Category: Vaalit2021

Parempaa yhteiskuntaa arkijärjellä – vai sittenkin perehtymisellä ja vaivannäöllä?

Erään puolueen paikallisosaston kuntavaalisloganina on “arkijärjellä parempi kaupunki”. Tämä kuulostaa arkijärjellä ajatellen hyvältä. Mutta saadaanko sillä kuitenkaan oikeasti parempia päätöksiä? Tarvitaanko kunnallisessa päätöksenteossa arki-, maalais- tai kaupunkilaisjärkeä, vai olisiko kuitenkin viisaampaa perehtyä selvityksiin ja asioiden taustoihin?

Kirjoitus julkaistu myös Viitteen tiedepuolue.fi-sivulla.

Olemme voimakkaasti sitä mieltä, että perehtyminen on tärkein asia päätöksenteossa. Arkijärkeä tarvitaan, mutta kunnissa päätetään hyvinkin suurista ja monimutkaisista kokonaisuuksista. Silloin mikään ei voi korvata kunnollisia selvityksiä.

Yhtenä konkreettisena esimerkkinä toimii useissa vaalikoneissa toistunut kysymys maksuttomasta joukkoliikenteestä. Me Vihreissä haluamme kehittää joukkoliikennettä ja sen kulkumuoto-osuutta kaupunkiliikenteessä. Arkijärjellä voisi ajatella itsestäänselvyytenä, että maksuton joukkoliikenne nostaisi joukkoliikenteen käyttäjämääriä. Varsin tunnetussa Tallinnan tapauksessa näin oli aluksi käynytkin. Jos ilmaiset ämpärit kelpaavat, on maksuttoman joukkoliikenteenkin oltava toimiva vetonaula.

Todellisuudessa joukkoliikenteen hinta on käytön esteenä melko harvalle. Sitä enemmän käyttöä Turun seudulla rajoittavat harva vuoroväli, sopimaton liikennöintiaika, matkustamisen hitaus ja bussin vaihtaminen. Jos nämä liikennöinnin perusasiat eivät ole kunnossa, joukkoliikenne ei palvele tarkoitustaan millään hinnalla. Mikäli satsaamme resurssit maksuttomuuteen emmekä palvelutasoon, tuloksena on kuormittuneempi ja kalliimpi versio nykyjärjestelmästä.

Tallinnassakin maksuttomuuden lopulliset tulokset ovat vähintäänkin ristiriitaisia. Ilmaisuus on lisännyt julkisen liikenteen käyttöä, mutta vähentänyt kävelyä ja jopa lisännyt autoilua. Käyttäjämäärän lisääntyminen ei lisää joukkoliikenteen tuloja vaan lähinnä sen ruuhkaisuutta, eikä mahdollista palvelun parantamista. Esimerkiksi Turun Föli-liikenteessä lipputuloilla katetaan normaalioloissa lähes ⅔ kuluista. Lisääntyneet käyttäjämäärät näkyvät lisääntyneinä lipputuloina, mikä mahdollistaa palvelun jatkuvan parantamisen. Tallinnan kokeilua ei ainakaan suoraan sellaisenaan ole mitään syytä siirtää Turkuun.

Yhteiskuntatieteissä arkitiedon ja tutkitun tiedon erot tunnistetaan. Nykytilaa kuvaavia tutkimuksia saatetaan kutsua jopa mediassa “nollatutkimuksiksi”, koska saman asian olisi voinut todeta myös intuitiivisesti tai oman kokemuksen perusteella. Arkitiedon perusteella tehty päätelmä ei välttämättä kuitenkaan ole totuus eikä varsinkaan tieteellisin metodein koeteltu. Arkijärjelle on paikkansa arjessa sekä elämän pienissä ja suurissa päätöksissä, mutta siihen ei yhteiskunnan monimutkaista päätöksentekoa ole hyvä perustaa.

Kari Jakobsson, Yhteiskuntatieteitä harrastuksena opiskeleva diplomi-insinööri, kuntavaaliehdokas Turussa (397)

Jakke Mäkelä, Joukkoliikenneintoilija ja fyysikko, kuntavaaliehdokas Turussa (424)

Ehdolla Turkuun: Päättämisen illuusioton luottopakki

Kesäkuu 2020 oli vain vuosi sitten, mutta koronaturtumuksessa se tuntuu yhtä kaukaiselta kuin kesäkuu 1920.  Kesäkuussa 2020 minut nimettiin  Turun Vihreiden kuntavaaliehdokkaaksi, ja kirjoitin silloin alustavasti ajatuksistani ja vaaliteemoistani. Huomaan olevani edelleen samaa mieltä.

MILLAINEN PÄÄTTÄJÄ OLISIN?

