Category: Aluevaali2022

Voiko vaalikoneisiin luottaa?

Looginen ihminen olettaisi, että vaalikoneeseen vastaava ehdokas saisi parhaaksi osumakseen aina itsensä. Looginen ihminen olisi vain 75%:sti oikeassa.

Aiemmissa vaaleissa olen huomannut, että on lähinnä tuurinpeliä, olenko oman itseni ykkösehdokas. Mielipiteeni on siis aina ollut sama, mutta saman mielipiteen voi lopulta pisteyttää aika monella tapaa (ja joskus jopa päinvastaisin pistein).  Teinkin näissä aluevaaleissa puolitieteellisen kokeen: olen toistanut jokaisen vaalikoneen kaikkiaan kuusi kertaa niin, että olen toistojen välillä yrittänyt aktiivisesti unohtaa, minkä pisteytyksen olen antanut konetta täyttäessäni.

Lopputulos oli lopulta hiukan parempi kuin oletin, mutta hiukan hämmentävä silti. Kaikkien koneiden perusteella Vihreät ovat selkeä ykkössuosikkini puolueista, ja jokaisessa toistossa olin ainakin mitalikolmikossa, vaikken aina itseäni ykköseksi saanutkaan. Tämä on hyvä asia.

Poliittinen identiteettini on koneiden perusteella kuitenkin häilyväinen.  Sanomien vaalikoneen  perusteella olen selkeästi punavihreä (SDP-Vasemmistoliitto-linjalla) ja sain itseni ykkösehdokkaaksi 66% ajasta.

Alma median vaalikone asemoinee  minut lähinnä libertaariksi (Piraatit ja Liberaalit korkealla, mutta myös SDP) mutta sain itseni ykköseksi vain 50% ajasta.

Tiistaina avautuneesta Ylen vaalikoneesta sain itseni ykköseksi sadassa prosentissa toistoista, mutta yllättäen olenkin nyt jokseenkin oikealla, RKP:tä ja Kokoomusta lähellä.

Mitä tästä oikein pitäisi päätellä?

Erot eri koneiden välillä näkee parhaiten, jos tulokset normitetaan niin, että paras yhteensopivuus tietyssä vaalikoneessa saa arvon 1. Eri koneiden jakaumat on alla merkitty eri väreillä. SDP:n ja ehkä Vasemmistoliitonkin sijoitus näyttää suunnilleen samanlaiselta eri vaalikoneissa. Sen sijaan oikeistopuolueiden sijoittuminen riippuu täysin siitä, mitä asioita vaalikoneen kysymyksissä on painotettu. Kokoomus ja RKP voivat näyttää joko suosikiltani (Yle) tai inhokiltani (Sanoma).

Kysymysmäärien perusteella voi arvioida, että Alma Median kone on epästabiilein,  koska siinä oli vain 24 kysymystä. Pienikin variaatio yhdessäkin kysymyksessä voi silloin muuttaa sijoituksia dramaattisestikin, ja sainkin jonkun muun kuin itseni ykköseksi puolet ajasta. Subjektiivisesti arvioituna osa Alman kysymyksistä oli sellaisia, että on jokseenkin mahdoton päätellä mitä niillä edes ajettiin takaa. Pitäisin sen antamia arvioita korkeintaan viitteellisinä.

Ylen koneessa sen sijaan on 41 ja Sanomien koneessa peräti 56 kysymystä, ja niiden voi olettaa olevan kohtuullisen stabiileja — ellei laajassa kysymyssetissä itse asiassa kysytä samaa kysymystä useaan kertaan. Sanomien koneen kysymyksissä oli ehkä jonkin verran toistoa, Ylen kysymykset taas olivat paremmin riippumattomia.

Tulosten stabiilisuutta voi yrittää arvioida myös katsomalla, ketä muita ehdokkaita sain mitalisijoille.  Sain yhtä poikkeusta lukuunottamatta aina Vihreitä kärkisijoille, mutta pienikin muutos vastauksissa saattoi vaihtaa mitalistit täysin. Kun toistoja oli yhteensä 18, oli Ville Savonlahti ainoa joka pääsi mitalisijoille kaikissa kolmessa koneessa (yhteensä viisi kertaa). Wolfgang Hirsch ja Tommi Väyrynen olivat ainoat, jotka löytyivät kahdesta koneesta (kolme ja neljä kertaa).  Muut kollegat löytyvät listalta vain yhdessä koneista. Mitalisijat eivät siis ole täysin satunnaisia, mutta yksittäisellä kerralla niille voi osua lähes kuka vain.

Johtopäätökset

Mikäli olisin itse äänestäjän asemassa, käyttäisin vaalikoneita melko suurin varauksin. Varsin skeptinen olisin kärkiehdokkaan helpon löytämisen suhteen; omassa kokeessani sain noin 25% ajasta kärkiehdokkaaksi jonkun muun kuin itseni, ja mitalisijoilla oli 13 eri ehdokasta. Paras ehdokas voi löytyä tätä kautta, tai sitten olla löytymättä.

Puolueen valinta tuntuisi melko turvalliselta, jos jokin puolue erottuu aivan selvästi. Muussa tapauksessa kärjen lähelle voi nousta puolue joko vasemmalta, tai oikealta, tai keskeltä, tai pienpuolueesta, tai jostain muualta, koneesta riippuen.

Käytännössä pitäisin vaalikoneiden vastauksia huomattavasti merkittävämpänä asiana kuin vaalikoneen antamia prosenttilukuja.  Alla ovatkin omat vastaukseni Ylen vaalikoneeseen.

Olen fysiikan tohtori, toimin data-alalla, ja olen Varsinais-Suomen Vihreiden ehdokas tammikuun 2022 aluevaaleissa. Lisää tietoa aluevaaliteemoistani löydät täältä.

