Category: Open proposal

Työelämän kertausharjoitukset

Ylen uutinen 4.9.2013: “Oulun Nokian ylempien toimihenkilöiden luottamusmies Tiina Nortamo kertoo, että Peltolan toimipisteessä vierailleet Microsoftin Steve Ballmer ja Stephen Elop rauhoittelivat työntekijöitä ja kertoivat, että toiminta jatkuu Oulussa kuten ennenkin.”

Nortamo oli aivan oikeassa. Irtisanomiset jatkuivat tuttua vuosittaista rataansa Microsoftin menneen viikon julkistuksella. Pitkään odotettu ja vielä enemmän pelätty ovien sulkeminen on nyt Oulun osalta edessä entisen Nokian Matkapuhelinten toiminnan päättyessä. Työpaikan menettää tällä kertaa vajaa 500 henkeä.

Continue reading Työelämän kertausharjoitukset

Location based road tolls

 

This is a pre proposal for a location based road toll system. It’s modified from one that I wrote in Finnish for a local discussion on the subject. It’s “pre” in a that it doesn’t even try to be complete, rather privacy and reliability against cheating are considered. Privacy from both the perspective of real time location as well as from the perspective of a location archive. Location is defined with the extra attribute that it is collected in a distributed manner, the car (or users device) collects it based for example on GPS or other satellite locationing system, or for example by a LIDAR.

See also Jakke’s take on the subject.

That governments are inventive in creating new things to tax is taken as a given. It is not my intention to consider what would be the correct toll level of the toll at any time, location, vehicle type, weather etc. The reason to have a toll system that covers all public roads and has a road use cost that changes depending on conditions is efficiency. Limited resources are available for example to road building and maintenance. By setting the price of road use higher at rush hour it is possible to control the number of people that decide to use that part of the road at that time. In short the system creates a market for a good. The reason to have a location based system is that it has very fine granularity, for example it is able to set the price of using a road near a school higher and thus able to give an incentive to select an alternate route.

Premises:

a) The system doesn’t need to be perfect. Someone might be able to cheat and not get caught. This is true with most rules, there is no need to catch every shoplifter or tax evader to keep the correspondent problem at bay. To give some context: in March 2012 a the newspaper Helsingin Sanomat reported that in  Finland the police is able to solve about 42 % of all property, violence and sex related crimes.

b) The ability of (local) governments to manage software and technology projects is limited (this may be true universally, but I know its true in Finland). Thus it would be beneficial to use private resources to develop the system.

c) monitoring of compliance should be done in the traditional way, i.e. spot checks. This may be automated, but the number of checks should be limited.

d) For those that have difficulties to use new technology or oppose it on principle an alternate way of paying is offered. For example a ticket that is valid for a day or a month. For a large majority this should be more expensive that using the location based system. When buying such a ticket some routes may be restricted. These limitations are needed to make most people use the location based system. Otherwise the market would not function properly.

e) A fairly reliable wireless network and cheap devices to use it are available.

Technical details are not considered in detail as they are considered to be fairly easily solvable. Some changes to laws may be required depending on the jurisdiction and at least in Finland there will be an outcry if a private company collects payments resembling taxes.

Figure 1 shows a simplified flow of system operation. Vertical dashed lines partition the operations done by the three different stake holders. The boxes marked “SW” show that the driver gets the software from the company, for example through an app store.

The third party (i.e. “company”) is brought to this picture mainly because I believe that it can develop and operate the system more efficiently. Secondly it is much easier to take ones business elsewhere than to do the same with a government. Thirdly losing consumer trust is a bigger thing to a company than losing trust of citizens is for a government.

At “Start” either the car or the driver starts the system. Several different kinds of automatic ways of doing this are possible for example Bluetooth connection with car can trigger the system. The information that recording has started is transmitted to the company. Location may be sent with the information but this might not be mandatory as only information that the system is recording could be enough at this point. At set intervals (location or time) the location is recorded. It is possible to encrypt and transmit this information at longer intervals, this information could be used by the company to check that the final trip info (sent later) is correct. At “End” the location information is sent to the company.

The tolls are defined by the (local)government or the owner of the road. The “Price” may be dependent on time, weather, location, congestion or other parameters. It is possible to have continuously varying prices, but at least human (in contrast to robot) drivers may prefer to have the prices before the journey.

