Category: Päivän heitto

Päivän heitto 9.9.2012: Asuntojen hinnat Turussa

 

Odotetusti etäisyys keskustasta laskee hintoja. Pienillä etäisyyksillä hajonta on kuitenkin melko suurta.

Tavasin aamulla teetä juodessa Soininvaaran blogia ja erityisesti tätä kirjoitusta ja sen keskustelua. Kerrostalokaksioiden hintoja listattaessa Helsinki oli jaettu neljään vyöhykkeeseen joissa neliöhinnat poikkeavat toisistaan merkittävästi. Kuten keskustelussakin mainittiin, intuitiivisesti etäisyyden täytyy vaikuttaa hintaan muuallakin. Intuitio ei kuitenkaan aina pidä paikaansa, joten yritin tarkastella tilannetta vähän tarkemmin katselemalla mitä vanhojen kerrostalokaksioiden pyyntihinnat (koska niitä on helppo löytää) ovat tällä hetkellä Turussa ja ympäristössä.

Annoin Google mapsin laskea ajomatkan ja ajan asunnon osoitteesta Turun keskustaan (torin laidalle). Tässä ei tietysti huomioida ruuhkien vaikutusta aikaan, mutta se lienee jonkinlaisessa suhteessa toteutuviin aikoihin. Aineistoa kertyi 91 kappaletta joista merkittävä enemmistö on Turussa ja vain muutamia naapurikunnissa. Otanta oli lähes satunnainen; lopussa en ottanut enempää Turun keskustan asuntoja mukaan kun niitä jo oli aika monta.

Alla on muutama kuva joista voi kukin tehdä omia päätelmiään. Itsellä silmiin pistää suuri hajonta neliö hinnoissa keskustan lähellä. Suurempi hajonta noin kymmenen kilometrin kohdalla voi johtua Kaarinan ja Raision keskustaajamien sijainnista tuolla etäisyydellä. Ajoaikakäppyrässä suuri hajonta jatkuu pidemmälle.

Kuvassa viisi on nähtävillä myynnissä olleiden kaksioiden pinta-alojen histogrammi. Dataa kerätessä jäi kuva liikuttavasta yksimielisyydestä kaksion oikean koon suhteen. Todellisuus on vähän monipuolisempi.

Niin ja mediaani pyyntihinnaksi sain 1950 €/m2 joka on aika lähellä Soininvaaran blogissaan mainitsemaa.


Kuva 1.


Kuva 2.


Kuva 3.


Kuva 4.


Kuva 5


Kuva 6.

Energiajäte ja hyötyjäte: Kuka mitä häh?

“Energiajäte on eri asia kuin polttokelpoinen jäte. Hommatkaapa ite tarrat astioihin.” —-  “Sekajäte nimenomaan on sitä poltettavaa jätettä…haloo.” —- “No HALOO kyllä säilyketökit on sekajätettä..” —- “Kun on vain yksi astia, sekajäte, joka menee nytkin jo polttoon.” —- Miksi meidän taloyhtiössä on edelleen oranssi energiajäte-astia ja harmaa sekajäte-astia?”

Who’s on first?   Normaalisti en naura kenellekään ja ikinä en siteeraa nettikirjoittelua, mutta nyt teen poikkeuksen. Juuri viime viikolla kirjoitin kierrätyksen hankaluudesta. Kuinka ollakaan, tämän viikon Kalevassa oli artikkeli jonka yleisökommentit kertovat enemmän kuin tuhat blogia (Kotitalouksien jätteiden lajittelu tökkii). Näistä kommenteista saisi pienin muokkauksin Kummeli-sketsin.

“Ei minulle ainakaan ole tullut mitään tiedotetta, että sekajäteastia olisi nykyään polttokelpoista jätettä sisältävä astia.”

“Onpas. Vai laitoitko sen kenties samantien (seka)jätteeseen?”

“Hyvä on laittaa kun laatikoissa ei ole merkintöjä ja lajitteluohjeista puuttuu ohjeet mitä saa laittaa poltttoon (kun polttoa ei mainita missään sanallakaan, mitkä laatikot menee ja mitä niihin saa laittaa), näin ainakin SATO:n asunnossa. 

