Category Archives: Kulttuuri ja yhteiskunta

Kulttuuri ja yhteiskunta, Työttömyys

Työnhaun strategiaa / strategic job-hunting

1 Comment

Työn juhlan kunniaksi asiaa työelämästä. Oma määräaikaistyöelämäni loppuu kesäkuussa, ja olen pettynyt työnhakuoppaisiin. Kaikki kertovat, miten työnhaussa onnistutaan. Mitä järkeä siinä on? Vain epäonnistumisista oppii jotain uutta.

Tässä hahmotelmaa työhakemuksesta, jolla ajattelin päästä oppimaan jotain uutta. Jos joku verkostoissani tietää sopivan työnantajan joka haluaisi opettaa minulle jotain uutta, vinkatkaahan toki (Linkedin-profiilini löytyy täältä).

Olen päätymässä siihen, että tämän ikäisenä ja näin ylikoulutettuna en pääse elämässäni enää koskaan tekemään mitään mielenkiintoista, hyödyllistä, eettisesti kestävää tai ihmisarvoista.  

Jotain, aivan mitä tahansa, on silti tehtävä, oli se sitten miten ihmiselämälle vierasta tahansa. Työnteon tervanjuontia ei voi keskeyttää hetkeksikään, koska sukupolvellani tulee olemaan tasan kaksi polkua sosiaaliturvaan: ikuinen pakkotyö, tai kortistosta krematorioon.

Siksi, ja juuri siksi, haluan juuri teille töihin.

PS. Jos joku headhunteri huomaa tämän, olen kiinnostunut.

PPS. Tavallaan.

———— And for the benefit of any international employers, here is the same in English:

All good fixed-term things end when the time is fixed, and it is job-hunting season soon again. I am disappointed with the job-hunting advice on the Internet, because it focuses on how to succeed. That is pointless. One only learns new things from failures.

Here is my stab at a job application that will let me learn new things. If anyone knows of a suitable employer who would let me learn those new things, please let me know. (My LinkedIn profile is here).

It is clear that at my age and level of overeducation, there is zero possibility of ever finding a job that is even remotely interesting, socially relevant, ethically acceptable, or allows me to retain even a vestige of human dignity.

In general, I have no expectations for my career path. For my generation, life will be simple. All work, no play. If, at the end, we can show an unbroken record of drudgery and defeat, we will be granted the dignity of sedation before cremation. That will be our social security.  

That is why I would like to work at your company.

PS. If a headhunter notices this, I am interested.

PPS. In a manner of speaking.

Kulttuuri ja yhteiskunta

“Embrace the ugliness” — mikä suomeksi?

1 Comment

Olen nähnyt valon ja löytänyt elämänkatsomukseni. Englanniksi valo tiivistyy hyvin: “Embrace the ugliness”. Mutta mistä löytyisi suomenkielinen vastine? Humaani ihmisvihaaja?

Ajatus juoksee jotenkin näin. Ihmisvihaajapuoli näkee maailman kaikessa rumuudessaan, eikä koskaan, milloinkaan, peittele sitä että ihmiset ovat useimmiten täysin raadollisia ja aivan sietämättömiä. Humaani puoli hyväksyy tuon, ja pyrkii siitä huolimatta enimmäkseen toivomaan ihmisille hyvää vaikka sitten hampaat irvessä. Embrace the ugliness.

Selvitin, miten lähipiiri kokee sanan “humaani”. Johdonmukaista: “Kiltti, empaattinen, rauhallinen, ymmärtäväinen.” Ihmisvihaaja taas on kiukkuinen ihminen joka ei pidä toisista ihmisistä, ja haluaa olla yksin.  “Humaani ihmisvihaaja” herätti hiukan pohdintaa, mutta määritelmä löytyi: “Ei pidä ihmisistä, mutta ei pidä siitä numeroa. Ei kiusaa muita ihmisiä.”  [Erehdyin tosin kysymään, kuvaisiko tuo termi itseäni. Vastaus: “humaani zombi” olisi parempi. Näsäviisaat lapset ovat elämän suola.]

