Category: Patents

Ramping down Project Troglodyte

“On a personal level, I may have found a niche which I will need now that I have been “liberated” from my previous job and am “facing new challenges”: humanitarian IPR. “

Last year we decided to make a spinoff from Zygomatica, focusing on “hunting for bad patents”. We called it Project Troglodyte (www.project-troglodyte.org) and found new collaborators. We gave it about six months to evolve. The six months is now up. The readership and core team did not grow enough, so we are ramping it down. We will rewrite and republish some of the material here on Zygomatica.

I do not really consider this a failure, as we learned a good many valuable and interesting things. On a personal level, I may have found a niche which I will need now that I have been “liberated” from my previous job and am “facing new challenges”:  humanitarian IPR. There is plenty of humanitarian activity going on; for the most part, patents and IPR are not considered at all relevant in that world. Yet, they can be relevant — and almost never in a good way. Someone needs to understand the risks and also the upsides.

Our initial interest was in fighting “patent trolls” — entities that file and buy patents purely for the purpose of litigation. A major eye-opener was the possibility that trolling could quite quickly lead to trampling of basic human rights: See Trolling on the human rights. See also “How farmers were punished for using a shovel” and “The trolling triad“. The risks are real.

We came up with ideas that might actually genuinely have worked, in particular “antipatents”. Simple concept:

  • It seems to be possible to patent almost anything.
  • If something has already been “invented”, it can no longer be patented. (In technical terms, there is “prior art” that prevents it).
  • If so, why not “invent” everything trivial before someone else has time to patent it?
  • This collection of “inventions” could be called the “Antipatent Office” (APO).

This sounds flippant, but in fact this could be technically doable. I will summarize some of the better antipatent ideas in later postings.

However, in the end we ran into a major wall of demotivation. It might be possible to fight patent trolls in the United States with the antipatent strategy. However, the craziest features of the US patent system are not really being exported to the rest of the world, so mostly this is a US issue. American companies are suffering greatly from patent trolls; as Europeans, we really could not care less, as long as we are not contaminated. Antipatents might work if someone is motivated; we are not.

I found that the patent systems of developing countries are far more interesting, as are questions related to the use of IPR in humanitarian situations. However, I did not manage to drum up sufficient enthusiasm in the rest of the team. So, it makes more sense to pursue them as a solo project here on Zygomatica.

I wish to thank our collaborators (Kalle Pietilä, Viv Collins, and Florian Lengyel) for their contributions to Troglodyte.

 

ANTIPATENTIT JA SUOMI – VASTAUKSENA PROJEKTI TROGLODYTE JA ANTIPATENTTITOIMISTO

Timo Tokkonen, Jakke Mäkelä, Niko Porjo, Kalle Pietilä

Troglodyte-projektin Antipatenttitoimisto-ajatuksen suunnittelutyö on nyt avattu. Projektilla on löyhät mutta yhteiset arvot, koko ajan elävät menetelmät, ja pieni tiimi. Haluatko mukaan? Työ ei tule loppumaan kesken.Sähköposti: project.troglodyte@gmail.com.

Viimeisen parin vuoden aikana on ollut mahdotonta välttyä patenttien
ympärillä käytävästä keskustelusta. Ne on nostettu esiin kaiken muuttavana lääkkeenä ja keskeisenä osana innovatiivisuutta. Patenttialan ammattilaiset tunnistavat kuitenkin asialla olevan toisenkin puolen: kaikki ei ole yhteiseen hyvään tähtäävää ruusuilla tanssimista. Kyseessä on ison mittakaavan bisnes, jonka suuntaa ohjaa taloudellinen voitto. Myös
silloin, kun se ei ole kenenkään etu.

Tämän takia olemme käynnistäneet Projekti Troglodyten.

Suomalaiset pyrkivät perinteisesti näkymään ulospäin neutraaleina toimijoina, jotka rakentavat ja ratkaisevat kriisejä niin turvaamalla rauhaa kuin auttamalla kehitysmaita. Haluamme tarjota vastaavanlaisen neutraalin lähestymistavan, joka pyrkii pitkällä tähtäimellä poistamaan nykyisessä patenttijärjestelmässä olevia ongelmia.