A HASH is calculated to make it possible to check that the information has not changed after it leaves the drivers device. “Encrypt and save” the data to the users device for further use. Unencrypted information is transmitted to the company so that it can check that the trip appears to be a valid one.

If it could be assumed that the software or hardware has not been tampered with, the information could be transmitted to the company in encrypted form and the possibility of a privacy violation at the orange “Check” could be avoided. I don’t believe that this is possible without either using expensive custom hardware or severely restricting the users ability to use the device. Another way could be to transmit only encrypted information but trust the checking mechanisms introduced below. This however could lead to more frequent point checks which would be an other kind of privacy violation.

When the trip information is received by the company, it is checked for consistency. For example are the location points sensible or are some located in the middle of the Pacific ocean or are some points missing? If there are some problems the user is notified and the information about the problems is archived. For those who have a lot of problems actions can be suggested, to update devices etc. If everything is fine, the information is encrypted and the unencrypted data is destroyed. Encryption is done by using the public key of the driver. This means that no accessible database of driver location is formed. The data can only be accessed if the driver gives his private key.

Billing is done as indicated in the figure, at the same time the encrypted info is copied to the governments archive.

For those who value their privacy more than others it is possible to sell prepaid codes that are connected to an account on a company database. The driver could use for example a Tor network to update the location information to the company database. This way the company would at no point know for certain who is travelling. Of course if the trips start at home or work it would be fairly easy to match this information to at least a group of people.

Figure1_roadtolls
Figure 1. Simplified system operation.

In addition to tampering with the soft- or hardware it is possible to trick the system by simply not initiating a journey when necessary. To be able to rely on something else than trustworthiness of the users Figure 2 shows a procedure to check that the user is doing his end of the deal.

The inspector asks the driver to stop. The driver then gives the inspector a code from his recording device. This code is given to the company which returns with information on the device’s status, either a trip is ongoing or not. Depending on how strict the privacy is the company could also give information on how long the trip has been going on or what has been the distance travelled. It could for example tell if the distance is over one kilo meter. By following the driver for a short while this could rule out cases where the trip is started only after the request to stop has been given.

It is likely possible to automate the checking procedure for example by reading the licence plate using machine vision and checking from the company if a car with these plates is on a trip.

Checking of driver
Figure 1. Checking of driver

If the company income is tied to the amount the driver pays incentive for the company to cheat is diminished. This is true especially if the invoice makes a trip through the government bureaucracy as this makes it possible to check that the sums are statistically in the ballpark. Figure 3 shows how the company can be inspected without violating the privacy of the driver. The idea is to pay (random) drivers for revealing their whereabouts. When voluntariness and an auction is used, no one needs to yield unless the compensation is adequate.

The encrypted information saved in the users device is compared to those the company has given the government. If this is done by the driver the government never knows where the driver has been. Because these inspections would hit a company fairly often it can be assumed that enough honest drivers are reached to be able to determine if a company is following the rules.

As the road prices need to be public it is possible for the driver to make certain, perhaps by using free software, that the company is charging the correct price.

Figure 3. Checking the company.
Figure 3. Checking the company.

On property, taxes and power

 

Vagueness ahead so brace yourself or bail out.

My first summer jobs involved working on a construction sites. It was pretty clear what I was paid for. The municipality had buildings in need of repair and hired people to fix them. After that it quickly became more abstract. At some points I think I was doing R&D because other people elsewhere were doing similar things for other companies. The connection to company earnings was fairly thin.

This has lead to a weird situation where I sometimes feel disconnected from my salary or from the money I have in the bank. Its easier to make donations and pay taxes, because it doesn’t feel like my money. Why not give it to someone who has a good use for it. To be honest this isn’t the situation all of the time. Most of the time I’m, to put it nicely, frugal.

Because I sometimes feel disconnected from money it is not that difficult to think about adjusting how money changes the world. 1 through 6 are statements that may be true. A through C is my thinking based on those statements.

1. When someone works they use resources such as raw materials, energy and land. They also apply knowledge. Knowledge is like air, you can use it freely. If you buy (or borrow or steal) for example this book and read it, you can use any knowledge you gain in pretty much any way you like. So knowledge is in the public domain except for example for trade secrets and classified things, which presumably constitute a minor portion of the total knowledge. This could be true even if one defines that the importance of knowledge is defined by the ability to profit from the fact that others don’t have it.