Niin tai näin, termi ei siis ole täydellinen, ja metsästän edelleen parempaa. Mutta demoan nopeasti, mitä se voisi tarkoittaa.

Ensimmäinen demo

Viime viikolla kirjoitin negatiivisesti kokoomusnuorista (“Eugeniiikka alkaa kotoa”).  Jatkan negatiivisuutta. Jokin kokoomusnuorten eugeenisissa lapsilisänäkemyksissä vain kerta kaikkiaan tökkii. Ja olen päätymässä siihen, että se ei ole edes itse ideologia. Vaan pelkuruus jota uskon haistavani sen takaa.

Kuinka moni kokoomusnuori on oikeasti edes tavannut sellaista “heikkoa ainesosaa” jota haluaa karsia? Ja kuinka moni uskaltaisi kertoa näkemyksistään päin naamaa, jos tapaisi tällaista ainesosaa? On helppoa jutella eugeniikasta samanmielisten porukassa kokoomuslattea litkiessä,  mutta tietävätkö nämä nuoret ylipäätään mistä puhuvat?

Haluaisin tehdä yksinkertaisen ihmiskokeen: veisin kokoomusnuoren naamatusten “epäkelvon aineksen” kanssa, ja katsoisin mitä tapahtuu.

Jos olisin humaani ja kiltti, ja haluaisin päästä helpolla, ottaisin muutaman valokuvauksellisen ja valoisan kevytkehitysvammaisen, ja kysyisin että oikeastiko kokoomusnuori haluaa tällaiset suloiset mamin pikku delfiinit kaasuttaa. Tilulii.

Mutta olen humaani ja ilkeä, ja helppous on älyllisesti epärehellistä. On parempi kuvailla “epäkelpoa ainesta” sellaisena kuin se oikeasti on. Uskoisin tietäväni asiasta enemmän kuin moni: ns kirjainyhdistelmälapsen isänä olen vuosien varrella erilaisissa kuntoutuksissa tutustunut tähän maailmaan paljonkin.  [Tarkalla kirjainyhdistelmällä ei ole tässä yhteydessä väliä, niitähän maailmassa riittää — ADHD, AS, BPD, CP, FAS, MBD, OCD, PWS, SPD, TS ja muutama sata muuta].

Jos yhden asian olen oppinut, niin se on tämä: vammaiset ovat vähintään yhtä rasittavia kuin terveetkin ihmiset, eikä ongelmaperheissäkään erityistä hurraamista ole.  Siksi olenkin tähän ajatuskokeeseen luonut muutaman tapauksen rankemmasta päästä. (Yksikään hahmo ei ole todellinen, mutta tällaisia kohtaloita Suomessa on).

  • Leena*, 12 v. Syvästi kehitysvammainen. Äiti lievästi kehitysvammainen, isä tuntematon. Ei tule koskaan oppimaan sisäsiistiksi.  Kommunikoi huutamalla ja lyömällä.
  • Matti*, 9 v. Vaikeasti CP-vammainen, hahmottamishäiriö. Ei kykene liikkumaan itse edes sähköpyörätuolilla.  Saattaa oppia lukemaan, mutta ei tee taidollaan paljon mitään koska ei pysty käyttämään edes tukivälineitä.
  • Esko*, 13 v. Syvästi autistinen. Isä jättänyt perheen, äiti katkeroitunut ja takertuu poikaan. Eskon ainoat kommunikaatiokeinot mölinä ja ahdistunut mölinä. Esko nyt pidempi kuin äitinsä, ja hätääntymiskohtausten aikana murtanut äidiltä nenän sekä käsivarren. Kunta ehdottanut jo vuosia Eskon sijoittamista laitokseen, äiti ei suostu.
  • Tiina*, 14 v. Sijoituslapsi, biologiset vanhemmat oletettavasti narkomaaneja. Kiintymyshäiriöinen, äärimmäisen aggressiivinen, seksuaalisesti ylivilkas. Yksi abortti takana. Sijaisvanhemmat eivät jaksa enää.
  • Taneli* ja Mikko*, 12 v. Ei-identtiset kaksoset, molemmilla Tourette.  Tanelilla arvaamatonta väkivaltaa Mikkoa ja nuorinta sisarta kohtaan. Mikko yrittänyt kaksi kertaa itsemurhaa hyppäämällä impulsiivisesti auton alle. Vanhemmat lepäävät vain kun pojat saadaan ajoittain psykiatriselle osastolle.

