Category Archives: Kuntavaali2025

Turun Vihreä konsensus 2025

Hyvä vaaliohjelma on kuin fysiikan tohtori: tylsä, yllätyksetön ja täynnä asiaa.   Turun Vihreillä on tälläkin kertaa hyvä vaaliohjelma. Vihreiden hyperdemokraattisessa organisaatiossa vaaliohjelma ei ole pienen konklaavin tekemä räväkkä keskustelunaloitus, vaan laajasti joukkoistettu harjoitus. Se on  konsensus siitä, mikä kaikkia ehdokkaita yhdistää.

Ja mikä sitten on konsensuksemme vuoden 2025 kuntavaaleissa? Tämä: “Turun Vihreät haluaa turvata asukkaiden hyvän arjen tänään sellaisella tavalla, että seuraavillakin sukupolvilla on mahdollisuus yhtä hyvään elämään.”

Loppuosa ohjelmaa on sitten tuon toteutusta.

Hyvään elämään kuuluu sekä luonnon läheisyys että suuren kaupungin palvelut että ilmastoystävällisyys. Nuo kaikki voidaan saavuttaa, jos asuminen on tiivistä, viheralueet ovat yhteisiä, ja julkinen liikenne on oletusarvo.

Hyvään elämään kuuluu myös työnteko, ja toisaalta työttömyyden tai muun huonon onnen sattuessa vahva tuki elämän saamiseksi takaisin raiteilleen.  Siihen kuuluu myös koulutus, joka on Vihreille sekä taloudellinen investointi että ihmisoikeus. Hyvä tulevaisuus Turulle edellyttää myös maahanmuuttoa. Maahanmuuttajien kotouttaminen ja kielen opetus vaatii työtä, mutta vaiva kannattaa nähdä.

Sote-asiat on nyt siirretty hyvinvointialueille, mutta kaupunki on silti aivan keskeinen sote-toimija. Tarkkaan ottaen kaupungin tehtävä on estää ongelmia ennalta, ennen kuin niistä tulee sote-ongelmia. Syrjäytymistä ehkäistään monella eri tavalla, mutta ei pidä aliarvioida aivan perusasioita.  Liikunta, kulttuuri, järjestöt — pienellä panostuksella saadaan paljon hyötyä.

2020-luku on ollut aikuisille raskas ja vaikea, mutta lapsille ja itsenäistyville nuorille vielä kertaluokkaa vaikeampi. Siksi ohjelmassa panostetaan lapsiin ja nuoriin aivan erityisen voimakkaasti.

Olen Vihreiden ehdokkaana kevään 2025 kunta- ja aluevaaleissa (Turku/Varsinais-Suomi).  Lisätietoa kampanjastani täällä.

 

Oletko myynyt sielusi hallitukselle?

Valtiovarainministerimme kertoi hiljattain ääneen asian, jota harvoin kuulee näin selkeästi sanottuna: sosiaalitukien leikkauksia saa tehdä vapaasti, kunhan ne kohdistuvat riittävän pieneen joukkoon. Ministerin mukaan enemmistö suomalaisista jopa tienaa joitakin kymppejä verohelpotusten kautta, joten keskimäärin kaikki on OK.

Siitä ministeri on täysin hiljaa, että köyhimmän kymmenyksen elämä on sitten suistettu rotkooon. Kun se ei muita koske, muut eivät piittaa pätkääkään. Nähtävästi meidät keskiluokkaiset onkin saatu ostettua hiljaisiksi muutamalla kympillä kuussa.  Kerronpa nyt konkreettisesti, mitä olemme sielumme myymisellä saaneet.

Tapausesimerkki löytyy läheltä, mutta käytän salanimiä. Tarkastellaan sisaruksia A ja B, molemmat viisikymppisiä. Lähtökohdat molemmilla olivat samanlaiset: hyvä koulumenestys, hyvä opiskelupaikka, hyvä edellytykset menestyä.

A:lla kävi tuuri. Hän on viettänyt koko elämänsä mukavaa keskiluokkaista perheellistä elämää. Ei täydellistä, mutta vaivatonta. Lapset ovat maailmalla, asunto on velaton, molemmilla puolisoilla vakituinen työpaikka. Normaaleja keski-iän haasteita ja kremppaa tietysti on, mutta työterveys hoitaa krempat nopeasti.

B:llä ei käynyt tuuri. Hän sairastui vakavasti opiskeluaikanaan. Psyykkiset ja fyysiset sairaudet ovat vuorotelleet, ja hän on ollut vuosia työkyvyttömyyseläkkellä. Äskettäin tuli avioero. B on elänyt köyhyysrajalla koko aikuisikänsä, mutta pystynyt elämään.

