Category: Vaalit2025

Vihreä vaihtoehto: talouskasvun ja degrowthin välissä

Talouspolitiikka kuulostaa mustavalkoiselta. Joko ollaan degrowthin puolesta, tai sitä vastaan. Ollaan talouskasvun puolesta, tai sitä vastaan. Asiassa on kuitenkin yhtä paljon kauniita harmaan sävyjä kun marraskuun säässä.

Degrowthia olisi helppo kannattaa, ellei se nykytilanteessa johtaisi meitä melkoiseen kaaokseen. Yksi syy siihen on eläkejärjestelmämme, joka yksiselitteisesti perustuu talouskasvuun. Siihen, että jokaisella sukupolvella menee sen verran paremmin, että he pystyvät helposti maksamaan vanhempiensa eläkkeet.  Järjestelmä on järjetön ja kestämätön, mutta sen kanssa joudumme nyt elämään.

Talouskasvua taas on mahdoton puolustaa, jos se on rajoittamatonta. Jos talouskasvua käytännössä mitataan yksikössä Temu-tonni, kuten nyt, se johtaa tuhoon.

Markkinataloudessa on kuitenkin yksi piirre, joka mahdollistaa talouskasvun suuntaamisen vähemmän tuhoisaan suuntaan. Haittaverot. Jos tuhoisille asioille isketään riittävän suuret haittaverot, ne vähenevät ilman suoraa valtion mahtikäskyäkin.

Vihreiden vaihtoehtobudjetti menee jo nyt tähän suuntaan, vaatimalla ympäristölle haitallisten tukien lopettamista. Suurin osa näistä tuista on juuri erilaisia verohelpotuksia. Veroilla voi siis ohjata yritysten ja ihmisten toimintaa. Tiedämme tämän.

Ohjausta voisi tehdä vielä paljon radikaalimminkin, ja asettaa todella kovia raippaveroja kaikkein tuhoisimmille toiminnoille. Se ei ole poliittisesti helppoa, ei pelasta täysin ympäristöä, eikä ole taloudellisestikaan ongelmatonta. Mutta se olisi käytännöllinen keino saavuttaa osa degrowth-liikkeen päämääristä nopeastikin, ilman riskialtista totaalista vallankumousta. Toivoisinkin pohdintaa siitä, voisiko tämä olla periaate, jonka taakse valtaosa Vihreistä voisi mennä.

Puhe Vihreiden puoluevaltuustossa 30.11.2024

Mielipide: Autoilun lisääntyminen ei ole luonnonlaki

Mielipidekirjoitus julkaistu Turun Sanomissa 13.9.2024

Sini Ruohosen vastauskirjoitus (TS mielipiteet 31.8.) Kähärin liikenneturvallisuutta koskevaan kirjoitukseemme (TS mielipiteet 25.8.) maalaa melko surullisen kuvan Turun kehittämisen takana olevista asenteista. Ruohosen mukaan Kähärin puistotie on rakennettava, koska yksityisautoilua ei voi Turussa vähentää, eikä alueelle voi muutenkaan asettaa liikennerajoituksia, koska yksityisautoilua ei voi Turussa vähentää. Hän esittää autoilun lisääntymisen ikään kuin luonnonlakina, joka liittyy kaupungin kasvuun.

Mikään luonnonlaki se ei ole. Riittää, kun katsoo lähintä verrokkikaupunkiamme ja rakkainta kilpakumppaniamme Tamperetta. Tampereella on sijoitettu voimakkaasti joukkoliikenteeseen sekä pyöräilyn ja jalankulun tukemiseen. Tämä ei ole tapahtunut heille ilmaiseksi, eikä yksityisautoilu Tampereen keskustassa ole miellyttävää, mutta on selvää, että lähes jokaisella merkittävällä mittarilla Tampere on viime vuosina ohittanut Turun, eikä vauhti näytä hiipuvan.

Tampereen joukkoliikenne yksinään ei tuota kilpailukykyä, mutta se kertoo päätösten takana olevasta rohkeasta asenteesta. Tampereella on uskallettu siirtyä rohkeasti 1960-luvun autokaupungista 2020-luvun moderniin ja monimuotoiseen liikennekaupunkiin, ja samalla on siirrytty muissakin asenteissa ja tekemisen tavoissa puoli vuosisataa eteenpäin. Turku voi aivan hyvin tehdä saman, ellei sitä aktiivisesti vastusteta.

Kähärin puistotietä ei tarvita, jos kaavoitus- ja liikennesuunnittelussa otetaan tiukasti lähtökohdaksi, että yksityisautoilun ei anneta merkittävästi lisääntyä. Kähärin alueen sisällä voidaan aivan hyvin lisätä liikenneturvallisuutta alentamalla ajonopeuksia ja lisäämällä rajoituksia, jos otetaan tiukasti lähtökohdaksi, että asukkaiden turvallisuus ja henkien säilyminen on suurempi arvo kuin pienenkin riesan välttäminen autoilijoille.