Nämä viisi perhettä laittaisin siis samaan huoneeseen. Sitten toisin sinne kuolan ja kaaoksen sekaan kokoomusnuoren kertomaan sosiaalisista näkemyksistään.

Jos kokoomusnuorella olisi ballseja seistä tämän porukan edessä, ja kertoa heille että yhteiskunnan tulisi pyrkiä pääsemään heistä eroon — silloin, ja vain silloin, saattaisin jollakin tasolla kunnioittaa tällaista nuorta. Vastustaa säälimättä, mutta kunnioittaa ihmisenä.

Mikäli sen sijaan ballsit puuttuvat, eikä nuori suostu edes astumaan huoneeseen, voisin vain toivottaa nuorelle iloista loppuelämää ja pyytää pikapikaa palamaan sinne missä pappa betalar.

Tällaista, humaanina ihmisvihaajana, ajattelen. Embrace the ugliness. Sosiaalisesti kelvottoman aineksen elämä ei ole kaunista, mutta entä sitten? Kokoomusnuorten elämä on vailla inhimillisyyttä. Jos se sen lisäksi on pelkurimaista, on kovin vaikea nähdä siinä yhtään mitään positiivista.

Ehdotus, Kulttuuri ja yhteiskunta, Rationalisointi, Uncategorized

Eugeniikka alkaa kotoa — näkemyksiä kokoomusnuorista

Kokoomusnuorten eugeniikkasiivessä häiritsee tietty epäjohdonmukaisuus. Rodunjalostus ja epäkelvon sosiaalisen aineksen karsiminen sinällään ovat melko arvoneutraaleja asioita. Kuitenkin, jos ne hyväksytään päämääriksi, menetelmien tulisi olla tehokkaita ja rationaalisia.

Kokoomusnuorten ajama lapsilisien kautta vaikuttaminen sensijaan on tehoton ja irrationaalinen menetelmä (ks mm “Eugeniikka parantaisi Suomen kilpailukykyä”).

Irrationaalista on oletus, että vanhempien tulotaso riittävästi korreloisi sen kanssa, miten kelpo yksilö lapsi on.  Näin ei kuitenkaan ole. On ominaisuuksia jotka periytyvät paljon suoremmin — älykkyys, hyvä terveys, persoonallisuus, taipumus alkoholismiin, monet sairaudet, ylipaino, masentuneisuus, ulkoinen kauneus, ja niin edespäin.

Siis päätetään mitä halutaan; mitataan kenellä sitä on; tuetaan näiden lisääntymistä; estetään muiden lisääntyminen. Ei se ole sen vaikeampaa. Mutta käytetään edes järkevää testipatteristoa, ei tulotason kaltaista sokkoammuntaa.

Singapore 1980-luvulla yritti. Valtio halusi suosia niitä lapsia, joiden äideillä oli yliopistokoulutus (tosin päämäärästä lopulta luovuttiin). Äidin koulutus on epätäydellinen mittari, mutta se mittaa sentään kuitenkin jotakin äidin periytyviä ominaisuuksia. Olisikin varsin rationaalista, että yhteiskunta kustantaisi jokaiselle tohtoriksi väitelleelle ja hänen puolisolleen pitkän kuherruskuukauden vailla ehkäisyä.