A ja B pitävät läheisesti yhteyttä. Ennen he kokivat elävänsä samassa todellisuudessa.  Nyt he asuvat samassa naapurustossa, mutta täysin eri universumeissa.

Listataan, millä tavoin hallitus on muuttanut B:n elämää:

    • Terveydenhoito kallistuu, aivan liikaa köyhälle. Sekä perus- että erikoissairaanhoidon maksut nousivat, samoin maksukatto. Pienituloiselle ja paljon sairastavalle nämä lisäkulut salpaavat hengityksen.
    • Kuntouttava hoito kapenee. B sai viime vuonna tuetun loman avioeron takia; enää niitä ei saa.  B:lle oli masentava isku, että hänelle tärkeä kädentaitojen ryhmä lopetettiin juuri.
    • Järjestöt lamaannutetaan. B toimii vapaaehtoisena chat-vertaisneuvojana järjestössä.  Järjestö joutui sulkemaan paikallisen fyysisen toimistonsa, kun rahoitus vietiin. Juuri järjestötoiminta pitäisi tutkitusti toimintakykyä yllä ja olisi edullista, mutta ei.
    • Lääkekulut kasvavat, aivan liikaa köyhälle. Perusomavastuu sekä lääkekatto nousevat; lääkkeiden alv nousee; lääkkeiden omavastuut nousevat.
    • Eläkkeensaajan asumistuki laski. B asuu edullisesti, mutta hänellä ei ole mistä ottaa, jos vuokra nousee nykyisestä.
    • Julkisen liikenteen arvonlisävero nousi. B käyttää sitä silti, ettei mökkihöperöidy täysin. Ja nipistää muusta.
    • Arvonlisäveron nosto iskee kaikkeen.  Parin prosentin hinnannousu on ongelma, jos ei ole edes yhtä prosenttia mistä ottaa. Jostakin pitäisi löytää rahat ruokaan, pesuaineisiin ja vessapaperiin. Puhelinliittymästä ei voi karsia, kun kaikki palvelut vaativat älypuhelimen. Jokainen kahvilakäynti kavereiden kanssa pitää miettiä erikseen tai jättää väliin. Kotona on ilmaista olla, mutta mökkihöperyys ei ainakaan terveyttä paranna.

Tämän kaiken kerrottuaankin… B kokee olevansa nyky-Suomen köyhäksi onnekas ja hyvässä asemassa. Hänellä on lähisukua aivan lähellä, ja heiltä saa apua reilusti ennen kuin ruokajono uhkaa. Kaikilla ei tällaista verkostoa ole.

Ennen muuta B kiittää luojaansa siitä, että hän on työkyvyttömyyseläkkeellä eikä perustoimeentulotuella. Eläkkeisiin ei (ainakaan vielä) lisätä satunnaisia uusia ehtoja.  Perustoimeentulotukea taas karsitaan, ja siihen lisätään summamutikassa huonosti mietittyjä lisäehtoja jotka voivat pahimmillaan kaataa kaiken. Perustoimeentulotukea saava elää jatkuvassa stressissä ja pelossa. Siinä rumbassa B tuskin jaksaisi.

Listataanpa sitten vastaavasti hiukan, miten hallitus on muuttanut A:n elämää:

    • Ei yhtään mitenkään. Kun ihminen on keskituloinen, vakituisessa työsuhteessa, suunnilleen perusterve, eikä ole ainakaan tietääkseen avioeron uhkaama, hallituksen tekemisiä ei edes huomaa.
    • Tottakai A:ta ärsyttää hintojen nousu. Mutta se on vain ärsyttävää, ei elämää lamaannuttavaa. Hinnat nousisivat osin hallituksesta riippumatta, vaikka arvonlisäverolla tumpelointi pahentaakin tilannetta.

On ikävä moralisoida. Mutta jos olet A:n tilanteessa, ja pidät tilannetta millään tavalla siedettävänä, ehkä sinun pitäisi hävetä? Voittajan on helppo kuvitella olevansa ikuinen voittaja. Todellisuudessa joka ikinen meistä voi olla yhden aivoverenvuodon tai masennuksen tai yt-neuvottelun tai avioeron tai rattijuopumustuomion päässä B:n elämästä. Ja jos emme itse tipu, joku läheinen ennen pitkää tippuu.

