Category: Aluevaali2022

Maalaisjärki vai perehtyminen?

Erään puolueen paikallisosaston aluevaalisloganina on “Tervettä maalaisjärkeä”. Tämä kuulostaa maalaisjärjellä ajatellen hyvältä. Mutta saadaanko sillä kuitenkaan oikeasti parempia päätöksiä? Tarvitaanko aluevaltuuston päätöksenteossa arki-, maalais- tai kaupunkilaisjärkeä, vai olisiko kuitenkin viisaampaa perehtyä selvityksiin ja asioiden taustoihin? (Kirjoitus tehty yhdessä Kari Jakobssonin kanssa ja julkaistu tiedepuolue.fi-sivulla). 

Olemme voimakkaasti sitä mieltä, että perehtyminen on tärkein asia päätöksenteossa. Poliitikon ei tarvitse olla huippuälykäs tai huippukoulutettu. Sen sijaan hänen täytyy olla ahkera ja sinnikäs, ja jaksaa perehtyä, perehtyä ja perehtyä. Arkijärkeä tarvitaan, mutta hyvinvointialueilla päätetään erittäin suurista ja monimutkaisista kokonaisuuksista. Silloin mikään ei voi korvata kunnollisia selvityksiä.

Löysimme hyvän ja konkreettisen esimerkin Sanomien vaalikoneesta. Siinä on kysymys:  ”Nykyisin koululaisilla on kolme laajaa terveystarkastusta peruskoulun aikana. Määrää tulisi lisätä neljään, vaikka se lisäisi kustannuksia.” 

Kysymys on näennäisesti yksinkertainen, mutta oikeasti se avaa todellisen matopurkin uusia kysymyksiä.  Jakke vastasi siihen näin: ”Lisäisin ennemmin riskiperustaista seurantaa, eli tiivimpää seurantaa niille joilla on riskejä.” Karin vastaus taas oli  “”Määrän lisäämisen sijaan tulisi kehittää terveystarkastusten tasapuolista laatua ja parantaa yleistä koulujen terveyspalveluiden saatavuutta.”

Oikeastaan kumpikin meistä vastasi turhan poliitikkomaisesti. Oikein vastaus olisi jotakin tämänsuuntaista: “En tiedä. Haluan, että viranhaltijat selvittävät ajatuksen hyödyt ja haitat kunnolla läpi, jotta voimme tehdä päätöksen todelliseen tietoon pohjautuen”.

Jokaisessa päätöksessä on nimittäin sekä haittoja että hyötyjä. Pikaisesti ajateltuna lisätarkastuksista ei ajattelisi olevan mitään “haittaa”, mutta on niistä. Jos tarkastuksia lisätään 33%  (kolmesta kerrasta neljään), se 33% pitää löytää jostakin. Joko vähennetään kouluterveydenhoitajien (ja koululääkäreiden) muita töitä 33% edestä, tai sitten palkataan lisää henkilökuntaa 33% edestä.

Töiden vähentäminen tuskin tulee kyseeseen.  Kouluterveydenhoidolla oli ennen koronaakin haasteita ehtiä tekemään kaikki pakolliset tarkastukset, eikä tilanne todellakaan ole siitä korona-aikana parantunut.

Työntekijöiden lisääminen vaatii sinällään vain budjetin lisäämistä, mutta silloin on jo voitava kysyä, käytetäänkö tässä oikeasti rahaa mitenkään järkevällä tavalla. Jos oikeasti on varaa lisätä kalliisti koulutettujen terveydehoitajien ja lääkäreiden  määrää, eikö heidän osaamiselleen olisi huomattavasti järkevämpääkin käyttöä?

Työntekijöiden näkokulmasta jo työn mielekkyyttäkin voi pohtia. On vaikea nähdä, miksi juuri rutiininomaisten terveystarkastusten tehtailu vuodesta olisi se unelmatehtävä, jonka takia joku hakeutuu kouluterveydenhoitajaksi tai -lääkäriksi.

Toisaalta Jaken esittämä riskiperustainen testauskaan ei ole itsestäänselvästi hyvä asia. Liikutaan hyvin herkällä alueella. Jos osa oppilaista valitaan riskiperusteisesti tarkempaan seurantaan, miten “riski” määritellään? Tämä on itse asiassa suhteellisesti helpoin kysymys, koska sille löytyy kohtuullisen tarkkoja lääketieteellisiä perusteluja. Mitkään riskirajat eivät tietenkään ole koskaan aivan tarkkoja, vaan joku jää aina juuri riskirajan väärälle puolelle, vaikka oikeastaan tarvitsisi apua aivan yhtä paljon kuin juuri rajan toiselle puolelle päätynyt koululainen. Tämä on kuitenkin pystyttävä hyväksymään.