Vaikka maailma on vuodessa muuttunut, lähtökohta ei.   “Vaikeina aikoina ihmiset tarvitsevat eturintamaan päättäjiä, jotka pystyvät luomaan positiivisen ja innostavan vision tulevaisuudesta, olivat nykyhetken faktat kuinka vaikeita tahansa. Koska päätöksenteko on oikeasti tiimityötä, nämä innostavat päättäjät tarvitsevat luottopakeikseen illuusiottomia päättäjiä, jotka pystyvät  analysoimaan faktoja kiihkottomasti ja luomaan inhorealistisen tilannekuvan siitä, missä oikeasti mennään. That’s me.”

Kulunut vuosi on vain vahvistanut ajatustani, että juuri tuo on oma roolini päättäjänä, jos päättäjänä pääsen jatkamaan. Varavaltuutettuna ja  Turun Vihreän kunnallisjärjestön varapuheenjohtajana olen tehnyt mitä milloinkin pitää jonkun jossakin tehdä — hankkinut ehdokkaita, muokkaillut tekstejä,  kiroillut helteessä vaalimökkiä kasatessa, yrittänyt organisoida sataa liikkuvaa osaa (ehdokasta) tilanteessa jossa ainuttakaan ehdokasta ei voi tavata kasvotusten, tehnyt suunnitelmia ja repinyt ne sitä mukaan kun tilanne on muuttunut (en ole enää varma, onko meillä Plan E vai Plan F menossa). Kiehtovan kaoottista. Pidän tästä.

(Disclaimer: Olen toki vain pieni osa koneistoa. Tekemässä on ollut ehkä rautaisin ydinjoukko jonka olen koskaan tuntenut: kanssaehdokkaani Riina Lumme (ehdokas 419), Kari Jakobsson (397), Emmi Lehtinen (416)  ja  Teemu Ellä (377),  sekä työntekijäpuolella Olli Välke, Minna Leka, ja Emil Kusnetsoff. Ilman hyvää tiimiä kukaan ei ole mitään).

Continue reading Ehdolla Turkuun: Päättämisen illuusioton luottopakki

Turun ilmastopolitiikka vuonna 2039?

Jos kirjoittaisin ilmastopoliittisen runon, sen nimi olisi “Oodi ydinvoimalle”. Niin tärkeänä pidän tätä teknologiaa maailmalla ilmastonmuutoksen torjunnassa. Aihe vain ei ole kovin ajankohtainen juuri Turun 2021 kuntavaaleissa… paitsi jos ajatellaan tilannetta usean valtuustokauden päähän. Turun ilmastotavoitteet ovat vuodessa 2029, mutta sen jälkeenkin on kehityttävä.  Pienydinvoimaloita ei voi kokonaan sulkea pois.

Miksi ydinvoima on vaihtoehto?

Olen kirjoittanut aiheesta vuosien varrella paljonkin, jopa niin paljon että vuonna 2017 tajusin että on paljon muitakin tärkeitä asioita. Blogikirjoitukseni “Pakkomielteet ja energiapolitiikka” on edelleen täysin kurantti katsaus aiheeseen, ja siihen kannattaa tutustua. Myös vuoden 2017 linja pitää:  Periaatteistani en tingi: energiakysymys on tärkein yksittäinen ilmastokysymys, ja siinä ei pidä sallia huuhaata.  Käytännössä olen kuitenkin kirjoittanut aiheesta jo niin paljon, että lisäjankkaus ei tuota lisäarvoa. Linkki vanhoihin kirjoituksiin saa lähtökohtaisesti riittää.  On aika laajentaa fokusta, ja käsitellä jatkossa muitakin asioita.

Tässä kuitenkin avoimuuden nimissä tiivis katsaus asiaan.

Continue reading Turun ilmastopolitiikka vuonna 2039?

Voiko autoilun rajoittaminen pelastaa ihmishenkiä Turussa?

Vihreät ajavat yksityisautoilun rajoittamista kaupunkien keskustoissa, myös Turussa. Tätä pidetään helposti ihmisten kiusaamisena. Usein jää tajuamatta, että se on nimenomaan ihmisten suojelemista — tarkkaan ottaen keskustassa asuvien suojelemista.

(Kuntapolitiikassa kvartaali on 25 vuotta. Tein tämän kirjoituksen alkuperäisen version neljä vuotta sitten silloisen ehdokaskollegani Heidi Niskasen kanssa, ja mikään siinä ei näytä vanhentuneen).

Ihmiset eivät ole luonnostaan kovin hyviä arvioimaan ja vertailemaan erilaisia riskejä.   Joku pelkää ulkomaalaisia, toinen ydinvoimaa, kolmas  GMO-ruokia.  Systemaattinen riskinhallinta auttaa kuitenkin hahmottamaan, mitkä riskit ovat kaikkein merkittävimpiä.  Turun tapauksessa vastaus saattaa olla yllättävä. Jos haetaan suurinta yksittäistä ulkoista terveysuhkaamme, se voi hyvinkin olla yksityisautoilu. 

Continue reading Voiko autoilun rajoittaminen pelastaa ihmishenkiä Turussa?