“Jos nyt jutussa olisi ollut lista, että mitä saa laittaa ja mitä ei, niin ehkä olisin oppinut jotain. Sekajätteeseen menee meillä ainakin mm. säilyketölkit, saako niitä pistää?”

“Laita säilyketölkit metallin keräykseen.”

“No HALOO kyllä säilyketökit on sekajätettä.. kuka omakotiasuja viitsii kiikuttaa säilyketölkkejä kierrätyspisteeseen? Eri asia kerrostaloalueiden keskitetyissä kierrätyspisteissä.”

“Minulla on sopimus sekajätteen hakemisesta, ei energiajätteen.”

“Sekajäte nimenomaan on sitä poltettavaa jätettä…haloo.”

“Kun on vain yksi astia, sekajäte, joka menee nytkin jo polttoon.”

“Ehkä olisi voitu jakaa kotitalouksiin kunnon kierrätysoppaat niin tietämättömätkin osaisivat lajitella ja tietäisivät minne sen vaihdelaatikon voi toimittaa (ilmaiseksi) jatkossa.”

“Onhan ne jaettu, jo vuosikausia.”

“Eihän sinne sekajätteeseenkään saa laittaa mitä tahansa! Ne menee nykyään poltettavaksi nekin.” 

“Mutta kun sun sekajäte justiinsa meneekin polttoon…ilman että teet mitään. Ei sitä energiajätteeksi muuteta, se on mennyt Laanilaan kesästä asti.”

“Meidän taloyhtiön jäteastiassa on kyltti SEKAJÄTE, jos olisi astia nimeltä ENERGIAJÄTE niin muutkin ymmärtäisivät laittaa siihen vain palavia jätteitä.”

“Energiajäte on eri asia kuin polttokelpoinen jäte. Hommatkaapa ite tarrat astioihin.”

“No kun se sekajäte ON sitä polttokelpoista jätettä…eli nimenomaan sekajäte menee polttoon. Kahta astiaa ei tarvita. Vaihdat vaan tarran. Ilman tarraakin sun sekajäte menee Laanilaan eli turhaa meuhkaa…”

“Miksi meidän taloyhtiössä on edelleen oranssi energiajäte-astia ja harmaa sekajäte-astia,eri auto tyhjentää astiat..mikä järki tässä on??”

“Oranssiin energia-astiaan laitettua poltettavaa jätettä ei viedä suoraan Kemiran ekovoimalaitokselle eli sitä voidaan polttaa muissakin laitoksissa toisin kuin sekajätettä. “

“No nyt saa ilmeisesti tunkea syyskuusta alkaen roska-astiaan kuivaa risukkoa,kantoja jos lootaan mahtuu,muovia,lautaa,vaneria, polkupyöränrenkaan ym. polttokelpoista roskaa.”

“KAIKKI on polttokelpoista jätettä kunhan uunissa on tarpeeksi kuuma..”

“Mihin pannaan tavalliset roskiin menevät jätteet, jos sekajätteisiin saa laittaa vain polttoaineeksi kelpaavaa materiaalia?”

“Monelta on saattanut mennä ohi mediassa tämä ekovoimalaitokseen liittyvä muutos kotitalouksien jätehuollossa.” 

Niinpä.  Vakavasti ottaen, ei tämä ole mikään naurun paikka. En muuten halua nostaa juuri Oulun jätehuoltoa kepin nokkaan, pahoittelen. Kaikkialla on samanlaista.

Suunnittelun ykkössääntö: jos asiakas ei ymmärrä systeemiä, se on systeemin vika eikä asiakkaan. Jos käytettävyys puuttuu, puuttuu kaikki.

Oulussa ja muuallakin on nyt vapautunut eräistäkin suurfirmoista UX-eksperttejä (käytettävyysosaajia). He ovat nykyoloissa vähään tyytyväisiä eivätkä paljon laskuta.  Ja saisivat ehkä tilannetta selkeytettyä juuri siksi, että tulevat perinteisten piirien ulkopuolelta. Olisiko syytä harkita?