Vastuu terveydestä ja hyvinvoinnista on viime kädessä ihmisellä itsellään. Vastuu on yksilöllä, mutta muu yhteiskunta voi joko auttaa tai haitata. Sen velvollisuus on auttaa.
Kun julkisia menoja ja tuloja tasapainotetaan, se on tehtävä mieluummin menoja karsimalla kuin veroja kiristämällä. Vaihtoehtoja on aina muitakin, mutta jos halutaan pelkistää näin äärimmilleen, niin verojen kiristäminen on parempi vaihtoehto
Suomen pitää olla edelläkävijä ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa, vaikka se aiheuttaisi suomalaisille kustannuksia. Meillä on siihen sekä varaa että velvollisuus
On oikein nähdä vaivaa sen eteen, ettei vahingossakaan loukkaa toista. Sivistynyt ihminen ei koskaan tahallaan loukkaa ketään. Tämä ei tarkoita että kaikkeen pitäisi alistua: itseään ja toisia voi puolustaa älykkäästi, ilman että muut vaurioituvat
Yhteiskunnan johtavissa asemissa olevat eivät ymmärrä kansan kohtaamia ongelmia. Tämä on todellinen riski, joka voi toteutua jos yhteiskunnan sisäiset erot kasvavat liian suuriksi. Suomessa ne eivät vielä ole liian suuria, eikä pidä päästääkään.
Hyvinvointialueille tulee antaa tulevaisuudessa verotusoikeus. Rahoituksen ja palvelujen tilaamisen pitää olla samoissa käsissä. Siksi verotusoikeus on paras tapa varmistaa, että terveydenhuolto pysyy laadukkaana ja tehokkaana
Hyvinvointialueille ei tule lähivuosina siirtää lisää tehtäviä sosiaali-, terveys- ja pelastuspalveluiden lisäksi. Ensimmäisen valtuustokauden aikana on keskityttävä siihen, että muutos saadaan ylipäätään haltuun, eikä muuta pidä haalia. Pidemmän päälle tehtäviä voidaan kyllä lisätä, hallitusti.
Sosiaali- ja terveyspalvelut tulee avata tulevaisuudessa myös yksityisten tuottajien kilpailtavaksi. Vastuun ja vallan on säilyttävä julkisella puolella, mutta jos valvonta on riittävää, palveluja voidaan ilman muuta myös kilpailuttaa
On hyväksyttävä, että asuinpaikka vaikuttaa julkisten palveluiden saatavuuteen. Se vaikuttaa joka tapauksessa. Samanlaisten palvelujen vaatimisen sijaan pitää arvioida, miten jokaiselle alueelle saadaan riittävän hyvät palvelut, vaikka sitten eri tavalla toteutettuna
On parempi lisätä tehohoitopaikkoja koronapotilaille kuin rajoituksia koko yhteiskunnalle. Tässä ajattelussa ei ole pienintäkään järkeä. Tehohoito on käsittämättömän kallista, ja henkilöstön puuttuessa sitä ei pysty lisäämään edes rahalla. Ensisijainen keino selvitä koronakriisistä on rokottaminen, ja jos se ei onnistu, rajoittaminen.
Eutanasia, eli kuolinavun antaminen, tulisi sallia lailla. En ole itse innoissani eutanasiasta, mutta päädyn siihen että se tulisi sallia tapauksissa, joissa parantumisen mahdollisuutta ei ole. Pitäisin sen kuitenkin huomattavasti tarkemmin säädeltynä kuin esimerkiksi Hollannissa, ja vain viimesijaisena ratkaisuna.
Olen valmis tinkimään oman kotikuntani palveluista, jos se on koko hyvinvointialueen etu. Hyvin rajatussa määrin saattaisin ollakin, joskaan en näe miten Turun palveluja voisi varsinaisesti nykyisestään enää heikentää
Palveluverkkoa koskevissa päätöksissä painotan asioita seuraavassa järjestyksessä:
Kaikissa alueen toimipisteissä, kuten sairaaloissa ja hoivakodeissa, tulee olla vähintään yksi kasvisruokapäivä viikossa. Yksi kasvisruokapäivä viikossa ei haittaa ketään, eikä sitä edes huomaa ellei asiasta tehdä erikseen numeroa.Kasviruoan pitää kuitenkin olla laadukasta, ettei se aiheuta kapinahenkeä ja inhoreaktioita kasvisruokaa kohtaan.
Hyvinvointialueen tulisi lähtökohtaisesti omistaa toimitilansa. Vuokraaminen tai esimerkiksi täysin liikkuva palvelu voi olla erittäin hyvä ratkaisu, jolla palveluja voidaan saada hyvinkin pienille paikkakunnille. Seiniä ei kannata omistaa omistamisen ilosta
Hyvinvointialueeni tulee aktiivisesti edistää rekrytointeja EU:n ulkopuolelta työntekijäpulan paikkaamiseksi. Kuka tahansa väestönkehitystä katsellut tajuaa, että tämä on oikeastaan ainoa keino taata riittäviä palveluja, ja olisi pitänyt aloittaa jo 20-30 vuotta sitten.
Vieraskielisten sosiaali- ja terveyspalveluiden tarjoaminen on kannattavaa, vaikka se lyhyellä aikavälillä tuottaisi kustannuksia. Olen ollut toteuttamassa Turun tekoälyyn pohjautuvaa monikielistä Åbot-koronabottia. Sen kokemuksen perusteella uskallan sanoa, että nimenomaan monikieliset palvelut voi toteuttaa digitalisaation avulla helposti, laadukkaasti ja edullisesti — esimerkiksi yhdistämällä tekoälyä ja etäpalvelua. Olen toisaalta sitä mieltä, että vieraskielisten on välttämätöntä ennen pitkää opetella myös paikallinen kieli integroituakseen tänne, mutta terveyspalveluissa kannattaa olla vieraanvarainen. Hyvät täällä kehitetyt ratkaisut voivat myös olla myyntivaltti muualla maailmassa, joten tässä kohtaa kannattaa panostaa rohkeasti innovaatioihin.
Terveyskeskuksissa tulee järjestää iltavastaanottoja sujuvan hoitoon pääsyn ja hoidon takaamiseksi. Iltatyöt tulevat huomattavastikin kalliimmiksi kuin virka-aikaan tehdyt, joten pääsäännön tulisi olla virka-aikaan hoitaminen. Ilta-aikojakin tulisi kuitenkin lisätä erityisesti akuuttiasioiden hoitoon.
Salon, Vakka-Suomen, Loimaan ja Turunmaan lähisairaaloiden toimintaa on perusteltua keskittää Tyksiin. Ainakin vaativammat toimenpiteet on syytä keskittää sairaalaan, jossa on riittävästi osaamista varmistamaan, että ne suoritetaan laadukkaasti. Yksinkertaisempia toimenpiteitä voidaan hoitaa hajautetumminkin.
Kielelliset oikeudet turvataan parhaiten keskittämällä ruotsinkieliset palvelut tiettyihin yksikköihin. Tämä voi olla toimiva ratkaisu.
Hyvinvointialueeni tulee tarjota maksuton ehkäisy alle 25-vuotiaille. Tämä on nähdäkseni ja tutkimustenkin perusteella hyvää rahankäyttöä. Harva asia tulee niin raskaaksi ja kalliiksi kuin vahinkoraskaus
Hyvinvointialueeni tulee tarjota säännöllisin välein maksuton hammastarkastus kaikille aikuisille. Niin paljon kuin tätä haluaisin ehdottaa, en näe että sille olisi olemassa rahoitusta ainakaan välittömästi. Tähän pitäisi pyrkiä, mutta epäilen onnistuuko se nopeasti
Hoitajien palkkoja on nostettava, vaikka se kasvattaisi kustannuksia. Pelkät palkankorotukset eivät ratkaise ongelmia, jos työ on johdettu niin huonosti että se on kestämätöntä. Korotukset lienevät välttämättömiä koska henkilöstö alkaa jo äänestää jaloillaan, mutta työolojen parantaminen on välttämätöntä
Asiakasmaksujen tulisi olla sidonnaisia asiakkaan tulotasoon. En välttämättä lähtisi säätämään monimutkaisia ansiosidonnaisia hintoja. Yksinkertaisempaa on lähteä siitä, että käytössä on asiakasmaksu jonka useimmat pystyvät maksamaan helposti. Niille jotka eivät pysty on järjestettävä helppo maksuvapautus.
Hoitajat tulee velvoittaa ottamaan koronarokote. Yleisemmälle rokotuspakolle en lämpene. Hoitajat ovat kuitenkin vastuussa ihmisistä, jotka ovat huomattavasti hauraampia kuin he itse, ja joita on suojattava kaikin voimin. Jos tätä vastuuta ei halua kantaa, voi olla viisaampaa siirtyä muunlaisiin tehtäviin.
Hyvinvointialueellani tulee olla käytössä huumeiden käyttöhuone. Käyttöhuoneissa ei ole kyse huumeenkäytön hyväksymisestä, vaan sen käytön haittojen rajoittamisesta. Esimerkiksi likaisten neulojen käyttö aiheuttaa terveyshaittoja, jotka tulevat kaikille kalliiksi. Siksi tällainen valvottu tila tulee ehdottomasti perustaa heti, kun se on mahdollista.
Kaikille vanhuksille on taattava oikeus palvelukotipaikkaan haluamallaan paikkakunnalla. Olisi populistista luvata mahdottomia. Palvelukodit ovat niin kalliita ylläpitää, että niitä ei voi mitenkään rakentaa aivan joka paikkaan.
Kun hyvinvointialueeni ostaa sosiaalipalveluita, kuten asumispalveluita tai hoivaa, tulee suosia paikallisia palveluntuottajia. Hankintalaki ei käytännössä mahdollista tällaista suosimista, joten sellaista on turha vaatia tällä hetkellä. Lain muuttamista kannattaisin kyllä.
Rästiin jääneistä asiakasmaksuista ei pitäisi seurata luottohäiriömerkintää. Luottohäiriömerkintä voi syrjäyttää ihmisen voimakkaasti, eikä ole mitään järkeä suistaa ihmistä siihen tilaan julkisten palvelumaksujen takia. Yhteiskunta siirtää silloin vain rahaa taskusta toiseen.
Sopimuspalokuntien (mm. vapaapalokuntien) pitäisi saada entistä enemmän vastuuta ja rahallista tukea pelastuslaitoksilta. Nykyinen järjestelmä toimii toistaiseksi riittävän hyvin ainakin Varsinais-Suomessa.
Pelastustoimi on pidettävä omana, erillisenä toimialana hyvinvointialueellani ja sille on osoitettava oma rahoitus. Pelastustoimi on niin erikoistunut ja omanlaisensa palvelu, että sitä ei pysty järkevästi yhdistämään oikein mihinkään. Siksi erillinen rahoitus on tärkeä.
Maakuntien itsehallintoa pitää vahvistaa tulevina vuosina. Pidän maakuntia luontevan kokoisena tahona hoitamaan huomattavan määrän yhteisiä asioita. Siksi kannatan itsehallinnon lisäämistä. Itsehallintoon liittyy kuitenkin myös elinkelpoisuus ja mahdollisuus ottaa vastuuta itsestään. Siksi maakuntia on pystyttävä myös yhdistelemään, mikäli ne eivät muuten ole riittävän vahvoja.
Aluevaltuustoille tulee antaa oikeus päättää susien kaatoluvista alueellaan. Tämä ei ole vähäisemmässäkään määrin asia, joka kuuluisi aluevaltuuston toimivaltaan
Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen on haja-asutusalueilla oltava vastaavalla tasolla kuin kaupungeissa. Riippuu täysin siitä, mitä tarkoitetaan “tasolla”. Täysin samanlaisia palveluja on mahdotonta tarjota joka paikkaan. Haja-asutusalueilla ollaan väistämättä liikkuvien ja etäpalvelujen varassa enemmän kuin kaupungeissa. Jos ne suunnitellaan hyvin, ne voivat olla aivan yhtä tasokkaita kuin fyysiset palvelut.
Osa fyysistä vastaanottokäyntiä edellyttävistä sosiaali- ja terveyspalveluista voidaan tulevaisuudessa korvata digitaalisilla palveluilla. Tämä on käytännössä ainoa tapa saada kulut ja laatu pysymään kohtuullisina jatkossa. Yksityisellä ja työterveydenhuollon puolella digitaaliset palvelut ovat jo täysin arkipäivää. Niitä ei ole aivan helppo toteuttaa niin, että ne olisivat aivan kaikkien saavutettavissa, mutta siihen pitää pyrkiä ja siihen sijoittaa rahaa.
Äänestäjillä on aluevaaleissa käytössään riittävästi faktapohjaista tietoa äänestyspäätöksensä tueksi. Jopa ehdokkaan on ollut valitettavan vaikea löytää faktapohjaista tietoa, joten ymmärrän hyvin jos äänestäjät tuskailevat. Uudistukseen sisältyy todella paljon asioita, joita aidosti ei vielä tiedetä. Suuriin linjoihin tietoa kuitenkin löytyy riittävästi, vaikka sitä voisi ollakin enemmän.
Aluevaalien osalta on levitetty disinformaatiota eli vääristeltyä informaatiota. Hyvin vähän olen nähnyt mitään, mitä voisi sanoa disinformaatioksi. Epämääräisiä väitteitä sen sijaan esiintyy paljonkin, johtuen varmasti osittain virallisen tiedon vähyydestä.
Hyvinvointialueen on tarjottava vaihtoehtona aina palveluseteliä, mikäli hoitoa ei voida muutoin taata ruotsiksi. Palvelusetelit ovat hyvä ratkaisu kaikkiin erityispalveluihin, joita on vaikea toteuttaa perusterveydenhuollossa. Perusterveydenhuollon pitää toteutua ruotsiksi vahvasti ruotsinkielisillä aluella, mutta muualla palveluseteli voi olla kaikille paras ratkaisu.
Lääkäri tai muu asiantuntija voi ottaa yhteyttä puhelimitse tai videolla myös toiselta paikkakunnalta, mikäli hoitoa tarvitsee nimenomaan omalla äidinkielellä tai ruotsiksi. Etäpalveluita kannattaa aina suosia silloin kun se on mahdollista. Erityisen järkevää se on tämän tyyppisissä tapauksissa, jotka vaativat erityistä osaamista, ja käytännössä ehkä välttämätöntä silloin jos palvelua halutaan antaa muilla kielillä kuin suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi.
Turussa, Paraisilla ja Kemiönsaarella on kaikissa oltava ruotsinkielistä palvelua tarjoavia sote-keskuksia. Alueuudistuksen tärkein tehtävä on katsoa koko aluetta kokonaisuutena eikä vanhan kuntamallin mukaan. Sote-keskusten tulee sijaita siellä missä niitä tarvitaan, kuntarajoista riippumatta. Käytännössä näissä kolmessa kunnassa on niin vahva tarve ruotsinkielisille palveluille, että todennäköisesti joka tapauksessa päädytään siihen, että ruotsinkieliset keskukset tarvitaan.
Varsinais-Suomen hyvinvointialueen yhdelle sote-keskukselle voitaisiin antaa hallinnollinen vastuu alueen ruotsinkielisistä kysymyksistä. Tämä on sen tyyppinen asia, joka selviää kunnolla vasta kun uudistus etenee. Jos tämä on tehokkain tapa hoitaa ruotsinkielinen hallinto, niin näin kannattaa edetä.