Nummenmäellä tällainen päätös tehtiin. Sielläkin teiden katkaisemista ja läpiautoilun estämistä vastustettiin aikoinaan ankarasti hyvin samanlaisilla perusteluilla kuin Ruohosen kirjoituksessa, mutta nyt soraäänet ovat hiljenneet.

Turku on aiemminkin osannut olla rohkea, eikä ole mitään syytä lopettaa rohkeita askeleita tähän.

Jakke Mäkelä (vihr)

Metsämarja Aittokoski (vihr)

Mielipide: Kähärin asuinalueen liikenneturvallisuutta parannettava

Mielipidekirjoitus julkaistu Turun Sanomissa 25.8.2024

Autoliikenne muodostaa Kähärin alueella merkittävän turvallisuusriskin alueen asukkaille, ja heikentää alueen asumismukavuutta. Liikennettä on paljon, ja ylinopeudet ovat erittäin yleisiä. Kähärin lähelle suunnitellut uudet hankkeet (Pukkilan ja Logomon asuinalueet sekä suunnitteilla oleva matkakeskus ja tapahtuma-areena) tulevat lisäämään liikennepainetta entisestään.

Viimeistään nyt Kähärin alue on tuotava osaksi kokonaisliikennesuunnitelmaa, jossa selkeästi asetettu päämäärä on vähentää alueen läpikulkuliikennettä ja pienentää liikenteen riskejä asukkaille.

Jo kaupungin oma strategia estää periaatteessa sellaisten ratkaisujen esittämisen, jotka lisäisivät autoilumääriä merkittävästi. Turun kaupungin liikkumista linjaavan strategian mukaan kaupungissa tullaan vähentämään yksityisautoilua ja lisäämään esimerkiksi joukkoliikennettä, kävelyä ja pyöräilyä. Tämä ei tapahdu uusia teitä rakentamalla, vaan tekemällä muista liikennemuodoista houkuttelevampia ja esimerkiksi hidastamalla autojen nopeusrajoituksia. Erityisesti pyöräily ja kävely ovat turvattomia, jos autoilu on holtitonta.

Tämä tarkoittaa, että ajoittain ratkaisuksi esitetty Kähärlän puistotie on monellakin tasolla kaupungin omien päämäärien vastainen. Sen lisäksi että ratkaisu tuhoaisi merkittävän ulkoilu- ja virkistysalueen ja todennäköisesti nostaisi nopeuksia entisestään, se ei käytännössä vähentäisi liikennettä ollenkaan. Niin sanottu induced demand -ilmiö on liikennesuunnittelussa erittäin tuttu: jos rakennetaan lisää kaistoja tai lisää teitä, liikenteen määrä kasvaa sen mukaisesti. Ratkaisujen on löydyttävä muualta, ja koko aluetta on tarkasteltava pitkäjänteisesti.

Pitkän aikavälin suunnitelmien lisäksi turvallisuutta voitaisiin parantaa välittömästi pienin ja konkreettisin toimenpitein.

Yksi alueen merkittävistä liikenteen riskitekijöistä on Kähärintiellä Juhannuskukkulalla sijaitseva ammattikoulu. Lukuisat ammattikoululaiset saapuvat kouluun omilla autoilla. Liikenneonnettomuustilastojen mukaan suurin osa ylinopeutta ajavista ja vakaviin liikenneonnettomuuksiin joutuneista on 18–24 -vuotiaita miehiä. Useiden alueen asukkaiden aitoihin ja pihoihin on jo päätynyt kouluun ajavia nuorukaisia ajokkeineen. On vain ajan kysymys, milloin aidan sijasta törmätäänkin koulumatkalla olevaan lapseen.

Välittömästi toteutettava mahdollisuus lisätä alueen turvallisuutta olisi määrittää alueelle 30 km/h nopeusrajoitus, vastaavasti kuin esimerkiksi Port Arthurissa. Tämä yksinään tuskin riittää estämään Juhannuskukkulan kaahailua, joten nopeuksien rajoittamiseksi voidaan rakentaa ajonopeuksia hidastavia elementtejä, kuten liikuteltavia tai kiinteitä ajotien kaventajia tai loivia töyssyjä. Jopa läpiajoa rajoittavia ratkaisuja voitaisiin pohtia, kuten esimerkiksi Nummen ja Itäharjun alueella. Vastaavia ratkaisuja on siis käytössä eri puolella kaupunkia, ja niiden toteuttamiseen myös Kähärissä ei ole todellisia esteitä.

Metsämarja Aittokoski (vihr)

Jakke Mäkelä (vihr)

Translate »