Aiempi kirjoitus: Energiajäte ja hyötyjäte: Ei energiahyötykäyttöön.

Jätteisiin liittyviä muita kirjoituksia: Jätteet

(Kuva: Sami Jumppanen)

 

Energiajäte ja hyötyjäte: Ei energiahyötykäyttöön

“Tämäntyyppisiä innovaatioita Suomi tarvitsisi, ei pelkästään erilaisia Pierevät Kotkat -pelejä.”


Joskus yksi kuva tiivistää kokonaisen ongelmakentän.

(Kuva: Sami Jumppanen)

Helppo tuolle on nauraa, mutta innovaattori miettii seuraavaa askelta jo samalla kun hihittelee. Tämä osoittaa todellisen ongelman, joka vaatii todellisen ratkaisun. Kierrätys on aivan liian hankalaa ja sekavaa.

Olisiko tässä paikka softa-startupille? Kierrätyksessä on toivottoman usein tilanteita joissa on täysin mahdoton tietää mikä on oikea paikka tietylle roskalle. Termit vaihtelevat paikkakunnasta ja jäteyhtiöstä riippuen (kaatopaikkajäte voi olla kaatopaikkajätettä, tai sitten vaikka polttokelvotonta jätettä, tai sekajätettä). Rakkaalla lapsella on aivan liian monta nimeä.

Ja vaikka termi olisi selvä, aina löytyy välitilanteita joista ei kerta kaikkiaan tiedä. Mihin esimerkiksi kuuluvat CD-levyt?* (Vastaus kirjoituksen lopussa).

Kuinka vaikeaa olisi tehdä käyttäjille ilmainen palvelu, jossa
a) älypuhelimella napataan kuva roskasta ja
b) lähetetään (mahdollisesti paikannustietojen kera) kuva palveluntarjoajalle, joka
c) lähettää vastauksena viestin, jossa kerrotaan mihin roska kuuluu juuri sillä paikkakunnalla?

Voin sanoa suoralta kädeltä että helppoa se ei ole. Mutta ei myöskään mitään scifiä. Mitään päivystävää tunnistajaa ei tällaiseen palveluun varmastikaan ole varaa tai järkeä palkata, vaan homma on hoidettava lähtökohtaisesti automaattisesti. (Toki erikoistapauksia varten voi olla ihminenkin arvioimassa). Automaattinen kuvantunnistus ei vielä ehkä aivan tarpeeksi hyvin toimi, mutta se edistyy koko ajan.  Eikä start-uppien ole tarkoituskaan helppoja asioita tehdä.

Systeemistä saadaan melko robustikin: jos roskaa ei tunnisteta, softan kannattaa arvioida se siihen jäteluokkaan, johon sen joutuminen tuottaa vähiten ongelmia. Käytännössä turvallisinta on (yleensä) luokitella se kaatopaikkajätteeksi, mutta silloinkin pitää tietää mitä se tarkoittaa paikallisella murteella (Helsingissä se on sekajätettä, Turussa polttokelvotonta jätettä).

Jos järjestelmä saataisiin kertaalleen toimimaan, esimerkiksi Jätehuoltoyhdistyksellä (paikallisten jätelaitosten kattojärjestö) voisi hyvinkin olla intressiä rahoittaa päivittäistä toimintaa (varsinaiset toimintakuluthan ovat pienet). Heidän intresseissään on saada mahdollisimman hyvälaatuista jätettä, oikea materiaali oikeassa pöntössä.

Tuotekehitystä tämä vaatisi, mutta sitä varten täytyy maasta löytyä rahaa. Tämäntyyppisiä innovaatioita Suomi tarvitsisi, ei pelkästään erilaisia Pierevät Kotkat -pelejä.

*) Vastaus: Turussa CD-levy on polttokelpoista jätettä. Helsingissä CD-levy on 1.1.2012 alkaen sekajätettä (joka menee kaatopaikalle), mutta oli ennen sitä energiajätettä (mikä tarkoittaa suunnilleen samaa kuin Turussa polttokelpoinen jäte). Muilla paikkakunnilla käytännöt voivat vaihdella.