Sote ja mielikuvitus

On yksi sana, jota en muista nähneeni sote-uudistuksen yhteydessä vielä kertaakaan. Mielikuvitus. Nyt ollaan tekemässä rauhan ajan suurinta organisaatiomuutosta Suomessa, ja kehittämässä valtavia digitaalisia ratkaisuja. Silti harva tuntuu pohtivan, mitä todella radikaaleja uusia asioita olisi mahdollista tehdä. (English version here).

Ymmärrän tämän hyvin, ja itsekin pidän tärkeimpänä asiana uudistuksen riskien hallintaa. Olen itsekin todennut, että  ensimmäisen valtuuston on tärkein tehtävä on pitää huolta siitä, että palkat maksetaan ja kukaan ei kuole tai vammaudu uudistuksen takia. Muu on bonusta.

Mutta silti.

Vaikka inhorealismi onkin syvällä DNA:ssani, niin on myös innovaatio. Olen noin kolmessakymmenessä patentissa keksijänä, ja siltä pohjalta uskallan väittää, että alueuudistuksen kautta meillä olisi tilaisuus tehdä aivan uudenlaisia asioita, nyt kun palvelut tuotetaan riittävän suurissa yksiköissä. Mahdollisuus koskee ennen muuta sellaisia asioita, joita ei ole tähän mennessä edes yritetty.

Digitalisaatio ja vieraskieliset

Aivan uutena alueena voi tunnistaa esimerkiksi vieraskielisten palvelut.  Tilastokeskuksen datan mukaan vuonna 2020 Varsinais-Suomessa oli noin 38 000 äidinkieleltään vieraskielistä, eli vajaa 8% väestöstämme (vertailuna: äidinkieleltään ruotsinkielisiä on noin 27 000). Maakunnassa puhutaan yli sataa kieltä. Yli tuhannen hengen kieliyhteisöjä on kymmenen (venäjä, viro, arabia, kurdi, albania, somali, englanti, persia, ukraina ja romania) kun taas yli puolet kieliyhteisöistä on alle 40 hengen kokoisia.

Näin sirpaleisille ryhmille ei nykyisin keinoin voi käytännössä taata omankielisiä palveluja, kun jo ruotsinkielistenkin palvelujen tuottaminen alkaa olla vaikeaa.

Jos kuitenkaan ei rajoituta pelkästään nykyisiin keinoihin, tilanne näyttää yht’äkkiä aivan toiselta. Tyyppiesimerkki uudenlaisesta teknologiasta on Turun kaupungin Åbot-koronabotti, joka tekoälyn avulla pystyy antamaan koronaneuvontaa useimmilla Turussa puhutuilla kielillä. (Olin itse käynnistämässä Åbotia ollessani Turun kaupungilla projektitöissä 2019-2020, mutta lähinnä byrokraattina ja dokumentoijana).

Åbotin vahvuus on, että pohjatiedot määritellään vain kerran suomeksi, ja käännökset muille kielille tehdään tekoälyn kautta. Nopeasti muuttuvissa tilanteissa ajauduttaisiin nopeasti kaaokseen, jos muunkieliset tekstit jouduttaisiin perinteiseen tapaan kääntämään käsin. Åbotin antamat käännökset ovat ilmeisesti joskus aika kökköjä, mutta pääsääntöisesti riittävän hyviä tarkoitukseensa.

Google Translaten yritelmä.

Åbot on hyvin rajattu sovellus, eikä se millään tavalla korvaa ammattilaisia. Se on kuitenkin hyvä esimerkki siitä missä ollaan nyt, ja missä voidaan olla 5-10 vuoden kuluttua, jos niin halutaan. Kymmenen vuoden kuluttuakaan meillä ei tule olemaan niin paljon vieraskielisiä hoitajia ja lääkäreitä, että hoitoa voisi perinteiseen tapaan antaa huippulaadukkaasti kurdiksi, tai arabiaksi, tai venäjäksi. Sen sijaan meillä voi aivan hyvin olla järjestelmä, joka antaa hiukan kökköjä mutta pääsääntöisesti riittävän hyviä automaattikäännöksiä mille tahansa näistä kielistä napin painalluksella.

Digitalisaatio ja vanhukset

Vastaavasti esimerkiksi vanhusten palveluja pitäisi jo nyt miettiä vahvasti digitalisaatio ja etäpalvelut edellä. Etäpalvelut esitetään tällä hetkellä vahvasti kauhukuvien kautta: pelätään, että vanhukset jäävät täysin sellaisten palvelujen varaan, joita he eivät osaa käyttää.

Näin asia tuleekin olemaan, jos tyydytään nykyisiin äärimmäisen vaikeakäyttöisiin palveluihin. Esimerkiksi digitaalinen tunnistautuminen on edelleen painajaismaisen hankalaa, ellei ole edes jotenkin sujut teknologian kanssa. Voin itse tunnustaa, että vasta vuoden 2021 alussa itsekin opin käyttämään mobiilitunnistusta; siihen asti olin uskollisesti käyttänyt paperisia tunnuslukuja.