Patents limit the freedom of using knowledge. You may know how to make a device that does what you want, but if there is a patent (in force) on that implementation, you are not free to use that knowledge.

2. For tangible things it feels like there is always a clear owner. A car or a bucket is someone’s property i.e. they own it. Meaning that they may use and sell it as they like and that others may not.

But it is not so simple. For many things it is easy to find examples that show how ownership is limited although details differ by jurisdiction. If you own a house you may need to pay real estate tax or property tax. If you acquire something in one country and want to move it to another you may need to pay duties. It may be an every man’s right to pick berries in the forest even on private property. When someone dies there may be an inheritance tax.

3. If the assumption that there are  natural property rights is not made, then all property, tangible and immaterial, is based on law (same as force).

Laws change, so for example a copyright can be extended. In the static picture some lose and others gain. Based on changes in incentives various claims can be made about the dynamic situation. As the value of something changes then the incentives of creating and acquiring it change too. It’s not always very clear but in some cases it is easy to see. If a tax on gasoline is raised then the value of low mileage cars tends to drop and people tend to buy cars with better gas mileage.

4. Money is power to make others do what the owner of that money wants. Its not the same sort of power as pointing a gun on someone, but much better. When paid, people don’t just do what you tell them to, but sometimes also want to do it.

Money is also almost the same thing as property and in many cases they are interchangeable. When there are working markets for something the exchange can be done with little loss.

Accumulating money means accumulating power. Power makes it possible to change the rules. Changing the rules to favour those in power gives them more power. If only a few have a lot of money the system can become unstable.

5. People tend to attribute their successes to the effort they have exerted and to the talent they have. This is partly true; success is unlikely without trying and talent may have something to do with it. It is also wrong.

To be able to use talents and function in pretty much any society, let alone in a modern one, a lot of knowledge is needed. Some of it may be independently discovered, but most of it other people discovered long ago and it was passed on for free.

6. Well defined ownership through the rule of law seems to be necessary for a society were well-being is distributed fairly evenly and power stays in many hands. It also seems to lead to larger total well being.

A. It is OK to tax various things. Be it property or income. A tax is a disincentive so care must be taken on how to use the instrument. Taxing work will lead not only to tax evasion but will also lower the incentive to work. Taxing CO2 emissions will lead to smaller emissions, but may make things we like more expensive.

B. If a medieval society is not the aim, power of individuals must be limited in some fashion. Taxing income and property can be used to achieve this.

C. There should be a progressive property tax limiting the wealth of individuals. For example if the value of an individual is over 25 M€ (or $) anything over that could be almost confiscated by the tax every year.

Vaihtoehtoja avoimille valtakirjoille

Minä haluaisin sanoa oman sanani minua kiinnostaviin ja ymmärtämiini asioihin ja olla tyystin välinpitämätön monesta muusta.

 

Kohta on taas kerran se aika vuodesta. Postilaatikkoon tuli kuponki hyvän aikaa sitten luvasta antaa avoin valtakirja, luultavasti jollekin minulle ennestään tuntemattomalle henkilölle.

Voihan sitä yrittää antaa tutullekin, mutta muu väestö yleensä teilaa koko ajatuksen.

Mistäkö tässä on kyse? Kuntavaaleista tietenkin, tällä kertaa.

Aiemmassa kirjoituksessani sivusin tutkintojen merkitystä ja kuinka politiikka taitaa olla yksi harvoista alueista, johon ei ole suoria tutkintovaatimuksia. Järjestelmän itsensä kehittämiä muita tarpeita taitaa sitten olla senkin edestä, nimityksiä ja pätevyyden arviointeja myöten.