Paljon vaikeampi asia riskiperustaisuudessa on yksityisyydensuoja. Konkreettisimmalla tasolla: jos esimerkiksi ylipainoisia oppilaita alettaisiin seurata muita tarkemmin, miten pidetään huolta että muut lapset eivät huomaa tätä? On aivan todellinen riski joutua muiden lasten kiusaamaksi, jos joku “joutuu erityistarkkailuun”.

Yksilöllinen seuranta voi myös pahimmillaan johtaa vielä suurempiin ongelmiin kuin alkuperäinen riskitekijä.  Ylitarkka painon seuraaminen voi esimerkiksi altistaa syömishäiriöille, kehon kuvan häiriöille, tai jopa mielenterveyden ongelmille. Lisäksi seuraaminen ei hyödytä mitään, ellei ongelmiin ole myös keinoa puuttua. Jos koulu ei voi käytännössä tarjota kunnollisia työkaluja painonhallintaan, kannattaako sen edes seurata ylipainoa? Voiko esimerkiksi netissä oleva laadukas ravitsemus- ja painonhallintavalmennus korvata yksilöllistä valmennusta?

Vielä ylipainoakin suurempia riskejä voi tulla eteen, jos halutaan seurata asioita jotka eivät suoraan taivu numeroiksi, kuten esimerkiksi mielenterveyden ongelmia tai syrjäytymisriskiä. Jos jonkun lapsen todetaan jo alakouluikäisenä olevan syrjäytymisvaarassa, voiko tästä tulla itseään toteuttava ennuste, jos lapsi huomaa sen itsekin ja alkaa uskoa siihen?

Mikään näistä riskeistä ei välttämättä toteudu, mutta ne kaikki on otettava huomioon kun arvioidaan, mitä kannattaa lopulta tehdä. Jokainen saa vapaasti käyttää maalaisjärkeään omien lastensa kasvatuksessa.  Tilanne muuttuu täysin, jos pitää tehdä päätöksiä, jotka koskevat koko maakunnan kaikkia koululaisia. Silloin maalaisjärjellä saa helposti aikaan vain sutta ja sekundaa.

Terveystarkastuskysymykseen ei tässä kohtaa oikeastaan pitäisikään vastata juuta eikä jaata, vaan odottaa todellisia selvityksiä, perehtyä niihin, ja sitten vasta sanoa jotain. Suuri osa terveydenhuollon suurista kysymyksistä on juuri tämän tyyppisiä. Siksi sellainen aluevaltuutettu on viisain, joka myöntää miten vähän oikeasti tietää. Tietoa kyllä saa esimerkiksi viranhaltijoilta tai tutkijoilta, kun sitä vain osaa kysyä.

Jakke Mäkelä,  Dataintoilija ja fyysikko, Aluevaaliehdokas Varsinais-Suomessa (172)

Kari Jakobsson, Sosiaalitieteitä harrastuksena opiskeleva diplomi-insinööri,   Aluevaaliehdokas Varsinais-Suomessa (144)

Jakke Mäkelä: Olen fysiikan tohtori, toimin data-alalla, ja olen Varsinais-Suomen Vihreiden ehdokas tammikuun 2022 aluevaaleissa. Lisää tietoa aluevaaliteemoistani löydät täältä.

Äänestäjävääristymää Varsinais-Suomessa?

Demokraattisesti valittu elin on uskottava vain, jos joku on ylipäätään jaksanut vaivautua äänestämään sitä. Aluevaalien äänestysprosentin pelätään jäävän todella matalaksi. Koska olen ehdolla Varsinais-Suomessa (172) olen analysoinut Varsinais-Suomea.  Ennakkoäänestysdatan perusteella (äänestysprosentti 27,9) riski on Varsinais-Suomessa todellinen. Erityisen haastavaa on, että nukkumaan jääminen näyttää keskittyvän pieniin kuntiin sekä miehiin.

Datan perusteella on mahdollista tehdä kaksi yksinkertaista kuvaajaa, jotka kuitenkin kertovat paljon. Lisätietona olen lisännyt kunnan suurimman puolueen kuntavaaleissa.

