimala, turvallisuus on pystyttävä osoittamaan. Kuvasta 1 on nähtävissä miksi Rosatom ei tähän voi pystyä. Korruptio on Venäjällä suhteellisen yleistä ja myös Rosatom on sille alttiina. Siksi ei ole mahdollista luottaa sen tai alihankintaketjun tuottamaan dokumentaatioon, osiin tai materiaaliin.
Kuva 1. Riittävä syy olla tilaamatta Ydinvoimalaa Rosatomilta. (wikipedia)
Ydinvoimaa, kuten mitä tahansa korkean turvallisuustason järjestelmää rakennettaessa ja suunniteltaessa merkittävä osa työpanoksesta ja kustannuksista muodostuu dokumentaatiosta ja laadunvarmistuksesta. Luistamalla näistä vaatimuksista voidaan samat osat tuottaa halvemmalla. Korruptio puolestaan mahdollistaa väärennösten peittelyn ja heikkotasoisten osien toimittamisen. Ilmailussa väärennetyt osat ovat aiheuttaneet onnettomuuksia ja vaaratilanteita.
Rosatom (Rosatom State Atomic Energy Corporation) on Venäjän valtion hallitsema voittoa tavoittelematon yhtiö. Siksi Rosatom ei voimalatoimittajana ole kotimaassaan riippumattoman valvonnan kohteena. Tämä on omiaan heikentämään luottamusta sen toimintaan.
Koska suuren voimalan kauppasumma on merkittävä, se riittää yksinään syyksi käyttää painostusta päämäärien, kuten rakennusprojektin etenemisen, varmistamiseen. Venäjän valtio omistaa Rosatomin, joten poliittinen painostus on mahdollista mikäli törmätään samanlaisiin ongelmiin kuin Arevan fiaskossa. Historia näyttää Suomalaisten poliitikkojen olleen alttiita tuollaiselle painostukselle ja Venäjän olleen siihen kykenevä.
Säteilyturvakeskusta on käsittääkseni yleensä pidetty luotettavana viranomaisena ja lehtijutuista päätelty linja Teollisuuden voiman Olkiluoto 3 tapauksessa näyttää olleen tiukasti tehtävänkuvauksen mukainen, mikä entisestään lisää uskoa sen toimintaan. Toisaalta entisen pääjohtajan loikka mahdollisen tulevan toimittajan leipiin vaikuttaa omituiselta.
En laskisi sen varaan — koska tämän voimalakaupan kohdalla ei ole pakko — että edes suomalainen virkahenkilö pystyy poliittisen painostuksen ja taloudellisen korruption oloissa säilyttämään puolueettomuutensa.
Ks myös Jakke Mäkelän kirjoittama jatkopohdinta: Rosatom 2
Tässä mennään jo metsään aika reippaasti. ….. Onnettomuustutkinan tehtävänä ei ole puuttua sen enempää kansalaisyhteiskunnan toimintaan kuin laittomiin savupommi-iskuihin.
Onnettomuustutkintakeskus julkaisi 2014-02-03 selostuksen (Y2012-03_Tutkintaselostus_Kommentit_porjo ***)Talvivaaran kaivoksen marraskuun 2012 ympäristöonnettomuuden tutkinnasta. Tapahtumat ovat osa samaa ketjua jota Jakke Mäkelä on tällä blogilla seurannut melko tarkoin.
OTKEsin selostukset ovat tyypillisesti laadukasta luettavaa, työ on nähdäkseni perusteellista, puolueetonta ja pyrkii aidosti tukemaan tapahtuneesta oppimista ja toiminnan kehittämistä. Otin lukiessa kuitenkin tarkoituksella kriittisen asenteen ja pyrin löytämään virheitä, epäjohdonmukaisuuksia, virhepäätelmiä, vääriä painotuksia ja sen sellaista. En ole muita raportteja lukenut samalla ajatuksella, joten raporttien välisistä laatueroista ei tämän perusteella voi paljoa päätellä.
Tehtävä ei ole ihan helppo, sen lisäksi etten omaa mitenkään erityisesti kaivosalan tai onettomuustutkinnan substanssiosaamista niin sitä helposti sortuu joko arvostelemaan tutkinnan kohdetta tai nipottamaan turhista. Jotain sanottavaa kuitenkin löytyi.
Taloudellisten seikkojen laiminlyönti
Suurimpana puutteena pidän taloudellisten seikkojen laiminlyöntiä vahinkojen ja erityisesti taustatietojen osalta. Tämän seurauksena johtopäätöksistä ja mahdollisesti suosituksista jää puuttumaan seikkoja joiden olisi siellä ehkä pitänyt olla.
Materiaalivahinkojen osalta mainitaan yhtiölle aiheutuneet kymmenien miljoonien kulut, mutta ympäristövahinkojen osalta tyydytään lähinnä luettelemaan päästöt. Vaikka ympäristövahinkojen osalta rahasummien arvioiminen ei ole helppoa eikä tarkkaa niin tyhjää parempaan olisi varmasti pystytty.