Pienikin kokemus työelämästä kuitenkin opettaisi, että suuripalkkaiseksei päätyminen ei edellytä mitään ominaisuuksia.  Tein anekdotaalisen tutkimuksen, käyttäen historiaani eräässä telekommunikaatioalan yrityksessä.  Listasin mielessäni tusinan jollakin lailla tuntemaani ihmistä, jotka pääsivät vähintään vanhan ajan markkamiljonääreiksi. Datasta on anonymisoitu paitsi kaikki henkilötiedot, myös suurin osa faktoista. Tästä tusinasta:

  • Kolmen geenejä ilman muuta kannattaisi levittää — lahjakkaita ja sivistyneitä ihmisiä.

  • Kolme sattui olemaan oikeiden tyyppien armeijakavereita oikealla hetkellä; enimmäkseen mukavia ihmisiä, mutta ei jatkoon.

  • Kolmen ura perustui siihen, että johtajien käskyt toteutettiin mukisematta ja päätä nostamatta. Ei jatkoon.

  • Kolme olisi ollut yhtä onnellisia sarjamurhaajina, mutta optiomiljonäärinä oli paljon mukavampaa.

Kokoomusnuorten mittareissa ensimmäinen ja viimeinen ryhmä lienevät arvokkaimmat. Siis vain puolet näistä rikastuneista kannattaisi jatkojalostaa. Tulotason perusteella olisi pitänyt jalostaa kaikki, koska kyse on Suomen hyvätuloisimmasta prosentista. Ei tällaisessa mittarissa ole mitään järkeä. Siis: jotakin parempaa tilalle.

Menetelmien rationalisoinnin lisäksi on huomioitava yksi asia, joka helposti jää huomaamatta: eugeniikkanuorten tulisi aloittaa eugeniikka kotoa.  Tämäkin on vain rationaalista. Natsi-Saksan yksi suuri epäjohdonmukaisuus oli, että huomattava osa johtohahmoista oli geeneiltään jokseenkin kelvotonta materiaalia (esimerkiksi Hitler, Himmler, ja Göbbels). Väärät miehet olivat johdossa, mikä varmasti vaikutti heikkoon lopputulokseen. Olisi traagista, jos myös kokoomusnuorten yhteiskuntaa pääsisi johtamaan vääränlainen aines.

Nuorten tulisikin avata arvioitavaksi kaikki tiedot itsestään — koulutodistukset, RUK:n tiedot (vain reservinupseerit ovat todellisia miehiä), älykkyys- ja psykologiset testit, terveystiedot, ja ennen muuta sukuselvitykset sekä vanhempiensa ja isovanhempiensa kaikki terveystiedot. Toki poikkeusyksilöitä voi syntyä epäkelvoista vanhemmistakin, mutta ei sen varaan voi rationaalista väestöpolitiikkaa rakentaa.

Kun nämä tiedot alkavat rutiininomaisesti ilmestyä kokoomusnuorten kotisivuille, heidän näkemyksensä voi alkaa ottaa vakavammin.  Etujoukon on uskallettava johtaa edestä — mutta sen on myös oltava etujoukoksi kelvollista.

Data Analysis, Kulttuuri ja yhteiskunta, Talvivaara

Talvivaara 25: Juuri saatujen tilastojen mukaan….

 

Poikkeuksellisesti lähes puhtaasti graafinen blogi. Taustalla gallup-kysely, jonka Talvivaara teetättänyt (ks täältä). Talvivaaran kunniaksi (ilman mitään sarkasmia tällä kertaa) on sanottava, että he julkaisivat myös raakadatan (täällä). Tämän saman datasetin perusteella media on nyt julkaissut ainakin seuraavat otsikot:

Noin klo 10: Yhtiön oma versio:

Screen shot 2013-11-05 at 14.31.01

Klo 10:29 Kainuun Sanomat tulkitsee:

Screen shot 2013-11-05 at 14.19.20

Klo 10:31 Helsingin Sanomat perustelee:

Screen shot 2013-11-05 at 14.20.52

Klo 11:00 Talouselämä huomioi:

Screen shot 2013-11-05 at 14.22.12

Klo 11:27 Sotkamo-Lehti pohtii:

Screen shot 2013-11-05 at 14.23.04

Klo 12:04 Verkkouutiset epäilee:

Screen shot 2013-11-05 at 14.23.59

Klo 13:03 Yle arvioi:

Screen shot 2013-11-05 at 14.26.54

Klo 14:36 Kaleva analysoi:

Screen shot 2013-11-05 at 14.35.50

 

Ilmeisesti kyse todellakin on samasta kyselystä, niin vaikeaa kuin se onkin uskoa. Tilastojen tulkinta onkin tunnetusti enemmän taiteenlaji kuin tiede. Tämä median taiteellisen luovuuden riemukulku saattaa hyvinkin jatkua vielä pitkälle iltaan. Mutta tämän raporttini päätän tältä erää tähän.

 

 Lisäys klo 18:05

Tämän kirjoituksen pointti ei varsinaisesti ole pilkata mediaa (vaikka kyllä sekin mielessä käy). Pikemminkin pointti on se, että joskus “tutkimukset” eivät vain tarkoita yhtään mitään. Talvivaaran gallup ei ole vääristelty eikä huono eikä hyvä. Se on vain täysin vailla informaatiosisältöä, minkä nuo otsikot viimeistään osoittavat.

Muita Talvivaara-kirjoituksia: täällä.

Data Analysis, Kulttuuri, Kulttuuri ja yhteiskunta, Matematiikka

Juhannusten matematiikkaa

 

Tärkeää suomalaista juhannusperinnettä, sepalus auki hukkumista, on matemaattisesti tutkittu erittäin vähän. Tämä on sääli, sillä perinne tarjoaa hyvän esimerkin Bayeslaisesta analyysistä. Analyysin perusteella on myös mahdollista löytää konkreettisia ja rationaalisia menetelmiä hukkumisten vähentämiseen.

Kuinka todennäköistä on hukkua juhannuksena sepalus auki?  Muuttujat eivät ole riippumattomia, vaan niiiden yhteinen piilomuuttuja on tärkein suomalainen juhannusperinne: oluen juonti.

Aihe ei ole minullekaan aivan vieras. Vaikka elämänkaareni ei  tapahtumarikas tai mielenkiintoinen olekaan, olen kuitenkin itse elänyt aikana jolloin ikätoverini ovat olleet nuoria. Teorian lisäksi voin siis esittää heuristisia arvioita.

Mikäli hukkuminen ja sepalus auki oleminen olisivat riippumattomia muuttujia, saataisiin lopputulos kertomalla niiden todennäköisyydet yhteen.  Suomen uimaopetus- ja hengenpelastusliiton tilastojen mukaan juhannuksena hukkuu keskimäärin kahdeksan ihmistä. Sepalustilastoja ei kerätä, mutta (mahdollisesti teekkareita lukuunottamatta) harva kulkee koko juhannusta sepalus auki. Kertolaskun perusteella sepalushukkumisia olisi häviävän vähän. Tämä on ristiriidassa perinnetiedon kanssa.

Laskennassa tuleekin käyttää Bayesläisiä menetelmiä. Kirjoitetaan

P(huksep) = P(huk|sep) * P(sep),

eli todennäköisyys on kahden todennäköisyyden tulo: todennäköisyys olla sepalus auki, ja ehdollinen todennäköisyys hukkua jos sepalus on auki.

Olut muodostaa lineaarisen suodattimen: ajanhetkellä T1 juotu olutpullo pyrkii poistumaan viimeistään ajanhetkellä T2, missä aikaväli T2-T1 on noin tunti.

Tyypillinen juomistahti lienee noin kolme oluttölkkiä tunnissa, eli lähes litra. Virtsarakon koko on noin 500 millilitraa, mutta se voi venyä hyvinkin paljon. Heuristisesti voidaan arvioida, että juojan on kerran tunnissa helpotettava oloaan.  NIH:n mukaan tyypillinen virtsavuontiheys 14-45-vuotiaalle miehelle on noin 20 ml/sec. Tämän mukaan litran tyhjentämiseen kuluisi tehokasta työaikaa noin 50 sekuntia.