Alla olevassa kuvaajassa on vaaka-akselilla kunnan äänikeutettujen määrä ja pystyakselilla ennakkoäänestysprosentti. Koska noin 40% varsinais-suomalaisista asuu Turussa, Turku on jätetty kuvaajasta pois. Turun äänestysprosentti on merkitty sinisellä katkoviivalla, muiden kuntien keskimääräinen äänestysprosentti punaisella.  Pisteet on värikoodattu kuntavaalien suurimman kunnan mukaan (Kokoomus ja RKP on vaaliliittonsa takia laitettu samaan kategoriaan). Salossa mikään puolue ei dominoi.

Huomataan, että Turun äänestysprosentti on selkeästi korkeampi kuin useimpien muiden kuntien. Ennakkoäänistä noin 45% on turkulaisten.  Äänestysprosentti on huomattavan korkea erityisesti kokoomusvoittoisissa kunnissa. Matalia prosentteja löytyy lähinnä pienistä kunnista, poikkeuksina Uusikaupunki ja Lieto.

Toisessa kuvaajassa on vaaka-akselilla äänioikeutettujen lukumäärä logaritmisella asteikolla, jotta Turku mahtuu paremmin mukaan. Pystyakselilla on ennakkoäänetäneiden miesten ja naisten suhdeluku. Jos se on 1, yhtä paljon miehiä kuin naisia on äänestänyt. Mitä matalampi luku on, sitä vähemmän miehet ovat äänestäneet suhteessa naisiin.

 

Huomataan, että erityisesti suurissa kunnissa naiset ennakkoäänestivät huomattavasti vilkkaammin kuin miehet. Turussa miesten osuus on alle 80% naisista.

Ennakkoäänestyksestä ei voi vielä vetää varmoja johtopäätöksiä, mutta näyttää jo nyt siltä että näissä vaaleissa on kaksi suurta voittajaa: Turku, sekä suurten kaupunkien naisäänestäjät.  Vääristymät voi arvioida  valtuustopaikkoina, jos oletetaan että varsinaisena äänestyspäivänä äänimäärät ja niiden jakaumat ovat samanlaisia kuin ennakkoäänestyksessä. Tällöin turkulaisten äänestysprosentti olisi noin 60%, kun kaikkien Varsinais-Suomen kuntien keskimääräinen prosentti on vain hieman yli 50%. Käytännössä tämä tarkoittaa, että muut kunnat “lahjoittavat” Turulle nelisen valtuustopaikkaa.

Naisten “voitto-osuus” voidaan laskea toisella tavalla. Jos äänestysprosentti on 50%, jokainen lista tulee saamaan yhden valtuustopaikan noin 2500 äänellä.   Kuudessa suurimmassa kaupungissa on ennakkoäänestänyt noin 36000 miestä ja 46 000 naista. Jos ero säilyy myös varsinaisena vaalipäivänä, se olisi lähes 20000 ääntä.  Tämä tarkoittaa lähes kahdeksaa valtuustopaikkaa “naisten eduksi”.

Pitäisikö tästä huolestua?

Ehkä.  Matala äänestysprosentti on kuitenkin jo sellaisenaan huono asia. Vielä paljon huonompi asia se on, jos nukkumaan jääminen keskittyy vahvasti johonkin tiettyyn ihmisryhmään. Näiden tulosten perusteella Varsinais-Suomessa nukkumaan saattavat jäädä erityisesti pienten kuntien asukkaat, ja kaikissa kunnissa ennen muuta miehet.   Varsinkin miesepätasapaino on merkittävä.

En pidä tätä hyvänä trendinä — en, vaikka puhtaasti itsekkäästi ajateltuna Vihreiden suurin äänestäjäryhmä onkin perinteisesti suurten kaupunkien naiset.  Aluevaltuusto käyttää aivan todellista valtaa ja pyörittää Varsinais-Suomessa parin miljardin euron budjettia, ja on tärkeää että siellä on tasaisesti edustusta kaikista ryhmistä.  Siksi toivon todellakin äänestysjakauman tästä tasaantuvan varsinaisena äänestyspäivänä.

Olen fysiikan tohtori, toimin data-alalla, ja olen Varsinais-Suomen Vihreiden ehdokas tammikuun 2022 aluevaaleissa. Lisää tietoa aluevaaliteemoistani löydät täältä.