Viimeisten vuosien aikana olen omalta osaltani ollut mukana niin innovaatio- kuin tiedepolitiikan kiemuroissa. Kumpaakin olen välillä ihmetellyt. Niihin kun pitää keksiä koko ajan uusia virityksiä. Vanha malli on varmaan ollut kovasti viallinen, kun uutta pitää niin ahkerasti taikoa tilalle. Useimmiten muutoksia perustellaan tehostamisen ja säästöjen hengessä.  Sivistystä ja osaamista pitänee vähentää, että päästään halvemmalla…

Ja siitäpä tämä koko avoimen valtakirjan kirjoituskin juontaa juurensa. Normaalielämässä en voisi kuvitella antavani kaikkia minua koskevien asioiden hoitamista yhdellä valtakirjalla yhdelle henkilölle, vaikkakin vain neljän vuoden ajaksi. Vielä kun tiedän ja muistan, että äänestämäni henkilö ei edes valituksi tultuaan voi edustaa minun näkemystäni vaan mukauttaa oman tahtonsa ryhmänsä sisällä tehdyn päätöksen mukaiseksi. Mikä asia ja päätös kulloinkin onkaan kyseessä. Ehkä käsittelyssä on minulle merkityksetön asia, jolloin ei sillä niin väliä. Mutta joskus päätetään juuri minulle tärkeistä asioista. Silloin minun mielipiteelläni tulisi olla väliä.

Mutta onko? Tuskinpa on kovin isosti.

Asioiden valmisteluista ei aina voi pitää kovin isoa ääntä, että voisi etukäteen helposti löytää ja vaikuttaa itselle tärkeisiin asioihin. Jos Suomeen mahtuu väitteen mukaisesti korkeintaan yksi asia kerrallaan keskusteltavaksi, tuskin se kunnallisellakaan tasolla on kovin erilaista. Minun valtakirjalla päätetään joskus minulle tärkeistä asioista toisin kuin minä haluaisin. Onko tämä oikeasti demokratiaa, tuskin. Määritelmän mukaan voi olla, mutta sanakirjat ovatkin pullollaan määritelmiä. Minä haluaisin sanoa oman sanani minua kiinnostaviin ja ymmärtämiini asioihin ja olla vähemmän huolissani monesta muusta.

Miksi tällainen kiinnostuksen kohdentaminen ei ole mahdollista, arkielämässähän toimitaan jatkuvasti näin? Ja nyt en tarkoita missään tapauksessa isolla rahalla maksettuja lobbareita edistämässä jotain tiettyä asiaa.

Miksi en voi äänestää vaikka asia kerrallaan?

Suomessa on tällä hetkellä viisitoista rekisteröitynyttä puoluetta. Tarkoittaako se lopulta, että Suomessa on viisitoista mielipidettä? Tuskin. Eduskuntapuolueita on kahdeksan ja ei sielläkään ole kaikiin asioihin kahdeksaa virallista mielipidettä, hyvä jos edes kolme.

Oman asiantuntemuksen alueillani olen ollut mukana hyvin monenlaisissa ryhmäelimissä. Jossain vaiheessa ne kaikki muistuttavat jollain tavalla toisiaan. Ei ole harvinaista, että ryhmä ei saa itsestään parastaan irti löytääkseen parhaat ja sopivimmat vaihtoehdot. Menee herkästi vanhan vitsin mukaisesti kameleiksi ja komiteoiksi. Muutamasta hyvin erilaisesta harrastustoiminnasta olen kuullut vastaavaa, että järjestöt käyvät samantyyliset vaiheet läpi. Alussa innokkaiden henkilöiden palavasti ajama asia muuttuu lopulta virallistetun organisaation pyörittämiseksi kadottaen samalla merkittävän osan alkuperäisen ajatuksen sielusta. Osa haluaisi edelleen vain harrastaa, kun taas osa ajaa hyvin järjestettyjä, laadukkaita kokouksia ja kenties suuntautumista enemmän kattojärjestötoimintaan. Jotku harrastavat siis osallistumista tai kokouksia, vaikuttamista. Kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan mukaan, mutta yhteistoiminnassa ei voi etukäteen tietää mihin ajaudutaan. Edes mukanaolijat eivät tiedä sitä.

Mille ja kenelle minä siis annan valtakirjani? Enhän minäkään voi tietää etukäteen mitä minun valtakirjallani tullaan tekemään.