Edit: Kirjoituksen kakkososa: Energiajäte ja hyötyjäte: Kuka mitä häh?

Jätteisiin liittyviä muita kirjoituksia: Jätteet

Pissasta vai vessasta: Lääkeaineet juomavedessä

Mitä tapahtuu kun vedän lääkepillerin vessasta alas? Ja mitä väliä?

[Englanninkielinen versio: täällä]

Juomavedestämme löytyy lääkejämiä. Onko niillä merkittävää terveysvaikutusta? Osan mielestä riskit ovat varmoja (US), mutta ehkä suurempi osa asiaa tutkineista on yksinkertaisesti sitä mieltä, että yksinkertaisesti emme tiedä (WHO,CWA, CBS, New Scientist). Mikä ei kyllä ole turvallisuutta herättävä tunne sekään.

Ihmisiä kiinnnostaa eniten riski ihmisille, mutta vaikutus laajempaan ekosysteemiin voi olla paljonkin merkittävämpi. Jos puhdistetussa juomavedessä on pieniä jäämiä, se tarkoittaa että alkuperäisessä raakavedessä niitä oli vielä paljon enemmän. Paikallisten suurten hormonijäämien tiedetään aiheuttaneen biologisia vaikutuksia esim kaloihin. Mutta entä pienten jäämien kokonaisvaikutus? Tällä hetkellä voi lähinnä turvallisesti sanoa, että kukaan ei tiedä paljonko jäämiä on, mistä ne tulevat, ja mitä ne aiheuttavat (USGS).

Mahdollisten lähteiden määrä on melko rajallinen. Lääketehtaat saattavat aiheuttaa suuria paikallisia piikkejä  (NBC).Antibioottien osalta karjatalous on merkittävä lähde (WCP). Joka tapauksessa osa päästöistä tulee tavallisilta lääkkeitä käytttäviltä kansalaisilta.

Kuinka suuri osa? En tiedä. Datamäärä on vielä aivan liian pieni, jotta saisimme edes kertaluokka-arvioita. Siksi en mietikään tässä suurta kuvaa, vaan päätin ottaa pienen konkreettisen detaljin. Me, tavalliset käyttäjät, saastutamme viemärivesiä lääkkeillä. Paljon vai vähän, sitä emme vielä tiedä. Mutta on konkreettinen kysymys jonka voi jo esittää: Millä mekanismilla me sen teemme? Tai vähemmän hienostuneesti:

Saastutammeko me pissaamalla, vaiko vessaan dumppaamalla?

Me saastutamme kahta kautta: joko syömällä lääkkeitä ja virtsaamalla jämät,  tai sitten dumppamalla vanhentuneita lääkkeitä suoraan vessasta alas. Haluan tietää, kumpi on oikeasti suurempi lähde.

Tämä on tiukan käytännöllinen kysymys. Ihmiset syövät tarvitsemansa lääkkeet vaikka ympäristövaikutus olisi millainen. Siihen ei voi vaikuttaa. Mutta dumppaamiseen sen sijaan voi — tiedotuskampanjoilla, tai helpottamalla vanhojen lääkkeiden palauttamista, tai kehittämällä insentiivejä lääkkeiden palauttamiseen (lääkkeenpalautuspantti?). Siinä voi käyttää mielikuvitusta.

Suomessa onneksi on jo kattava lääkkeenpalautusmekanismi. Vanhat lääkkeet voi palauttaa ilmaiseksi apteekkin kaikessa hiljaisuudessa. (Sieltä ne käsitellään eteenpäin ongelmajätteenä). Mutta aina järjestelmää voi parantaa.

Yritän löytää yhtä lukua, joka antaisi kenelle tahansa helpon ja nopea tavan arvioida miten huono idea dumppaaminen on. Arvelen, että sellainen löytyy arvosta 1/erittymisprosentti. Käytän siitä nimitystä dumppausvaikutus. Tämä vaatii hiukan selitystä.