Onnettomuuden saastuttaman alueen ennallistamisen kulujen arviointi on yksi mahdollinen lähestymistapa. Toisaalta jos tilanne on sellainen jossa ennallistaminen on hyvin kallista, mutta tilanne palaa itsestään kohtuullisessa ajassa ihmisten ja luonnon kannalta normaaliksi, voitaisiin arvioida tilapäisistä käyttörajoituksista aiheutuvia kuluja.
Yksi mahdollisuus on arvioida alueella toimiville aiheutuvia kuluja. Tässäkin on omat hankaluutensa, esimerkiksi matkailulle aiheutuva imagohaitta on vaikeasti arvattavissa. Jonkinlaisia lukuja kuitenkin saisi vaikka selvittämällä alueen matkailuelinkeinon suuruuden ja vähentämällä siitä summamutikassa 5 %.
Arvioita varmasti tulkittaisiin väärin, mutta ilman mitään lukuja on onnettomuuden vakavuuden hahmottaminen on hyvin vaikeaa.
Vastaavasti kerrottaessa yhtiöstä jäävät taloudelliset seikat hyvin vähälle painoarvolle. Yhtiön liikevaihtoa tai kaivoksen arvoa ei mainita, eikä tämän louhoksen ilmeisesti aika marginaalista kannattavuutta tuoda esille. Tämä on selvä puute, jos oletetaan yritysten turvallisuuteen liittyvien panostusten riippuvan niiden kannattavuudesta.
Esimerkkinä vaillinaisesta käsittelystä sivulla 49:
Kaivosyhtiön varsinaiseen turvallisuusorganisaatioon
kuului syksyllä 2012 turvallisuuspäällikkö ja
työturvallisuuteen erikoistunut toimihenkilö.
Turvallisuuspäällikkö toimi lisäksi varahenkilönä
pelastustoimen päällikölle. … Osa arvioinneista tehtiin
kaivoksen sisäisenä työnä, ja osa teetettiin ulkopuolisilla
konsulteilla.
Arvailun varaan jää onko kaivoksella ollut riittävä tai edes asiallinen turvallisuusorganisaatio käytössään. Lisäksi konsultti sanan taakse voi kätkeytyä monenlaista toimintaa. Tieto henkilöstön määrästä (turvallisuusorganisaatiossa) työvuosina antaisi lukijalle mahdollisuuden ymmärtää ja verrata tilannetta muiden alojen käytäntöihin. Mikäli tähän olisi paneuduttu voitaisiin sen perusteella arvioida ainakin muiden kaivosten vastaavan toiminnan resurssointia.
Tähän onnettomuuteen liittyen on pidettävä selvänä että kipsisakka-altaan rakennetta on kustannusoptimoitu, on pyritty rakentamaan halvin mahdollinen allas joka on riittävän turvallinen. Koska todellisten riskien arvioiminen numeroiksi on aikuistenoikeasti vaikeaa liittyy päätöksentekoon inhimillinen komponentti. Kokemukseni perusteella päätöksenteko on tällöin varmasti riippuvainen yrityksen taloudellisesta tilanteesta. Asiaa olisi voitu avata vaikka hankkimalla asiantuntijaksi asiaan perehtynyt psykologi tai vastaava.
Kuva 1. Tutkinnasta muodostettu accimap. Talouteen ei viitata.
Myös ympäristölupa-asioissa tarvitut monet täydennykset voivat viitata riittämättömään resurssointiin yhtiön organisaatiossa. Vaikka taustalla saattaa olla virheellinen käsitys ympäristöriskien minimoimisen tärkeydestä niin tässäkin lienee taustalla tarve pitää kulut pieninä. Suhteet lupaviranomaisiin ovat kaivokselle tärkeät, niitä ei kannata pilata turhalla sähläämisellä.
Tutkimuksessa on valittu näkökulma jossa riittävä ja oikea viranomaisvalvonta takaa toiminnan turvallisuuden. Reaalimaailmassa törmätään kuitenkin tilanteeseen jossa riittävän turvallisuuden saavuttamiseksi viranomaisen on toistettava merkittävä osa turvallisuustyöstä joka yleensä mielletään toiminnanharjoittajan velvollisuudeksi. Talousnäkökulma antaisi yhden välineen arvioida yrityksen sisäistä toimintaa kohtuullisen pienin panostuksin.
Formaatti
Pdf-formaatti on helppo tuottaa, mutta se ei ole kovin helppo luettava. käytännössä tiivistelmästä huolimatta joutuu lukemaan koko selostuksen saadakseen hyvän käsityksen tapahtumista. Selostuksen vaikuttavuus voisi olla suurempi jos sen formaatti olisi joku toinen. Vähintään olisi syytä lisätä linkkejä jotka selventävät yksityiskohtia. Toiminnan viranomaisluonne voi tietysti rajoittaa esimerkiksi wikipedian käyttöä, mutta jokin muu kuin nykyinen linkkien täydellinen puuttuminen lienee optimi.
Muita huomioita
Joissakin kohdissa olisin halunnut tietää enemmän yksityiskohtia, esimerkiksi mikä oli kipsisakka-altaaseen varastoidun veden koostumus tai mikä on sopiva väli tarkkailla altaan vuotovesiä. Varsinkin kipsisakan olemus jäi hämäräksi.