Oikeastaan: jos A:n kaltainen ihminen äänestää nyt hallituspuolueita ja tsemppaa sillä aktiivisesti nykyistä politiikkaa, en ole varma onko edes pieni häpeä riittävä tunne. Jos tietoisesti ostaa oman elämäntyylinsä itseään heikompien kustannuksella, ei ole mitenkään kohtuutonta nukkua öitään huonosti.

Olen Vihreiden ehdokkaana kevään 2025 kunta- ja aluevaaleissa (Turku/Varsinais-Suomi).  Lisätietoa kampanjastani täällä.

 

Kuntavaalit 2025: Miltä näyttää Turku, kun minua ei enää ole?

Politiikassa katsotaan usein hyvin lyhyesti eteenpäin ja hyvin kapeasti sivuille: luvataan sitä, mikä on minulle itselleni ja minun äänestäjilleni tärkeintä juuri tänä vuonna. Aikajana voi toki olla pidempikin, mutta oma napa edellä mennään. Olen ehdolla Turussa vuoden 2025 kuntavaaleissa, ja ajattelin ottaa mahdollisimman päinvastaisen lähtökohdan. Elinaikalaskurin mukaan todennäköisin kuolinpäiväni on tällä hetkellä marraskuussa 2052. Minua kiinnostaakin eniten se, miltä Turku näyttää vuonna 2055, kun en todennäköisimmin ole sitä enää itse näkemässä.

Se ei tarkoita että lällyisin jossakin abstraktissa epätodellisuudessa. Tuossa vaiheessa omat lapseni ovat keski-ikäisiä, ja mahdolliset seuraavat sukupolvetkin ainakin aikuistumassa. Heille tätä tehdään, ja tämä lähestymistapa pakottaa tosissaan miettimään mitä konkreettisesti pitää tehdä juuri nyt. 

Kukaan ei vielä pysty ennustamaan kuinka pitkälle ilmastokriisi on edennyt vuonna 2055, mutta levottomuuksien alkutahteja varmasti nähdään. Sellaisessakaan tilanteessa ei pidä lamaantua, vaan tehdä se mitä tehtävissä on. Turku pärjää jotenkuten uudenlaisessakin maailmassa jos sopeutuminen aloitetaan nyt: sielläkin

        • liikutaan, mutta ympäristöystävällisesti (massiivinen panostus joukkoliikenteeseen), 
        • koitetaan kestää rankkasateita (infra kuntoon ja hulevedet hallintaan), 
        • halutaan kosketus lähiluontoon (viheralueet ja kaupunkipuistot kunniaan), 
        • yritetään pysyä terveinä (kaupunki voi ennaltaehkäistä paljon, esimerkiksi liikunnan kautta)
        • yritetään pysyä järjissään (sama kuin yllä, plus vaikkapa kulttuuri ja lähiluonto)
        • ollaan paljon nykyistä kansainvälisempiä (kotoutus kuntoon)
        • kannustetaan lapsia sivistymään ja oppimaan (koulut kunniaan)
        • tutkitaan, miten uusista kriiseistä selvitään (korkeakoulut)
        • innovoidaan uusia ratkaisuja uusiin kriiseihin (yritysten hyvinvoinnin varmistaminen)

Ihan perinteisiä Vihreitä asioita siis. Olin hieman hämmentynyt, kun huomasin, miten vähän tuo perspektiivin muuttaminen oman kuolemani jälkeisesti oikeastaan tuo mitään uutta poliittisiin näkemyksiini. Vihreät on jo nyt puolueista ainoa, joka oikeasti suunnittelee asioita yli monen sukupolven. Sillä linjalla kun jatketaan, hyviä asioita tapahtuu.

Jos ajatukseni resonoivat, ensisijaisesti toivon että pohtisit, voisitko itsekin olla näissä vaaleissa ehdolla. Vaalit voitetaan hyvillä ehdokaslistoilla, ja Turussakin listalla on edelleen tilaa. Toissijaisesti toivon, että lähtisit mukaan tekemään Vihreiden yhteistä kampanjaa, tai tarjoudut jonkun hyvän ehdokkaan kampanjapäälliköksi tai tukitiimiin. Vihreillä ei ole rahaa, mutta tiimityöllä olemme saaneet nollaresursseillakin paljon aikaan.

Kolmoissijaisesti: vaikka aika iso osa energiastani tuleekin menemään yhteiskampanjan luotsaamiseen ja muiden ehdokkaiden tsemppaamiseen (olen vetovastuussa koko Turun kampanjasta yhdessä loistavan Inari Harjuniemen kanssa), kasaan itsellenikin tukitiimin kampanjaani jos kiinnostuneita löytyy. Tervetuloa!