Data on Excel-muodossa täällä:  EnnakkoAan

Hyvinvointia hankinnoilla, osa 2: Resepti hyviin hankintoihin

Tämä kirjoitus (julkaistu Viitteen tiedepuolue-blogina) on toinen osa Varsinais-Suomen tieteen ja teknologian vihreiden Hyvinvointia hankinnoilla -sarjassa, jonka ensimmäisessä osassa kävimme läpi hankintojen merkitystä hyvinvointialueiden toiminnan laadun ja taloudellisuuden kannalta.

Kuten ensimmäisessä osassa huomasimme, hankinnoilla on valtava merkitys hyvinvointialueen eri palveluiden laadun ja kustannustehokkuuden varmistamisessa. Hyvän hankinnan tekemiseen tarvitaan kahdenlaista osaamista: substanssiosaamista siitä asiasta, jota ollaan hankkimassa sekä hankintaosaamista, joka painottuu enemmän teknisiin asioihin, pisteytyksiin ja lainsäädännön hyödyntämiseen oikealla tavalla. Julkiset hankinnat on oma asiantuntijuuden alansa siinä missä hoitotyö, lastensuojelu tai savusukelluskin. Sen asiantuntijoiden osaamista tuleekin hyödyntää vahvasti hyvinvointialueen hankintoja tehtäessä.

Monesti julkiset hankinnat on keskitetty hankintaorganisaatioille. Yksinkertaiset ja rutiininomaiset hankinnat sujuvatkin näiltä hyvin – esimerkiksi toimistotarvikkeisiin ja kalusteisiin ei usein liity sen erityisempiä vaatimuksia jolloin ne saadaan hankittua helposti puitesopimusten kautta. Tämä saattaa vähentää joustavuutta, mutta toisaalta puitesopimusten kautta saadaan isossa mittakaavassa säästöjä ja varmistetaan hankintalainsäädännön noudattaminen.

Yksilöllisemmissä hankinnoissa, kuten hankittaessa palvelukokonaisuuksia tai toimialaan liittyvää laitetta, tulee kuitenkin kiinnittää erityistä huomiota käyttäjien tarpeisiin. Jos hankintayksikkö tekee hankinnat käyttäjiä kuulematta, voidaan saada pienessä mittakaavassa esimerkiksi vääränkokoisia ruiskuja joissa lääkeainetta menee hukkaan, tai toisaalta isossa mittakaavassa suhteettoman kallis IT-järjestelmä kun pieni ja ketterä ratkaisu olisi ollut kustannustehokkaampi ja paremmin tarpeeseen sopiva. Siksi hankintaan tulisi suhtautua nimenomaan muuta organisaatiota tukevana toimialana, jonka toiminta tulee integroida kokonaisuuteen. Vain näin voidaan varmistaa, että hankittu tuote lopulta palvelee käyttötarkoitustaan.

Hyvässä hankinnassa käytetään monipuolisesti laatukriteereitä, joilla voidaan varmistaa että hankitaan oikeanlainen tuote tai palvelu, jossa laatu, ominaisuudet ja hinta kohtaavat tarpeen. Hankinnassa painotetaan hinnan rinnalla vastuullisuutta, laatua ja kestävyyttä, sekä esimerkiksi toimittajan ja toimitusketjujen toiminnan eettisyyttä, paikallisuutta ja ympäristöystävällisyyttä ja huomioidaan oikealla tasolla toimitusvarmuus asettamatta tarpeettomasti kilpailuun osallistumista vaikeuttavia ehtoja. Myös hinnan arvioinnin määrittely vaatii monissa tapauksissa ammattitaitoa: väärin määritellyissä kriteereissä saatetaan joutua jättämään huomiotta esimerkiksi lisätöiden tuntihinnat – kohtalokas virhe, joka saattaa tulla ostajalle kalliiksi.

Hankinnoissa tulee myös huolehtia, että erilaisilla yrityksillä on tosiasiallinen mahdollisuus osallistua kilpailutuksiin osittamalla hankinnat sopivan kokoisiksi. Paikallisia pieniä yrityksiä ei voi suoraan suosia kriteereissä, eikä hankkeita voi keinotekoisesti pilkkoa pieniksi paloiksi. Liian usein jätetään kuitenkin käyttämättä luontevia tapoja määritellä hankintojen laajuus niin, että myös pienille yrityksille jää mahdollisuus osallistua kilpailutukseen ainakin osatarjouksella.

Varsinaisen valintakriteeristön lisäksi hankinnan keskeisiä osia ovat varsinaisen hankintasopimuksen teko ja sopimuksen aikainen valvonta. Laadun valvonta ja nopea poikkeamiin reagoiminen on tärkeää ennen muuta sellaisissa palveluissa, jotka vaikuttavat suoraan ihmisten henkeen ja terveyteen.