Lääkeaineiden imeytymisprosessi on lievästi sanottuna monimutkainen (ADME). Jotkin lääkkeet hajoavat melkein kokonaan. Hajoamistuotteetkin saattavat olla haitallisia, mutta yleensä ne kuitenkin ovat vähemmän bioaktiivisia. Hyvä tapa puhdistaa lääkeaine on siis kierrättää se ihmisen kautta.

Puhdistus ei kuitenkaan ole täydellinen, ja osa lääkkeestä päätyy aina sellaisenaan virtsaan (tai ulosteeseen). Jos ruumis hajottaa 98% lääkeaineesta, silti 2% aineesta päätyy virtsaan ja sitä kautta luontoon. Dumppausvaikutus on tämän käänteisluku, eli 50. Konkreettisesti: heittämällä yhden pillerin vessaan ihminen aiheuttaa yhtä paljon saastumista kuin syömällä 50 pilleriä.

Olen kerännyt joidenkin lääkeaineiden dumppausvaikutuksia alla. Lukuihin on syytä suhtautua skeptisesti, mutta suuntaa-antavia ne ovat. Listasin lisäksi Netistä kerättyjä arvioita lääkkeiden hinnoista, koska hinta vaikuttanee siihen miten lääkettä kohdellaan.

  • Paracetamol, Aspirin (kipulääke): Alle 2% erittyy virtsaan. Dumppaussuhde on siis  ~50. Hinta on  ~1 sentti per pilleri.
  • Atorvastatin (kolesterolil): <2%. Dumppaussuhde ~50, ~50 snt per pilleri
  • Carbamazepine (epilepsia):  2-3%. Dumppaussuhde ~40, ~20 snt
  • Prozac (antidepressant): ~15%. Dumppaussuhde ~6, ~1 EUR
  • Oxycodone (strong painkiller): ~19%. Dumppaussuhde ~5, ~4 EUR
  • Cetirizin (anti-histamine): 30%. Dumppaussuhde ~3, ~1 EUR
  • Antibiootit: Valtavia vaihteluja. Joissakin tapauksissa 40-80% (NIH). Dumppaussuhde ~2, ~1 EUR/pill (penisilliini)
  • Lisinopril: (verenpainelääke): 100% (Ruumis ei käytännösä hajota ollenkaa). Dumppaussuhde ~1, ~30 sntl.
  • Ehkäisypillerit (COCP): Hankala erikoistapaus. Hajoamistuotteetkin ovat hormoneja, joilla on vaikutusta luontoon. Dumppaussuhde lienee matala. ~1 EUR.

Jos asiaa halutaan tutkia koko yhteiskunnan tasolla, tarvitaan paljon muutakin tietoa esimerkiksi lääkkeen myrkyllisyydetä, lääkkeen käyttäjien määrästä ja hajoamisnopeudesta luonnossa. Ylläoleva lista antaa kuitenkin pika-arvion siitä, mihin ehkä voisi keskittyä.

Ylläolevan perusteella heittäisin arvauksen (näin pienellä tietomäärällä se on pelkkä arvaus), että reseptittömät kipulääkkeet ovat suurin päästöriski. Ihmiset voivat ostaa lääkkeitä reserviin niin paljon kuin tahtovat, ja matalan hinnan takia heillä ei ole insentiiviä välittää vanhentumisesta (on helpompi ostaa uusi lääkepakkaus). Lisäksi näitä lääkkeitä käytetään valtavia määriä. Hukkaan menevien pillereiden määrä on suuri.

Arvaukseni kipulääkkeiden riskistä saa hiukan tukea ainakin yhdestä tutkimuksesta (LHWMP): aspiriinijäämiä löydettiin 24%:sta tutkituista puroista. Aspiriini on periaatteessa myrkyllistä esimerkiksi kissoille (Manning), joskaan puroista löydetyt pitoisuudet eivät sinällään olleet vaarallisia niillekään. Ottaisin silti kohteeksi aspiriinin ja muut vastaavat, koska vaikka pitoisuudet olisivatkin pieniä, mitättömän pienellä vaivannäöllä ne saataisiin lähelle nollaa. Ei ole mitään tarvetta rajoittaa lääkkeiden käyttöä; niitä ei vain pitäisi vetää vessasta alas.