Alistuminen ei kuitenkaan ole oikea ratkaisu, vaan sisuuntuminen. On kysyttävä, miksi ihmeessä kukaan ei laita panoksia siihen, että nämä palvelut olisivat edes jotenkin käyttökelpoisia tavallisille ihmisille. Käyttöliittymäsuunnittelu ei ole mitään mustaa magiaa, mutta se vaatii suunnattomasti osaamista, aikaa, vaivaa ja rahaa.

Ei näin. (Kuvalähde).

Tällä hetkellä näyttää siltä, että yrityksillä ei ole riittävää kaupallista mielenkiintoa tehdä ultrakäytettäviä sovelluksia, kun taas julkisella sektorilla ei ole riittävää osaamista (eikä ennen kaikkea budjettia). Voi olla, että on mahdoton tehdä käyttöliittymää, jota 100% suomalaisista vanhuksista voisi käyttää. Mutta jos edes 99% pystyy, muille on helppoa räätälöidä sopivat palvelut.  Tässä jos missä on nyt julkisen innovaatiopanoksen paikka.

Digitalisaatio ja aikataulu

En halua luopua peruspessimismistäni, enkä siis väitä että digitaaliset innovaatiot olisivat taikaratkaisu kaikkeen. Ennen muuta alueuudistuksessa on ratkaistava digitaaliset perusasiat, ennen kuin voidaan edes pohtia digitaalisia innovaatioita. Tietojärjestelmien tylsä yhteensovittaminen tulee viemään valtaosan lähivuosien rahasta ja energiasta.

Ei kuitenkaan aivan sataa prosenttia; ja ne muutamat yli jäävät prosentit kannattaa sijoittaa innovatiivisiin kokeiluihin. Nykyisellä väestörakenteella ja menetelmillä terveydenhuolto on törmäämässä seinään, kun vanhusten määrä kasvaa yhtä dramaattisesti kuin nuorten määrä romahtaa. Törmäys vaimenee huomattavasti, jos tajutaan tehdä asioita aivan eri tavalla kuin ennen.

Olen fysiikan tohtori, toimin data-alalla, ja olen Varsinais-Suomen Vihreiden ehdokas (numero 172)  tammikuun 2022 aluevaaleissa. Lisää tietoa aluevaaliteemoistani löydät täältä.

Organization and imagination: reforming our health services

There is one word which I have almost never seen mentioned when someone speaks about healthcare reform: imagination. In 2022, the Finnish healthcare system will undergo the most massive changes in it history. Huge changes in digital services will be made. Yet very few people seem to think about innovative things that could be done.

I can understand this. I myself believe risk management is the number one issue for the first elected council.  The reorganization is a success if salaries are paid and no one is killed or injured by the changes. Anything more is a bonus.

And yet.

Pessimism and brutal realism may be deep in my DNA, but so is innovation. I am co-inventor in more than thirty patents, and from that perspective I can say that this reform could give us an opportunity to do things very differently than before. The services are now centralized enough that there is enough money to do real innovations. In particular, we could try to do things no one has really even thought about doing until now.

Digitalization and non-native speakers

We could do particularly unique things for our non-native speakers (those who do not speak Finnish or Swedish). According to the Statistics Authority, in 2020 there about 38,000 non-native speakers in Finland Proper, or 8% of the population. To compare: there are 27,000 Swedish speakers. Over 100 languages are spoken in our county. There are ten language communities with over a thousand speakers (Russian, Estonian, Kurdish, Albanian, Somali, English, Persian, Ukrainian and Romanian) while more than half the communities have less than 40 speakers.

When the communities are this fragmented, there is no real way to offer services in these languages with existing processes. Even the Swedish-speaking community is struggling to maintain its services.

However, if we don’t need to stick with existing technologies, suddenly things look very different. A good local example of a new technology is the Åbot corona virus chatbot at the City of Turku. It uses artificial intelligence to offer corona advice in most of the languages spoken in Turku. (I helped launch the Åbot system while working at the City of Turku in 2019-2020, but I was really just a bureaucrat and technical documenter).

The key strength of Åbot is that the underlying information is written only once, in Finnish. The artificial intelligence then handles automatic translations into one hundred other languages. In a fast-moving scenario like the coronavirus pandemic, the city could be quickly overwhelmed if everything had to be translated manually. The Åbot translations can be quite clumsy at times, but in general they are good enough for the purpose they serve.

Åbot is far better than this Google “translation”

Åbot is quite tightly focused on just one application, and it does not replace any health professionals. However, it is a good example of where we are now, and where we could be in 5-10 years, if we want to be. Even in the 2030’s, we simply will not have enough non-native nurses and doctors to offer high-quality health services in Kurdish, or Arabic, or Russian. However, we could easily have a system that produces clumsy but sufficiently good translations in all these languages at the push of a button.

Digitalization and the elderly

Likewise, elderly care should already be planned with digitalization and remote services in mind. Remote services are now thought about almost in the horror movie genre; there is fear that the elderly will be neglected and left alone to cope with digital services that they cannot operate.

This is actually a relevant fear, if we try to stick with services whose usability is as terrible as it is today. For example, digital authentication is currently a nightmare, if one is not reasonably comfortable with technology.  I myself did not learn to use mobile authentication until early 2021, having used paper-based authentication until then.

We should not accept this fact quietly; instead, we should fight this fact actively. It is unbelievable that no one is really trying to make these services easily usable to ordinary people. User interface design is not a black magic art, but it does require a great deal of expertise, time, work, and money.

This is not a good user interface (Source).

At the moment, it seems that private companies don’t see enough commercial potential to design ultra-usable applications. The public sector does not know to design them (and has no money). It may very well be impossible to make a user interface that 100% of the elderly can use. But if even 99% can use it, the rest can be given personalized services. An injection of public research and development money is urgently needed.

Digitalization and the timeframe

I wish to remain firmly pessimistic at heart, and thus will not claim that digital solutions will give magical answers to all our problems. In the current reforms, there a digital basics that need to be solved before digital innovations can be even considered. Most of the resources in the next few years need to be put into making the boring basic IT systems compatible and functional.

Not all of the resources, however. A few percent should be invested into innovative experiments. Our elderly population is increasing rapidly while our younger population is decreasing even more rapidly; our health-care system will run into a wall soon. The crash will be much less painful if we manage to do things differently and digitally.

I have a PhD in physics, work professionally with data, and am a Green candidate (number 172) in the 2022 county elections for Finland proper. You can find out more about my thoughts  here (in Finnish) or here (in English).

Vaalikoneiden taikaa: Alma Median vaalikone

Teen aluevaaleissa karkean statistisen kokeen: testaan, saanko itseäni ykkösvaihtoehdoksi. Toistan jokaisen vaalikoneen kuusi kertaa, vastaten joka kerran täysin spontaanisti ja yrittäen buutata aivoni kertojen välissä. Koska mielipiteeni ovat koko ajan samat, tällä saa kuvan siitä, miten paljon pienet tulkintaerot pisteytyksessä voivat vaikuttaa tuloksiin.

Sanomien vaalikoneessa olin oma ykkösvalintani 60% ajasta, ja joka kerran top kolmessa.   Tein testin nyt Turun Sanomien vaalikoneelle.  Tulos  on samansuuntainen kuin Sanomille: top kolme osumaani olivat kaikki Vihreitä, osuin itse joka kerran top kolmeen, ja olin oma ykkössuosikkini 50% ajasta.   Kollegoista Tommi Väyrynen ja Jyri-Petteri Paloposki onnistuivat päihittämään minut, ja Wilhelmiina Kallio sekä Wolfgang Hirsch olivat kahdesti mitaleilla.

Mäkelä 89 Kallio 86 Penttala 86
Mäkelä 90 Ilvonen 85 Kallio 85
Väyrynen 91 Mäkelä 90 Paloposki 88
Paloposki 89 Mäkelä 89 Väyrynen 88
Mäkelä 91 Savonlahti 89 Hirsch 88
Väyrynen 92 Hirsch 88 Mäkelä 87

 

Tämä kone ilmoitti vain kolme parasta puolueosumaa, minkä takia tulkinta on hankalampaa.  Vihreät ovat aivan selkeä ykkösvaihtoehto, mutta sen jälkeen näyttäisin olevan jokseenkin libertaari (ainakin verrattuna Sanomien selkeään punavihreään trendiin).

Kahden vaalikoneen jälkeen tilanne on itse asiassa parempi kuin etukäteen oletin: vaalikone löytää minut ykköseksi peräti 55% ajasta, ja kertaakaan en ole tippunut top kolmesta.  Kaiken kaikkiaan ehdokasta valittaessa kannattaa silti katsoa vastauksia. Vastaukseni Turun Sanomien koneeseen ovat alla.

Olen fysiikan tohtori, toimin data-alalla, ja olen Varsinais-Suomen Vihreiden ehdokas tammikuun 2022 aluevaaleissa. Lisää tietoa aluevaaliteemoistani löydät täältä. Lahjoituslinkki taas on  täällä.