Kuten huomaamme, hankintojen tekeminen ei näennäisestä helppoudestaan huolimatta ole lainkaan yksinkertaista. Tämän takia hyvinvointialueen on niin tärkeää perustaa hyvin resursoitu hankintayksikkö, jonka toimintatapoihin juurrutetaan alusta lähtien hankintojen tekeminen yhdessä käyttäjien kanssa. Näin saadaan aikaan laadukkaat hyvinvointipalvelut kustannustehokkaasti verovaroja vastuullisesti käyttämällä.

Jyri-Petteri Paloposki ja  Jakke Mäkelä

Jakke Mäkelä: Olen fysiikan tohtori, toimin data-alalla, ja olen Varsinais-Suomen Vihreiden ehdokas tammikuun 2022 aluevaaleissa. Lisää tietoa aluevaaliteemoistani löydät täältä.

Hyvinvointia hankinnoilla, osa 1: Miksi hankinnoilla on väliä?

Tulevalla hyvinvointialueella on monta tärkeää asiaa ja tärkeää ammattiryhmää. Yksi asia ja ammattiryhmä mainitaan vain harvoin, vaikka se on yksi tärkeimpiä: hankinnat. Terveydenhuolto ei synny tyhjästä, vaan sitä varten on hankittava suuri määrä tavaraa ja palveluita.    (Kirjoitamme Varsinais-Suomen ehdokkaiden kanssa blogisarjaa tiedepuolue-sivulle. Tämä on sarjan ensimmäinen osa, kirjoittajina minä ja  Jyri-Petteri Paloposki)

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin talousarviosta nähdään, että 807 miljoonaa euron toimintakuluista yli 330 miljoonaa eli 44 % syntyy hankinnoista. Ei ole todellakaan yhdentekevää, miten ne tehdään.

Julkiset hankinnat ovat hyvästä syystä tarkkaan säädeltyjä. Hankintalain ja EU-lainsäädännön muodostama kokonaisuus on kaikkea muuta kuin yksinkertainen, mutta tavoitteet ovat selkeät: julkisissa hankinnoissa pyritään saamaan mahdollisimman hyvin tarpeeseen sopiva tuote pienimmällä kustannuksella, ja kaikkia tarjoajia on kohdeltava tasapuolisesti.

Usein näkee sanottavan, että hankintalaki sitoisi aina ostamaan halvinta laadusta riippumatta. Totta toinen puoli, sillä jos hankintailmoituksessa on mainittu valintaperusteeksi ainoastaan hinta, silloin todellakin on valittava halvin vaatimukset täyttävä tarjous laadusta välittämättä. 

Tästä päästäänkin hankintaosaamisen puolelle: Hankintailmoituksen voi tehdä käyttäen myös muita valintaperusteita kuin hintaa – esimerkiksi toimittajan osaamista, resursseja tai vaikkapa työntekijöiden haastattelua voidaan käyttää osana valintaperusteita. Tällöin näille laatutekijöille lasketaan hinta, joka huomioidaan osana ”kokonaistaloudellisesti edullisimman” tarjouksen arviointia. Valintaperusteet on ilmoitettava hankintailmoituksessa, niiden on oltava selkeästi mitattavia ja niitä on noudatettava tarkkaan. 

Aivan mielivaltaisestikaan kriteerejä ei voida valita. Emme esimerkiksi voi tuosta vain päättää, että keskeinen laadun tae on se, että palvelun tarjoajan kotipaikka on Varsinais-Suomessa. Toisaalta voimme vaatia, että vain suuret kansainväliset yritykset kelpaavat, mutta se ei ole järkevää – tällöin poissuljemme paikalliset tarjoajat pois kilpailusta. Kriteerien tulee olla sellaisia, että mahdollisimman moni yritys pystyy realistisesti antamaan tarjouksia; se on ainoa tapa varmistaa, että kilpailun kautta syntyy myös säästöjä. 

Julkiset hankinnat ovatkin mitä suurimmassa määrin taitolaji, jonka osaaminen määrittää mitä suuremmissa määrin myös hyvinvointialueen onnistumisen omassa tehtävässään. Hyvällä kriteerien valinnalla saadaan täsmälleen sitä mitä haluttiin ja saavutetaan kaupan päälle kustannussäästöjä, huonoilla valinnoilla taas lähinnä vuosikausien kipu ja tuska.