Priorisointi voi auttaa päättämää toimenpiteistä. Miksei laitettaisi nimenomaan kipulääkkeiden yhteyteen huomautuksia siitä, että ne pitäisi heittää pois asianmukaisesti? Jos vastaavat varoitukset laitetaan kaikkiin lääkkeisiin, varoitukset menettävät nopeasti tehonsa. Keskitetään varoitukset sinne, missä kokonaisvaikutus on suurin.

Haluan tiukasti painottaa että tässä arviossa on liian vähän todellista dataa ja liian paljon käsien heiluttelua. Voi olla että aspiriini on ongelma, mutta antibiooteilla ja hormoneilla voi pienissäkin määrissä olla suurempi biologinen vaikutus. Varoitukset kannattaisi ehkä keskittää niihin. Jonkun pitäisi oikeasti laskea tämä läpi; oma ammattitaitoni ei siihen riitä.

Voi tietysti kysyä, onko tällä analyysillä mitään todellista arvoa. Ehkä on, ainakin psykologista. Ympäristöväittely menee helposti junnaamiseksi ja ohi puhumiseksi. Joskus kannattaisi ehkä kokeilla aivan uudenlaista perspektiiviä.

Jätteisiin liittyviä muita kirjoituksia: Jätteet

 

Re: Koulutuksen tulevaisuudesta

Tarvitsevatko eliittinörtit koulutusta ollenkaan?

[English version: click here]

Niko Porjon viimeviikkoinen kirjoitus herätti ristiriitaisia tunteita. Itse olin samaa mieltä kirjoituksen alkuosan kanssa, mutta loppuosa tökki pahasti, enkä osannut sanoa miksi. Nyt kuitenkin tajusin, että Porjo on oikeassa, mutta vain tiukkojen rajojen sisällä.

On totta, että pakkoluennoilla istuminen on hidasta ja tehotonta varsinkin nykyään, kun tieto on jo saatavilla Netissä.  Joka haluaa kuunnella hyviä luentoja, voi latailla vaikkapa TEDx-luentoja tai opiskella Khan Academyn kautta.

Varsinainen oppiminen tapahtuu jossain aivan muualla kuin luennolla, oli ala mikä tahansa. Fysiikassa on tehtävä paljon harjoitustöitä. Joillain aloilla joutuu lukemaan pinoittain kirjoja ja kirjoittamaan paljon. Käytännönläheisillä aloilla vasta työharjoittelu opettaa mitä opittava on.

En usko rikkovani kenenkään intimiteettisuojaa, jos totean että Porjo on alallaan lahjakas ja suuren luokan nörtti (sanan kaikkein positiivisimmassa merkityksessä). Porjo on 90-luvulla lukenut fyysikoksi Turusta ja minä Helsingistä, mutta emme koskaan tavanneet ennen kuin 2000-luvulla töissä. Mutta opiskelukokemuksemme ovat samantyyppisiä.

Siksi Porjon luentoskeptisyys tuntuu tutulta. En minäkään luennoista mitään saanut irti, hyvistäkään, enkä niillä oikein jaksanut istua, hyvilläkään. Läpi pääsin, jopa tohtoriksi saakka (tosin se vei kaksi vuosikymmentä), mutta mikään akateeminen pyrstötähti en ollut.

Tämä oli melko yleistä laajemminkin ainakin Helsingin yliopiston fysiikan laitoksella 90-luvulla — tuttuja naamoja näki lähinnä laitoksen kahvilassa, ei luennoilla. (Kaikkein eniten tuttuja näki kirjastossa laskuharjoituksia tekemässä. Fysiikasta ei valmistu ilman raakaa työtä. Jokaista pinnattua luentotuntia kohden jouduin tekemään kaksi tuntia laskuharjoituksia, joskus enemmän).