Digi- ja etävastaanotoilla voidaan korvata terveys- ja sosiaalihuollon lähipalveluja. Kaikki palveluja ei voi digitaalisesti hoitaa, mutta suuren osan voi. Päämärän tulisi olla hoitaa rutiiniasiat verkossa nopeasti, jolloin henkilökohtaista palvelua riittää niille jotka sitä erityisesti tarvitsevat. Palvelujen käytettävyys on kuitenkin edelleen surkea. Siihen täytyy kuitenkin kiinnittää paljon nykyistä enemmän huomiota, ja sijoittaa jopa julkista rahaa siihen, että aivan kuka tahansa voi käyttää palveluja. Käytettävyys ei synny ilmaiseksi.
Hyväksyn, että hyvinvointialueeni liitetään elinvoimaisempaan hyvinvointialueeseen palveluiden turvaamiseksi. Tämä ei Varsinais-Suomessa ole aivan heti edessä, mutta hyväksyisin sen kyllä — vaikken mitenkään nauttisikaan ajatuksesta. Alueiden autonomia tarkoittaa, että niiden pitää olla riittävän suuria ja elinkelpoisia.
Riippumatta päätetystä sote-mallista, jokaisen pitäisi pystyä valitsemaan hoitopaikkansa, vaikka sitten yksityiseltä sektorilta. Jokainen voi jo nyt valita hoitopaikkansa yksityiseltä sektorilta, jos maksaa siitä itse. Julkisen terveydenhuollonkin sisällä pitää olla valinnanvapautta, mutta täysin rajatonta valinnanvapus ei ainakaan lähivuosina voi olla.
Jos rahat meinaavat loppua, mieluummin nostetaan veroja kuin karsitaan palveluita. Päätös ei koskaan ole aivan näin mustavalkoinen, mutta jos keinotekoisesti pitää valita: kyllä.
Sote-uudistuksen ei pitäisi kasvattaa julkisia menoja. Uudistus sinällään ei saa kasvattaa menoja. Suomalaisten harmaantuminen kuitenkin tarkoittaa, että terveyskulut kasvavat uudistuksesta riippumatta. Lyhyellä aikavälillä uudistus ei saa lisätä kuluja, mutta pidemmällä aikavälillä se voi olla vääjäämätöntä.
Maakuntavero pitää ottaa käyttöön. Sen kautta maakunnat voivat kehittää itsenäisesti sote-palvelujaan, mutta se voi johtaa siihen, että veroprosentti on erisuuruinen eri alueilla. Terveydenhuollossa maksajan ja tilaajan pitää olla sama taho, ja tämä onnistuu ainoastaan alueen omalla verotuksella. Tasausmaksuja tullaan tarvitsemaan, mutta lähtökohtaisesti alueiden tulee olla niin suuria, että ne pystyvät vastaamaan valtaosasta palvelujaan itse.
Hoitajille pitää maksaa lisää palkkaa, vaikka se johtaisi kulujen kasvamiseen. Kun hoitajat äänestävät jo nyt jaloillaan, palkkojen korotus on välttämätön. Pelkkä palkankorotus ei riitä, vaan työn järjettömyyteen ja uuvuttavuuteen pitää puuttua.
Sosiaali- ja terveysalan henkilöstöpulaa täytyy helpottaa palkkaamalla työntekijöitä ulkomailta Kun katsoo miten nuoriso vähenee ja vanhusväestö kasvaa, tämä on ainoa mahdollinen johtopäätös. Siihen olisi pitänyt lähteä jo 20-30 vuotta sitten.
Pelastustoimen rahoitus on turvattava, vaikka se vähentäisi rahoitusta sosiaali- ja terveyspuolelta Kyseessä on aivan eri mittaluokan asiat ja melko järjetön vertailu. Pelastustoimen budjetti Varsinais-Suomessa on reilu 40 miljoonaa, koko soten taas kaksi miljardia. Pelastustoimen rahoitus ei siis heiluta sote-menoja käytännössä mitenkään. Tähän on mahdoton vastata mitään järkevää.
Jos asiakkaalle ei saada järjestettyä kiireetöntä hoitoa perusterveydenhuollossa 7 vuorokauden sisällä, asiakkaalle on tarjottava palveluseteli yksityiseen terveydenhuoltoon Nykyisessä tilanteessa palvelusetelit ovat hyvä ratkaisu, mutta seitsemän vuorokautta tuntuu todella lyhyeltä ajalta, jos kyseessä on oikeasti kiireetön hoito. Järkevämpi aikaraja voisi olla vaikkapa 14 vuorokautta.
Vastustan vuosittaista Pride-viikon sateenkaariliputusta alueellani. En, vaan kannatan
Kuntaani voi ottaa lisää pakolaisia ja turvapaikanhakijoita Turkuun mahtuu ja meillä on juuri nyt varaa. Hyvin integroidut maahanmuuttajat ovat sijoitus, joka on ehkä kallis nyt, mutta hyvin kannattava pitkällä aikavälillä
Yhteiskunnan pitäisi ohjata vahvasti siihen, että molemmat vanhemmat ovat perhevapaalla yhtä paljon lasten kanssa kotona Yhteiskunnan ei pitäisi vahvasti ohjata mihinkään vaan jättä varaa valinnalle, mutta ilman muuta se voi suosia tasa-arvoista vanhemmuutta, ja sen tulee myös niin tehdä.
Ilmasto- ja ympäristönäkökulma on otettava huomioon kaikessa päätöksenteossa. Sivistyneessä yhteiskunnassa toimitaan näin
Alueellani on ennemmin helpotettava yksityisautoilua kuin kehitettävä julkista liikennettä. Julkisen liikenteen kehittäminen on yksi alueen tärkeimpiä ilmastotekoja. Taso erityisesti Turun ulkopuolella on niin huono, että siihen pitää lisätä merkittävästi panostuksia.
Jokaisessa Varsinais-Suomen kunnassa pitää olla vähintään yksi sosiaali- ja terveysasema. Aluevaalin koko idea on siinä, että koko maakuntaa ajatellaan kokonaisuutena, ei kasana keskenään riiteleviä kuntia. Lisäksi olennaisia ovat palvelut eivätkä seinät. Jos johonkin kuntaan saadaan huonon terveysaseman sijasta hyvät liikkuvat palvelut, vaihtokauppa kannattaa ilman muuta.
Varsinais-Suomessa pitää ottaa käyttöön palvelusetelit hoitoon pääsyn varmistamiseksi Jos julkinen sektori ei pysty varmistamaan hoitoa, tämä on yksi vaihtoehto
Erikoissairaanhoitoon pääsy vaikeutuu sote-uudistuksen vuoksi En ole ennustaja, mutta ei ole mitään syytä olettaa, että näin kävisi. Lyhyellä aikavälillä järjestelmä on todennäköisesti aika sekaisin, ainakin jos uusi valtuusto ei voimakkaasti painota sitä, että muutoksen pitää tapahtua hallitusti. Pitkällä aikavälillä uudistus on ainoa tapa turvata hyvät palvelut.
Hyvinvointialueen pitää hankkia omistukseensa käyttämänsä sote-kiinteistöt siirtymäajan jälkeen Kiinteistöt on hankittu vanhan järjestelmän aikaan, eikä ole mitään syytä sitoa jatkokehitystä siihen, mihin kunnat ovat sattuneet palveluja rakentamaan. Toisaalta kiinteistöjä ei voi tiputtaa kuntien syliinkään, joten ainoa tasapuolinen ratkaisu on että ne siirtyvät. Alueella pitää kuitenkin olla täysi vapaus hankkiutua tarpeettomista kiinteistöistä eroon.
Hyvinvointialueen muut kunnat jäävät päätöksenteossa Turun jalkoihin Turussa asuu vain 40% maakunnan asukkaista, joten millään tavalla vääjäämätöntä tämän ei pitäisi olla. Jos alueen sisällä pystytään yhteistyöhön, kaikki voivat voittaa. Riitely ja oman nurkan etujen suojelu sen sijaan varmistavat, että kaikki häviävät.
Paloautot ja ambulanssit tulevat nopeammin paikalle, kun hyvinvointialue aloittaa Eivät tule. Istun itse aluepelastuslautakunnassa, joten tunnen tilanteen aika hyvin. Pelastustoimi on jo nyt alueellista, joten muutos ei näillä näkymin vaikuta siihen mitenkään.
Koulujen terveydenhuollon, kuraattorien ja koulupsykologien palvelut heikentyvät uudistuksen myötä Ne heikentyvät vain, jos ne päästetään heikentymään. Siksi tämä ensimmäisen valtuuston valinta on normaaliakin tärkeämpi päätös. Ensi valtuustokaudella luodaan pohja jatkolle.
Hyvinvointialueen omien vanhusten hoivakotien pitää sijaita suurimmissa taajamissa Pieniä yksiköitä voinee sijaita siellä täällä, mutta pääsääntöisesti palvelujen kannattaa olla riittävän suuria ollakseen tehokkaita ja turvallisia.
Saloon pitää keskittää sote-keskuksen palveluita, joita käyttävät myös naapurikuntien asukkaat Salo on maakunnan kakkoskaupunki, ja sellaisena sinne kannattaa myös keskittää mahdollisimman paljon itäisen maakunnan palveluja
Psykiatrisen sairaanhoidon keskittäminen Turkuun heikentää psykiatrian palveluita muualla Varsinais-Suomessa Kevyitä psykologipalveluja kannattaa hajauttaa mahdollisimman laajalti. Järeä psykiatrinen hoito sen sijaan vaatii niin kovaa osaamista ja resursseja, että Turku on oikeastaan ainoa paikka johon sitä voi kunnolla harkita.