Hankintaosaaminen on julkishallinnossa tärkeää myös siksi, että laittomilla hankinnoilla voi olla huonojen sopimusten, tarkoitukseen sopimattomien tuotteiden ja palveluiden ja liian suurten hintojen lisäksi myös hankintalakiin liittyviä seuraamuksia. Esimerkiksi HUS on kerryttänyt jo yli sadantuhannen euron seuraamusmaksut lainvastaisilla hankinnoillaan.

Hankintaosaamiseen panostaminen maksaakin itsensä nopeasti takaisin. Jos hyvinvointialueen hankinnoista onnistutaan viilaamaan pois vaikkapa promillen kymmenesosakin, säästöllä saadaan palkattua melkein yksi hoitaja lisää. Kun hankintayksikön osaamiseen panostetaan kunnolla, saadaan viilattua pois paljon suurempiakin osuuksia. Siksi on viime kädessä aluevaltuuston tehtävä varmistaa, että hyvinvointialueen hankintatoimeen panostetaan riittävästi.

Olen fysiikan tohtori, toimin data-alalla, ja olen Varsinais-Suomen Vihreiden ehdokas tammikuun 2022 aluevaaleissa. Lisää tietoa aluevaaliteemoistani löydät täältä.

Ankaruus ja empatia

On nyrkkisääntö, että vaalit voitetaan empaattisuudella ja lähestyttävyydellä. Olen kuitenkin päättänyt, että aluevaaliehdokkaana (numero 172) en väitä olevani  kumpaakaan, ainakaan överiksi asti. Aluevaalit ovat ennen muuta ankaran insinöörimäiset hallintovaalit, ja sellaisena niihin haluan asennoitua.

Inhimillisesti katsoen ne ovat kyllä äärimmäisen tärkeät hallintovaalit.  Ellei hyvinvointialueiden hallintoa saada ensimmäisellä valtuustokaudella kuntoon, kovin kummoista hyvinvointia ei tulla saamaan aikaan. En todellakaan väheksy empatiaa ja lämpöä, mutta näissä vaaleissa tarvitaan myös muita ominaisuuksia.

Tällä linjalla lähestyin  Turun seudun Mamien vaalikyselyä. Kolme avointa kysymystä, joihin voisi vastata monella tapaa. Itse vastasin näin.

1. Esittele itsesi

Jakke Mäkelä, Vihreät, ehdokasnumero 172 (Facebook-sivu). Olen 49-vuotias fysiikan tohtori, ja työskentelen tällä hetkellä data scientistinä konsulttiyrityksessä. Asustelen vaimoni ja kahden lapseni kanssa Kuralassa; esikoinen on jo opiskelemassa muualla ja kuopuskin täytti juuri 18, joten lapsiperheaika on jo ohi. Joskus sitä muistelee haikeana, vaikka se hurjan kuormittavaa olikin.

2. Jos tulet valituksi, niin mikä on mielestäsi sinun tärkein tehtäväsi?

Tiedostan olevani turhankin inhorealistinen ja insinöörimäinen, mutta mielestäni tällä valtuustokaudella on vain yksi oikea päämäärä: varmistaa, että uudistuksen jälkeenkin palkat maksetaan ja kukaan ei uudistuksen takia kuole tai vammaudu. Tämä on valtava uudistus jota ei ole ehditty suunnitella kunnolla. Ensimmäinen valtuustokausi menee yksinkertaisesti siihen, että saadaan hallinto pystyyn, IT-järjestelmien uudistus edes osittain aloitettua, ja jatkosuunnitelmat tehtyä. Varsinaiset uudistukset tekee sitten seuraava valtuusto.

3. Kommentoi muutamalla sanalla MLL:n aluevaaliohjelmaa

MLL:n ohjelma on erinomainen, kuten odottaa saattaakin. Pidän erityisesti siitä, että siinä keskitytään suurelta osin määrittelemään millainen hallinnon tulee olla, eikä maalailla taivaanrantaa tai vaadita täysin mahdottomia. Nyt luodaan rakenteet, ja MLL:n ohjelma aivan oikein keskittyy siihen, millaisia rakenteiden pitää olla.

Olen fysiikan tohtori, toimin data-alalla, ja olen Varsinais-Suomen Vihreiden ehdokas tammikuun 2022 aluevaaleissa. Lisää tietoa aluevaaliteemoistani löydät täältä.

Translate »