Säteilyn osalta on pitkä alaviite vaikka todetaan ettei säteilyllä ollut merkittävää vaikutusta. Sen sijaan varsinaisten päästöjen haitallisuudesta tai niiden yhteisvaikutusten vaaroista ei juuri puhuta. Muutaman rivin olisi voinut uhrata, jotta lukijalle olisi syntynyt käsitys aiheutetusta vahingosta.
Vuotovesien virtaaman arvioiminen lienee vaikeahko tehtävä, siksi mittausmenetelmää olisi voinut arvioida ja antaa jonkinlaiset virherajat joiden sisällä todellinen vuoto suurella todennäköisyydellä oli. Erilaiset yksiköt eivät ole välttämättä kaikille lukijoille tuttuja joten niiden suhteen lyhyt selitys voisi olla paikallaan.
Selostuksessa kerrotaan Kainuun ympäristökeskuksen hyväksyneen altaan käyttöönoton mm. tarkastuskäyntien perusteella. Milloin ja millä resursseilla, mitä selvisi?
Yhtiöllä oli valmiussuunnitelmia, mutta ne eivät ilmeisesti kattaneet syntynyttä onnettomuutta. Viestinnän osalta selostuksessa kirjoitetaan:
Yhtiön tiedotusohjeet olivat suppeat, mutta niiden
mukaan tilanteen alkuvaiheessa tuli kirjata tapahtumat
ja havainnot tilanteesta välittömästi kellonaikojen tarkkuudella.
Lisäksi esimerkiksi automaatiojärjestelmistä neuvottiin
tallettamaan tietoja hälytyslistoista ja prosessikuvista.
Kipsisakka-altaan vuodon aikana yhtiössä ei tehty
ohjeiden mukaista kattavaa kirjaamista.
Käytännössä siis meni improvisoinniksi, miksi? Kysymys on mielenkiintoinen laajemminkin, sillä vastaus voi kertoa paitsi tämän yrityksen turvallisuuskulttuurista niin laajemmin myös inhimillisen toiminnan ja onnettomuustilanteiden varalle suunniteltujen toimintaohjeiden ristiriidasta.
Sivulla 27:
Kainuun ELY-keskusta kuormittivat lisäksi häiriöviestit, jotka
olivat omiaan vaikeuttamaan onnettomuustilanteen hoitamista.
En epäile etteivätkö tuntuneet asianosaisista häiriöviesteiltä. Onnettomuustutkinnan kannalta oikea näkökulma olisi ollut tarkastella viranomaisen viestiyhteyksien haavoittuvuutta.
Luontoaktivistien toiminta jatkui kaivosyhtiötä vastaan myös
vuodon jälkeen. Aktivistit tekivät savupommi-iskun yhtiön
pääkonttoriin 8.3.2013. Kaivosalueella pidettiin kestomielenosoituksia,
ja 24.4.2013 ympäristöjärjestöt antoivat yhteisen julkilausuman,
jossa ne vaativat kaivoksen sulkemista.
Tässä mennään jo metsään aika reippaasti. Sen lisäksi, että luontoaktivistit laidoista laitoihin niputetaan yhteen kasaan niin lainaamissani otteissa otetaan kantaa toiminnan hyväksyttävyyteen. Onnettomuustutkinan tehtävänä ei ole puuttua sen enempää kansalaisyhteiskunnan toimintaan kuin laittomiin savupommi-iskuihin.
Useita onnettomuustutkintaraportteja, muualtakin kuin suomesta, lukeneena minulle on jäänyt kuva että joskus näpäytetään sanomatta sitä suoraan (vahvennukset omiani):
Suomen ympäristökeskus kertoi uusien tutkimustulosten
osoittavan useiden haitallisten metallien pitoisuuksien
Lumijoessa nousseen eliöille myrkylliselle tasolle.
Tämän tiedotustilaisuuden tarpeellisuudesta
kaikki viranomaiset eivät olleet samaa mieltä,
koska asian nostaminen koettiin kansalaisten turhana
pelotteluna. Etenkin, kun uraanin pitoisuudet olivat
tasolla, josta ei aiheudu kansalaisille välitöntä terveyshaittaa.
ja
Ylä-Savon SOTE-kuntayhtymä oli antanut jo ennen
kipsisakka-altaan vuotoa, 28.6.2012 suosituksen, jonka
mukaan Sonkajärven kunnan alueella sijaitsevalla Nilsiän reitillä tulisi
käyttää sauna- ja pesuvetenä muuta kuin järvivettä.
Suositus perustui varovaisuusperiaatteeseen ja siinä
korostettiin, että kaivosyhtiön jätevesistä peräisin olevien
haitta-aineiden pitoisuudet ovat syvänteissä suurempia kuin
pintavedessä. Uimista tai kalojen syöntiä ei rajoitettu.
*** Kommentointi pdf-dokumenttiin on tehty Ubuntussa Okular ohjelman versiolla 0.17.5 riippuen käytetystä pdf-lukijasta kommentit saattavat näkyä väärin, oikein tai ei ollenkaan.