Vaalikoneiden taikaa: Sanomien vaalikone

Niin paljon kuin numeroita rakastankin, joudun usein myöntämään että ne eivät kovin tarkkaan maailmasta kerro. Lehtien vaalikoneet ovat tästä tyyppiesimerkki. Olen jo aiemmissa vaaleissa huomannut, että en ole läheskään saanut itseäni ykkösvaihtoehdoksi. Päätin näissä vaaleissa kerätä asiasta statistiikkaa.  Toistinkin Sanomien vaalikoneen kuusi kertaa, vastaten joka kerran täysin spontaanisti ja yrittäen buutata aivoni kertojen välissä.

Tässä vaalikoneessa tilanne on kohtuullisen hyvä: top kolme osumaani olivat lähes aina Vihreitä, osuin itse joka kerran top kolmeen, ja 66% ajasta jopa olin oman itseni suosikki. Kaksi kertaa maanmainio Ville Savonlahti oli minua suositumpi, ja loistava Elina Kajanto nousi mitaleille kahteen kertaan.

Savonlahti 93 Mäkelä 93 Kajanto 91
Mäkelä 93 Kajanto 86 Laakso 86
Mäkelä 96 Väyrynen 88 Kajanto 87
Mäkelä 92 Tuominen 87 VAS Rihko 85
Savonlahti 91 Mäkelä 90 Kajanto 88
Mäkelä 91 Savonlahti 88 Hirsch 88

 

Vihreät on systemaattisesti ja selkeästi oma puolueeni (noin 84%), muissa vaihtelua on paljon enemmän. Tämä kone asemoi minut kuitenkin selkeästi vihervasemmistoon.

On siis syytä huomata, että näkemykseni ovat olleet koko ajan aivan samat. Samalle mielipiteelle vain voi perustella aika montakin pisteytystä. Siksi ehdokasta valittaessa on järkevämpää katsoa itse vastauksia kuin melko satunnaisia prosenttilukuja. Vastaukseni Sanoman koneeseen ovat alla.

Olen fysiikan tohtori, toimin data-alalla, ja olen Varsinais-Suomen Vihreiden ehdokas tammikuun 2022 aluevaaleissa. Lisää tietoa aluevaaliteemoistani löydät täältä. Lahjoituslinkki taas on  täällä.

