Mesoskaalan ympäristöteot: 100 keinoa torjua ilmastonmuutosta kunnissa

Ympäristö pelastetaan kunnissa. Valtio ja EU  tekevät ympäristön suojelemiseksi suuria asioita. Yksittäiset ihmiset tekevät pieniä asioita. Kunnat sen sijaan voivat tehdä keskisuuria eli mesoskaalan asioita.  Koska kunnissa tehdään niin paljon asioita, näiden vaikutus kertautuu nopeasti. Siksi Turunkin kunnallisilla ilmastotoimilla on todellista merkitystä.

(Lukuina: Turun asukasmäärä on noin 170,000.  Kaupunki on 10,000 työntekijällään ylivoimaisesti alueen suurin yksittäinen työnantaja. Toiminnan nettomenot  ovat miljardin euron luokkaa, mikä on samaa suurusluokkaa kuin suurimman yksityisen työnantajan Meyerin telakan liikevaihto vuonna 2018. Turun investointimenot ovat noin sata miljoonaa euroa. Kaupungin tekemisillä on siis todellinen merkitys, ei missään tapauksessa pelkästään symbolinen).

Tätä mesoskaalaa on hankala hahmottaa kokonaisuutena, koska se ei oikeastaan ole mikään kokonaisuus. Pikemminkin se koostuu hyvin erilaisista asioista joita tehdään eri puolilla kuntaa.  Tämä hahmottuu selvästi, kun katsoo Vihreiden tuottamaa esimerkkilistaa sadasta ilmastotoimesta, joita kunnat voivat tehdä.  Minkään kunnan ei ole järkevää toteuttaa kaikkia, mutta kaikkien on toteutettava osa niistä. Alla omia poimintojani listasta.

Turun mesoskaalan ympäristöteot

Continue reading Mesoskaalan ympäristöteot: 100 keinoa torjua ilmastonmuutosta kunnissa

Mielipide: Bioenergia ei voi olla tulevaisuuden ratkaisu

Perustelimme kahden vihrekollegan kanssa, miksi pienten modulaaristen SMR-ydinreaktorien mahdollisuuksia pitää selvittää myös Turun kaukolämmitykseen. Suomen kaupunkeja ei voi pelkällä bioenergialla lämmittää, jos haluamme myös että Suomessa on metsiä. On pakko etsiä kiireellä muita ratkaisuja. SMR:t voisivat olla yksi. Julkaistu Turkulaisen mielipide-osastolla 8.3.2018.

Turku Energian Lämpö-yksikön johtaja Jari Kuivanen hämmästeli 7.3. Turkulaisessapienydinvoimaloihin liittyvää valtuustoaloitetta. On erinomainen asia, että keskustelu on nyt käynnistynyt. Kuivasen hämmästely on osin ymmärrettävää, koska Naantalin monipolttoainelaitos todellakin on omalla teknologia-alueellaan — bioenergiaan perustuvat suuret polttolaitokset — erittäin hyvä ja erittäin nykyaikainen laitos. Ongelmaksi muodostuu se, että tämä teknologia ei voi olla tapa, jolla Suomi tulevaisuudessa lämmitetään.

Suomessa on edelleen vallalla ajattelutapa, jossa oletetaan että kaikki bioenergia on automaattisesti hyvä ja ympäristöystävällinen ratkaisu.  Valitettavasti näin ei ole. Biopolttoaine voi olla hyvinkin kestävää, jos se koostuu aidosti muun käytön jätteistä, tämä muu käyttö ei tuhoa metsiä kovin suuria määriä, eikä polttoainetta jouduta kuljettamaan kovin pitkiä matkoja. Pienissä hajautetuissa ratkaisuissa bioenergia voi puoltaa paikkaansa, ja olla toimiva ratkaisu niin taloudellisesti, ilmastollisesti kuin ympäristöllisestikin.

Naantalin kaltainen massiivinen keskitetty bioenergian poltto on kuitenkin aivan toinen kysymys.

Jotta metsien hakkuujätteitä olisi tarpeeksi paljon massapoltettavaksi, täytyy myös metsähakkuiden olla massiivisia. Jo nyt on tiedossa, että Naantaliin joudutaan laivaamaan polttoainetta muualta. Jos muualle Suomeen rakennetaan massiivisia biopolttolaitoksia, tilanne muuttuu vielä paljon vaikeammaksi.

Vaikka biopolttolaitokset eivät itse suoraan polttaisikaan metsiä, polttoaineen hankkimiseksi joudutaan jossakin hakkaamaan metsiä. Tätä julmaa totuutta ei pysty kiertämään mitenkään. Metsien hakkaaminen tuhoaa biodiversiteettiä. Lisäksi tutkijat ovat käytännössä yksimielisiä siitä, että suurimittaisella puun polttamisella ei voida hillitä ilmastonmuutosta tehokkaasti ja ajoissa.

On jokseenkin selvää, että juuri avattua Naantalin polttolaitosta ei tulla sulkemaan piakkoin. Ratkaisu on tehty, ja sen kanssa eletään useita vuosia. Sen sijaan on tärkeää, että uusia polttohankkeita ei Varsinais-Suomessa enää aloiteta eikä nykyisiä laajenneta. Energian tarvetta on lähtökohtaisesti saatava pienentymään joustoilla ja rakennusten energiatehokkuudella. Mikäli tässä ei onnistuta, tai esimerkiksi teollisuuden prosessilämmön tarve lisääntyy, ratkaisun on oltava jokin muu kuin biopolttoaineet. Nimenomaan siksi on selvitettävä, voisiko tämä ratkaisu Turussakin olla esimerkiksi SMR-voimalat.

Matti Vähä-Heikkilä (vihr.)
kaupunginvaltuutettu
Turku

Jakke Mäkelä
varapuheenjohtaja
Tieteen ja teknologian Vihreät ry
Turku

Tuomo Liljenbäck
Vihreiden puoluehalllituksen jäsen
Turku

Uniper ja Fortum: kyyninen teoria

Kyynisin teoria ei aina ole oikea, mutta usein se on ainakin loogisin. Fortumin Uniper-kauppaa on  hämmästelty Suomessa, koska yhtiön omistukseen kuuluu paljon hiilivoimaa jolla ei katsota olevan tulevaisuutta. Käytännössä kuitenkin esimerkiksi Riku Merikoski on osoittanut, että kaupassa on Fortumin kannalta erittäin paljon mieltä vaikka hiilen arvo laskettaisiin nollaksi.

Bisnesmielessä sijoitus on siis järkevä, eikä Fortumin päätöksessä ole mitään ihmeteltävää.  Poliitikot ovat rähisseet hiilivoimasijoituksen moraalittomuudesta ymmärtämättä kaupan todellisesta rakenteesta mitään, eikä siinäkään ole mitään ihmeteltävää.

Sensijaan täysin käsittämättömältä tuntuu, että Uniper itse on aloittanut Suomessa voimakkaan mediakampanjan, jolla se yrittää osoittaa että Uniper on niin huono yritys että Fortumin ei pitäisi sitä ostaa.

Continue reading Uniper ja Fortum: kyyninen teoria

Translate »