Koskaan aiemmin ei ole näin hyviä kommunikaatiokanavia ja väyliä keskustella asioista laajemminkin. Muutenkin kuin pelkän häiriköinnin ilosta. Teollisuudessa ja tutkimusmaailmassa on tuotekehityksen rinnalle kehitetty menetelmiä saada kuluttajilta tietoa myös aivan uusiin, vielä toteuttamattomiin asioihin. Tätä varten on tehty työkaluja crowd-sourcingin käyttämisestä erilaisiin ohjattuihin keskusteluihin, joilla selvitetään todellisia mielipiteitä. Näitä ajatuksia vasten tulevia vaihtoehtoja voidaan sitten punnita. Saatujen tulosten perusteella on mahdollisuus tarkastella vaikutuksia useilta eri näkökannoilta ja mennä syvemmälle mahdollisiin ongelmakohtiin.

Politiikassa kuullaan valmistelun aikana asiantuntijoita. Usein he valittavat tulleensa kuulluksi muttei kuunnelluksi. Virkamiehille jää iso vastuu asioita valmisteltaessa.

Asian valmistelulla ja esittelyllä on iso merkitys päätöstä tehtäessä. Sitä ennen toivoisin syvempää erilaisten vaihtoehtojen hakemista ja punnitsemista, vaikka itse päätökset jätettäisiinkin avointen valtakirjojen haltijoille. Virkamiehillä tuskin riittää aikaa ja muita resursseja käydä kaikki tapaukset läpi yhtä syvällisesti.

Olisiko aiheellista kokeilla muita konsteja? Edes puhtaasta akateemisesta mielenkiinnosta eikä luottaa vain järjestöjyrien vanhojen mallien toimivuuteen joka tilanteessa. Näitä voitaisiin kokeilla pienessä mittakaavassa ja tuoda parhaiten toimivat laajempaan yhteiseen käyttöön. Moderoidut keskustelut, ideoiden ja niiden vaikutusten simuloinnit ja pelilliset kokeilut kaikki voisivat viedä avoimemman vaikuttamisen suuntaan ja vaihtoehtojen parempaan ymmärtämiseen. Konsteja kyllä löytyy, jos on halua.

Oikeutetustikin joku voi väittää minun olevan tietämätön asioiden oikeasta tolasta ja että edustuksellinen demokratia toimii puoleiden kautta tehokkaasti ja hyvin. Juurihan itsekin paheksuin tiede- ja innovaatiopolitiikan (itsetarkoituksellista?) uudistumisintoa. Miksi muuttaa (joidenkin mielestä) täysin toimivaa demokratiaa?

Mutta onko Suomi tarpeeksi valmis, ettei tällaista mahdollisuutta tarvitse harkita?

Minun mielestäni ei ole. Pitää olla muitakin valtakirjoja kuin neljän vuoden avoin malli. Sveitsissä ainakin on osoitettu muunkin olevan mahdollista. Ehkä Kainuunkin ambulanssiralli olisi jäänyt toteuttamatta, jos asiaa olisi kysytty kansalaisilta itseltään ja simuloitu asia pidemmälle. Eikö toimiva yhteiskunta lopulta juuri ole demokratian perimmäinen tarkoitus?

Ehdotan: moderoitua keskustelua eri näkökantojen hakemiseksti. Sen jälkeen niiden syvempää analyysiä,  minkä tuloksena asioita voidaan simuloida ja virtuaalisesti kokeilla etukäteen ennen päätösten tekemistä. Voitaisiin ainakin kokeilla, ettei tarvitse heti tyrmätä varojen puutteeseen ja jatkaa koko suomalaisen yhteiskunnan käyttämistä testialustana. Ja tähän me kaikki voimme osallistua, kukin kykyjemme mukaan.

Eihän kukaan ole politiikassa mukana vain omien etujensa tai mielipiteidensä ajamiseksi, eihän?

 

 

Tekemättömien töiden lista

Nokia ilmoitti kesäkuussa aikeesta irtisanoa Suomessa 40% työvoimastaan. Tämä ei ole ensimmäinen irtisanomisilmoitus Nokialta ja samaa viestiä on kuultu useilta muiltakin ICT- eli tieto- ja kommunikaatioalan yrityksiltä. Osa syy yritysten tarpeeseen tehdä leikkauksia johtuu itse asiassa Nokiasta, sillä sen ympärille on muodostunut laaja alihankinta- ja yhteistyöverkosto. Kun yhdellä menee heikommin, se heijastuu myös muihin.