Kuten olemme aiemmin kirjoittaneet, yksittäisellä patentilla on erittäin harvoin merkittävää arvoa. Samoin pienen yrittäjän tai keksijän kyky puolustaa omia oikeuksiaan ovat hyvin rajalliset. Julkisuudessa olleet patenttisodat ovat asian yksi ilmentymä, jossa jätit käyvät toistensa kimppuun satojen tai jopa tuhansien patenttien voimin. Kyseessä on yleensä
kuitenkin strateginen “ydinsota”, jonka on tarkoituskin ratketa ennen asian päätymistä
oikeuteen. Ristiinlisensioimisen jälkeen kumpikin osapuoli jatkaa sovittujen korvausten jälkeen omaa toimintaansa, rakentaen uusia tuotteitaan.

1990-luvun lopussa patenttien ympärille keksittiin uudenlainen liiketoimintaidea. Tämän idean harjoittajia kutsutaan trolleiksi (patent troll, Non-Practicing Entity). Ne eivät itse tuota mitään, mutta keksivät, ostavat ja lisensioivat itselleen patentteja, jotka suunnataan suoraan alueella toimivia yrityksiä vastaan. Toimintamalli on laillinen, mutta on maailmanlaajuisesti herättänyt kysymyksen toimintatavan moraalista ja
patenttijärjestelmää rappeuttavasta vaikutuksesta. USAssa, missä trollien toiminta on aktiivisinta, viranomaisetkin ovat jo huolissaan vain uhkauksiin ja oikeustaisteluihin perustuvasta liiketoiminnasta.

Tällä hetkellä ehkä puhutuin trolli haastaa langattoman lähiverkkoteknologian patentillaan suoraan ravintoloita, hotelleja ja baareja. Vain siitä syystä, että ne ovat
rakentaneet yrityksiinsä WLAN-verkot kaupasta ostamillaan tuotteilla.
Tämä trolli ei iske suuriin yrityksiin, vaan yksittäisiin pieniin tekijöihin joilla ei ole realistisia mahdollisuuksia puolustautua.  Korvaussummana on vaadittu 2500-3000 US dollaria, millä ei kateta asiasta aiheutuvia asianajokustannuksia, joten useat yritykset päätyvät maksamaan. Kun pieniä yrityksiä on kymmeniä tuhansia, trollien saamat voitot on taattu.

Troglodyte-projekti pyrkii omalta osaltaan tukemaan patenttien avulla
oikeutetusti saavutettua toimintavapautta ja taistelemaan kohtuutonta vääryyttä
vastaan. Parhaaksi lääkkeeksi olemme ottaneet avoimuuden. Samoin kuin
patenttisodissa, merkittävä osa trollien syytöksistä sovitaan kulissien takana ilman isoa
julkisuutta. Pienet toimijat pyritään erottamaan toisistaan ja laittamaan
lasku kerrallaan kunkin maksettavaksi.

Mutta eihän tällaisellä asialla ole mitään tekemistä Euroopan saati Suomen kanssa? Ongelmahan on erityisesti USAssa, missä lakimiehet ja oikeus ovat suomalaisen käsityksen mukaan muutenkin jokapäiväinen osa liiketoimintaa? Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Suomi ei ole lintukoto, ja suomalaiset yrittäjät voivat myös päätyä trollien kohteiksi. Tiedämme tällaisia tapauksia olleen, mutta niistä ei haluta puhua julkisesti. Lakimiesten lähettämät haasteet ja kirjeet liikkuvat sähköpostitse ja Kustin polkemana. USAn patenttilainsäädännön mukaan rikkomukseksi riittää yksityisen ihmisen tekemä loukkaus ilman kaupallista tarkoitusta. Tällöin yksinäinen mobiiliapplikaation tekijä voi joutua korvaajaksi, jos hänen tuotettaan on jakelussa USAssa.

Suomalaisittain isompi riski voi silti piillä muualla. Samalla kun kehitämme uutta
teknologiaa esimerkiksi Cleantechin ympärillä ympäristöä vaalivan puhtaan teknologian
puolesta, trolli voi tietämättämme virittää ansojaan toisaalla. Puhtaan ympäristön hyväksi toimivien alueiden lisäksi kehitysaputoiminta voi vaarantua tai vähintään muuttua kalliimmaksi. Samoin viimeisen vuoden aikana on myönnetty patentteja, joilla tulevaisuudessa pystytään vaikuttamaan ruokatuotannon alkupäähän, maanviljelyyn ja kastelujärjestelmiin.

Trollit ovat ottaneet uudet aseet käyttöönsä näilläkin alueilla, mikä voi tulevaisuudessa vaikuttaa niin suomalaisiin yrityksiin kuin heidän asiakkaisiinsa.  Olemme seuranneet tapausta, jossa pyritään kastelujärjestelmien kontrollointiin käyttämällä melko triviaaleja patentteja. Kyseinen toimija on aiemmin myös puolustanut oikeuksiaan oikeusteitse.