Tärvellyt alueet luonnon monimuotoisuuden pelastajana

Luonnon monimuotoisuuden puolustaminen on hippien hommaa ja kukkaiskedoilla kieriskelyä, voisi moni väittää. Onhan se sitä osittain, mutta tätä(kin) asiaa voi lähestyä myös eleettömän insinöörimäisesti.  Mikä olisi kustannustehokkain ja optimaalisin tapa suojella luonnon monimuotoisuutta Turun kaupungin alueella?

Mukavan kuivakka ja erittäin tehokas tapa on siniviherkerroin, joka on kaavoituksen työkalu. Siinä säädellään, miten paljon asemakaavoissa täytyy olla viheralueita tai hulevesien poistossa auttavia alueita.  Uutta tonttia suunnitellessa kerroin pitää ottaa huomioon. Kerroin on tavattoman tasapuolinen ja tehokas työkalu.

Monimuotoisuuteen se ei ei ole niinkään tehokas, koska viheralueeksi käy esimerkiksi tasainen ja matala nurmikenttä. Ihmissilmään elegantti ratkaisu, mutta luonnon kannalta lähes aavikko. Yhden ruoholajin kenttä tuottaa monimuotoisuutta yhden lajin verran, eli käytännössä ei ollenkaan. Monipuolinen niittykasvillisuus olisi paljon parempi ratkaisu.

Kaavamerkinnöillä ei voi eikä niillä kyllä pidäkään liian tarkkaan määritellä, mitä kukkia ihmiset saavat pihoilleen istuttaa.  Kannustaa voi, ja erilaiset Pelasta Pörriäiset -kampanjat ovat erinomainen tapa saada asioihin muutosta. Ei olisi huono idea sijoittaa siihen, että kaupungillakin olisi jokin vastaava ja mielellään jatkuva positiivinen kampanja menossa.

Velvoitteita voisi soveltaa lähinnä Kupittaan siirtolapuutarhan tapaisissa erikoistapauksissa, joissa yhteistä tilaa on annettu yksityisten käyttöön. Kuten koko Vihreiden ryhmä, kannatan siirtolapuutarhan säilyttämistä, vaikka se sijaintina lähes huutaisikin tiivistä asumista. Mutta vastapainona pitää kyllä voida edellyttää, että siirtolapuutarha myös sitten on myös monimuotoinen ja monipuolinen.

Tärvellyt tilat paratiisin avaimena

Lempilapsekseni on kuitenkin tullut mm ekologi Jussi Lampisen väitöskirjassaan esittämä ajatus kaupungin hukkatilojen käyttämistä niittyekosysteemien luomiseksi. Voimajohtojen alle jää Turussakin huomattavan pitkä lähes yhtenäinen alue, jolle ei voi rakentaa ja jonka kasvillisuutta ei voi päästää korkeaksi. Vastaavasti erityisesti pikateiden varsilla on suoja-alueita, joita ei voi päästää kasvamaan valtoimenaan.

Näillä alueilla kunta ja valtio voisivat hyvinkin suvereenisti päättää, että tasaisen ruohomaton tai hoitamattoman pusikon sijasta alueista tehdään hyvin suunniteltuja ja hoidettuja monimuotoisuusreservaatteja.  Tiealueilla liikenneturvallisuus tulee ykkösenä, mutta pientareiden arvo nimenomaan olisikin matalina niittyinä. Turvallisuudesta ei siis tarvitse tinkiä ollenkaan.

Tarkkaa arviota Turun alueen potentiaalista ei ilmeisesti ole, mutta koko Suomen alueella voimajohtojen alla on noin 500 km^2 tilaa ja valtion hoitamien pikateiden pientareilla 1000 km^2.  Eivät valtavia määriä ehkä, mutta Turun alueella erityisesti voimajohtojen alla on merkittävä osuus pinta-alasta. Hyvin suunniteltuna tämä tila alkaisi olla oikeasti merkittävä. Ylipäätään harva asia on niin järkevää kuin tärvellyn tilan ottaminen hyötykäyttöön.

Ilmainen ratkaisu tämä ei ole, mutta kaikkea hoitotyötä ei välttämättä tarvitsisi tehdä ammattilaisvoimin. Suomi on edelleen yhdistysten ja talkootyön luvattu maa. Jos (kuten itselläni) voimajohto kulkee parinsadan metrin päästä kodista, ei olisi vaiva eikä mikään kuluttaa yksi iltapäivä kesässä talkootyönä niittämässä aluetta (Juhannuskukkulan alueella olen itsekin jo nyt osallistunut vastaaviin talkoisiin).

Ajatus on vasta kypsyttelyasteella, enkä osaa heittää lukuja siitä, mitä tämä oikeasti maksaisi. Talkoohenkeä hyödyntämällä hintaa saataisiin merkittävästi alas, joskin talkoolaisten pitkäaikainen innostaminen ja ohjaaminen on yllättävän työlästä ja vaikeaa. Missään nimessä tämä ei ole ilmainen ratkaisu, mutta erittäin kustannustehokas se voisi silti olla.

Olen Turun Vihreiden ehdokas vuoden 2021 kuntavaaleissa, numerolla 424. Lisää ajatuksiani löydät täältä.

Translate »