Yritykset miettivät kuumeisesti tulevaisuuttaan niin lyhyellä kuin pitkällä aikavälillä. Jatkossa tarvittavien työtekijöiden osaaminen ja määrä ovat iso mysteeri. Jos on menekkiä, on myös resursseja palkata lisää väkeä ja panostaa tuleviin tuotteisiin. Heikompien aikojen koittaessa oikea aika ja tapa katkaista tappiokierre on isoa uhkapeliä. Silloin on tarve panostaa ja olla valmis tulevaan nousuun, mutta ajoituksen tai kohteen valinnan epäonnistuessa lopputuloksena on vain uusia ongelmia vanhojen päälle. Valinta sisältää aina riskin.

Eiköhän nyt uskalleta jo palata vanhaan suomalaiseen kielenkäyttöön ja puhua oikeasti ongelmista ongelmina, kaikki ei ole aina vain haasteita. Paitsi ehkä haastettaessa käräjäoikeuteen. Monelle yritykselle vielä äsken turvallinen perustyö kun on historiaa ja edessä on ongelmia ja ehkä myös niitä haasteita.

Kukaan ei osaa varmasti ennustaa Euroopan talouskriisin tulevia vaiheita, mutta sekin vaikuttavaa yritysten rekrytointiin. Viime vuonna eräs iso suomalainen laitos jäädytti uusien henkilöiden palkkaamisen kymmenisen päivää Stephen Elopin kuuluisan puheen jälkeen. Samaa “ei palkata” -viestiä kuultiin myös pienemmiltä yrityksiltä, jotka eivät tienneet sanoako irti vai ottaako lisää työntekijöitä.

Tämä koski erityisesti niitä, joilla oli yhteistyötä Nokian tai siihen voimakkaasti linkittyneiden tahojan kanssa. Ei ollut tietoa jatkuisivatko vanhat projektit vai loppuisivatko ne. Kokeneitä suunnittelijoita tarvittaisiin isoihin hankkeisiin, joita ehkä käynnistyisi pian. Uusia asiakkaita ei uskallettu ottaa, koska ei tiedetty ovatko kokeneet henkilöt vapaana tarpeeksi pitkään. Ja uusia henkilöitä ei uskallettu palkata niihin, koska vanhojakin saattaisi jäädä pian ilman työtä. Tämä oli hyvin tyypillinen yhtälö suomalaisissa ICT-alan yhtiöissä vuonna 2011.

Osa yrityksistä otti yhteistoimintaneuvottelut käyttöön kenties jo hieman ennakoivana toimenpiteenä tilanteen todennäköiselle heikentymiselle. Mikä puolestaan sai kokeneita suunnittelijoita hakeutumaan muihin yrityksiin pienemmän epävarmuuden toivossa. Samalla yrityksen tilanne muuttuikin hankalammaksi, koska vanhojenkin hankkeiden toteuttaminen vaikeutui.

Lopputuloksena oli odottaa jostain muualta saapuvaa isoa muutosta – esimerkiksi sitä uutta nokiaa.

Vuonna 2012 tilanne on toinen, epävarmuus on vähentynyt. Toivottua nousua ei ole tapahtunut ja Nokia on aloittamassa uudet, entistä laajemmat irtisanomiset.

Suomessa on nyt tarjolla erittäin kokenutta työväkeä, joilla on huomattavasti laajempaa kokemusta kuin tyypillisesti tiedetään tai halutaan uskoa. Eikä heillä kaikilla edes ole asennevammaa tai harhaluuloa omasta erehtymättömyydestään. Hyvän tuotteen tekemiseen vaaditaan eri taitoja kuin tietoon valita oikea tuote tehtäväksi. Ensimmäisen kohdan ammattilaisia on nyt vapaana eikä heitä kaikkia kannata laittaa Kansanradion oppien mukaisesti vanhainkoteihin tai rakennustyömaille. Muitakin konsteja löytyy.

Nyt on vapaalla jalalla tuotekehityksen osaajia hyvin monenlaisella osaamisprofiililla. Alleviivan sanan tuotekehitys, julkisuudessa usein kuultu sana tuotekehittely on ja kuulostaa harrastajien puuhastelulta. Tarkemman analyysin jätän Kielitoimistolle ja alan ammattilaisille.