Toinen esimerkki itsestään selvän idean suojaamisesta on kahden pullon väliin laitettava suodatin veden puhdistamiseksi esimerkiksi alkeellisissa kenttäoloissa. Se on saanut suojan tämän vuoden aikana Yhdysvaltain patenttitoimistolta. Tällaisen suodattimen valmistaminen tai käyttäminen katastrofialueilla voi siis olla immateriaalioikeuksien rikkomista. Patentteja voidaan kyllä kaataa jälkikäteen, mutta se on hidasta ja samalla kallista. Samaan aikaan kaikenkarvaisia patentteja kuitenkin myönnetään lisää.

Kolmas suomalaistakin kehitysaputoimintaa sivuava patentti on
maapähkinäpohjainen patukka, josta aliravitsemuksta kärsivät lapset saavat yhdestä
patukasta päivittäisen ravinnon tarpeensa. Kyseisen tuotteen patentti on ruokafirman
omistuksessa, joka monopoliaseman turvin pystyy tekemään sillä liiketoimintaa.
Voidaan oikeutetusti kysyä eikö ihmishengen pelastaminen pitäisi olla jokaisen velvollisuus, eikä patenttitaistelun kohde? Voisiko tällaistä sinänsä tärkeää työtä palkita muilla tavoin kuin avustusjärjestöjen niukoista varoista?

Neutraalista laillisuusnäkökulmasta katsottuna näissä esimerkkitapauksissa ei ole mitään väärää. Monen, myös meidän, mielestä moinen toiminta on kuitenkin moraalisesti epäilyttävää. Ravintopatukan tapauksessa on positiivista, että yritys kuitenkin valmistaa ja toimittaa tuotettaan eikä ole pelkkä trolli.

Patenttijärjestelmässä ja sen käytössä on siis parantamisen varaa. Asiasta keskustellessamme useat patenttialan ammattilaiset ovat olleet samaa mieltä ja
kiinnostuneita tekemään asialle jotain, mutta pelkäävät samalla ajavansa
oman uransa umpikujaan. Eikö mitään ole tehtävissä? Meidän mielestämme on.

Ensimmäinen tehtävä on nostaa asia avoimesti esille. Yhteiskunta on meidän
kaikkien ja vaikka asioiden muuttaminen kestää kauan, halutessamme voimme
yhdessä tehdä niin. Troglodyte-projektin ensimmäinen arvo on olla avoin kaikin mahdollisin keinoin. Pyrkimyksenä on saada kohdennettua resurssit itse avustettavaan kohteeseen lakitaistelujen ja korkeiden lisenssimaksujen sijasta. Keksijän tulee saada ideasta osansa, mutta hyvät ihmishenkiä säästävät ideat tulee olla käytettävissä järkevin kustannuksin.

Mitä Troglodyte sitten tekee? Alkukielellä: “Project Troglodyte hunts for worrisome patents. Not all patents are bad, but some could be destructive in the wrong hands.” Metsästämme siis patentteja ja aihe-alueita, joista on syytä on huolissaan. Sen lisäksi mietimme, voisiko niille tehdä jotain eikä vain huolestua.

Olemme rakentamassa Troglodyten yhteyteen “Antipatenttitoimistoa”.
Yleisesti patenttia ei voida myöntää, jos asia on jo entuudestaan tunnettu. Pyrimme
etsimään tulevaisuuden kannalta merkittäviä alueita ja keksimään niille
hyviä ideoita, myös niitä itsestään selviä. Perinteisen patentoinnin sijasta laitamme keksinnöt vapaaseen jakeluun tukemaan humanitääristä tai muuta sosiaalisesti tärkeää toimintaa. Samalla toivomme yksittäisen hyvän idean saavan tuekseen omanlaisensa vapaiden ideoiden salkun, millä voi suojautua trollejakin vastaan.

Asian toteuttaminen ei tule olemaan näin yksinkertaista, mutta sen
toteuttamiselle ei myöskään ole esteitä. Antipatenteiksi voidaan kirjata myös
myönnettyjä patentteja, joiden omistaja haluaa luovuttaa ne esimerkiksi
humanitääriseen työhön ilman erillistä korvausta.

Työtä tulee riittämään, mutta uskomme kaikille positiivisen tavoitteen houkuttelevan eri tahoja mukaan hankkeeseen ja tukemaan itse työtä.

Loppujen lopuksi maailma ja patenttimaailma on sellainen millaiseksi me
sen teemme. Me haluamme ideoiden ja patenttien samalla kertaa palvelevan
paremmin niin keksijöitään kuin meitä kaikkia.