Mutta — ja tässä on asian ydin — tässä puhutaan nyt ehkä muutamasta tusinasta ihmisestä koko ikäluokassa. Ei mistään älyllisestä eliitistä, mutta poikkeavasta. Ensimmäisissä fuksibileissäkin keksimme lähinnä mielenkiintoisia laskutehtäviä, vaikka oluttakin oli tarjolla (naisia ei, jostakin syystä). Kaikissa bileissä, itse asiassa. Oi niitä aikoja. Rillit Huurussa on fyysikkokuvauksena parodia, mutta vain hienovarainen.

Mitä tämän porukan oppimiskokemus kertoo siitä, miten koulutus kannattaisi Suomessa laajemmin järjestää?

Ei yhtään mitään.

Porjon kuvaama tilanne pätee aika tasan yhteen pieneen porukkaan Suomessa: introvertit, tieteellis-teknisiä aloja vapaaehtoisesti opiskelevat eliittinörtit. Käytännössä se koskee sitä osaa ikäluokasta, joka opettelisi asiat joka tapauksessa itse, oli opetusta tai ei.

Pitäisikö maailman pyöriä tämän porukan ympärillä? On muodikasta ajatella, että kansakunta menestyy vain, jos sen älyllinen eliitti menestyy. Huippulahjakkaille huippumahdollisuudet ja huippuvaatimukset, tulos tai ulos, tohtoriksi tai teurasjätteeksi.

Rohkenen olla eri mieltä. Kansakunta on keskimäärin niin pätevä kuin sen keskimääräinen kansalainen on.  Nobel-huiput Suomesta ehkä puuttuvat, mutta keskinkertainenkin insinööri on täällä melko hyvä. Tämä on aivan varmasti vaikuttanut esimerkiksi siihen, miksi kännykkäbisnes on näinkin pienillä resursseilla saatu aikoinaan nousemaan. On voitu rekrytoida pystymetsästä, ja olla jokseenkin varmoja että riittävän hyvä saatiin.

Vaikka tämä bisnes nyt on romahtanut  (ks Timo Tokkosen kirjoitus), niin koulutettu väki oppii pakon edessä (ja suuren tuskan kautta) tekemään muutakin kuin kännyköitä. Jos suomalaisilla IT-insinööreillä olisi vain ja ainoastaan täsmäkoulutus Symbian-koodin optimointiin, nyt oltaisiin syvällä. Onneksi koulutus on laaja-alaisempi, kaikilla koulutustasoilla.

Mihin siis pitäisi panostaa: huippuihin vai tavallisiin? Porjon kirjoitus tarjoaa vastauksen suoraan. Kaikkein lahjakkaimmat ja motivoituneimmat ihmiset saavat kaivettua tietonsa esiin vaikka kiven alta. Eivät he tarvitse mitään erityisjärjestelyjä.

Resurssit kannattaa laittaa siihen, että keskimääräiset opiskelijat saavat hyvän keskimääräisen koulutuksen.  (Sivistyneessä yhteiskunnassa myös kaikkein heikoimpiin pitää panostaa, enemmän kuin brutaalin talousteoreettisesti laskien kannattaisi. Mutta tätä en osaa perustella rationaalisesti, se on vain ideologiani).

Koska en pedagogiikasta tiedä mitään (ja olen elänyt elämäni melkoisessa kuplassa), en tiedä mitä tämä täsmälleen tarkoittaa. Uskoisin, että se tarkoittaa enemmän strukturoitua opetusta, tehottoman tuntuista asioiden toistoa, ja ehkä jopa ulkoista kuria. Ainakaan se ei voi tarkoittaa sellaista anarkistista työnarkomaniaa, jonka avulla itse valmistuin, siinä ei ole mitään järkeä. Mutta jätän määrittelyn suosiolla alan ammattilaisten huoleksi.

Olennaista on se, että Porjon ja minun tyyppisten ihmisten opiskelukokemuksista ei kannata oppia juuri mitään. Meillä on paikkamme yhteiskunnan marginaalissa (ja tärkeäkin sellainen). Mutta koulutuskeskustelussa lähes kuka tahansa muu on tärkeämpi.

 

Translate »