Kaikki suunnittelutyö ei tule siirtymään Aasiaan. On huomattu, että ei sieltäkään löydy yli-ihmisiä ja että palkkakustannusten noustessa alkuperäiset isot rahalliset säästötkin haihtuvat pois. Samoin etäisyys ja erilaiset työkulttuurit tuovat mukanaan omat hankaluutensa sovittaa työt ja tarpeet toisiinsa. Kaikkea ei myöskään voida määrittää tarkasti etukäteen, joka voitaisiin helposti siirtää kauas Kiinaan tai Intiaan suunniteltavaksi ja tehtäväksi. Ja jos voidaan määritellä, se on siis jo tunnettua ja samalla jo vanhaa.

Meillä on ihan omiakin asioita eteenpäin vietäviksi, muitakin kuin mobiilipelit.

Saloon ja Ouluun tehtyjen ministerivierailujen yhteydessä olemme kuulleet, että valtio on valmis panostamaan rahaa työllistämiseen. Ei puutu kuin palkanmaksaja.

Jos itse kärjistän ja käännän kysymyksen eri muotoon, ei puutu muuta kuin tieto tai visio mitä tulisi tehdä. Sitähän se palkanmaksajakin lopulta on, joku joka yrittää tehdä jotain. Enää ei olekaan päiväkodin täti, luokanvalvoja tai komppanianpäällikkö kertomassa mitä tänään tulee tehdä. Ja kenelläkään heistä ei oikeasti ole kristallipalloa kertomaan mitä nyt tulisi tehdä, koska se on “oikein”. Sellaista pelastajaa ei ole.

Innovaationeuvostot eivät voi keksiä ja päättää kaikesta mitä tehdään ja mitä ei. Tai voi, mutta ei heilläkään ole takeita tulevasta menestyksestä. Meidän tulee tehdä ja kokeilla erilaisia asioita, niitäkin joita kukaan muu ei tee ja jotka tuntuvat kaukaisilta mahdollisuuksilta. Kauas on pitkä matka, mutta hitaastikin pääsee perille kun lähtee joskus liikkeelle.

Mitä sitten voitaisiin tehdä?

Aluksi lopetetaan surkuttelu. Nyt ollaan missä ollaan ja se ei tekemättömäksi muutu.

Meillä on kykyjä ja voimaa aloittaa hankkeita, joilla voidaan saada aikaiseksi mitä halutaan. Vaikka suomalainen Kuuhun, mutta se on jo 50 vuotta vanha idea toisesta maasta.

Meillä on paljon asioita, jotka ovat tekemättä tai kesken tai pelkästään huonosti. Niihin kenties odotetaan poliittisia päätöksiä ja kunnan tai valtion taholta toimia, että asiat etenisivät. Nyt tarvitaan enemmän tekoja ja vähemmän rakenteita.

Entä jos kerättäisiin ministeriöiltä, järjestöiltä ja kansalaisilta lista asioista, jotka pitäisi tehdä – TEKEMÄTTÖMIEN ASIOIDEN LISTA. Meillä on paljon esimerkkejä hankkeista, jotka on saatu käyntiin ja valmiiksi vain keskittymällä johonkin asiaan. Linus Torvalds ja Linux ei todellakaan ole ainoa esimerkki. Paikallisesti voi olla omia tärkeitä asioita, joita tulisi saada tehtyä.

Kerätään tieto mitä pitäisi tai haluttaisiin tehdä ja ruvetaan tekemään. Projektoituminen voi tapahtua itsestään, kun järjestetään oikea ympäristö ja kannustimet. Annetaan tulokset meidän kaikkien käyttöön ja perustetaan menestyksekkäimmistä oikeat yritykset.

Hoidetaan tukea kuntoon veronkevennyksillä hankkeisiin osallistuville ja vanhoille yrityksille annettavilla vähennyksillä jos ja kun panostavat moiseen työhön. Kyvykkäitä ja innokkaita vetäjiä hankkeille löytyy juuri nyt kenties enemmän kuin koskaan.

Ei tehdä tästä vaikeaa, ruvetaan tekemään töitä oikeiden asioiden eteen meidän  kaikkien käyttöön.

 

 

 

Translate »