Troglodyte-projektin Antipatenttitoimisto-ajatuksen suunnittelutyö on nyt avattu. Projektilla on löyhät mutta yhteiset arvot, koko ajan elävät menetelmät, ja pieni tiimi. Haluatko
mukaan? Työ ei tule loppumaan kesken.  Sähköposti: project.troglodyte@gmail.com.

Rikkidirektiivi ja IPR

Populistisesti sanottuna: me maksamme nyt, mutta meidän teollisuutemme kiskoo rahat lisenssimaksuina takaisin kreikkalaisilta laivanvarustamoilta vuonna 2020.

[Paikallisia aiheita vaihteeksi. Raskaampi IPR-materiaali on jatkossa osoitteessa www.project-trogolodyte.org. // Local news for a change. Heavy IPR material at link above.] 

[English version: here]

Rikkidirektiivi on  hyväksytty EU-parlamentissa. Vuoteen 2015 mennessä Itämerellä kulkevien laivojen polttoaineen rikkipitoisuuden on laskettava nykyisestä yhdestä  prosentista 0,1 prosenttiin.

Kiista on kärjistynyt vahvasti kahteen leiriin: ympäristönsuojelijat (joihin itsekin lukeudun) vastaan teollisuus. Kenenkään ei nyt kannattaisi hehkuttaa ainakaan ylimielisesti; päinvastoin on ymmärrettävä, että vastapuoli ei ole kokonaan väärässä. Ympäristön ja terveyden kannalta direktiivi on positiivinen; Suomen talouden ja työllisyyden kannalta se on negatiivinen.

Kuinka positiivinen tai negatiivinen? Kaikkiin tarkkoihin arvioihin on syytä suhtautua skeptisyydellä, koska kyse on äärimmäisen monimutkaisista asioista, mutta suunnilleen:

  • Direktiivi säästää henkiä. Uskoi luonnonsuojelijoiden tarkkoihin lukuihin tai ei (50,000 ylimääräistä kuolemaa vuodessa), niin jotain terveysvaikutuksia rikki- ja hiukkapäästöillä joka tapauksessa on.
  • Suomi kärsii taloudellisesti. Uskoi teollisuuden tarkkoihin lukuihin tai ei, (600 miljoonaa euroa vuodessa tai 12,000 työpaikkaa), jo terve järki sanoo että laivaliikenteestä riippuvainen Suomi kärsii suhteessa enemmän kuin moni muu Euroopan maa.
  • Kyse ei ole pelkästään EU-päätöksestä, vaan Kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO on itse hyväksynyt rajat jo 2008. EU:n direktiivi sinällään tuo vain vähän uutta tähän laivateollisuuden itsensä hyväksymään rajoitukseen. Jos direktiivi tuli täytenä yllätyksenä, joku on nukkunut sikeästi.
  • Raja koskee vuonna 2015 vain SECA-aluetta eli Itämerta, Pohjanmerta, ja Englannin kanaalia sekä USA:n ja Kanadan rannikoita. Muualla maailmassa alempaa raja-arvoa aletaan soveltaa aikaisintaan 2020 ja viimeistään 2025. Tätä voi pitää epäreiluna: niiltä alueilta vaaditaan eniten, jotka jo nyt ovat pääsääntöisesti pyrkineet hoitamaan päästöt asiallisesti.


Suomen hallitus on lupaillut teollisuudelle 30 miljoonan euron tukea rikkipesureiden nopeaan asentamiseen, mutta suora tuki ei luultavasti onnistu EU-kilpailusäännösten takia.

Jos direktiiviin olisi varauduttu ajoissa, olisi voitu menetellä tavalla joka hyödyttäisi kaikkia. Nuo 30 miljoonaa olisi tukiaisten sijaan voitu sijoittaa tuotekehitysohjelmaan, jossa olisi kehitetty aivan uudenlaisia superhalpoja plug-and-play rikkipesureita. Tavoitteena olisi suodatin, joka olisi mahdollista asentaa maailman rähjäisimpiinkin laivoihin.

T&K-tukia eivät samat kilpailusäädökset koske, ja 30 miljoonaa ei näin tärkeässä asiassa olisi suuri panostus valtiolta.

Itse asiassa juuri tuo muulle maailmalle annettu 5-10 vuoden viivästys avaisi mahdollisuuksia. Vuonna 2020 (tai 2025) asia tulee muille (esimerkiksi Välimeren) maille eteen aivan yhtä suurena “yllätyksenä” kuin meille nyt. Varsinkaan laman aikana Välimeren mailla ei ole varaa suuriin  julkisiin T&K-panoksiin, vaikka siellä asiaan herättäisiinkin.