Julkisten terveyspalvelujen maksullisuus on hyvä asia. Se ei ole hyvä eikä huono asia, mutta kannattaa silti osittain toteuttaa. Osa ihmisistä pystyy helposti maksamaan terveydenhuollostaan jotakin, eikä automaattinen ilmaisuus kaikille ole siksi suoraan perusteltua. Oikea ratkaisu on nähdäkseni palvelumaksut, joista kuitenkin on mahdollista saada vapautus alhaisella kynnyksellä.
Mielenterveyteen liittyvissä ongelmissa on taattava oikeus saada hoitoa tietyn ajan, esimerkiksi seitsemän päivän sisällä, vaikka se lisäisi kustannuksia. Mielenterveydestä säästäminen on yhtä tuhoisaa kuin vaikkapa umpisuolentulehdusten hoidosta säästäminen. Jos ongelmiin puututaan heti, ne ehditään ratkaista ennen kuin niistä tulee massiivisen kalliita ongelmia. Siksi resurssien lisääminen on järkevää sekä inhimillisesti että taloudellisesti.
Palvelusetelin käyttöä tulisi lisätä jonojen purkamiseksi. Palvelusetelit ovat erinomainen keino hankkia palveluja yksityiseltä puolelta, kunhan vain kontrolli säilyy julkisella
Paperittomille eli oikeudetta maassa oleskeleville ihmisille on taattava oikeus kiireellisten terveyspalvelujen lisäksi kroonisten sairauksien hoitoon, suun terveydenhoitoon ja rokotuksiin. Jokaisella on oikeus hakea turvapaikkaa, joten paperittomuus ei ole oikeudettomuutta. Tämä on sekä inhimillisesti oikein että kansanterveydellisesti järkevää. Esimerkiksi rokottamattomuus olisi nykyisissä pandemiaoloissa täysin järjetön idea.
Mielenterveysongelmien ehkäisyyn ja hoitoon käytettävää osuutta terveydenhoidon menoista on kasvatettava. Nykyinen osuus ei käytännössä ole riittänyt, joten kasvua on uskallettava tehdä.
Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten palveluita pitäisi siirtää yrityksiltä enemmän julkisen puolen hoidettavaksi. Nyt valtaosa lastensuojelulaitosten ylläpitäjistä on yksityisiä yrityksiä. Palvelut kannattaa tuottaa siellä, missä ne tuotetaan tehokkaimmin, kunhan julkinen sektori valvoo toimintaa tiukasti.
Alle 25-vuotiaille pitäisi tarjota maksuton ehkäisy. Maksuton ehkäisy on melko kallis yhteiskunnalle, mutta vahinkoraskaudet tulevat vielä kalliimmiksi. Tämä on kannattava sijoitus niin inhimillisesti kuin taloudellisestikin.
Nykyisin koululaisilla on kolme laajaa terveystarkastusta peruskoulun aikana. Määrää tulisi lisätä neljään, vaikka se lisäisi kustannuksia. Lisäisin ennemmin riskiperustaista seurantaa, eli tiivimpää seurantaa niille joilla on riskejä.
Vanhusten kotihoitoon pitäisi tuoda enemmän sähköisiä palveluita kuten videopuheluja ja älylaitteita. Jos sähköisten palvelujen suunnittelussa kiinnitetään paljon nykyistä enemmän huomiota saavutettavuuteen ja helppokäyttöisyyteen, niitä pitää ilman muuta lisätä. Tällä hetkellä taso vain on pääsääntöisesti surkea. Laittaisin käytettävyyden kehittämiseen julkista rahaa, koska tarve on niin akuutti.
Vanhusten hoivassa pitäisi siirtää painopistettä edelleen kotihoidon puolelle. Aivan viimeisten vuosien aikana laitoshoito on monelle välttämätöntä, mutta painopisteen pitäisi olla siinä, että kotihoito on paras vaihtoehto mahdollisimman pitkään.
Kaikki paloasemat on säilytettävä. Tätä päätöstä eivät tee poliitikot, eikä kuulukaan tehdä, vaan sen tekevät virkavastuulla olevat viranomaiset virkavastuulla ja kokonaisriskiä arvioiden.
Jokaisessa kunnassa pitää olla vähintään yksi sosiaali- ja terveysasema, vaikka se lisäisi kustannuksia. Seiniin sijoittamisessa ei ole järkeä, vaan palveluihin. Hyvinvointialuetta pitää myös kehittää kokonaisuutena, eikä vanhoja kuntarajoja tuijottaen. Etäpalvelut ja liikkuvat palvelut voivat tuottaa jopa nykyistä paremman palvelutason.
Ulkomaisten hoitajien tuloa töihin Suomeen on helpotettava työvoimapulan lievittämiseksi. Vanhusten määrä kasvaa ja nuorten määrä pienenee. Tilanne on ollut kestämätön jo pitkään, ja hoitajapula on nyt sekä akuutti että krooninen. Ulkomaiset hoitajat ovat tärkeä tapa paikata pulaa, ja heitä olisi pitänyt rekrytoida jo vuosikymmeniä sitten.
Jos hoitajista on pulaa, heitä pitäisi houkutella töihin suuremmalla palkalla. Nykyiset palkat ovat matalia, mutta suurimmat ongelmat ovat työn johtamisessa ja kuormittavuudessa. En näe että palkankorotukset yksinään auttavat edes lyhytaikaisesti, vaan työn tekemisen malllin on muututtava.
On tärkeämpää luoda keskitettyjä, eri palvelut saman katon alle kokoavia sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköitä kuin pyrkiä pitämään palvelut mahdollisimman lähellä. Tämä on aika keinotekoinen jako. Harvinaisemmat ongelmat kannattaa hoitaa keskitetysti, jotta osaaminen keskittyy riittävästi. Rutiininomaisemmat ongelmat taas kannattaa hoitaa lähipalveluina.
On oikein, että esimerkiksi Uudeltamaalta siirretään sote-uudistuksen myötä enemmän rahaa niille alueille, joissa väestö on iäkkäämpää ja sairaampaa. Uudistuksen yksi tärkeimpiä päämääriä on tasata kuluja niin alueellisesti kuin valtakunnallisesti ja auttaa niitä alueita joissa avun tarve on suurin
Eduskunnan pitäisi säätää laki, jolla hyvinvointialueet saisivat verotusoikeuden. Hoitovastuun ja rahoitusvastuun pitää yhdistyä.
On hyvä asia, että homo- ja lesbopareilla on samat avioliitto- ja adoptio-oikeudet kuin heteropareilla. Kyllä. Piste.
Jos valtio tarjoaa turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksen perustamista kotikuntaani, tarjous pitää hyväksyä. Turulla on siihen varaa, eikä mitään pätevää syytä kieltäytyä
Kouluissa kohdellaan koululaisia liian lepsusti. Tiukempi kuri tekisi kouluista parempia. Lapsia ei kasvateta kurilla, vaan kunnioituksella ja arvostuksella. Sekä koulun että kodin tärkein yksittäinen tehtävä on antaa lapselle turvaa ja hyvä itsetunto.
Perinteiset arvot – kuten koti, uskonto ja isänmaa – muodostavat hyvän arvopohjan politiikalle. Eivät ne ole millään tavalla huono arvopohja, mutta tasa-arvo sekä toisten ihmisten ja luonnon kunnioitus on vielä parempi arvopohja
Julkisia palveluita tulisi ulkoistaa entistä enemmän yksityisten yritysten tuotettavaksi. En näe tätä mustavalkoisena kysymyksenä. Yksityiset palvelut voivat olla erinomainen tapa hoitaa palveluja, kunhan kilpailutukset tehdään oikein ja valvonta on tiukkaa. Tällä hetkellä näissä on haasteita, mutta suunnan pitäisi olla selvä: yksitysten palvelujen lisääminen kunhan kontrollia samalla lisätään.
Jos tulee eteen tilanne, jossa on välttämätöntä joko leikata julkisia palveluita ja sosiaalietuuksia tai korottaa veroja, veronkorotukset ovat parempi vaihtoehto. Veronkorotukset eivät ole koskaan näin mustavalkoisia kysymyksiä, vaan verotus muodostuu monesta asiasta. Varsinais-Suomessa on kuitenkin maltillisesti varaa veronkorotuksiin, joten ensisijaisesti nostaisin veroja ääritilanteessa.
Suuret tuloerot ovat hyväksyttäviä, jotta erot ihmisten lahjakkuudessa ja ahkeruudessa voidaan palkita. Kohtuulliset tuloerot ovat tässä tarkoituksessa täysin hyväksyttyjä, mutta en pidä “suuria” eroja perusteltuna. Menestyksessä on niin paljon kiinni tuurista ja yhteisön avusta, että kenenkään ei voi katsoa menestyneen pelkästään omin voimin. Itsekin olen uskoakseni sekä lahjakas että ahkera, mutta minulla on myös ollut elämässäni suunnattoman hyvää tuuria.
Nykyisen kaltaiset palvelut ja sosiaalietuudet ovat pitemmän päälle liian raskaita julkiselle taloudelle. Nykyisillä tavoilla tuotetut saattavat hyvinkin olla liian raskaita, ja siksi on kehitettävä uusia tapoja tuottaa palveluja.
Talouskasvu ja työpaikkojen luominen tulisi asettaa ympäristöasioiden edelle, silloin kun nämä kaksi ovat keskenään ristiriidassa. Tämäkin on melkoisen keinotekoinen kysymys, koska asioissa on aina tilaa kompromisseille. Mutta jos pitää näin mustavalkoisesti ajatella, ympäristö menee edelle.
Kaikessa päätöksenteossa pitäisi arvioida vaikutukset ympäristöön ja tarvittaessa luopua ympäristölle haitallisista hankkeista. Ympäristölupajärjestelmä on erinomainen tapa yhteensovittaa ympäristö ja taloudelliset arvot, ja sitä kannattaisi laajentaa nykyisestä. Ympäristöluvan evääminen on harvinaista, mutta niinkin pitää voida tapahtua aika ajoin.
Terveyspalveluita tulee siirtää Turusta helposti saavutettaviin kehyskaupunkeihin, kuten Kaarinaan tai Raisioon. Turkulaisten omien palveluiden tulee sijaita Turussa. Sen sijaan on aivan perusteltua, että pienempien kuntien palveluja keskitetään kehyskaupunkeihin, koska niiden saavutettavuus henkilöautolla on todellakin parempi kuin Turun keskustan.
Sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelujen tarjonnan pitää olla samantasoista sekä ruotsiksi että suomeksi, vaikka se tarkoittaisi palvelujen heikkenemistä toisella kielistä. Jokaisen on pystyttävä asioimaan äidinkielellään. On kuitenkin huomioitava, että yhä suuremman joukon äidinkieli ei ole kumpikaan näistä. Palvelujen kielikysymykset on ratkottava siitä lähtökohdasta, että Varsinais-Suomi on jo nyt monikielinen maakunta.
Turkuun pitää perustaa huumeiden käyttöhuone, jos laki sallii tämän myöhemmin Käyttöhuoneita voi kannattaa, vaikka vastustaisi tiukasti huumeita. Niissä ei ole kyse huumeenkäytön hyväksymisestä, vaan sen käytön haittojen rajoittamisesta. Esimerkiksi likaisten neulojen käyttö aiheuttaa terveyshaittoja, jotka tulevat kaikille kalliiksi. Siksi tällainen valvottu tila tulee ehdottomasti perustaa heti, kun se on mahdollista.