On kuitenkin huomioitava, että koordinaatiokyky heikentyy parin litran jälkeen. Sepaluksen aukioloaika on käytännössä helposti 2-3 minuuttia, teekkareilla huomattavasti pidempikin. Voidaan siis arvioida, että aktiivinen juhannusjuhlija joutuu olemaan sepalus auki jopa 2-3 minuuttia tunnissa, eli P(sep)=5%.

Toinen parametri, P(huk|sep), riippuu kontekstista. Kuivalla maalla hukkuminen on vaikeaa. Juhannusperinteeseen kuuluu kuitenkin läheisesti veden ääreen etsiytyminen. Jo laiturilta voi hukkua, mutta helpompaa se on veneestä. Käytännössä todennäköisyysketjua täytyy vielä laajentaa niin, että otetaan huomioon myös ehdollinen todennäköisyys olla veneessä kun sepaluksen on oltava auki P(ven|sep), ja ehdollinen todennäköisyys hukkua jos näin tapahtuu P(huk|vensep).

P(huksep) = P(huk|vensep) * P(ven|sep) * P(sep)

Veneitä on Suomessa noin 700,000, näistä 260,000 soutuveneitä. Soutuveneestä hukkuminen on klassisin perinne. Juhannuksena melkoinen osa venekannasta on käytössä, ehkä hyvinkin neljäsosa (noin 60,000). Ehkä kolmasosassa veneistä on vähintää yksi humalainen. Keskimääräinen souturetki ei liene pitkä, ehkä tunnin, mutta juhannushumallassasoutamissuoritteita olisi tällä arviolla kuitenkin 20,000 miestyötuntia.

Jos arvioidaan että vajaa neljä miljoonaa suomalaista juhlii juhannusta, ja juhlinta kestää kahdeksan tuntia, juhannuksena syntyy kaikkiaan noin 30 miljoonaa juhlintasuoritemiestyötuntia. Toisin sanoen noin 0.07% suomalaisista olisi sepalus auki soutuveneessä; P(ven|sep)=0.07%.

Suurin osa tästä 0.7 promillen joukosta ei toki huku, vaikka veneestä virtsaaminen onkin vaarallista. Varsinkin jos otetaan huomioon mahdollisuus käyttää esimerkiksi äyskäriä, ja hulluja ja humalaisia suojaava onni, P(huk|vensep) voi olla niinkin pieni kuin prosentin luokkaa.

Kun luvut kerrotaan yhteen, saadaan tulokseksi, että P(huksep) ~1E-6. Keskimääräisen suomalaisen todennäköisyys hukkua sepalus auki on siis hieman alle 1 miljoonasta, eli yksi micromort. Olen analysoinut micromortin käsitettä kirjoituksessa Möläytysten matematiikkaa, jossa arvioin poliitikolla olevan micromortin todennäköisyys tuhota uransa joka kerta, kun hän avaa suunsa.

Koska juhlivia suomalaisia on nelisen miljoonaa, todennäköistä olisi, että sepelusaukihukkumisia tapahtuisi joka vuosi vähintään yksi. Tämä on vahvasti samansuuntainen kuin arkikokemus. Ihmistieteissä tarkkuus on tunnetusti huonompi kuin kovilla tieteenaloilla, joten tulosta voidaan pitää sangen vahvana.

Juhannusjuhlija kannattaa siis mallintaa Bayeslaisena suodattimena. Tämä tarjoaa myös rationaalisia keinoja vähentää sepalus auki hukkumisia. Suuretta P(sep) pienentämällä päästään nopeimmin tuloksiin. Sitä voi pienentää ainakin kolmella tavalla: vähentämällä oluen juontia, kehittämmällä tehokkaampia sepalusratkaisuja (jolloin aukioloaika on lyhyempi), tai kasvattamalla juhlijoiden virtsarakkojen tilavuutta  kirurgian tai geenimanipulaation avulla. Näistä kaksi viimeksimainittua ovat käytännössä realistisia.

Muita epätavallisia laskelmia: täällä.

False_color_image_of_the_far_field_of_a_submerged_turbulent_jet