Yksi mahdollisuus tulisi patenttijärjestelmän oikeinkäyttämisestä. Asiaa tuntemattomille ja IPR-skeptikoille (joihin itsekin lukeudun) sana “patentti” kuulostaa helposti möröltä. Mutta juuri tässä patentointi ja innovaatioiden suojaus on paikallaan: mahdollistamaan suuret panostukset nyt, mahdollisuudella saada rahat takaisin lisenssimaksuina. Patentit ovat voimassa 20 vuotta. Näissä T&K-hankkeissa olisi tärkeää patentoida kaikki mikä liikkuu.

Populistisesti sanottuna: me maksamme nyt, mutta meidän teollisuutemme kiskoo rahat lisenssimaksuina takaisin kreikkalaisilta laivanvarustamoilta vuonna 2020.

Ruman ja sydämettömän kuuloista? Onhan se. IPR on rumaa.

Epäeettistä? Ei. Tähän IPR-järjestelmä on juuri tarkoitettu, piti siitä tai ei. Tällä ei myöskään sorreta pieniä keksijöitä, koska ei toimivia pesujärjestelmiä kukaan autotallissaan tee. Kyse on suuren luokan koneista, ja tarpeeksi laaja-alaista osaamista on vain suurilla tekijöillä.

Näkemykseni saattaa kuulostaa epämääräisen vastenmieliseltä kaikkien mielestä. Mutta näin kuitenkin tekisin. Voi olla että nyt on jo myöhäistä, ja se on valitettavaa.  Seuraavaa ympäristönsuojelun “yllätystä” vastaan, mikä se sitten onkaan, voisi sen sijaan alkaa jo nyt valmistautua tällä tavalla.

 Muita ympäristöriitoihin liittyviä kirjoituksia: Vastakkainasettelut.

Spinning off Project Troglodyte

Project Troglodyte has raised enough interest that we’ve decided to spin it off as a separate project altogether. It will now continue at http://www.project-troglodyte.org.  

We’ve also gotten new collaborators (and especially people who are contributing anonymously), so a transfer makes sense at this point.

Zygomatica will continue as it is — a platform for the three of us to think about things in different ways.

Project-troglodyte.org , we hope, will grow into something with a tighter focus.Bad patents are not the end of the world, and very few people either understand or care about the issues, but they are something to be strongly opposed nevertheless.

There is pressure to harmonize patent systems around the world. This is not necessarily all bad. Unfortunately, “harmonize” seems to mean “make identical to the US system.”

There are two key problems. The US system is highly vulnerable to patent trolls (see Wikipedia article, but note that information might not be completely unbiased). In particular, there is pressure to loosen limitations on software patents, which are the lifeline of trolls. (See Wikipedia article, but note that the information may be partly outdated).

Whatever the advantages or disadvantages of a patent system in general, we fell quite strongly that the US system is not something we in the rest of the world should “harmonize” ourselves to. The other way around, perhaps.

Some of the regions where the debate is ongoing:

Australia. Allows software patents, but appears so far to have had less problems than the US. (See iLaw, jurisdiction.com)

New Zealand. Ongoing debate. Rules are being changed to make SW patenting slightly easier, but the exact impact is unclear (see ZDNet, TheRegister)

Europe. Software patents have been banned so far. But debate is ongoing. (See EUPat, FSFE). For latest news, see FSFE: Unitary patent threatens innovation in Europe.

Given that the pressure is worldwide and the problem is the US, we think our chosen strategy of looking at the US system is the right one. At least we will be prepared if we are “harmonized”.

So: from now on Zygomatica.com for our different thoughts on different things, Project-troglodyte.org for a wider community effort focusing on worrisome patents.

Jakke Mäkelä, Niko Porjo, and Timo Tokkonen

Pollution week 5: Summary

“So we will continue to plod on. In fact, we will be expanding this activity to a new website soon.After all, what’s the alternative? Maybe if we all close our eyes and ears, all the bad things will go away?”

Written by: Jakke Mäkelä, Timo Tokkonen, and Niko Porjo.

The postings this week have, we think, given an overview of what a project like Troglodyte could hope to achieve against entities like Intellectual Ventures. Not much, but even a tiny bit helps. Especially posting four might give ideas on countermeasures against the worst of the trolls.

The possibilities are quite limited; on the other hand, being prepared is infinitely better than being unprepared.

Continue reading Pollution week 5: Summary

Translate »