Jokaisessa kunnassa tulee sijaita vähintään yksi sosiaali- ja terveysasema. Alueuudistuksen suuri pointti on se, että päätöksiä ei tehdä vanhojen kuntarajojen kautta, vaan oikeasti koko alueen etujen mukaisesti. Asemien tulee sijaita siellä missä niille on eniten tarvetta ja missä ne palvelevat parhaiten koko väestöä.
Jokaisella hyvinvointialueella on oltava ympäri vuorokauden päivystävä sairaala, vaikka se lisäisi kustannuksia. Kysymys on osittain väärinpäin: hyvinvointialueen on oltava niin suuri, että se pystyy kannattelemaan päivystyssairaalan. Jos jokin alue ei siihen pysty, jossakin vaiheessa alueita tulee tarvittaessa esimerkiksi yhdistellä.
Hallituksen ajamaa seitsemän päivän hoitotakuuta ei pidä säätää, koska se on liian kallis, eivätkä hyvinvointialueet pysty täyttämään vaatimusta. Tällä hetkellä näyttää siltä, että alueet eivät selviä edes nykyisistä vaatimuksistaan, edes millään rahalla. Ei ole mieltä säätää vaatimuksia joiden toteuttamiseen ei ole resursseja. Toisaalta seitsemän päivän päämäärä on niin tärkeä, että siitä ei pidä kokonaan luopua.Toteutusaikaa pitää mahdollisesti siirtää, jotta se olisi mahdollinen.
Hyvinvointialueen tulee mahdollistaa yksityiseen hoitoon pääsy palvelusetelillä, jotta hoitoon pääsyn määräajoista ei lipsuta. Palvelusetelit ja tiukasti valvotut yksityiset palvelut ovat erinomainen tapa täydentää jukisia palveluja.
Lääkäriaika on jatkossa kyettävä varaamaan netin kautta myös julkisella puolella kaikkialla Suomessa. Ei ole mitään syytä olla edistämättä tätä
Hoitajamitoitus on peruttava, koska hoitajapulan vuoksi lain edellyttämiä tavoitteita ei ole mahdollista saavuttaa kaikissa yksiköissä, ja osa vanhuksista pärjäisi pienemmälläkin hoitajamäärällä. Hoitajamitoituksen periaatteesta ei pidä tinkiä, mutta sen tarkkaa toteutustapaa on voitava pohtia. Hoidettavan kuntoon perustuva mitoitus olisi huomattavasti parempi ratkaisu kuin nykyinen mekaaninen tapa, ja mallia pitäisi siirtää siihen suuntaan.
Hoitajamitoituksesta huolimatta yksiköt voivat toimia henkilökuntapulan vuoksi yhä vajaalla miehityksellä. Jatkuvasti alimiehityksellä toimiva yksikkö tulee sulkea ja asukkaat siirtää toiseen hoivakotiin. Yksikön sulkemisen pitää olla mahdollista jos rikkeet ovat räikeitä, mutta sen pitää olla aivan vihoviimeinen keino. Se sotkee ihmisten elämän, eikä ratkaise varsinaista ongelmaa, jos henkilökuntapulaa on kaikkialla. Sopimukset tulisi rakentaa niin, että muut puuttumiskeinot ovat mahdollisia ennen tätä äärimmäistä keinoa.
Vanhusten hoivassa painopistettä on entisestään siirrettävä tuettuun kotihoitoon. Painopistettä ei pidä ajatella minkään dogmin kautta, vaan vanhusten tarpeiden. Koska yhä suurempi osa vanhuksista on yhdä pidempään hyväkuntoisia, heidän osaltaan kotihoidon tukeminen on ykkösprioriteetti. Jos kunto on huono, laitoshoidon pitää olla ykkönen.
Vaikka uusi teknologia olisi ikääntyneille haasteellisempaa, heidän on tyydyttävä etäpalveluihin siinä missä muidenkin. Teknologia on vanhuksille haasteellista vain, jos teknologia on toteutettu huonosti. Palvelujen saavutettavuus on tällä hetkellä heikko, ja parantamiseen kannattaisi ehdottomasti laittaa yhteiskunnan tuotekehitysrahaa. Sitä kautta ongelma pienenee merkittävästi.
Kuraattorit ja psykologit kuuluvat oppilaiden lähelle kouluihin, eikä heidän työpanostaan saa käyttää hyvinvointialueen muihin tarpeisiin. On vaikea nähdä, mikä voisi edes teoriassa olla tärkeämpi tarve kuin oppilashuolto. Alakoulussa saatu oikea-aikainen apu voi kannatella henkilöä jopa seuraavat 70 vuotta, eikä näistä palveluista tule millään tavalla tinkiä.
Hyvinvointialueen tulee säilyttää maailmallakin ihaillut neuvolapalvelut täysin julkisen puolen tuotettavina, eikä pienimpiäkään neuvoloita saa lakkauttaa. Neuvolassa tärkeintä ei ole rakennus, vaan palvelu. Liikkuva palvelu tai kotikäynnit voivat olla aivan yhtä laadukaita kuin kiinteissä tiloissa tapahtuvat, eikä seiniin pidä kiintyä liikaa.
Hoitohenkilökunnan tulee saada muita suuremmat palkankorotukset työn kuormittavuuden vuoksi. Sekä sosiaali- että terveyshuollon työntekijät ovat jo alkaneet äänestää jaloillaan, eikä palkkakuoppa ainakaan auta asiaa. Pelkät palkankorotukset eivät kuitenkaan riitä tekemään sietämättömästä työstä siedettävää, joten työn rakenteisiin on puututtava yhtä lailla.
Hoitajapulan ratkaisuksi on tarjottu usein työperäistä maahanmuuttoa. Sote-palveluihin löytyy kuitenkin riittävästi henkilökuntaa ilman voimakasta maahanmuuttoa. Kun nuoret ikäluokat kutistuvat ja vanhat ikäluokat elvät pidempään, yhtälö on mahdoton. Nykyisen tyyppisiä palveluja ei kotimaisin voimin voidan pitkään hoitaa, ja maahanmuuttoa olisi pitänyt ajaa jo 20-30 vuotta sitten.
Suomessa työskentelevältä sairaanhoitajalta vaaditaan hänen hoitamiensa tehtävien edellyttämä riittävä kielitaito. Hoitajien pätevyys- ja kielivaatimuksia tulee höllentää hoitajapulan lieventämiseksi. Pätevyysvaatimuksista ei voi tinkiä, ja riittävä kielitaito on käytännössä osa vaatimuksia. Täydellisestä suomen kielen taidosta voidaan kuitenkin joustaa sellaisissa suurissa yksiköissä, joissa voidaan aina taata suomen- ja ruotsinkieliset palvelut muiden työntekijöiden voimin.
Maakuntavero tulee ottaa käyttöön hyvinvointialueiden tulevaisuuden ja itsenäisyyden takaamiseksi. En näe alueiden itsenäisyyttä kovin suurena arvona, mutta rahoitus- ja tuotantovastuun pitää olla samalla taholla, jotta toiminnassa olisi mitään järkeä. Siksi maakuntavero on uskoakseni välttämätön suunta.
Kokonaisveroaste saa nousta hyvinvointialueiden ja maakuntaveron myötä, jotta kansalaisten terveydenhuolto voidaan turvata. Mitään merkittäviä nostoja ei voida hyväksyä vain siksi, että nyt ollaan tekemässä uudistusta, vaan mahdollisten nostojen on perustuttava todelliseen lisääntyneeseen tarpeeseen. Väestön ikääntyminen tulee nostamaan hoidon tarvetta, mutta alueuudistuksen yksi tarkoitus on nimenomaan se, että palvelut hoidetaan tehokkaammin.
Jos hyvinvointialue ei selviydy jatkossa mahdollisen maakuntaveron tuotoilla, se on liitettävä toiseen hyvinvointialueeseen. Valtiontasauksia voidaan käyttää tiettyyn rajaan asti, mutta jos jokin alue ei ole kertakaikkiaan elinvoimainen, se tulee voida liittää muihin ennen pitkää.
Hyvinvointialueen ei tule nostaa asiakaspalvelumaksuja sote-palvelujen rahoittamiseksi. Palvelumaksujen lisääminen on mahdollista, jos samalla helpotetaan ja lisätään maksuvapautuksia niille, joille kulut ovat täysin kohtuuttomia. Keskimääräinen keskiluokkainen suomalainen pystyy helposti maksamaan kohtuullisen maksun, mutta osalle pienikin maksu romahdutta talouden.
Hyvinvointialueiden tulee ulkoistaa sosiaali- ja terveyspalveluja nykyistä mallia enemmän yksityisille sote-firmoille. Alueuudistus on niin massiivinen, että ainakaan aivan lähivuosina tulee keskittyä siihen, että se ylipäätään saadaan kunnialla suoritettua. Kun rakenteet ovat kunnossa, ulkoistuksiakin voi paremmin pohtia.
Sote-uudistukselle tulee määritellä selkeä säästötavoite, vaikka se tarkoittaisi palveluista leikkaamista. Uudistusta tehdään niin valtavalla vauhdilla, että seuraavalla valtuustokaudella on keskityttävä siihen, että tilanne saadaa edes jotankin haltuun. Säästötavoitteet voivat olla vasta vuonna 2025 alkavalla valtuustokaudella realistisia.
Hyvinvointialueen hallituksen puheenjohtajan pitää toimia tehtävässä kokopäiväisesti ja hänelle tulee maksaa sen mukaista palkkaa/palkkiota esimerkiksi 6000-7000 euroa kuussa. Varsinais-Suomen alueen vuosibudjetti on noin kaksi miljardia, ja mallia kannattaa ottaa siitä, miten vastaavan kokoiset yksityiset yritykset ja toisaalta suuret kaupungit asian hoitavat. Tähän peilaten paikan tulisi olla päätoiminen, ja palkkaesitys saattaa olla jopa alakanttiin.
Hyvinvointialueille ei tule jatkossa siirtää yhtään lisää tehtäviä. Alueiden tarkoitus on pitää kokonaisvaltaisesti huolta asukkaidensa hyvinvoinnista, ja tämä voi tarkoittaa, että jatkossa uusiakin asia kannattaa lisätä niille.Tämän valtuutokauden aikana mitään uusia tehtäviä ei kuitenkaan tulisi hyväksyä, vaan keskittyä saamaan tilanne haltuun.
Ministerien ja kansanedustajien ei pitäisi olla ehdolla aluevaltuustoihin. Näissä vaaleissa osallistumista ei ole estetty, eikä se välttämättä ole huono asia, koska kansanedustajien laajasta osaamisesta voi olla jopa etua kun tehdään aivan uutta. Seuraavaan valtuustokauteen mennessä pitäisi kuitenkin saada aikaan rajat sille, kuinka monella edustuksen tasolla henkilö voi osallistua. Kaksi tasoa olisi järkevä raja.
Palo- ja pelastustoimen tuleva siirto kunnilta hyvinvointialueille pitää perua. Kysymyksessä ei ole järkeä, koska pelastustoimi ei nytkään ole kunnnilla, vaan se on alueellista.
Palo- ja pelastustoimen riittävät resurssit tulee varmistaa säädöksillä. Kysymykseen on mahdoton vastata, koska säädöksiä on jo olemassa
Pienillä paikkakunnilla hälytystehtäviin riittää VPK:n toimipiste. Valtaosassa Suomen pienempiä kuntia pelastustoimi on täysin VPK:n varassa, ja järjestelmä toimii loistavasti.

Translate »